jovela

jovela

torstai 10. syyskuuta 2015

Kaikkea ja sen väliltä

Täällä ollaan, alive and kicking, kuten tavataan sanoa. Kaikkea sitä ihmisen elämässä ehtiikin tapahtua rapiassa viikossa kun oikeen alkaa asiaa pohtimaan. Suurin osa postauksen kuvistakin on jo viikon vanhoja, eli mennyttä elämää kirjaimellisesti.

Viimeisen 10 päivän aikana on pääasiassa tullut tehtyä töitä. Mr. Murphy on ilveillyt mukana vieden työaisaparini sairaalaan pöpöä potemaan, työohjelmisto on ollut poissa käytöstä useamman päivän (aina niin ihastuttava tilanne), selkä on oikutellut niin ette paljoa olla kumarreltu ja bursiitti-käsikin on kiukutellut hieman. Suomi on saavuttanut lööppien mukaan lakkohenkisen riitaisen konkurssinsa jossa ei omat eivätkä muut armoa saa, automme meni ajokieltoon ja ulkona on ollut kylmä. Sellainen napakasti hanurista -viikko siis, josta ei jaksa loppujen lopuksi piitata määräänsä enempää. Onhan näitä haasteita elämässä ja ne sitten otetaan vastaan kun eteen tulevat ja vastapainona nautitaan siitä mitä on vaikka alahuuli väpättäisi.


Kieltämättä maailman ja oman lintukotomme tilanne on huolestuttava - ehkäpä eniten siltä osin, millaisia me ihmiset tunnumme olevan - kovin riitaisia ja sydämettömiä. Se ei edesauta mitään eikä ketään. Kaikilta pitäisi ottaa, mutta ei itseltä, apua pitäisi saada, mutta sitä ei anneta. Aina on jossain se joku muu, joka vie minulta ja tietysti se, jolta pitäisi ottaa että saisin itselleni. Harvoin saa ilahtuneena lukea siitä, miten joku päättää tehdä itse jotain tilanteen parantamiseksi - muutakin kuin huudella suureen ääneen. Surkeaa olemista kerrassaan. Nyt ollaan sitten napit vastakkain vähän kaikkien kanssa ja lakkouhkiakin on ilmassa. Niin huolestuttava kun tämä tilanne onkin, olemme olleet aika lungnisti maailman myllerrysten suhteen. Yritetään pohtia miten voidaan vakauttaa omaa tilannetta, miten vaikuttaa asioihin positiivisella tavalla ja pärjätä jos tilanne menee pahaksi, jotta kuormittaisimme itse mahdollisimman vähän lintukotoamme.


Ja ihan hyvinhän se on mennytkin, vaikka alahuuli on välillä väpättänyt. Liikaa päästöjä pöhöttävä auto sai jäädä korjaamatta. Se oli tilapäisauto ja olimme jo päättäneet, että vuoden loppupuolella se joka tapauksessa saa vaihtua toiseen, sellaiseen, joka vastaa tarpeitamme paremmin. Asia tuli hoidettua nyt, joten loppupeleissä homma kääntyi iloksi. Selkä nyt on mikä on, välillä kiukuttelee ja sitten taas leppyy. Sitä odotellessa! Päivän ilouutisena sain viestin sairaalasta, että työaisaparini tilanne on kääntynyt parempaan ja kotiuttaminen on mahdollista jo pian. Murhekryyniohjelmistonkin saivat korjattua siellä, missä katsellaan koodeja kiinnostuneina. Lämmin päivä, aurinkoa, niin ja valoa!

Meidän salin sähköongelma on selätetty, eikä se mikään iso juttu ollutkaan! Kylän sähkömies piipahti paikalla ja homma oli valmis parissa minuutissa. Sähkömies otti samalla lapsuudenkotini käytävälampun mukaansa (sellainen sievä posliininen seinälamppu, jossa on maitolasikuuppa) ja lupasi laittaa siihen sähköjohdon. Myös äidin valtava messinkilamppu sai sähköt ensimmäistä kertaa sitten Jovelan saliin muuton. Ollaan räpsytelty katkaisijaa hieman, on se vaan hieno, valot ja kaikki!



Pippa Pitkäsääri von Feline se vaan kasvaa ja rohkaistuu. Näinä päivinä ei juuri paikkaa ole minne se pikkuliero otus ei ehtisi livahtaa! Huusholli on otettu haltuun ja koiratkin kiinnostavat kovasti, mutta koirien osalta innostus on edelleen liian suurta. Saavat totutella edelleenkin sermin suojasta toisiinsa. Pipasta on tulossa rohkea, sosiaalinen ja viehättävä kissa, joka on myös äärimmäisen ihmisrakas. Aikansa touhuttuaan Pippa kömpii aina syliin nukkumaan ja viihtyy siinä tunteja - usein samalla kun teen töitä. Aika tyytyväisen näköinen otus tuossa kuvassa on, eikös vaan!


Seuraavissa kuvissa Pippa esittelee uutta lemppariaan, lampaantaljamattoa - tai siis me esittelemme Pippaa kun se on niin super! Isäntä muuten sanoo, että aina kun hän ottaa Pipan syliin, kissa muuttuu nesteeksi! Pippa menee kirjaimellisesti sellaiseksi lötköksi hurinatahnaksi, että isäntä saa ihan tosissaan pitää kissasta kiinni, ettei se valu lattialle!

Pippa ja lampaantaljamatto




Minähän olen lampaantaljafriikki - olen ollut sitä jo kauan ennen kun taljoista tuli viimevuosien hittituote. Sanotaan, että suunnilleen 80-luvulta saakka, kun isosiskoni laittoi lampaantaljan lapsuudenkotini vierashuoneen tuolille. Meillä on paljon lampaantaljoja, koska vanhan talon vanhat lattiat ovat jääkylmiä talvisin. Olen haaveillut oikein suuresta taljasta, lampaantaljamatosta. Nyt sellainen on tuossa. Ehkä jonain päivänä vielä hankimme toisen makuuhuoneeseen ihan matoksi. On ne vaan niin ihania.




Tämä lampaantaljamatto on n. 1,4 metriä leveä ja 2 metriä pitkä. Se on valmistettu pitkäkarvaisen Islanninlampaan taljoista yhteen ompelemalla. Jos joku on haaveillut vastaavasta, Taljakaupassa on edelleen ihan asiallinen ale tälle tuotteelle. Pippa nyt tietenkin on ihan in love tähän jättitaljaan, jonka pitkien ja pehmeiden karvojen sekaan on niin mukavaa uinahtaa, mutta kyllä se on luksusta meille paljasnahkaisillekin. Meillä tuo jättitalja ei siis ole mattona, vaan tuplaleveän divaanin päällä lämmikkeenä. Talvisin lattian kautta nousee viileää ilmaa, jota viime vuonna estettiin laittamalla armeijan ylijäämäkaupasta ostettu villahuopa lattialle divaanin alle, mutta tämän taljan myötä sitä ei enää tarvitse tehdä. Divaanista on tullut uusi lempparipaikka. Taljan alla on vielä lämmittävä petari. Silkkaa mannaa selkävaivojaan märisevälle itselleni!


Salissa ei muuten enää näytä ihan tältä. Divaani on samalla paikalla kuin ennenkin, kuten sohvakin, mutta muuten salissa on pyöräytelty huonekaluja uusille paikoilleen. Tämä ei johdu mistään uudelleenmöbleerauskuumeesta, vaan ihan siitä, että salin lattian rivetys alkaa nyt viikonloppuna ja mööpeleitä oli pakko siirrellä. Siinä samalla sitten laitettiin ne niille paikoille, joille mööpelit ovat jäämässä vanhennuskalustuksen myötä.

Mitäs muuta..

Satoa ollaan kerätty edelleen. Porkkanaa nostettu, syöty ja pakastettu, tomaattia kerätty kulhoittain ja pakastettu niitäkin pastaruokia varten. Nuo lilat porkkanat on kyllä valtavan hauskoja ja maukkaita kuin mitkä! Niitä ehdottomasti ensi vuonna lisää!




Palsternakat on vielä nostamatta, ei niitä paljon saatukaan, mutta otetaan se mikä saatiin. Porkkanaa olisi laatikollinen nostamatta, jos vaikka ne sitten ennen kun menee yöllä pakkasen puolelle. Minttua tuli tänä vuonna melkoisen paljon, ne voisi nyt viikonloppuna leikata ja kuivattaa puuhellan yllä tuvassa. Jos vaikka minttuhyytelöäkin tekisi!

Pönttistä on lämmitetty muutamana päivänä ja tuvan puuhellakin on testattu kesätauon jälkeen. Hyvin vetää hormi ja 25 litran kattilallinen tiskivettä kuumenee kahdella halolla. Se on jo melkoista se! Ihan tavallista arkea ollaan menty päivästä toiseen, talveen jo varautuen. Isännällä jatkuu pajaopinnot nyt nelipäiväisenä, valmistuminen häämöttää ensi keväänä. Isännän syysloman aikaan sitten olisi sen Gerdan takahuoneen, eli kammarin laitto talvikuntoon.

Muita suunnitelmia

Täällä siirrytään hiljalleen sisähommiin, paljon on kaikkea laitettavaa vielä vuosiksi eteenpäin. Ehkä suurin projekti tälle vuodelle on se, että teemme tuonne vessahuoneeseen erillisen tilan vessanpöntölle. Meillähän ei tässä viemärittömässä talossamme ole vesivessaa, vaan Separett -vedetön vessa. Tällä hetkellä vessa on pönttiksen vieressä, mutta ajattelimme, että siirrämme sen toiselle puolelle huonetta ja teemme sille ohuet väliseinät. Muu tila jäisi sitten vaikkapa pieneksi kirjastotilaksi, josta pönttiksen suoma lämpö pääsee liikkumaan vapaasti kuten ennenkin ja samalla kirjat saisivat oman tilan. Tuo vessahuoneemme ei ole ihan pikkuruinen koppi kuitenkaan. Taitaa olla n. 8-9 m2.


Mitään taloudellisesti kovin suuria hommia emme tee tai teetä, sillä ajat ovat nyt mitä ovat. Toisaalta juuri nämä asiat olikin budjetoitu ja suunniteltu tälle vuodelle, eli emme kuitenkaan jäädytä suunnitelmiamme kokonaan. Pitää vaan hieman priorisoida ja yrittää olla järkevä, hieman siirtää kalliimpia hommia jos eivät ole kiireellisiä (eikä niitä kiireellisiä nyt ole). Tehdään mitä kyetään ja ehditään ja keskitytään siihen, että arki sujuu haasteista huolimatta. Siihen voi sentään vaikuttaa.

Hyvä kotivara, omavaraisuusasteen nostaminen edelleen ja ymmärrys sille, että esimerkiksi satomielessä voi käydä heikosti - kuten tänä vuonna kävi, on kuitenkin syytä pitää mielessä. Kotivaran osalta olemmekin nyt hieman nostaneet tasoa edelleen ihan senkin vuoksi, että mikäli tässä vielä aletaan lakkoilemaan, arki hankaloituu. Ei välttämättä ole mistä ottaa kun ovet ovat kiinni siellä, tuolla ja vähän joka paikassa tökkii mikä missäkin. Ei maalailla piruja, mutta varaudutaan, opastaa vanha kotitalouskirja viisaasti ja muistuttaa, että kannattaa pitää sukanvarressakin hieman killinkiä jos omaan talouteen osuu suurempia taloudellisen tilan muutoksia. Kun sanotaan, että oma suu on lähinnä, niin kyllä se oma apukin on lähinnä. Nyt apua tarvitsevia on niin paljon, että on ihan hyvä pyrkiä itse auttamaan itseään siinä missä voi - unohtamatta heitä, joilla avun tarve on vielä suurempi ja kiireellisempi. Nyt tarvitaan sitä suomalaista Sisua! Tekemisellä on ihan erilainen vaikutus kuin valittamisella. Asioista on syytäkin puhua, mutta pelkkä huutelu ei tuo kuin pahaa mieltä kaikille.

Meillä se tekeminen tarkoittaa järkeistämistä, suunnitelmallisuutta ja kohtuullistamista sekä sen oman vaikuttamisen (ja tekemisen) määrän ylläpitämistä, ellei jopa lisäämistä. Meillä on esimerkiksi ollut tavoitteena siitä hetkestä saakka kun Jovela hankittiin se, että saisimme tämän kotimme velattomaksi tämän vuoden loppuun mennessä ja siitä pidämme nyt kiinni. Valtakunnallisesti taloudellisen tilanteen heikentyessä olisi helpottava ajatus, että koti olisi velaton, sillä se on lainana kuitenkin joka kuussa maksettava menoerä. Turhista kuluistakin on hyvä luopua, nyt se lienee ihan oleellistakin, mutta kuluttamista ei tietenkään. Jos kukaan ei osta mitään, menetämme aina vaan enemmän työpaikkoja. Nyt se suomalaisen työn ja tuotteiden tukeminen ostopäätöksinä on entistä tärkeämpää.

Asioilla on tapana järjestyä ja niin nytkin tulee käymään. Nyt on se kipuvaihe meneillään ja kirpaiseehan se kaikkia tavalla tai toisella. Huolia on monia. Yritetään luoda tästäkin edes jotain hyvää.

Millaisissa tunnelmissa siellä ollaan? Oletteko varautuneet haasteellisiin aikoihin jollain tavalla?

Blogimeilissä on taas pieni rypäs postia ja yritän vastata niihin pikimmiten. Pajalla on tohinaa ja hidasteita, mutta tohottelen menemään minkä joudan :)

Hyviä päiviä ja toivoa paremmista päivistä itse kullekin!

Jovelan Johanna

28 kommenttia:

  1. Ihanaa kun osaat kääntää negatiiviset asiat positiivisiksi, sellaista ajattelua tosiaan tarvitaan juuri nyt! Ainakin sinulla on ihana miljöö miettiä näitä asioita. Aina kun noista hätävaroista kirjoittelet niin minua kolkuttaa ajatus, että miksi en ole jo tehnyt itsekin asialle jotain - kun sitä kuitenkin aina suunnittelen. Ehkä nyt sitten! Toivottavasti selkäsi paranee pian, tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos et ennen, niin nythän on oiva tilisuus tarttua tuumasta toimeen! Ei sen kotivaran mitään ihmeellisyyksiä tarvitse olla ja kun alkuun pääsee, sitä jo helposti innostuukin laajentamaan valikoimaa oman tarpeensa mukaan :) Tsemppiä ja kannustusta täältä sinne kotivarailuun :)

      Poista
  2. Mahtava asenne sinulla, Johanna! Niinhän ne asiat tosiaan välillä tuppaavat mennä pyllylleen oikein kertarytinällä. Mutta siitä se vyyhti yleensä taas sitten alkaa purkautua pienin askelin parempaan suuntaan. Onneksi on lämpimät vällyt ja pehmoinen kissa - niiden väliin on ihana kaivautua pimeänä syysiltana. :)

    Asiaa puhuit taas kerran. Turhaa narinaa on niin paljon ja tyytymättömyyttä, itsekkyydestä puhumattakaan. Mitähän lienee pitäisi tapahtua, että yhteisymmärrys ihmisten välillä alkaisi lisääntyä. Kohtuullistamisen kannattaja olen minäkin. Vähemmällä tulee toimeen, jos vain viitsii panna itsensä ja tapansa likoon ja miettiä tarpeensa uudelleen. Loppujen lopuksi ei se niin vaikeaa ole. Ja palkkioksi saa yleensä vielä hyvän mielen. Mukavia syyspäiviä ja -iltoja Jovelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Usein vastoinkäymiset sitten loppupeleissä tosiaan ohjaavat kohti ratkaisuja, joita ei muuten olisi tullut tehtyä. On toki sellaisia vaikeuksiakin, jotka lannistavat niin, ettei kykene näkemään mitään keinoja ratkaisuun tai jaksa lähteä ratkaisemaan vaikka mahdollisuuksia olisikin. Joskus se ratkaisemttomuuskin voi itessään olla ratkaisu, joka sitten jossain vaiheessa lähtee purkautumaan johonkin suuntaa kun tilaisuus tulee kohdalle.

      Mutta oli niin tai näin, määräänsä enempää ei kannata nurista. Jos on puhkua siihen, sen voisi kanavoida paremminkin ;D

      Leutoja tuulia sinne meren äärelle! Toivotaan, että syysmyrskyt pysyvät tänä vuonna poissa nurkista ja saadaan aurinkoinen lasku talveen :)

      Poista
  3. Pippa on kuin meidän Alma kun olen tietokoneella, syliin tai viereen on pakko ängetä :)
    Turhia kuluja on karsittu meilläkin, mikä on toisaalta huono yhteiskunnan kannalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taplaako Alma tassulla näyttöä? Pippa on kovin nettiaktiivinen otus ja on löytänyt läppäristäni lukuisia toimintoja, joista en ollut ennen tietoinen. Pipan bravuureita on mm. kuvankäsittelyohjelman söhlääminen niin, että mulla meni melkein 2 tuntia saada asetukset takaisin käyttökuntoon (löytää viiat ja löytää niihin ratkaisut) sekä kääntää näyttösisältö joko ylösalaisin tai pystysuuntaan :D

      Kulujen karsiminen toki vaikuttaa yhteiskunnallisesti, mutta oma talous on kuitenkin se a ja o. Myös niillä kuluttajavalinnoilla voi tukea tilannetta :) Vaikka ei ostaisi ja käyttäisi yhtä paljon kun ennen, voi supistetulla valinnallaankin kohdistaa ne eurot oman maan taloutta tukemaan. :)

      Poista
  4. Hei Johanna ja kiitos taas paitsi kivasta niin myös kovin viisaasta postauksestasi. Olen niiiiin samaa mieltä kanssasi!! Lämmittävästä petarista on jo monet kerrat pitänyt kysäistä, mistä olette sen hankkineet?
    Parempaa vointia sinulle ja mukavaa syksyä teille sinne Jovelaan! Päivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Päivi :)

      Meillä on joka punkassa lämmittävät petarit, eli meidän sängyssä, vierassängyssä ja tupladivaanilla, joka toimii myös parivierassänkynä. Lämppäripetareita onkin hankittu eri paikoista tarjouksien mukaan. Nyt en muista mistä me hankittiin oman ja vierassängyn petari, mutta tämä divaanin lämpöterari on verrattain uusi hankinta ja sen sentään muistan ja tätä jopa suosittelisin ;D

      Petari (tuplakoko) on hankittu ihan Elloksesta, joku -30% viikonloppuale se taisi olla. Mitä niitä nyt aina on säännöllisesti. Petarin merkki on Topcom, se on 160x140cm kooltaan ja se mikä tekee tästä petarista hyvän on se, että siinä on 2 säädintä. Molemmille puolille (oikea-vasen) petaria on siis oma lämpösäädin. Jos itse tuntee olonsa viluiseksi, voi napsauttaa oman puolensa petaria lämmittämään, mutta jos vierustoveri ei halua lämmitystä, hänen puolensa ei lämpeä. Lämpöasentoja on 2: 1&2, joista ykkönen on sellainen, että tovin kestää loikoillakin sen kanssa (lopulta tulee liian kuuma) ja kakkonen taas sellainen, että se lämmittää sängyn nopeasti ja on hyvin kuuma.

      Poista
  5. Olen niin samaa mieltä kanssasi! Viisaita puhut. Puhuimme juuri tuossa toissapäivänä siipan kanssa tästä maailman menosta ja muunmuassa lomista ja yrittäjän arkea elävänä hän totesi, että eihän hän ole voinut pitää lomia kuin päiviä tai korkeistaan viikon kerrallaan ja kertoja on vuodessa vähän. Asioita voi ajatella miin monelta kantilta. Lihavien hyvien vuosien = ylivarojen elämisen jälkeen, ansaitut edut kun menettää, niin kirpaiseehan se, mutta jotenkinhan tämä maa on ylös ponnistettava. Ympäröiviltä ongelmilta ei voi myöskään sulkea silmiä ja pistää päätä pensaaseen. Olen kanssasi samaa mieltä, että apuja on annettava ja talkoisiin osallistuttava, kukin voimiensa mukaan. No, mennessä näkee, miten maailma tulee makaamaan.

    Ihananinen Pippa ♥︎ Tuollaisen palleron haluaisimme mekin, jos vain emme olisi niin allergisia. Nuo taljat ovat niin vetovoimaisen näköisiä, että en yhtään ihmettele, että lempparipaikka on löytynyt juuri divaanista. Toivottavasti saat kropan pikkuhiljaa taas "ruotuun". Täälläkin on satoa korjailtu. Perunat pitäisi nostaa piakkoin sekä sipulit ottaa kuivumaan, se on vielä tekemättä. Muutenhan maalla ei juuri mikään muu lähtenyt kasvuun, paitsi rikkaruohot :D
    Kasvihuoneessa kasvaa vielä kurkkua ja tomaatteja reilumminkin ja uskon, että nämä lämpimät kelit nyt nopeuttavat kypsymistä vielä. Parempaa loppuviikkoa ja iloa siitä, mistä sen saa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutosvastarinta on niin luonnollinen tapa reagoida asioihin ja kun muutoksia on paljon, onhan se ihan selvää että niihin reagoidaan. Pelko on huoono ajuri, sitähän se taitaa olla myöskin. Meilä kuitenkin mennään kovin helposti sellaiseen kansankiihotustyyliseen huuteluun, jossa käytetään tyhjiä sanoja ja luuloja tiedon sijaan.

      On se ihan ymmärrettävää, että kismittää kun leikataan ja kun omaa vastuuta lisätään. Toisaalta huudetaan helposti, että meillä on holhousyhteiskunta, mutta toisaalta vastuuta ei haluta myöskään ottaa kantaakseen. Sellaista se on.

      Näin yrittäjän silmin monet näistä asioista on meille ihan arkea ja Suomen vajaasta 300 000 yrityksestä valtaosa on meiltä pienyrittäjiä. Ei meilläkään ole maksullista sairaslomaa, ei ensimmäistä eikä toista päivää. Vasta jos on niin saras, että 5 päivää voi olla sairaana, siitä viidennestä saa hieman korvauksia. Ei ole pyhäkorvauksia, iltalisiä tai lomakorvauksia. Ymmärrän silti, että tuokin muutos kismittää kun siitä joutuu luopumaan, mutta 1500 euroa vuodessa vähemmän palkkaa on kuitenkin enemmän kuin ei töitä laisinkaan. Jotain on nyt tehtävä, jotta ne työpaikat saadaan turvattua ja velkaantuminen loppumaan.

      Meillä kuule kävi pottujen kanssa niin surkeastii, että ne kuolivat kaikki. Kerran saatiin muistaakseni omaa pottua maistaa :( Noh, ensi vuonna sitten paremalla onnella!

      Poista
  6. Nyt minäkin rupean ihan oikeasti ymmärtämään tuon teidän kotivaran. On hyvä että on komerossa mistä ottaa, ja pidemmäksikin aikaa.
    En olisi uskonut että tällainen tilanne tulee meille Suomeen, mikä sekamelska tästä vielä tuleekaan.
    Sinun positiivisia ajatuksiasi on mukava lukea, ehkä tämä tästä kuitenkin järjestyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se järjestyy kun pistetään järjestymään :) Se toinen vaihtoehto on niin surkea, ettei sellaista kannata valita ;D

      Ollaan me kansana rämmitty monessa suossa ja sisulla ollaan noustu (ja hieman muiden avullakin toki). Tästäkin selvitään kyllä :)

      Poista
  7. Ymmärrän toki ettei kukaan halua vähentää palkkaansa tai luopua sunnuntailisistä kun pitää pyhänä tehdä töitä, mutta sitten tuon sunnuntain pitäisi olla kaikille sunnuntai. Vihannesviljelijänä, ei voi kuin tehdä töitä sunnuntainakin jos tukku soittaa varttia vaille neljä perjantaina että tuokaas kuorma sunnuntai-illaksi. Työntekijät on vapaalla kun ei ole varaa maksaa, koska eihän vihanneksista makseta sunnuntailisää, joten itse tehdään, sillä samalla palkalla kuin arkenakin, tuntipalkka huitelee kolmen neljän euron tietämillä, Mutta valittaa en jaksa, tälläkin tulee toimeen, Kulutustottumuksista kiinni.
    Ihanat taljat ja ihana kissa, uskaltaiskohan meidän vanhalle kollille hommata kaverin?! Ja mä tartteen isomman ruokakomeron, just tänään meni hermot taas ruuhkassa kaupassa, kunpa vois käydä vieläkin harvemmin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juurikin, jokaisen on nyt hieman annetava omastaan ja tuetaan sitten heitä, jotka eivät pärjää. Siihen koko yhteiskuntamme ja osittain korkeat menotkin pohjautuvat.

      Juu ei ole meillä yrittäjillä ole sunnuntaita, sairaspäiviä tai monia muitakaan juttuja, mutta se on toki oma valinta, että mistä leipänsä saa. Aina voisi olla paremmin, mutta usein se on mitä on ja sillä mennään. Pääasia kun mennään eteenpäin :)

      Tsemppiä sinne vihanneskasvattamoon. Hyvä että teitä on, saadaan kotimaista ruokaa eikä olla ihan pelkästään epävarman tuonnin varassa.

      Poista
  8. Hyvällä asenteella selviää vaikeistakin tilanteista. Ihana tuo löhöpaikka divaanilla, niin kutsuva! Iloista viikonloppua sinne! Nautitaan vielä kesäisen lämpöisistä päivistä täysillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne myös! Täällä taitaa viikonloppuna mennä aika lankunrakoja tökkien ;D

      Poista
  9. Hiton Mr. Murphy! Eihän sitä kukaan paikalle tilannut. Törkeä tyyppi, kun tuollaisten tuliaisten kanssa tuli :/

    Voih, miten ihanat kuvat. Varmasti mahtava tuo taljamatto(kin) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tylsä seuralainen tuo Mr. Murphy. Pistettiin matkoihinsa ;D

      Poista
  10. Kyllä nuo vastoinkäymiset osaavatkin aina kasaantua. Toivottavasti saat selkäsi taas parempaan kuntoon. Meillä tuo omavaraisuuden aste on ihan hyvä maidon ja munien suhteen, mutta pidemmän sähkökatkon tullessa pakastimien kanssa kävisi huonosti. Uusin aluevaltaus meillä on kasvikuivuri. Kutuille on tarkoitus kuivata omenia talveksi näin aluksi. Katsotaan sitten, mitä kaikkea muuta kivaa/ kuivaa sillä saa aikaiseksi. Milloin teille on tulossa kanoja ja vuohia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvikuivuri meilläkin oli ostoslistalla, mutta saapas nähdä joutaako sitä tälle vuodelle lainkaan hankkimaan. Sen verran pieni tuo sato on ollut.

      Kanoja ja kukko tulee ensi vuonna. Joskus keväällä nikkaroidaan niille pieni koti tuonne pihalle. Vuohia sitten ehkä seuraavana vuonna. Vaatii jo taas uuden rakennuksen mittavan korjaamisen ;)

      Poista
  11. Maailma ja Suame tilanne puhuttaa. Pakolaiskeskustelu käy kiivaana ja hallitus leikkaa sielt ja täält. Aika huanolt näyttää. Kotivaraa täytellää ja tarjouksii hamstrataa sillai et jos oikee paha tilanne tulee ni siält o antaa sit mukuloillekki. Tännehä ne tiätty eka tulee ku nälkä o ja kauppa o kii. Ne o sen veerra nuarii et ei ne neuvoist hualimat usko et voi tul semmone lakko et sitä perunaa ei kaupast saa. Niitte aikan ku heist o tullu aikuisii ei oo kauheesti mitää lakkoi ollu. Noh, kyl täst varmaa selvitää. Suames ei kai kukkaa nykypäivän nälkää kuale. Pidetää silti lippu korkeel ja aletaa tekee tual pihal syyshommii jotta saaraan sit taas ens kevään laittaa siementä maaha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin tehdään ja aina uudella innolla! ;)

      Perjantaina taitaapi olla monet ovet kiinni ja viikonloppuina kauppojen hyllyt tyhjentyä, jos ei kuljetukset ehdi paikata..

      Poista
  12. https://www.facebook.com/groups/254105491352190/?ref=bookmarks
    hei tuolta kyselemällä voitte saada edullisesti puutavaraa ja muuta tarpeellista jatko remontteja ajatellen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pete! Pitääpä isännälle vinkaa. Itse kun en henklökohtaisesti facessa hääri ;)

      Poista
  13. Voi miten tunnelmallisia kuvia oli koko postaus täynnä alusta loppuun. Jotenkin sellainen ihana, lämmin syksyyn kääntyvä tunnelma. Eikö olekin ihan mahtavaa, kun saa kauan toivomansa lamput käyttöön. Hyvä sähkömiehet, jotka osaavat puhaltaa uuden elon vanhoihin ihaniin lamppuihin! :) Olin itsekin niin innoissani, kun sain pimeään ruokavajaan ihan oikean kattovalon. Se on mun mielestä hyvä, jos osaa iloita tällaisista useimmiten itsestäänselvinä pitämistään asioista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Se lapsuudenkotini lamppu ei ole tainnut valoa nähdä sitten vuosituhannen vaihteen. Kun äiti möi paikan isäni kuoltua, lamppu pakattiin hellästi laatikkoon ja siellä se on tainnut olla siihen saakka, kun se tänne kannetiin. Lamppu oli käytävällä oman huoneeni edessä, joten se on muisto lapsuudesta monella tapaa. Jospa ensi viikolla se sitten ruuvataan tuonne meidän vessahuoneeseen tuomaan valoa <3

      Poista

Kiitos kun kommentoit!