jovela

jovela

torstai 23. heinäkuuta 2015

Aikamatkalle, hyvä rouva (ja tarjolla ilmaisia mööpeleitä)

Näin pitkä blogitauko tuli, mutta olisi pikaista asiaa. Jos haluat suoraan ilmaisiin mööpeleihin, skippaa tämä alun hurmostelu! Ilmaiset ovat postauksen lopussa. On kiire saada ne pois tieltä (myös se lipasto ja iso peili, jotka ei ole ilmaisia, vaan myynnissä ja löytyvät täältä)

Ok, täällähän ei voi mitään tehdä löytämättä jotain. Täältä ei koskaan löydy mitään raha-arvokasta. Jostain syystä Kallen-Gallelaa ei löydy pinkopahvien alta, eikä Venäjän ruhtinaskunnasta kukaan vallankumoushuolinen käynyt jemmaamassa Fabergén munia ullakon fyllinkeihin pahan päivän varalle. Täältä löytyy vaan tarinoita.

Gerdan uunin takaa löytyi paketillinen Suno pesupulveria. Kuten aina kun täältä löytyy jotain, seuraava etappini on tutkia miltä ajalta mikin löytö on ja mitä siitä kerrotaan. Tämä on yksi suurista ilonaiheistani täällä. Arkihistoriaa nuuhkivia tutkimuksia menneisiin aikoihin.



Suno pesuainetta valmisti Turun Saippua Oy, jonka historia ulottuu vuoteen 1886. Arkistolaitos kertoo Kauppaneuvos Edward Åströmin (1856-1927) perustaneen Turkuun terveyssuolaa valmistaneen tehtaan Åströms Tekniska Fabrikerin vuonna 1886. Sama lähde mainitsee, että vuonna 1905 tehtaalla valmistettiin yhdeksän tonnia saippuaa sekä 3 tonnia ravintotarvikkeita ja kosmetiikkaa. 1937 yrityksen nimeksi tuli Turun Saippua Oy – Åbo Tvål Ab. Kerrotaan, että nimenvaihdoksen syynä olisi ollut yritystoimintaa haittaavat trustihuhut, eli monopoliepäilyt. Tehdas oli 1925 myyty Lever Brothersille, joka myöhemmin osaltaan muodosti nykyajan Unileverin. Kahden sodan ja monen yrityskaupan jälkeen Unileverin konserniin kuulunut tehdas lopetti toimintansa 2002. Jäljelle jäi ainakin tämä paketti Sunoa, joka on nukkunut Gerdan uunin takana keräten pölyä puolensataa vuotta.

Tämä paketti kertoo omalla tavallaan monestakin asiasta. Vaikkapa siitä, miten pienet kotimaiset valmistajat ja tuotteet lakkaavat olemasta kun ulkomaiset ostajafirmat tekevät kannattavuuslaskelmiaan. Harva enää muistaisi tällaista Suno pesujauhetta, mutta tuskin kukaan välttyy tuon Turun Sinapin tuotannonkin kertaalleen Ruotsiin siirtäneen globaalin megakonserni Unileverin tuotteilta. Minusta olisi mukavaa, jos olisi vielä kotimaisia fabriikkeja. Olisi kotimaisia fabriikkeja, kotimaisia tuotteita ja suomalaisia, jotka ostaisivat kotimaista. Olisi ihmisillä töitä ja vähemmän huolia.

Suno kertoo eniten ihan tavallisten ihmisten tavallisesta arjesta, jollaista täälläkin elettiin. Ensin tuotepakkauksessa mainitaan patapyykkiohje. Se taisi olla se yleisin keino pestä pyykkiä vielä Sunonkin aikaan. Täälläkin on (nyt jo romahtaneena) oikea pesutupa, jossa on mm. valtava pyykkipata. On hauskaa kuvitella talon asukkaita ja piikoja pyykillä siellä - vaikkakaan heistä se pyykkimäärä ei varmaankaan ollut silloin hauskaa. Käsipyykki, kuumat ja kylmät vedet, esiliotukset, jynssääminen, huuhtelut.. kyllä siinä on ollut puuhaa. Nykyään on koneet, joilla pestään, mutta silti joka toisessa torpassa valloitellaan pyykkivuoria tämän tästä. Sellaista haastetta ei ollut ennen, vaikka pyykit pestiin käsin. Homma on tehty niin helpoksi (ainakin mainoksissa), että meillä on tapana haalia kovin paljon vaatteita ja vaihtaa niitä huvin vuoksi (vaikka ikinä ei muka ole mitään sopivaa vaatetta saatavilla vaatekaapista vedettäväksi), eikä niitä vaatemääriä sitten monikaan ehdi pestä ajallaan. Sitten on stressaavia pyykkivuoria. Hassua. Mielensäpahoittaja sanoisi, että kyllä ennen oli paremmin, vaikka käsin pestiin.

Sitten tulivat nämä teolliset pesuaineet iloisine pakkauksineen. Luvattiin helppoutta ja tehoa kunhan ei vaan käytetä muiden pesuaineita samaan aikaan. Jokin tässäkin pakkauksessa 60 vuoden takaa tuntuu samalta kuin nykyajan pesuainemainoksissa. Nainen siinä hymyhuulin mekossaan ihailee tahratonta lopputulosta, jonka vain tämä pesuaine voi saada aikaan. Ihmeellisen ihanaa, helppoa ja hauskaa oli pesuainepakkausten maailma silloin ja nyt. Ei haittaa, vaikka lapsi tulee kotiin mudassa kierineenä ja repii vaatekaapillisen puhdasta pyykkiä lattialle kikattaen kuraiselle koiralle, joka käy sen puhtaan pyykkipinon päälle loikoilemaan. Aina on Omo, Suno tai se jokin jonkin pakkauksen sisällä, jonka vuoksi moisen pikkujutun edessä ei ole syytä lannistua. Yhtään syyllistämättä ainoastaan sitä pesuainetta käyttävien kodissa kasvaa iloisia ja onnellisia lapsia, joiden isät suukottavat vaimojaan poskelle sujahtaessaan puhtoiseen paitaansa. Jep, jep!



Tervetuloa aikamatkalle, kesto 14 minuuttia!

Hohtavan puhdas, se on aina ollut unelmani! Elämäni helpoin pyykkipäivä! Näin vakuuttavasti sitä ennen mainostettiin rouville Suno pesuainetta. Vain puhtainta hänelle, sanoo äitiä näyttelevä neito peitellessään lasta vuoteeseen ja kävelee olohuoneeseen jossa aviomies istuskelee jouten nojatuolissaan kirjaa lukien ja tupakkaa poltellen. Rouva jatkaa edellistä lausettaan todeten, kuten hänellekin, hohtavan puhdas paita ja hipaisee aviomiestään hellästi.. Sisäkkö ilmoittaa iltateen olevan katettu, isäntä laittaa tupakkatakin päälleen ja istuu sohvapöydän äärelle kommentoiden että kyllä se puhtaus vaan on ihmeellistä, johon rouva liinavaatekaapilta vastaa kertomalla puhtauden olevan kodin onni. Esirippu sulkeutuu ja ilmoille pärähtää loppufanfaarit. Katsoja jätetään idylliseen mielikuvaan ihanasta puhtaudesta onnellisessa kodissa. 

Mainosfilmi on samaan aikaan hupaisa ja hurmaava. Kannattaa katsoa! Ylen arkistosta löytyy tämä hauska mainospätkä, jota voit hämmästellä klikkaamalla tästä!



Useita aikalaismainoksia ja mainosfilmejä katselleena voin tiivistää ne seuraavasti, kun kyseessä on jokin taloustuote:

Onnellisessa kodissa käytetään juuri tätä pesuainetta tai tuotetta (merkistä huolimatta)
Nainen on aina ikionnellinen ja pukeutuu mekkoon.
Mies on yleensä nojatuolissa tupakka tai piippu toisessa ja kirja toisessa kädessä, ellei sanomalehti sitten lepää sopivasti polven päällä. Joskus molempien jalkojen päällä, mutta silloin täytyy ehdottomasti olla rahi ja tossut.
Nainen koskettaa jossain vaiheessa miehen olkapäätä.
Idyllissä pitää olla lapsi tai lapsia. Mielellään kammattuja, palmikoituja ja sievästi hymyileviä. Heidänkin onnellisuutensa tavalla tai toisella on tästä tuotteesta kiinni.


Mielikuvat myyvät nyt ja ne myivät silloin. Ennen mainoksissa haettiin hyveellisiä seikkoja, perheidylliä, kansakunnan tukipilareita. Nyt, no, kyllähän me tiedämme millä parhaiten nykyään myydään ;) 

Puhtauden aasinsiltaa pitkin julistetaan ulkoistettavaksi seuraavat mööpelit Gerdan rempan tieltä.

Hyvät rouvat, kotia etsivät:


Muistaakseni Ikean Billy kaappi, jonka alle on laitettu renkaat. Leveys 40cm, korkeus 208 cm (renkaiden kanssa). Ken mielii, saa noutaa ilmaiseksi Vehmaalta pikimmiten, kiitos! Jos et halua sopia tässä, laita meiliä jovelassa@gmail.com Varattu!




ja tällainen taso, jossa on joskus ollut korkelle nouseva taustalevy, jota ei enää ole (Huom! pinnassa 2 pientä reikää levyä varten). Pinta vaatii putsausta. Kaksi laatikkoa, kuten kuvasta ilmenee ja napakat pyörät alla. Pituutta tasolla on n. 120 cm ja leveyttä n. 50 cm. Sopii hyvin tasoksi (neropatti), TV-tasoksi (daa-a) tai mäkiauton pohjaksi (emme suosittele). Ilmaiseksi saa noutaa tämänkin, äkkiä, pliis.



Onko tarvetta (ilmaisille) rautasängyille?

Meillä olisi muutama ylimääräinen rautasaänky/heteka tuolla Gerdassa. Saattavat vaatia jotain pientä kiristelyä ja taatusti kaipaavat kunnon pesua oltuaan ulkovarastossa muuton jälkeen, mutta kyllä niissä sitä ennen on porukka hyvin nukkunut. Sängyt ovat kuvassa oikealla ja siis päätylaudattomia. Tuo päätylautainen on meillä tuvassa vieraspetinä. Nämä kuvat ovat heinäkuulta 2013 jos joku ihmettelee. Kammaria tässä laiteltiin. Eivät siis ole Gerdasta :)




Rautasängyt ovat Gerdan takahuoneessa kaiken alla, joten menee pikkutovi kaiveluun. Meinaa, että ensi viikon lopulla pääsee ehkä noutamaan. Otapa tästä siis oiva sänky tai kaksi! Ties mitä niissäkin on tehty! Pala kotimaista historiaa neljällä jalalla! Onnellisessa kodissa on oltava ihmeellinen nitinäpeti (nitinät joutuu tekemään itse, nämä ei muistaakseni nitise). Rouva hyvä, nämä tuotteet ovat eduksenne!

Jos propagandamainokseni aihetti välittömän ymmärryksen puutteeseen kotonanne, sopii tarpeestaan huudella tässä tai laittaa meiliä jos jotain orpomööpeliä tekee mieli: jovelassa@gmail.com Nyt saa halvalla, eli ilmaiseksi ja kaupan päälle saa turistiopastetun kierroksen väärän vänkyrän talossa nimeltä Jovela kera kaffe och pulla.

Tää akka painelee nyt kohti Gerdaa. Heipsun keiksun hyvät ihmiset!

Jovelan Johanna

16 kommenttia:

  1. Uskomatonta kuinka pesuainepaketista saa mielenkiintoisen tarinan sellainen kuka osaa kertoa! Teidän juttuja lukee ihan himona =D Ikinä tiedä mitä tapahtuu kun tän blogin avaa =D Kiitos tarinoista. Parhautta! T:eija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eija :) Täällä putkahtelee milloin mitäkin. Eilen esimerkiksi naapurikylässä asuva ystävämme toi meille kopion kirjan sivusta, jossa on mainittuna tämä talo ja henkilö taloon liittyen, josta meillä ei ole ollut hajuakaan. Taas selvitellään ;D

      Poista
  2. Siis voiko olla totta: törmään jo toiseen kertaan viikon sisällä tuohon Suno pesujauheeseen:D Raumalla Poroholman leirintäalueella on tänä kesänä ollut rantavajoissa "Antiikkia ja humpuukkia" myytävänä, ja siellä oli näin elämäni ensimmäisen Sunon myyntitavaroiden joukossa - ihan avaamaton paketti. Siispä teillä on oiva arvotavara vaikka jälleenmyyntiin:D En tosin kysynyt hintaa tuolle jauheelle, enkä tiedä oliko se antiikkia vai humpuukkia myyjän mielestä. Hän kertoi kaupittelevans pesujauhetta vanhan pyykkilaudan ostajille sopivaksi lisätuotteeksi:)
    Tekisipä mieleni huutaa hep noille rautasängyille, jotta voisi tulla sinne piipahtamaan, mutta kun oikeasti ei ole tilaa millekään noin suurelle - toivottavasti löytävät hyvän kodin itselleen.
    Kiitos kiinnostavasta postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sunoja siellä, Sunoja täällä! Ihana nimi tuolla paikalla! Antiikkia ja humpuukia :D

      Poista
    2. Kyltissä luki nimenomaan Antiikkia ja humpuukkia - molemmat kahdella k:lla :D

      Poista
    3. :D Katos vaan, mulla meni tuo kirjoitusasu ihan ohi!!

      Poista
  3. Hah loistokas tarina Sunosta! Vanhat mainokset on jotenkin niin omantyylisiään, silloin ei rajoitettu kaikkea ehkä niin paljon. Innolla kahlasin läpi niitä kodin kuvalehtiä, mitä meiltä löytyi rappusten alta ja ties mistä rempan yhteydessä. Isällä on myös jotain sodan aikana tehtyjä (tosin nuo julisteet eivät ole niin vanhoja) "Petturin palkka on kuolema" jne dramaattisia julkaisuja tuossa meidän pihasaunan jäähdyttelyhuoneessa.

    Tuo teidän peili huutaisi muuttaa meidän keittiöön asumaan! Tai makkariin! Hemnesin lipastollekin varmasti löytyis käyttöä. Mutta eihän ne nyt mahtuisi mun ooppelin perään sitten millään :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on vanhoja lehtiä, joista osa on nidottu fiinisti kovakantisiksi kirjoiksi. Niissä on paljon hasukoja ja erikoisia mainoksia, jotka nykyajan ihmiselle tuntuvat kovin erikoisilta. Tässä Gerdaa laitellessa löysimme Viikonloppu nimisen lehden vuodelta 1961. Se on niin hauska! Monta sivua omistettu kirjeenvaihto- ja deitti-ilmoituksille, lemmenasioiden neuvonnalle ja selvännäkijälle! Toinen maalustalkoolainen oikeen ääneen niille eilen naureskeli, on ne vaan niin hassuja juttuja!

      Poista
  4. Aikamatka tuli kyllä mieleen 60 luvulta kun pyykkipata porisi meijän rannassa harva se päivä kesäisin kun naapuritkin pyykkäsi talven aikana kertyneitä petivaatteita...hetekoissa ja puusängyissä käytettiin vaaleita räsymattokuteisia alusia ..Sunoa oli...ei siihe aikaan puhuttu vesien saastumisesta.Hesasta tuli serkut ja ne huuteli meijän naapurin lapsille mitä te tölläätte etteks oo enne stadilaisia nähny ku tietenki pyörittiin pyykkirannassa kattoo toisten pyykkäystä..tämä siis maalla korvessa tapahtu..sitten hypittii salaa hetekoissa senaikasia trampoliinia ..aurinko paisto ja hauskaa oli kauppa auto kävi riihen luona ja ostettiin pennin nallekarkkia ja rouheita eli vohvelinmuruja.Mielenkiintonen sun blogi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hurjaa ajatella, miten ennen saatettiin huuhtoa pyykit jääkylmässä vedessä talvisin. Jäähän vaan aukko ja pyykkiä huuhtomaan! On siinä ollut kädet koetuksella. Suurten talojen piioille se maalaisromantiikka taisi olla kaukana kun pyykkipinoja pestiin. Nykyajan tekstiilit eivät sellaista taitaisi edes kestää.

      Itsekin muistan kauppa- ja kirjastoautot, mutta vain kesäpaikoissa. Lapsuudenkotini kylässä (muutama sata metriä Helsingin rajalta) oli vielä kyläkauppa, joka lopetti toimintansa kun olin varhaisteini. Sielläkin oli irtokarkkeja ja kauppaa tehtiin tikin takaa kukin vuorollaan. Olen monta kertaa pohtinut minne se kaupan irtokarkkiteline on mahtanut päätyä. Se oli valtavan kaunis lasiputkipurkisto, oih!

      Poista
  5. Voihan vkesä ja kärpäset, että olet taas tehnyt löytöjä! Suno- paketin muistan minäkin ja äitin pulsaattoripesukoneen sekä saunan vesipadassa pulverivedessä likoamassa olleet lakanat.... Istuin saunan lauteilla ja söin mansikoita heinävarresta... Vaikka äidille se pyykinpesu taisi olla aika rankka työpäivä. Nyt on kyllä IHAN pakko joku kerta ajaa mökkireissulla taas se pieni 10 km:n mutka ja käydä kurkkaamassa Jovelan uudet talon värit:):). Näyttää nimittäin niin ihanan kauniilta, kun se paikka saa väriä pintaansa. Ei ole enää ollenkaan unohduksen harmaa vaan täynnä tarmoa, touhua ja toimintaa. Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä alkaa Gerda olla jo suojamaalissaan. Yhdeltä seinältä puuttuu maalia ja päätykotelot ovat maalaamatta. Sutaistaan vielä ikkunoiden karmeihinkin maalia, vaikka se on tavallaan turhaa - menevät vaihtoon kaikki. On kuitenkin mukavempaa katseltavaa isompaa remppaa odotellessa ;)

      Poista
  6. Pienet kotimaiset tuotteet ja firmat lakkaavat olemasta, kun niiden pienten ja kotimaisten firmojen omistajat myyvät hyvällä rahalla oman firmansa ulkomaisille. Ulkomainen firma ei voi ostaa ja lopettaa, ellei kotimainen omistaja myy ja tee myynnillään itselleen voittoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuo on. Toki myymiseen voi olla monia syitäkin, mutta totta silti. Ja surullista!

      Poista
  7. Ihanaa seurata Gerdan muodonmuutosta! Onpa kaunis talo ja kadehdittavan hienot leveät lattialankut.. Uuni myös todella kaunis, siitä tulee upea. Olisinkin kysynyt miten aiot "käsitellä" huuvan hellan yläpuolella? Onko se kuparia vai peltiä? Näyttää että olisi maalattu ehkä? Itselläni on torpassa kuparinen huuva, ei maalattu, enkä osaa päättää pitäisikö se puhdistaa kirkkaan kiiltäväksi vai jättää patinoituneen tummaksi...

    VastaaPoista
  8. Koska uunia ei käytetä, ostimme ulkokalustemaalia, jota rautakaupan myyjä suositteli. Mitään ihmeellisiä kommervenkkejä ei siis tehty. Huuva on ihan peltiä :)

    Ite pidän eniten patinoituneesta kuparista, mutta se on ihan makuasia ja joskus se kiillotettu sopiikin parhaiten siihen tilaan, missä se on. Ennenaikaan osattiin kyllä yleensä hyvin valita yhteensopivia materiaaleja ja sävyjä, joten jokin syy varmasti sen arvokkaan kuparihuuvan valinnalla on ollut ;)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!