jovela

jovela

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Syreenikaaren taivuttelua ja risuaitaa

Hrr, miten kylmällä viimalla tämä ensimmäisen kevätkalenterikuukauden ensimmäinen päivä alkoikaan! Teimme tuolla takapihalla hieman pihatöitä ja nyt tekisi mieli kiivetä lauteille saunan lämpöön. Ehkäpä se sauna lämmitetäänkin, vaikka eilenkin tuli löylyteltyä.

Jovelan pihat ovat olleet täysin umpeen kasvaneita ennen meidän saapumistamme. Hyvä kun kinttupolkuja pitkin pääsi kiertelemään ympäriinsä ja ikkunoista ei nähnyt ulos kuin pusikoita.

Tällaista oli pihalla tänään, 1.3.2015.




Ja tällaista samalla paikalla oli kesää ennen helmikuuta 2013, jolloin ostimme paikan.



Satoja ja taas satoja pieniä ja valtavia syreenejä, iso tuomi ja sekalainen kokoelma puolikuolleita omenapuun raatoja on raivattu sittemmin pois ja tilalla on keittiöpuutarhalaatikkoalue. Pari syreeniä kuitenkin jätettiin takapihallekin. Tänään niiden taivuttelu  suureksi syreenikaareksi aloitettiin.


On muuten melkoista hommaa! Taivutus täytyy tehdä varoen, etteivät oksat napsahda poikki, mutta samalla niin napakasti, että paksummatkin oksat pysyvät jonkinlaisessa muodossa narusidonnalla. Välillä roikuin kuin apina taivutetussa rungossa, jotta isäntä pidempänä sai sidottua narut kiinni.



Limitttäin ja lomittain! Voin jo kuvitella miltä tämä näyttää, kun taivas on jälleen sininen, aurinko paistaa ja syreeni puhkeaa kukkaan.


Tällä hetkellä kaari on hieman muotopuoli, kuten luonto tapaa tehdä epätäydellisen täydellistä työtään. Kunhan kevät saa pensaat vihreiksi, karsimme ja muotoilemme hieman lisää. Tämä saa nyt kelvata, kohmeisin sormin ei enempää jaksettu. Risuista pitävän silmään tämä on tällaisenaankin kaunis.


Edellisen kuvan taustalla näkyykin sitä valtavaa risuröykkiötä, joka pitäisi purkaa risuaidoiksi pitkin pihaa. Näytetään taas hieman ennen ja nyt -kuvia.


Tässä on keittiöpuutarha-aluetta kesää ennen talon hankintaa. Rytölä.



Ja tällainen se on tänään, 1.3.2015.


Aidan on tarkoitus rajata keittiöpuutarha takaniitystä, aitalta pihan oikeaan laitaan saakka. Siispä, otetaan yksi kappale pikkuaittoja..



.. jonka kuolleiden heinien meri taltutetaan myöhemmin. Sitten otetaan pari risua..

 


.. ja raahataan niitä riviin. Tolppia ei ole vielä. Vaikka miljöö alkaa olla lumeton, maa on edelleen roudassa. On turhaa hommaa alkaa taistelemaan kangen kanssa routaa vastaan mitellen. Tuet saa laitettua myöhemminkin.


.. ja jatketaan ja jatketaan.. Aidasta tulee korkeudeltaan kolminkertainen tähän verrattuna ja sen eteen istutetaan humalaa, joka saa rönsyillä vapaasti risuaidan seassa, päällä ja tukitolpissa. Risukasa hupeni minimaalisesti. Siitä tulee riittämään materiaalia risuaitoihin täältä naapurivaaraan saakka, luulen.




Ennen pönttöuunin luo pakenemista nappasin vielä kuvan tuosta seuraavasta keittiöpuutarha-alueestakin, jonne tehdään se hylkymateriaalikasvihuone. Tuuli on riepotellut taas tönteröä ja kärryä. Taustalla näkyy myös hieman tuon alueen risuaita-alkua. Tälle alueelle tulee muotokeittiöpuutarha ja sinne saavat tehdä kesäkodin niin kurpitsat, piparjuuret ja lakritsijuuret kuin artisokatkin, jotka pitävät lämmöstä ja auringosta. 2 uutta omppupuutakin pääsee asukkaiksi kakkoskeittiöpuutarhaan, kun kevään hedelmäpuuistutusaika on käsillä.

