jovela

jovela

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Kotivara ja sen menettäminen

Tästä aiheesta olen meinannutkin kirjoitella ja nyt kävi niin, että asia nousi ajankohtaiseksi meillä viime sunnuntaina. Kotivaralassamme näytti sunnuntaina tältä - tuleepahan samalla näytettyä millaiset hyllyt isäntä aikoinaan nopeasti teki tilaan, jossa ei mitään voi kiinnitystukea laitaseiniin.

Surkea näky kotivaramielessä.




Mitä sitten tapahtui? No, se klassinen wanhan talon kuokkavieras hiiri ja varmaan hiiren kaverikin oli päässyt ruokakomeroon. Jos ruokakomerossa näytti tuolta, niin tuvassa sitten näyttikin tältä:


Tarkistuslaskentaa suorittaa Mai-koira. Milo on tapansa mukaan taaskin köllimässä toisaalla. Main ja meidän iloksemme on todettava, että mitään pahaa vahinkoa ei päässyt syntymään. Yksi pieni näkkäripaketti, yksi keksipaketti ja hieman lattialle valunutta kissanhiekkaa suursäkistä, kun oli pitänyt siihenkin pussiin tarkistusaukko jyrsiä.


Tuossa kuvassa näkee kotivaravarastomme sijainnin. Se on siis tehty täysin korjauskelvottomaksi tuhoutuneen leivinuunin pankkohuoneeseen. Itse uunista on jäljellä ainoastaan tuvan puolelle näkyvä julkisivu. Me selvisimme säikähdyksellä, isäntä paikallisti ja tukki hiirioven, kotivaravarasto siivottiin ja tavarat saatiin takaisin sisälle. Me selvisimme säikähdyksellä, koska ruoka on suojattuna niitä kahta pakettia lukuunottamatta.


Kotivara toimii ainoastaan jos se on saatavilla ja jos se on säilötty ajatuksella. Tässä on yksi meidän edullisista vinkeistä elintarvikkeiden säilytykseen: vesikanisterit.


5 litran vesikanisteri vesineen maksaa n. 1,6 euroa. Koska kanisteri on suunniteltu juomaveden säilyttämiseen, se luonnollisesti sopii myös elintarvikkeiden säilyttämiseen. Meillä kanistereissa on mm. makaronia ja riisiä, sellaisia tuotteita, joita tulee käytettyä usein.



 Kanisteriin on helppo merkitä sisällön parasta ennen -päiväys. Kun kanisteri on tyhjä, merkinnän voi pyyhkiä pois ja korvata uudella. Nuo nimenomaiset kanisterit soveltuvat erinomaisesti myös spaghetin säilyttämiseen, sillä kun suuaukkoa kippaa, kerralla ulos tuleva määrä vastaa sopivasti 2 ihmisen annosta.

Ja niin Jovelan kotivaravarastolla oli taas kaikki hyvin. Samalla tuli tehtyä pieni inventaario, tarkastettua, että kaikki on kunnossa ja lopuksi ruoka-juoma-herkku-arkikäyttötavara -kotivaramme pääsi takaisin omille paikoilleen ruokakomeroon.



..katosta roikkuvia maustetuoksupusseja myöten. Jovelan ruokakomerossa tuksuu aina hieman mausteiselle ja jouluiselle. Pysyy ötökätkin poissa. Eivät tykkää neilikasta, kanelista ja kardemummasta.


