jovela

jovela

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Rytölästä etupihaksi 2013-2015

35 tonnia soraa alkaa olla levitettynä pihalle. Ajattelin tehdä pienen postauksen tästä etupihan muutoksesta nyt, kun olemme päässeet tähän vaiheeseen. Etupihan eri alueet on nyt rajattu ja sorattu. Onhan se aika kova homma lapioida kottikärryllinen kerrallaan soraa ja levittää se käsivoimin pitkin pihaa, mutta ehdottomasti vaivan väärti. Tässä tilanne tänään 12.4.2015, aamulla klo 08:00. Paljas kanvaasi, voisi sanoa. Pian alkaa elävöittäminen.



Tilanne 2 vuotta sitten oli hieman toinen. Tässä kuvassa tuota aluetta on jo raivattu. Siitä on kaadettu 2 suurta puuta (kuusi ja mänty, pölleinä takana) ja raivattu läpitunkematon pusikko.




Hieman toisesta vinkkelistä tänään..




.. tuon huvimajan kohdalla näytti tältä alkukeväällä 2013. Puut on juuri kaadettu. Pöllien takana näkyvä ryteikkö on nykyään Gerdan kukkaniitty.




Kesällä 2013 samalla kohdalla oli salaisen puutarhan lumoa, mutta edelleen ryteikköä, joka ei toimi kotipihana. Sääret naarmuilla sai kompuroida. Etupiha oli myös kovin synkkä, koska valo ei juurikaan päässyt läpi ja iltaisin ryteiköt houkuttelivat paljon itikoita herkuttelemaan ihmisihoille. Huvimajan oikealta puolelta nousi läpikulkematon ryteikkömuuri.




Nyt huvimajakohta on tällainen.




Ja tuo kuolleen omppupuun kohta tällainen. Kuvakaverina syreenisilmuseurantaa.




Näkymä päätalon ovelta Gerdan ja tien suuntaan. 2 viikkoa sitten Gerdan edustalla näytti tältä..




.. mutta keväällä 2013 koko Gerdaa ei meinannut nähdä edes alkukeväästä. Kesällä sitä ei näkynyt lainkaan. Nuo puskat olivat syreeniä.


12.4.2015 sama alue. Kun vertaa tätä ja yllä olevaa kuvaa näyttää siltä, että Gerdan vasemmalle puolelle on kasvanut suuri puu. Se näkyy ylemmässä kuvassa, mutta melkein maastoutuneena ryteikköön. Puu on vanha saarni, talon pihapuu, eli ns. pyhä puu, joka suomalaisilla pihoilla yleensä oli pihlaja. Jovelassa se on saarni, skandinaavisen mytologian Yggdrasil, maailmanpuu. Saarni on myös yleisin puu Jovelassa.




Gerdan (pikkurakennus nimetty talon alkuperäisen isäntäparin tyttären mukaan) vasemmalla puolella, tuosta puusuojasta alkaen on kukkaniitty. Se on 3-vuotisprojekti, jonka tarkoituksena on houkutella pihalle mehiläisiä (pölyttämään) ja perhosia (ihastuttamaan). Kukkaniityllä kasvaa mm. unikkoa. 


Kuva Gerdan kukkaniitystä kesällä 2014 (kylvetty keväällä 2014).

 
Tämä kuva on 2 viikkoa sitten otettu.


Keväällä 2013 tuossa ei ollut kukkaa eikä niittyä. Ryteikköä oli niidenkin edestä.




12.04.2015 aamulla. Gerdan edusta on sorattu ja kukkaniittyalue on rajattu. Tällä hetkellä kaikki näyttää hieman valjulta, mutta kunhan luonto pääsee vauhtiin, tämäkin näkymä saattaa muuttua oikein viehättäväksi kukkineen kaikkineen.




Soraa levitettiin myös talon päätyihin poluiksi, saunapolulle ja tulevien kasvihuoneiden alle. Ensimmäinen kasvihuone tulee tuohon kiven ja kiesitallipäädyn väliin paikkaan, jonne se suurempi kasvihuonekin olisi tullut.




Toinen kasvihuone menee syreenikaaren luo. Sen sisälle tulee 2 pientä penkkiä ja pieni pöytä, jotta voimme ne kaffeet juoda katon alla keittiöpuutarhassa. Paljon muuta siihen kasvihuoneeseen ei taida mahtuakaan, mutta metsämansikat, ananaskirsikat ja muutama tomaatti sinne ainakin mahtunee. Muut saavat sitten tehdä sopusijaa kiesitallin nurkan kasvihuoneessa.




Kasvihuoneiden kasaaminen alkaa tänään. Eilisen upean lämpimän päivän (mittari näytti +17 parhaimmillaan aurinkoisella puolella pihaa) jälkeen tämän sunnuntai on alkanut yhtä aurinkoisena, mutta viileämpänä. Tälle päivälle luvataan 9-10 astetta, mutta iltapäivästä alkaen sateista, joten kasvihuonekasaamo tehdään sisälle. Onhan tuolla tuvassa lattiametriä sen verran, että seinät ja kattopalat voi koota valmiiksi elementeiksi siellä ja hoitaa sitten itse kasaamisen pihan puolella ensi viikolla.

Laitetaanpa tähän loppuun vielä viime keväänä alkanut "tunnista taimi!" -kuva. Kiitos teidän, tuo Gerdan kukkaniityllä herännyt kukka on tunnistettu. Rikkaruohoksi luulin, mutta kyseessä on moniniminen Rönsyakankaali/Rentoakankaali/Akanhuuli.

1. kuvassa se näkyy tummempina läntteinä pitkin Gerdan kukkaniittyä. Ilmeisen nopea leviämään, koska viime kesänä en muista sitä nähneeni.




Noin! Soraprojekti on melkein ohi, vain yksi pieni kohta on vailla soraa, sillä siinä on pieni este, jonka siirtoon tarvitaan kaveriapua. Seuraavaksi sitten ne kasvihuoneet ja ensi viikon viikonloppuna hieman lisää raivausta ja siistimistä keittiöpuutarhan puolella. Pihahommat pitäisi saada tämän vuoden tärkeiden osalta tehtyä tämän kuun aikana, koska ensi kuussa odotellaan sitä sopivaa julkisivumaalaussäätä.


Pohdittua

Olen lukenut muutamia aikalaiskirjoja tai Jovelan kulta-aikaan (rakennettu 1868) liittyviä kirjoja ja entisenä psykan työntekijänä olen huomannut erään merkittävän seikan. Vaikka ihmisillä ei ollut paljoa - muuta kuin paljon työtä ja puuhaa - he olivat kokolailla tyytyväisiä. En mitenkään aliarvioi tämän päivän kärsimyksiä, kansantautiamme masennusta, alakuloa, syrjäytymistä ja kaikkea sellaista mikä tekee elämästä mollivoittoisen, mutta ennen ei ollut aikaa olla niin pettynyt elämäänsä. Ihmiset eivät pääsääntöisesti olleet masentuneita tai syrjäytyneitä. Noin pääsääntöisesti ihmisillä myös oli paikkansa ja tarkoituksensa. Oli paljon tekemistä ihan luontaisesti. Tekemistä ei tarvinnut sen kummemmin keksiä, eikä taatusti ainakaan maksaa siitä, että sai lihansa liikkeelle. Entisenä psykan puolen hoitsuna en voi kuin ajatella, että meidän ongelmamme ovat pitkälti sitä, että yhteisöllinen turvaverkosto on purettu, eikä elektronisista syrjäyttäjistä ole tarjoamaan riittävästi korviketta. Olemme tehneet elämästä hieman liian helpon ja siten hiton toimimattoman monella tapaa. Monelta puuttuu suunta, merkitys ja tarkoitus. On liian paljon aikaa pohtia sitä miten epätyydyttävää elämä on.  Ennen oli myös keneltä kysyä jos ei valmiiksi oltu kerrottu. Nykyäänhän ei voi enää asiakaspalveluihinkaan soittaa käymättä jonkinlaista esileikkiä automaattisen vastaajan kanssa.. paina 1 jos sitä ja 2 jos tätä tai jos valmiiksipuhutut ei riitä, niin odota kunnes joku ehtii vastata..

Elämässä on aina jotain, mistä olla tyytymätön ja paljon mistä ahdistua. On asioita, jotka tekevät meistä tyytymättömiä tai suorastaan onnettomia, koska meillä on liikaa aikaa ajatella asioita omassa päässämme yssiksemme ja tietenkin asioita, jotka ahdistavat ja aiheuttavat huolta oli niitä aikaa pohtia tai ei, halusit tai et, tilasitko vai et. Joskus ne harmit tulee itse tilattua, eikä ymmärrä tai jaksa muuttaa tilannettaan. Ja me oletamme aivan liikaa asioiden olevan jotain, tulevan joksikin. Meillä on niin tiiviit mielikuvat etukäteen, että kaikki sitä vähempi ei ole juuri mitään.

Olen huomannut, että näihin tehoaa erinomaisen hyvin kun lakkaa ajattelemasta liikaa sellaista, mihin ei juuri silloin löydy ratkaisua ja joskus tekee vaan, ihmettelee mitä sitten syntyykään. Olen sitä mieltä, että tällainen maalaiselämä on erinomainen mielenterveyslääke. Ei täällä ehdi olla kokoaika-ahdistunut ja kun ummikkona lähtee puuhaamaan, tulee jotain oppineeksi, jopa saavuttaneeksi, eikä siinä sitten niin huuli lurpallaan voi olla. Unikin tulee pääsääntöisesti ihan itsekseen, koska illalla on niin väsynyt, ettei pää jaksa käydä yksinpuhelua itsensä kanssa. Pilke silmäkulmassa sanon, vaikkakin vakavan aiheen tiimoilla, että me emme ole niinkään masetunteita, vaan tylsistyneitä ja pamien sijaan..

..otetaan 35 tonnia soraa, kottikärryt, lapio ja rautaharava.. 


Voikaa hyvin siellä tahoillanne :)



Jovelan Johanna

35 kommenttia:

  1. Hei miten olet saanut unikkoniityn risukasan tilalle? Itse olen kylvänyt unnikonsiemeniä sinne tänne monena vuonna, ilman tulosta. Varsinkaan vanhassa ryteikköpaikassa ei kasva mikään, mutta ei myöskään uudessa mullassa :/

    Tuo on niin totta, että ihmisillä on liikaa aikaa masentua nykypäivänä. Elämästä tehdään maksimihelppoa koneilla ja laitteilla, pihoistakin tehdään kivi/asfalttiaavikoita jottei tarvitsisi edes ruohoa leikata. Mihin sitä aikaa sitten tarvitaan? Sohvalla lojumiseen ja näytön tuijottamiseen. Jhmisistä on tullut laiskoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me vaan kaadettin kaikki ryteiköstä maan tasalle keväällä 2013, annettiin maan hengittää seuraavaan kevääseen, haravointiin kunnolla ja viskottiin siemenet suoraan maan pinnalle. Täällä on erinomainen multa, koska kukaan ei ole haravoinut ainakaan 20 vuoteen ;) Lannoitteita ei laitettu. Mitään sen kummempaa ei siis tehty (aloittelijan onnea?), siemenet suoraan vaan mullan päälle ja kesällä 2014 näytti sitten tältä:

      http://jovelassa.blogspot.fi/2014/07/kelpaisi-vaikka-van-goghille.html

      Poista
  2. Teijä piha tulee näyttämään tänä kesänä niin hienolta!!

    Aika samanlaisia ajatuksia on mulla on nykymenosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saas nähdä miltä tulee näyttämään, mutta nyt on ainakin etupiha ryteikkövapaa ja hallittavassa kuosissa. Seuraavaksi sitten perennaa, ruusua ja kukkaa! Ai, ai, miten en malta odottaa!

      Poista
  3. Vitsit, mikä muutos!! Kyllä todellakin on/oli vaivan väärtti! Tuolla tekotahdilla teiltä loppuu hommat ;-)
    Itsekin mökki-ihmisenä ymmärrän tuon hyötyliikunnan merkityksen hyvinvoinnin kannalta täysin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun pullukkavartalolle tämä hyötyliikunta on oikeen tarpeellista ja kun mua ei mihinkään järjestettyyn liikuntaan saa lähtemään (tylsistyn heti), niin hyötyliikunnasta voi todellakin puhua. 2-3 tuntia kun pihalla häärää, saa kroppa tietää jotain tehneensä. Eilen tosin vedettiin 7 tunnin sessio, koska tänään tiedettiin sateen saapuvan.

      Vaan ei lopu hommat, ei! Pihaa on vielä toinen mokoma haltuunottoa odottamassa, eli kanala-lampolan koko alue kauttaaltaan. Sitten olisi vielä tämä päätalo ja sen puuhat, takapihan tasaus ja parannus, Gerda, kiesitalli, pikkuaitta, se kanala-lampoja, verstasrakennus..

      Ei lopu kesken tekemiset, ei ;D

      Poista
  4. Erittäin hyvin kirjoitettu tuo viimeinen pohdinta pätkä! :) olen ihan samaa mieltä kanssasi. Kun tekemistä riittää, ei edes voi jäädä paikoilleen masentumaan. On vain tehtävä työt mitä on ja samalla mieli virkistyy. Meillä oli viime kesänä ihan samanlainen sora urakka. Vielä tälle keväälle jäi multakasan levitys ja uudien nurmikoiden kylvö. Ps. täälä pohjosessa ei vielä multaa levitellä. :) täytyy siis oottaa vielä vähän aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin pitäisi kylvää nurmikkoa takapihan puolella, mutta sen kanssa taitaa mennä ensi vuoden puolelle, sillä se alue pitäisi melkein kyntää ensin ja sitä ei käsipelillä varmaan jaksa tehdä. Maassa on niin suuria kiviä ja melkoisia monttuja.

      Kuulin, että pohjoisen suunnalla, ihan Pohjanmaallakin on vielä lunta ja lisää taitaa olla tulossa ensi viikolla. Toivotaan, että ovat viimeisiä sitten. Lämpötilat kuitenkin nousee tasaisesti koko ajan, joten lumen loppu on lähellä :)

      Poista
  5. Ihan käsittämättömän upea muutos! Onneksi on ennen ja jälkeen kuvia, joista voi tarkastella, mitä on tullut tehdyksi. Ette ainakaan ole laakereilla siellä levännet :D
    Taitaa olla kova rönsyjen kautta leviämään tuo rentoakankaali. Kauniit kukat siinä on.
    Olen kanssasi samaa mieltä tuosta puuhastelun tärkeydestä. On kovin trapeuttista hiki hatussa jukertaa pihalla. Käden jäljen näkee heti ja hyvän mielen saa kaupan päälle, kuin myös ruumiin rasituksen.
    Iloa päivään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku viisas on sanonut, että ollakseen onnellinen ihmisellä tulee olla tarkoitus ja tehtävä. Niin se on, oli se sitten mitä tahansa ja missä tahansa :)

      Olen nyt viehtynyt näihin omiin ennen ja jälkeen -kuviin. On sellainen niskan päälle pääsyn fiilis, kun monet aiemmin suorastaan harmittaneet asiat alkavat olla taltutettu sellaiseen vaiheeseen, ettei enää harmita. Nyt pääsee jo laittelemaan sievääkin :)

      Äidin megamuratit, jotka sisko laittoi äidin parvekkeelle viime keväänä, ovat talvehtineet Jovelassa ja muuttavat pihalle ensi viikolla. Sisällä niitä ei enää mielellään pitäisikään, kun rönsyt ovat jo toista metriä ;D Niistä tulee sitten ensimmäiset vihreät pläntit tuonne saharaksi muuttuneeseen etupihaan.

      Kun nyt vaan nuo kasvihuoneetkin onnistuisivat, saisi nekin asutettua!

      Poista
  6. Aika hauskaa että juuri tänään kirjoitit puuhastelun merkityksestä. Olin aamupäivän pihatöissä raivaamassa piikkipensaita. Ei siis mitenkään hehkeää hommaa mutta tuntui vaan niin hyvältä psyykessä. Olen nuorisopuolella psykologina ja ajattelin että kyllä erityisesti nuorten pitäisi päästä touhuamaan kunnolla. Jotain missä tulee hiki, ei ehdi ajatella liikoja ja näkee saman tien tuloksen. Kiitos muuten todella inspiroivasta blogista! Laskin kottikärryllisiä ajatellen että jos Jovelan Johannakin niin kyllä minäkin jaksan ��.
    T: Henna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika harva homma näissä jutuissa on sellaista hehkeää osastoa ;D Enemmänkin hikeä ja likaa, mutta sepä vasta virkistävää onkin. Pistää veret liikkeelle, kuten mummot tapasivat sanoa.

      Montakohan kärryllistä soraa tuo isäntä kärräsi keoiksi mulle levitettäväksi.. en uskalla edes ajatella ;D

      Poista
  7. Teille tulee upea piha! Ja mielettömän työn olette tehneet!

    Ryteikköhommat ovat myös minulle varsin tuttuja... on muutama puska revitty tästäkin pihasta ;) Ja ei kyllä ehdi masentumaan tai ahdistumaan kun teet päivän fyysistä työtä, käyt suihkussa/saunassa, syöt ja kaadut väsyneenä ja onnellisena sohvalle! Olen ollut enemmän tai vähemmän työttömänä (siis vailla sellaista työtä mistä maksetaan) viimeiset pari vuotta ja täytyy kyllä sanoa, että jossain kerrostaloyksiössä olisin taatusti ahdistunut tilanteeseen. Onhan se välillä ahdistanut nytkin pitkinä pakkaspäivinä, mutta kyllä tuo jokapäivänen "pakkotyö" pitää pään kunnossa, näin on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä ei taatusti vähempää hommaa siellä ole ollut ja talokin on niin valtava, että tovin senkin kanssa on saanut häärätä!

      Työttömän aika käy pitkäksi ja kerrostalossa tylsistyy helposti niin, ettei enää saa aloitetuksikaan mitään, vaikka jotain olisi. Kyllä nämä vanhat talot on siitäkin mukavia, ettei vapaa-ajanongelmia ole ja toisaalta harvoin on niin kamala hoppu, etteikö joutaisi huomennakin ;)

      Poista
    2. Pitää vielä lisätä, että tässä talossa asuessa olen saanut oikein kunnon hauikset, ensimmäistä kertaa elämässä! Ja ihan huomaamatta ne käsiin kasvoivat jossain ensimmäisen vuoden paikkeilla. Hoetaan aina sitä klassista "ei tarvii kuntosalilla käydä", kun tehdään jotain karmeeta urakkaa :) Varmaan sama hauisilmiö myös siellä?

      Poista
  8. Hieno muutos! Kiva seurata pihasi muutosta ennen ja jälkeen kuvien avulla. Onnistumien tunne on varmasti suuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välilä ollaan rinta rottingilla ja toisinaan leuka rinnassa ;) Sellaista tämä on!

      Poista
  9. Pala puutarhaa päivässä pitää pään kunnossa :)
    On teillä tapahtunut siellä melkoinen muutos maisemissa. Minun on tarkoitus tehdä vähän samantyylinen postaus toukokuussa. Piha vuonna 2005 ja 2015. Jos vain löydän kuvat vanhan läppärin uumenista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun löytäisit! Sellainen kymppivuoden juhlapostaus! Wau!

      Poista
  10. Minua kiinnostaisi tietää miten aiotte hoitaa tuota sora-aluetta jatkossa? Eikö sieltä kasva kaikki läpi?
    Merja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä paikka sijaitsee aurinkoisella alueella jos siis aurinkoa ylipäätään on ja kun on, se porottaa esteettä suoraan pihalle. Kovin hyvin korret eivät siis kuumassa hiekassa voi. Hiekkaa on aika paksulti tuolla. Mutta, ihan varmasti tulee läpi kortta. Tulkoon. Emme aio sen kummemmin tuota hoitaa, ehkä yhden etikkasuihkun (suhteella 1l etikkaa 3 litraaa vettä ja sadettajalla 100 litran saavista pihaan) teen tässä parin viikon sisällä kun alkaa kunnolla korsisto heräämään. Sitten välillä vaan lisätä hieman soraa, kunnes toinen antaa periksi ;)

      Poista
    2. Maalla meillä heinä kasvuo nopeasti soran läpi, mutta eipä tuo ole haitannut. Sora sitoi kuitenkin hyvin löllön savimaan. Sen verran tasainen alueesta tuli, että nurmen saa hyvin leikattua ruohonleikkuria ulkoiluttamalla.

      Poista
  11. Tiedän tunteen, minäkin muutin aikoinaan rytölään. Talosta ei nähnyt mihinkään suuntaan, ei des parinkymmenen metrin päässä avautuvaa peltoa ja järveä. Vähitellen on tullut tilaa hengittää, mutta pusikko on koko ajan valmis kasvamaan jos sitä ei pidä silmällä.
    Olette olleet valtavan ahkeria kun teitte raivaushommat noin nopeasti.
    Nainen talossa kirjoitti vasta vetaamisesta ja arvottamisesta. Siinä on mielestäni tyytymättömyyden ja huonovointisuuden syy. Vaadimme elämältä liikaa, koko ajan enemmän, parempaa ja nopeammin. Emme ehdi ollenkaan nauttia siitä mitä meillä on. Ei haittaa ettei se ole "täydellistä", asenne ratkaisee. Tuntuu, että onni ja tyytyväisyys on usein käsitetty väärin, sitä yritetään ostaa ja haalia kaikin tavoin vaikka se onkin jo saatavilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkään ei nähnyt ikkunoista ulos, kun joka paikka oli täynnä syreeniä :D

      Tuo on totta ja ylipäätään se, että onnea ja tyydytyksen tunnetta täytyy ostaa, kertoo siitä, ettei voida hyvin. Tällaisessa projektissa tietysti on välillä ostettavakin ja joskus ostaa ihan ilokseen vaan, mutta kyllä se tyytyväisyys tulee ihan muusta, kuin siitä hetkestä kun kassakone on kilahtanut. Sekin on ajan merkki. Se itse ostotapahtuma voi olla oleellisempi kuin se, joka menettää kiinnostavuutensa hetkä myöhemmin ja taas pitää saada jotain uutta. Eikä onnea voi ostaa. Jos voisi, ei tässä maassa onnettomia olisikaan.

      Poista
  12. Voi ihmettä ja ihanuutta miten vanha pihapiiri alkaa muotoutua uudelleen - vautsi =) Melkoisia uudisraivaajia tuntuvat nämä bloggaajat olevan hengeltään =)

    VastaaPoista
  13. Kyllä on niin muuttunut, ei edes samaksi tunnistaisi jos ei tietäisi.
    Kyllä fyysiset (piha)hommat naisen ja miehen monessa kohtaa tiellä pitää :)
    Meilläkin on päästy kottikärry, harava ja lapio hommiin. Ihanaa!
    Tänä vuonna meillekin vihdoin tulee kasvimaa, kolme kesää jäi välistä,
    kun oli niin muita kiireitä, remppaa, vauvan hoitoa jne.
    Teidän viime vuoden sato oli huikean näköinen, itse yritämme nyt
    samankaltaista tulosta kateviljelyn avulla. Niin huippua oli levitellä hepankakkaa ja heiniä nurmelle, kun voi aavistaa, että nyt me vihdoin pääsemme syömään omia herneitä ja porkkanoita ja ja ja... :D (asiasta lisää blogissa)
    Saa nähdä, saanko unikot itämään. Teidän kukkaniitty on niin ihana. Itsekin kaipaan kukkaniittyaluetta. Pitäisi vain päättää mihin ja miten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea oman sadon kanssa! Tämä on niin koukuttavaa puuhaa ja innostus tuntuu vaan kasvavan, joten voin vaan kuvitella millaista se on jos on aiemmin puuhaillut ja sitten ollut 3 satokautta jäähyllä! iik! ;D

      Poista
  14. Uskomaton tuo muodonmuutos kun ajattelee kuinka vähän aikaa te olette siellä olleet.
    Varsinkin kun ottaa huomioon sen, että muutakin hommaa on ihan omiksi tarpeiksi!

    Tottapa tuo, että nykyisin on liikaa aikaa vain tuijotella omaan napaansa ja miettiä, että muilla on kyl hienompaa napanöyhtää :D
    Että mä nautin kun saa taas alkaa kunnolla pienimuotoista puutarhurointia. Ja kohta saa taas huomata kuinka pieneen sitä ihmisenlaps onkaan tyytyväinen kun pääsee muuttamaan niihin muutaman hassuun neliöön. Mahtaa tämäkin kämppä taas syksyllä tuntua hulppeen kokoiselta lukaalilta.

    Nautinnollisia hetkiä Jovelaan jatkossakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lillassa vaan on kaikki! Käväisin eilen katsomassa uusimpia juttuja Lillassa, mutta en päässyt kommentoimaan kenenkään juttuja :( Tulen tässä illemmalla uudelleen kokeilemaan onnea. Turku calling ;)

      Poista
  15. Voi ihme, täytyy alkaa tuosta tyytyväisyyspohdinnastasi. Näyttää siltä, että aika moni muukin on sattumalta viikonlopun aikana postauksissaan (kuten minäkin) miettinyt samoja asioita tyytyväisyyteen liittyen kuin sinä. Oisko se tuo kevät, mikä saa jonkin lämpimän hyvänolon tunteen ailahtamaan rinnassa. :) Mukava oli lukea ajatuksiasi!

    Ihana pihapiiri teille on syntymässä kesäksi. Siitä ei ainakaan voi olla kuin tyytyväinen! :))

    VastaaPoista
  16. Minä kutsun tuota "en ajattele tuota nyt, kun ei se siitä muuksi muutu" Scarlett ajatteluksi ;) Tai ajattelemattomuudeksi. Joku kyyninen on sitä mieltä, että se on vaan ikävien asioiden lykkäämistä tai denial tilassa olemista. Väitän vastaan. Kaksi kokemuksesta (tuon Scarlettin "I can't think about that right now. If I do, I'll go crazy. I'll think about that tomorrow" ja huomenna sitten taas sama ajatus ;) ) kehittynyttä viisautta on : "Anna minulle voimaa hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa ja rohkeutta muuttaa ne mitkä voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan" sekä jostain postikortista bongattu lause "Miksi tehdä tänään asioita, joita huomenna ei tarvitse enää tehdä". Näillä pärjää pitkälle :)

    VastaaPoista
  17. Huokaus. Tunnen itseni niin laiskaksi ja saamattomaksi kun katson upeita pihamuutoskuvianne.

    Ja siitä olen täsmälleen samaa mieltä, että ennen ei ollut aikaa olla niin pettynyt elämäänsä. Se on nykyihmisen suurin riesa, että on liikaa aikaa turhalle.

    VastaaPoista
  18. Käsittämätön tuo muutos! Te ootte kyllä niin ahkeria!! Oon kanssa miettinyt tuota samaa juttua. Toki varmasti nykyään tunnistetaankin enemmän sairauksia ja tuntuu olevan "pakko" keksiä nimike jokaiselle asialle.. Mutta huomasin kyllä itsekin työttömänä ollessani, että oli ihan liikaa aikaa olla tyytymätön asioihin. Alkoi ärsyttää sellaisetkin asiat, mitkä ei yleensä oo mieltä painanut ja joita ei ole edes huomannut. Onneksi siitäkin päästiin kun työpaikka taas löytyi :D

    VastaaPoista
  19. Hei! Löysin blogisi. Allekirjoitan. Tuntuu, että ennen kiire koski enemmän vain kausia, vaiheita, vuodenkierron eri osia. Nykyään kiire on koko ajan, se ei lakkaa, eikä oikeastaan alakaan, se vain on tunteena ja henkenä ilmassa. Täytyy varoa, ettei sorru siihen. Ahnehtiminen vanhisraivaamisessakaan ei ole hyväksi. Siksi kaivoin ensi töikseni vanhan aurinkotuolin liiteristä pihalle. Tuumiskelen siinä sitten tätä kaikkea rapistunutta ja vakaata vanhaa, kun risuhommissa kaipaa taukoa. :)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!