jovela

jovela

perjantai 22. toukokuuta 2015

Liikuntakyvyttömien puutarhassa

Kirjoittelen tässä yksikätisenä vasurilla, joten tarinointi jää lyhyeksi. Jokin tulehdus ilmeisesti iskenyt oikeaan olkavarteen, kun kättä ei voi nostaa ilman että silmät menee veteen kivusta. Eilen aamupäivällä otin kiukkuisella olkavarrella kameraa kannatellen muutamia kuvia pihalla, iltaa kohti sitten muutuin yksikätiseksi. Onpahan outo ja vaffa kipu pienimmästäkin ojennuksesta, mutta tietyissä asennoissa ei lainkaan kipua. Ja se tästä epikriisistä.



Niin ihana meinaan tämä maailma juuri nyt tuolla pihalla on, että haluan tallentaa kevään yllärikukkaniityn muistoiksi tänne. Gerdan kukkaniityllä ei ollut  mitään viime vuoden keväänä (kesällä muuttui unikkopelloksi), mutta tänä keväänä vanhat perinnekukat ovat palanneet (ihan itse) ja kukkaloisto sen myötä on sekavuudessaankin aika suloinen. On jos mitä kukkaa, jokaista väriä ja kokoa, joitain enemmän kuin toisia, toisian hurjan paljon ja muutamia vain yksi tai kaksi, mutta koko pieni kukkaniitty on niin täynnä kukkaa, ettei kaikista voinut edes ottaa kuvaa, kun en hennonnut mennä muiden päälle tarpomaan luokse päästäkseni. Hassua myös se, että ostimme muutamia valkoisia ja sinisiä lemmikeitä aiemmin keväällä täysin tietämättöminä siitä, että Gerdan mullassa niitä jo on odottamassa maasta nousua. Gerdahan oli viime kevääseen saakka pelkkää umpeen kasvanutta ryteikköä. Nyt, silkkaa kukkaa!





Talven yli selvinneet mansikatkin kukkivat jo, ruohosipulikin virkistyi talven jälkeen tekemään pontevaa kortta.




Köynnökset nousevat kohti huvimajan kattoa.



Syreenikaaari alkaa olla tuuhea. Kasvihuone edelleen korjaamatta ja sen paikkaa hieman siirretäänkin, kunhan saan oikean käden taas kuntoon. Yksin isäntä ei sitä saa siirrettyä, vaikka aikamoinen supermies monessa jutussa onkin.


Tälle viikolle iski vielä toinenkin murhe; auto hajosi. Isäntä on vaihdellut tulppia ja paukutellut sieltä ja täältä, mutta kotterotyyppimme senkun vaan murjottaa paikallaan. Meillä on siis ollut pakollinen kotivaratesti päällä. 



Eipä tuota autottomuutta ole huomannut syömisten suhteen. Kaikkea on riittävästi. Ainoastaan juomavesi alkaa olla loppusuoralla varastoa, mutta kultainen ystävämme naapurikylästä toimittaa sitä meille tänään. Auto lähtee sairastuvalle, kuten Jovelan emäntäkin. Yksikätisenä ei mitkään hommat oikeen suju varsinkaan kun se kiukuttelija on oikeakätisen oikea käsi. Täällä ollaan siis tavallaan liikuntakyvyttömiä. Auto ei liiku, eikä käsikään, mutta siitä viis!

Nyt on ihana kevät, lämmintä ja pihalla kukkii! Luonto on ottanut taas vallan aidan toisella puolella (ja vähän tälläkin puolella).


Lähetän nyt terveisiä sinne jokaiseen blogiin ja tupaan tässä ja nyt, kun en taida pariin päivään kyetä blogikierrokselle terveisiä nakuttelemaan.
Lämmintä ja suloista viikonloppua kullekin tahoillaan!

Jovelan Johanna

41 kommenttia:

  1. Ihana kevätpuutarha värikylläisyydessään! Pikaista paranemista sinulle ja toivottavasti autokin suostuu tulemaan kuntoon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) On tämä yksikätisen elämä hankalaa :P ;)

      Poista
  2. Niin kaunis niitty! :) Toivottavasti kätesi paranee pian!

    VastaaPoista
  3. Ihastuttava kevätkukkaniitty, pidän juuri tuollaisesta, runsaasta ja villistä. Umpeenkasvaneilta vanhoilta pihoilta voi löytyä raivaamisen jälkeen paljonkin piilossa olleita yllätyksiä. Ehkä keho muistuttaa, että välillä pitää ottaa rennommin. Toivottavasti kätesi palaa ruotuun pikimiten. Syrjässä asuvalle auton piiputtaminen on iso juttu, nimimerkki kokemusta on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on onneksi kauppa pyörämatkan päässä ja bussipysäkki n. kilometrin päässä. Vaikka ollaan maalla, ei kuitenkaan tässä mielessä hankalassa paikassa :)

      Poista
  4. Tähän ei voi kommentoida kuin kahdella sanalla: Voe mahoton!
    t.Tiitiäinen

    VastaaPoista
  5. Aivan mahtava niitty! Tuota puna-alakkia siirsin viime kesänä siskon mailta omaan pihaan kun meillä sitä ei kasva. Kukkii tosi pitkään ja on kaunis kuin mikä.