Varaudu hieman

Me olemme kotivaran puolestapuhujia. Varaudu hieman, ole oma-aloitteinen ja omavarainen edes hieman, niin olet turvassa silloinkin jos jotain sattuu. Älä luota siihen, ettei mitään sattuisi tai että joku muu taho olisi heti auttamassa sinua ja puolta maakuntaa silloin, kun kaikki ovat samassa pulassa. Tämä ei ole pelottelua, kyllä jokainen uutisia kuulee halusi tai ei. Jos se uutisointi ei koskenut sinua - Phew! Mikä onni ja tsägä samassa paketissa! Jos taas olisit yksi heistä, joita se kosketti, eikö vaan olisi aika kiva juttu jos olisi jotain, millä helpottaa tilannetta? Tietysti jälkikäteen netissä kiukuttelu siitä miten huonosti asiat taas oli järjestetty tuo joillekin hieman lohtua, mutta ei se ihan lämmöksi saakka riitä jos olet kökkinyt pari päivää pimeässä ja kylmässä vailla edes sitä valoa jääkaapissasi.

Kotivara on samalla tavalla järkevää varautumista kuin se, että talvikelillä ajetaan talvirenkailla ja ne renkaat on hyvä olla olemassa jos mielii liikenteeseen silloin kun se lumi sieltä yllättäen tupsahtaa alas - kuten joka vuonna tapaa tehdä. Varaudu siis pitämään huolta hetken itsestäsi ja perheestäsi jos tilanne niin vaatii ja säilytä kotivaraasi niin, että pääset siihen käsiksi ja että se on turvattu.  Kotivarankin voi menettää. Me olisimme menettäneet, mikäli ruoat eivät olisi pakattuina muovilaatikoihin ja -kanistereihin. Tietenkään yksi pieni hiiri ei saa syötyä koko komerollista muonaa, mutta kaikki mihin se on päässyt käsiksi on tartuntavaaran vuoksi saastunutta. Tämän jutun ydin kotivara-aiheisista jutuistamme onkin se, että kotivaran voi myös menettää, eikä siihen tarvita sellaisia sensaatiomielessä tehtyjen sarjojen skenaarioita, joissa hampaisiin asti aseistettu joukko ihmisiä tulee varastamaan ruokasi. Uhka mahtuu tulitikkulaatikkoon ja sillä on pienet nappisilmät. Varmista siis sinäkin, ettei kotivara mene hukkaan!

Kotivaran tärkeydestä ja kodin varautumisvahvuustarpeesta saatiin taas muistutus viikko sitten, kun osa Suomesta oli vailla sähköä, vettä ja lämpöä useita päiviä:

Iltalehti Sunnuntai 22.11.2015 klo 10.37: Jopa 55 000 sähköttä - Korjaukset venyvät alkuviikkoon

"Esimerkiksi Juupajoella on tullut lunta jo yli 30 senttiä tämän viikonlopun aikana, Kuusela-Opas kertoo. Tilannekatsausten perusteella tilanne on poikkeuksellisen vakava. Eilen helikoptereilla kartoitettiin, että miltä näyttää ja viesti oli yhtä karu kuin maastossa liikkuvilta asentajilta. Sähköjohdoilla on puita tuhansittain ja vikaantuneita alueita on satoja. Työstä tekee vaikean se, että ensin puustolle satoi märkä, painava lumi ja nyt se lumi on jäätynyt. Kaivattaisiin kipeästi pluskelejä ja mieluiten vesisadetta, mutta juuri kuulin, että ensi viikon tiistaille arvioitu lämpötilan nousu jääkin vähäiseksi, eli ilmeisesti siitäkään ei ole apua."  - Elenian viestintäjohtaja Heini Kuusela-Opas
 

Ylen tietojen mukaan Juupajoen kuntakeskuksen sähköt katkesivat lauantaina noin kello 15 ja käytännössä koko kunta pimeni."

Joulua kohti

Meille on tulossa erilainen joulu, poikkeuksellinen monella tapaa. Viime jouluna kokoonnuimme siskoni luo viikko äitimme haustajaisten jälkeen. Ajatuksena oli, että olisimme vuoroin siellä ja vuoroin meillä täällä. Tämän vuoden loppupuoli on kaikilla kovin työvoittoinen. Väsyneitä, mutta onnellisia heitä ja meitä erottaa parisataa kilometriä moottoritietä ja ainakin toinen mokoma henkistä moottoritietä, joka on hieman väsy. Alaleuat väpättämättä päätimme viettää erilaisen joulun, kukin omassa torpassaan. kukaan ei pakkaa tavaroita ja matkusta toisen luo. Ollaan rauhassa, joulutunnelma ja läheisyys voi olla läsnä luurissakin nyt, kun kaikilla on tarvetta lepoon.



