jovela

jovela

tiistai 18. elokuuta 2015

Ruokakomerolla

Tuossa aiemmin mainitsin, että haluaisin tyhjentää ruokakomeromme ja tehdä sinne hieman parannuksia. Muutenkin on hyvä välillä käydä läpi varastoa, jotta käsitys kotivaran sisällöstä on ajanmukainen ja samalla tietenkin tarkistaa, ettei mikään ole mennyt vanhaksi. Inspis iski eilen illalla.

Tyhjensimme ruokakomeron, imuroimme sen kunnolla, lajittelimme ja järjestimme kaiken uudelleen.


Tekaisin nopeasti laatikoille etiketit, jotta tarpeita löytyisi helpommin myös silloin, kun kokkailemme ystävien kanssa. Jos joku mielii vastaavia etikettejä, joihin voi kuvankäittelyohjelmalla lisätä omat tekstit, laitan postauksen loppuun linkin valmiiseen etikettipohjaan.


 Kotivaramme on nyt lajiteltu omiin laatikoihinsa. Meillä hieman lipsui järjestelmässä pysyminen hetkeksi, mutta nyt järjestys on palautettu. Pastalaatikossa on vain pastaa, eikä sitä samaa ole sitten muualla ja niin edelleen. Ordninki se olla pitää!


Lattiatasolla säilytetään mm. juomia, kuten oluita ja purkkijuomia jotka pysyvät viileinä lattialla. Ruokakomero on lämmittämätön tila, joten se pysyy viileänä kesälläkin, mutta siellä ei kuitenkaan lämpöasteet mene pakkaselle, vaikka se talvella nurkissa paukkuisikin.


Seinään rakennettujen hyllyjen lisäksi ruokakomerossa on korkea irtohylly. Hyllyn korissa on megakattila ja kaasukeitin sähkökatkojen varalle. Hyllyyn mahtuu mukavasti myös viinitonkkia ja säilytyslaatikoita.

Säilytyslaatikoina meillä on mm. makeislaatikoita, eli ns. tukkulaatikoita, joihin mahtuu koonsa puolesta erilaisia pienpakkauksia ja pusseja, joita ei varmuuden vuoksi uskalla jättää paljaan pakkauksen varaan hyllyille. Jos hiiri pääsisi jostain raosta sisälle, harmitus olisi suuri.



Suuremmat pakkaukset ovat tietenkin suuremmissa muovilaatikoissa. Näitä on ostettu Biltemasta muutamalla eurolla aina tarpeen mukaan, eli sen mukaan mitä laatikon sisälle on tarkoitus laittaa. Tässä kuvassa on keskikokoa ja lattialla yksi suuri laatikko, jonka sisälle on laitettu joitain leivontatarvikkeita sekä kaikki sellaiset kodinkoneet, joita ei tule käytettyä usein, kuten yleiskone, mehulinko ja kahvipapumylly. Siellä ne pysyvät poissa silmissä, siististi ja pölyttöminä muovikannen alla.


Pienimpiin laatikoihin saa mahtumaan usean pakkauksen vaikkapa teetä, kuten meillä on tässä laatikossa. Ruokakomerohan on meillä se paikka, josta täydennämme tarpeita käyttövarastoon keittiöön. Kun keittiöstä loppuu, ruokavarastosta täydennetään keittiöön ja suunnilleen kerran kuussa täydennetään (yleensä tarjousten mukaan) ruokakomeroon lisää tarpeita.


Tämä on nyt vasta ensimmäinen askel siihen suuntaan, millaiselta haluaisin ruokakomeron näyttävän. Olen mielessäni nähnyt hieman suloisenkin kyläkauppamaisen seinän ruokatarpeita, mutta ensimmäinen askel on se järjestys. Tästä taas edetään seuraavan kerran.

Meillä muuten tuoksuu aina melkoisen mukavalle tuolla ruokakomerossa. Alla olevassa kuvassa näkyy kangaspusseja, jotka on täytetty kanelilla, kardemummalla, neilikalla, aniksella ja piparkakkumausteella. Idean nappasin joskus vuosia sitten Olde Hansa -keskiaikaravintolan myymälästä. Siellä tuoksuu aina keskiaikaiset mausteet, jotka nykyään mielletään lähinnä joulumausteiksi. Siinäpä se varsinainen vinkki sitten onkin! Jossain vaiheessa joulun jälkeen likimain jokaisessa kaupassa meinaan myydään pois joulumausteylijäämää. Silloin maustepusseja saa huikean halvalla. Meillä näitä tuoksupusseja on 20 ja mausteet niihin on ostettu parin vuoden aikana. Nyt sitten ruokakomerossa on jouluisen mausteinen tuoksu aina, eikä tuo hurmaava tuoksu suinkaan ole ainoa etu - monet ötökät meinaan inhoavat juuri näiden mausteiden tuoksua, joten ruokakomero on ötökkävapaa!


Laitan tähän vielä kuvalinkin (ks. alempi kuva) valmiiseen etikettipohjaan jos jollekin olisi tarvetta moisille.


Jos haluat etiketit käyttöön, klikkaa alla olevaa kuvaa, tallenna se itsellesi (kuva skaalautuu oikeaan mittaan A4-tulostukselle) jonka jälkeen voit lisätä haluamasi tekstit etiketteihin kuvankäsittelyohjelmalla.


Ruokakomeron muutokset on nyt aloitettu. Ensi kerralla sitten lisää muutoksia ja todennäköisesti hieman fiinistelyäkin. Ruokakomero on nyt järjestyksessä ja sinne syntyi lisää tilaakin järjestelyn vuoksi, joten tästä on mukavaa jatkaa. Aion mm. kuivattaa tuosta vaatimattomasta sadostamme juureksia valmiiksi keittoainespusseiksi.

Lyhyesti kotivarasta

Meille on tullut taas paljon uusia lukijoita (hei vaan uudet tulokkaat), joten kerron vielä lyhyesti mistä kotivarassa on kyse mikäli se ei ole tuttu juttu. Kotivara ei siis ole mikään uusi juttu, maalla on aina pidetty ruokavarastoja. Nykyään kotivaroja ei juurikaan pidetä, mutta syytä olisi!


Kotivara on tarvittava varasto perustarpeita, johon on olemassa viranomaissuosituksiakin. Niitä noudattamalla kotitalous pärjää hetkellisesti mikäli jostain syystä perustarpeiden saanti estyy. Suositukset  riittävyydestä vaihtelevat muutamasta päivästä viikkoon. Pelastuslaitos mainitsee tällaisen poikkeustilanteen voivan syntyä esimerkiksi myrskyn myötä. Myrsky voi estää teillä liikkumisen, nostattaa tulvia, kinostaa lumet teille tai katkoa sähköt pahimmillaan viikoiksi. Silloin ei voi asioida kaupoissakaan, jotka ovat täysin sähkön varassa, eikä myöskään bensa-asemilta saa lisää polttoainetta. Myös kunnon flunssa- tai vatsatautiaaltoon osuminen ei tee kaupassa asiointia miellyttäväksi, ehkei mahdolliseksikaan. Koko perhe voi olla (ja usein onkin) saman taudin kourissa.

Toisenlaiset poikkeustilanteet voivat sitten syntyä esimerkiksi kaupan tai kuljetusalan työnseisausten tai lakkojen vuoksi, tuontantoon liittyvin ongelmien myötä (meillä ja maailmalla) tai vakavemmista poikkeusolosuhteista kuten epidemiat, katastrofit, levottomuudet ja sodat. Niiden ei tokikaan tarvitse tapahtua meillä, sillä suurin osa suomalaisten arkipäiväisistä tuotteista ovat nykyään tuonnin varassa, vaikka ne olisivat kotimaisia tuotteita. Esimerkiksi Suomen suosituimmat leivät tehdään nykyään Virossa. Mikä tahansa suurempi poikkeustilanne syntyy maailmalla tuntuu myös meillä. Esimerkiksi tällä hetkellä suurta huolta aiheuttaa sääilmiö El Niño, jonka ennustetaan aiheuttavan mittavia satotuhoja. Me täällä Suomessa olemme suojassa El Niñolta, mutta sen vaikutukset koskevat meitäkin. mm. riisi, kahvi, sokeri ja suklaa ovat vaaravyöhykkeellä ja mikäli satotuhot ovat mittavat, tuotteiden hinta nousee taatusti. Pahimmillaan tietenkin voi käydä niinkin, että koko sato menetetään.

Monelle kunnon kotivara on myös lisäturva epävakaisen talouden aikaan. Jos perhettä kohtaa tilanne, jossa toimeentulo heikentyy, kotivara helpottaa kummasti. Ainahan sitä voi ajatella, että sukanvarresta sitten, sieltä säästötilin puolelta kaivetaan kuvetta, mutta niin hyvä kun sukanvarsi onkin, se ei välttämättä toimi jos ei ole sähköä tai nettiä. Tuoreena esimerkkinä vaikkapa Kreikka, jossa taloustilanne ajauttui siihen pisteeseen, ettei sitä rahaa toviin saanut pankista lainkaan tai vain rajoitetusti, koska sitä ei vaan ollut saatavilla. Suomi on seuraava Kreikka, on nyt huudeltu kansainvälisen lehdistönkin toimesta tai kuten Guardian uutisoi keväällä: ""Not as bad as Greece, yet, but it's only matter of time".

Piruja seinille maalaamatta uutiset eivät ainakaan kovin valoisia aikoja lupaile, joten kovivara on ihan tosissaan hyvä asia olla. Kotivara on noin ylipäätään kiva juttu ja wanhan ajan ruokakomerot kerrassaan käteviä! On hieman turvallisempi olo, säästyy rahaa ja talouden pyörittäminenkin on helpompaa kuin alati kaupassa hyppäämällä. Meillä kotivara tavoittelee tilannetta, jossa pärjäisimme suht normaalisti ainakin kuukauden päivät ja kohtuudella parikin. Tästä on tullut elämäntapa, jota ei tule enää edes ajateltua. Maailmanloppua ei ole syytä odotella tai itseään huolesta uuvuttaa, mutta kuten sanotaan, vara ei venettä kaada, joten ei kun kotivarailemaan!

Huolettomia päiviä ja hurmaavia ruokakomeroita jokaiseen tupaan toivotellen

Jovelan Johanna

42 kommenttia:

  1. Ah, mikä järjestys. Tuollaisen inspiraation kun itsekin saisi :)
    Kotivaran lisäksi tuolla tavalla säästyy euroja poikineen, kun kaupaan ei mene "mitähän sitä ostaisi" mentaliteetilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin! Me käytiin ennen Jovelaa kaupalla likimain aina pohtimassa mitä sinä päivänä syötäisiin ja kärryihin livahti paljon ihan turhaa. Tulee siinä aterialle hintaa, kun jokaisen erikseen haki ;D

      Poista
  2. Kyllä nyt saa tulla talvella lunta merikaupalla...ei teille hätä tule..:) KAtsoinkin tuosta ekasta kuvasta, että mitähän pussukoita siinä roikkuu..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan kuin ötökät pesässä villasukat jalassa ja muonaa masussa ;D Tosin just nyt ei muonat innosta. Jäi eilen jutut vähän kesken ja edelliseen postaukseen kommentoimatta, kun iski joku ärhäkkä masupöpö. Niitä kahdestaa tuutista tyhjennyttäviä, yök :P

      Poista
  3. Voi hyvänen aika, tuota järjestystä katsellessa ei tiedä punastuuko vai kalpeneeko, kun ajattelee omaa ruokakomeroaan !!??
    Sinulla on sitten ihana blogi, asut aikamoisessa talossa jota osaat vaalia .

    Hyvää loppukesää
    Toini Kymenlaaksosta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Toini :)

      Vaatekaappi ainakin aiheuttaa täällä kauhistusta, eikä suinkaan isännän puoli, joka kelpaisi armeijaankin. Miten voi yksi akka olla niin surkea kolttujensa kanssa! Yhtä myllerrystä aina ;D

      Poista
  4. Kyllä on kauniissa järjestyksessä ruokatarpeet. Tulee mieleen ihan pienen maalaispuodin tunnelma. Maustepussi-idea on loistava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaisen maalaispuodin tunnelmaisen haluaisinkin tuosta :)

      Poista
  5. Teillä on kyllä hieno ruokakomero! Tuo kotivara on kyllä sellainen asia, jossa itsellä olisi parannettavaa. Aika monipuolinen ruokakaappi on, mutta ei sillä kovin pitkälle pötkitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotivara mielletään usein serviytymismuonavarastoksi, jonka sisältöä kukaan ei syö kuin pakon edessä ;D Itse suosittelen sisällöksi juuri sitä samaa, mitä muutenkin tulee käytettyä. Jos kakka iskee tuulettimeen, ei sitä harmia tarvitse korostaa syömällä kylmää nötköttiä suoraan purkista, jonka on ensin murhannut auki kun ei sitä avaajaakaan mistään löydy ;D

      Poista
  6. Hei!
    Kuinka olet tehnyt nuo pussit? Eli oletko vaan kipannut pussista mausteita noihin kangaspusseihin? Aivan loistava idea joka täytyy kopsata meille keittiöön, kissan ruokakupin takia tuntuu että on jotenkin pahahaju liian usein, siis meidän kolli ei ole mikään hienostelija vaan ruokaa roiskuu syödessä ympäriinsä enkä aina ehdi riittävän nopeasti rätin kanssa perään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole tehnyt pusseja itse :) Ostimme ne jostain Fiskarsin puodista pari vuotta sitten, kun möivät niitä poistolaarista 0,50 € kipale. Ne on ihan tavallisia pussukoita, joissa on kiristysnarukuja ja siinä naru. Kippasin mausteet suoraan pusseihin, mutta jos mausteet ovat ihan pulverijauhoa, kannattaa laittaa vaikkapa kahvinkeittimen suodatinpussi tai talouspaperi pussin sisälle, jottei mauste tule kankaasta läpi :)

      Poista
  7. No nyt ei sovi lipsua järjestyksestä, ei! Niin hieno komeron sisältö teillä kyllä on. Ja olen ihan samaa mieltä tuosta kotivaran hyödyllisyydestä. Myöskin siinä säästää, ettei kaupassa ravata alvariinsa ja yleensä tällaiset varastot hankitaan sieltä, mistä ne edullisimmin kerralla saa. Erittäin järkevää ajattelua ja sitä yritän itsekin ylläpitää parhaani mukaan. Meillä kun on kulku kauppaan erityisen hankalaa, joten olisi silkkaa hulluutta joutua lähtemään kauppareissulle puuttuvan pastapussin takia :). Mieluummin ruokakauppaan sitten, kun on useampia syitä lähteä liikkeelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kautta kiven ja kannon, lupaan ja vannon ;D Ruokakomero säästää paljon rahaa. Tarjouksia hyödyntäen säästyy pitkä penni ja todellakin sen ruoan hinta on eri kun sitä ei hae annos tai kaksi kerrallaan kaupasta (jossa tulee ostettua samalla turhaakin).

      Idurissa ruokakomero on varmasti ihan must! Siellä on piisannut sitä lähiruokaakin mukavasti, kuten muistelen niistä herkullisista postauksistasi nähneeni.

      Poista
  8. Tuo komero on kyllä niin mahtava kaikilla mittapuilla.
    Tuosta tulee aina mieleen lapsuuden ruokakomero (miltei pieni huone, ikkunakin siinä oli) mummolassa - ja se tuoksu! Tiedä sitten mistä tuoksu tuli, pussseista vai leivonnaisista joita siellä myös taisi aina olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni ikkuna olisikin ihana, mutta meillä ulkoseinä olisi hyllyjen kohdalla ja onhan se niinkin, että elintarvikkeet säilyy parhaiten pimeässä :)

      Poista
  9. No nyt on Jovelassa ruokakomerokin jäejestyksessä...ja oikein hyvälle näyttää...tuo maustepussi-idea pitääkin napata omaan keittiöön...kiitos vain vinkistä☺
    AURINKOA SYKSYYNNE...joka marjat ja sienet on kerätty....olisi kiva kuulla,miten sinä niitä säilöt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjat ja sienet :( Nuo on piikkejä lihassa. Sieniä en tunne riittävästi, jotta uskaltaisin niitä kerätä. Mulla on vaffa pelko siitä, että myrkyttäisin jonkun vahingossa. Sienet voi tietty opetella tuntemaan, mutta ei siitäkään sitten paljoa iloa olisi, kun en pysty niitä tai marjoja keräämään. Nyyh! Mulla on selkäsairaus, jonka vuoksi en voi kyykkiä ja tehdä toistuvaa taivutusliikettä ja nyt kun tuo olkakin sai sen kiusallisen bursiitin (eikä se ole 100% palautunut vaan kipeytyy rasituksesta), ei sellaisella kepin päässä olevalla keräimelläkään olisi homma mahdollista.

      Suunnattoman ärsyttävää! JOS voisin kerätä marjoja, tekisin niistä hilloa ja pakastaisin sellaisenaan. Osasta tekisin varmaan likööriä. Sienet varmaan kuivaisin, jolloin ne veisivät vähän tilaa ja olisivat nopeasti käytettäviä tarpeen mukaan :)

      Poista
  10. Tuo teidän komero on kyllä niin priimaa! Heti viimesen päälle :) Saan tässä syksyn päälle keittiöön lisää laatikkotilaa ja sitten meidänkin kotivara laajenee.

    Olen syyskuussa menossa nyös omatoimisen varautumisen koulutuspäivään, en malttaisi odottaa! Siellä on kotivara yhtenä aiheena, mutta myös muita aiheita, miten yksilöt tai yhteisöt voi varautua erilaisiin poikkeustilanteisiin. Mulla on jo pitkä lista kysymyksiä: "...mutta mitäs jos..." :D Suomen pelastusalan keskusjärjestö SPEK järjestää näitä maksuttomia koulutuksia muutamilla paikkakunnilla (Rovaniemi, Joensuu, Seinäjoki, Turku) nyt syyskuussa.
    https://koulutus.spek.fi/Default.aspx?tabid=70&query=varaudu&group=Varautumiskoulutus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää vielä lisätä, että myös martoilla on kotivara teemana syyskuun ensimmäisellä viikolla, ja siihen liittyen marttapiirien tapahtumakalentereissa on kotivara -iltoja. Ne on pääosin sellaisia, joihin saa kuka tahansa osallistua.

      Poista
    2. Voi että nuo on hyödyllisiä! Loistoidea kerrassaan! Kerrothan sitten millaista siellä oli! Katsoin noita tällä seudulla järjestettäviä, mutta Turun koulutus osuu sellaiselle päivälle, etten pääse sinne :(

      Pitäiskin tutustua täällä paikallisen Marttayhdistyksen toimintaan. Martat on niin loistojuttu!

      Poista
    3. Martat on tosiaankin loistojuttu :) Pieni sivujuonne: Marttojen ansiosta Suomessa on 1900-luvun alussa alettu pitämään kotikanaloita! Käytännössä niitä ei ole ollut juuri ollenkaan ennen kuin martat perusti kolme mallikanalaa ja neuvoivat kotikanaloiden perustamisessa. Vuosina 1911-1914 kotikanalat yleistyivät. Kotikanaloista ja historiasta oli juttua kesän Martat-lehdessä. (Luettavissa myös netissä :) )

      Mulla on blogin suhteen aika tiukka seula, mistä sinne laitan juttua, mutta ehkä tämä kotivara ja varautuminen menee mulla "inspiraatiota kotoiluun" teeman alee just ja just :D Eli kylläpä sinne varmaan jutun rustaan sitten kun tuolla koulutuksessa käyn :)

      Poista
  11. Tuo kotivarasi ja ruokakaappinne on ihastuttavan käytännöllinen. Eikä kauniit säilytysastiat ja etiketit ole ollenkaan huono lisä ;-D
    Olen tuossa suhteessa laiska emäntä, meillä käydään kaupassa melkein päivittäin, lähikauppa on liian lähellä.......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me tehtiin sitä edellisessä kaupunkikodissa, vaikka meillä ei ollut kauppa ihan lähelläkään. Sitä tottui sellaiseen automaattiseen tapaan, että kaupassa käytiin kun toinen tuli töistä ja perjantaisin se normaali kunnon lasti kun on viikonloppu edessä. On jotenkin vapauttavaa, kun siitä omakehitteisestä systeemistä pääsi eroon :)

      Poista
  12. Hieno ruokavarasto! Itse sinkkuihmisenä ja paljon matkustelevana ruokavarastoni ovat varsin suppeat ,hapankorppuja ja pari purkkia sardiineja tälläkin hetkellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan selvä, ettei sellaisella mitään pikkukaupan varastoa kotona ole, joka ei kotonaan paljon ole ;) Ehkäpä itse vastaavassa tilanteessa kuitenkin varaisin johonkin kaappiin hieman pastaa, riisiä, varapurkin teetä ja kahvia, sokeria, uuroaineet (vaikka puuroriisipussi) maitojauhetta, kuivahiivaa, öljyä, jauhoja ja joitain sellaisia juttuja, joista voi tehdä muutamia aterioita jos vaikka sattuisi reissusta palattua olemaan sellainen tilanne, ettei kauppaan pääse pariin päivään. Ihan vaikka pestoa ja parmesaanijauhetta :) Ei sen varaston tarvitse olla kovinkaan suuri, jotta se toimii hätävarana.

      Meillä kotihiirillä se on sitten suurempi, tuo kotivara :)

      Poista
  13. Ooi. mulla odottaisi sama projekti, ruokakomero huutaa siivousta ja järjestystä.. mutta joskos sadesäällä tai talvella... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sadepäivinä on kivaa puuhailla ja järkkäillä :) Toivotaan kuitenkin, ettet ihan pian pääse siihen hommaan nyt, kun aurinkoa on ollut taas saatavilla ;D

      Poista
  14. Eihän tuollaista järjestelmällisyyttä ole olemassakaan!!! :O Mä hankin torpalle kyllä purkkeja ja purnukoita, mutta ne on kaikki erilaisia, värit sentään mätsää :) Nuo isommat lootat täytyy ottaa käyttöön kyllä esim talveksi, kun ei olla siellä kovinkaan paljon.

    Tuoksupusseista tuli mieleen, että miksipä pelkästään keittiöön - tai meillähän on tupa(keittiö), voihan se tuoksu levitä kammarinkin puolelle. Helppoa ötökäntorjuntaa - ja samalla menee vanhan purun tuoksahduksetkin... :D Tähän asti olen levitellyt laventeli pussukoita (kerään aina kesän ruukuissa olleista laventeleista kukinnot talteen).Tästä saa vaihtelua elämään ja onhan mausteinen tuoksu enemmän talvinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mamma Vee :) Mulla on joku järjestelymania täällä. Ollaan oltu niin pitkään, pari vuotta erinäisten tavarapaljouksien vankina muutosta ja rempoista johtuen ja nyt alkaa piisata. Pitää saada ordninkia huusholliin!

      Salvia on muuten miellyttävä huontuoksu. Kasvatamme sitä itse. Toiset tykkää laventelista, mutta itse en tykkää sen tuoksusta ollenkaan.

      Poista
  15. Hyvä Herskap Jovelassa,
    Paljon terveisiä täältä Astoriasta taas. On mennytki koko pitkä aika siitä kun viimeksi kirjotin sinne Koti Suomeen. Kiitokset teidän preivistä, oli hyvä kuulla, että Kartanon asiat runnaa mukavasti ja ootta ollu terveinä kaikki, ihmiset ja elikot. Mullla onki nyt senverta isompaa asiaa, että jos Frouva ottais ja istuis alas, ennenkö lukee enempi.

    Minä vähä selitän, miten tähän on tultu. Keväällä ko viimeks sinne preiviä laitoin, oli aatokset lähtiä poies kokonaan, tai mennä vaikka Austraaliaan. Mieli oli vähä alamaisa sen Artturin jäljiltä. Tuumasin ruveta vanhakspiiaks lopun iäkseni. Noh, meitä lähti sitte yhtenä ehtoona Haalille usiampi palkollinen tästä ympäriltä. Ei sitä aina jaksa vain omasa kamarisa istua. Ni sielä haalilla sitte minun silimät yhytti semmosen hiljasen näkösen miehen, istu sivummalla eikä paljo muitten kans nauranu. Oli se ollu sielä ennenki. Sitte joku rupes haitarilla nuotille ja toinen otti fiulin ja arvaa sen, että het oli muutama pari lattialla tanssaamassa. Ja tämä hiljanen mies tulee ja pokkaa minua valssille! Kävi siinä seleville, että on näitä kielisiä, Irlannin sukuja, toista polvea jo täällä. Nimeltänsä Patric o’Neal, leskimies ja ikää kuusneljättä. Sen kans kävelin sitte myöhemmin kotia ja puhetta piisas, vaikkei se suomea osannukka. Minoon jo koko hyvä Enklannin puhumisessa, kyllä Misis Loiksen palveluksesa on ollu hyvätki puolensa. Vaikka hiki päässä häärää, on kerenny kumminki kieltä oppia.

    Tämä Patric tai Paddy niinko sanovat ja minäki nykysin, haki sitte jo seuraavalla viikolla minua ajelulle. Sillon omat kärryt ja hevonen. Ja talo. Kärrysä istu kaks samankokosta lasta, ovat kaksoset, kohta nelivuotiaat Ailey ja Neal. Tai niinkö minä sanon, että Aili ja Niilo. Punapäitä, ihan ko isänsä. Äitiä ei lapsraukoilla enää ole, meni sisältäottoon kun nämät oli alta parivuotiaita. Siitä saakka on sitte Paddy niitä koittanu viedä eteenpäin. Ei sillä, siististi ne oli puettu ja sievä oli käytös, mutta tytöstä näki, ettei se miesväeltä oikein tuo palmikonteko onnistu. Se on tämä Paddy siivo ja tasanen mies, ei korota ääntä eikä lyö lapsia.

    Sitte siinä kävi niin, että me ruvettiin friiaamaan. Tai miten sitä nyt talollinen ja kahen lapsen isä mihinkään yöjalkaan menis. Enempi vain oltiin sielä Paddyn talolla. Naisen kättä se kaipas koko huusholli, vaikka olivatki yrittäneet pitää kaiken reilasa äitin kuoltua. Minä sielä pistin oikein tuulehan, pesin ja jynssäsin, vaihdoin puhtaat sänkyvaatteet, leivoin leipääki ja paistoin plättyjä lapsille. Voi ko ne oli onnellisia! Aili tuli oikein niiaamaan ja sano kahesti tänkjuu. Lapsraukat, on se kauhiaa kasvaa ilman äitiä.

    Frouva tiesti jo arvaa, että ei tämä tähän loppunu, no ei niin. Viime pyhänä minusta tuli Misis O’Neal. Onhan tämä ollu aikamoista faartia, mutta syrämesä tuntuu oikialle. Paddy on hyvä mies ja sillä on lempiät silimät. Ja nyt on sitte mullaki oma talo ja koti. Tupa ja kaks kamaria, vähä isompi ko Villa Gerda. Ulkorakennuski on, hevosella talli ja kaks lehmää, neljä kanaa ja kukko. Eli munat ja maito on omasta takaa. Peltoaki on, minen ihan vielä tierä tarkasti montako eekkeriä, mutta viljaa tulee kuulemma liki omiks tarpeiks, kohta kun on harvestin aika, sano Paddy. Tämä minun mies. Ja keväällä minä laitan kasvimaan, porkkanaa ja rutebekaa, käbbitsiä ja pumpkinia, perunaa tietenki.

    Nyt minä sitte pyytäisin, että Frouva vähä alustais Mammalle tätä asiaa. Täsä on toinen preivi kotiväelle, josa oon kertonu saman asian. Mutta Frouva tietää Mamman heikon syrämen ja muutenki tyylin huolehtia ja valvoa. Siks toivon että Frouva selittäis Mammalle, ettei mulla mitään hätää, päinvastoin. Vaan kyllä se Luoja lastansa välillä viskoo niin ettei arvaiska.
    Oikein hyvää vointia teille ja Jumalan siunausta,

    toivottaa Misis Hildur O’Neal ynnä miehensä Patric ja lapset Ailey ja Neal

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, Hildur <3 Meidän ihana virtuaalisisäkkö is back! Miten ilahduinkaan tästä tänään! Ihana aloitus aamulle!

      Kiitos, Keekis :) Ps. joko näit kapioarkun ja tiinun Gerdan uudessa tuvassa? Ne on niin <3

      Poista
    2. No näin tietenki <3 Ainahan minä tämän blogin luen ku koneelle kerkiän :)
      Keekis

      Poista
  16. Mitä/mistä nuo puiset laatikot ovat (vai mainittiinko se tekstissä)? Kauniita. Ja muutenkin niin täydellistä, että voiko tuollaista ollakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin niitä pari vuotta sitten Bauhausista. Niitä on siellä edelleenkin ja välillä ne ovat tarjouksessa. Käsittelin puulaatikot Pinotexilla. Postaus aiheesta on täällä :) http://jovelassa.blogspot.fi/2013/02/tuumasta-toimeen-puulaatikot-leffoille.html

      Poista
  17. Upea, kaunis ja herkullinen varasto! Tunnen tarvetta tehdä jotain omalle piskuiselle köökikaapistolleni. Samalla ihan nolottaa tämä kaupungistuminen. Kaikki on niin helppo vaan hakaista tuosta läheltä...
    Heti, kun saan tv/makkarihuoneiden rempat loppuun, siirryn kyllä tähän projektiin.

    VastaaPoista
  18. Ihailtavaa ahkeruutta kyllä! Aivan valloittava ruokakomero!
    Mistä mulle sellanen tehtäs? Olen toki ehdottanut isännälle että purettas keittiön yläkaapit pois ja hyllyt vain purnukoille ja purkeille, ei ole vielä lämmennyt... vielä.
    Mun silmään nuo etiketit olis väärinpäin, mutta silmiä on monia!

    Innolla seuraan ja odotan aina uusia postauksia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin mallailin etikettejä molempiin suuntiin, mutta niiden tarkoitus on olla harjakattoetikettejä, eivätkä sitten istuneet kaari ylöspäin lainkaan!

      Pitäähän sitä pieni ruokakomero olla ;) Toimeen vaan! ;)

      Poista
  19. Aiwan huikean ihastuttava blogi!
    Ja miten tavattoman kaunis onkaan kotinne lemmikkejä myöten! <3

    Nyt, kun näin ruokakomerosi, alkoi minunkin tehdä mieli tuollaista. Meillä vain on melko pieni talviasuttava mökki ilman mukavuuksia, jossa koetamme olla mahd. paljon hermojamme lepuuttamassa. Jospa tämän kylmimpään pieneen nurkkahuoneeseen rakentaisi lisäosaksi komeron, jota ei lämmitettäisi, ja jossa voisi pitää hyvät ruokavarastot. Tähän vaan ovi seinän läpi...

    Kotivaraa tai varmuusvarastoja tulisi kyllä olla jokaisella. Juuri viikko sitten Britannian pääministerin avustaja oli tweetannut suosituksen, että ihmiset hankkisivat kotivarat 1 kk ajaksi. Elämme sellaisia aikoja ettei koskaan tiedä, milloin talous romahtaa ja syntyy kaaos. Silloin pitäisi olla käteisvaraa, juomavettä varastossa ja ruokaa, kynttilöitä, tulitikkuja, pattereita, patteriradio... Olen itsekin jonkinlaista pientä kotivaraa keräämässä. Ja juuri tarvikkeista, joita käytämme joka tapauksessa muulloinkin. - Blogistasi sain paljon uutta hyvää ideaa! Kiitos! :) <3

    terv. Narnian emäntä - Narnia on paikka, jossa eläimetkin puhuvat ja hyvän voimat taistelevat pahaa vastaan. :)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!