 

Näin alkoi kalenterikevätkuukauden ensimmäinen päivä Jovelassa. Teki hyvää puuhata ulkona, vaikka tuulenpuuskainen ilma olikin niin jäätävän kylmä plussa-asteista huolimatta. 

Vielä viimeinen vilkaisu takapihalle kameran linssin ja tuvan ikkunan läpi. Hyvä siitä tulee! Ilmaisia iloja ja risuja, joista osa herää henkiin ja osa saa päällensä humalapalttoon.



Ja nyt sitä pötyä pöytään, jotta isäntäkin malttaa tulla viimasta tuvan puolelle huushollia!

Suloista sunnuntaita!

Jovelan Johanna

41 kommenttia:

  1. On teidän piha kokenut valtavan muodonmuutoksen. On käsittämätöntä, kuinka nopeasti luonto muokkaa pihapiirit, kun talot jäävät autioiksi. Toinen asia, mikä aina jaksaa ihmetyttää, on se, kuinka puita ja pensaita kasvaa valtoimenaan siellä, missä niitä ei niin kaivattaisi, ja sitten kun yrittää niitä tosissaan istuttaa, niin jostain kumman syystä kasvu ei vain lähde käyntiin. :) Meillä tahtoo aina välillä käydä niinkin. :)

    Syreenikaaresta tulee kyllä todella kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Justiinsa niin! Se mikä pitää saada pois, kasvaa kuin riivattuna ja se minkä toivoisit kasvavan hidastelee minkä kerkiää :D Meillä tuo syreeni on sitä kastia. Että sitä pukkaakin joka nurkasta ja millä vauhdilla! Ihana pensas se on, mutta niin hankalasti hävitettävä!

      Poista
  2. Tämän kirjoituksen perusteella odotan pihapäivitystä muutaman kuukauden päästä. Kyllä tosiaan osaa olla kylmä tuuli, toivotaan valoa. Hyvää viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä sorttia tuulta, joka palelluttaa vielä pitkään sisälle tultua, hrrr!

      Pihapäivityksiä on varmasti tulossa pitkin kevättä. Paljon olisi tehtävää :)

      Poista
  3. Ennen ja jälkeen-kuvat on hyviä. Niistä tajuaa miten ison työn olette tehneet pihankin kanssa. Risuaita on hyvä idea kettiöpuutarhan taakse, tekee puutarhaan oman mikroilmaston. Taidan miettiä saisiko meillekin risuaitaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvia on hyvä katsella välillä. Ei meinaa itsekään uskoa miten suurista muutoksista on kyse. Kun tehdään pala palalta. sieltä ja täältä, niihin muutoksiin kasvaa. Ennen ja jälkeen kuvia sitten jään usein tuijottamaan ja usein hihkaisen isännälle, että kato nyt mitä ollaan saatu aikaiseksi ;D

      Poista
  4. Wau, upean työn ootte jo tehnyt, ja kuinka upea siitä vielä tuleenkaan! Syreenikaaren kuvia odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo syreenikaari on ollut haaveissa ensimmäisestä kesästä alkaen, kun jätettiin nuo kaksi rypästä takapihalle. Viime vuoden postausten perusteella pitää odottaa 3 kuukautta vielä sitä kukintaa. Kesäkuun 1. viikolla oli syreenit kukassa viime vuonna, ehkä jo kuun vaihteessa. Blogiiin olin laittanut kuvia 1. viikolla.

      Poista
    2. Juu lakkiaisten aikaan syreenit yleensä kukkii :) Blogissani sulle haaste: http://kollinlinna.blogspot.fi/

      Poista
  5. Olette kyllä tehneet ihan mielettömän rauvaustyön tontilla. Raivaus on onneksi sellaista hommaa, joka palkitsee hetkessä uudella ilmeellä. Tuo syreenikaari on ajatuksenakin jo ihana. Teillä on takaniityn takana komeita katajia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raivaaminen on täällä välillä loputtomalta tuntuvaa hommaa. Ollaan hädintuskin puoliväli saavutettu, eikä sitäkään kunnolla, mutta ero on aivan valtava! Täällä ei tosiaan ensin päässyt kunnolla edes kulkemaan. Jos ei ollut umpeen kasvanutta ryteikköä, niin kaikkea mahdollista lasista pihalle paiskattuhin vanhoihin kaappeihin.

      Oli se hullua aikaa, tuo alkuaika ;D

      Poista
  6. Missä teidän lumet on?!! Tuo syreenikaari.. <3 <3 <3 Laitathan kuvia sitten kun se kukkii. Se on varmasti upea kukassa ja noin ISOkin vielä! Hitusen harmittaa, että meidän risut meni kokkoon. Ehkä seuraavan puun kaadossa sitten.... Risuaidoistakin tulee hienot. Kyllä sä vaan aina keksit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän lumet meni pois :D Kyllä sitä on vällillä ollut ihan kunnollakin, mutta nopeasti nuo ovat kadonneetkin kun vauhtiin pääsivät.

      Odotan malttamattomasti syreenikaaren kehittymistä. Tänä vuonna sitä saadaan jo ihailla, mutta ensi vuonna se lienee vasta tasatuuhea ja symmetrinen. Sitten alkaakin se vaihe, kun sitä pitää trimmata vähentäen, ettei kaaresta tule liian painava ja siten helposti tuulessa kaatuva.

      Poista
  7. Voi Jovela ja Jovelan ihanuudet!!
    Kuinka ihmeessä voin pukea sanoiksi sen kaiken rakkauden, jota tunnen tätä blogia kohtaan!
    Olette vieraita ihmisiä, vieraassa kaupungissa ja silti tunnen suurta iloa, surua, onnistumisia ja kohtalon kolhuja Jovelan Johannan päivitystahtiin. Edelleen miehenikin kysyy, mitä teille kuuluu, kun ilmoitan lähes päivittäisistä retkistäni blogistaniaan.
    Pihasta tulee päivä päivältä, raivaus raivaukselta ja homma kerrallaan vain upeampi. Ihailen suuresti myös tuota ajatusmaailmaanne, "roska ei ole roska ennekuin sille ei todellakaan muuta käyttöä keksitä". Ja tässä tarkoitan mm. risuaitaa. Moni muu polttaisi tai kuljetuttaisi ne roskina pois, mut ei, Jovelassa tästäkin tehdään pihaan sopivaa aitaa!
    Suurin ongelmani bloginne suhteen on, kuinka ihmeessä saan kesään mennessä itselleni syreenikaaren pihaan, kun ensin pitäisi saada ne taimetkin jostain kasvamaan.. ;)

    Ylisanoja vuodatellen, Terhi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, Terhi <3 Olen ihan sanaton! Kiitos paljon!

      Aikana ennen Jovelaa mä myötäelin tosi vahvasti muutaman blogin mukana ja luen niitä edelleenkin. Sitä jotenkin kytkeytyy niihin, vähän samaan tapaan kuin johonkin omasta mielestä kivaan tv-sarjaan. Jovelan matka on vasta alkanut, joten tarinoita on tiedossa vuosiksi jos vaan saadaan tätä elämää täällä elellä :)

      ;D Syreeni on siitä (sietämätön) kiva pensas, että se kasvaa aivan järjetöntä vauhtia - tai ainakin mun mielestä. me joudutaan jatkuvasti leikkaamaan niitä alas alueilla, jossa ei toivota syreenin kasvavan ja ne vihulaiset vaan tuuppaavat uutta ympärilleen. Mun ensihurmio syreeneitä kohtaan on laimentunut kovasti kahden kesän jälkeen tuosta syystä, mutta on ne siltikin ihania sen ajan, mitä kukkivat, joten ei kun perinnesyreenitaimia hankkimaan ja kaaren alku on teillä hetkessä!

      Poista
  8. Vitsit! Tuosta kaaresta tulee ihan sikahieno, kun syreeni on lehdissä ja kukassa. Voi pahus, kun juuri katkoin kaikki syreenit ihan mataliksi - nyt en voi kopioida tätä hienoa ideaa :(.