Isäntä ja minä olimme jo päättäneet, että tänä vuonna olemme kotona, ihan vaan täällä omassa väärän vänkyrän talossamme, peffat kahden pepun vankkurisaunassa ja jalat lokoisasti levällään jossain sohvan tai divaanin nurkassa. Me ehkä hurautamme Turkuun kuulemaan kun joulurauhaa julistetaan - tulisi sekin koettua ainakin kerran, nyt kun siihen etäisyyden nimissä on mahdollisuus. Ehkä siinä samalla käydä kuumalla kupposella ja ihmetellä tovin jouluaaton tohinaa kaupungisssa. Hieman täällä laitamme kotia jouluisaksi, kynttilät palavat kuten aina, pöytään katetaan lounasaikaan meille tutut jouluherkut eli kylmät kala- ja äyriäisherkut ja myöhemmän illalla sitten nautimme perinteisempiä jouluruokia ihan kahden tuolla tuvassa, jossa puuhella tuo lämpöä ja seinällä nakuttaa kello rauhallisempaa aikaa. Joulusaunaan pihan puolelle mennään aattona jos siltä tuntuu ja varmaan tuntuukin. Jos oikeen reteiksi heittäydytään, lämmitetään palju ja otetaan lasit kuohuvaa sinne tumman taivaan alle ja rentoudutaan lämpimässä vedessä talvisäässä. Saunan jälkeen todennäköisesti kömmimme puhtaissa pahnoissa peittoinemme salin paridivaanille tuijottamaan jotain sarjaa. Meille on muodostunut joulutraditioksi katsoa joulupyhinä jonkin meistä mukavan sarjan silloin vielä näkemättä jäänyt tuotantokausi yöunilla katkaisten likimain putkeen.

Sellainen joulu meille on tulossa. Emme suunnittele sen suurempia, eikä ainakaan aikatauluja millekään. Ollaan miten mieli tekee, levätään. Rapsutellaan karvaotuksia. Syödään hyvin. Joulu tarjoaa meille molemmille kaivatun tauon arkisiin askareisiin. Tänä vuonna olen itse niin kiireinen aivan tuonne jouluviikolle saakka, että joulurauha saa nyt ihan uuden merkityksen. Kuten sanottu, väsynyt, mutta onnellinen.

Tällaisia terveisiä täältä tänään. Meillä sauna lähettelee pihalla sellaisia savumerkkejä, että pian päästään sunnuntaipäiväsaunaan ja sen jälkeen ilta jatkuukin taas työn merkeissä.

Väsynyt, mutta onnellinen. Ei ole ihmisen osa huono, kun saa näin olla.

Lämpimiä terveisiä teille kaikille siellä Jovelan väärän vänkyrän talosta toivotellen

Jovelan Johanna

Ps. Keekikselle vielä erikseen terveisiä, että ei palele varpaat, ei! ;) <3

35 kommenttia:

  1. Onneksi selvisitte säikähdyksellä tuosta hiirulaisten vierailusta! Minulla vain pienimuotoiset kotivarat, jauhoja ja muutamia kuivatuotteita. Leipää saan leivottua ja jonkun ruokajutun tehtyä jos ei kauppaan pääse. Tilat kun eivät asunnossamme ole suurensuuret isoille kotivarasäilytyksille. Ihanalta kuulostaa joulusuunnitemanne. Juuri tuollaista leppoisaa sen joulunvieton kuuluu ollakin. Mukavaa sunnuntai ehtoota sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienikin kotivara on kotivara :) Kunhan on jotain, ettei ihan vailla ole silloin, kun ei sinne kauppaan pääse :)

      Poista
  2. Yksi pieni hiiri voi aiheuttaa paljon pahaa. Pipalle voisi olla kiva kissanmentävä aukko ruokakomeron ovessa :)
    Minusta olojoulut on parhaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne otuksia! Pipalle ei voi aukkoa tuohon tehdä, koska Pippa asustelee salissa koirien vuoksi, jotka sitten jahtaisivat kissaa kaikki yöt ja päivät ;)

      Poista
  3. Vau! Teillä on kyllä mahtis ruokakomero/kuivavarasto/kotivara! Ja miten kekseliäs ratkaisu nuo vesikanisterit! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tehtiin kunnon ruokakomero kun sellaiselle oli kerrankin mahdollisuus :) Noi vesikanisterit on kyllä hyviä, käteviä ja tilaa säästäviä!

      Poista
  4. Teidän kotivarassa taitaa olla tavaraa enemmän kuin jossain syrjäkylän pikkukaupassa :D

    VastaaPoista
  5. Hienoa, että olette suojanneet kotivaranne noin hyvin! Onneksi pääsitten vain säikähdyksellä. Aika pieni otus saa suurta tuhoa aikaan. Inho hiiret, en tykkää.
    Siivoilin tänään ullakkoa, siellä hiiret olivat syöneet joulukoristeita, niissä taisi olla kauraa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi hitsi! Meillä ei tällä hetkellä voisi niin mitään vieedä ullakolle. Sen umpeuttaminen, tyhjennyt ja laitto alkaa vasta ensi vuonna, kun isännän opiskelut päättyvät (mihin tää aika menee? vastahan se aloitti?!)

      Poista
  6. Olemme hyvin varustautuneita esim. sähköttömyyteen, mutta ruokavaraston pitäminen olisi hankalaa, koska emme normaalioloissa syö riisiä, emme pastaa, emme mitään säilykkeitä, emme valmiskastikkeita tms. Tietysti niitä söisi, jos olisi katastrofitilanne, mutta tuntuisi tällä hetkellä älyttömältä ostaa kaappi täyteen jotain, joka joko pitäisi vastenmielisesti syödä tai heittää roskiin käyttöpäivämäärien ylittyessä. Meillä on kyllä kolme pakastinta täynnä oman pihan marjoja, omenoita, papuja, kesäkurpitsaa jne. mutta todellisessa katastrofitilanteessa pakastin on hyvin huono säilytin (kahden päivän sähköttömyys ei vielä vaikuta sitä eikä tätä).

    Luulen, että meillä katastrofitilanteessa elettäisiin hyvin juuresvoittoista elämää: maakellarissa on vuoden perunat, porkkanat, pinajuuret ja lantut. Niin ja sipuleita on myös melkein koko vuodeksi.

    Hiiri menee lyijykynän paksuisesta reiästä läpi, joten niiltä on kyllä hankala tukkia täydellisesti mitään. Meillä on aina kolme loukasta ladattuna. Toistakymmentä hiirtä on vintiltä tänäkin syksynä metsästetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. On aivan hölmöä säilöä massoittain sellaista ruokaa, mitä ei muuten söisi. Ne menevät vaan hukkaan. Teillähän on mahtava kotivara! Me syödään paljon riisiä ja pastaa, mutta säilykkeitä ei juurikaan ja valmisruokia ei juuri lainkaan. Jotain ketsuppia, sinappia, hilloja ja sellaisia lähinnä. Meillä on kuitenkin hieman lihasäilykkeitä, siis ihan purkitettua lihaa eläinten vuoksi ja tonnikalaa sekä tölkkilohta, koska tykkään tehdä kalatahnaa leivänpääliseksi.

      Pakastinta varten kannattaa hommata agru. 3 pakatimellista menetettyä ruokaa olisi aivan kamala juttu!

