jovela

jovela

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Ruodottomia kalavaleita

Kylläpä meillä on komeaa tuolla keittiöpuutarhan puolella. Pitää oikeen teillekin esitellä, miten säät ovat hellineet satoa meille.

Ameriikan maalta saapuneiden lilojen herneiden siemenpussissa luki, että tykkäävät viileästä. Ovat nauttineet suomalaisesta säästä melkein kaksimetrisiksi.


Tekevät kukkaa ja lilaa palkoa.



Kotimainen herne ei ole nauttinut ihan yhtä paljon, mutta korkeuden kompensoi tuuheus.


Maa-artisokka on noussut komeaksi puskaksi.


Yrttilässä näyttää hyvältä, on piparminttua, salviaa ja tilliä.




On tavallista ja lilaa porkkanaa, salaatteja ja punasipulia. Eikö näytä hyvältä?




.. ja tomaattia. On mustaa inkatomaattia, mini- ja luumutomaattia ja tavallista isoa tomaattia..




.. ja mansikkaa..


.. ruohosipulista puhumattakaan!


Totuushan on se, että monet näistä kuvista on otettu melkein maassa makaamalla ja vahvalla zoomilla. Ellei jotain megamuutosta säässä tapahdu, satoa ei juurikaan tänä vuonna tule. Ongelmat alkoivat jo loppukeväästä kun Hyötykasviyhdistyksestä tilatut siemenet joko eivät itäneet lainkaan tai taimet kuolivat ilman mitään syytä melkein laidastaan. Verrokkisiemenet itivät hyvin, mutta kylmä, tuulinen ja sateinen kevät ja kesä tekivät tuhojaan. Vaikka nuo kuvat ovatkin ihan aitoja, totuus on se, että suurin osa kasvatuslaatikoista näyttää tänään tältä


Viime kesänä tähän aikaan perunaa ja porkkanaa syötiin kappakaupalla, nyt perunat ja porkkanat hädin tuskin yltävät kasvatuslaatikon (20 cm korkeaan) reunaan ja kaikki on kitukasvuista. Viime vuonna leikkelin rapukekkereiden somisteeksi valtavan pitkiä kruunutillin oksia. Tänä vuonna niiden kanssa on sama ongelma kuin porkkanoiden ja perunoiden kanssa, eivät edes yllä istutuslaatikon reunan yli.


Viime vuonna heinäkuun 16-18. tein jos mitä pikkelssiä. Oli kurkkupikkelssiä, punasipulihilloketta ja kurpitsapikkelssiä. Punasipulin varret jo kellastuvat päistään, mutta itse sipulit ovat likimain saman kokoisia kun maahan laitettaessa ja jättikurpitsat.. no, kuva kertonee parhaiten.. Tämä on suurimpia taimia ja ovat olleet kasvamassa jo puolitoista kuukautta.


Tomaattia tulee varmaan pariin salaattiin, sillä iso osa taimista näyttää tältä. Kaikkea on kokeiltu. On annettu lannoitetta, on kasteltu ja katsottu ette ole liian märkää. On tuuletettu ja suojattu. Kasvihuone ja kaikki, mutta..


Tänä vuonna ei vaan mikään onnistu. Yksi raekuuro tänne ja herneetkin ovat historiaa. Maa-artisokkalassa ollaan tomerina, mutta en pääse repimään rikkaruohoja sieltä pois, koska kaksi kyytä on alkaneet asuttaa paikkaa. Ja ilmakin on jo oudon syksyinen. Kesää pitäisi olla jäljelllä vielä runsaasti, mutta lööppien "nyt se helle alkaa" -lupauksista huolimatta ulkona on jo syksyn tuntu. Linnut ei enää laula kuten pari viikkoa sitten, varjot pitenevät, illat pimenevät ja ilma on alati kostea jatkuvista sateista. Omenapuussa on vähän omenoita ja nekin keltuaisen kokoisia. Marjapensaissa ei ole edellisten vuosien marjatulvaa ja sekin mitä pienimarjaisina terttuina on, löytyy sateen piiskaamana maasta raakana. Valtaviksi kasvaneet hienot maissit kellastuvat jo. Kerrassaan huono sato, ei voi muuta sanoa ja nyt pitäisi jo hyväksyä, että syksy alkaa ilmoitella itsestään.


Jotain yllättävää on kuitenkin tapahtunut. Jo kuolleeksi luullut kärhöt ja villiviinit päätivät herätä henkiin huvimajalla. Ne kasvavat melkoista tahtia.


Siinä missä Gerdan kukkaniitty on muuttunut fiaskoksi, sammakkokuninkaan valtakunnassa kukkii edelleen niin kiivaasti, etteivät raukat kestä omaa painoaan. Sammakkokin on ihan kukkien peitossa, kruunun pallot ja toinen silmä erottuvat hieman kun oikein tarkkaan katsoo.


Tämä kesä tulee olemaan pettymys sadon osalta, eikä kesä nyt ainakaan loistavien kelien vuoksi mieleen jää, mutta tästä nyt en aio lannistua. Uusien lajikkeiden testaaminen on ollut hauskaa ja ensi vuonna olemme taas piirun kokeneempia ja fiksumpia. Tämä kesä tulee jäämään mieleen kesänä, jolloin julkisivu ja Gerda saivat maalia. Se jos mikä on jo niin upea muisto, ettei muut pettymykset sitä himmennä. Vaan saisi nyt siltikin tulla sellainen pidempi aurinkoinen jakso, että olisi vähän kesän makua muistoksi talven pimeisiin päiviin.


Sääliksi käy niitä, joille ruoan kasvattaminen on elinkeino. Haasteita piisaa heille tänä kesänä. Mielessä käy myös se, millaista oli elää silloin, kun talous oli pitkälti omavaraisuudesta kiinni. Eikä se nytkään ole niin hopealautasella tarjoiltua tämä ruoka-asia. Ongelmia on maailmallakin, kellä liian kuivaa, kellä kuumaa tai märkää, missä mitäkin haastetta sään, saasteiden tai tautien muodossa. Pitkä on ruoan matka muilta mailta pöytiimme ja matkan varrella on monta mutkaa. Meillä kovasti kinataan maataloustuista unohtaen, että omatuotanto on kuitenkin meidän turvamme. II maailmansodan aikana britit meinasivat hävitä koko taistelun, koska sodan puhjetessa 60% maan ruokakulutuksesta oli tuonnin varassa ja sehän siinä sitten ensimmäisenä töksähti. Näillä meidän sadoilla ei pitkälle pötkittäisi jos oman tuotannon varassa olisimme, joten huono sato pistää miettimään asioita hieman laajemmin. Entä jos jokin menee pielee meillä tai muualla? Globaalisti perusruoan markkinat ovat 60-90-prosenttisesti viiden yrityksen takana, kuten Unilever ja Nestlé joista viimeksi mainittu ajaa pohjavesivarojen kaupallistamista myös EU:n alueella. He pyrkivät poistamaan oikeuden veteen ihmisoikeuksien joukosta. Tarkoittaa siis sitä, että he saisivat ostaa pohjavesioikeudet, jonka jälkeen ihmiset eivät saa käyttää pohjavesiä ja pohjavesialueet voidaan halutessa pakkolunastaa meilläkin. Hullua, mutta vesi on seuraava öljy. Luin juuri Nasan tekemästä tutkimuksesta, jossa kävi ilmi, että meidänkin naapurimaassa vesivarat ovat hupenemassa kovaa kyytiä, eivätkä ne vesivarat enää uusiudu. Huolestuttavaa kerrassaan.

Sellaista se on maailman meno, että välillä tekisi mieli laittaa portti ja siihen lukko. Pysyköön muu maailma sen toisella puolella, niin me saamme pitää oman utopiamme, jossa tänä vuonna ei sato päätä huimaa!

Ps. Päästä tuli mieleen, että joka vuonna iskee se virkkausinto ainakin kerran. En osaa virkata. En kykene noudattamaan ohjeita. Tökin puikolla lankaa aikani ja päätän mitä se eniten alkaa muistuttamaan. Tämä luomus on Mummo Ankan  paljuhattu (saa nauraa). Sen sisällä on hän itse, siis minä. Lörpsyreunan alta katselen kohti varpaita ja yritän osua kameralla jonnekin. Tällainen tästä nyt sitten tuli. Itteäkin naurattaa! Koska tiedän vain yhden henkilön, joka suostuu näitä virityksiäni pistämään päähänsä, ilmoitettakoon, että tein näitä kaksi. Kun seuraavan kerran purnaamme Höttiäisten Höpötelmien Höden kanssa maailman vääryyksistä paljussa, ei päitä palele vaikka sataisi lumipalloja!



Parempia huomisia ja uutisia joka torppaan toivottelee

Jovelan Johanna

45 kommenttia:

  1. Samaa mieltä tuosta maamme omavaraisuudesta! Kyllä ruokatuotannon pitäisi olla lähes 100% omavaraista, täysin ei tietenkään voi olla, kun haluamme syödä hedelmiä yms. Maajussikoulussa kuulin, että puolet rukiistakin tuodaan Suomeen ulkomailta, se oli yllätys. Kovasti itseänikin huolestuttaa välillä nämä ruoka-, vesi- ja ympäristöasiat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos edes olisi se persuruokavalmius omavaraisena, niin olisi fiksua toimintaa. Ruista tuodaan ihan hirveästi muualta ja eikös se ole niin, että ne Suomen suosituimmat ruisleivätkin nykyään tehdään Virossa ja tuodaan sitten tänne myyntiin. Että Vaasan on enemmänkin Viron, kuin Vaasan ruisleipää ;)

      Poista
  2. Hyvältä näyttää meidän satoon verrattuna ;) Makean veden hupeneminen ja sen omiminen suuryhtiöiden taholta on todellakin erittäin huolestuttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se huolestuttavaa, varsinkin kun suurimmat pohjavesiongelmat näyttävät Nasan kartan mukaan sijaitsevan tuossa itänaapurimme alla.

      Poista
  3. Minut tämä huono satovuosi on saanut ajattelemaan 1860-luvun nälkävuosia. Ja muistamaan miten onnellisia olemmekaan kun ei tarvitse ihan heti pelätä yhtä dramaattisia vaikutuksia kuin vielä 1800-luvulla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä :) Tämä Jovelan talo ja tila kun on perustettu 1868, jolloin oli nälkävuodet. Nuori isäntä ja emäntä, joka oli raskaana. Odotti kaksosia ensisynnyttäjänä.. Oli siinä varmasti huolta jos toista, vaikka tällä alueella ihmiset selviytyivätkin hyvin. Oli ne hurjat vuodet, kun jäät lähtivät Tampereenkin korkeudella vasta kesäkuussa ja jo heinäkuussa tuli halla.

      Tätä taloa on ehkä rakennettu ns. nälkäpalkalla. Tänne Vakka-Suomen rannikkoreuna-alueille tuli paljon ihmisiä nälissään kerjäämään ja anomaan työtä ruokapalkalla. Arvelen, että täälläkin on heitä ollut hommissa.

      Poista
  4. Nyt ei kyllä ollenkaan niin paljoa harmita kun en saanut kuin raparperin kasvamaan lavalaatikkooni, ei ollut aikaa ja kun ei ole ollut ollenkaan oikean kesän tuntua, en halunnutkaan saada mitään aikaiseksi.
    Harmillisesti teidän uudet kokeilut jäi aika vaajaavaisiksi. Mut ensivuonna uudelleen uusien kokeiluun. Onneksi Jovela ja gerda ovat saaneet upeat nutut niskaansa, suuri harppaus kuitenkin omassa miljöössänne.
    Parempaa huomista Marjakujalta =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei ole korjattu raparperia ollenkaan ;D Me siirrettiin wanhat raparperit toiseen kasvupaikkaan, joten annetaan vaan vahvistua kerjäämättä satoa. Einkä nyt tiedä olisiko sitä satoa niin korjattavaksikaan, kun rapsut tekevät vaan ohutta rimpulaa ja kellastuvat sitten pian sen jälkeen. Pöh ;D

      Miten voimaannuttavaa, kun ei ole yksin näiden satohaasteiden kanssa. Toki muille soisi ja toivoisi parempaa onnea, mutta kun sitä ei ole nyt meille kotipuutarhureille suotu, märistään yhdessä. Voi cacca, mikä satovuosi ;D

      Poista
  5. Meillä näyttää samalta! Raparperi on tehnyt ennätys satoa, mutta muutoin huonolta näyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. *100 tapaa valmistaa ruokaa raparperista* ? ;D

      Poista
  6. Muistan lukeneeni joskus muinoin Tieteen Kuvalehdestä artikkelin, jossa jo ennustettiin sitä, että tulevaisuuden sodat käydään vedestä. Se on kyllä pelottava ajatus, meillä onnellisilla kun (vielä) sattuu sitä puhdasta vettä olemaan. Tällä kulutuksella ei kyllä varmaan oo sitäkään kovin pitkään enää :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se pelottavaa ja veden muuttuminen kauppatavaraksi tuossa mainitussa mielessä olisi karmeaa. Sen jälkeen pohjavesialueita voitaisiin pakkolunastaa. Pois vaan kotoa, jotta joku saa ottaa vedet :(

      Poista
  7. Minä olen myös sitä mieltä että vesi on seuraava öljy. Suomessa on kartoitettu viime vuosina lähteitä, jo sellainen olisi omalla tontilla niin enpä ilmoittaisi siitä ihan heti, sen verran kyyninen olen :) Rekisterit on äkkiä myyty pois alkuperäisestä tarkoituksesta.
    Nälkävuosia on mietitty meilläkin tällaisena satovuonna. Kasvihuoneessa on onnistumisiakin kuten kurkku, ja avomaalla kasvaa vanhassa vannassa valtavasti pinaattia, sen korjasin tänään ja kylvän jo uutta satoa. Mutta kesäkurpitsa ei kuki millään, sipuli on nyt vasta alkanut miettiä pullistumistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me suomalaiset olemme niin luottavaista kansaa ja vaikka helposti huudellaan asioista, ei sitten oikeen osata lähteä puolustamaan asioitamme, kun perimmäinen ajatus on, ettei meillä.. Sellaista se on, tapellaan maataloustuista ja huudellaan nimettöminä ;P

      Kesäkurpitsa, joo, kasvatuslaatikoissa se on kituvaa, kasvihuoneessa lähti tekemään, mutta muuttuu keltaiseksi rutuksi tehtyään kurpitsan, siis se itse kurpitsakin. Ei ymmärrä!

      Poista
  8. Tuo vesiasia on todella huolestuttavaa. Me suomalaiset olemme tottuneet kuluttamaan sitä aivan liian leväperäisesti, kun eihän se kuitenkaan lopu -ajattelu on vallalla. Nyt kun itse on kokenut, että hyvää vettä ei hanasta välttämättä tule, osaa arvostaa sitä ihan toisella tavalla. Tosissaan harmitti tällä viikolla, kun katto piti pestä ennen maalausta (näin ohjeiden ja neuvojen mukaan), ja pesun jälkeen mies ja poika totesivat sen olleen ihan turhaa työtä. Mitään likaa ei lähtenyt, ja tuloksena oli pesuaineesta raidoittunut pelti. Vettä vain kului julmetusti.

    No, onneksi Amerikan herneet ja kärhöt kuitenkin kukoistavat teillä, joten onhan sekin jotain. Sammakkokuningaskin kruunuineen löytyi tiirailemasta yhdellä silmällä. :D Meidän raparperiin on tullut tasan neljä lehteä, jotka ovat sitä mukaa kellastuneet kun uusi on noussut ylös. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos sen verran tulisi satoa, että jouluksi saisi räätikkäloora- ja porkkanalaatikkotarpeet.. ei kyllä vahvasti siltä näytä. Lanttujen taimetkin on niin pieniä, että melkein nukkekotiin kävisivät huonekasveiksi ;D

      Poista
  9. Jeps samalta näyttää meilläkin. Ei tule kummoista satoa. Eniten harmittaa kun kasvihuoneessakin on vuosisadan kirvahyökkäys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kasvihuoneessa asuvat kellastuvat vaan. Lähtivät hyvin, mutta kuihtuvat, vaikka kastellaan, eikä sitäkään olla tehty liikaa.

      Pölyttäjiäkään ei ole ollut riittävästi. Ne jotka tulivat, tuuli vei mennessään. Höh.

      Poista
  10. Voihan ahdistus sentään noiden vesivarojen kannssa. Meillä vielä sitä aarretta on, mutta miten kauan - kuka tietää. Vedellä lotraaminen on täällä suomenniemellä "luksusta", joskin turhaa, kun jossain päin maailmaa ei puhdastakaan juomavetta piisaa likimainkaan kaikille.

    Noista viljelyksistä... Argh ja jee. Maalla ei kasva porkkana ei palsternakka, punajuuri tai muukaan kylvetty. Suorat on rivit, mutta mitään ei tule :(
    Peruna kasvaa ainakin vartta, potusista en tiedä. Kun loitsuja luin eli manailin kesäkurpitsoille maalla, niin äityivät kasvamaan :)
    Kotipihalla sentään kesäkurpitsa tuottaa jo satoa ja latva-artisokka rehottaa. Tomaatteihin kasvarissa iski jokin ötökkä. Menen huomenna tutun puutarhurin pakeille ostamaan jotain hapsinkapsiaiskarkoitetta. Kurkut sentään kasvaa ja kolmatta kurkkua odottelen pöytään viikonlopuksi.

    Sukulainen, joka kasvattaa työkseen pottua on pottuuntunut ainaisiin sateisiin ja tulviin. Sato jäi tyngäksi. Ei ole helppoa toimia ammattiviljelijänä kun luonnon laki puhuu muuta, mitä toivoisi.
    No, hittojako näille voi, eli näillä mennään.

    Voi ihme sentään tuota sinun pipojuttua! Höröttelin täällä niin, että ukko kyseli, että mitäs naurat...
    Ja kääk... kyitä, ei kiva juttu ollenkaan.
    Mukavaa viikonloppua sinne joka tapauksessa :)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä en ole nyyhtänyt pottutainta ylös kurkatakseni onko maan alla yhtään parempi tilanne kuin sen päällä. Jos näillä pitäisi mennä, nälkä tulisi nopeasti. On kyllä niin hentoista kasvua, ettei voi kun nauraa tässä vaiheessa. Nuo meidän reppanat ovat samassa vaiheessa kuin viime vuonna kesäkuun alussa ja silloinkin oli viileä alkukesä. Aurinkoa ei vaan ole ollut riittävästi. Nyyh!

      Soon hiaaano paljumyssy. reunarömpsyt ja kaikki ;D

      Poista
  11. Sun kasvulaatikot näyttää aivan samalta kun aamun lukijallakin. . .mikään ei ole oikein ees itänyt.Porkkanoitakin tulossa kokonaista 9 kpl :-) Ainoot jotka rehottaa on tilli,mangoldi ja pinaatti eli niitä olen pakastanut jo ammeellisen.Peruna on aikas hyvässä kasvussa,nostin yhen varren niin ovat kuitenkin vielä liian pieniä syötäväksi.Ja samanlaisilta näyttää mulla myös avomaankurkut,spagettikurpitsa ja kesäkurpitsat. . .nehän kylläkin alkaa parhaiten kasvamaan vasta nyt kun yöt pimenee.Joten toivotaan että tulis pitkä lämmin syksy!Ja ens vuonna taas uus yritys. .kyl joku vuosi taas kaik onnistuu :-) Ja mustikoita pitäs tulla paljon.Kävin eilen metsässä vakipaikkaa vilkasemassa ja kyllä niitä siellä on,mut ovat vielä raakoja.Katsotaan siis viikon päästä uusiks.Ens talvena syödään siis pinaattia joka muodossa ja ehkä sit niitä mustikoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli viime vuonna ihan huikea sato täällä! Ja huikeana pidän siis sitä, että ensimmäistä kertaa omaa ruokaa kasvattavat saivat kärrätä satoa kottikärryillä tupaan kannettavaksi. Tänä vuonna ei mikään muu menesty, kuin nuo kreisit ameriikan herneet. Ne ovat tosiaan jo likiman 2 metriä korkeita, mutta saapas nähdä paljonko sitä hernettä sitten tulee. Kukkia on vaan latvoissa ja pölyttäjillä on haasteita päästä tekemään puuhiaan, kun sataa ja tuulee niin paljon.

      Ensi vuonna uudelleen!

      Poista
  12. Vuodet eivät ole veljeksiä. Täälläkin olen tuskaillut etenkin huonoa kasvua laatikkopuutarhassa. Meille puhaltaa se kamala kylmä tuuli suoraan ottaen vauhtia pitkiltä peltosaroilta. Kesäkurpitsat eivät ole kasvaneet ollenkaan. Kohta kaksi kuukautta ne ovat jököttäneen muuttumatta, vaikka mitä temppuja kokeilisin. Meikäläisen satotoiveet kohdistuvat enemmän kasvimaan puolelle. Siellä kasvu on ollut parempaa. Omavaraisuudesta ei oikein täälläkään voida puhua. Jos jostain syystä ruokaa ei saisi kaupasta, kasviksilla eläisimme muutaman viikon. Joskus ihan pelottaa ajatella tulevaisuutta ja mitä se tuo tullessaan. Tuota vesiasiaa en ole huomannut ajatella. Tänä keväänä olen usein miettinyt Monsanto yhtymän siemenmonopolimahdollisuutta. Sekään ajatus ei kuulosta ollenkaan hyvältä.huh. Toivottavasti se ei koskaan toteudu. Hyvää viikonloppua kaikista uhkakuvista ja huonosta sadosta huolimatta. Nyt ainakin tällä paistaa aurinko ja näyttää tulevan ihana päivä. Hyvää viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös siemenkannat ovat viiden suuren yhtiön takana pääsääntöisesti ja kun niistä pari jo pitää geenimanipulaatiota ainoana järkevänä keinona tuottaa ruokaa.. Siksi itse tilasin siemeniä muualta, perinnelajikkeita vailla GMO:ta. Jännä juttu, että Hyötykasviyhdistyksen siemenet olivat niin surkeita. Ne tosiaan hädintuskin edes itivät sisällä, vaikka vertailusiemenet itivät 90-100%. Olisi luullut, että Hyötykasviyhdistyksen siemenet olisivat olleet hyviä, mutta eipäs olleetkaan. Nuo muualta tulleet perinnesiemenet ovat olleet huippuhyviä.

      Jos meidän pitäisi juuri tässä ja nyt elää tuolla omalla sadolla, nälkä tulisi jo illalla ;D Kaipa sitä voisi parimetristä herneenvartta popsia, mutta ei se kauaa riitä ravinnoksi. Kotivara on kova sana, mutta jos oikeasti nyt pitäisi pärjätä, niin me söisimme talvivarastoa jo heinäkuussa. Läpsis, läpsis, pistää miettimään taas ja hyvä niin!

      Meillä muuten ensimmäistä kertaa lämmitettiin heinäkuussa taloa! On sekin erikoista! Niin on ollut koleaa ja kosteaa, että pönttikselläkin tuli nälkä.

      Elokuu, pelasta meidät jo heinäkuun puolella tältä koskaan käynnistymättömän kesän kiroukselta ;D

      Poista
  13. OMG!!!! Uuus paljumyssy ja eri malli. Eri nimenki höde saanu (höde tuplaantunut koska höttiäisten) ihhihiiiii. Mistä me erotetaan omamma, onko mulle tupsu??? VOIII EIIIII KU NIIN HAUSKOJA. Se on jännä ettei kukaan muu muka suostu laittaan, minä vähä ihmettelen. Johtuuko se siitä että mä en oo suostuttelemassa muita laittamaan päähän myssyjä vaiii, ku mä en ainakaan nää mitään vikaa niissä. Mitä kummallisempi sen parempi. Hups ;)

    Oot hassu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaameen nopeeta pitää kirjottaa että karkaa käsistä teksti.. En kirjota sit enempää, varsinkaan kasvukaudesta, vaan lähen skidien kaa mäkiautokisoja kattomaan!! Hurjan vauhdikasta ja jännää..

      Poista
    2. En ymmärrä yhtään! Tässähän puhutaan kuitenkin paljumyssyjen haute couturesta ;D Vaan ollaan me sitten fiinisti myssyt päässä. Kyllä ne erotaa toisistaan. Mä en osaa tehdä kahta identtistä vaikka yrittäisin ;D

      Poista
  14. Tänään tepastelin pienellä rivaripihallamme ja ihastelin kasvulaatikoiden vehreyttä. Minulla kun ei ole viherpeukaloa ja olen tänä vuonna onnistunut kasvattamaan jotain syötävää:) Monet kesät "plantaasini" on kyllä enemmän olleet kitukasvuisia virityksiä. No, ensivuonna teillä parempi onni! Ihana ja persoonallinen paljumyssy :) Mukavaa viikonloppua sinne Jovelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli viime vuosi niin tosi hyvä satovuosi, ettei nyt voi olla olematta hieman pettynyt, mutta katsellaan mitä elokuu tuo mukanaan. Onneksi täällä on niin paljon kasvattajia joka mutkassa, että edullisesti saa kotona kasvatettua vaikka omalla pihalla ei menestys olisikaan suuri :)

      Poista
  15. Juu, sama juttu täälläkin. Erityisesti harmittaa, etten saanut tilliä kasvatettua juuri yhtään - huonolta näyttää. Salaatit onneksi menestyivät edes jotenkuten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tillikin on täällä mysteeri. Viime vuonna se oli tähän aikaan sellainen puska, että piti rajoittaa jo kasvua ja nyt tilleistä saisi ehkä pariin annokseen sievän annoskoristelun ;D Auringottomuus taitaa olla yksi syy. Kasvaneetkaan eivät kypsy :(

      Poista
  16. Meinasin hetki sitten mennä katsastamaan onko peruna saanut kasvatettua muutakinmiuin metriset varret....en sitten mennytkään kun alkoi vettä tulla taas vaihteeksi taivaan täydeltä. Plaaaaaaah.
    En sit syönyt (mahdollisia) uusia pottuja, söinkin jätskin. Elää silläkin taas hetken matkaa eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä potutu ovat bonzaina ;D En tohdi vielä mennä niitä muutamia tuolta kokeilemaan jos vaikka mullassa olisikin jotain.

      Jätskiä vai pottuja, siinäpä kesäinen dilemma! :)

      Poista
  17. Kasvukausi on todella kummallinen! Ammattina maanviljelijä ja pellolta pitäisi myydä vihanneksia. Niinpä, tällä hetkellä hukutaan parsakaaliin ja kukkakaaliin sekä lehtikaaliin, mutta useamman viikon sato tulikin korjattua kerralla ja sseuraavat kaksi viikkoa myydään varmaan ei oota! Se siitä ammattimaisesta sadon ajoituksesta tänä kesänä, Kyllä pääsee taas tukku ihmettelemään etteikö noi mitään osaa...Stressi hukuttaa alleen. Kasvimaalla kukoistaa lähinnä maa-artisokka joka jostain kumman syystä tykkääkin tästä kelistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On teillä haasteita, hitsipitsi! Meillä ei kuule toi lehtikaali edes kasvanut! Ei edes lähtenyt kylvöstä itämään, vaikka sen kai pitäisi olla sellainen helposti kasvatettava. Maa-artisokka meilläkin on komeana, saa jotain herkkua sentään. Tai näkee sitten kun pitäisi nostaa sitä maasta ;)

      Tsemppiä sinne!

      Poista
  18. Nuo lilat heneet hämmästyttävät edelleen:) Meillä kärhöt tekevät tuon saman tempun joka vuosi: ovat ihan kuivuneita ja kuolleen näköisiä, mutta sitten ne risuiset rötökasat alkavatkin vihertää ja kukkia<3 Minulla tuo sadon pienuus ei ole uutta, meillä kun soraharjulla koivun juuressa on aika ankeat olosuhteet, ja puutarhuri täällä vähän toisaikainen: innostuu keväällä, mutta puutarhan hoito heikkenee kesän myötä. Kasvit eivät vaan näköjään totu siihen:D Jotain maistiaisia sentään saadaan, kurkkua ainakin odotellaan, sillä se ei niin helposti hermostu huonosta hoidosta:)
    Sateisen kesän johdosta ole niin tyytyväinen, että sadevesi on riittänyt kasteluun. Tuntuisi todelliseslta tuhlaukselta kastella näitä harrasteluistutuksiani hanavedellä.
    Viikonlopun jatkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lilat herneet on tosi nameja, makeita ja pehmeitä. Tai se palko siis on vaan lila, herneet ovat ihan tavallisia vihreitä, mutta vaihtelua sekin. Näitä kasvatan ihan varmasti myös ensi vuonna :)

      Meillä ei kastelu ole ongelma kuumina kesinä, koska on tuo porakaivo. Ilmaista vettä ;) Sun kannattaisi laittaa pihalle sellainen tonnikuutio, jonne sadeveden voi kerätä kuumia viikkoja varten. Ne ei järin paljon maksa, torissa taisi viimeksi olla 50,- kpl :)

      Poista
  19. No höh. Harmillista, olet varmasti odottanut hippasen toisenlaista satoa :/

    Hauskan näköisiä noi liilat herneet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä olen pettynyt tähän satoon, ei muuta voi väittää, mutta loppupeleissä en sitten kuintenkaan niin pettynyt, mitä olisin itse kuvitellut. Mulla on kuitenkin ollut valtavan hauskaa kaikkien siemenpussieni kanssa ja alkuvuoden raskaina päivinä, kun tutkailin ja innostuin monista uusista lajikkeista. Ne kantoi kevääseen saakka ja toi elämään iloa. Nyt sitten sato on pettymys, mutta matka ei kuitenkaan ole. Jotain on taas opittu. Parempi onni ensi kerralla ;)

      Poista
  20. haha kylläpä on suloinen hattu :D kelpaa paljuilla! Mä oon kanssa vähän huono noudattamaan kovin haastavia ohjeita ja mielenkiinto loppuu hyvinkin nopeaa jos pitää jokainen silmukka tarkistaa ohjeesta. Kyllä on surkeat nämä kelit ja harmi nimenomaan niille, jotka työkseen/elannokseen kasvattaa satoa. Meille ei taida tänä vuonna tulla omppujakaan ja kukatkin kukkii paljon myöhemmin kun viime vuonna. Pistän sulle sitä meiliä kunhan tässä ennätän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en edes yritä, kun tiedän, että hermo menee heti ;D Meilläkin omenasato jää mlkein jo noloksi. Tuulet vei kukat ja pölyttäjätkin. Kaipa sieltä sen verran omppua tulee, että saan tehtyä jouluksi herkullista omenalikööriä. Se oli viime vuonna sellainen hitti, että maistui jokaisen maistajan suuhun. Loppui kesken ennen kun päästiin alkuun ;)

      Poista
  21. Liila herne ja musta tomaatti, wau!
    Sauna-kylpymyssy on persoonallinen :-D, eipä ole muilla samanlaisia !!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei ole paljon, se vähän on ainakin jännää, tuolla köökkipuutarhassa nääs :) Ja ei varmasti ole toista samanlaista! Ei edes täällä, vaikka kaksi tein ;D

      Poista
  22. Ooh teillä on ollut kovin ahkeraa. Tää blogi on miun ruokatunti viihdettä, muutaman muun kanssa. Tänään lomalta paluun jälkeen meinasi väkisin ruokis venyä, kun oli niin monta ihanaa päivitystä luettavana. Ja piti itse asiassa palata näin kotimatkalla että sain viimeisenkin luettua.
    Kiitos ihanasta blogista, tätä on ihana seurata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää lomaltapaluuta ja kiitos itsellesi kun seurailet meidän puuhia täällä :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit!