jovela

jovela

torstai 9. heinäkuuta 2015

Erityisiä iloja

Saimme blogipostiin tosi herttaista postia (kiitos muillekin meille välillä kirjoitteleville - me saamme vain mukavaa, kannustavaa ja hauskaa postia - kiitos siitä!). Tulin niin hyvälle mielelle tästä mainitusta postista, että toteutan nyt heti pienen toivepostauksen.

Kirjoittaja kyseli muutamista kokemuksistamme oma paikka mielessään ja ehdotti sitten jos voisin joskus tehdä (vaikka huonekohtaisen) hyvänmielen postauksen, eli mitkä asiat missäkin (täällä Jovelassa ja maalla asumisessa) tuovat erityistä iloa ja että jos voisin hieman kertoa mitä missäkin huoneessa on remppamielessä tehty. Kiva postausehdotus! Huonekurkkausta (ja pari muutakin juttua) olisi siis nyt vuorossa.

Makuuhuone, eli kammari

Tämä huone on talon haastavin, sillä se on yli 5 metriä pitkä, mutta vain 2,7 metriä leveä. Möbleeraus on siis hieman haastavaa. Huone on rempattu kokonaan. Se oli aivan karmea loukko kun tänne ensimmäistä kertaa tulimme näytölle. Eläimet juoksivat ikkunoiden ja seinien välistä sisälle ja ulos, katto oli vihreä, seinistä tursui lumppua ja moskaa, lattiakin oli karmea. Olemme siis rempanneet ja korjanneet koko huoneen. Kammarissa on kakluuni, mutta sitä  ei voi ottaa käyttöön senkään vuoksi, että joku on joskus laskenut katon liian alas, turvaväliä ei enää ole.



Lemppareitani makuuhuoneessa on ensinnäkin valitsemamme tapetti. Se on 1800-luvun aikalaistapettia, valmistaja ruotsalainen Lim och handtryck. Tykkään aivan hurjasti tuosta prameilevasta suuresta vaatekaapistamme ja kauniista kakluunista, jossa poltamme vain kynttilöitä. Kakluuni ei nyt näissä kuvissa näy, mutta se on n. 150 vuotta vanha, pinnaltaan kuin mahongin ja meripihkan seikoitusta - tosin edelleen suurimmalta osin puolen tusinan maalikerrospinnan alla. Aina iloa tuottava ominaisuus kammarissa on sen kaunis valo ja tietenkin maisema, jota voimme katsella päivin ja öin suoraan sängystä käsin oli kesäinen päivä tai auringonlasku talvisista tähtiöistä puhumattakaan.



Tupa

Tuvassa on tehty paljon ennen meitä ja meidän aikana. Ennen meitä ulko- ja sisäkatto korjattiin. Olemme purkaneet leivinuunitaustan ja teimme sinne ruokakomeron, eli pantryn/skafferin. Huone on maalattu, sitä on tapetoitu (sama tapetti kuin kammarissa, mutta punamultakuvioin), lattiaa on hiottu ja maalattu, lahoa korjattu, seiniä korjattu, muuria korjattu ja paikattu sekä maalattu, uusi puuhella asennettu hormeineen.. Tuvassa on tehty kaikkea mahdollista purkutöistä parannuksiin.



Tykkään tuvassa vaikka mistä. Se on suuri ja tilava. Saimme sinne mahtumaan suuren saarekkeen, jolla rakastan kokkailla ja seurustella samalla muiden kanssa. Meillä on vähän nykyajan mukavuuksia tuvassa (jääkaappi, miniuuni, mikro, pakastin ja 1 levyn induktioliesi), mutta sinne mahtuu tunnelmaa senkin edestä. Rakastan tuvan narisevia lautalattioita, puuhellaa, ikkunoita joka seinällä, kaareutuvaa holvikattoa, tummia hirsiä (jotka valitettavasti johtuvat ihmishengen vaatineesta tulipalosta aikoinaan), lempeän lämpimästä tapetista, punaisista matoista, patakaapista ja vierassängystä, josta vieras saa nousta aamupalalle lampaantaljalle ensin astuen. Tuvassa on ihan omanlaisensa rauhallinen tunnelma ja äänimaailma, joka koostuu isäni hankkiman seinäkellon raksutuksesta ja lattioiden narinasta. Tupa on siitäkin mukava, että sinne mahtuu syömään vaikka parikymmentä ihmistä jos oikeen juhlitaan. Tuvassa on vaikka mitä keskeneräistä, mutta se ei haittaa. Tuvassa on aina kiva olla. Täällä ollaan, kokkaillaan ja puuhaillaan. Täällä tiskaan käsin samalla ikkunasta ulos katsellen. Tulee "hetipuhdasta" astianpesukonesäilönnän sijaan.



Tuvassa on myös pieni erikoisuus, eli namikaappi. Se näkyy kuvissa tuvan kulmassa ja on ollut aikoinaan isännnänkaappina. Nyt siellä on pieni namipuoti, josta vieraat voivat hakea itselleen nameja. Kyllä me itsekin sieltä herkkuja haetaan, minä hieman harvemmin, isäntä hieman useammin.



Sali

Sali, kuten muutkin huoneemme on keskeneräisyyttä täynnä. Olemme kunnostaneet sen lattiaa, kaikki seinät, korjanneet lahoja (kuten kaikkialla talossa), salia on eristetty, paikattu ja laitettu lattiasta kattoon. Ennen kun muutimme taloon, sali oli kylmätilana, varastona ja paikkana, jossa saattoi talvellakin tehdä remppaan liittyviä hommia, kuten sahata lautaa jne. Nyt salissa jo oleillaan. Kokoonnumme sinne joskus vieraiden kanssa katselemaan leffoja, pelaamaan tai vaan lojumaan ja seurustelemaan.



Sali on se huone, joka elää meillä eniten. Sali ei ole lainkaan nyt siinä kuosissa, missä se tulee myöhemmin olemaan, kun saamme kaiken sillä tavalla valmiiksi, mitä olemme sinne ajatelleet laittaa. Salin möbleerauskin on vielä yhdistelmä uudempaa ja vanhaa. Myymme edellisten kotiemme huonekaluja pois ja hankimme tilalle wanhoja mööpeleitä, joita meillä on myös odottamassa kunnostusta, sillä talon mukanakin tuli mööpeleitä. Rakastan salin keltaista kakluunia, joka ei tosin vielä ole toiminnassa. Se vaatii täydellisen korjauksen. Nautin kovasti salin tilasta ja valosta. Sali on tilava (vajaa 40m2) ja valoisa. Lempijuttujani materiapuolella on lautalattia, äitini valtava messinkilamppu, löhödivaani, pehmeä sohva ja tusina lampaantaljoja siellä ja täällä! Joskus illan hämärässä saatan laittaa jonkun musikaalin cd:n soimaan niin, että katosta ropisee hiekkaa. Kyllä, ullakkokin kaipaisi hieman huomiota täällä.. Toisinaan käymme isännän kanssa karkkikaapin kautta ja linnoittaudumme saliin koiriemme kanssa katselemaan sarjamaratooneja. Siitä on jo tullut pieni joulupyhän traditio. Saatamme katsella reilussa vuorokaudessa silmät lautasina jonkun sarjan koko tuotantokauden. Kahtena edeltäneenä jouluna sarjana oli Walking Dead. Nyt sateisina iltoina, kun kesästä huolimatta ulkona on hämärää ja peltikatto ropisee sateesta, katselemme True Bloodia. Itse pidän eniten brittisarjoista maalaskylämurhineen ja kertomuksista samassa hengessä, mutta joskus on kiva jännätä hieman rouheammillakin sarjoilla. Sali on kuin luotu jännittäviin kynttilöillä valaistuihin leffailtoihin! Meillä olisi leffatykkikin, mutta jostain syystä se ei ole koskaan päässyt näkemään päivänvaloa muuton (04/2014) jälkeen.



Vessatila

Meillä ei ole vesivessaa, ei ole juoksevaa vettä tai viemäriäkään. Tälle tilalle on vaikeaa keksiä nimeä. Ystäväni kutsuu tilaa buduaariksi, koska verhojen suojassa voi helpottaa oloaan suuren kaapin aarteita kurkkien ja pönttöuunin lämmöstä nauttien. Talvisin vessanpöntön edessä on lampaantalja. Mukavuusvapaan talon luksusta, peffa itikkavapaasti pöntöllä, eikä varpaitakaan pure pakkasen kylmentämä lattia. Meillä askeettisemman elämän raja kulkee sisävessassa, vaikka vesivessaa ei olekaan.

Tässäkin tilassa on tehty lattiasta kattoon likimain kaikkea ja yhtä paljon on vielä tekemättäkin. Visuaalisesti suurin keskeneräinen juttu on pönttis, jonka maaleja irrotellaan talvisin. Tuohon vaiheeseen se jäi talvella ja tuosta jatkamme taas kun illat ovat pimeitä ja pönttis kuuma. Edellisen omistajan toimesta tehdyn kattoremontin jäljiltä talossa ei ollut lainkaan savupiippuja ja wanhat hormit olivat riskaabeleja. Olemme teettäneet uuden hormin ja savupiipun tälle pönttikselle, kuten tuvan puuhellallekin.



Vessatilan ihanuus on ikkuna ja pönttis, hirret ja tumma puukatto. Yllättäen myös tuo erotteleva vessamme on lemppareitani. Ei haittaa sähkö- tai vesikatkot meitä, eikä vessan käyttö ole lainkaan epämiellyttävää. Tähän tilaan kuitenkin tehdään vielä erotettu tila vessalle. Todennäköisesti vastapäisen seinän kulmaan. Sitten asiansa saa hoitaa rauhassa ilman verhoja, mutta koko tila ei ole ummessa ja siten estä pönttiksen lämpöä leviämästä. Kun teemme vessalle oman pienen tilan tuonne, lopputilasta tulee todennäköisesti jonkinlainen pikkutoimisto.

Päätalossa on vielä porstua, eli eteinen ja kuisti, mutta en tällä kertaa laita niistä kuvia. Molemmat ovat vaiheessa, mutta niiden kanssa ei ole kiirettä. Kelpaavat kuten ovat ja on niihin muutoksiakin tehty. Ullakko on yhtä yhtenäistä tilaa, jota laitellaan sitten joskus kun on sen aika.


Yllätykset & piha

Keitiöpuutarhahan se mun lemppari on, vaikka välillä kiroankin ääneen kaikille rikkaruohoille, jotka täällä riehaantuvat vaikkei selkäänsä kääntäisi. Pihapuuhissa on jotain voimaannuttavaa. Uuden oppimisen iloa. Onnistumisten riemua, erheistä oppimista, pienenkin omavaraisuustason kohoamisen ylpeyttä. Ja sitten on näitä ylläreitä, eläinvierailijoita, joita saamme ihailla päivittäin. Näissä kuvissa on tällä kertaa aidan yli loikannut kaviokaveri, joka herätti meidät koirien räkyttämänä isännän syntymäpäivän aamuna joskus puoli viiden aikaan aamulla!





Tilaa puuhailla

Jovelassa on tilaa puuhailla sisällä ja ulkona. Se on kyllä verrattoman mukavaa! Sisätilojen määrä kasvaa hiljalleen, kun saadaan raivattua ja kunnostettua muita rakennuksia, mutta pihallakin voi puuhailla. Tässä isäntä testailee  tekemäänsä ahjoa syntymäpäivänään keskellä etupihaa.


Myöhemmin (ensi vuonna) Jovelaan perustetaan perinnepaja, josta ihmiset voivat sitten ihan oikeasti ostaa ja tilata pajatuotteita.





Muut rakennukset

Päätalon lisäksi meillä on 5 muuta korjausta tai mittavaa remppaa vaativaa rakennusta (Pikkuhuvila Gerda, verstas, pikkuaitta, kanala-lampola ja huonokuntoinen kiesitalli) sekä uusi 2 pyllyn vankkurisauna (ja palju). Sauna ja palju ovat meidän suuria iloja, kovassa käytössä. Sauna lämpiää joka toinen päivä kesät ja talvet, paljussa polskitaan likimain aina kun meillä on vieraita ja muutenkin silloin kun mieli tekee.

Kuvassa pikkuaitta, joka saa etuseinäänsä maalia vielä tässä kesän aikana. Sutaisimme siihen purkinpohjamaalit julkisivumaalauksen jälkeen fiilistelymielessä. Pikkuaittakin kyllä maalataan talveksi kokonaan ihan suojauksen vuoksi. Sitä on sitten hauskaa katsella kun luonto on taas harmaa ja talvi tulee. Aitan käyttötarkoitus on vielä auki. Olemme pohtineet siitä kesähuonetta, joka voisi toimia talvellakin sauna- ja paljupäivinä. Aitta on huomattavasti suurempi, miltä se silmämääräisesti näyttää. Sisälle mahtuisi mainiosti muutama lämmitin, tupapöytä, penkit ja laskutasoja. Mielikuvissani istuskelemme siellä talvella lampaantaljoilla nauttien saunaillan jäähyistä. Saapas nähdä..



Parasta kuitenkin

Sievät tapetit, mööpelit ja tavarat jäävät toiselle sijalle kun ajattelen mikä täällä on todella arvokkaita ja merkityksellisintä. Täällä on aina jotain puuhaa, mutta silti täällä on ennen kaikkea aikaa ja huolettomampaa elämää. Kun seuraa menoa meillä ja maailmalla, vaikkapa Kreikassa, alkaa arvostaa tätä väärän vänkyrän taloamme ja ryteikköläämme ihan eri tavalla. Ihmiset eivät osaa nykyään varautua, koska meidät on opetettu olemaan varautumatta. Kulutuskäyttäytyminen pohjautuu pitkälti mielihyväshoppailuun ja uusien tavaroiden hankintaan, vaikka entisissä ei olisikaan mitään vikaa ja me luotamme siihen, että joku jossain järjestää asiat jos jokin menee pieleen. Jos ei muuta, niin joku tuki on aina saatavilla, niin luulemme, koska sitähän meille on tolkutettu vuosikymmeniä. Niin vaan ei enää ole, liekö ollutkaan! Elämä täällä on siinä mielessä huolettomampaa, ei huolivapaata, mutta hallitumpaa. Emme ole niin alttiita muun maailman heilahduksille verrattuna entiseen elämäämme kaupungissa. Täällä on luontevaa olla varautunut, kotivarat ja -varastot ovat ihan normaalia arkea ja jonkin verran voi vaikuttaa myös siihen, mitä ei tarvitse ostaa, koska sen voi tehdä, tuottaa tai kasvattaa itse - tai sitten sitä ei oikeasti edes tarvitse. On helpottavaakin olla tarvitsematta turhia ja silti kokea, ettei mitään puutu.

Usein maallemuuton negatiivisiksi puoliksi listataan kaikenlaisia rajoituksia ja esteitä. Omalla kohdallani voin sanoa, että hyvään elämään täällä on kaikki mahdollisuudet ja hyvin vähän rajoituksia. Se toki riippuu paljon siitä, mikä itselle on tärkeää ja mitä elämältään haluaa. 

Meillä on täällä se mitä tarvitsemme ja se mistä nautimme. Ne nautinnot, mitä hingumme kaupungista, käydään nauttimassa siellä ja sitten taas kipin kapin kotiin omaan rauhaan! Kaupungilla ei tunnu olevan enää mitään tarjottavanaan pysyvää asumista ajatellen. Hassua, mutta niin siinä kävi syntyperäiselle Stadilaiselle. Stadi on aina gimis, mutta tämä gimma asuu maalla. Stadin gartsoille pääsee luudaamaan kun siltä tuntuu, mutta sinne ei tahdo enää jäädä!

Tällaista täällä! Keskeneräisesti valmista elämää väärän vänkyrän talossa. Puuhaa pihalla ja sisällä, lattiasta kattoon, niiden alla ja päällä. 

Mitkä asiat kotonasi tuovat sinulle iloa?

Jovelan Johanna

35 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Thank you, Linda. So kind of you to say so :)

      Poista
  2. Huah! Ihanaa!! Teillä on kyllä niin kaunista! Tiedän erään, joka käy sivuillasi katselemassa ja ihanilemassa vaikka itsellä ei blogia olekkaan. Juuri keskustelimme teidän kodistanne,...hänkin tykkää siitä todella paljon..:)

    VastaaPoista
  3. Minua aivan hykerryttää kertomukset Jovelan noususta. Ei ihan jokainen kaupunkilainen (tai maalainenkaan) pystyisi näkemään entistä Jovelaa kauniina kotina.
    Maalla asuminen vaatii tietynlaista tarmokkuutta ja itseluottamusta. Puuhaa riittää kaiken aikaa ja aina on monta askarta jonossa odottamassa. Mutta puuha kerrallaan. Koko ajan tapahtuu ympärillä kaikkea mielenkiintoista, nyt kuuntelen kun korppi puhuu kuusikossa, on sillä melkoinen äänirepertuaari. Tuolla pihallanne vierailevalla olennolla ei muuten ole kavioita vaan sorkat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikenlaista puuhaa kyllä piisaa, mutta se on mielekästä ja lokoisaakin. Eipä tarvitse sitten sisältöä muualta päiviinsä hakea ;)

      Sorkkasanteri! Hahaa! Tässä sen näkee, että huonosti on luonto-oppaan opit menneet perille ;D Nuo luonnon tarjoamat viihdykkeet kyllä jaksavat ilahduttaa vuoden ympäri. Justiinsa (kun kipitin sadetta pakoon sisälle) katselin, kun merikotka jahtasi lokkeja. Toiseksi jäi kotka, tällä kertaa (ja lokit nauroivat mennessään).

      Poista
  4. Olipa kertakaikkiaan ihana postaus! Tuli hyvä mieli tekstiä lukiessa :) Näitä sinun juttuja seuratessa tulee aina mieleen, millaista olisi, jos muuttaisi ihan kokonaan tänne maaseudun rauhaan.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kiitos! Ja niin, sepäs on ajatus, joka saattaa vielä muuttua todellisuudeksi. Miksipäs ei muuttuisi! Vasikkasaaren pensionaatista ainakin itselläni olisi mahdotonta lähteä muualle asumaan.

      Poista
  5. Ihana postaus! Ja mikä namikaappi...! En pystyisi ikinä pitämään noin hyvin varusteltua namikaappia omassa kodissa.

    Ja hyvää pohdintaa siitä, mitä tarvii ja mitä ei, sekä omavaraisuudesta. Oma puutarha on vielä kovin pieni, etenkin tänä vuonna, kun pääsin vasta puolitoista viikkoa sitten istuttamaan. Silti vähän samoja ajatuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meilläkään mitään suuria viljelyksiä ole ja tänä vuonna oppina on se, että jos näillä pitäisi (tämän vuoden kitusadolla) pärjätä, niin nälkä tulisi. Kaikki se vähäkin on kuitenkin parempi kuin ei mitään. Kotiinpäin kumminkin!

      Poista
  6. Tämä on just sitä miksi juutuin Jovelan tarinoihin alunalkaenkin; sulla on tarinankerronta hanskassa.
    Ja sulla/teillä on myös mistä sitä tarinaa tulee.

    Uskotko, että jos ja jos ja jos....eli monen jossittelun verran....mielen vieressä käy aina silloin tällöin, että vois sitä muullakin lailla asua. Nyt sen varsinkin on huomannut kun kesät menee Lillassa eikä "täydenpalvelun" kotiin ole minkäänlaista hinkua. Yksi yö siellä oli jo niin painostava, että oikein huokas kun sateiden välissä hilpas tänne takaisin.
    Mutta eihän tätä verrata voi mitenkään, ollaan melkein keskellä kaupunkia -kaikki on lähellä jos hätä tulee. Vaan mun sieluni vois voida oikein hyvin jossain Gerdassa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun on helppo tuohon samaistua. Me reissattiin reilu vuosi kaupunki- ja maalaiskodin väliä kerran viikossa ja aina se oli yhtä tuskaa paluusuuntaan. Lilla voisi olla vaikka kauppakeskuksen katolla ja silti siellä olisi se toisen maailman tuntu. On se vaan niin hurmaava paikka puutarhoineen <3 Ehkä jonain päivänä vielä sun kohdalle tulee joku pieni torppa niemen nokassa, jolle et voi sanoa ei ja sitten taas muutetaan! ;) Ja jos ei tule, niin aina on Lilla. Ihmisen on hyvä olla, kun saa asua siellä missä on hyvä olla. Sulla on se ilo, että voit Lillailla ja nauttia kaupunkielämästä sen mukaan, mikä sillä hetkellä mukavimmalta tuntuu :)

      Poista
  7. Kiitos Johanna jälleen ihanasta kerronnasta. Pidin pienen (venähti kyllä nyt vähän pidemmäksi) tauon siivouksen lomassa ja voi että tämä postaus toi jälleen iloa! Oikein odotan näitä sinun postauksia, kun aina siellä on tapahtunut kaikenlaista. Tuo teidän elämä on jotenkin niin harmoonisen oloista. Tottahan toki elämään mahtuu kaikkea, mutta ympäristönä Jovela vaikuttaa rauhoittavalta paikalta. Ilon aihe on sekin, että teillä on vakka kantensa valinnut, eli molemmat olette samanhenkisiä ja tekeväisiä ihmisiä. Siellä myös kuuntelette, mitä tila ja talo teille kertovat ja teette ratkaisuja sitten sen mukaan. Ja voi että tuosta aitastakin tulee namu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kiittänyt täällä vuoroin ulkoa sisälle kuuroja karkuun ja sisältä ulos nappaamaan taivaallisia paahtosäteitä. Outo sää, pistää vipinää kinttuihin ;D Oikeastaan mun piti lukea kirja. Otin sen jo tuohon esille. Sitten kävi mielessä, että vois oikeestaan tehdä erottelevan vessanpöntön vuosihuoltopesun. Nyt on hyyskä pesty ja kirja edelleen alasuin pöydällä. On tämä lomailun kaltainen vaan haastavaa, kun pitää tehdä tärkeitä päätöksiä. Kirja vai äänikirja? Johan tässä ihan uupuu ;D

      Ja kyllä, vaikka elämä on auvoista ja kaikki on oikeastaan ihan hyvin, ainakin riittävän hyvin, on hetkiä, jolloin tekisi mieli mennä sängyn alle piiloon ja sammutaa valot. Joskus munkin työ on kohtuuttoman haastavaa, henkisestikin. Yrittäjällä on erilaiset vastuut leivän syrjästään. Onneksi niin on riittävän harvoin ja kun on, Jovela kompensoi olemalla seininä pahalta tuntuvan maailman ja hetkellisesti hauraan ihmiskuoren välillä.

      Poista
  8. Upeaa on ja varmasti työtunteja ihan kamala määrä että tuohon vaiheeseen on päästy. Eipä niitä tunteja tule kuitenkaan laskettua, kun itselle kotia rakentaa. Meillä aluillaan vanhan talon remontointi kesäkodiksi. Monen vuoden projekti, mutta mieleinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi! Täytyypä tulla kurkkimaan mitä siellä suunnalla on meneillään! Avaanpa tuohon rinnalle jo sun blogin etten vaan unohda. Yllärivieraita tulossa ja kaffepöytään pitäisi saada kuppien lisäksi jotain pientä purtavaa ;)

      Ja niinpä! Kuka niitä tunteja laskisi ja mistä syystä. Mielellään sitä puuhailee tunteja laskematta. Niitä kun joka tapauksessa on se 24 vuorokaudessa. Kun siitä saa suurimman osan viettää haluamallaan tavalla, ei ole mitään laskettavaakaan ;)

      Poista
  9. Kotonani minulle tuo iloa mm se, että saan silloin tällöin istahtaa koneelle ja lukea Jovelan Johannan tarinointia! :D Muutoin kotona on muuten vain mukavaa, lomalla tulee äkkiä koti-ikävä; hiljaisuus, luonto, oma rauha, pihasauna, kodin mökkitunnelma ja puutarha vetävät puoleensa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aww! Kiitos :) Mulla on koti-ikävä aina jos ollaan yö poissa kotoa. Vaikka olisi miten hauskaa ja kiva paikka ja ihanat ihmiset, niin koti-ikävä on taattu viimeistään kun pään painaa vieraaseen tyynyyn ja aamulla herätessä on jo suunnilleen nuttu niskassa kotia kohti menossa ;)

      Poista
  10. Haltioituneena luin ja teidän tupa/keittiö aivan upea, tärisevät lattiat ja karkkikaappi ja ihan kaikki! Olen aivan täysin myyty. Kaikki tuo oleminen ja tekeminen, niin parasta teillä.
    Itse rakastan omaa punaista tupaani ja tiedän tuon tunteen :)
    välillä tulee haiku siihen mitä muilla on ja mitä meillä on, suurin osa on kierrätettyä, kirpparilöytöjä, itsetehtyjä tai tuunattuja.
    En pystyisi elämään niin, jos vain ostaisin kaiken ja niistä kertoisin blogissani. Tuntuu että sielu puuttuu kaikesta uudesta. Vanha talo ja vanhan talon sielu, sitä rakastan, vaikkei meillä ole läheskään niin vanha kuin teillä. Maalla ollaan asuttu oikeestaan melkein aina, kaupungista lähdettiin kun ensimmäinen lapsi syntyi vuonna 1993. Maalla kaupungissa. Ei ihan noin maalla kuin te :)
    Tänään kävin kaupungissa kirppiskierroksella ja se riitti taas vähän aikaa =) mutta päivän ilo tuli ihanista löydöistä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen tainnut aina olla kiinnostunut kaikesta vanhasta. Lapsena tykkäsin luuhata museoissa mielummin kuin leikkikalukaupoissa, vaikka toki lelut olivat mieluisia ja niitä lapsen mieli teki. Kaikki linnat, rauniot, museot ja vanhempien kirjahyllyistä löytyvät erilaisesta elämästä kertovat kirjat kuitenkin lumosivat. Muutama pitkäaikainen ystäväkin on muistanut kertoa, miten "jo 20 vuotta sitten puhuit.."

      Kaipa tämän piti mennä näin, elämän löytyä maalta. Tässä parhaillaankin tutkailen vielä kerran kotikanala-asioita ja kohta piipahdetaan asioilla hankkimassa hieman lisää maalia.

      Täällä muuten tulee joskus ihan hassuja nyt tekee mieli puuhata" -hetkiä ihan mihin tahansa kellonaikaan. On niitä kaupungissakin ollut, muttei enää vuosiin. Eilen istuskeltuani saunan jälkeen tovin ulkona ihmettelemässä lintujen puuhia, kömmin sänkyyn suunnittelemaan kana-asioita, pistin äänikirjan päälle ja hetken kuluttua isäntä tuli saunalta. Kello oli jo likemmäs kymppiä illalla kun tiskasin ja sen päälle tuli akuutti jääkaappipesufiilis :D Siinä sitten pesin jääkaapin, isäntä autteli nostelemaan tavaroita ulos ja takaisin jääkaappiin. Eikä yhtään tuntunut hassulta moisia puuhata iltasella. Joskus herään niin aikaisin, ettei kukotkaan vielä laula ihan vaan katselemaan maailmaa ja torkahdan sitten uudelleen. Ei ole niin nokonuukaa joka päivä. Työt ja hommat tulee tehtyä, joskus aikataulun mukaan, usein sen mukaan miten homma lähtee alkuun.

      Poista
  11. Kiitos noista ahjokuvista! Voi vitsi kun tekis mieli jatkaa takomisharrastusta, mutta täällä stadissa ei oikein ole paikkaa. Toivottavasti joskus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko kysynyt jos jollain koululla saisi käydä välillä pukuttamassa rautaa? Meillä isäntä teki ahjon opinnäytetyönä ja on myös tehnyt itse noita työkaluja, joita takomisessa tarvitaan. Tossa voisi olla ideaa muuten, nyt kun tässä samaan aikaan nakutellessa mietin tota sun kommenttia. Meillä on ajatuksena, että isännän töille tehdään omat kotisivut ja tuotteita voi ostaa niiden kautta esillä olevan valikoiman mukaan tai mittatilauksena. Sen lisäksi, kun Gerdaa saadaan sisältä kuntoon, tarkoituksena olisi pitää viikonloppuisin "pajapuotia" auki joitain tunteja esimerkiksi sunnuntaisin. Sen aikana voisi tietenkin olla mahdollista ihmisten päästä itse kokeilemaan miltä tuntuu takoa rautaa. Tällaiset vanhat perinnehommat kiinnostaa ihmisiä työmenetelminä. Saisi halutessaan edes kokeilla miltä se tuntuu.

      Itse en ole vielä päässyt kokeilemaan, mutta meinaan kyllä. Mulla oli olkavarressa ärhäkkä tulehdus, joka vaikuttaa edelleen siten, ettei käsi kestä painoa tai tiettyjä liikkeitä kiukuttelematta. Kunhan käsi on klaari, aion itsekin kokeilla takomista :)

      Poista
    2. Lähin sopiva koulu taitaa Hesasta katsoen olla Karjaan Axxell, jossa itsekin kävin pari vuotta työn ohessa iltakoulussa takomassa. Oli aika rankkaa matkustaa sinne pari-kolme kertaa viikossa työpäivän perään, mutta oppipahan kivan kädentaidon josta on ollut sitten ihan varsinaisessa ammatissakin paljon hyötyä. Ja työmaallani on varmaan kymmenet itse tehdyt pihdit, vaikka niille ei juuri käyttöä muussa kuin takomisessa olekaan...

      Tuo on hyvä idea että olisi mahdollisuus kokeilla takomista. Virosta tuotavat sepäntyöt valitettavasti syövät vähän kotimaisia markkinoita (halvempi hinta), mutta toisaalta ihmiset kyllä arvostavat aitoa kotimaista käsityötä. Ainakin omat kaverini ihastelivat jopa takomiani vähän muotopuolia nauloja :o Eikä tarvinnut pariin vuoteen miettiä mitä antaisi ihmisille joululahjoiksi, kun käytännössä mikä vaan vähänkään käyttökelpoinen rautaesine kelpasi, hyvä ettei käsistä revitty :D

      Poista
    3. Noissa kädentaidoissa on kieltämättä sekin hyvä puoli, että voi lahjoa ystäviä ja läheisiä ;) Tuo takominen lienee niitä juttuja, että kun se kerran on opetellut, taito ei katoa ihan heti. Tuli vaan mieleen, kun IT-alalla toimiva kaveri tuossa jokin aika sitten tuumasi, että ennen kun uusin juttu on lanseerattu, seuraava on jo testausvaiheessa. Kovin lyhytkestoista omasta työstä nauttimista. Toisille se tietenkin on juuri se juttu, että voi mennä satanen lasissa, mutta pitkän päälle varmasti uuvuttavaa.

      Onneksi kotimaisen työn arvostus on ollut nousussa jo tovin. Aina on joku, joka tekee halvemmalla jossain. Sellaista se on!

      Poista
  12. Meillä saatiin keittiö kuntoon siitä iloitaan suuresti kun saatiin Kullaasta 40-50 luvun keittiö harmi etten osaa laittaa kuvaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno löytö! Keittiöt kuluu ja suurten uudistuksien aikaan tuon aikakauden köökkikalustoa meni liukkaasti polttopuiksi, joten olette olleet onnekkaita! Kuvia voi ladata verkkoon vaikka aijaan kautta, jolloin voit laittaa sen kuvan linkin sitten hänelle, jolle haluat kuvan näyttää :) Aijaan löydät täältä http://aijaa.com se on äärimmäisen yksinkertainen käyttää.

      Poista
  13. Ihailen, miten olette aikoinaan pystyneet huonokuntoisen talon nähdessänne näkemään sen mahdollisuudet :) Itse olisin varmaan kääntynyt kannoiltani, että eihän tuota voi korjata ;-)
    Aivan upealta näyttää.

    Kysyit postauksen lopussa mitkä asiat tuovat meille lukijoille iloa kodissamme. Asun kerrostalossa, mutta ympärillä on kuitenkin paljon luontoa ja asunto on valoisa. Haluan nähdä ikkunoista metsää ja tässä se onnistuu. Nautin kevään hennosta vihreydestä, keskikesän tummista vihreistä väreistä, syksyssä myös oma hohtonsa.

    Aurinkoista kesää teille ja tsemppiä maalaushommiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ihan alussa olisi kävellyt tähän taloon, niin rohkeus ei olisi riittänyt ostoon. Me etsimme taloa 4 vuotta ja tämäkin nähtiin netissä kerran, mutta mynti-ilmoitus katosi parissa päivässä. Kun sitten pari vuotta myöhemmin näimme uudelleen (talo oli aina jäänyt kummkitelemaan mieleen), niin tarrasimme heti kiinni. Siinä vaiheessa oli jo nähty niin paljon ja kerätty tietoa, ettei enää pelottanut. Tässä oli kaikki oleelliset asiat siten, kuten toivoimme ja talon huonejako ja -järjestys oli presiis toiveiden mukainen.

      Meilläkin on ystäviä, jotka asuvat kerrostaloissa vihreyden keskellä. He pitävät juuri siitä, että voi asua tekemättä rakennuksen suhteen töitä, mutta silti voi nauttia luonnosta kodin seinien ulkopuolella. Joillain on ollut on ja off pieniä viljelypalstojakin siinä kodin lähellä. Sellaisia joita esimerkiksi kaupungit vuokraavat asukkailleen. Siinä saa kivasti omaa satoa pöytään ja voi nauttia myös puutarhahommista, vaikka koti on kerrostalossa :)

      Poista
  14. Vou, millainen postaus - kuvia ja tekstiä vaikka kuinka! On teillä niin tunnelmallista ja kodikasta ja ihan huikeasti olette saaneet kaikkea aikaiseksi.
    Onni on perhe, koti ja kotoilu. Onni on päivä, jolloin voi miettiä mitä haluaisi tehdä ja sitten toteuttaa sen...tai tehdä jotain muuta. Onni on innostua jostain niin, että ollaan flow-tunnelmissa. Onni on onnistua järjestämään mieleenpainuvia tai ainakin kivoja hetkiä muille. Onni on, kun joku luottaa ja kertoo asioitaan. Onni on pikkumuruja hyvässä arjessa. No nyt meinaa tässäkin asiassa mopo karata käsistä eikä tässä vielä ole kaikki...:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...ai joo...meni jutut vähän asian vierestä. Pidän siitä, että kotona on paljon itse tehtyä ja tuunattua sekä omanlaista persoonallista tunnelmaa. Tavaroita ja huonekaluja, joilla on tarinoita...

      Poista
    2. Voisin ruksia tuosta itselleni jokaisen kohdan :) Saas nähdä millainen flow syntyy tänään hieman vähäisillä yöunilla (meidän maimailla on masuharmeja ollut), mutta tänään ei pitäisi sataa, joten gerdan okraistaminen alkaa. Mehän testattin sitä toista keltaista gerdaan, mutta se ei oikeen toimi tuolle pikkutalolle, joten okraistaminen alkaa! Jos vaikka säiden salliessa tuo Gerda saisi maalipalttoon heinäkuun aikana :)

      Poista
  15. Niin kauniita kuvia! Ja taas tuo namikaappi! En tiedä, miten päin olisin ollut, kun sen sisältöä katselin. :D Upean punaisen värin saanut Jovela! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Namikaapin perimmäisin tarkoitus on aiheuttaa olotila, jossa ei tiedä miten päin olisi ;D

      Poista
  16. Ihana hyvänmielen postaus! Tuo vessa on niin tunnelmallisen näköinen :) Ja namikaappi! <3 Mä en nyt oo kotona tyytyväinen oikeen mihinkään, haluaisin kaikenlaista lisää, mutta en tiedä mitä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se sieltä tulee ;) Fiilistelet menemään taas pinterestissä joku päivä ja sieltä se sitten taas löytyy, ellet jo sitä ennen saa inspikisiä muuten vaan ;)

      Poista

Kiitos kun kommentoit!