    Paranemista kädelle ja autolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistä lie tuonne tullut kun ei aiemmin ole näkynyt! Nukkunut ehkä Ruususen unta, kuten kaikki täällä :)

      Poista
  6. Niin ihana niitty! Lemmikit ovat yksiä lempikukkiani heti kielojen jälkeen:)

    VastaaPoista
  7. Koitahan saada kätesi kuntoon -ja auto!

    Mahtava kukkaniitty teillä siellä on, ihanaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan joutua tohtorin pakeille. Ei tunnu lopettavan kiukutteluaan. Vaan mieli on silti iloinen. :)

      Poista
  8. OI kuinka suloinen niitty! Puna-ailakki ja lemmikki ovat mun kesäni lempparikukkia myös ja keväällä tuo esikko. Täällä Keski-Pohjanmaalla esikot vasta aukaisivat nuppunsa, muut tuumivat vielä hetken.
    Siirsin noita kaikkia aikanaan mökille, jonka pihapiiri niinikään oli kasvanut täysin umpeen vuosikausien yksinäisyyden ja laiminlyöntien jälkeen. Nyt siellä näyttää miltei samanlaiselta kuin Gerdan pihassa - aina hetken. Karu meren saari ei nimittäin suostu antamaan periksi, vaan 'syö' kaiken sinne raahaamamme mullan parissa vuodessa ja taas on sama homma edessä. Mutta mitäpä sitä inehmo ei tekisi koreuden tähden ;)

    Aurinkoisin terveisin Keekis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. peeässänä vielä:Hanna tuossa alla diagnosoikin saman mitä itse epäilin: kiertäjäkalvosimen tulehdus. Kylmää ja lepoa nyt isolla kädellä, vaikka miten sielua riipoisi <3

      Poista
    2. Tuota itsekin meinaisin, mutta kurkatkoon tohtori vielä. Oireet mätsäävät kyllä presiis.

      Oletteko kokeilleet saarella ns. verkkokasvatusta?

      Poista
  9. Voi mikä kevätkukkaniitty!! Mullekin kelpais yhteen tontin kulmaan, mutta kun kotilotkin tykkäis, niin täytyy vaan näin kaukotykätä!
    Onkos siellä liikaa raadettu innoissaan kun kropan pitää pysäyttää??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun Lillassa on niiiin kaunis puutarha! Meillä tuo on enemmän tyyliä boheemi (luetaan ei saada kuriin). Tiedä mistä käsi kimpaantui. Viikon vihotellut jo, vaikka mitään syytä ei ole.

      Poista
  10. Kuulostaa kiertäjäkalvosimen tulehdukselta.. Toivottavasti paranee pian!

    VastaaPoista
  11. Auts :( Toivottavasti käsi pian paranee. Ja toivottavasti autokin suostuu pian taas palvelemaan isäntäväkeään :) Aivan ihana kevätkukkaniitty, ajatella, että kukat ovat siellä puskissa vuosikausia piileskelleet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auto ja käsi käsi ei kesyyntyneet vielä, rontit! Tuo kukkaniitty on ilo. Villi ja yllätyksekäs. Mehiläiset ja perhoset tykkäävät :)

      Poista
  12. Jos auton merkki on volvo niin kokeilkaa vaihtaa puolat/puola..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isäntä vaihtoi jo, mutta ei vaikutusta. Hoitolaan siis :)

      Poista
  13. Upea kukkaniitty. Ihan alan haaveilemaan tuollaisesta ja nyt keksin paikankin sille. Vaan pitää ensin tehdä monta muuta projektia ensin. Kipeä olkapää on varmasti harmillinen mihin vuodenaikaan tahansa, mutta erityisen harmillinen keväällä, kun puuhaa riittää ihan kotitarpeeksi. Pikaista paranemista sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On todella, kun mieli tekisi puuhata vaikka mitä! :)

      Poista
  14. Kahdeksan päivää sitten ei ollut ihan noin rehevää, eli teillä kevätkin tulee ihan rytisten.Mansikatkin olivat yhtä ruskeaa lehtikasaa ja nyt kukkivat...On tää Suomi niin pitkämaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä tuntuu siltä, että kesä on jo. Ainoastaan saarnet lehdittä, mutta nehän pulauttavat kerralla itsensä lehteen muita myöhemmin ja vastalahjana sitten pitävät lehtensä muiden jo luovuttaessa syksyllä :) Ruohosipulikin aloittelee kukintoa jo.

      Poista
  15. Hyvä Herrasväki Misis ja Mister Jovela,

    Terveiset taas Astoriasta. Suurkiitokset Frouvan lähettämästä paketista, se tuli perille het Joulun jäläkeen. Villalangat on keritty ja piirroilla kohta valmiina sukkina. Ruisjauhotkin oli pysyny ihan priimana, ei yhtään toukkia. Siivilöin ne varmuuden vuoks ennenkö tein leiväksi. Niin oli ko olis kotia päässy, kun istuin illalla pesän eessä ja nautin voileipää. Maistu aivan Suomelle.

