jovela

jovela

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Syreenikaaren alla

Hissukseen täällä ollaan oltu sekä blogin että puuhien suhteen. Hieman olen tuolla pihalla yrittänyt jotain nyppiä yksikätisenä puutarhurina. Käsi on ollut keinussa, eli kantoliinassa. Maanantaina kävin kuvattavana ja ultrassa. Ultrassa löydös oli niin selvä, että sain lausunnon heti: bursiitti. Olen pari viikkoa saikulla, lääkekuurilla ja käsi levossa. Sen toivotaan poistavan laajahkon tulehduksen tuolta olkanivelestä ja palauttavan Jovelan emännän takaisin puuhiinsa ilman ikäviä kortisonipiikityksiä. Levätty täällä onkin, helposti. Kuuriluontoisesti määrätyt lääkkeet pisti nukkumaan puolisentoista vuorokautta. Heräilin vaan välillä syömään ja saunomaan, jotain höpisemään. Keskiviikkoillasta alkaen olen ollut niin pitkästynyt, että järki meinasi lähteä! Eilen oli pakko päästä hääräämään edes hieman tuonne pihallekin, kipeä käsi kiltisti kantoliinassa. Kipu on helpottanut jo paljon, voin jo pestä hampaat oikealla kädellä, mutta en harjata tukkaa. Muistutan peikkoa. Isäntä osaa nyt tehdä ponnarin toiselle. Ja sitten asiaan!

Syreenikaari on nyt kukassa. Keväällä kahdesta syreeniryppäästä sisulla taivuteltu kaari on tällä hetkellä samaan aikaan tuuhea ja kalju, muotopuoli ja ehdottoman ihana! Juuri sellainen syreenikaari, jollaisia on väärien vänkyröiden talojen pihoilla, tällaisten kuin Jovela. Vähän vaiheessa.



Isäntä sai vihdoin kakkoskasvihuoneen korjattua sen myrskyn jäljiltä. Kylläpä siihen menikin aikaa! Jos ei ollut muita kiireitä, niin satoi tai tuuli niin, ettei paneeleita ollut järkevää lähteä kiinnittelemään silikonilla. Otti aikansa, vaan nyt KH 2 on kuitenkin korjattu ja kasveilla on hyvä olla kaaren alla kasvihuoneen lämmössä.


Tuossa näkyy koko kaari eilen illalla. Muotopuolihan se on, mutta ihana. Syreeni kasvaa niin nopeasti, että tuo kalju kohta varmaan tänä kesänä jo peittyy ja samalla sitten kaarta trimmataan muutenkin tasaisempaan muotoon. Nyt se saa kukkia ihan rauhassa, totutella olemaan kaarella täydessä kuormassaan.


Kasvihuoneella sitten! Hyvin voidaan. Isäntä on käynyt kastelemassa taimia, avaamassa ja sulkemassa luukkuja sen mukaan miten on ollut tarvetta. Joka toisella bloggaajalla on siellä omissa kasvihuoneissaan tomaattia ja kurkkuja sekä monenmoista vihertäjää, joten näyttelen näitä meidän harvinaisempia rehuja.

Kasvihuoneella 1, kuvassa etualla on vesimeloniretiisiä, sitä jolla on limen värinen kuori, puhtaan valkoinen sisus ja sisuksen keskellä roiskeläntti pinkkiä.


Kakkoskasvihuoneella on perinteistä maissia kauniimpaa sorttia, eli korumaissia (oma nimitykseni orig. glass gem corn). Korumaissia on 3 ruukullista. Ne tulee tosiaan istuttaa nippuihin, ei riveihin, muuten pölytys ei onnistu. Laitoimme siemenet itämään ruukkuihin, koska nämä intiaanin kehittämät kaunottaret vaativat pitkän kasvuajan ja lämpöä. Kasvihuoneolosuhteista maissit tuntuvat pitävän.

Neljäs ruukullinen on täynnä toista erikoismaissia, jonka lajikenimi on suomalaisittain härski: kulli. Kyseessä on inkojen musta maissi, jota viljeltiin jo tuhansia vuosia sitten. Mustan maissin kerrotaan olevan energiarikas, terveellinen ja monipuolinen kasvi. Kun maisseja huuhtelee, vesi muuttuu lilaksi. Vedestä on kehitelty erilaisia perinnejuomia. Saa nähdä ehtiikö (tai suostuuko) tämä musta maissi meillä tehdä satoa, sen kasvuaika on niin pitkä. Jos syksy ei riitä, otetaan ruukku sitten sisälle. Kävi miten kävi, näillä erikoissiemenillä on hauskaa tehdä kokeiluja.



Noissa kuvissa oli myös tomaatteja (mustia inkoja ja kirsikkatomaattia). Tomaatteja meillä taitaa tänä vuonna olla 8, neljää erilaista lajiketta. Seuraavaksi kurkkaus keittiöpuutarhalootaan, jossa lilat herneet nousenvat maakylvönä. Tuota lilaa hernettä on muutamassa purkissakin ja ne ovat jo kukassa, mutta taimet kärsivät keväällä, kun lämmityksen kanssa kävi hupsis ja kasvihuone muuttui taimisavustamoksi. Tämä on kylvöä 2 ja ehtii hyvin tehdä satonsa kesän aikana. Ovat nopeakasvuisia kun vauhtiin pääsevät.


Se päivä vuodesta

Meillä käy melkein poikkeuksetta näin joka vuosi, emme muista, että on hääpäivä. Se on jo melkein vitsi, ei pelkästään meidän kesken, vaan ihan kaveripiirissäkin. Hääpäivähän on monasti big deal. Pitäisi olla ne paketit ja kukat, jotain spessua, jolla korostetaan yhden päivän ajan, että tässä sitä nyt ollaan naimisissa, kiitos kovasti. Me ollaan tässä suhteessa surkeita. Hääpäivä ei vaan ole meille big deal, ei kummallekaan. Joskus satutaan muistamaan, yleensä ei. Viime vuonna oli poikkeuksellista, kun hääpäivän varjolla hommattiin se palju ja siellä sitten alkuhuumassa liottiin neljännesvuorokausi. Tänä vuonna kävi kuten yleensä, oho, tänään on meidän hääpäivä!

Koska olin jo keskiviikkoiltana menettämässä järkeäni siihen, että töitä ei voi tehdä ja mitään kivaa ei saa tehdä, päätimme sitten torstaina lähteä viettämään hääpäivää kirppistellen. Hääpäivätietoisuus havaittiin tosin vasta kun oltiin vetämässä kenkiä jalkoihin. Isäntä osti itselleen alasimen ja minä löysin sieviä lautasia, joita kerään. Kultareunaiset Rörstrandin kesäkukkalautaset ovat kesän herkkuja varten ja brittien maisemalautaset värikattauksia varten. Kutakin löytyi loistokunnossa puoli tusinaa.





Hääpäivä meni autossa hassutellen, yksikätisenä kirppistellen ja reissuhampurilaiset mussutellen. Ihan tavallinen päivä, kiva päivä, eikä se sen kummempaa tarvitse ollakaan. Me ollaan olemassa 365 päivää vuodessa, yhdessä ja omia juttuja puuhaillen. Me ollaan kavereita ja puolisoita, meillä on hyvä ja hauska elämä yhdessä. Sitä yhtä merkkipäivää oleellisempaa on ne kaikki muut päivät, arjessa sievästi toisillemme oleminen, se että valitaan olla yhdessä. Rakkaus ja arvostus ei tule kaupan kassan paketissa, vaikka toki muistaminen on huomaavaista. Se ei vaan ole meidän juttu. Yhteistä taivalta mennään tässä hengessä yhdeksättä vuotta (naimisissa 7). Yhden päivän korostamiseen ole ollut tarvetta. Katsotaan sitten 2018, kun Jovela täyttää 150 vuotta ja Joveloiden avioliitto 10 vuotta. Jos vaikka juhlitaan vähän enemmänkin.

Hassu yhteensattuma tähän 7. hääpäiväämme kuitenkin osui. Menimme meinaan ensin pienen paikkakunnan pikkuiselle kirpputorille, jossa ei oikeen mitään ollutkaan. Olimme jo kääntymässä pois, kun silmiin osui kansien väliin kiinnitetty kartta 60-luvulta. Karttapa sattumalta oli häämatkakohteestamme! Olimme 7 vuotta sitten moottoripyöräreissulla pikkuruisella Bornholmin saarella, joka sijaitsee Puolan ja Tanskan välissä keskellä merta. Vietimme siellä viikon. Torstaina löysimme täältä, pikkuruisen paikkakunnan pikkuruiselta kirppikseltä tuon pikkuruisen saaren vanhan kartan, hääpäivänämme, häämatkakohteestamme! Sitä voi jo kutsua sattumaksi! Toki kartta piti ostaa. Kehystämme sen myöhemmin tuonne saliin.