    Ja innolla odotan, miltä aita tulee näyttämään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh! Kuten olen jo tässä höpissyt, niin syreenit kasvaa onneksi/varmiksi niin nopeaan, että kaaren ehtii kyllä tehdä tuoreestakin kasvusta ja parempi niin. Tämä meidän ranteen paksuuteen päässyt rungosto oli jo aika haastavaa taivuteltavaksi. Siinä sai ihan tosissaan pistää lihaansa kiikkuun, että suostuivat nöyrtymään ;)

      Poista
  9. Syreenikaari on hieno jo nyt. Onpas teillä lumetonta, meillä ei vielä pääse pihapuuhiin vaikka keväistä onkin. Kävin äsken tallissa ja ulkona satoi vettä, joten lumi saa kyytiä. Iloista maaliskuuta Jovelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaisen kivistä ja risuista tykkäävän silmään se on kaunis noinkin, vaikka onkin hieman muotopuoli. Toisella puolella on enemmän ja korkeampaa syreeniä, mutta kyllä ne siitä kaarella tasaantuu, kun syreenit kasvavat ja uudet ohuemmat syreenit kasvavat kaarimittaan tukemaan alkuosaa.

      Meillä on kova tuuli parhaillaan ja huomiseksi on luvattu sadetta koko päiväksi, joten taitaa loputkin vähästä lumesta mennä menojaan.

      Poista
  10. Oi-joi, miten ihanaa! Tekisi mieli lähteä otsalamppu otsassa omaan pihaan taivuttamaan syreenikaarta! Nyt alkaa se aika mitä on odotettu. Itsellä on ihan villiintynyt olo eikä Strömsön puutarhan katselu auttanut asiaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa! Älä ihmeessä tuonne myrskytuuleen lähde :D Mäkin katselin Strömsön Areenasta tässä illalla. Uusi sarja on tosi kiva, vaikka mua välillä sekoittaa se, kun samassa jaksossa on selkeästi varhaiskeväällä tehtyä osuutta ja sitten pitkin kesää, aina alkusyksyyn saakka tehtyä osaa. Itse tykkäisin enemmän jos yhdessä jaksossa olisi vaan yhtä puutarha-aikaa, mutta se taitaa johtua siitä, että olen niin aloittelija puutarha-asioissa. Silti tykkään!

      Poista
  11. Vautsi mikä kaari. Onpa sitten kesällä upeaa nähdä se kukkivana. Tuulista oli kyllä tänään täälläkin.
    Kiva seurata pihanne raivausta ja muutoksia. Mukavaa kevään alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomaan aina tuvan ikkunoden ohi kävellessäni kurkkivani tuota kaarta. Linnut ovat ottaneet sen omakseen. Arvaan, että sinne paksuimpaan kohtaan saattaa joku pesänkin tehdä. Ajatus on suloinen! :)

      Poista
  12. Siis teillähän on siellä jo ihan kevään näköistä. Täällä näyttää vielä vahvasti talvelta. Tie on ehkä sula, mutta piha on kinoksia täynnä. Tekis mieli mennä viemään oman pihan lumet tielle sulamaan, olis taas naapureilla viihdettä.

    Syreeni on suunnitelmissa, vähän on siirretty aidan viereen miehen vanhempien luota, mutta ei se taida lähteä kasvamaan. Eilen katselin puutarhamyymälässä magnoliaa, mutta se voi olla liian haastava tämmöisille toheloille, jotka tuppaavat unohtelemaan milloin mitäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se jännää, miten yhdellä syreeni ei meinaa lähteä kasvuun ja toinen saa leikkiä viikatemiestä yrittäessään hillitä valtaisaa kasvua!

      Täällä on sää kuin vappuna. Eilen vettä piisasi, ilma on harmaa ja kostea. Ensi viikoksi vasta luvataan aurinkoa. Aurinkoa tässä jo kaivataankin :)

      Poista
  13. Haa, nyt tiedän, mitä teen Pajulan pöheiköille- viime syksynä poltettiin tuntisotalla valtavaa risukokkoa - tänä vuonna väännän minäkin aidaksi! Kiitti vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nonnih! Loistavaa! Laitapa sitten kuvia! Täällä risuaita/aidat kasvaa hiljalleen. Yritetään joka päivä vaikka tunnin ajan siirtää risuja aidoiksi. Se on tylsää puuhaa, varsinkin tällaisella säällä :P

      Poista
  14. Mä olen myös niin aita ja portti-ihminen että! Tahdon samanlaista risuaitaa tontilleni..kun vaan keksisi,n että mihin kohtaan, kun kiviaitaakin pitää saada. Portteja onnneksi on jo kuusi, mutta ei yhtään syreenikaarta, joten sellainenkin pitää nyt saada.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiviaidat ne vasta upeita ovatkin! Mekin haluamme portin tuohon sisäänkäyntiin. Joku tilapäisviritys siihen varmaan tehdäänkin kunnes isäntä alkaa tekemään rautaista porttia aikanaan.

      Poista
  15. Aurinko ei paista, mutta vettä sataa, maa on kuravelliä ja rännit ne vaan laulaa. Kyllä, kevättä tämä on ;)

    VastaaPoista
  16. Oih, ihana nähdä tuo syreenkaari sitten kukassaan!! Mukavaa maaliskuuta Jovelaan;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sitä samaa :) Täällä maaliskuu puhalsi pihalle hetkeksi ohuen kerroksen lunta. Oikeastaan ihan virkistävää sen hetken, minkä se kesti. Silmä oli jo hieman väsy tuohon mudan ja kuolleen korren sävyyn luonnossa ;)

      Poista
  17. Varmaan tulee upea tuosta syreenikaaresta! Mun pihallani on myös noita oksakasoja siellä, täällä ja aion osan tehdä oksasilpuksi poluille ja pensaiden juurelle. Osasta olen pujotellut matalaa aitaa saaren metsäpuutarhaan. Teillä on todella ihana puutarha siellä Jovelassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin puhuttiin ensin, josko tehtäisiin kuoriketta, mutta aidantarve voitti. 1000 litraa kuoriketta saa rapialla satasella, joten taloudellisessakin mielessä tultiin tähän lopputulokseen ;)

      Poista
  18. Ihastuttava syreenikaari! Tunnen tuoksun nenässäni♡
    Voi miten sitä voi olla pönttö....mää tarviin myös risuja..tai siis nyt kekkasin, että risuistahan teen aidan naapurin pellollempäin. Pönttö siis siksi, että täytyy vissiin pyytää isää tuomaan takaisin meiltä viime syksynä pois kuskaamansa risut . Meillä on aika steriili piha, asutaan asuntoalueelle, tosin talo on rakennettu 1992 ja pihassa on paljon kaikenlaista. Meitsi sitä nyt laittaa täydemmäksi kaikin puolin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Voi hitsi miten hassua! Viepäs tuopas :D

      On todella mukavaa, kun niin moni on tuollaisesta vastaavasta tai sitten huimasti hienommasta, mutta joka tapauksessa kuitenkin risuaidasta innostuneita. Makuasiahan se tietysti on, mutta risuaidassa on vaan jotain kovin kaunista mun silmään. Tänään juuri ihastelin, miten tummana ja jykevänä tuo takapihan risuaita jo tuolla maisemaa rajaa. Luulen myös, että ihan varmasti sinne oksien suojaan joku lintu vielä pesänkin tekee.

      Intoa oman pihan laitteluun siellä! :)

      Poista
  19. oi <3

    Niin kaunista, niin kaunista. Aidasta tulee ihana. Ja tuosta kaaresta tulee aivan upea, kun se kukkii. Tulipa vaan mieleen, että toki sen katveessa pitäisi joku pari vihkiä:)

    VastaaPoista
  20. Oiii! Kenet me tuolla vihkaistaisiin? Booking now, kesäkuun 1. viikko. Syreenit kukkii sulloin tai hieman ennen. Oikeastaan aika suloinen ajatus. hmm.. Me kun ei häitä pidetty, voitais oikeastaan tuon isännän kanssa pistää pöytä ja tuolit tuohon alle sitten kun Jovela täyttää 150 vuotta ja me ollaan sopivasti oltu naimisissa samaan aikaan 10 vuotta - ja sopivasti molemmat juuri kesäkuun 1. viikolla (2018).

    VastaaPoista
  21. Teillä on niin huikea muutos tuola pihalla, että ei voi kuin hämmästellä. Mikä työn määrä ja mikä muutos!!! Tuosta syreenikaaresta tulee varmasti aivan ihana. Meidän piti kanssa tänä talvena kaataa koivuja talon takaa pois ja laittaa lisää syreeniä, mutta jäipä tekemättä.. Josko sitten ensi talvena. Kesällä ei varmaankaan viitsitä alkaa niitä koivuja hävittää.

    Olishan se nyt tosi ihana jos tuolla olisi jotkut häät tai isot juhlat :)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!