jovela

jovela

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Halvan talon haastava puutarha

Se on taas sunnuntai! Säät hellivät meitä koko viikonlopun. Auringossa lämpötilat kohosivat jo kesätunnelmiin ja öisin mennään edelleen pakkaselle. Viikonloppu on kulunut sitä tavallista tehdessä; rytökärpänpesiä kesytellen.

Gerdan takaseinän ja tien välinen alue raivattiin. Risua, runkoa, villiintyneitä pensaita, lasia ja roskaa. Gerdan kurviin on tainnut useampikin autoilija paiskata autonsa ylijäämät. Nice.




Risua syntyy selkeästi enemmän, mitä ehdimme käsitellä ja enemmän, mille on tarvetta. Harkitsemme vielä uudemman kerran sellaisen oksasilppurin hankintaa. Ihan pieneltäkin tuntuva alue, kuten tuo Gerdan taka-alue tuottaa järjettömän määrän oksia.

Pääsimme kuitenkin ensimmäistä kertaa kiinni Gerdan takaseinään. Mukava yllätys, seinähän on aivan lostavassa kunnossa!




Ei ihan tosta noin vaan

Koska meillä on (kiitos, ihanat) monta tällaisesta projektista haaveilevaa lukijaa, ajattelin näyttää teille hieman halvan talon realiteettejä myös pihamaalla. Olen näistä monen monta kertaa kertonut, mutta kuvat kertovat tämänkin asian parhaiten. Meillä on nyt menossa etu- ja takapihan välisen alueen, eli kiesitallin edustan raivaus.
Meillä se raivaaminen tarkoittaa konkreettisesti raivaamista. Jos homma olisi vaan hieman siistimistä ja haravointia, olisimme jo tälläkin paikalla valmiita, mutta todellisuus on karumpi.

Jos etäkuvassa näyttää tältä, ja tämä alue on siis viime syksyyn saakka ollut täysin umpeen kasvanutta ryteikköä - voi näyttää siltä, ettei tuo nyt niin paha ole.. TV-ohjelmassa tämä olisi ihanasti sievänä iltapäivään mennessä, eikä kellään olisi edes hiki!



Aika siistiä, noin raivausalueeksi? Pientä pintaremonttia? (unohtakaa itse talo).


Se totuus on tässä. Kun alue on raivattu umpeen kasvaneista puskista, paljastunut maa näyttää tältä. Kaikkea ketsupista kortonkeihin ja lasista lumppuhin.


Lisäksi maa on todella kumpareista. Askelten korkeuserot voivat helposti olla 20 cm. Mitään kaivureita tällekään kiesitallin edustan alueelle ei saa. Alue on täynnä suuria kiviä ja kumpareita. Isot kaivurit eivät pääse rakennuksien vuoksi alueelle ja pienet eivät kykene tekemään siellä mitään. Menisivät kumolleen, testattu on.

Tässä on tänään tehtyä istutuspenkkiä. Koska joku joskus suuressa viisaudessaan on käyttänyt aluetta kaatopaikkana, tuon yksittäisen kohdan kanssa meni kolmisen tuntia. Roskaa ja moskaa kerättiin n. 300 litraa pois. Vain tuosta kohdasta, feat. n. 1000  pullonkorkkia. Haravalla vetäisy kuunnosti samalta kuin olisi kaatanut pajatson.


Kuivuneiden heinien seasta voi löytää kivoja asioita. Niiden esille kaivaminen onkin sitten toinen juttu!



Tunnin kuluttua...



Joskus vielä myöhemmin..



Melkein irti heinistä! Jonain päivänä näette, miten siinä kasvaa yrttejä. Niihin kuviin on aikaa muutama tunti lisätöitä.


Tällaista tämä on. Joskus melkein epätoivo iskee, joskus olo on kuin voittajalla. Periksi ei tee mieli antaa koskaan ja työn määrästä huolimatta homman mielekkyys on ihan omaa luokkaansa, mutta helpolla tämä ei tule jos haluaa pitää sen alkuperäisen halpuuden läsnä. Tietää tehneensä, ymmärtää säästävänsä! Tänään olenkin aivan uupunut. Selkä väsyi ja äkämystyi vääristä pyllistelyasennoista niin, että sammahdin kevyesti lääkittynä sikeään uneen heti ruoan jälkeen. Huomenna taas jatkamme puuhia. Isännällä on vapaapäivä ja yritän itsekin ehtiä toviksi päiväsaikaan pihamaalle. Leipätöitä voin onneksi tehdä iltaisinkin. Tällaista tämä on, todellista puurtamista.


Se niistä ininöistä! Kyistä, perhosista ja karhuista puhutaan lööpeissä. Pyh, sanon minä. Jovelassa inisee jo monisatapäiset hyttysjengit!



Tällaista maaliskuun puolivälissä 2015 Jovelan pläntillä maailmaa. Aurinkoiset päivät jatkuvat vielä tovin. Toivottavasti saatte oman osanne tästä upeasta keväästä siellä omilla nurkillanne!


Pahkipuhkiväsy

Jovelan Johanna

36 kommenttia:

  1. Jos yhtään lohduttaa, niin jossain vaiheessa se ketsuppipullojen, jogurttipurkkien ja rautaesineiden esiintulo vähenee. En siis sano että loppuu, koska loppu ei meillä häämötä kymmenenkään vuoden jälkeen, mutta vähenee ja huomattavasti!
    Kyllä oli tänään ilo puuhata puutarhassa, vaikka ei täällä voi vielä kovin mitään tehdä, maa on niin jäässä vaikka lumeton onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähenee kyllä! Se on vaan aina jokaisen uuden valtausalueen kohdalla sama riemu ;D Tuo jatkuva lasin löytäminen ottaa kaaliin kunnolla. Se ei pääasiassa edes ole niiden vanhojen asukkaiden tekosia, vaan meitä ennen talon omistaneen kiinteistövälittäjän remppaporukan puuhia. Uudet ikkunat taloon, vanhat heitettiin pihalle räks ja poks. Nyt me sitten kaivetaan sitä lasia ylös täällä. Eilenkin saunapolulla oli routa taas nostanut jostain syvyyksistä lasinpalan ja kun kiskaisin sen ylös, alla näkyi lisää. Kun sitä noin 20x20 cm aluetta kopsuttelin aikani, lasia oli poistettu noin 3 kämmenellistä. Sellaiset välinpitämättömyysjutut harmittaa.

      Upea ilma jatkuu vielä pari päivää, eikä se sen jälkeenkään pahalta näytä, viileämmältä vaan :)

      Poista
  2. Mikä kaamea, ihana työmaa! Tunnen niin nahoissani tuon kertomuksen. Meillä on pari kaatopaikkaa tyhjennetty, ainakin pari vielä jäljellä, huoh. Mutta toivotaan, että se roska todellakin vähenee, kuten Katja tuossa meille perässä tuleville raivaajille lupailee :). Pakkohan sen on!

    Osuvan analogian vedit roskiin puhumalla halvan talon omistajasta, heh. Niinpä niin, itsekin ostimme pelkän maan purkukuntoisilla rakennuksilla. Ja sen mukainen on ollut pihapiirikin. Ne samperin pahuksen kumpareet ja kuopatkin vielä, kuten näköjään teilläkin! Myyrät ovat vuosikymmenien aikana saaneet tehdä työtään ja nyt joku joutuu niitä selkä vääränä kuokkimaan matalaksi, hmph, jos jaksaa.

    No, marttyyreiksi ei aleta, eihän Johanna, vaan hymyssä suin ja määrätietoisesti vaan eteenpäin kuin mummo lumessa! Hyvää yötä sinne Jovelaan, oletkin varmaan jo kaatunut uupuneena sänkyyn ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa! Sinä sen sanoit, Pilvi! Ihanan kaamea todellakin! Onneksi on kanssarämpijöitä ;) Vertaiskokemukset on niin lohduttavia, eikä periksi anneta lainkaan!

      En muuten ole koskaan nähnyt täällä myyriä tai myyrien tekemiä kekoja. Olen ihmetellyt mistä nuo kumpareet ovat tulleet. Onko täällä aikoinaan ihmiset kipitelleet askareissaan kumpareelta toiselle? Kuulostaisi oudolta. Osa kumpareista on kiviä, valtavia, maan pinnalla, päällä ja alla. Routa tietysti voisi tehdä kumpareita, mutta noin paljon? Mysteeri!

      Kaaduin tosiaan nenälleni tyynyyn illalla. Selkärelat yhdistettynä hyvin rääkättyyn lihaan aiheuttavat sikeät unet ;) Tänään taas jaksaa ja aurinko paistaa. Mikä ihana aamu!

      Poista
  3. Minä luulin että meidän pihalla on paljon roinaa, mutta tuo vie kyllä voiton. Ihan mielelläni jään kakkoseksi tässä "kilpailussa". Varmasti palkitsee, kun saa pienenkin alueen raivattua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta kakkonen ;D Meidän pihalla voisi kuka tahansa aikalaistutkija tehdä todellisia rahvaan elintapakartoituslöytöjä! Voimme todeta, että felixin ketsuppi on maistunut, olutta on mennyt runsaasti ja limuissa on suosittu repäisykorkillisia pulloja ;D

      Ja keinomateriaalilumput eivät maannu 30 vuodessakaan ;D

      Poista
  4. Tuo raivaaminen on kyllä aikamoista puuhaa. Meillä talokauppoihin kuului vain pieni villiintynyt kaupukitontti, jonka nokkosten ja villivadelmien poistamisessa oli melkoinen homma...heinän kanssa kamppaillaan vieläkin, sillä se oveluus änkee ihan joka paikkaan edelleen:D Myös meiltä on löytynyt pihatunkion jäännöksiä - ennen taisi olla tapana säilöä jätteitä omalle pihalle...
    Edelliseen kommenttiini viitaten, kuntosalimaksussuissa tosiaan säästää:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heinä on muuten uskomatonta materiaalia! Kun kaivelin tuota siemennyskonetta esille, piti ihan puukolla leikata sitä irti. Mikään kiskominen ei tuota tulosta. On se ihmeellisen vahvaa ja sitkeää materiaalia. Ymmärrän hyvin, miten siitä on köyttäkin aikoinaan tehty!

      Vadelma, oi kyllä! Siinä vasta varsinainen tsernobyl -kasvi. Ihan mahdoton. Kasvaa missä tahansa eikä piittaa mistään tuhoyrityksistä.

      Poista
    2. Toinen tsernobyl-kasvi meidän kokemuksen mukaan on selja... Ettekö te sellaista kaataneet? Me ollaan kaadettu meidän selja useita kertoja, mutta aina se vain kasvaa rehottaa. Tosin kaatamisen jälkeen se on muutaman vuoden ihan nättikin.

      Poista
  5. Eipä teidän tarvitse lähteä erikseen raitille lenkille, kun lenkki ja kuntosali löytyy ihan omalta pihalta :D
    Sitä aina vaan ihmettelen, että miten jotkut toimivat niin, että pihalleen tekee kaatopaikan. No, meitä on kaikeen lähtöön. Onneksi pelastatte siellä Jovelaa tiluksineen. Se on hienoa se.
    Raivaustyö kyllä sinällään on palkitsevaa, kun kättensä jäljen näkee nopeasti ja paikat siistiytyy. Toisaalta uskon, että ottaa pattiin haalia ja haravoidan kaiken karvaista romua pitkin pihoja. Onneksi sentään löydätte sieltä myös aarteita ! Onkos tuo muuten hevosvetoinen kylvökone?
    Iloa ja intoa raivaukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa ihmettelen minäkin. Kiesitallin edusta on ollut selkeästi kaatopaikkana, jonne on kipattu kaikki maantumaton moska. Se kiesitallin välittömän edustan alue on noin 12 x 3 metrinen ja siitä noin puolet on ollut kaatopaikkana. Eilen saatiin siitä suunnilleen 3 x 1,5 metriä kropsuteltua ja jätemäärä oli huikea. Luulen, ettei ihmiset vaan oikeen ymmärtäneet mitä maantumattomalle jätteelle tehdään - aiemminhan sellaista oli kovin vähän. Se mitä ei voitu syöttää elukoille poltettiin tai laitettiin eristeeksi taloon. Kaikki hyödynnettiin ja korjattiin. Sitten tuli muovi ja keinomateriaalit.

      Välillä ottaa pattiin kunnolla. Kuten tuossa aiemmin kommentoin, eniten nappaa ne turhat jätteet, meitä edeltäneiden remppamiesten välinpitämättömyydet. Lasia ja muovipressua on joka paikassa. Se muovipressu on sään hajoittamaa silppua joka paikassa. Sellaista tulitkkuaskin kokoista tai sitä pienempää silppua ja se tekee lasin noukkimisen hankalaksi.

      Kylvökone on tosiaan hevosvetoinen. Täällä ei ole tainnut olla paljoa sähkökäyttöisiä koneita. Jokin sokerijuurikasmasina tuolla varastossa on, ehkä 60-luvulta :)

      Poista
  6. Ihana blogi! Jään seuraamaan. =)
    Meilläkin on vanha talo mutta ihan vaan silleen kaupunkilaisesta näkökulmasta katsottuna. ;) Mutta siitä huolimatta on inspiroivaa lukea Jovelasta.
    Täälläkin on vietetty aurinkoisia päiviä pihalla, raivattu liiteriä ja kaivettu kasvihuoneen pohjia. Jee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! :) Meilläkin tuota kiesitallin edustaa raivataan, koska sinne tulee kasvihuone. Kova homma ennen kun sinne päästään, mutta kun kasvihuone on paikoillaan, voi taas kiljahtaa jipii! ja olla tyytyväinen tekosiimme :)

      Poista
  7. Pahkipuhki ja raittiin ilman väsyttämä! Terkkuja ulkona kuivuneiden lakanoisen välistä ;) tää tuoksu...wow! Öitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raittiinilmanmyrkytys ;D

      Ulkona kuivuneet lakanat <3 Arkiluksusta vailla vertaa! Meilläkin kuivatan pyykit ulkona aina kun se on mahdollista, kesät ja talvet :)

      Poista
  8. Tulee ihan mieleen meidän kesäkodin pihamaa. Umpeenkasvanut joskus ihana puutarha... Ja joukossa kaikenlaisia vanhoja aarteita. Työniloa sinne ja tänne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan hyvin se ajan, kun tuolle kylvökoneelle ei edes päässyt. Heinää oli vyötärölle saakka ja puskat niin villiintyneet, ettei läpi päässyt ilman naarmuja. Se on hyvä pitää mielessä, kun tuolla menneiden jätteitä kuopii ;)

      Poista
  9. Me kun aloitimme meidän talon pihalla istutusalueen laittamista, sieltäkin paljastui kasvillisuuden seasta jonkinlainen tunkio. Oli vaikka millaista purkkia ja purnukkaa mullan uumenissa. Lasiset ja metalliset roskathan ne maatuukin niin hyvin.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman ovat hitaita maantujia, juu ;D Ennen ei roska-autot tainneet kierrellä ja nuukat ihmiset vaan paiskoivat tavarat pihansa sopivaan nurkkaan.

      Tässä asiassa kehitys on ollut hyväksi ;D

      Poista
  10. Kyllä teillä riittää energiaa! :) Hieno juttu muuten tuo Gerdan kunnossa pysynyt seinä. Tässä projektin varrella olen oppinut senkin, että niin kauniita kuin talojen seinille nousevat köynöskasvit ja seinän vierustoilla kasvavat puut ovatkin, saattavat ne aiheuttaa melkoisen vaaran talolle jossakin vaiheessa.

    Intoa raivauspuuhiin, vaikka paljon olette jo tehneetkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Köynnökset ovat kyllä seinien surmia. Vaikka ne olisivat ritilään kasvatettuja, kosteus ja varjo syö seinää. Karkulaiset rappeuttaa pintaa siihen kiinnittyessään. Ovat todella tuholaisia seiniä vasten. Tuossa ei onneksi köynnöksiä ollut, mutta rehottavia puskia kyllä.

      Intoa myös Airisrantaan! Ihana, ihana kevät!

      Poista
  11. Minä mielenkiinnolla käyn lukemassa puuhistanne. Tsemppiä pihaan! Kaikenlaista tosiaan voi pihoista löytyä. Kaverini pihalla oli valtaisa tunkio täynnä aikuisten kokoisia vaippoja. Ja niiden alla kaikenlaista eri kerrostumaa. Ja kyllä niitä kuulemma löytyy kaiken hintaisten talojen pihoista, on vaan saatettu heittää vähän maata päälle ja jotain kivoja koristekasveja. Ja lopulta tunkiot tunkeutuvat jossain vaiheessa taas esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunkioita oli ihan varmasti kaikissa taloissa :) Täällä Jovelassa niitä tunkioita on noin 1000 neliön alueen verran ja ryteikköä on muutama lisää ;) Tai ei enää ole, mutta on ollut. Nyt ollaan saatu pihoja sen verran siistiksi, ettei tarvitse hävetä, eikä maasta enää mitään suuria yllätyksiä taida löytyä - vannomatta paras, meillä on vielä toinen puoli tontista täysin koskemattomana, eli kanala-lampola -alue. Siellä voi olla vaikka henkilöauto kompostoituna, kun ryteikköön ei olla vielä menty.

      Meillä toistaiseksi suurimmat löydöt ovat kokonainen fillari ja tuo kylvökone. Pientä silppua on sitten insuliinipulloista pullonkorkkeihin. Elintapatutkijat voisivat tulla meille. Ihan ilmaiseksi soisimme heille näiden aikalaisjäännösten poisviennin ;D

      Poista
  12. Kylläpä Gerda näyttää ryhdikkäältä:) Vetää hiljaiseksi kertomasi roskamäärät, ryteiköissäkin on tietysti oma hommansa, mutta tuommoinen lasinsirujen ym noukkiminen maasta, huh, niin tympäyttävän kuuloista. En minä silti haaveistani luovu :) Ehkä vain katselen tarkemmin roskasilmällä pihan pohjaa sitten joskus kun sen aika (toivottavasti joskus) on:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaisten roskien vuoksi ei kannata unelmiaan haudata! Niistä selviää hiellä ja kyynärrasvalla tai rahalla. Itselläni tulee välillä pieniä epätoivon hetkiä - tämä on myös rankkaa hommaa, mutta yön yli nukuttuaan sitä käy puuhaan kahta sinnikkäämmällä tarmolla ja loppupeleissä on aina se voittajafiilis.

      Kannatan itse tekemistä, myös tässä asiassa. Ei siinä mitään pahaa ole, jos rahalla rytölät hävittää, eikä ole mitään järkeä haukata kakustaan sellaista palaa, joka vetää ihan piippuun niin ettei jaksa mistään nauttia, mutta kun tekee itse, palkitsevuus on erilaista ja oppii arvostamaan asioita eri tavalla. Me tehdään itse niin paljon kuin mahdollista. Se on yksi tie tällaiseen elämään ja tietysti säästää rahaa huikeat määrät!