      Poista
  7. Paljon tuonne ruokakomeroon mahtuu tavaraa, kun ne on hyvin järjestelty. Onneksi sinulla on kaikki niin hyvin laatikoissa, ettei suurempaa katastrofia päässyt käymään. Liputan yhä tuon kotivaran puolesta. Tämä syksy on taas osoittanut sen, miten tämä yhteiskuntamme on niin riippuvainen sähköstä. Kaupastakaan ei sähkökatkon aikana saa mitään ulos, vaikka siellä tavaraa on, kun kassat eivät toimi. Niinpä tuo oma apu on paras apu :)

    Kuulostaa ihanalle ja leppoisalle tuo teidän joulun aika. Meillä on edessä ensimmäinen joulu ilman siskoani ja se tuo haikeutta. Onneksi saamme siskoni miehen ja tyttären puolisonsa kanssa tänne joulun viettoon. Juuri viikonloppuna tapasimme ja mietimme joulun viettoa ja ruokia. Samalla tutulla ja turvallisella kaavalla jatketaan :)
    Ajatus ja iloa täältä sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä varsinaisesti se ensimmäinen joulu ilman äitiä. Viime vuonna sitä ei vielä tajunnut, kun kaikki oli niin sumussa ja tuoreena tapahtumana. Olisi ihanaa kokoontua taas yhteen, mutta juuri nyt myös lepo ja rauha on tarpeen. Me vietämme ensimmäistä kertaa isännän kanssa joulua ihan kahden kera karvakorvien. Se tuntuu mukavalta ajatukselta. Tänään ajattelin hieman kaivella joululaatikoita ja nostaa jotain pientä esille. Saa joulu hiipiä Jovelaan hissukseen :)

      Poista
  8. Huh, onnistuitpa ensin säikäyttämään, että kaikki olisi jostain syystä menetetty, mutta ei onneksi! Varmaan ihan hyvä tehdä tuollainen inventaario silloin tällöin. Kun ruokaa on paljon hyllyjen perukoilla voi sinne unohtuakin jotain ja vahingossa käyttää uudempaa vanhemman tarvikkeen sijaan jne. Paitsi että sinun komerosi on kyllä niin hyvässä järjestyksessä, että suorastaan ihmettelen, miten tuo on edes mahdollista!? En kyllä kehtaisi näyttää omaa kuivakaappiani tämän rinnalla ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi! Liian dramaattinen alku postaukselle, huomaan! Tuolla muonakopperolla on syytä pitää rotia. Muuten se ei toimi meillä ollenkaan. Kun se on sitten rotiin saanut, asian voi unohtaa. Kovasti helppoa koko juttu ;)

      Poista
  9. No niin minäkin luulin että kaik män :D Ei onneksi sentään! Tuo teidän ruokakomero aiheuttaa kyllä väkisinkin pieniä kateudenpuuskia, on se niin huippu! Tuo kanisterisysteemi olis kyllä hyvä homma meilläkin, vaikka niitä toki täytyis kallistella vähän useammin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika reulut suut noissa kanistereissa on, joten tavaraa saa ulos helpolla juuri sopivan määrän siitä määrästä huolimatta. Tuo komero on meillä ruokavarasto, josta otetaan "käyttövarastoon" täydennystä. Tuvassa on lasipurkkeja raaka-aineita varten ja vaikka ne on tietenkin kauniita, niin joillekin meinaan nyttehdä siirron kanistereihin, jotka saa mennä syvään laatikkoon. On ne vaan niin käteviä, nuo kanisterit! :)

      Poista
  10. Teillä on kyllä ihan huippukäteviä ideoita kotivaran järjestämiseen. Täytyy ottaa näistä oppia.

