jovela

jovela

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Menneitä ja tulevia

Tänään on Suomen Itsenäisyyspäivä. Tässä talossa sitä on otettu vastaan melkein sadan vuoden ajan ja on nähty myös ne ajat, jolloin Suomi ei ollut itsenäinen. Pohdin miltä on mahtanut tuntua heistä, Henrikistä, Fredrikasta ja heidän lapsistaan Augustasta, Gerdasta ja Johanista, jotka elivät elämäänsä Suomen suuriruhtinaskunnassa. Tilan perustajat Henrik ja Fredrika eivät koskaan nähneet itsenäistä Suomea. Vuonna 1846 syntyneestä pariskunnasta ensin nukkuin pois Fredrika vuonna 1911 ja Henrik vuonna 1915. Heidän lapsensa kokivat ainakin itsenäisyyden, mahdollisesti myös sodan, jolla itsenäisyyttämme puolustettiin. Kaksosina vuonna 1869 syntyneistä lapsista Augusta oli todennäköisesti jo nukkunut pois, sillä hänen sisarensa Gerda oli mennyt Augustan miehen kanssa sittemmin naimisiin. Sodan syttyessä Johan oli jo aikamies ja Gerdakin yli kuudenkymmenen.


Sota-aikana tässä talossa asui jo toinen perhe ja pihahuvilassa, eli Gerdassa asui tilan perustajan Johan poika vaimonsa ja tyttärensä Esterin kanssa. Alastalon silloinen isäntäperhe koki sodan sekä kotona, rintamalla että Lotta-palveluksessa. 14% kylän väestä ei koskaan palannut sodasta. Se on ollut kova isku pienelle paikalle. Meillä on tallessa ullakolta löytyneitä suruviestejä ja kutsuja osallistua nuorukaisten hautajaisiin. Murheellisin mielin olemme katselleet taloon lähetettyjä mustareunaisia paperiarkkeja, joiden allekirjoituksena on vain isä ja äiti.

Tällaisia mietin tänään 6.12.2015 aamuhämärässä, sateen loristessa ränneissä. Paljon on talo nähnyt, kuten sen asukkaatkin. Mitähän me vielä tulemme täällä kokemaan?



3 vuotta sitten asuimme Pääkaupunkiseudulla betonikuutiossa. Etsimme taloa, olimme etsineet jo muutaman vuoden vuoroin intensiivisesti ja vuoroin taukoa pitäen. 3 vuotta sitten olimme nähneet Jovelan myynti-ilmoituksen paria vuotta aiemmin, mutta myynti-ilmoitus oli kadonnut pian sen jälkeen, ennen kun ehdimme toimia. 3 vuotta sitten Itsenäisyyspäivän juhlapöytää kattaessani en tiennyt, että eräänä seuraavan tammikuun lauantaina avaisin koneeni, menisin jälleen kerran etsimään uusia myyntikohteita ja sillä kerralla tulisin törmäämään uudelleen Jovelan myynti-ilmoitukseen. Soittaisin isännälle, soittaisin välittäjälle ja että reilu viikko siitä olisimme ensimmäistä kertaa täällä käymässä ja ennen kun pääsisimme paluumatkalla "isolle tielle" olisimme jo soittaneet välittäjälle, että ostamme talon.


Silloin 3 vuotta sitten betonikuutiossamme en tiennyt tätä, että nyt 3 vuotta myöhemmin jo asumme siinä kerran myynti-ilmoituksessa vuosia aiemmin näkemässämme talossa. Että nyt ottaisimme vastaan joulua täällä jo toista kertaa asukkaina. Että jääkylmässä tuvassa, jonka ikkunoiden reunoilta satoi lunta sisälle, olisi aina hieman jouluinen tunnelma.



Nyt tiedämme. Meillä on tupa, jonne ei sada lunta ja jossa on aina aavistus joulua, sillä tuvassa on paljon punaista. Tapettien kuviointi on punaista, lattialla on suuria punaisia mattoja, punaista on astioissa, purkeissa ja nauhoissa. Kupariset padat ja aterimet ovat loisteessaan jouluisia.

Eilen siivosimme huushollia ja nostimme muutaman joulukoristeen esille. Jovelan tuvassa on aina hieman joulua, nyt hieman enemmän, eikä kamera hämärässä tallenna sitä tunnelmaa ja iloa, jonka koin eilen illalla tupamme jouluista hämäryyttä katsellessa.








Mai kuulee enkelikellon kilinää. Milo t a a s loistaa poissaolollaan. Mainitsen tämän, koska koiristamme Mai on linssilude ja Milo ei ole. Jos Milo vaan huomaa, että yritän napata kuvan, ilme menee sellaiseksi, että eläinsuojelusta ollaan hyvin pian yhteydessä Joveloihin. Koira parka näyttää siltä, kun sitä oltaisiin pieksemässä. Mai taas rakastaa myös kamerahuomiota. Tuossa hän nyt poseeraa reteesti röhnötellen päiväsängyssä ja pohtii, koska saadaan "kilkkunaa ja kalkkunaa" eli kinkkua ja kalkkunaa.