Hääpäivän ilta päättyi kuten moni muukin ilta täällä. Isäntä lämmitti saunan, jonka lauteilta saimme ihailla ikivanhan omenapuumme kukkia. Ei ole ihmisellä hassummat oltavat kun saa istuskella kaikessa rauhassa puulla lämmitetyn saunan löylyn lempeydessä oman pihasaunan lauteilla ja katsella kun tuuli keinuttelee hiljalleen omenapuun kukkiavia oksia auringonlaskun punerrusta vasten.


Käsi ilmoittelee, että nyt sopisi lopetella tai muuten pistää kiukuksi. Olen nyt päässyt korusanoin kuvailtuun hääpäivän illan maisemaan, joten tähän on hyvä lopettaa. Tänään lähdemme seikkailemaan. Auton nokka kohti pieniä merenrantakyliä tässä meidän alueella ja silmät auki kohti ennen näkemättömiä maisemia. Huomenna aamulla tulen vuorostani taas blogikierrokselle kommentoimaan kaikkea mistä ehdin viikolla lukea blogeistanne, mutta en kyennyt kommentoimaan.

Aurinkoista lauantaita joka torppaan!

Jovelan Johanna

40 kommenttia:

  1. Kyllä käsi siitä paranee, mutta vie aikaa! Pipit pois pian...täältä niille puhallus.
    Suloisia lautasia, englantilaiset maisemalautaset on suosikkejani.
    Kasvihuone kaaren alla onkin hieno paikka...näyttää kivalta.
    Vai taimisavustamo...=)
    Hyvää viikonloppua ♡ Ja onnitteluni♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena :)

      Juu, taimisavustamohan se siitä syntyi, kun piti hetken olla ulkotuli kasvihuoneessa ja se unohtui sammuttaa. Isäntä sai lempeät nootit, mutta nauruksihan se sitten meni kun vappuna kasvihuonetta pestiin. Hieman meinaan meni noelle muovitönö, eikä taimet olleet ilahtuneita ;D

      Poista
  2. Onnittelut hääpävän johdosta, kirjoitit siitä todella kauniisti. Ja kauniita ovat myös omenankukat, en oikeastaan tiedä mitään kauniimpaa. Vanhan harmaan naavaisen omenapuu oksat täynnä vaaleanpunaista ja valkoista kukkaa, aaah! Voin katsella niitä vaikka miten kauan, ja vähitellen alkaa tuo mieskin sen ymmärtää... Paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tuo ainukainen omenapuu on juuri sellainen naavakas. Tekee vielä omenaa kuitenkin ja hyviä omenoita tekeekin!

      Poista
  3. Onnea, onnea!! Onnistunut juttu kyllä tuo syreenikaari!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Saija :) On se ihana, muotopuoli, mutta ihana!

      Poista
  4. Onnittelut sinne Jovelaan hääpäivän johdosta. Pikaista paranemista Johanna. Me lupasimme toisillemme rakastaa myötä ja vastamäissä tasan 39 vuotta sitten.

    Terveisiä ja hyvää kesän jatkoa teille molemmille, Karimäen emäntä






    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea siis myös sinne! Teillä onkin sitten kunnioitettava merkkipaalu edessä ensi vuonna! :)

      Poista
  5. Olipa kiva lukea taas Jovelan kuulumisia, paitsi kätesi kipu ei kyllä ollut kivaa. Toivottavasti pian paranee ja pääset kunnolla touhuamaan.
    Tuo sireeni kaari on upea jo nyt ja upeammaksi tulee ajan kanssa.
    Onnea hääpäivän johdosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mummeli :) Parempaan päin tämä käsi on päivä päivältä. Nyt ei tarvitse enää niin tuota kipulääkettäkään ottaa.