    Oikein well on mulla asiat. Tai noh, miten sen ny ottaa. Terveenä oon kyllä ollu. Nämä friiaukset on vähän heikommalla kantimella. Se Minnesotan Artturi ei sitte minua kihlannu eikä enää ees kuljeta yhessä, vaikka vissit oli puheet. Ne friiaamiset on friiattu. Lähti Pääsiäiseltä Kanataan eikä oo perään kuulunu. Sillä lie sielä jo toinen miss, sen silmät on semmoset, ettei yksin kauaa pysy. Saa mennä ko ei minusta perustanu piisalle. On se vähän säddiä, olisin minä sille menny ja misikseks ruvennu. Kapioita jo kerkesin mallailla, lakanoita, hantuukeja ja semmosta. Pitsikartiinat oli valkattu ja polstereita suunnittelin. Muttei auta itkut markkinoilla.

    Minoon nyt vähän fundeerannu semmosta asiaa, että lähtisin täältä kokonaan poies. Ne on jokku menneet Australiaan, Kviinslantiin. Sielon hyvästi paljo lämpimämpää ko täällä ja töitä on vaikka muille antaa. On sugarmilliä, keinin hakkuuta ja mainia. Eihän ne tiesti naisväen hommaa ole semmoset, mutta saattais sitä näillä osaamisilla pistää vaikka oman pienen restaurantin tai lenttaisin muutamaa roomia. Kyllä minä tietäisin minkämoista suurusta laittaa ja keikit ja nisut osaan paistaa, on sen verran garanttia tullu tässä ajan kans.

    Saa ny nähä miten täsä käy. Minä otan vielä selevää enempi tästä asiasta ajan kans. Ei sitä suinpäin ihan sinne asti lähetä niinko Karttuset Amerikhan. Ottaa kumminki usiamman viikon eli kuukauden se matka ja tyyristäki on.

    Oottako Katranossa ollu hyvässä voinnissa? Ja kaikki asiat reilassa?
    Kevätaika täälä on ollu koko kuiva. Ensin sato Helmikuulla ihan mahottomasti, joka päivä oli kengät rapavettä täynnä ja pulttipohjat melekeen pilalla, ko täällä on aika surkiat tiet osasta. Sitte alako kuiva ja kuuma siisoni, ei tippaaka vettä viikkokausiin. Maa oli ihan ruskiana ja sai peljätä että palaa talot ja tavarat ja koko kaupunki, jos vaikka leivoit päiväsaikana. Kipinät on semmosia, jos pääsevät pärekatoille, niin heleposti syttyy. Ja täälä on osasta taloja päreseiniäki. Onneks ei vielä oo tullu mitään suurempaa äksidenttiä, pieniä paloja vain. Eikä niisä oo ketään kuollu. Että paljo minäki leivoin sitte yöllä. Kattoa kastelivat välillä, miehet kanto ämpäreillä ja kaatovat harjalta alas.

    Että tämmöstä täälä nyt tällä kertaa, vaikkei nyt ollu ihan semmosia uutisia ko orotitte. Parempi on ettei Frouva tästä nyt Mammalle mitään sano, tarkotan Artturia. Eikä varsinka Australian suunnitelmista, hermostuu vain ja huolehtii taas eikä nuku öitänsä.

    Kovasti paljo terveisiä ja Jumalan siunausta teille sinne Kartanoon,
    toivottaa Hildur

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Hildur, Hildur! Miten sua ollaankaan kaivattu! :) <3

      Poista
  16. Ihana kevätkukkaniitty<:,lemmikkejä varsinkin odotan aina kukkivaksi ja nythän niitä taas aukeaa. Puna-ailakki meidän "random"pihalla alkoi niin isottelemaan muiden kukkien kustannuksella,että piti pitää pieni kurinpalautus sille. Ja noin positiivisella mielellä kun jatkat,niin käsihän paranee tuotapikaa(:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä jännätään toistuuko viime kesän upea unikkomeri. Sitä toivon kovasti :)

      Poista
  17. Voi ikävyys sun käden kanssa. Toivottavasti on jo parempi.

    Kaunista ja rehevää teillä siellä. Kukkaloistoa:)

    VastaaPoista
  18. Uskomattoman ihana kukkaloisto! Teillä on kevät pitkällä! Lemmikkejä kaipailen omallekin torpalle ja naapurin autiotuvan pihalta meinaan pihistää yhden tuollaisen esikon taimen :)

    Puuh ja paranemista kädellesi - ja kulkupelille!

    VastaaPoista
  19. Voi apua, onpa teillä hurjasti kukkia siellä! Ihanan näköistä! Meillä ei vielä kuki mikään, paitsi vuorenkilpi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pian se kasvu sielläkin humahtaa käyntiin :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit!