jovela

jovela

torstai 5. maaliskuuta 2015

Kaunis maailma

Tänään aamusta satoi jalkarättejä. Päivä päivältä korkeammalle nouseva risuaita piirtyi tummaksi rajaksi keittiöpuutarhan ja niityn välille.



Ikkunan toisella puolella maailma muuttui pieneksi hetkeksi valkoiseksi. Syreenikaari erottui hyvin valkoista taustaa vasten. Onpas se suuri!




Hetken aikaa maailma oli oikeastaan hyvin kaunis. Aurinko yritti puskea pilviverhon läpi. Aamu-usvaa leijui pellolla. Hieman kyllästyttävän ruskea miljöö muuttui raikkaaksi. Vaikka kevään kaipuu on vahva, tovin tätä maisemaa oli hyvä katsella.




.. mutta vain hetken. Toisen oli annettava periksi. Aurinko voitti. Rännit ja linnut lauloivat, pesäpuuhat kai jo mielessään. Etupiha on yhtä kuravelliä.




Sisällä tuvassa tutut leikit jatkuvat. Liotan siemeniä. Töiden lomassa täyttelen kuppeja mullalla, johon peitän siemenet. Laittelen ja järjestelen. Jossain vaiheessa tulee ahdasta.




Yritän luoda siemenille ja taimille mahdollisimman hyvät alkuolosuhteet kasvulle.



Pieniä ja hieman suurempia taimia siellä ja täällä. Pian kaupan yritit jäävät toiseksi. Nekin voivat hyvin. Tekevät huimia varsia sieltä ja täältä.



Minikasvihuoneita kasaantuu jo. Tässä aamulla napatussa kuvassa on vähemmän kasvatuslaatikoita kuin nyt illalla. Istutin kasvihuonekurkut ja toiset tomaatit päivällä. Pian pitää laittaa kukatkin itämään.



Ulkona paistaa täysi kuu. Kirkas taivas taitaa tietää pakkasen puolelle painuvaa säätä yöksi, mutta saattavat olla jo viimeisiä. Viikonloppuna mennään päivällä taas 10 asteen tienoille ja yölämmötkin nousevat. 

On niin mukavaa puuhailla näitä ihan tavallisia asioita, viikata pyykkiä ja laittaa siemeniä multaan. Taidan kaivata hieman lomaa. Koskakohan sellaista joutaisi seuraavan kerran pitämään?! Pääsiäisenä ainakin, silloin serkkuni tulee Jovelaan miehensä kanssa ja on aika olla vaan. Mitä nyt hieman soraa jossain vaiheessa pitää töniä pitkin pihaa, mutta ei sillä kiirettä.

Joutaahan tässä, puuhissa monissa.

Haasteita



Olen taas saanut mukavia haasteita, kiitos niistä. Yritän vastailla kaikkiin haasteisiin, vaikkakin usein viiveellä :)

Kollinlinnan Saijan haasteessa pyydettiin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

1. Lapsuuden haaveesi?


En oikeen muista mitään sen suurempia haaveita. Ehkä ne vaan vaihtelivat niin paljon, etten enää muista mitään yksittäisiä haaveita. Erilaisesta elämästä olen haaveillut kuulema jo 20 vuotta. Sitä ennen (teininä) haaveilin muutosta ulkomaille. Tulihan sitä hieman kierreltyäkin ja 5 vuotta muualla asuttua. Oma maa kuitenkin mansikka <3

2. Kummalle puolelle näkkäriä laitat levitteen?

Sille, jossa ei ole niitä monttuja! En voi sietää kylmää rasvaa klöntteinä.

3. Missä haluisit olla juuri nyt?

Juuri nyt ja melkein koko ajan olen siellä missä haluankin olla. Vihdoin Jovelassa.


4. Kaunein kesäkukka?

Arvaa vaan olenko hyvä näissä kukka-asioissa. Hyvä kun ruusun erotan rukiista, mutta vastaan unikko, koska heittelimme taskullisen unikonsiemeniä Gerdan omalle pikkuniitylle ja se unikkomeri kukkiessaan oli niin kaunis! Se nyt tuli ensimmäisenä mieleen, tuo Gerdan kaunis unikkopläntti, mutta toisaaalta olen kyllä tosi perso ruusuille.. sellaiset valtoimenaan ryöppyävät köynnösruusut huumaavine tuoksuineen..

5. Millaisesta musiikista tykkäät?

Melkein mistä tahansa musiikista, kunhan sen mausteena ei ole angstikiukku ja raivokas rämpyttäminen! Kuuntelen kaikkea muuta mielialan mukaan.

6. Lempisisustusesineesi?

Jaa-a, onkohan sellaista edes.. en kyllä osaa ainuttakaan nimetä erityisesti. Räsymatot ja lampaan taljat ovat ainakin sellaisia kestosuosikkeja. Haluaisin katosta roikkuvan kattila- & kapustatelineen, jotta vinks, vinks vaan isännän suuntaan ;D

7. Mottosi?


It is what it is, it goes as it goes. Määräänsä enempää ei voi tehdä.

Asiaan kuuluu haastaa muitakin vastaamaan ja keksiä itse 7 kysymystä haastetuille bloggaajille. Nyt en sitäkään muista (joku dementiatorstai menossa) kenet olen viimeksi haastanut edelleen, joten heitetäänpä tämä haaste: Villa Airisrantaan, Autuas oloon, Casa X:lle, Pikkutalon Elämään, Villa Mezzoon ja Villi Varpuselle. Kysymykset ovat:

1. Yllätysvieraat ovat saapumaisillaan juuri silloin, kun viimeksi haluaisit avata ovesi kellekään. Se normaali kaaos-laiskuus-pystytukka-tyhjän jääkaapin dilemma. Miten selviät tilanteesta?!