      Poista
  6. Paljon Paljon Onnea Teille Ihanat <3
    Siis minä en kestä, juuri tuollaisen kaaren minäkin haluaisin..siis lähdetäänkö sitä vaan reippasti taivuttelemaan..ja kestää sen?? aivan ihana!!!
    Paranemista sinulle toivottelen!
    Mulla nämä ainaiset niskarempat aiheuttaa lisää päänsärkyä tavallisen migreenin seuraksi, mutta mentävä on ei auta jäädä tuleen makaamaan :D
    terkkusin
    jaana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitan sulle tähän linkin siitä, miten me taivuteltiin tuo meidän kaari: http://jovelassa.blogspot.fi/2015/03/syreenikaaren-taivuttelua-ja-risuaitaa.html

      Aika kovaa hommaa se oli, minä roikuin painona oksissa ja isäntä sitoi. Me vedettiin puutarhanarua kaaren oksien ympäri, mutta sitä ennen suurimmat oksat taivutettiin yhteen ja sidottiin kiinni toisiinsa (siten, että liitoskohdassa on ainakin 0.5 metriä ylimenevää latvaa). Siten se kaari muotoutuu itsestään. Muut pienemmät oksat tosiaan sitten tavallaan puristettiin narulla pötköksi kaaren mukaisesti. Tuosta linkistä näet sen pelkän rungoston taivuttelun.

      Kivuttomia päiviä sinnekin! Päänsärky on kurja vaiva. Sitä ei pääse pakoon mitenkään :(

      Poista
  7. Jaa-a, ja sitten vielä jotkut sanoo, ettei usko kohtaloon...ihan varmasti oli kohtalo, että te ja kartta törmäätte toisiinne, se oli vaan extraa, että just hääpäivänä...eikun sekin oli kohtaloa, eihän se nyt olis voinut olla mikään muu päivä, ehei :D
    Jotkut asiat vain on tarkoitettu menemään niinkuin ne menee! Sa väittää vastaankin. Jos uskaltaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kartan ja meidän kohtaaminen hääpäivänä oli tietenkin kohtaloa! Ei se vaan voi muutakaan olla ;D Meidät oli tarkoitettu kohtaamaan ja kartan piti tulla meidän mukana tänne. Justiinsa niin! ;)

      Poista
  8. Mukavaa hääpäivää. Meilläkään se ei ole läheskään joka vuosi mikään erityinen päivä, arki on tässä kuitenkin sitä parasta osiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arki on parasta ja vielä parempaa on, kun arki ja muu aika lakkaavat olemasta erillisiä juttuja, joista toiseen ladataan kaikki toiveet ja toinen on muka vaan suorittamista. Arjesta sanotaan, että se on vastakohta vapaapäiville ja lomille. Toisaalta sanan merkitys kuvaa myös "ihmisen jokapäiväistä elämää, joka koostuu rutiineista."

      Meidän tavoitteenaa olisi elämä, joka on jokapäiväistä elämää vailla väkinäisiä rutiineja tai vastakohta-asettelua muun ajan kanssa. Siihen on vielä matkaa, mutta ollaanpas osattu hyvän matkaa jo siihen suuntaan kulkea tuon isännän kanssa :)

      Poista
  9. Onnea hääpäivänänne! Ei meilläkään juuri koskaan muisteta hääpäivää, saati sitä mitenkään juhlita.. appivanhemmilla on sama päivä, sieltä tulee aina onnittelu, yleensä kukkapuskan kanssa, silloin mekin muistamme:). Menimme aikanaan naimisiin perjantaina 13. päivä, iltanavetan jälkeen ja tukka navetalta haisten.. vedin tiukan nutturan ja paljon lakkaa päälle. Naimisiin menimme vähän salassa, mutta pienet juhlat pidimme kun olimme olleet 20 vuotta naimissa. Tsemppiä saikulle. Tv. Maalaisemäntä
    PS. Syrreenikaari on mahottoman hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten ihana juttu! Me tavallaan karattiin, ei siihen ollut mitään syytä, eikä mitään salailua. Pidettiin vaan asia meidän kesken, päräytettiin maistraatin kautta reissuun ja vihkipukuina oli ajovarusteet :D

      Onnittelut sinne lähestyvästä virstanpylväästä :)

      Poista
  10. Syreenikaari on aivan ihana! Vesimeloniretiisi kuullostaa mielenkiintoiselta. Onko se siis retiisin vai vesimelonin kaltainen? Onnea hääpäivänä. Harvoin sitä mekään muistamme juhlistaa, joskus menee parikin päivää ja sitten muistamme, että ohi meni. Bornholmin saari on yksi unelmieni matkakohde. Tanskassa olemme käyneet kahdesti. Ensimmäisellä reissulla otin saaresta kertovia esitteitä ja innostuin kovin. Viime kesänä kävimme Öölannissa, joka sekin oli ihana paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan retiisi, mutta taitaa olla hieman suurempi kuin ne peruspunaiset. Oisko nimi tullut siitä värityksestä sitten? mitään yhteneväisyyttä melonien kanssa ei ole muuten.

      Me ollaan käyty muutamankin kerran Tanskassa, koska olen asunutkin siellä. Bornhomissa en kuitenkaan koskaan tanskavuosinani käynyt, joten se oli hauska häämatkakohde meille. Paikka on kyllä lumoava. Voisin suositella, että jos suuntaatte sinne, niin kannattaa harkita loma-asunnon vuokraamista. Niitä löytyy Bornholmista paljon. Me ollaan käytetty monta kertaa palvelua http://www.homeaway.com/ sekä Tanskassa että muualla Euroopassa, eikä mitään moitteita ole koskaan ilmennyt. Tuolla häämatkareissulla meillä oli varattuna oma loma-asunto (rivitalotyyppinen rakennus), jossa oli pieni keittiö, olohuone, makuuhuone ja kylpyhuone. Käytössä oli myös uima-allas pihalla. Bornholm on todella pieni, mutta monella tapaa lumoava paikka. Turistiaikaan se on hieman tylsä mielestäni - se Tanskan vitsaus, että joka luukku myy samaa tavaraa oli sitten kyseessä ravintola tai kauppa, mutta toki mun mielipiteeseen vaikuttaa se, että olen asunut Tanskassa monta vuotta. Turistiaikana tietenkin on sitten paljon enemmän nähtävää toisella tapaa, kun kaikki paikat ovat enemmän auki, joten ei ihan huono homma kuitenkaan ;)

      Poista
    2. Kyllä nyt Bornholm-kuume nousee, mutta tänä kesänä pysytellään kotimaan kamaralla. Kiitos vinkeistä, jospa joskus matka toteutuisi!

      Poista
  11. Kyllä on hieno kaari ja niin kesäistä että. Neuvoisimpa vaan saman kokeneena,olkapää tulehduksen,ettei kannattais saunoa,tulehdus meinaa kuumasa vaan pitkittyä. Miulle lääkäri kielsi sunomisen ennenkuin olka kunnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulehduksen kanssa ei tosiaan kannata saunoa liiaksi, mutta olan päälle voi laittaa viilentävän (märän) liinan tai viilennyspussin jos mielii käydä hieman nahkaansa puhdistamassa saunan puolella.

      Meillä se onkin hieman pakollinen juttu. Me elämme ajassa ennen kylpyhuoneita ;)

      Poista
  12. Onpa suloinen sattuma tuon kartan löytyminen<3
    On kyllä mahtavaa, kun saatte kaikki nuo erikoisemmatkin kasvit viihtymään. Minä taistelen ihan vaan tavallisten mansikantaimien ja tomaattien hengissäpysymisen eteen. Innostus, taito ja puuhakkuus käsikädessä saa kyllä tulosta aikaiseksi:)
    Syreenikaari on niin mahtis♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä nämä eksoottiset kaverit tulevat mun kanssa juttuun paremmin kuin vaikkapa kesäkurpitsat. Ei pidä nuolaista ennen kun tipahtaa, mutta yllättävän hyvässä nosteessa nuo ameriikan varvut täällä ovat. Tillin onnistuin tappamaan esikasvatuksessa. Laitoin uudet siemenet suoraan maahan, hoitakoon luonto kasvatuksen ;D Spaghettikurpitsan kanssa kävi sama juttu; nousu, uho ja tuho. Tungin kakkoserän siemeniä suoraan kasvatuslootaan. Saas nähdä kuin käy.

      Onnen kauppaa välillä ;)

      Poista
  13. Muotopuoli tai ei, niin syreenikaari on kyllä kaunis. Voin kuvitella tuoksun, kun siitä ali tai ohi kävelee :)
    Onneksi syy olkapään kipuun selvisi ja on nyt hoidossa. Tuossa vaivassa on vaan oltava sitkeä levon suhteen. Minulla oli lonkassa bursiitti muutama vuosi sitten ja voi hitto, että osasi olla kipeä. Onneksi tropit tepsivät.
    Meilläkään ei hääpäiviä juuri muisteta. Yhdessä on oltu 28 vuotta ja naimisissakin jo 22 vuotta. Parasta on jaettu arki, niin iloineen kuin suruineenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lonkassa? Ai, ai, ai, auu! Voin vaan kuvitella! Kinttua ei edes voi heittää kiikkuun lepäilemään samalla kun puuhailee menemään. Käsi nyt sentäs vielä roikkuu vaan mukana jos sillä ei tee mitään.

      Te löysitte toisenne ajoissa. Meillä meni muutaman stiplun kautta ;)

      Poista
  14. Pitkästä aikaa ehdin käymään täällä. Ihana tuo syreenikaari! Ja omenapuun kukat <3 Meillä ei vielä kuki kumpikaan, mutta varmaan muutaman päivän päästä. Toivottavasti käsi paranee pian! Mä ajattelin että voisi ensi viikonloppuna lähteä haaveilemaan Kristiinankaupunkiin, kun siellä on ne avoimet puutarhat, pääsisi ihailemaan muiden takapihoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut, että Kristiinankaupunki on tosi viehättävä paikka. itse en ole käynyt, kun noin ylipäätään Pohjanmaa on meille aika tuntematonta seutua. Tänä vuonna näillä suunnilla järjestetään taas avoimet puutarhat ja talot -tapahtuma, jolloin Uudenkaupungin perinnetaloja pääsee katselemaan pientä korvausta vastaan. Sinne ajateltiin mennä tänä vuonna, sillä tapahtuma järjestetään vain joka toinen vuosi.

      Poista
  15. Ja kuinka ihana tuo hääpäiväsattuma!

    VastaaPoista
  16. Olen samaa mieltä, että ihanampaa viettää hääpäivää vuoden jokaisena päivänä, ja korkeintaan kerran viidessä vuodessa sitä "häätöpäivää", joka sekin pitkässä suhteessa välillä saattaa käydä mielessä. :)) Ja molemmat löysivät vielä mieleisensä lahjat kirppikseltä. Ihanat lautaset, mutta alasimista en ymmärrä kyllä mitään.

    Syreenikaari on osoittautunut juuri niin upeaksi kuin saattoi etukäteen kuvitellakin. Nyt voitte siis juoda päiväkahvit syreenikaaren tuolla puolen. :) Mukavaa, että kätesi alkaa olla paremmassa kunnossa.

    VastaaPoista
  17. Häätöpäivät :D Ai luoja, mikä herkullisen hauska ajatus :D Täällä häätöpäiväajatuksia on laimeanlaisesti ja nekin taidetaan hoitaa omissa nurkissamme mutisten. Olemme molemmat rapuja ja niin presiis sellaisia, jollaiseksi meidät kuvaillaan.

    Alasimista ymmärrän itse sen verran, että tuo alasin ei ole hyvä (kuulema). On liian pehmeä rauta. Kun siihen lyö, tulee kuoppa. Isäntä vie sen pajalle, jossa sille tehdään jotain. 50 kilon mötikkä.

    Tuo syreenikaari on meille itsellemme hyvä muistutus siitä, ettei kivoihin juttuihin välttämättä tarvita rahaa. Syreenikaareen tarvittiin narua ja sitä oli. Äherryksen ja puhkumisen jälkeen siitä alkaa muovautua oikein sievä puutarhaelementti. Vaivalla, ei rahalla. Aina parempi ;)

    VastaaPoista
  18. Voi taivas, kullit tönöttää ruukussa :D Anteeksi, en millään voinut olla tarttumatta tähän :D Hih.

    Olen samaa mieltä, vuodessa on 365 päivää jolloin se toinen on vierellä. Ei ole meilläkään mitään suuria eleitä koskaan ollut hääpäivinä. Kyllä sen arvon tietää muutenkin <3

    Tuo karttahomma oli selvääkin selvemmin kohtalon tekosia! Mahtava juttu. Merkki :)

    Tosi kurja juttu tuo käden paranemisen pitkittyminen. Hyvä jos kipu sentään jo helpottaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelinkin jo, että lukijamme kainosti sivuuttavat moisen härskiyden ;D On se vaan hupaisa. Sadonkorjuujuhlissa pitää oikeen miettiä mitä menuun kirjoittaa. Mustaa ... saattaisi olla joillekin hieman liikaa ;D

      Poista
  19. Iiks, miten ihana tuo syreenikaari. Täydellinen juuri tuollaisena. <3 Ja oikein ihanaa hääpäivää ihan jokaisena päivänä. Today and every day. :)

    VastaaPoista
  20. Tsemppiä Johanna käden kanssa. Toi on paljon tekevälle tyypille hankala homma, toivottavasti jaksat pitää levossa ja paranet pian <3

    Kaunis syreenikaari teillä ja ihania ajatuksia hääpäivän tiimoilta.

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!