jovela

jovela

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Kotivaraa hieman erilaiseen tapaan

Kotivarasta olen puhunut moneen kertaan tässä blogissamme ja tulen taatusti jatkossakin puhumaan, mutta nyt ajattelin kertoa kotivaran hieman erilaisesta puolesta täällä meillä Jovelassa. Kotivara voi olla se muutama varapurkki keittiökaapissa tai ihan mitä tahansa ja niin laajalti kuin kukin mielii. Meillä kotivara on laaja käsitys ja siihen kuuluu mm. eläintenkin ruoat, omien ja sitten noiden siivekkäiden ystäviemme.

Lintujen ulkoruokinnan aloituskohdaksi suositellaan sitä, kun maa jäätyy tai peittyy lumeen. Meillä on jo yöpakkasia ja varjopuolen piha ei tunnu sulavan päivälläkään, joten lintujen ruokinta alkaa ajatuksena olla jo ajankohtaista ja onhan meillä se böördikahvilaksi nimetty linturen ruokatalokin. Böördikahvila avataan ensi viikonloppuna. Avajaisia varten tein seuraavia herkkuja linnuille:


Tykkään kovasti puuhailla milloin mitäkin. Nämä lintujen herkut ovat sellaisia, joita tykkään aina tehdä. Sulatan kookosrasvaa, täytän erilaisia muotteja ja kuppeja siemen-pähkinäseoksella ja kaadan sulan rasvan sekaan. Olen kokeillut myös ihraa ja muitakin vaihtoehtoja, mutta isostakin klöntistä saa varsin niukasti rasvaa, sen sulattaminen on hidasta ja tupa tuoksuu joulukinkulle vielä seuraavana päivänäkin. Kahvikupissa on siis auringonkukan siemeniä ja pähkinöitä. Tässä vaiheessa olen juuri kaatanut sulan rasvan sekaan, joka ei ole vielä jähmettynyt.

Kaapistamme löytyy muutama hauska silikonimuottivuoka, kuten tällaisia minikuivakakkuja muovaava muottilevy. Raaka-aineet ovat samat: siemeniä, pähkinöitä ja kookosvoita.


Tässä vielä suurempi avajaiskakku, joka sekin on siemeniä, pähkinää ja sulatettua kookosvoita. Linnuilla kestää yleensä päivä joskus kaksikin huomata, että ruokaa on tarjolla, joten joudumme hieman odottelemaan ennen kun linnut saapuvat aterioimaan böördikahvilaan. Tarjottavat ovat nyt kuitenkin valmiina ja lisää teen myöhemmin, jotta linnuilla olisi perussiemensekoitusten ja pähkinöiden lisäksi ihmisen iloksi tehtyä hifistelyruokaakin.


Villa Mezzon Anu muistutteli alkuviikon postauksessa, että muistaisin napsia kehäkukat pihalta talteen ennen kun pakkaset syövät kukkaset. Kiitos vielä Anulle, ilman tuota muistutusta olisin kyllä unohtanut ja sitten harmitellut unohdusta kovasti.


Nypityt terälehdet säilön paperipussissa. Terälehtiä meillä käytetään pääasiassa kotivoin koristeluun.


Sitä ennen terälehdet saavat kuivaa kaikessa rauhassa puulieden lämmössä. Käyn aina välillä pöyhimässä kekoa varoen.


Siinä samalla sitten napsin mukaani vielä salvian siemenoksiakin.Osa oli vielä vihreinä, joten sinne puulieden lämpöön nekin päätyivät kuivamaan.


Pienet palleroiset mahtuivat hyvin tulitikkuaskiin odottamaan tulevaa kevättä. Meillä tosin salviaa kasvaa monivuotisesti ja runsaasti, mutta kaiken varalta on hyvä olla siemeniäkin jos sattuisi, että tuleva talvi tuhoaisi yrttipuskat.




Omassa maassa kasvatettujen yrttien ja kasvisten siemenet kuuluvat meillä kotivaraan jos omatuotantosiemeniä on vaan mahdollista saada. Tänä vuonna siemensato on kovin vaisu, mutta useampaa eri lajiketta tomaattia, salviaa ja lilapalkoherneitä ollaan saatu talteen siemeninä. On sekin parempi kuin ei laisinkaan, mutta jos haluat nähdä miten toinen bloggaaja hoitelee näitä siemenasioita, niin suosittelen lämpimästi kurkkaamaan blogiin Autuas olo, jossa siemensaaliista puhutaan litroissa!

Sellaista se on tämä syksy, kun talvi alkaa olla jo kynnyksellä. Kovasti haluaa kaikenlaista mukavaa puuhailla, kotoilu, kotivara, kaikenlainen puuliedellä ja -uunissa valmistettava ruoka ja lämpö eri tavoin nousevat arvoonsa. Meillä palaa jo pönttiksessä ja puulieden pesässä sekä aamu- että iltatulet. Tunnelmallista ja mukavaa, vaivansa väärti.



Jos sitten ajattelen tätä kulunutta vuodenaikaa, eli kesää ja mitä siitä parhaiten muistan (sen lisäksi, että kesä oli kovin epäkesämäinen), niin kyllä se on päätalon julkisivun maalaus ja Gerdan suojamaalaus kauttaaltaan. Kovin ihmeelliseltä tuntuu edelleenkin, että jostain mistä lähdettiin mielikuva päässämme, tuli oikeasti jotain.


 Silloin ennen..


 Suurin työ toki on tehty ennen kun maalisuti otti seinään kiinni, mutta visuaalisesti maali teki sen muutoksen, jossa remonttitalo muuttui kodiksi. Vaikka Gerda on vain suojamaalattu lautojen alla uinuvia hirsiä suojellaksemme, kyllä tuo Gerdakin on vaan muuttunut kovasti. maalaushommat jäivät kesken säiden muututtua sateiseksi, mutta ehkäpä talven aikana nuo puuttuvat listamaalauksetkin tehdään. Siinäkin mielessä se Virtasen maalitehtaan 4 öljyn maali on loistava maali, sitä kun voi maalata talvellakin!



Tähän loppuun vielä laitan haasteen, jonka saimme Viherrillin puutarha -blogista. Kannattaa muuten vilkaista tuota blogia, vaikka puutarhajut eivät olisikaan ajankohtaisia, sillä pelkästään blogin kauniit kuvat tuovat hyvää mieltä! Viherrilli haastoi meidät suosittelemaan kolmea blogia. Valinta on aina yhtä vaikeaa. Tällä kertaa kuitenkin pistän haasteen edelleenkin, eli näille kolmelle blogille, jotka tällä kertaa haluan nostaa esille:

Autuas Olo on hyvän mielen blogi, jossa seurataan puutarhan ja maaseudun elämää. Tarinoihin liittyy oleellisesti pehtoorina toimiva Nero. Jos ette tiedä kuka tämä Nero on, se selviää kun piipahdatte blogissa!

Kummitustalon Stella johdattelee lukijansa matkalle kohti yksinkertaisempaa elämää lumoavin kuvin ja tarkasti harkituin tekstein. Tämä blogi vie jonnekin, missä jokainen haluaisi olla.

Vasikkasaaren pensionaatti on 1920-luvulla rakennettu huvila, jonne mentiin fiinisti kesälomailemaan silloin, kun kaupunkikotien mööpeleille heitettiin pölynestolakanat kesäksi. Pensionaatille taisi käydä kuten siihen aikaan otetuille lomakuvillekin - kellastuivat ja painuivat unholaan, kunnes blogia pitävä pariskunta hankki paikan ja alkoi kunnostaa sitä vanhojen päivien kulta-ajan kuntoon.

Jovelan Johanna

21 kommenttia:

  1. Nuo ennen ja jälkeen kuvat kertovat mahtavasti omaa tarinaa ja sitä miten hirmuisesti olette loppujen lopuksi aika lyhyellä aikavälillä saaneet aikaan!
    Jossain vaiheessa kertoilit aikomuksesta asentaa böördikahvilaan webbikameran - onko se vielä ajatuksissasi? Teilläpäin linnut saavat kyllä ihania ruokia ja vieläpä kauniisti katettuna <3
    Iloa eloon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Webbikamera on edelleenkin suunnitelmissa, kun vaan löytyisi sellainen tänne sopiva ja kohtuuhintainen malli :) Seuraan itse useitakin luontoaiheisia livekameroita varsinkin keväisin, kun linnut pesivät, joten olisi hauskaa saada seurata oman pihan lintujen ruokailupuuhiakin :)

      Poista
  2. Kylläpä on kauniita herkkuja linnuille! Nyt kyllä harmittaa, kun en itse hoksannut kehäkukkia riipiä tuolta puutarhasta. Kaunista lisäväriä olisi jäljellejääneistä kukista saanut vaikka salaattiin. Mukavaa viikonjatkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olisi jäänyt täälläkin keräämättä ellei tuo Mezzon Anu olisi muistuttanut! Sen verran sain sitten kerättyä, että talven kotivoit voi välillä korisella kesämuistoilla :) Nyt tuolla pihalla on kaikki ihan umpijäässä. Ihmeellistä miten sää muuttuu näin nopeasti!

      Poista
  3. Ihanaa tunnelmointia. Kiitos myös blogivinkeistä. Taidanpä lähteä seikkailemaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti löysit omalle lukulistalle jotain uutta luettavaa :) Kivoja blogeja kyllä kaikki :)

      Poista
  4. Mahtavat ennen ja jälkeen kuvat ;) JA kiitos tästä nostosta. Olenkin kaivannut Kummitustaloon uusia vieraita. Minua niin ärsyttää, etten voi ruokkia pikkulintuja naakkaongelman takia. Tokihan se luo sellaista kivaa pelottavaa tunnelmaa kun pihalla on aina parvi raakkuvia naakkoja, mutta vararikkoonhan sitä joutuu jos niitä ruokkii ja ärsyttää kun ne eivät päästä tintteja ja muita apajille. Pitäisi keksiä ruoka, joka ei kelpaa niille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen vaihtoehto voisi olla sellainen ruokintajärjestely, etteivät naakat pääse sinne! Esimerkiksi kanaverkkoa, jonka aukot on riittävän suuret pikkulinnuille, mutta estävät suurempien lintujen pääsyn apajille. Meilläkin on naakkoja, mutta ne eivät tule ihan tähän pihalle. En osaa sanoa miksi, mutta ne asuvat naapuritalon savupiipussa ja sen autiotalon pihamailla muutenkin. Iso parvi oikeen ja raakkuvat pahaenteisesti lennellessään yli.

      Meillä on kerran käynyt haukkakin böördikahvilassa. Ihmettelin kun satuin juuri katsomaan ulos ja kaikki pikkulinnut hävisivät sekunnissa. Syy selvisi kun haukka istahti böördikahvilan harjakatolle. Eipä se aterialle käynyt, istui vain hetken ja lensi pois. Sen ateria taisi olla ne livistäneet ruokailijat ;)

      Poista
  5. Ihania herkkuja! Jos mä olisin lintu, haluaisia asua teidän pihalla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii! Täällä onkin linnuilla kekkerit koko talven aina siihen saakka, kun kevät tarjoilee taas syötävää luonnosta :) Lintuja on kivaa seurata. Meillä on oikeen kiikarit tuossa kyttäyspaikalla, että voi tiirailla tarkkaan ;)

      Poista
  6. Aaaaw<3, kyllä on linnutkin Jovelassa onnekkaita! :) Ihana oli tuo postauksen lopussa ollut ennen ja jälkeen kuva, ihan syrämmessä läikähti ( niinkuin armas puolisoni sanoo minun aina muka sanovan, kun näen vanhan -hivenen notkollaan olevan talon:) ).

    Ja täytyy kertoa, että blogiasi aika alusta asti seuranneena se oma unelma vanhasta hirsitalosta toteutui tänä kesänä kesämökin muodossa, kun eteemme yllättäin tuli yli 100-vuotias torppa vanhus Päijänteen rannalta... Monia monia vinkkejä ollaan blogistasi loppukesän aikana kaivettu, kiitos niistä!! Nyt aletaan olla siinä mallissa, että avattu ja uusittu puulattia saa pintaansa valkoista maalia ja keittiötä kasaillaan. Kohta mekin päästään jo ainakin viikonlopuiksi ja lomiksi ihanaan Hurmiolaamme! Mukavaa syksyä sinne Jovelaan :) -T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten mahtavaa! Onnea kovasti Hurmiolastanne! Pääsettekö sinne jouluna nauttimaan maalaisrauhasta?

      Ihanaa aina kuulla, kun joku kertoo oman unelmansa löytäneen kohteensa. Ihan joka kerta tulee niin hyvä mieli toisen puolesta :)

      Poista
  7. Kiitos kotivarapostauksista! Ovat innoittaneet aloittamaan oman kotivaran kasailua ja ylläpitoa. Jo näin alkuvaiheessa ihan käytännön etu on ollut siirtyminen kahdesta yhteen kauppareissuun viikossa. Mielestäni aika hyvin kahden pienen lapsen kassa. Mutta nytpä ei enää yllättäen lopu tärkeimmät tarpeet. Ja mikä parasta, kun kaivo alkoi temppuilemaan, niin kaapista löytyi kuin löytyikin vettä...eli eipä tullut kiire mihinkään. Listasi teidän kotivarasta ovat olleet erinomaisena oppaana homman käynnistelyssä. T.Petra

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi ihanaa kuulla, että näistä meidän jutuista on olut inspiraatioksi. Ihan nollasta ja ummikkoina me lähdimme omaamme toteuttamaan ja noin se juuri sitten löytää muotonsa. Kun tovin on ollut hyvä kotivara, sitä tulee tuumailleeksi, että miten sitä aiemmin tuli turhaan ravattua jos minkä puuttuvan pikkujutun takia kaupassa ja miten mukavaa se on, kun enää ei sellaista ole ihan joka tarpeen kohdalla.

      Tuo vesi muuten on tosi hyvä juttu. Ne säilyy todella kauan ja pari vesipulloa ei niin paljon vie tilaa, etteikö sellaisia jonnekin saisi mahtumaan. Yleensä sitten kun niille olisi käyttöä, niitäpä ei enää tuosta noin vaan haeta. Tällainen tuli todettua ihan meidän lukijankin toimesta viime keväänä, kun hän tuli käymään täällä hakemassa kaappeja ja ajatteli tuoda meille yllärituliaisina pullon vettä (miten ihana ajatus, oikeesti!). Sittenpä sattui niin, että joku vesiongelma oli juuri ollut kunnallisesti ja sitä vettä ei enää ollutkaan kaupassa, jossa hän oli asioinut. Nopeasti ne vedet katoaa kaupasta kun mikä tahansa pieni katkos on - todella, todella nopeasti!

      Peukut sinne kotivarailuun, Petra! :)

      Poista
  8. Ihania herkkuja olet taas linnuille tehnyt!
    Kiitos haasteeseen vastaamisesta! :) Uusia tuttuja näyttävät haastamasi blogit minulle olevan autuas oloa lukuunottamatta, vaikka sinnekin vastikään löysin.
    Kaunis yläkerran ikkunakin on Gerdassa <3 Sepäs on merkillistä maalia, kun voi talvellakin maalata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se Virtasen maali on todella, todella hyvää maalia ja tosiaan, sillä voi maalata talvellakin! Itsekin sitä ihmettelin, mutta juttelin heidän maalikaupassa myyjän kanssa ja luin sitten myös Virtasen kotisivuilta, että ennen saaristossa maalattiin venevajoja nimenomaan talvisin. Talvella se oli kovasti paljon helpompaa jäiden päällä seisten, kun kesällä veneessä kiikkuen ;D Nuo 4 öljyn maalit on "testattu Myrskyluodolla" eli ovat saaristo-olosuhteisiinkin soveltuvia perinnemaaleja ja ne eivät ole moksiskaan pakkasistakaan. Liian kuuma, eli helle ja porotus ei ole niille niin hyvää maalausaikaa, koska maali kuivuu liian nopeasti ja se ei pääse imeytymään puuhun luoden sitä kestävää suojaa. Myöskään sateisella säällä ei kannata maalata, jos se maalattava pinta on päässyt märäksi, mutta talvella ja muulloin, ihan loistava maali!

      Poista
  9. Lämmin kiitos Autuaan olon suosittelusta, täällä kehrätään kilpaa pehtoorin kanssa. En ole koskaan tehnyt itse linnuille siemenkakkuja vaikka niitä ahkerasti ruokinkin, pitäisi varmaan kokeilla. Kohta lähtee siementilaus Jovelaan, kunhan ne ovat ensin varmasti kuivuneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että! Mä olen niin onnellinen siitä ajatuksesta, että ensi kesänä olisi taas uniokoita. Kiitos ihan hirmuisesti, Cheri :)

      Poista
  10. Voi kiitos paljon suosituksista! :) Lämmittipä tämä yllätys mukavasti mieltä, kun aamukahvin kanssa tulin tänne Jovelaan vierailulle :) p.s. Tuo Gerdan keltainen väri säväyttää kyllä joka kerta, kun näitä kuvia katselen, nappivalinta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Gerdan keltaisuus on kuin aurinko täällä. Nyt jo mietin, miltä piha-alue näyttäisi lumen tultua, jos sitä siis tulee lainkaan :)

      Poista
  11. Moi. Ihania ruokintajuttuja. Oletteko te ajatelleet tai oletteko laittaneet kevääksi pörrinpönttöjä?

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!