jovela

jovela

tiistai 25. elokuuta 2015

Ordninkia, prkl!

Niin justiinsa, oikeen kirosanalla korostettuna! Me ollaan asuttu enemmän ja vähemmän erilaisten kaaosten keskellä jo pari vuotta. Kaikki tietenkin alkoi siitä kun Jovela löytyi tammikuussa 2013. Ensin asuttiin yhtäaikaa kahta 200 km etäisyydellä toisistaan sijaitsevaa kotia reilu vuosi kunnes päästiin muuttamaan. Oli kaksi kotia myllerryksessä. Muuton myötä piti sitten yhdistää kahden kodin inventaariot - sen kaupunkikodin ja remppavaiheisen Jovelan. Eikä siinä vielä kaikki, kuten TV-Shopeissa tavataan sanoa. Oli vielä yritys varastoineen, möksäkin tyhjennettiin (ei siellä ehdi käydä) ja lopulta äidin poismenon myötä myös äidin tavarat piti saada sijoitettua meille ja siskolleni. Armoa!

Me muutimme 78 neliöisestä kolmiosta 120 neliöiseen kaksioon vailla säilytytiloja. Tavaraa on paljon ja sitä on joka paikassa. Kyllähän te tiedätte sen tunteen, kun poissa silmistä on poissa mielestä, mutta ei se kauan sieltä mielestäkään poissa pysy varsinkaan, kun ei ole ollut riittävästi säilytystilaa. Alkaa ahdistaa. On ollut tavaraa, remppaa, myllerrystä (eikä se ole ohi vielä piiitkään aikaan) ja on ollut hetkiä, jolloin todellakin on huudahdettu, että ordninkia, prkl! Kun joka toisessa blogissa on jo pidemmän aikaa ollut kaikenlaista vähentämisen ja luopumisen huumaa, on välillä tehnyt mieli käydä vattallensa tämän oman kaaoksen kanssa. OOoordninkia, p-r-k-l!

Nyt sitä ordninkia on taas saatu lisää. Voittajafiilis. Olen nääs vaatekaappiongelmainen. Vaikka niin mielelläni pidän tavarat järjestyksessä ja isäntä on ihmeellinen vaatekaappiguru, jonka vaatelootat voisi milloin tahansa yllätystarkistaa armeijan tarkimman vaatehuoltoinspektöörin toimesta vailla moitteita, omat ryysytilani ovat aina sen näköisiä, kun raivotautiset hillerit olisivat tehneet pesää löytämättä sopivaa sopukkaa. Rätei ja lumpui on liikaa, suurinta osaa en käytä koskaan tai en ole käyttänyt vuosiin. Ikinä ei mitään löydä, koskaan ei muka ole mitään päällepantavaa ja silti tulee käytettyä aina niitä samoja lemppareita. Se on loppu nyt (ordninkia, prkl!) totesin ja teimme täydellisen, raa'an ja säälimättömän tyhjennyksen vaatevarastoomme. Vain ne oikeasti käytettävät säästettiin, vain ne, joita tiedetään käytettäväksi vuodenajan vaihtuessa ja muutama juhlavaate, ettei tarvitse röhnöasuissa rellestää juhlissa. Uffin ja omaksi iloksemme meillä on nyt yksi vaatekaappi, jonka ovet menevät kiinni ja ne uskaltaa myös avata ilman, että joutuu päällehyökkäyksen uhriksi, kun kaapin sisältö pyrkii ulos.




Koreissa on mm. alusvaatteita, lyhyt- ja pitkähihaisia paitoja ja sukkia kun taas kaapin omissa syvissä laatikoissa on mm. housuja rullattuna siististi.Kaapin päällä laatikoissa talvitakit ja talviasusteet. Isossa muovilaatikossa on sesonkivaatteita.


 Kaksi ihmistä saa pärjätä yhdellä vaatekaapillisella vaatteita. Jos ei pärjää, ryhdytään nudisteiksi. Uffin laatikko on saanut ruokailla, eikä meidän tarvitse huokailla. Runollista.

Kotivaralassa

Pantry/ruokakomero/skafferin kotivaravarastolla ollaan sievistelty. Kiinnitin hyllyjen reunaan pitsinauhaa. Hyvä tästä tulee, keskeneräisenäkin kiitettävä, sievistelty ordninki.





Pitsiteippi on Teippitarhasta ja se on konekudottua kangaspitsiä, jonka selkäpuolella on teippinauha. Kiinnitys on ällistyttävän helppoa. Jos teippi ei kestä, autan liimalla, mutta toistaiseksi ovat pysyneet paikoillaan, kop, kop.



Kotivarasta puhuttaessa mainittakoon, että jotain satoa ollaan saatu tänä surkeana kasvatusvuotena. Tomaattia sen seitsemää eri sorttia saa poimia nyt päivittäin - ja syödä. On kyllä nuo omat tomaatit niin hyviä, makeita ja maukkaita!


Kaikkea muuta kitukasvuista kompensoi huikeat maa-artisokat. Koskakohan sato olisi syytä kerätä?


Täällä on meneillään outo yhdistelmä uupumista ja energisiä pyrähdyksiä. Yhtenä päivänä saatan olla aivan uuvuksissa ja toisena taas tekisi mieli kuurata koko huusholli. Mistään kaksisuuntaisesta ei ole kysymys, olen vaan välillä väsynyt ja välillä tekee mieli puuhata. Syksy on usein työlästä aikaa monella tapaa ja menen sitten sen mukaan, mikä fiilis on. Sunnuntaina oli matonpesufiilis. Män de Soopia ruikittiin matolle ja jynssättiin paikallisella matonpesupaikalla. Tuli puhdasta!


Män de Soop on muuten mäntysuopa, jos joku sitä ihmettelee. Viime vuonna kävimme pesemässä kerralla kaikki mattomme ja tuoksuimme sen mukaisesti. Kun menin samalla reissulla käymään pikkukaupassa, siellä samaan aikaan asioinut, kirjaimellisesti siideripissiksen laatuluokituksen täyttävä nuori neito kysyi toiselta samanlaiselta nenäänsä nyrpistellen, että mikä vttu täällä haisee, kun kävelin heidän ohitseen - johon tuumasin, että mäntysuopa! Siiderihyllyn masentavan pientä valikoimaa tutkaillut neitonen pyöritteli silmiään ja kysyi kaveriltaan, että mikä vtun mään de soop? Meinasin tukehtua nauruun. Tämän episodin jälkeen mäntysuopa ei ole enää koskaan ollut mäntysuopa, ei meille, eikä lukuiselle ystävällemmekään (eikä tämän jälkeen ehkä teillekään!). Se on New Fragrance from Lande: Män de Soop!

Tuoksuista tuli mieleen, että Villi Varpunen haastoi tovi sitten muutaman bloggaajan kertomaan ja näyttämään jonkin lempipaikan kunkin omasta puutarhasta. Vastaan haasteeseen kertomalla, että juuri nyt se on pieni rohtosuopayrttiniitty tupamme päädyssä. Tuo loistava hyötykasvi tuoksuu niin uskomattoman hyvälle ja on juuri nyt täydessä kukassa. Niin ihana tuoksu, niin kertakaikkisen hurmaava!


Mitäs sitten.. Gerda! Gerdan suojamaalauksen loppu häämöttää. Takaseinän yksi kohta ja sen päätykotelot enää maalaamatta. Homma on nyt paussilla, koska ei olla ehditty hakea lisää valkoista maalia. Ehkä ensi viikolla.. Tässä Gerda nyt.




Meidän Mai-makkaraprinsessa on hieman sairastellut. Aikoinaan nälkiintyneen neidin vatsa kiukkuilee välillä, vaikka mitään syytä ei varsinaisesti ole. Suoraan sanottuna Maita pierettäisi, mutta mitään ei tule ja jos tulee, se pelottaa. Yksi yö taas meni on ja off läähättävää koiraa paijaillen ja kun ei kohtaus mennyt millään normaalilla tempulla ohi, käytiin aamulla hakemassa kipupiikki. Kaikki taas hyvin. Itku pitkästä pierusta vaan taas maistuu meno!

Pippa-pienoinen se vaan kasvaa, mutta on se vaan niin pieni  vielä. Leikkisä, iloinen, sosiaalinen, ihana ja niin hassu. Tässä Pippa on lempipaikallaan torkustelemassa. Maailma ulkona on jännä pienen kissan mielestä.



Unipussi, röhnöliini, on se vaan niin <3, kuten nuo muutkin karvakorvamme.


Eipä tänne tämän kummempaa, same old, same old. Viikonloppuna olisi taas ystäviä, notkuvia pöytiä ja lyhtyjen juhlaa, kun käymme sadonkorjuujuhlan hengessä paistien ja " vegetaristiska förbundetin" kimppuun saman pöydän äärellä. Me tapaamme ystäviä eniten tällä tavalla. He painavat perjantaina työpaikan ovet kiinni Pääkaupunkiseudulla, istuvat autoon viikonloppukassinsa kanssa ja heittävät arkihuolet matkalle kohti Jovelaa. Täällä sitten käydään pöytään, saunotaan ja paljuillaan, katsellaan tähtiä, lantustellaan laiskoina, käydään ehkä yhdessä jossain lähialueen kiinnostavassa paikassa ja kaikilla on mukavaa. Sellaista rentoa ja helppoa olemista viikonloppu kerrallaan. Vaikka emme tietenkään näe joka viikko, emme ehkä joka kuukausikaan, silloin kun näemme otamme kaiken ilon irti yhteisestä ajasta. Sitä on vähän kuin itsekin lomalla omassa kodissaan. Jovela on kesät ja monet viikonloput kuin pieni aikuisten kommuuni, jonne me odotamme ystäviämme aina kovasti. Välimatka ei ole loitontanut meitä, päinvastoin! Nyt meillä on hyvä syy viettää kunnolla aikaa yhdessä! Ihanat viikonloput! Usein ystävien kanssa, välillä kahden isännän ja karvanaamojen kanssa. Ollaanpas me onnekkaita, tuo isäntä ja minä, vaan vielä ei olla viikonlopussa, joten se siitä ja takaisin arjen puuhiin!

Nonnih, tässäpä terveisiä Jovelan väeltä. Työt kutsuvat jälleen, joten se on heippaa vaille valmis tämä postaus.

Lämmintä elokuun viimeistä viikkoa ihanat ihmiset siellä!

Jovelan Johanna

52 kommenttia:

  1. Ei helv...., män de soop! Täällä maalarin välipala meinas lentää suusta tuon lukiessani :D :D
    Meidän hepan maha on reistannut koko kesän ja se on rasittavaa... Taas kokeilussa uusi ihmeaine eli Chia siemenet (itse olen niitä kyllä syönyt), saa nähdä tepsiikö. Voikun nää vois olla aina vaan terveitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tolle Man de Soop (lausutaan mään de sööp) episodille ollaan naurettu vedet silmissä ja lirut pöksyissä niin monta kertaa :D

      Sanos muuta! Lemmikkien pitäisi olla aina terveitä ja elää ikuisesti. Ja muidenkin, jos tahtoo ;)

      Tsemppiä maalauspuuhiin!

      Poista
  2. Oliskohan tuo miesten kaappien siisteys peräisin sieltä armejasta...meillä meinaan on sama meininki. Edellisessä kodissa, kun molemmilla oli omat vaatehuoneet ja tuli vieraita ekan kerran, sanoin aina, että tässä on miehen vaatehuone ja minun on tuolla toisessa huoneessa, mutta sinne ei sitten katsota..:) Ja sama peli jatkuu täällä vaatekaapeissa...miehellä on vaatteet viikattu, kuin viivottimella, mutta minulla taas hyllyillä on "suloinen" sekamelska. Siivouksen jälkeen järjästys kestää juuri niin kauan, kun kiireessä, jotakin etsin..:) ...jaa, että mihin minulla on kiire...no...no..hmmm..
    Nuo artisokat voit kerätä vaikka ensi keväänä...aina parempia ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaapi olla joko ansiokas äiti tai armeijaoppeja, joilla miesten vaatekaapit pysyvät siisteinä läpi iän. Toista se on meillä homssantuusilla, jotka ei koskaan löydä mitään ja jälki on sen mukaista ;D

      Ahaa, siis keväällä vasta! Entä jos haluaa vähän maistaa jo syksyllä?

      Poista
  3. Haha, loistokas tuo Män de Soop stoori :D hirnuin kanssa töissä itsekseni, kunnon pissaliisa ollut kyseessä :D Varmasti on ystävillennekin niin kuin lomalle tulisi :) Voi pikku Mai-parkaa. Onko se kulkukoira ollut vai miksi nälkiintyneenä ollut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, jos ikinä mikään tilanne voisi mennä laulun sanojen mukaan, tämän Man de Soop -episodin voisi kuvittaa Erinin biisin sanoista todellisuutta vastaaviksi kuviksi:

      "On korkkarii, on leggarii, on glitterii, tekoripsii, irtohiuksii, juo kuoharii, ota kuvii, on niin siistii olla aikuisii.." :D

      Mai (Maya) ja Main veli Milo ovat tosiaan hylättyjä koiria. Mai oli löydettäessä reippaan alipainoinen ja vielä meille tullessaankin sellainen, että kylkiluiden välit olivat hieman kuopilla. Aliravitsemus aiheutti sitten Maille ärtyisän vatsan, joka tulehtui kahdesti aikalailla pahasti. Oltiin 3 päivää Main saapumisesta eläinsairaalassa tiputuksessa, kun Mai ruikki verta. Vatsa reagoi uudelleensijoitukseen tarhalta ja uuteen kotimaahan niin rajusti. Nykyään ei mitään suuria ongelmia ole. Mai on perusterve otus, mutta joskus saattaa masu vielä kiukutella. Kertyy ilmaa ja Mai turpoaa, pierettää ja Maita pelottaa omat rupsuttelut. Silloin ei auta kun kokeilla läpi eläinlääkärin neuvot, rauhoitella otusta vaikka läpi yön (Mai on silloin kovin levoton, peloissaan ja läähättää) ja sitten jos ei homma siitä oikene, haetaan kipupiikki, että koira saa levätä. Kolme kertaa viimeisen 6 vuoden aikana on kipupiikki ollut tarpeen, joten ei sentään usein Mai masustaan kärsi. Yleensä maitohappobakteeri, a-piimä, hieronta tai leikittäminen (jolloin Mai päästelee tuhnujaan) auttaa. Maille on jäänyt nälkiintymisajoista vatsaääniin liittyviä pelkoja. Mai reagoi levottomuudella myös jos on nälkä ja masu kurnii ihan normaalisti ja aina jos pääsee pienikin paukku peffasta, Mai pelästyy sitä. Tää kuulostaa nyt siltä, että Mai on ihan hermoheikko ja että tämä olisi jotenkin jokapäiväistä, mutta ei onneksi ole. Joskus on oikeasti masu äkänä, joskus masuäänet pelottaa, mutta enemmän meillä on tavallisia iloisen koiran päiviä kuin saatunnaisia masuäänipelkohetkiä :)

      Poista
    2. Voin vaan kuvitella :'D
      Voi pieni Mai <3 Onneksi noita mahaongelmia ei usein oo. Kaikenlaisia kammoja sitä varmaan jääkin, jos on kova elämänalku :/

      Poista
  4. Tämä sinun postaus piristi minun päivän :))

    VastaaPoista
  5. Mä niiiin tiiän ton. Remppa + kaikki + säilytystilaa nolla. Siinä meni, öö, 3 tai 4 vuotta… Muistelisin, vaikken halua muistella :)

    Onnea ordningin johdosta <3 Se tuottaa valtavasti iloa saapuessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kummallista miten sitä tottuu siihenkin, vaikka ajoittain ärsyttää. Jossain vaiheessa sitten tulee raja vastaan ja on pakko tehdä asialle jotain.

      Meillä on vieläkin joitain laatikoita purkamatta 16 kuukautta muuton jälkeen. Ei olla kaivattu viihdekeskusta ja leffatykkiä. Pois ei olla viittitty myydä, kun ajatuksena on järjestää ulkoilmaleffailtoja joskus. Se kuuluisa joskus, mutta tähän on niin ilhaduttavat mielikuvavisiot, että lootissa saavat olla vieä ;D

      Poista
  6. Kylläpä on vatekaappi nyt hyväsä järjestyksessä ja ruokakomero sievääkin sievempi uusine pitseineen.
    Mukavia sadonkorjuujuhlia ja leppoista oloa teille sinne Jovelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekee mieli käydä muutaman muunkin paikan kimppuun. Meidän ainoa kiinteä kaappi tässä talossa on eteisen kaappi ja se on täynnä tavaraa. Jonain sateisena viikonloppuna sitten.. ;)

      Aurinkoisia elokuun viimeisiä päiviä sinne, Anni :)

      Poista
  7. Joskus olen vähän kade teille. Te elätte semmoista elämää mitä itse tahtoisin elää ja teette kaikkea mitä itsekkin tahtoisi tehdä. Paljon te sen eteen teette eikä sun tarinoissa anneta ymmärtää, että kaikki olisi täydellistä ja helppoa. Ihanalta se kuulostaa juuri siitä syystä. Itestä se on kiinni vaan mitä tekee. Omat on valinnat. Pikkaisen haikeana luen blogiasi, nauran mukana ja uppoudun tarinoihin. Kiitos kun kirjoitat! Jonain päivänä ehkä minäkin... T:eija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonain päivänä tulee kyllä eteen jos niin hauaa! Usein se päätöksen tekeminen on kaikista haastavinta. Kaikki sen jälkeen on jollain tavalla helpompaa. Näin ainakin meillä, me kun olemme itsekin niitä blogeissa haaveilleita "jonain päivänä ehkä minäkin" -tyyppejä ;)

      Meidän elämä on ihan tavallista arkea, enkä ainakaan pyri siloittelemaan mitään. Murheita on, suuriakin suruja ja haasteita, joskus niitä jaan täälläkin. Sellaista se elämä on, ylä- ja alamäkiä :)

      Tsemppiä oman haaveesi tavoitteluun! :)

      Poista
  8. Ihana ordninki on sekä kauniissa vaatekaapissa että kateutta herättävässä kotivarakaapissa (huokaus)! Luulen tietäväni sen tyytyväisyyden tunteen, kun saa ne vähemmän kiinnostavat hommat kuntoon. Tomaatit kyllä näyttävät syötävän hyviltä, todella makeilta. Toivottavasti Mai-ressukka tulee kuntoon; ikävää on vatsavaivojen kanssa elellä, varsinkaan kun ei osaa kivuistaan kertoa.

    Toivotaan, että tulevana viikonloppuna vielä lämpöä riittäisi joko Venetsialaisten tai Muinaistulien yön viettoon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai voi oikein hyvin :) Masuriesa jäi eläinlääkärin oven toiselle puolelle ja kipupiikkiunien jälkeen Mai oli taas oma höntti itsensä :)

      Meillä on täällä niin tasapuolisesti hommia, että molempia piisaa. Välillä ei malttaisi odottaa, että pääsee jonkin kimppuun ja sitten on niitä hommia, joihin voisi todeta, että onks pakko ;D Onks pakot tuo usein parhaan jälkifiiliksen - asia, joka ei käy mielessä kun huokailee toimeen tarttumisen tuskissa ;)

      Kunhan ei sataisi - eikä näyttäisi satavan, niin eiköhän sitä tareta yhdet Ugin Venetsialaiset ;)

      Poista
  9. Oi,mikä vaatelajittelu siellä on tapahtunut....taitaa olla useimmassa kodissa muutama ylimääräinen vaate ihan turhaa,kun ei kerkeä pitämään,kuin niitä lemppareitaan..
    Tuollainen siivous puyäisi tehdä täälläkin.
    Vaatteiden lisäksi minulla kun on noita kankaita ja tilkkuja,kun tuota ompelua harrastan,niin nekin kankaat pitää saada johonkin sopimaan.Välillä sitä miettii,jos lopettas koko ompelun,et sais hävitettyä kankaat ja tulis tilaa...mut mitäs mie sitten teen jos en saa ommella..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä ihmeessä kankaita hölvää pois, nehän on käyttötavaraa parhaimmasta päästä! Kehittelet vaan jonkun kivan ja toimivan tavan säilyttää niitä, niin eivät ole tiellä :)

      Meidän pitäisi käydä läpi Gerdan takahuoneen tavarat ja pistää myyntiin kirppikselle/tänne/myyntipalstoille. Saataisiin sekin huonne tyhjemmäksi ja sitten voisimme jo laitella sen takahuoneenkin kuntoon talvea varten :)

      Poista
  10. Olette kyllä ihanan ehtiväisiä :) Vaikka mitä olette taas saaneet aikaan, sisällä ja ulkona.

    Kun katsoo siistiä kaappianne ja vilkaisee omiin komeroihin, niin huhhuh. Todellakin tarttis tehdä jotain täälläkin. Niin vaate, kuin astiakaapeissakin.
    Kirjahyllykin kaipaisi harvennusta.

    Gerda on kerrassaan hurmaava. Keltainen väri pukee sitä loistavasti.

    Toisaalta ruokakomeronne näyttää myös niin houkuttelevalta, ett sielläkin voisi viihtyä :)

    Ja tuo mäntysuopa-story, apua, kaffet oli läikkyä pitkin konetta kun niin nauratti. Voin kuvitella tilanteen.

    Aurinkoisia syyspäiviä :)






    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä astia- ja kirjavalikoima on ihan hyvässä ordningissa, kun harvennukset tehtiin jo ennen muuttoa Jovelaan. Meillä on haasteena kaikenlaiset ylijäämätavarat ja -mööpelit. Näin monen paikan yhdistäminen on hieman haastavaa, mutta tässä sitä jo aletaan päästä voiton puolelle :)

      Kaunista syksyä sinnekin :)

      Poista
  11. Suloinen ikkunaprinsessa vikoissa kuvissa! Tuon män de soopin tulen aina muistamaan kun tarvitsen mäntysuopaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Män de Soop on niitä asioita, jotka eivät enää koskaan voi olla muuta kuin sitä ;D Se tilanne oli niin hervoton, täydellinen lavastuksineen (pieni kyläkauppa), jossa mätysuovalle tuoksuva uuslande kohtaa tyylipuhtaat siideripissikset siiderihyllyllä, eikä maailmat oikeen kohtaa. Väärinkuullusta tulee legenda :D

      Poista
  12. Onpas siistiä! Inventaario on aika-ajoin kyllä paikallaan. Minulla on sama juttu kertyneiden tavaroiden kanssa, eli kaikkea on kertynyt kuolinpesistä ja joka paikka pursuaa. Nyt onneksi esikoinen otti omaan ensimmäiseen kotiinsa joitakin peruja. Tuo sama järjestyksen kärpänen pitäisi täälläkin puraista.
    Voi tuota Mai prinsessaa - onneksi saitte apuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Ja oman aikansa se vie aina muuton jälkeen, että tavarat ylipäätään löytävät paikkansa. Meillä se on vienyt kauan ja vie edelleenkin aikaa, kun tosiaan täällä ei eteisen kaapin lisäksi ollut ainuttakaan säilytyspaikkaa millekään ;D

      Poista
  13. Herranjestas mua hengästyttää jo tällaisen päivityksen lukeminenkin - ja näin pitkä päivityskin vielä kaiken tuon aikaansaannoksen jälkeen! En pystyis - kumpaankaan!
    Tyttäreni (aikuinen) just kysyi, saako käydä mun vaatekaappini läpi (on itsellään tehnyt varsin radikaalia siivousta monella saralla raskautensa loppumetreillä), vastasin hänelle, että juu, sitten kun olen kuollut :). On siis vaatteita, joita en ole käyttänyt ainakaan 20 vuoteen, mutta en vaan raaski luopua.
    Hulluutta, myönnän.
    Toinen mihin en pystyisi on tuo ruokavarasto. Tuntuu, että jos ostan jotakin kolme yksikköä jemmaan, ensimmäisen käytän normaalisti, toisen vähän siksi, että se menee kohta vanhaksi ja vähintään yksi sitten menee vanhaklsi.
    Teillä kaikki näyttää niin ideaalilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sua ;D

      Tuon ruokavaraston osalta kerron, että noin minäkin luulin! Kikka on siinä, että ruokavarasto ei ole mikään aailmanlopun varasto, jonne ostetaan kaikenlaista hätäruokaa, jota ei koskaan muuten tulisi syötyä.

      Kun ruokavarastoon valitsee juuri niitä raaka-aineita, joita muutenkin tulee tämän tästä käytettyä ja laittaa ne hyllyille kuten kaupassa (vanhin etummaiseksi -järjestys), sitä tottuu hyvin nopeasti käyttämään ruokavarastoaan kuin omaa kauppaa. Sitten vaan täydentää säännöllisesti ja pian ruokavarasto on ihan luonnollinen osa omaa taloutta :)

      Annan ääriesimerkin :) Meille on tulossa viikonlopuksi vieraita, joten pöydän ympärillä on arkipäiviä enemmän väkeä, kahden sijaan viisi. Kun suunnittelen tarjottavat, avaan komeron oven ja katson, mitä tarvitaan kaupasta. Tätä viikonloppua varten kauppalistalle on toistaiseksi päätymässä maitoa, kermaa, leikkelettä, munia ja perunoita. Ruokalistalla on 11 eri syötävää paisti- ja sadonkorjuuteemassa, mutta kaikki tai kaikkeen löytyy raaka-aineet pakkasesta, ruokakomerosta tai pihalta. Normaalisti perunat saisi omalta pihalta, mutta tämä kesä tappoi meidän potut :(

      Poista
  14. Hei ja huomenet kaakon kulmalta :)!

    Ei oo kiirettä mihinkään vielä maa-artisokan nostamisella. Anna vaan olla tämä herkku vielä maassa ja kasvaa kaikessa rauhassa. Tietysti pitää kukkiakin kunnolla ennen nostamista. Aika myöhäinen kukkija, ainakin täällä meillä joka vuosi. Tulkitsenko oikein, että kuvien perusteella näyttäisi, että sulla siellä ollaan vielä nuppuvaiheessa?

    Tue vaan pitkät kasvustot hyvin syystuulilta. Itse nosta vasta ensimmästen pakkkasten saavuttua ihan viimeisenä kaikista. Se kun kestää vallan mainiosti pikku pakkastakin.

    Hyvä, kun saitte stressimasun aisoihin. Itselläni myös pikkunen sterssimasu täällä ja olemme karvaasti kokeneet, mitä stressi voi aiheuttaa myös koiralle, ennen kuin ymmärsimme mistä on kysymys. Meillä tälle on/off neitoselle kehittyi pikku hiljaa pitkä ajan myötä kivulias vatsahaava. Oli myös eläinlääkärille haastava asia löytää syy. Nyt, kun oireet ovat tältä terrieri tytöltä aisoissa ja ymmärretty mistä ne johtuivat on elämä taas laiffia ja hanat kaakossa, eli masun alus täynnä jalkoja :)

    Ihanaa nousevaa syksyn aikaa sinne koko retkueelle ja herkkuhetkiä höyryävän kuuman maa-artiskokka keiton ääreen - luprs :)!

    Toivotteleepi Kirsikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa! Vasta kukinnan jälkeen sopii nostella! Nuo tosiaan vasta tekevät nuppuja. Ajattelin, että jos hieman ottaisi niitä ylös (juurikin maa-artisokkasoppaa varten) ja jättäisi loput tekemään uutta satoa ensi vuodeksi.

      Milo ja Maikin ovat terriereitä :)

      Hyvää syksyä, Kirsikka :)

      Poista
  15. Yllättävän valkoista vaatekaapissasi, itse kun avaan vaatekaapin ovet, vastassa on pelkkää mustaa vaatetta vieri vieressä. Ja mahtavan siistiä!

    Tuo kotivaranne näyttää ihan kaupalta, ihastuttava pelkästään katsella, sen hyödyistä nyt puhumattakaan.

    Meillä teini innostui maton pesusta aika tavalla, ei riittänyt että käytiin pesemässä osa matoista, piti seuraavana päivänä mennä uudelleen pesemään loput, riivin mukaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat matot!
    Ehkä meille sopii tuo Man de Soop ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustaa, harmaata ja muita värejä on sitten noissa lootissa. Näyttäisi siltä, että nuttujen osalta olen suosinut valkoista ;D

      Loistava teini! Tänä vuonna me ei pestä kaikkia mattoja, mutta tuvan punaiset pitäisi vielä
      ehtiä jynssäämään. Ensi viikolla sitten jos sää sallii. Viikonloppu menee puuhattomissa merkeissä ;)

      Poista
  16. Nuo ruokavarastot. Edelleen ihastunut! Ja kaikkea muutakin kivaa teillä.

    Män de soop on paras, tuoksuu sisälläkin meillä.

    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä samaa Vehkosuolle!

      Ei ole Män de Soopin voittanutta! Kaverinsa tuulessa kuivattu on myös voittamaton tuksuna!

      Poista
  17. Voi hyvänen aika kun tein töitä löytääkseni sinun blogisi, klikkasin eilen itseni lukijaksi ja tietty kone alkoi temppuilla ja sitten alkoi metsästys että missä on se blogi, jossa oli ruokakomeropostaus klikkailin blogeja katselin siellä niitä blogeja joita muut lukee..sitten muistin että olin alkanut lukea valkoinen leinikki blogia ja jotenkin eilinen yhteys muistui mieleeni ja tadaa nyt löytyi..
    Olin juuri sanonut miehelleni ennekuin edes näin sinun postausta että meidän täytyy alkaa täyttämään ruokakomeroa säilykkeillä,kuivamuonalla ja jauhoilla jne jne..meillä ei tosin ole noin hulppeaa komeroa/huonetta kuin sinulla mutta on tosi iso ruokakomero keittiössä. meiltä on aina joku loppu ja siihen kyllästyneenä mie alan nyt hamstrata kaikkea tarpeellista ruokakomeroon alkaen siitä et jauhoja pitää olla sekä kuivahiivaa monen monta, koska leivon paljon..sitten on helppoa vaan täydentää komeroa jos sieltä jotakin ottaa..
    Tuo on kyllä aivan mahtava ruokapankki teillä..kaunis silmälle ja tuiki tarpeellinen, eilen listasin jo pari sivua listaa mitä pitää hankkia ja hyvä juttu tuokin et on veskipaperit/talouspaperit hyllyillä jemmassa..ei pääse loppumaan niinkin on meille käynyt et viimeistä rullaa viedään ja sitten taas lähdet sitä erikseen ostamaan. Kiitos ihanasta ja inspiroivasta postauksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja vielä katsoin aikaisemman postauksen kotivara jutusta ja olen edelleen sitä mieltä et nyt alesta täydentämään kotivaroja..hyvä ja hyödyllinen kirjoitus ja olen muutens joskus katsellut niitä maailman lopun odottajia tosin ei nyt sellaiseen tartte ryhtyä, mutta silloin jo heräsi tuo ajatus et oikeesti jotakin voi sattua sellaista et ei vaan pääse kaupoille.

      Poista
    2. Voi ei! Kylläpä joudut mutkittelemaan takaisin tänne! Itsellenikin on käynyt joskus noin.

      Meidän ruokakomero on romahtaneen leivinuunin taustatila, josta purettiin tiilet pois. Se on alle 2 metriä leveä ja syvyyttä on sen verran, että sisälle pääsee kävelemään. Oikein hyvää hyötykäyttöä tuolle tilalle siis :)

      Mun mielestä ruokakomero toimii parhaiten juuri siten, että siellä on niitä tuotteita, joita tule käytettyä paljon. Ne kaaosta odottelevien bunkkerit varastoineen aiheuttavat itselläni lähinnä myötähäpeää ja vastenmielisyyttä. Siinä eletään kovin epätodennäköistä elokuvakuvitelmaa ja tuntuu siltä, että sellaista odotetaan kiihkeästi kuin jouluaattoa. Ruokavarastot koostuvat lähinnä sellaisesta, mitä ei muuten tule käytettyä. Ihme tohotusta, melkein kiihkouskontomaista elämää, jossa se jokin kaiken muuttava tulee sitten joskus :P

      Kotivara on kuitenkin ihan tavallinen perusasia. Kotivara on aina ollut ennen, ellei olla eletty totaalisessa köyhyydessä. Satoja on säilötty, ruokaa on tehty varastoon koko vuodeksi seuraavaa saatavuutta odotellessa ja sen turvin ollaan syöty hyvin koko vuosi. Sellaisesta järkevästä kotivarasta minä pidän, jokainen toki tehköön kuten parhaaksi katsoo, mutta meidän kotivara on vaan osa taloutta. Kun teen makaroonilaatikon, parhaimmillaan ei sitä varten tarvitse hankkia kuin maitoa ja munia, eikä sitä maitoakaan tarvitsisi jos tekisi maitojauheesta. Muniakin toivottavasti saadaan omasta pihakanalasta ensi vuonna.

      Pienin askelin kehitytään sekä käyttämään, että laajentamaan omaa kotivaraa. Täydellisiä täällä ei suinkaan olla. Kyllä meillä on edelleen niitä "mitä tänään syötäisiin" -päiviä - erityisesti kun on kiire, eikä muka ehdi tai jaksa tehdä ruokaa kunnolla. Hiljalleen siitä ollaan siirtymässä pois, koska siihen on mahdollisuus :)

      Tsemppiä sinne oman kotivaranne kanssa! Siitä tulee helposti huomaamaton harrastuskin!

      Poista
    3. Olen samaa mieltä tuon maailmanlopun odottajat et ei ole tervejärkistä touhua mutta katselin muutman jakson et mitä se ihmismieli ressukka toisilla teettääkään.
      Juu ymmärsin tuon et kotivarassa myös käytetään niitä tuotteita eli kuten sanoit maalla ennen tosissaan säilöttiin ja kun kauppoihin oli pitkät matkat niin oli aina mistä tehdä ruokaa isommallekkin perheelle..minun mieskin innostui mutta pikkuhiljaa täyttelen kaappiani alan opetella enemmissä määrin säilömään itse ja sellaisia joita meillä aina ostettaan kalliilla kaupasta kuten suolakurkut, kurpitsapikkellsi ja kolmas puolukkahillo..eli metsään vaan kun puolukat kypsyy :)

      Poista
  18. Mä en ikinä selviäis noin vähillä vaatteilla!!! IIiiiiiik. Kuten ehkä varmaan tiedätkin.. ;) Se on kuitenkin hyvä että jotkut siihen pystyvät ja nostakin hattua, ehkä kuutta hattua. Hups. Tuo kotivararuokamäärä ois kyllä ihanaa omassakin kaapissa, vaikka en saa niistä paljon mitään syödä, mutta omaan kaappiin omaa sapuskaa.. Ehkä joskus sitten...

    Oi pientä Pippaaa!!!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rytinätörsyli! Nuttulistikko, ainoa ihminen maailmmasa, joka pakkaa kutakin päivää varten kuusi kostyymiä :D

      Gotta love! <3

      Poista
  19. Hyvät naurut tuli Män de Soopista, voin niin hyvin nähdä tilanteen silmissäni :-) Ja pitsiteippinauha meni heti tilaukseen, ihana, kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdestä hyllystä on jouduttu laittamaan pitkiteippiä takaisin kiinni. Taisi olla hyllyssä se vika, ei teipissä, jotta hyvää on!

      Poista
  20. Ah, silmä lepää vaatekaappikuvien järjestyksessä! Jep, musta on tullut vähän hassu. Sama järjestelijä on ollut puuhissa myös töissä. Vähemmän on enemmän ja ne vähätkin on oltava järjestyksessä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ihan aina ymmärrä vähemmän on enemmän -ajatusta. Se riippuu niin asiasta, mutta KYLLÄ näissä asioissa enemmän on liikaa ja vähemmän justiinsa sopivasti ;D

      Poista
  21. Män de Soop :D :D Näen tilanteen silmissäni....( ja voi viddu ku ei oo ananassidukkaa ja viddu ku tääl döfaa) ! Meil onkin män dy sööp jäänyt käyttämättä tänä kesänä.....ja tuoksu on kodikas!
    En kestä....miten siisti vaatekaappi...ressi on omista kaappien sisällöistä.
    Voi Mai....pikkunen saanut trauman aikoineen tuhnuäänistä... Meillä Papu joskus kärsii masukivuista, kun kakka on kovalla....ja silloin pitää masua hieroa ( ja antaa laksatiivia). Kun saatiin hyvä ohje lääkäriltä ruoan koostumuksesta masu toimii. On satuttavaa seurata kivuista kärsivää kisua ( koirulia).
    Ihanaa viikonloppua! Jaksat kirjoittaa pitkästi ja mukaansa tempaavasti, kiitos. Ystävänne varmasi rakastavat tulla luoksenne rentoutumaan.
    Hetkinen....vähän aikaa mietin, että mitä häh.....vietät kahden isännän kanssa viikonloppuja toisinaan kera karvamurujen...yks niitä isäntiä kuitenkin vissiin vaan on =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa! Apuah! En sentään kahden isännän kanssa vaan kahden, siis kahdestaan isännän kanssa! :DD

      Poista
  22. Taisin tulla tänne ensimmäistä kertaa. Upea järjestys ruokakomerossa! Kylläpä teillä on paljon ruokaa varalle! :)

    VastaaPoista
  23. Kaveri sanoi nostavansa suurimman osan maa-artisokistaan vasta keväällä, kun kuulemma maistuvat silloin hänen mielestään paremmalta. Ja sellainen varoituksen sana, että hänen puutarhassaan se on vähän villiintynyt... En tiedä leviääkö se muuten, mutta ainakin jos maahan jää hitunenkin juurimukulaa, jossa on edes yksi itunysty, niin sieltä se pukkaa pitkää vartta seuraavana vuonna :D

    T.Artisti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teiltä saa aina niin parhaita vinkkejä ja tietoa. Kiitos siitä :)

      Poista
  24. :D maalaisemännän ja kaupunkilaisneidon kohtaaminen.

    VastaaPoista
  25. Nyt on kyllä niin sievää, että minä en enää kestä! Haluan asua teidän ruokakomerossanne!

    Ja Gerda keltaisena. Mikä kaunotar! Kaunotar se oli ennestäänkin, mutta nyt se on jumalainen.

    VastaaPoista
  26. Teidän elämä kuulostaa ja näyttää ihanalta! Hieno tuo keittiökomero!

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!