jovela

jovela

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Mööpeliaikamatkalle, osa 1

Viime viikonloppu oli ihana, niin kerrassaan ihana ja tämä viikko on alkanut vielä ihanammin. En tiedä mistä alkaisin, mutta sanotaan vaikka aluksi, että meidät on kutsuttu tapaamaan Jovelassa asunutta vanhaa rouvaa, joka pystyy kertomaan meille talon historiasta. Ilonaihe kaksi on monta meilillistä kuvia rouvalta, joka myi tämän talon meille. Hän ei siis ole tämä vanha rouva, eikä koskaan ole asunut täällä, mutta hänellä on paljon kuvia talosta ennen kun tätä aloitettiin hänen toimestaan korjaamaan. Teen niistä oman postauksen tällä viikolla. Katsotaan haukkooko joku siellä henkeään samalla tavalla kuin me täällä haukoimme! Jovela on todellinen ruman ankanpoikasen tarina, sen lupaan!

Ilonaihe kolme on suunnitelmien eteneminen taas uusille urille. Jopa uusi harrastus, kuka tietää! Kuten olen joskus maininnutkin, meillä on alusta saakka ollut haaveena möbleerata Jovelaa vanhaan tapaan. Ensimmäinen vuosi meni rempatessa, samoin rahat. Toiselle vuodelle jo muutettiin asukkaiksi, mutta muuttokuorma piti saada jonnekin ja edelleen jokainen ylimääräinen killinki meni talon remppaamiseen. Puhuimme, että joskus sitten, huone kerrallaan vaikka (miten hauskaa siitä tuleekaan kun etsimme sopivia huonekaluja!) ja Jovelastahan myös löytyi wanhoja huonekaluja, jotka halutaan kunnostaa. Silloin se oli suunnitelma vaan, sellainen jonain päivänä sitten..

Infopläjäys


1800-luvun loppupuolella Suomessa ihailtiin kovasti talonpoikaisrokokooksi kutsuttua tyyliä ja kartanokansallisromantiikka. Huonekalut saattoivat yhtälailla olla tummia tai koristeellisesti maalattuja kuin tummista valkoisiksi tai vaaleiksi maalattuja (kyllä, sitä valkaisua tehtiin silloinkin), suloisen linnunmunan sävyissä hillitysti vihertäviä, harmaita tai beigejä ja usein myös hulppeasti kullalla koristeltuja, kuka mistäkin piti ja mihin oli varaa.

Huonekalutyylillisesti Jovela rakennettiin (1868) kertaustyylien (uusrenesanssi, uusrokokoo jne) aikaan, jolloin otettiin jo käytössä olleita tyylejä sieltä ja täältä ja muunneltiin niitä hieman. Historiallinen romantiikka oli in ja koteja sisustettiin vähän kaikilla tyyleillä. Yksi huone saattoi olla yhtä tyyliä ja toinen toista.  Tupa saattoi olla rotevaa maalaistyyliä ja sali kuin kuninkaallisia oltaisiin odottamassa vierailulle.

Jovelassa alkaa uudelleenmöbleeraus. Tämän vuoden harrastamme mööpeliaikamatkailua metsästäen harkitusti entisen kaupunkikotimööpelimme korvaavia aikalaistyylihuonekaluja. Niiden ei ole tarkoitus olla 150 vuotta vanhoja, mutta vanhoja joka tapauksessa ja puisia. Huutokaupat ja jälleenmyyntilikkeet sekä myyntipalstat, täältä me tullaan!

Ensimmäiset hankinnat on nyt tehty. Niistä ensimmäisenä eetteriin pääsee vaatekaappi, jollaista olen suupielet märkänä haikaillut kuukausikaupalla. Korea ja pramea, mutta sopii meidän kammarin värimaailmaan hyvin. Hän on tässä:


Kahdelta suunnalta katsottuna, koska en saanut silmiäni tai kameraa irti kaapista kun sen vihdoin edessämme näimme.