2.  Saat 200,- lahjakortin minne tahansa. Miten käytät sen?

3. Koska viimeksi tarkistit/te palohälyttimenne toimivuuden?

4. Jos joulua ei lasketa, mikä muisto jäi mieleen talvesta 2014-2015?


5. Suklaa vai salmiakki?

6. Jos pitäisit välivuoden siitä mitä nyt teet, mitä tekisit?

7. Mitä kirjaa suosittelisit minulle ja miksi?

Mukavaa loppuviikkoa toivotellen

Jovelan Johanna

14 kommenttia:

  1. aina kaiholla katselen, kun toiset lähtee innolla näihin kasvatuspuuhiin...mun into, osaaminen ja aika ei ole vielä koskaan oikein riittänyt muutamaa purkkia pidemmälle...mutta olen lohduttautunut, että saahan ne taimet sieltä puutarhaltakin..mutta silti on kiva katsella kun toiset jaksaa touhuta :) meillä täällä tosi ihana ilma oli tänään, mulla kun on se vuokrahevonen kaksi kertaa viikossa, niin tiistaina olin maastossa hänen kans kamalassa vesisateessa...ja tänään mentiin samat lenkit ihanassa auringonpaisteessa, merenranta oli kaunis ja linnut lauloi..aikas mukava tapa havainnoida kevättä..hevosen selässä rauhallisesti kuljeskellen...tosin otettiin me muutamat laukkapätkätkin :)
    suloista kevään odotusta sinulle ja toivottavasti saat pientä hengähdystaukoa myös

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin ennen viime kevättä, jolloin ensimmäistä kertaa lähdettiin kasvattamaan itse syötävää ;)

      Sitähän varten ne taimet siellä puutarhoilla ovat, että ihmiset ostaisivat. Ei se musta ole ollenkaan huono idea ostaa taimia tarhalta. Me päätimme kasvattaa itse ihan opettelu- ja kustannusmielessä :)

      Poista
  2. Upean usvaisen kuvan olet saanut taltioitua - kuvassa on jotain todella eteeristä ja kevättä enteilevää. Kiitos myös haasteesta. Se ilahdutti minua kovasti. Otan pienen aikalisän vastaamiseen, kun nyt ajatukset ovat täysin lauantain hautajaisissa.

    VastaaPoista
  3. Voi kuinka tykkään tuosta seesteisen kauniista ohuen lumikerroksen peittämästä kuvasta! Siinä on jotain aivan taianomaista. Ja kiitos haasteesta! Siinäpä riittää vähäksi aikaa pohdittavaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kovin taianomainen hetki, lyhyt mutta kaunis!

      Kysymykset taitaa olla hieman haasteellisia, mutta näihin ei tietenkään ole pakko vastata. En pahastu lainkaan, mutta ilahdun kun saan lukea vastauksia :)

      Poista
  4. Rauhoittavan näköiset maisemat. Ei välttämättä tarvitse olla esimerkiksi vihreää ja vehreää, ollakseen kaunista :)

    t. Just sille toiselle puolelle voiteleva. Muuten näkkäri on syömäkelvoton :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, näkkärikäännynnäinen ;D

      Kauneus on kyllä jännä juttu. Joskus rujosti kaunis peittoaa sievät mennen tullen. Se pitää vaan nähdä :)

      Poista
  5. Valtavan kaunis kuva tuo ensimmäinen! Odottava, lupaava tunnelma;)
    Ihanan paljon on sinulla kesää kasvattamossa;)
    Aurinkoisia kelejä odotellessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirmuisen kolea päivä tänään ja hieman pettymyskin, kun lupailivat niin kivoja ilmoja. Noh, huomenna sitten, ehkä. Tai jonain huomisena ;)

      Poista
  6. Sinulla on viljelykset jo hyvässä vauhdissa, minä vielä hannailen ja odottelen. Vain muutama koeviljelys on kasvussa. Oikein katsottuna räntäsadekin on kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kevät lupailee jo, joten malttamattomana tuikkasin helmi-maaliskuussa itämään laitettavat multiin :)

      Poista
  7. Miten mahtavat kuvat nuo ulkoa otetut! Teillä on siellä niin idyllistä, olipa sitten mikä keli tahansa - eikä pihan kuravellikään kuvista ainakaan välity ;). Viljelysintoa!

    VastaaPoista
  8. Tuona aamuna oli kyllä erityisen kaunista sen tovin ennen kun lumi taas suli ja rapamaa paljastui alta. Näitä seesteisiä kuvia on hyvä ottaa ja katsella välillä, kun aika usein todellisuus on juuri sitä loputonta savottaa ja ravassa tarpomista, mutta hiljalleen tässä edetään kohti siistimpää pihaa ja onhan tässä suuret muutokset siitä rytökärpänpesästä, jollaisena tontti oli ennen meitä.

    Päivä päivältä, kyllä tämä tästä :) Kunhan saadaan se murskekuljetus perille, etupihakaan ei enää ole niin valtavan mutainen. Tänään meinasin jo vattalleni käydä kertaalleen, kun popo jäi rapaan kiinni kesken kävelyä :D

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!