jovela

jovela

perjantai 23. lokakuuta 2015

Jotain vanhaa, jotain uutta ⒹⒾⓎ sänky

Nyt kun olemme törsänneet luonnonmukaisiin luksussänkytuotteisiin, on edessä vielä sängyn valinta. Valmismallistosänkyä emme halua, eikä sellaista olisikaan saatavilla meidän poikkeusmittatarpeeseemme. Päätimme rahansäästömielessä ja kaiken järkevyyden nimissä nikkaroida itsellemme sopivan sängyn, sillä meillä on täällä kuitenkin puumateriaaliakin käytettävissä ja se mitä uutena tarvitaan, saadan hankittua paikallisesta puufirmasta. Lisäksi meillä on 2 täältä löytynyttä kaunista sängynpäätyä, jotka ovat jo toista vuotta odottaneet uutta elämää. Kuvan alimmat otokset ovat päädyistä löytöhetken jälkeen, eli ennen pesua ja ylemmät kuvat ovat pesun jälkeen.


Sängyn kauniit päädyt löytyivät kanala-lampolan liiteristä hylättyinä. Itse sänky on jonnekkin vuosien saatossa kadonnut, liekö poltettu tai lahonnut, sillä näissä päädyissäkin sitä lahoa on. Kauneimmat osat kuitenkin ovat edelleen käyttökelpoisia.

Me myös tiedämme kenen sänkyyn nämä päädyt ovat kuuluneet! Tämä on Jussin perheen sänky ja Jussi taas on tilan perustaneen Henrik Henrikinpojan ja Fredrika Jaakontyttären vuonna 1868 syntynyt poika Johan Gerhard, jota kutsuttiin Jussiksi. Päädyillä on siis jokunen vuosi ikääkin ja nämä sekä keinutuoli taitavatkin olla kaikista vanhimpia täällä säilyneitä huonekaluja tai niiden osia. Kerrassaan hurmaava ajatus, että osa nyt nikkaroitavasta sängystä koostuu tämän talon historiasta. Tämä on kuulunut jollekin täällä asuneelle ja jotain siitä on säilynyt meillekin ihailtavaksi.



Kuvassa 146 vuotta sitten syntynyt Johan Gerhard, ei "Jussi" joskus arviolta 1930-luvulla Jovelan (Alastalon) pihalla. Taustalla lienee Gerda-huvila ja sylissä Ester-tytär, jonka Jussi sai vasta aikamiehenä häntä hoitamaan tulleen naisen kanssa, jonka kanssa hän myös avioitui. Keinutuoli, jolla Jussi istuu, on edelleen Jovelassa.

Nuo päädyt ovat tietenkin liian kapeita meidän vajaamittaista parisänkyä varten ja toisesta päädystä on käyttökelpoista vain se koristelistaosa, mutta kehittelemme täällä isännän kanssa ratkaisua, jossa voimme hyödyntää kunnoltaan parhaat ja samalla myös kauneimmat osat näistä päädystä. Nuo laitojen tolppaosat ovat joka tapauksessa niin risoja, ettei niitä voi käyttää.

Kauneinta näissä päädyissä on tietenkin nuo koristeet ja niiden vuoksi sitten ajattelinkin, että sänky, joka joka tapauksessa on maalattava, sillä se tehdään niin monesta eri puusta, maalattaisiin muistuttamaan wanhaa vaatekaappiamme.


Meillä on ollut jo pidemmän aikaa aikomuksena testailla jauhemaalia, sillä maalattavaa mööpeliähän meillä on, joten pirautin Country Frenchin Karoliinalle, joka laittoi meille meiliä yli vuosi sitten kysyäkseen kiinnostaisiko meitä testata heidän maaliaan. Olimme tuolloin jo tovin tutkailleet näitä jauhemaaleja, joten lupasin, että sopivan projektin myötä voisimme sen toki tehdä. Se sitten unohtuikin kun vähän kaikki projektit jäivät viime loppuvuodesta toviksi, mutta nyt pirautin Karoliinalle josko saisin laittaa hänelle kuvan kaapista ja hän sitten voisi katsoa mikä jauhemaalisävy osuisi parhaiten tuon kaapin sävyyn. Samalla saisimme värikartankin tänne, jotta osaamme ostaa oikeat maalit myös patakaapille, salin senkille ja muillekin maalausta odotteleville mööpeleille, kun sinne saakka päästään. Nythän nekin ovat totutelleet sisäilmaan jo vuoden ajan, joten ne voi maalata kun joudetaan. Sängyn koristeiden kultaukset ajattelin tehdä Inca Gold -antiikkivahalla, jollaista tilasinkin jo Kruununjalokivi -verkkokaupasta. Hieman jännittää mitä tästä tulee ja tuleeko mitään, mutta yrittänyttä ei laiteta!

Sitten olisi vielä nämä uusvanhat, ehkäpä 60-vuotiaat yöpöytäkaapit, jotka myöskin odottavat laittoa. Nämä eivät siis ole antiikkisia, mutta varhaisvanhoja kuitenkin. Tällaisten tuunaaminen on ihan ok, sillä näitä on saatavilla pilvin pimein ja ne imitoivat vanhempia aikalaiskalusteita. Nämä voisi maalata ja kultakoristella samaan syssyyn sängyn kanssa, jotta kaikki kolme: kaappi, sänky ja pikkukaapit olisivat suunnilleen saman näköisiä.


Nyt pitäisi piirustella jonkinlaista alustavaa suunnitelmaa sängylle, jotta nähdään mitä kaikkea pitää lähteä hankkimaan paikallisesta puukaupasta. Sänky koostuisi yksinkertaisesta rakenteesta, jossa käytetään niitä vanhojen päätyjen koristeita, tavallista korkeammasta rungosta jonka alle voisi laittaa säilytyslaatikon piiloon ja säleikköpohjasta. Toiveena olisi jonkinlaiset reunalaudat, jolle voi laskea vaikkapa teemukin, sängyn laidoille kiinteänä tulevat laskutilat yöpöytien sijaan (nuo kaappimalliset kuuluvat vaatekaapin molemmin puolin) ja siinä se sitten suunnilleen olisikin. Jos mahdollista, olisi tietenkin ihanaa sekin, että saisimme yölamput kiinni siihen päätylevyyn sen sijaan, että lamppua tarvitsisi pitää pöytätasolla.

Saapas nähdä mitä tästä kaikesta taas syntyy. Jos jotain, niin näytetään sitten teillekin ja jos ei, niin näytetään sekin!

Hyvää viikonloppua kaikille siellä!

Jovelan Johanna

25 kommenttia:

  1. Meinasin jo kiljua että eiiii älkää maalatko, mutta onneksi luin tarkemmin. Tietty jos pitää uuttakin puuta lisäillä, ei voi mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, toinen pääty on niin laho, jumien nakertama ja risa, ettei siitä ole käyttökelpoista kuin se koristeosa, eikä tuo toinenkaan pääty paljoa paremmassa kunnossa ole. Nämä ovat olleet kosteassa ties kuinka monta (kymmentä) vuotta ;)

      Poista
  2. Aijai, koriaa on ja koriampaa tuloo, sano. Täällä tykätään kun kaikki wanha pääsee käyttöön ja kierrätykseen, mikä vaan suinkin voidaan hyödyntää.
    Tuo tulevan sängyn kuvaus toi mieleeni parivuoteen, jossa pruukataan nukkua aina kun lomaillaan Etelässä eräässä vakkaripaikassa. Siinä sängyssä on alla laatikkopari, jotka saa vedetyksi auki, ja laidoilla leveät laudat juuri mukavana laskutilana. Soma siinä on pitää Kehittävää Kirjallisuutta ellei peräti ole sattunut menemään pahnoille liköörilasillisen kera ;) jonka voi myös laskea siihen reunalle ja josta on soma siemailla samalla kun lukee Shakespearen runoja... Tosin on annettava varoituksen sana: siihen lautaan tujauttaa varpaansa aikalailla kipeästi aina muutaman kerran, kunnes keho alkaa muistaa, missä ollaan ja miten tulee liikkua.
    Varoittelee keekis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kehittävää kirjallisuutta! Aii hyvänen aika kun sai makiat naurut, kun ajattelin millaisia kehittäviä kirjallisuuksia täällä vuoteedeen menee, olen nääs dekkarifriikki, mutta sitten tovin hekoteltuani tuli ajateltua, että toisaalta sitä kehittävääkin kirjallisuutta tulee kyllä rontattua. Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun olen havahtunut nenä poskella jotain aikalaisopasta, puutarhakirjaa tai "miten korjataan rörrelöitä" opuksia vasten.

      Tällä hetkellä kehittävänä kirjallisuutena nautiskelen Jenni Kirveksen Aino Sibelius - ihhmeellinen olento. Se on lumoava kuvaus yhden (suuren) naisen elämästä suuren miehen rinnalla.

      Mutta kuin siihen lautaan varpaansa saa lyötyä? Tätäkin mietin tässä unisilmäisenä. Mennessä vai ollessa?

      Poista
    2. Mennessä, armaani, mennessä. Kas kun sitä on tässä iässä joskus liikuttava jo/taas myös yöllä, pimeässä, silmät täynnä unihiekkaa, pää vielä unten mailla. Sitten sitä haahuaa - tiedät kyllä minne, Fiinit Frouvat eivät sitä huonetta eikä niitä toimituksia mainitse ääneen - takaisin ja ielessä on jo lämpimät vällyt. Nostaa koipensa huolimattomasti ja auts! siinä se sivulauta taas oli, väärässä kohdassa.

      Enkä minä mitään Shakespearea lue, katin kontit. Roskaromaaneita välillä, toisinaan myös elämäkertoja, mitä milloinkin. Se vaan kuulostaa niin pal fiinimmältä tuo Shakespeare ;)
      Terveisiä aamukaffilta, Keekis

      Poista
    3. Jaa, että yökuserolle, kuten äitini tapasi vitsailla ;) Juu, tulee loikittua varsinkin, kun illalla maistuu tee ja glögi ;) Tuossa meidän tekeleessä reunalaudat tulee 15 cm levyisinä. Pitää opetella laajempaa jalkakaarta nousuissa ;)

      Poista
  3. Sängynpäätyä olen metsästänyt jo hetken....kahta vanhaa 90 senttistä...tai yhtä 180 senttistä....vaikea löytää. Tuollaisia en pistäisi pahaksen, kuin nuo sinun..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wanhaa 180 senttistä voi olla aikalailla puolen mahdotonta löytää, ellei onni potkaise harvinaisuudella, kun wanhat sängyt on niin kapoisia. 90cm on varmasti helpompi. Nämä meidän päädyt ovat 100 cm leveitä ja siinä sängyssä on nukkunut 2 ihmistä! Ajatella!

      Vaan nuo päädyt ovat tosiaan heikossa hapessa. Ihme, että jotain on ylipäätään jäänyt!

      Poista
  4. On kyllä ihana pääty, mutta asiasta sadanteen, niin oletko vielä testannut tuota The Painted House rullatelaa? Olisi mukava nähdä, että millä tavalla sillä onnistuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Telaa on testattu kyllä, mutta ei tuonne seinään. Se tekee hyvin kaunista jälkeä :) Voin joskus laittaa kuvan muutamasta testistä :)

      Poista
    2. Hei, laitappa kuvaa tulemaan, olisi kiva nähdä onko ne toimivia!

      Poista
    3. Laitetaan vaan :) Pitääpi pyytää kuva kaverilta, kun taisi kuvat olla vain hänen kamerallaan :)

      Poista
  5. Voi että miten upea ja sopii teille kuin nakutettu. Kiva vierailla pitkästä aikaa blogissasi. paljon olette saaneet aikaan. Mukavaa viikonloppua ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kun vierailet ja kivaa viikonloppua sinnekin :)

      Poista
  6. Tuskin maltan odottaa lopputulosta!!!

    VastaaPoista
  7. Voi että! Nyt äytyy itsekkin pitää silmät auki kun etsii uutta sänkyä, voihan sitä ostaa pelkät päädytkin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Wanhat päädyt tosin ovat kovin haastavia kokonsa vuoksi. Ennen oli kapoiset sängyt ja nykyään leveämmät, mutta sovittelemalla ja yhdistelemällä voi saada vaikka mitää kivaa aikaiseksi.

      Tässä meidän tekeleessä ei voida kovinkaan paljon noista päädyistä käyttää, koska päädyt ovat niin huonossa kunnossa- hyvä jos ruuvi pysyisi kiinni :D. Se huonokuntoisuus ei oikeen noissa kuvissa näy, mutta kosteus ja elukat ovat tehneet tuhojaan jo niin kauan, että tosiaan ihmettelen miten niistä on ylipäätään mitään jäljellä :D

      Poista
  8. Jaahah...ollanpa siellä nyt luovia...uskon et kyvä tulee...jään odottelemaan☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulee, jotain tulee ;) Kyllä me joku yökarsina täällä aikaiseksi saadaan ;)

      Poista
  9. Voi että, tuosta tulee upea kokonaisuus. Todella hienosti olet(te) miettinyt kaiken. Sen verran, mitä itse olen kokeillut Country French -maaleilla, suosittelisin myös kalusteiden vahausta. Maali jättää kauniin jäljen, mutta huokoisen ja mattaisen, jota ei voi mielestäni pyyhkiä kostealla.

    Koukerot yhdistävät ihanasti kaikkia näitä kalusteita, mitkä yhdistätte kaapin ideaan. Tuo pääty, ah, mahtavaa, että juuri koukero-osa on säilynyt ja saatte sen hyödynnettyä. Ja se tulee olemaan osa, joka kantaa aitoa nostalgiaa mukanaan. Ihana ajatus ja perustelee koko urakan! Uteliaana odottelen, miten osaa hyödynnätte.

    Minua aina itseäni jännittää tällaisissa suunnitelmissa, että onnistuuko, jos olen tekemässä. Rohkeaa sinulta, että esittelet projektin täällä blogissa ennen kuin olette käyneet siihen käsiksi. Tämä ei välttämättä ole kaikkein helpoin projekti, vaan tosiaan vaatii suunnittelua ja huolella tekemistä. Kiva päästä seuraamaan sitä, ja olen kyllä ihan varma, että onnistutte! Maalissa on se hyvä puoli, että korjata yleensä voi. Mahdollinen epäonnistuminen ei pilaa työtä, vain pitkittää sitä ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa! Pitääpä katastaa tuo vahakin sitten ainakin sängyn reunalaudoille. Ehkä ihan kauttaaltaan ei sänkyä tarvitse vahata (vai eikö, joku täällä ryystää mukista ja lasista sängyssäkin).

      Jännittää kyllä, mutta tuli mitä tuli, kyllä se sitten pitää näyttää. Lupaahan tämän blogin otsikkokin sitä syteä ja savea ;D Meillä nikkaroidaan tosin niin simppeliä mallia, ettei se käyttöä ajatellen kai ihan toimimattomaksi voi mennä. Mitään hienoja puuseppänikkaerikoisuuksia ei ole tiedossa, kun ei ihan taidot riitä, mutta tehdään sellainen, joka kelpaa itselle ja pysyy kasassa ;D

      Tästä taisi tulla mun uusin ideologinen punainen lankani: "Mahdollinen epäonnistuminen ei pilaa työtä, vain pitkittää sitä."

      Poista
  10. Teillehän on sinne tulossa toden totta ihka oikea luomupeti! Onneksi kukaan ei ole laittanut nätä ihania, todella kauniita, sängynpäätyjä päreiksi. Harmi sinänsä, ettei niitä ole voitu säilöä lämpimässä ja kuivassa paikassa, mutta eihän sellaisia ole ollut, eikä taida juuri nykyäänkään olla kellään. Lämpimiä ylimääräisiä varastoja meinaan. Edellistä postausta lukiessani mietin, josko teette vanhasta sivusta vedettävästä sängystä parisängyn rungon. Tämä on kyllä vieläkin hienompi juttu, kun talon historiaa palasen saatte näin säilöttyä. Tuossa tulevassa punkassa kyllä varmaan uni maittaa. Malta tuskin lopputulosta odottaa, sen verran kutkuttava juttu tämä(kin) on!
    Tarmoa työhön:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekin olisi ollut hauska idea jos olis tehnyt sellaisesta puusohvasta sängyn, mutta tuo tuvan peti on vieraspeti, joten sitä ei voi uhrata tähän ja patjaa ajatellen se olisi ollut mitoiltaan epäsopiva. Olisi pitänyt tilata 190cm leveä patja ja silloin tuo sänkytila olisi ollut ihan tukossa.

      Täällä nikkaroidaan parhaillaan päätyä sänkyyn. Ihan yksinkertaista, vanhalla koristeltuna. Hyvä simppeli runko tuli sänkyyn. Kestää vaikka katto tippuisi alas ;D

      Poista
  11. Upeat nuo sängynpäädyt, ja hienoa, että ovat säilyneet noinkin hyvin. Ihana ajatella, että saatte nukkua samojen päätyjen suojissa kuin talon entiset asukkaat. Jännästi on kyllä muotokieli samanlainen sekä sängynpäädyssä ja kaapissa että yöpöydissä. Muodostavat kauniin kokonaisuuden.

    Meillä olisi myös vanhat sängyt navetan ylisillä odottamassa sopivaa sijoituspaikkaa. Ehkäpä ne saavat joskus sijansa talossa ennen kuin lahoavat. :)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!