Tämä edustaa sitä linnunmunasävymaailmaan maalattua mööpeliä, jonka puuleikkaukset maalattiin nykyään antiikkikullaksi kutsutulla maalilla. Yksityiskohdat ovat mielestäni kauniit ja ne on tehty huolella.




Kaappi seisoo tukevasti tyylilleen uskollisena pallotassuilla.


Kaappi on täyspuuta. Myös takapuolelta huolella valmistettu.. ja likainenkin se on vielä.



Kerran vielä edestä. Kaappi on yli 60 cm syvä, 190 cm korkea ja 180 cm leveä. Tässä se näyttää oudon kapealta, koska sen vieressä on toinen (tumma) kaappi.




Ostimme myös kaksi pikkupöytää. Ne ovat ajalta jälkeen II maailmansota ja ne voi surutta tuunata.



Takana näkyvä pärepyykkikori lähti matkaan kirppikseltä naurettavaan 9 euron hintaan. Olen kaivannut kunnon koria huoville, joita meillä on paljon. Nyt korissa on etupihalle tulevia kukkia odottamassa istutusta.




 


Etenemme nyt ensin huone huoneelta. Käymme samalla kriittisellä oteella läpi tavaramme. Meillä on sitä aivan liikaa. 2,5 kotia ja yksi mökki inventaarioineen sullottuna Jovelaan. Pakko karsia ja rankalla kädellä. Aloitamme makuuhuoneesta - aloitimme jo eilen. Kävimme vaatekaapit läpi. Talo lämpesi lumpulla pönttöuunin kautta ja kaapeissa on sievä siisteys.

SIISPÄ, ULOS VANHAT, VANHEMMAT SISÄÄN!

Tämä kaikki tarkoittaa nyt myös sitä, että myymme suurimman osan uusvanhatyylisistä entisen kaupunkikotimme mööpeleistä. Jos jokin aiempien postauksien kuvissa nähty mööpeli kiinnostaa, laita meiliä! Loimme tuohon yläkulman alle MYYDÄÄN -alasivun, jonne kasaamme myytäviä mööpeleitä sitä mukaa kun ehditään niitä laitella. Pääset sinne myös tästä.   


Olen tänään haljeta iloista. Toukokuussa talo kokee yhden suurimmista muutoksistaan, kun sen julkisivu vihdoin saa punamultasävyn pinnalleen. Meidät on kutsuttu kuulemaan tarinoita tästä talosta ihmiseltä, jolla on muistoja asukkaana <3 Saimme nipun vanhoja kuvia toiselta ihmiseltä ja uudelleenmöbleeraus on alkanut.

Nyt uni painaa silmiä, joten toivottelen kauniita unia suuntaanne. Huomenna päivä uusi. Mitäköhän se tuo tullesaan!

Jovelan Johanna

51 kommenttia:

  1. Hyvä idea tuo huonekaluasia, mutta jättäkäähän ne rakkaimmat ja tarpeellisimmat.sellainen sopiva sekoitus vähän modernimpaa ja sitä vanhaa. Ihanaa että pääsette tapaamaan tätä rouvaa, siitä tulee varmasti ihanaa. Oih, odotan jo kuvia punamultaisesta Jovelasta. Tämä oli päivän piristys, kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;D HUI! Siis ei me kaikkia huonekalujamme myydä, vaan suurin osa uusvanhoista muutama kerrallaan ja ylimääräisistä huonekaluista on pakko luopua myös. Meillä on esimerkiksi 28 ruokatuolia (osa omia, osa talon mukana tulleita ja osa äidin jäämistöä). Se on aavistuksen ylimitoitettu määrä näin kahden hengen taloudelle ;)

      Voit arvata, miten täällä odotetaan talon julkisivun maalausta. Se muuttaa koko talon niin hurjasti (vaikka vaan etuosa maalataan nyt). :)

      Poista
  2. Jes jes! Jään innolla odottamaan uusia huonekaluja ja niiden kunnostamista. Nämä ensimmäiset ovat ainakin upeita. En ole missään nähnyt tuollaista vaatekaappia aiemmin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus kuolannut näitä ranskalaistyylisiä vaatekaappeja ja kun tähän törmättiin, se oli sitten saatava. Niin harvoin niitä näkee. Todennäköisesti himmailen hieman kultaisuutta antiikkivahalla, mutta ensin tuo kaappi pestään kunnolla. Sen väri tulee sen myötä muuttuman. Se on aika likainen täll hetkellä.

      Poista
  3. Nyt tulee kyllä pointsit vaatekaapille!! Ette te näköjään sisustajaa tartte tohon hommaan olleskaan, mä tuun kattoon sitte ku on valmista (kröhöm). Bravo Jovelan emäntä ja isäntä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dängjuu, dänguu, kumarrus ja pokkailu. Vaan saatpas silti tulla, ähäskutti! Mars pakkaamaan ettet sitä vappuiglua joudu tekemään ;)

      Poista
  4. Makee kaappi! Ja tosi hulppeen kokonenkin!
    Jättäkää nyt kuitenkin jotain tätä päivääkin sinne, ettei museofiilistä tule :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä vika museofiiliksessä muka on? Pyh! narut vaan mööpeleille, että älä istu, etkä koske ;D

      Vaan ei, ei, ei - ei me olla _kaikkea_ myymässä ja vaihtamassa. Kuten nakuttelin, myymme pois suurimman osan uusvanhoista mööpeleistämme. Meillä on tosiaan tähän taloon ja nykyiseen tilanteeseemme sekä vääriä mööpeleitä että aivan liikaa mööpeleitä. Karsimme ja osan korvaamme. Teemme sellaiseksi, millaista mieli on tehnyt, mutta kaikki ei toki muutu :)

      Poista
  5. Aika huikee kaappi! Ja kaikkea kivaa tiedossa! Mullakin on huomenna nukkumapäivä, innolla odotan saisko kotonakin tehtyä jotain kuhan herään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaisena sateisen kolean harmaana päivänä nukkumapäivä kuulostaa hyvältä. Kylläpä onkin koleaa tänään! Hrrr!

      Poista
  6. Hienoa, Jovelasta tulee tosi upea :)

    VastaaPoista
  7. On komia kaappi! Niin ihanaa onkin välillä pistää vähän sisustusta uusiksi! Ja hei, kun tulee tuvan ruokapöydän vuoro, niin täällä ollaan käsi pystyssä :) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se pyöreäkö? Meillä ei ole ollut sitä toviin käytössä, koska sen pintalevy on rikki. Se pitäisi hioa kokonaan, Ikeapöytä ehkä sen kestää tai sitten ei ;)

      Meillä on ollut ruokapöytänä jo jonkin aikaa talon alkuperäinen pöytä :D

      Poista
  8. Jovela löysi oikeat ostajat, Osaatte arvostaa sen historiaa. Hieno juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Historia on loppumaton aarreaitta. Omasta mielestäni paljon kiinnostavampaa kuin sen pohtiminen, mitä maailmassa tulee tapahtumaan myöhemmin ;) Onneksi molemmista kiinnostuneita on tasapuolisesti!

      Poista
  9. Voi huokaus sentään, miten kaunis kaappi! Ja sekin, että saitte kuvia ja kuulla tarinoita talosta, ihan mahtavaa. Ajattelitteko maalata yöpöydät samaan tyyliin, kuin vaatekaappi on maalattu?
    Olin itse ostamassa viime syksynä sellaista pientä peilin alla olevaa pöytää osto- ja myyntikiikkeesta ja en saanut pöytää ostettua, kun omistaja kuuli keskustelun siskoni kanssa pöydän tuunaamisesta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman ensin katselemme, mikä parhaiten istuu. Jos istuu tuollaisenaan, emme jos tekee mieli tuunata, tuunataan. Nämä eivät ole mitään tammea tai arvopuuta sinällään, vaan jo silloin aikoinaan vanhempaa tyylisuuntaa huijaavia. Siten tehtiin ennenkin ;) Huijattiin ja tuunattiin :)

      Poista
  10. Minä tiesin, minä tiesin, olet maalaiskreivitär <3 Jessus mikä kaappi, olin tuolilta pudota! Jos sattuisit kaipaamaan semmoista pientä punaista, käsin koristeltua toistasataa vuotta vanhaa kapioarkkua, jossa on omistajan nimikin ihanasti kirjailtu fraktuuralla kanteen, saat sen. Laita privaa, mikäli kiinnostaa, niin tulee kuvia.
    Vau vau vau, tästä suunnastanne minä tykkään enemmän kuin arvaatkaan. Ja Hildur varmaan pakkaa Astoriassa kapsäkkinsä ja palaa oitis Misikselle piikomaan;) pitäähän sitä Kartanossa olla sisäkkö! Vakuuttaa Keekis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ps. Nuo siniset ja valkoiset lemmikit siementävät ja leviävät sitten reippaasti. Vuoden päästä kesällä saatte kokonaisen niityn niistä. Jos maa on hapan, sininen väri saattaa muuttua vaalen liilaksi. Näin kävi meidän mökillä, jossa maa on meren takia suolaista ja hapanta.

      Poista
    2. Maalaiskreivitärfiilikset täänään olivat ihan päällimmäisenä, kun valuin kaatosateessa kumpparit hölskyen vettä ja kaivoin kaatosadelammikolle puroa mudassa ;D Missä mun palvelijat on, kysyn vaan?! ;D

      Laita, keekis ihanainen mulle kuva siitä arkusta :) Tiedä vaikka haluaisimmekin ostaa sen pois.

      Hildur saattaa yllättyä tässä vappuviikonloppuna jos säät sallivat. Enpäs kerro miten, mutta näet sitten ;D

      Voi kunpa leviäisivätkin! Nuo lemmikit siis! Ajattelin niitä laittaa yhteen niistä tiilillä rajatuista kukkaistutusalueista. Sellainen Suomivärikukkapläntti. Sinistä ja valkoista. Gerdan kukkaniitty on punaista, oranssia ja valkoista, sellainen auringonnousun ja -laskun kukkamaa. Saapas nähdä tuleeko sinisestä sitten liila. Jos tulee, ei haittaa :)

      Poista
  11. Ihana uutinen, että löytyi vanharouva, joka voi kertoa teille Jovelan tarinoita. Ja kuvia, mahtavaa.
    Myimme kahdeksan vuotta sitten vanhan kotitalomme, siis lapsuudenkotini. Tavarainventaariossa löysin muinaisia kauppakirjoja talosta ja ajattelin, että niiden pitäisi kulkea tilan mukana. Kun tarjosin niitä ostajalle, häntä ei historia kiinnostanut.
    Melkoisen juhlavat mööpelit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi kiinnostaa yhtä ja toinen toista, mutta tuntuu oudolta, ettei jotain vanhan talon ostanutta kiinnosta sen talon historia. Jää miettimään, miksi on päätynyt hankkimaan vanhan talon kun sen viehätykseen historia kuitenkin oleellisesti kuuluu ja sen myötä kodistaan saa myös paljon enemmän irti. Ehkä se mieli vielä muuttuu ja talohistoria alkaa kiinnostaa.

      Hieman kyllä nyrpistelen nokkaani tuollaiselle. Itse kun yritämme kovasti selvittää talomme tarinoita ja toiselle niitä tarjotaan, mutta ei kelpaa. Pyh!

      Poista
  12. Vastaukset
    1. Se on todella kaunis. Livenä hillitympi kuin tuollaisessa kuvassa :)

      Poista
  13. Hieno idea alkaa kalustamaan vanhempaan tyyliin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että talon historiaa on myös sieltä kaukaa ihan näihin päiviin asti. Minä jättäisin nuo kauniit yöpöydät tuollaisiksi. Vaatekaappihan voisi olla se katseenvangitsija, joka saisi olla silloin hieman eri värinenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Ei tätä taloa alunperinkään kalustettu 1868, vaan kautta koko historiansa ja jo tuolloin kun ensimmäiset asukkaat tähän tulivat, heillä oli taatusti kalusteina siihen aikaan vanhaa ja siihen aikaan uutta. Tämä on meidän tarkoituksemme myös. Haluamme kestäviä puuhuonekaluja, jotka ovat läpileikkaus talon historiasta yhteen sovitettuna. Jäädytämme kyllä tietyt ajat, koska en voi sietää 70-90 -luvun kalusteita. Ehkä joku poikkeus voisi olla, mutta me meinaamme liikkua siinä 1900-luvun taitteen molemmin puolin. Esimerkiksi tupamme patakaappi on vuodelta 1937 ja mitä parhaiten tupaan sopiva - se on myös talon alkuperäinen huonekalu. meillä on niitä muitakin. Emme myöskään myy kaikkia moderneja huonekalujamme. Ne sovitetaan yhteen vanhojen kanssa, kuten aina on tehty :)

      Nuo yöpö

      Poista
  14. Hauska kaappi! Samaa sisustusfilosofiaa on noudatettu meillä. Uudet ulos ja vanhaa tilalle. On entisöity talon alkuperäiisä kalusteita ja ostettu muuten taloon sopivia kun tulee tarpeellisia vastaan. Minäkin jättäisin yöpöydän nykyiselleen, ovat erityisen kauniit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yöpöydät saavat nyt olla noin, mutta ne saatetaan tuunata. ne eivät ole arvopuuta vaan (toistan nyt itseäni tuosta edellisestä kommenttivastauksestani) silloin aikoinaankin tyylisuuntafeikkejä ;) Ennen feikitkin vaan olivat kokopuuta ja laadullisesti hyviä.

      Mulla on nyt sellainen haave, että se punainen pukeutumislipasto (talon vanha) saataisiin kunnostettua. Sen on joku joskus maalannut punaiseksi ja kauniin punainen se onkin, mutta sitä sävyä ei voi säästää jos se kunnostetaan. Katselemme sitä kesällä. Sen valtavista laatikoista saisi ihanan liinavaatetilan <3 Tarkoitan siis tätä megaisoa peililipastoa, joka oli ennen muuttoa tuvassa. Kuvassa se näyttää ehjältä, mutta ei sitä ole ollenkaan. http://4.bp.blogspot.com/-X95IgcFSme8/UpuBQE3vaPI/AAAAAAAAChY/tNdUnJB2OXE/s1600/peikip%C3%B6yd%C3%A4n_joulusomistus_1.jpg

      Poista
  15. Hienot on mööpelit! Saako kuvaa jakaa keskusteluihin, joissa väitetään ettei vanhoja huonekaluja saa valkaista nykymuodin mukaisiksi. Ei tahdo kaikki uskoa, että on niitä ennenkin maalattu. Itse tykkään kaikkein eniten (perinneväreistä) ankanmunasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii! Ennenhän sitä vasta maalattiinkin ja feikattiin ihan kaikkea mukapuumateriaalista marmoriin nimenomaan maalaamalla. Monet wanhat huonekalut olivat jo silloin valmistusvuotenaan wanhaa tai jotain ihan muuta aikakautta tai tyyliä imitoivia, usein myös parempaa puuta imitoivia ja se kaikki tehtiin maalaamalla.

      Toki saat laittaa kuvan kiertoon, onhan tuo oikein hyvä esimerkki moisesta. Ja jos haluat heittää mukaan linkityksen ammattilaisten suuntaan, tyylihistoriasta kertoo mm. entisöintiin erikoistunut Seitsemäs Huone, tässä linkki (PDF) http://www.seitsemashuone.fi/liskuvia/tyylihistoria.pdf josta löydät tuota kaipaamaasi infoa kohdasta Uusklassismi n.1775-1830. Siinä kerrotaan mm, että:

      "Huonekalut valmistettiin kotimaisista puulajeista ja maalattiin helmenharmaaksi tai jollakin muulla pastellisävyllä. Punaruskealla värillä jäljiteltiin ulkomailla suosittua mahonkia."

      ja hieman myöhemmin tuon ajan tyylistä jatketaan saman otsikon alla:

      "Mahonki-empiren rinnalle Ruotsissa kehittyi kustavilaisuuden jatkoksi vaatimattomampi, kodikas empiren suunta, josta tuli suosittu myös Suomessa. Kalusteet maalattiin valkoisiksi."

      Poista
    2. Sanottakoon vielä, että itse olen sitä mieltä, että jos jokin huonekalu on tyylipuhdas aikakauttaan edustava laatumateriaalien ja laatutyön näyte (eli arvohuonekalu monessa mielessä), sellaisia huonekaluhistoriallisessa mielessä arvokkaita ei kannata maalata. Kaikki vanhat huonekalut kuitenkaan eivät sellaisia ole ja niitä on alunperinkin maalailtu suuntaan ja toiseen. Wanhalla ja Wanhallakin on eronsa.

      Poista
    3. Kyllä näin on! :D Se vähän riippuu mistä se roikkuu. Silmittömästi en modifiois minäkään. Minullakin on uusbarokkikalusto, jota en todellakaan aio valkaista (muutoin kuin tuolin kankaat vaaleni kyllä verhoilussa vauvankakanvärisestä blyysistä) vaikka hyvin raskaat ja tummat onkin. Ovat kaupunkikodissa (joka on modernihko, eikä nuo muuten haittaa modernimpien kalusteiden seassa ollenkaan), koska ei ne torpalle edes mahtuisi! Senkkikin painaa varmaan pienen henkilöauton verran :P

      Poista
    4. Ps. katsoin tuota linkin takaista artikkelia ja mainitsemani kalusto on ulkomuodoltaan barokkia (pienemmät tuolit melkein yks yhteen kuvan kanssa), ei uusbarokkia. Kotimaista kuitenkin, mutta vanhaa tuotantoa eikä tuota "kevennettyä", jota näkee enemmän. Aikoinaan teetetty arviointi tuotti arvauksen, jonnekin 30-luvulle, joten siinä mielessä ovat uus-...

      Poista
    5. Kuulostaa hienolta, tuo kalustosi!

      Poista
  16. Kyllä on komia vaatekaappi ♥♥♥ Meilläkin huonekaluista on enää muutama hassu jäljellä elämästä ennen Riuttalaa, mutta eihän täysin erityylisiä taloja voikaan sisustaa samoilla kalusteilla.

    Itse en sisustaisi vaikkapa 2010 valmistunutta modernia kerrostalohuoneistoa vanhoilla maalaisromanttisilla huonekaluilla, ainakaan pelkästään sellaisilla. Jotenkin sen talon ja kalusteiden pitäisi puhua samaa kieltä. Tämä siis oma vaatimaton mielipiteeni. Toisaalta pelkästään tietyn tyylisillä kalusteilla tehty tila voi olla tylsä, ilman sitä jotain eripuraista.

    Kiva kuulla, että teilläkin päästään maalaushommiin! Kyllä meillä on syksyllä hienot torpat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä oman elämämme kerroksista osittain luopuminen myös symboloi sitä kokonaisvaltaista muutosta, jonka tielle lähdimme ja tämä on ollut yksi haaveista taloon liittyen. Olen samaa mieltä, liian paljon mitä tahansa on usein liikaa.

      Torpat ja pihat kuntoon, jee! :)

      Poista
  17. Huikean hieno kaappi, huolisin heti!
    Antaa palaa vaan kunnon museofiiliksen kanssa :D

    Jään tänne kuolaamaan. Ja odottelemaan tarinoita tulevista. Hienoa, että saatte niin kuvaa kuin tarinaakin menneistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvat ja tarinat <3 Parhauden parhauksia :)

      Hauskaa vappua sinne!

      Poista
  18. Ihanaa ihanaa ihanaa! En malta odottaa tulevia postauksia! :)

    VastaaPoista
  19. Ihana juttu! Kiva kuulla lisää. Ja kyllä vanhat huonekalut nykyaikaiset voittaa mennen tullen:) Häikäisevän kaunis kaappi;)
    Ihastuttava ajatus, että saatte kuulla talostanne lisää. Sillä on valtavan suuri merkitys tietää talon menneisyydestä, kuulla siihen kuuluvaa henkilöhistoriaa. Elinympäristö, talo saa valtavan paljon syvyyttää ja merkitystä. Kaikki taloon kuuluneet ihmiset on osa arvokasta ketjua, menneet ja nykyiset. Ihana juttu!!
    Mukavaa vappua;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin ajattelen itsekin. Historian havinassa tässä mielessä on jotain kovin hurmaavaa :)

      Iloista vappua, Hyvä Mieli :)

      Poista
  20. Jännää miten kovasti eläytyy teidän elämään. Täällä mä odotan kuin pieni lapsi mitä seuraavaksi tapahtuu. Olet niin mahdottoman hyvä kirjoittamaan ja ne kuvatkin ovat namipaloja. Aina tulee iloiseksi, kun huomaa mitä valmista olette saaneet aikaan. Teidän puuhia on ilo seurata! :)
    - TarjaL

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tarja <3 Tahdonpa tähän sanoa, että kyllä te olette puolet tästä matkasta. Tämän piti vaan olla sellainen päiväkirjamainen tallennus talon, pihan ja muiden rakennusten korjaamisesta ja tallenteita asumisesta täällä, ihan omaksi muistoksi. Te olette tehneet tästä henkireiän <3

      Poista
  21. Ihan huiput ostokset...pesee mennen tullen ikealaiset...ennen sitä osattiin huonekalutkin tehdä kestäviksi.
    JA toooosi mukavaa,että pääsette vanhan rouvan luo kuulemaan tarinoita Jovelasta....jään odottamaan postausta siitä☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maanantaina tapaamme :) Hieman jännittää, eniten odotamme innolla heidän kaikkien tapaamista, erityisesti tietenkin wanhan rouvan. Ajattelin laittaa ylös muutamia asioita, joista haluaisin kysyä jos hän jaksaisi kertoa. Luulen, että sitä sitten siinä tapaamisessa on hieman jänskättynyt ja niin iloinen, että unohtaa kysyä ;D

      Poista
  22. Aivan ihania uutisia sinulla kerrottavana! <3 Kaappihan on täydellinen löytö, näyttää suorastaan kuninkaalliselta. Vanhanajan kalusteissa on juuri tuo ihanuus, että ne ovat OIKEASTI puuta, ja niiden tekemiseen on käytetty aikaa ja vaivaa, jotta ne näyttäisivät myös upeilta. Olenpa iloinen puolestanne!

    Vanhan rouvan tapaaminen on varmasti kutkuttavaa. Odotan innokkaasti, millaisia tarinoita hän teille kertoo Jovelasta. Ihanaa vappua Jovelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kaapissa on laatikotkin tehty niin presiis, sormiliitoksia ja tarkkaa työtä. Ja on noissa kaiverruksissa ja puukuvioissa ollut tekemistä. Saatan tosiaan himmata hieman kultasuutta (antiikkivahalla), mutta ihan ensi pesemme kaapin ja katselemme sitä hetken. Annetaan sen kotiutua ja sitten vasta katsellaan jos se kaipaa jotain pientä muokkausta.

      Ihanaa vappua ihanaan Airisrantaan!

      Poista
  23. No nyt en kyllä yhtään ihmettele, että meinaat haljeta ilosta. Toi kaappi on suorastaan mahtavaupeahieno ♥ ja oon erittäin onnellinen teidän puolesta myös tuon kyläilyasian vuoksi. Tyynelässä odotellaan mielenkiinnolla reportaasia asiasta !

    VastaaPoista
  24. Me odottelemme kovasti kaappia, joka pakotti myös tarpeelliseen arviointiin sen suhteen, onko tosiaan tarpeellista säilöä jokainen puolipuhkikulunut rääsy käyttämättömäksi vaatekaapin viimeiseen nurkkaan.

    vapauttavaa ;)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!