Olen ostanu tämän tupaan päätyneen soittorasian n. 20 vuotta sitten Kieseleffin basaarista, eli entisestä Stockmannin tavaratalon rakennuksesta Senaatintorilta. 20 vuotta sitten Senaatti Centerissä oli ihania puoteja, joista tämä lannelordoosi-pukiksi nimetty soittorasia on perujaan. Kun soittorasian avaimesta kääntää, pukki alkaa tanssimaan villisti musiikin tahtiin.



Ensi viikolla tilataan kuparit työtasoa varten. Sitä ennen olemme nauttineet näistä Ikean uutuusvalosarjoista, joihin voi ostaa valosarjan ja siihen haluamansa pienet varjostimet erikseen. Varjostimet ovat vaihdettavia. Kiva idea!



Isännän kasaama kuparikynttelikkö, malli emännän. Suunnittelimme kynttelikön tuohon muotoon, jotta sen sisälle mahtuu tarjottavia.



Hieman kuparia seinälläkin paljaan kuparivalosarjan merkeissä.



Nostimme eilen saliin pienen joulukuusemme. Se on pääoven edessä ollut jalokuusi ruukussa. Nyt ruukun suojana on foliota, jotta Pippa ei innostu kropsuttelemaan multia pöydälle. Laitan ruukun vielä pussiin, kun saan sen kaivettua esille. Koristelimme kuusta hieman palloilla, kulkusilla ja samaisella ohuella kuparivalosarjalla, jollainen on tuvassakin. Joulupyhien jälkeen kuusi saa palata ulos kuistin kautta, ettei pelästy liikaa lämpötilamuutoksista.



Paljoa tänä vuonna ei joulua somistella. Vain jotain pientä siellä ja täällä.



Kuten rakkaimmat joulusoittorasiat, jotka tietenkin pääsevät esille. Tämän ostimme Malagasta 8 vuotta sitten, kun olimme juhlistamassa uutta vuotta siellä.



Vaikka ulkona sataa vettä ja piha tulvii, Tukholman wanhasta kaupungista ostetussa soittorasiassa on ikuinen valkea joulu. Patterilla toimiva pieni roottori pyörittää lasipallon sisällä lumituiskua lakkaamatta.



Näin saa joulu tulla meille. Hissukseen, pieninä juttuina siellä ja täällä, muistoina menneistä ja toiveina tulevista. Luulenpa, että vietettyämme lokoisaa jouluaattoa isännän ja karvaisten kavereidemme kanssa, jonain joulupyhänä Jovelan emäntä kaivelee jo esille siemenluetteloita ja alkaa haaveilemaan keväästä. Ehkä piirtelemme mallia kanalalle, suunnittelemme piha-alueen tasoittelua ja kaikkea sitä, mikä koittaa kun valon määrä taas kasvaa ja on aika iloita keväästä.

Meidän jouluvalmistelut ovat suunnilleen tässä. Herkkuja tietenkin aion laittaa, nauttia siitä puuhasta täysin rinnoin, pienen joulusiivouksen meinaan tehdä isännän kanssa ennen aattoa, linnuille tehdä perinteisen jouluherkkubuffetin, hyasintteja pitää saada taas ainakin tusina ja namikaappiinkin pitää saada jouluista varustelua konvehtien merkeissä. Yhteiseksi joululahjaksi tilataan uusi telkku, josta sitten tuijotamme sarjoja dvd:ltä silmät lautasina pitkin joulupyhiä. Pieniä puuhia vain, sellaisia mukavia ja sitten onkin jo joulu Jovelassa. Ajatella, ensi vuonna jouluna Jovelan pääluku on hyvinkin saattanut melkein tuplaantua jos kanat ja kukko ovat asettuneet taloksi!

Sitä ennen nautimme tästä kaikesta mitä nyt on. Ja siitä, että meillä on taas yksi Itsenäisyyspäivä. Vielä pari viikkoa innokasta puurtamista ja sitten on lokoisa lepotauko kera herkkujen ja vailla kiireitä. Ei hassumpaa, ei hassumpaa lainkaan!

Juhlallista ja rauhaisaa Itsenäisyyspäivää teille kaikille siellä tahoillanne. Tänään Jovelan päätalon ikkunoille ja Gerdankin ikkunalle laitetaan 2 kynttilää juhlistamaan päivää ja kunnioittamaan heitä, jotka olivat meitä ennen ja joiden vuoksi meillä on nyt se, mitä saamme Kotimaaksemme kutsua.