      Poista
    2. Jeps, itse tehden tietää tehdyn työn määränkin paremmin ja osaa (ainakin minä) paremmin arvostaa lopputulosta:)

      Poista
  13. Oon maalaistalosta kotoisin ja aina esim kukkapenkkejä siivotessa tuli lasia vastaan. Ja oon varma et isovanhempani ei tuota lasia ole sinne kylvänyt. Ennen oli vaan tapana että roskat hävitettiin nurkan taakse. Vielä 80-luvulla naapurimme vei kaatopaikkajätteet pieneen metsään. Poissa silmistä, poissa mielestä. Onneksi tavat on muuttuneet!!
    Ihana Gerda!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Ja ennen ennen ulosteetkin heitettiin vaan ikkunoista kujille :D

      Poissa silmistä, poissa mielestä on osuvasti sanottu. Tänään on meidän vuoro ajatella niin ;D

      Poista
  14. No...teillä noita yllätyksiä riittää kun tarpeeks penkoo(perkaa)
    Aurinkoa viikkoonne♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! :D Naureskelin kaverilleni, että nyt kun on kaikkea tarjolla, voisin alkaa markkinoimaan elämysmatkoja Jovelaan. Tule ja löydä oma onnenkorkkisi ;D

      Poista
  15. Ah, tuo roskan ja rojun heittäminen maahan, on kyllä jotain niin ikävää. Mehän ratkaistiin yksi roska-alue niin, että isompien rojujen siivouksen jälkeen peitettiin maa vanhalla muovipressulla ja päälle vielä vanhoja lahoavia hirsiä. Hirsien päälle sitten pikkuhiljaa tuodaan maata. Sinne saavat jäädä miljoonat pullonkorkit ja muut metallit ja lasit.

    Kivalta näyttää Jovelankin kevät. Hurjat istutussuunnitelmat. Se on sitten säilöntähommat edessä syksyllä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidänkin on pakko tehdä niin, että moskaa kerätään läjiin ja peitetään uudella. Nuo määrät on sellaisia, ettei niitä minnekään voi kadottaa, ellei tee päälle uutta.

      Meillä tuplaantuu kasvatettavien määrä viime kesään verrattuna, mutta tänä vuonna myös talouksia on kaksi. Myös serkkuni herkkuja kasvaa Jovelassa :)

      Poista
  16. Tuli vaan mieleen, että tulevina keväinä pihapiirin kevät"rapsuttelu" onkin sitten huomattavasti kevyempi homma ;) Voi muistella tämänkeväistä urakkaa.. Kotitilani kiviraunioissa peltojen reunoilla näyttää myös olevan kaikenlaista roinaa rikkinäisistä kahvikupeista ämpäreihin. Ehkä joskus vielä on aika tutkia roskalaboratorion valikoimia ja maatumisasteita tarkemmin. Ja kenties tehdä koekaivauksiakin :D Siihen asti on tyytyminen tähän puhtaaseen luontoon perustettuun pihaan; ei mitään jännää! Korkeintaan hiiliä maasta saattaa löytyä, muistona metsäpalosta olettaisin.
    Työniloa Jovelaan!
    T. Raija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin! Kun nyt tehdään, ensi keväänä päästään vähemmällä. Sitä me ajattelemme kun tuolla hääritään - nyt puristetaan ja siitä se helpottuu, jo tänä kesänä kun ei tarvitse ajella nurmikkoa (heinikkoa) joka paikasta :)

      Poista
  17. Tunkio tuo muistoja lapsuuden kodista, jossa joka kesä nostimme vanhan tunkion paikalta saavillisen lasia, rojua ja ahh...niin ihania loputtomia maitopusseja. Urakka kesti lapsuuteni, mutta loppui lopulta. Nykyään paikalla uskaltaa kävellä paljain jaloin ja nauttia äidin kauniista kukkapenkeistä :) ehkä tunkion tuomi tarjoaa tänä vuonna pistokkaita omaan puutarhaani, jossa vastassa ei ole roskat vaan loputon ryteikkö ja kivikko, oma taistelutantereeni :P t.petra

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loputon ryteikkö ja kivikko kuulostaa tutulta ;D Tsemppiä ja intoa sinne oman pihan raivaamiseen!

      Poista

Kiitos kun kommentoit!