jovela

jovela

torstai 13. elokuuta 2015

Auvoisat aamut, arkien ilot

Olen aiemminkin maininnut, että nykyisessä elämässämme mukavimpia seikkoja on se miten luontevasti ja raja-aidattomasti arki, työ ja vapaa-aika nivoutuvat toisiinsa. Näin kesävapaapäivien jälkeen (varsinaista merkittyä lomaa kun ei ole) on kuitenkin aina hetken melkoista haipakkaa kun ottaa taas arjen uuden rytmin vastaan. Arki tuntuu taas erityisen hyvältä, on mukavaa puuhailla ja keskittyä vain siihen kunnolla. Alkusyksystä unirytminikin muuttuu. Olen uneliaampi illalla ja toisaalta herään jo ennen 07:00 ilman herätystä. Illat ovat jo pimeitä ja valon määrä vähenee, aamut kauniin aurinkoisia, viileitä ja usvaisia. Kroppakin tietää, että syksy on tulossa, vaikka koko kesän hidastelleet hellepäivät saapuivat vasta nyt.



Tällä viikolla isäntä palasi pajan kuumien hiilien hehkuun saamaan lisää oppia. Olen noussut isännän kanssa samoihin aikoihin tai hieman sitä ennen ihailemaan alkusyksyistä aamuusvaa pelloilla. Päästän koirat ulos, tassuttelen niiden kanssa tovin pihalla ja nautin aamun aurinkoisesta viileydestä. Aamut ovat niin rauhallisia. Kun koirat on ulkoilutettu ne kömpivät mielellään takaisin torkkumaan, joten otan läppärin ja muut tarpeelliset mukaan, hipsuttelen paljain varpain lattialankut kitisten saliin kissanpennun luo, rapsuttelen ja paijaan hyrisevän nilkkapuskurin ja alan hommiin.

Pippa kasvaa melkein silmissä. Vaikka Pippa on ollut meillä vasta alle viikon, se on jo ihan täysin tämän perheen jäsen ja tärkeä osa tätä olemistamme. Tässä iässä kissat tietenkin kasvavat ja kehittyvät joka päivä ja sen tosiaan huomaa. Pippa on utelias, leikkisä, sosiaalinen, reipas ja kerta kaikkiaan suloinen pikkukissa, josta on meille paljon iloa.


Pippa rakastaa katsella ikkunasta ulos. Laitoimme salissa yhden ikkunan alle korin ja 2 paksua tyynyä, joiden päältä on mahdollista seurata elämää pihalla. Laitan tähän postauksen alkuun nyt hieman tarinaa Pipasta, koska tämä pentuaika on niin lyhyt. Pentukuvia saa otettua vain nyt.

Pippa asuu tällä hetkellä salissa, koska otamme koirien kanssa varovaisesti. Kakkoset ovat edelleen tietenkin kovin kiinnostuneita kissasta ja välillä ininä ja yninä on melkoista. Isäntä teki salin oveen 140cm korkean verkkoaidan, jotta voimme totuttaa eläimiä ajan kanssa toisiinsa. Koirat pääsevät välillä verkkoaidalle, mutta eivät saa olla siinä koko ajan, sillä kisun täytyy saada olla rauhassakin. Vietän työpäiväni pääasiassa salissa Pipan seurana. Järjestely on toiminut oikein hyvin. Kakkoset eivät ole enää ihan niin vauhkoina kissan suhteen ja Pippa on saanut kotiutua rauhassa.


Pippa rakastaa taljoja! Niiden päällä köllitään ja torkutaan. Välillä luikahdetaan taljan alle ja taas möyritään pitkin villoja. Kisu näyttää näissä kuvissa kovin aikuismaiselta ja suurelta, mutta todellisuudessa Pippa on kovin pieni tyttöpentu vielä. Pipan selkä mahtuu käteni alle.





Pippa on kovin leikkisä ja sosiaalinen. Kun teen töitä divaanilla läppäri sylissä, Pippa puuhailee omiaan tai tuo jonkun lelunsa siihen viereen ja antaa sille kyytiä. Usein Pippa istuu pitkiä toveja vaan katsellen emäntäänsä ja kun leikeistä on saatu tarpeeksi, Pippa kömpii joko syliin tai viereen torkkumaan. Pippa on myös kova tyttö kehräämään. Ihmisille kehrätään, paijauksille kehrätään tietenkin, mutta Pippa kehrää myös leluilleen ja joskus hieman unissaankin. Tiedän, että kissat voivat kehrätä jopa loukkaantuessaan tai pelätessään, mutta nämä kehräämiset eivät tunnu olevan epävarmuuteen saati pelkoon liittyviä. Pippa on kai vaan xtra kehräävää sorttia.


Tässä pyydystetään höyhentupsua tikun nokasta. Huoneen nurkassa näkyy hieman Pipan raapimispuusta. Se on nojatuolin takana. Pipasta tuntuu olevan hauskaa kiivetä kiipeilytankoa pitkin ylös, loikata nojatuoliin, siitä rahille, rahilta sohvalle, siitä lattialle sohvan helmojen alle ja samaa reittiä uudelleen ympäri muutaman kerran.



Sellainen asia on kovasti tässä ihmetyttänyt, kun Pipalle ollaan hankittu leluja ja muita tarpeita, että miksi ihmeessä valtaosa kissoille tarkoitetuista leluista ovat kuin sirkuspellen työkalupakista? Kissa ei värejä näe tai erota niitä kuten ihmiset - jos ylipäätään, joten miksi kissojen lelut ovat kikertävän kukertavia ja usein yhteen leluun on saatu sommiteltua likimain kaikki sateenkaaren värit? Ainoastaan ihminen kykenee näkemään ne värit, kissaa kiinnostaa tekstuuri. Varmaan monenkin mielestä on hauskaa, kun lemmikin lelut ovat värikkäitä. Meitä joiden mielestä kirkuvan väriset lelut eivät ole hauskoja omassa kodissa, on varmasti myös paljon. Valikoimaa voisi olla enemmän tällä nudesävyosastolla. Me löydettiin lemmikkikaupasta rauhallisempiakin sävyjä, mutta niitä on vähän. Pipalla on joitain pehmohiiriä, osa sulilla ja osa ilman, sulkatikku, kissanminttupalloja ja puuhkakeppi, joita kestää katsella. Lisäkysymyksenä voisin esittää, että miksi kissan kiipeily- ja raapimapuissa on aina teddyä/plyysiä (ja miksi niihin on usein pakollista tehdä se tassu), kysyn vaan!


Siinäpä oli Pippa-asiaa, joten jatketaan muilla asioilla. Gerda on edelleen maalaamatta. Paljoa ei puutu. Takaseinästä pätkä, pari koristelistaa (maali loppui) ja se olisi siinä. Tämä kuistin puoli on nyt suojamaalattu loppuun.



Syksy se sieltä ilmoittelee saapumisestaan lähetellen joitain kellastuneita lehtiä viestiksi Gerdan klapisuojan katolle. Karkuun rehevöityneessä puutarhassa kuitenkin kukkii edelleen. Tässä on Gerdan kupeelle keväällä istutettuja Aspen Rose -ruusuja. Aivan ihanan hentoisen sävyisiä kaunokaisia. Hyvin ovat kasvaneet, vaikken mitään ole niille tehnytkään.


Myös Gerdan valkoiset liljat kukkivat. Pitäisi vaan ehtiä rikkaruohosavottaan. Huh, miten niitä onkin taas ihan joka paikassa!


Tänä vuonna sato jää surkeaksi. Eipä tarvinne kottikärryillä kärrätä satoa sisälle, kuten viime vuonna. Ihan sadottomaksi sentään ei jääty. Siellä ja täällä kyllä kasvaa ja porkkanatkin näyttävät päässeen vauhtiin vihdoin. Satoisimmista köökkipuutarhalaisista on tämä reippaasti yli 2 -metriseksi kasvanut lila hernelajike.


Herneen palot ovat liloja, mutta itse herneet ovat vihreitä. Palot ovat aika jänniä. Ennen kun herneet ovat kasvaneet oikein pulleiksi, palko on samettisen sileä.


Kun herneet kasvavat syöntikokoon, palko on muuttunut tummemmaksi ja pinta muistuttaa nahkaa. Nämä lilapalkoherneet ovat todella maukkaita. Ensi vuonna aion kasvattaa niitä 4-5 kertaisen määrän siemenkannan säilyttämiseksi.


Erilaiset tomaatitkin alkavat tehdä kunnolla satoa ja kypsyä. Ensimmäisen kuvan mustat inkatomaatit ovat kyllä herkullisia. Niitä siis myös ensi vuonnakin.



Tässä sitä oli taas asiaa, tällaista tänne kuuluu. Syksy lähestyy, mutta aurinkoa ja lämpöä piisaa vihdoin. Ensi viikolla käymme mattopyykillä kun säiden puolesta se on vielä mahdollista. Viikonloppuna Jovelassa pidetään rapukekkerit. Saamme nauttia hyvästä seurasta, herkuista ja elokuun tummuvan illan lumosta, jota taidetaan taas kerran ihailla jokunen tovi paljusta käsin.

Olen ollut kiireinen ja haasteitakin on ollut taipaleella, mutta loppupeleissä molemmissa tapauksissa mukavalla tavalla. On mukavaa tehdä töitä, on mukavaa, että on töitä mitä tehdä ja ihanaa, että on kivat tilat missä tehdä töitä joista pitää. Nuo työmaskotit Maimai, Milo ja Pippa sitten tekevät työpäiviin oman mausteensa. Kun puuhailen Gerdassa kakkoset hääräävät mukana ja kun istun koneella, Pippa on haamukirjoittajana vierellä - kirjaimellisesti! Olen jo pari kertaa pyyhkäissyt pois neidin tassunpainallukset. Pipasta on kovin jännää, kun näytöllä liikkuu koko ajan jotain ja emännän kynnet hypähtelevät näppiksellä.

Arki on alkanut, vaan taisiko se missään vaiheessa loppuakaan? Tuskin, eikä arjen pitäisikään olla loman absoluuttinen vastakohta. Elämän rytmi nyt kuitenkin on taas tasapainossa. On töitä, on muuta. On kiirusta, on aikaa. On kuulaita rauhallisia aamuja, tekemisen makuisia päiviä, rentoja iltoja isännän kanssa sarjoista nauttien ja hyvin nukuttuja öitä. Sen kaiken keskellä kun ottaa pienen tauon käyskennellen puutarhassa (eikä välitä vaikka se rehottaa rikkaruohoja), istahtaa hetkeksi, rapsuttaa koiria tai paijaa hurisevaa kissanpentua - ei asiat maailmassa niin surkeasti ole, etteikö se hyvältä kuitenkin tuntuisi.

Pipan viimeisintä kirjoitusta lainatakseni:

Serserser tyyy! Nautitaan näistä upeista elokuun päivistä, aamuista, illoista ja kaikesta siitä mukavasta, mitä arjet tuovat tullessaan! Ja nyt tämä rouva jatkaa taas niitä puuhiaan!

Jovelan Johanna

39 kommenttia:

  1. Ihana lämpö tulee näistä kuvista - vaikka villasukat syksyisyydestä kertovatkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä kesänä on villasukkia tarvittu tämän tästä ;) Ei ole villasukat päässeet lomailemaan lainkaan ;D

      Poista
  2. Ihana väri Pippan turkissa ...tosi kaunis kisuliini♥♥ Rakastan syksyä...tuulta, sadetta ja pudonneita lehtiä. Mitenhän tänä syksynä käy tuon sateen kanssa, kun sitä on jo koko kesä saatu...voi tulla mitta täyteen..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa syksy paikkailisi koleaa kesää ja hellisi meitä auringolla pitkään :) Itsekin pidän syksystä, mutta en pimeydestä. Elo-syyskuu on kaunista aikaa, mutta loka- ja marraskuu sitten haikeaa, kun päiväaika kutistuu rajusti :P

      Poista
  3. Ihana Pippa (oma kissakuume vaan kasvaa)! Harvoin kommentoin, vaikka kaikki tekstisi luenkin ja kuviasi ihailen...huokailen ihastuksesta ja sydän sykkyrällä haaveilen eläväni omassa tuvassa jossakin maaseudun rauhassa... Osaat kirjoittaa asioista niin mahtavalla tyylillä, että itsekin ihan vallan eläytyy teidän elämään :) Oikein mukavaa alkavaa syksyä teille sinne Jovelaan! Maisuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti omat haaveesi toteutuvat! Muistan hyvin ajan, jolloin ajattelin, ettei tällainen muutos olisi mahdollista, mutta kyllä ne palikat loksahtelivat paikoilleen kun vaan uskalsi lähteä toteuttamaan. Kun sanotaan, että asioilla on taana järjestyä, se usein on juuri niin, kun uskaltaa ottaa sen ensimmäisen (pelottavan) askeleen :)

      Poista
  4. Nau Fannilta ja Hau Sannilta täältä Pipalle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolminkertainen häntien huiskautus täältä! :)

      Poista
  5. Kissanpennut, ei ole mitään suloisempaa! Pippa kuulostaa yhtä ihanalta tyypiltä kuin tuo meidän löytöpoika Tikru, sekin on aina tyytyväinen kaikkeen :) Nuo kaksi muuta ovat enemmän sellaisia... no kissamaisia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissanpennut saavat ihmiset tekemään kummallisia asioita ;) Kaverini sanoi, ettei ole koskaan kuullut mun juttelevan kellekään, kuten Pipalle "mussutan" ja oikeassa taitaa olla. Kyllä Kakkosillekin leperrellään välillä, mutta Pippa tekee meidät hieman höpsöiksi. Isäntäkin on koulusta palattuaan niin mainio, kun konttailee pennun kanssa höpötellen hellästi, että kuka se täällä on ;D

      Poista
  6. Voi että tuo Pippa on tosi suloinen! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä! Ihmeellinen pikkuotus. Kaikki kissanpennut tietenkin ovat, mutta tämä ihmeelisyys on meillä, joten se on tietysti meidän mielestä aivan erityisen erikoisen suloinen ;)

      Poista
  7. Voi Pippaa, suloinen isokorva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kiinnittänyt huomiota Pipan korviin. Ne ovat suuret. Ehkä pennuilla on? Tai sitten Pipalla vaan on päähän nähden suuret korvat. Ne saavat kissan näyttämään siltä, kun se olisi koko ajan kiinnostunut ympäristöstään aivan erityisen paljon :)

      Poista
  8. Elämän kuuluu mennä juurikin niin kuin kerroit, välillä lujaa ja matalalla, välillä ihastellen & ihastellen aamukasteen katselemalla nurmikolla oman karvakamun kanssa, toki villapaitaa kietoutuneena. Gerda on aivan upea uudessa värissään, odottamassa syksyä ja lisää putoavia lehtiä. Harmi että sato jäi varsin vähäiseksi teillä. Nautitaan nyt lämpimistä päivistä ja pimenevistä illoista.
    Mukavaa elokuuta sinne Jovelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin! Kun elämä on balanssissa vaihtelevaa, se on virkistävää kuluttavuuden sijaan. Sato on viime vuoteen nähden aivan surkea, mutta silti tämä vuosi on tarjonnut paljon opittavaa ja oikeastaan jo odotan, että pääsen isännän kanssa tekemään joitain parannuksia :)

      Poista
  9. Voi kun ihanaa, että teillä on Pippa! Kyllä maataloon kissa kuuluu, että tämän voit kertoa Kakkosille :)).

    Aivan erityisen tunnelmallinen ja kaunis kuva tuo, missä tämä sulokuono katsoon ikkunasta ulos ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kakkoset ovat vastanneet tuhahtaen, että juu, juu ja rottaterrierin tulee jahdata kaikkea etäisestikin jahdattavaa muistuttavaa, mutta joku tylsimys on laittanut kaikenlaisia portteja esteeksi ammatin harjoittamiselle ;D Rontit!



      Poista
  10. Siitä se yhteiselo koiruuksien ja Pipan välillä syntyy hiljalleen. Hyvä idea tuo verkko-ovi!
    Grerda näyttää keltaisissaan kaunniille:) Huokaus...
    Sinulla on jo lähes kypsiä tomaatteja! Täällä vasta tällä viikolla ryhtyivät tomaatit vähän punastelemaan. Toivottavasti ehtivät ainakin osa kypsyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tomskuja on kaikkeen lähtöön :) On kypsää ja raakaa, nuppua ja pudonnutta. Ihme että ylipäätään on. Tomaatin taimet näyttävät siltä, ettei niitä ole kasteltu kuukauteen, siis ihan keltaisia. Omituista!

      Viime kesänä tomaattia tuli niin paljon ja pitkään, että kypsyttelin niitä tuvassa lasikuvun alla. Toimi erinomaisen hyvin! Kokeilin omenakaveruuskypsytystä, mutta lasikuvun alla kypsyttäen sain parhaan tuloksen :)

      Poista
  11. Meidän kisu on melkein saman värinen! Tosin se on pitkäkarvaisempi ja sillä on naamassa valkeaa :) silläkin on tuollaiset hassut oranssin kissan raidat takajaloissa :) ja luonteeltaan sekin on todella seurallinen ja se leikkii paljon, vaikka vuoden Pippaa vanhempi onkin :D kissamaista syksyä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne myös! :) Pippa on saanut jalkaraitansa emoltaan, joka on oranssi-valkoinen. Pipan emolla ne raidat ovat kautta koko kissan, tosin raidat on niin leveitä, että kissa näytti melkein puooliksi oranssilta ja puoliksi valkoiselta. Ihan kkun kissa olisi dipattu oranssiin maaliin jalat edellä ;D

      Poista
  12. Hei, pidän kovasti blogistasi, luen sitä usein. Elämänne vaikuttaa niin romanttiselta, vaikka vaivalloista varmaan on paikoitellen. Nyt ajattelin kommentoida: kun kerran olette tuollaisia luomu-ihmisiä, niin miksi ihmeessä kissalle pitää ostaa leluja kaupasta. Kissathan leikkivät - ihan kuin lapsetkin - vaikka millä härpäkkeillä, ei niitä tarvitse kaupasta ostaa. Pahvilaatikko on ihana lelu, käytettyjä pehmoleluja saa kirppareilta melkein ilmaiseksi, jostain purkeista, lankarullista, langanpätkistä ja kankaan- tai nahanpaloista saa vaikka millaisia viihdykkeitä kisulle. Eläinkauppojen valikoimat ovat valtavat, mutta kuka niitä tarvitsee? Terveisiä Pippa-kisulle, toivoopi Tippa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En sanoisi, että elämä täällä on erityisen romanttista, eikä se ole vaivalloista koskaan ;) Meillä on suhteellisen yksinkertainen elämä täällä, selkeä ja mutkaton, mutta toki puuhaa riittää - sitä me lähdimmekin hakemaan :)

      Olet oikeassa! Ja me ollaan kyllä tehty leluja Pipalle itse, mutta osa hankittiin lemmikkieläinkaupasta. Sellofaanipallo, jonka ympäri on myrkytöntä teippiä (teippien liimat voivat olla todella myrkyllisiä) on ihan Pipan suosikkeja, puiset lankarullat pyörivät pitkin lattioita ja ensimmäinen höyhenkeppikin oli itse tehty. Joitain sitten haluttiin ostaa lemmikkikaupasta, koska niissä materiaalit ovat myrkyttömiä, enkä juuri nyt ole ehtinyt tehdä kissanminttupehmoja sun muuta käsiommeltavaa. Kysymys olikin oikeastaan enemmänkin pohdiskeleva, että miksi ne kaupasta saatavat lelut ovat niin värikkäitä, kun kissalle niillä väreillä ei ole merkitystä. Kenelle ne on suunniteltu ja miksi? :)

      Langanpätkiä ei muuten tulisi käyttää lemmikkien leluissa sellaisenaan (tuskin niin tarkoititkaan), sillä ne voivat tukkia suoliston jos lemmikki syö ne. Myös lankakerät (esim. villalankapallot) ovat vaarallisia leluina, sillä naru voi kiertyä pennun kaulan ympäri ja eläin tukehtuu tai jos kyseessä on pieni lemmikki (esim. meillä on ollut maaoravia), lanka voi kiertyä raajan ympäri siten, ettei lemmikki saa sitä irti, mutta riuhtoessaan lanka kiristyy ja raaja voi jäädä vaille verenkiertoa. Niin on käynyt joskus kissanpennuillekin, kun lanka on kiertynyt tassun ympäri.

      Poista
  13. Vastaukset
    1. Oi! Kiitos :) Kirjoittelin sitä huriseva kissa sylissä :)

      Poista
  14. En ole vielä kerennyt onnittelemaan ihanasta kissasta. Eli onnea uudesta perheenjäsenestä <3 Hän on niin kaunis!

    VastaaPoista
  15. Nyt otti silmään että tiedätkös ettei puita koskaan kannata laittaa seinää vasten,jos et halua että Gerdan seinä homehtuu ja lahoo.Kissanpäiviä vietätte!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puut eivät ole Gerdan seinää vasten, vaikka siltä näyttääkin tuossa kuvakulmassa :) Klapisuojan takana on niin leveä ilmarako kauttaaltaan, että koiratkin pääsevät halutessaan kävelemään seinän ja klapisuojan välistä ympäri. Tuossa alemman Gerda-kuvan ihan oikeassa laidassa näkyy sitä ilmarakoa hieman :)

      Poista
  16. Ai, ettekö tykkää kelta-oranssi-kukertavista muovipalloista joissa on kulkunen sisällä ;)
    Pippa vois tykätä Kickeroo- pehmosta, jota voi potkia ja murhata!
    On hän niiin suloinen ja ihana luonne. Arvasin ekasta kuvasta, että Pippaa varten on tyynyt päällekkäin.
    Arjessa on hyvät puolensa, (lämmin) syksy on lempivuodenaikana..rauhoittavaa ja lempeää tunnelmaa valoineen ja tuoksuineen....haikeata ja kaunista. Saa rauhoittua kesän tohinoista.
    Lilat herneet on hienon näköisiä ja nuo mustat tomaatit!
    Ihanaa viikonloppua. Meilläkin on pienet juhlat perhepiirissä ( joku täyttää lähiaikoina pyöreitå ;), yksi on poissa ja se tekee mieleni surulliseksi, mutta toisaalta kaikki on hyvin ♡
    Veljestäni tuli maanantaina pienten kaksospoikien pappa ...sitäkin taidamme juhlistaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pipalla on tavallaan Kickeroo, siis samalla idealla itse tehty potkupussi. Virkkasin sen langasta ja täytin sellofaani- ja paperisilpulla. Kovaa kyytiä pötkö on saanut ;D

      Onnea sinne kovasti sekä synttäreiden, että muiden iloisten perhetapahtumien johdosta. Surujen vastapainona ilot ovat sitäkin arvokkaampia :)

      Poista
  17. Ihana Pippa! Kauniit kukat ja upeaa satoa!

    VastaaPoista
  18. Hei vaan!
    Ensimmäistä kertaa taidan kommentoida, vaikka olen lukenut blogiasi sieltä edellisestä osoitteesta asti :)
    Pippa on vallan ihana ja häneen kommenttinikin liittyy. Voitkin olla jo tästä lukenut tai kuullut, kun niin laaja tuntuu tietosi kissoista olevan, mutta vinkkaampas silti.

    Kissat kun luonnossa kiipeilevät puissa ym. niin tuollaiset matalat raapimapuut eivät (täysikasvuiselle) kissalle anna kunnollisia mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä. Kun olette niin käteviä käsistänne, niin äkkiä väsäätte varmasti itsekin hienon ja toimivan puun. Kaupoissa myytävissä, korkeissakin puissa on yleensä alhaalla loikoilutasoja, mutta ne voi hyvinkin jättää asentamatta, koska kissan täytyisi päästä venyttelemään niin, että takajaloilla pystyssä seistessään yltäisi venyttelemään koko pituudeltaan. Olikohan tämä turhan monimutkaisesti selitetty? :)

    Jokatapauksessa puu voi olla ihan luonnostakin haettu ja kattoon asti korkea, jossa vasta ylhäällä on tasoja, josta tutkailla teidän muiden touhuja. Oikein mukavaa syksyn jatkoa, jään taas taustalle lueskelemaan :)

    -Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Meille on tosiaan tulossa kunnon kiipeilyjuttu, kunhan vaan ehditään kaataa tuolta yksi pieni saarni ja käsitellä se sopivaksi. Siihen saakka saakka saapi tuo pieni raapimapuu toimia rääpäleen harjoittelupuuna. Pippa on niin pieni vielä, että tuo nykyinen tolppa piisaa kiipeilyyn ja kynsimiseen - hetken ;)

      Hyvää alkusyksyä kaimaseni :)

      Poista
  19. Voi apua mikä uusi perheenjäsen teille on tullut! <3<3 Pipalla on hieno väritys, hauska seurata millaiseksi se muuttuu aikuisena, vai muuttuuko ollenkaan.

    Tekstistäsi huokuu ihailtava rauha, leppoisuus ja tasapaino. Juuri niitä teemoja, joita olen tietoisesti omaankin elämääni hakenut, ja osittain siinä onnistunutkin. Arjen ei todellakaan kuulu olla loman vastakohta ja ihannnetilanne kai olisi, jos koko elämä, ei pelkästään työ, olisi sellaista, josta ei tarvitse jäädä lomalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin mainio rääpäle tuo Pippa pienoinen! :D Kirjoittaminen on välillä hieman haastavaa, kun tässä on joku taas taapertamassa pitkin näppistä! Oikea touhutyppi koko kissa!

      Arki on parasta, juhlat ihania ja lomailu mukavaa, mutta siltikin se arki on vaan niin ihanaa jos ei ole suuria murheita viemässä oloiloa :)

      Poista
  20. Joo, samaa oon miettinyt noiden lelujen kohdalla. Meillä lemppareiksi on tullut matonkuteesta pyöritelty pallo, josta jätän pitkän narun roikkumaan. Toinen lemppari on Biltemasta saatava höyhenlelu, kirkuvan pinkki.Kovin kauniita ei nekään ole katsella..

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!