    Ymmärrän hyvin, ettei jouluna matkustelu maistu, jos töitä puurretaan melkein aattoon asti. Joskus on ihan hyvä antaa periksi ja lähetellä lämpimiä jouluajatuksia sitten telepaattisesti (tai teknologiaa hyödyntäen). Jokatapauksessa kuulostaa ihanalta teidän joulusuunnitelmat. :)

    Terkuin,
    Yksi, joka kuuntelee juuri Jouluradiota töitä iltapuhteina tehdessään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jouluradio <3 On se vaan niin mainio kanava ja kehittynyt hienosti, kun voi ihan valita minkä tyyppistä joulumusiikkia haluaa kuunnella!

      Luulen, että tämä joulu tällä tavalla on nyt juuri sitä mitä me tarvitsemme. Röhnöpökäjoulu ;)

      Poista
  11. Meilläkin oli torpalla käynyt samanlaisia vieraita. Yleensä minulla on kaikki peltipurkeissa, mutta nyt oli jäänyt appelsiinimehu- ja tomaattimurskapurkki hyllylle ja eikös vaan ne oltu nakerreltu rikki. Sen verran fiksu hiirulainen oli ollut että oli osannut kummankin tölkin "avata" yläosasta, muuten olisikin varmaan ollut mehut ja tomaatit hyllyllä jos toisellakin. Viereisestäkin kaapista löytyi papanoita ja sieltä tavaroita pois nostellessa tuli sitten vastaan se hiirikin, en tiedä kumpi pelästyi enemmän... Loukkuun se ja sen kaverikin sitten päätyi. En ymmärrä mistä ne sisälle pääsee, melkein suurennuslasin kanssa ollaan yritetty kaikki kolot tilkitä :(

    Vesikanisteri kierrätyskäytössä on tosi hyvä idea, ja näyttää hyvältä ja vielä käytännölliseltäkin. Toivottavasti ovat hiirenkestäviä (meillä kerran sellaisesta muovisesta irtokarkkilaatikosta sai kaluttua nurkan rikki ja sitä kautta sitten lähti lintujen talviruuat ihan väärään suuhun...).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi sun saakeli! Kuten tuossa ylempänä kommentoija kertoi, hiiret mahtuvat lyijärin kokoisesta reiästä sisälle ja laajentavat aukkoa tarvittaessa elleivät mahdu. Ne on sitkeitä otuksia!

      Noita kanistereita ei ole ihan helppoa jyrsiä. Pinta on kaareva ja joustaa, joten hammas ei saa siihen samalla tavalla kunnon otetta kuin tasapinnalta ja kulmista, pinta lipsuu. Edes kuistilla ei hiiret ole päässeet käsiksi lintujen pähkinöihin, kun ne on laitettu kanistereihin jo parin talven ajan. :)

      Poista
  12. Joulusuunnitelmat kuulostavat hyvältä. Meillä on aika samanlainen joulu tiedossa aikuisten ja eläinten keskenm rennosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen aina rakastanut kaikkea meidän jouluihin liittyvää, kokkailua, valmisteluita, laittelua ja sitä kun kokoonnutaan yhteen, mutta tänä vuonna, kun nyt asutaan täällä muihin nähden matkan takana, lepo vie voiton. Meille tulee suloinen joulu kahdenkin, kera karvaisten korvien :)

      Poista
  13. Onneksi eivät hiirulaiset tehneet suurempaa vahinkoa. Miten nuo vesiastiat...nehän on muovia mikä ei hiirille ole mikään este. Toivotaan , että nyt pysyvät mokomat poissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi tuossa pohti samaa ja kerroin juuri, että meillä on säilytetty ihan alusta alkaen lintujen pähkinöitä kanistereissa kuistilla ja hiiret eivät ole päässeet niihin käsiksi. Se johtunee siitä, että kanisterin pintamuoto on kauttaaltaan kaareva ja se napakka materiaali antaa myös periksi, joten siitä on hiiren suulla vaikeaa saada otetta hampailla. Toivotaan, ettei enää tule hiiriä komeroon ja että jos tulee, kanisterit pitävät pintansa vanhaan tapaan :)

      Poista
  14. No voi että noita hiiriä! Me hoksasimme vasta tänä syksynä laittaa tuhdisti myrkkyjä navettaan, jossa niitä näkyi vilistelevän tuon tuosta. Sitä ennen joka syksy ne ovat juosseet talon välipohjassa, jonne on yritetty virittää loukkuja. Vieläkin välipohjassa aika ajoin rapisee, mutta sisälle ne eivät onneksi ole tulleet. Ja ne eivät olekaan mitään pieniä kotihiiriä vaan suuria metsähiiren mötkylöitä. :)

    Kyllä kotivaraa on hyvä olla ainakin jonkin verran, ettei heti tule hätä käteen, jos poikkeustilanne tulee päälle. Aika pieni tuo meidän ylimääräinen varasto on, mutta ehkä sillä muutaman päivän pärjäisi. Kateellinen olen kyllä komerosi järjestyksestä. Se on kuin ihana vanhanajan puoti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ropisee lattioiden alla ja ullakolla (ärh). Ullakkopuoli laitetaan kuntoon tuossa ensi vuonna kun joudetaan, joten se osasto on sitten kiinni hiiri-invaasiolle ;) myrkky olisikin kätevä juttu, mutta meillä ei koirien vuoksi voi myrkkyä käyttää. 2 rottaterrieriä kyllä nappaa hiiriä tämän tästä tuolla ulkona ja jos se hiiri on myrkkyä täynnä, voi koirakin saada osansa ellei ehdi nappaamaan pois. Turvallisuussyistä meille nuo myrkyt ovat siis ei, ei ;)

      Poista
  15. Hei, ihan ensiksi, Jovelan talopäiväkirja oli mielessäni viime viikolla kun kuuntelin radiota. Siellä joku sanoi, että tänä päivänä ihmiset eivät osaa varautua, pitäisi olla kiertävä kotivara, lisäksi kynttilät, lamput jne. Heti tuli mieleeni teidän komeat komerot. Tyttären tytär muistuttaa meitä, että mihin me tehdään mummon mökillämme se karkkikaappi jotamummu näytit kerran tabletiltasi;).

    Meillä on pieni mökki, siellä kaksi ns kylmää komeroa. Siellä aiemmin vieraillut hiiriä, nyt en ole nähnyt muuta kuin jälkiä lattialla. Olen sinne lattialle ripotellut useamman pussillisen jauhettua valkopippuria. Valkopippurissa näkyy tassujen "tanssijäljet", että käyty on.Jostain luin että hiiret ei tykkää. Katsotaan nyt, miten selvitään talven yli.
    Kiitos mukavasta blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi! Ihana tyttären tytär sinulla :) Namikaappi olisi varmasti lasten mieleen ;)

      Tuo kiertävä kotivara on todella hyvä sana. Jos kotivara ei ole kiertävä, tavarat vaan seisovat siellä, niillä ei ole tositilanteessa paljoakaan virkaa, sillä osa on todennäköisesti jo mennyt vanhaksi.

      Valkopippuria! Tuopa oiva vinkki! Se pitää testata!

      Poista
  16. Joka kerta kun luen tätä sinun/teidän blogia, niin tulen hyvälle tuulelle. Kumpa me kaikki ihmiset osaisimme nauttia pienistä arkipäiväisistä asioista ja jättää pienemmälle stressille oravanpyörässä kulkemisen. Kiitos monista, monista ihanista lukuhetkistä blogissanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Kiitos paljon :)

      Ja joka kerta kun joku kirjoittaa meille tällaisia, meille tulee hirmuisen hyvä mieli :) Kiitos siitä :)

      Poista
  17. Hei Johanna,
    ens alkuun kiitän jälleen blogistasi. Arvostan edelleen :)

    Jos sallit, saanko sanoa että aivan kuin olisit lähes anteeksipyydellen kuvannut joulunviettoanne? Joulunne kuulostaa mielestäni aivan upealta! Olemme nelihenkinen perhe pääkaupunkiseudulta ja viettäneet noin 15 viimeistä joulua aivan oman perheen kesken. Olemme vuoden mittaan opiskelujen ja töiden vuoksi useasti erillämme toisistamme joten keskitymme jouluna viettämään muutaman päivän aivan keskenämme mukaan lukien the kissa. Joulumme menee täysin perinteen mukaan; jouluaattoaamun sauna (ja lahja mulle, koska on mun syntymäpäivä), riisipuuro Turun julistuksen jälkeen, jouluaaton hartaus kirkossa ja kynttilä muistomerkille rakkaan isäni kunniaksi, ruoka, pientä jännitystä ja lahjat, Kimblen peluu ja/tai sopiva elokuva, paljon kynttilöitä, kulhoittain suklaata ja vihreitä kuulia, muiden vastustuksesta huolimatta klassista joulumusiikkia, yökävely, mitä kylmempi keli sitä parempi. Samalla hyvä hetki kuikuilla naapureiden jouluvaloja :) Sama hyvä meininki jatkuu joulupäivänä. Joulupäivän sosiaalisesta elämästä lainaan rakasta äitiäni: "joulupäivänä vieraille laitetaan kananpaskaa hattuun", eli vieraat voivat tästä päätellä ovatko tervetulleita :) Tapaninpäivänä, kun joulukalat muuttavat muotoaan lohipastaksi, lähdetään jälleen, jos siltä tuntuu, ihmisten ilmoille. Kaikille (appi- ja omille vanhemmille, sisaruksille ja ystäville) soitetaan ja puheluita otetaan vastaan ja ajatuksissa piipahdetaan kaikkien armaiden luona mutta eniten iloitaan siitä mitä juuri sillä hetkellä on ja yhdessä tehty. Aamen, ;)
    Pitkä mielipide mutta uskot varmasti että seison tämän takana :)

    Auvoisaa adventtiaikaa teille Jovelaan! Ja ettei liian hartaaksi mene niin on se nyt p**kele ettei sitä lunta ala jo tulla!!!
    -T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi! Se ei ollut tarkoitus ollenkaan :) Me odottelemme joulua innolla, meille normaalista poikkeavaa joulua. Toki jossain mielessä sydämessä on haikeuskin, sillä se joulu, joka on ollut läsnä siitä saakka kun muistan joulut, siis ihan taaperosta saakka, on nyt muuttamassa muotoaan, mutta joulun lumo on läsnä. Tänä vuonna joulua edeltää työntäyteisin kausi koskaan, joten meidän kahden ja karvakorvien joulu on enemmän kuin toivottu asia. Omalla tavallaan tuntuu hurmaavalta ajatukselta, että joulu saa vaan tulla ja olla ja me otamme sen vastaan juuri siten, mitä mielii tehdä :) Suuria valmisteluita ei ole, eikä aikatauluja tehdä. Joulu ollaan ja möllötellään kaikessa rauhassa tehden juuri kuten tekee mieli :)

      Teidän joulu kuulostaa hurmaavalta! Meilläkin on aina ollut poppoolle sopivaksi muotoutunut traditiorypäs tietyssä järjestyksessä - ei, koska aina niin on ollut ja siten niin pitäisi aina olla, vaan koska aina poppoo on halunnut niin olevan. Sen aika ei ole ohi. Samat jutut tullaan tekemään taas poppoolla, mutta tänä vuonna me vedämme henkeä kaikki omissa tuvissamme, eikä se ole murheellinen juttu lainkaan :)

      Poista
  18. Onpa kaunis ruokakomero! Hyvin suojattukin pikkuisilta nappisilmiltä. Ne saavat kyllä melkoista tuhoa aikaiseksi, jos pääsevät vapaasti mellestämään. Ja totta on, että niiden vierailujen jälkeen ei elintarvikkeita parane käyttää. Moneen otteeseen kelasin takaisin kuvia katselemaan, kun on niin kauniisti laitettu!

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!