Jovelan vanhasta väärän vänkyrän talosta

Jovelan Johanna


25 kommenttia:

  1. Ihana, harmoninen joulutunnelma teillä. Tykkään juuri tällaisesta, pieniä jouluisia juttuja siellä täällä. Hyvää Itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
  2. Paljonpa on ehtinyt kolmessa vuodessa tapahtumaan. Siellä on niin kaunis joulutunnelma jota vesisadekaan ei pysty lannistamaan. Mukavaa Itsenäisyyspäivää Jovelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu uskomattomalta, että Jovela on ollut meillä kohta 3 vuotta. Vastahan me tähän pihalle tepasteltiin ensimmäistä kertaa ;)

      Poista
  3. Ihana tarina, joka varmasti myös jatkuu kauniina ja kiitollisena ❤️

    Hyvää Itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
  4. Hyvää itsenäisyyspäivää teille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katariina :) En ehtinyt edes kommentteihin vastaamaan ennen kuin vasta viikkoa myöhemmin, joten toivottelen sinne mukavaa sunnuntaita :)

      Poista
  5. Kotinne on niin kaunis, ja jouluinen tunnelma huokuu kuvistakin todella hyvin. Niin ihanasti taas kirjoittelit, tarinoitasi lukiessa tulee aina jotenkin rauhallinen ja lämmin olo. Hyvää itsenäisyyspäivää ja mukavaa joulun odotusta teille.

    VastaaPoista
  6. Talolla on pitkä tarina ja historia. Mukava, kun jaat sen meille.
    Meilläkin panostetaan erityisesti joulupöydän antimiin. Olen etsiskellyt uusia reseptejä ja makuja etenkin alkupaloiksi.
    Joko teillä karvakorvat tulevat keskelnään juttuun?
    Mukavaa itsenäisyyspäivän iltaa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei ;D Pippa tulisi kakkosten kanssa toimeen, mutta kakkoset ovat edelleen riehuleita. Jääräpäät! Me ollaan asetuttu mukavasti "kahdelle puolelle taloa -elämään ;D

      Meillä on pidetty tapana syödä kalat ja äyriäiset joululounaana, sillä se osasto on erityisesti kaikkien mieleen. Toki tykätään hurjasti myös muista jouluruoista - joka onkin se ongelma. Yhdellä syönnillä ei mitenkään saa nautittua kaikkea hyvää ;) Meillä on ollut joka vuosi joku "vaihdokas" eli kalapöydän uusi tulokas, joista jotkut sitten jää vakioiksi. Yksi niistä on sitruunaisen raikas lohimousse, joka syntyy yksinkertaisesti punasipulisilpusta, lämminsavulohesta, mädistä, sitruunamehusta ja smetanasta. Mitään liivatteita en ole tarvinnut kun valuttaa mädin ja suhteuttaa raaka-aineet siten, että moussesta voi muotoilla vaikka pallojakin. Kokeilepa tuota jos vastaavaa ei jo ole tarjolla :)

      Poista
    2. Kiitos ohjeesta. Taidanmpa kokeilla tuota jo heti ensi viikonloppuna !

      Poista
  7. Kauniin lämpöinen tunnelma teillä siellä, terveisiä Vasikkasaaresta ja hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja terveiset takaisin Vasikkasaareen :)

      Poista
  8. Hienoa kunnioitusta vanhaa taloa ja sen tarinaa kohtaan!
    Tunnelmallinen joulutupa Jovelassa ja ihana tuo pöydän kynttelikkö.
    Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
  9. Kolmevuottako siitä vasta on...olette kyllä saaneet paljon aikaiseksi! Mukavaa alkanutta viikkoa sinne Jovelaan♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ajattele! Vaiko jo kolme vuotta? Ei oikeen tiedä ollaanko me oltu täällä aina vai vasta hetken ;)

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Se on kieltämättä vallan hauska. Juuri sopiva tuonne ikkunapöydälle ja joulun jälkeen se saa palata ulos :)

      Poista
  11. Ihanaa joulutunnelmaa siellä! Onko Pippa jättänyt kuusen rauhaan? Möököhän kaatoi meidän kuusen kolmisen kertaa viime vuonna.. Tekokuusi siis tulee meille tänäkin vuonna. Mietinnässä on vielä, valkoinen vaiko vihreä. Hauska tuo kynttelikkö pöydällä :) kuparinväri miellyttää silmää myöskin ja kävinkin kipaisemassa Lidlistä kuparinvärisen tähdenmuotoisen tuikkutelineen joka on ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaas vaan, uskomatonta, mutta ON! :D Kun kuusi nostettiin pöydälle, tietysti sitä piti käydä nuuskimassa ja hieman maistamassakin, foliota piti rapisuttaa ja sitten.. blaah, tylsä juttu, maistuukin niin happamalle :D Pippa ei ole edes kulkusia tai pikkupalloja tiputellut kuusesta kuluneen viikon aikana. Kyllä se tuolla pöydällä käy katselemassa ulos, mutta kiertää kuusen ja asettuu omalle kyttäyspaikalleen. Kuusi ei vaan tunnu kiinnostavan sitä (jee!) ;D

      Poista
  12. Teillä on niin kaunis, lämmollä ja rakkaudesta rakennettu koti. Sen kyllä aistii kaikesta. Meidän 17-vuotias neitonenkin totesi, että juuri tuollaisessa hänkin haluaisi asua! Siunattua Joulua perheellenne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi! Olipa kauniisti sanottu :) Suloista joulua myös sinne teidän perheelle :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit!