jovela

jovela

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Mitä tulikaan tehtyä

Silloin kun aloitimme blogin aiheesta wanhan talon löytäminen, tarkoituksena oli tallentaa kokemuksia ja ajatuksia sen asian tiimoilta. Sittemmin tämän uuden blogi myötä, kun Jovela oli löytynyt ja ostettu, jatkoimme blogissa tarinaa, joka kertoo siitä miten kaksi kaupunkilaista muuttaa maalle ja ottaa ränsistyneen tilan haltuunsa. Piti saada tallentaa matkaa muistoiksi. Jos vaikka tekisi mieli välillä katsoa menneisiin päiviin ja vuosiinkin. Välillä tulee sellainen olo, että onko sitä saatu mitään aikaiseksikaan viime aikoina - tällainen tunne syntyy helposti silloin, kun elämä vie pois näistä Jovelan arkisista asioista. Tämä vuosi tuntuu oudolta. Siihen on sisältynyt paljon, mutta se on tavallaan vilahtanut ohi. Muutosten vuosi niin molella tapaa. Surun viitta harteillaan se on kulkenut ilosta ja haasteesta toiseen. Vuotta on vielä jäljellä, mutta tänään halusin katsella hetkisen kaikkea sitä, mitä kuluneena vuotena on tapahtunut.

Tammikuu 2015

Tammikuussa olin kovasti kiinni työprojekteissa, eikä mitään sen ihmeellisempää tapahtunut. Luonto oli välillä kuin keväällä ja välillä kauniin talvinen. Valon määrän lisääntymisen huomasi. Ensin oli keväistä, sitten talvista ja muutamaa päivää myöhemmin taas lumetonta. Talvella 2015 täällä meidän nurkalla Lounais-Suomen rannikkoseutua ei lunta paljoa nähty. Molemmat kuvat kronologisessa järjestyksessä tammikuulta 2015. Ensin ei ollut, sitten oli ja tovin kuluttua ei taaskaan ollut. Lunta.



Helmikuu 2015

Helmikuussa isompi työprojekti saatiin päätökseen ja sen myötä Jovela-aika palasi normaaliin rytmiinsä. Siemenluettelot ja kasvatusoppaat olivat kovassa luennassa. Suunnitelmia, haaveita, ensimmäisiä siemeniä mullassa. Suurin Jovela-juttu helmikuulta 2015 oli kuitenkin se, että hormiasennusfirma sai vihdoinkin, kuukausien odottelun jälkeen asennettua tuvan hormin ja sitä myöten saimme tupaan tulipesän. Puuliesi muutti kaiken tupaosastolla Jovelaa.


Maaliskuu 2015

Maaliskuussa 2015 kevät oli meillä jo pitkällä. Kuun puolivälissä edellisenä vuotena oli ollut 16 astetta pakkasta, nyt oli 12 astetta plussaa ja puuhat sen mukaisia. Me raivasimme ryteikköjä, tasoitimme ja siistimme pihaa, risuaitaa tehtiin monta kymmentä metriä, ylimääräistä risua silputtiin hakkeeksi parinkymmenen kottikärrykuorman viikonlopputahtia ja syreenikaarikin taivuteltiin muotoonsa. Maaliskuussa meillä oli energiaa. Niin kiesitallin edusta-alueen jätekasat kuin takapihan risukot saivat kyytiä. Kyytiä saivat myös hyttyset, jotka 15.3 kuvattiin inisevänä jenginä ilta-auringossa.






Huhtikuu 2015

Hyvin aikaisen kevään innoittamilla energiaa piisasi myös huhtikuussa. n. 36 tonnia soraa levitettiin yhden kottikärryn ja kahden lapion sekä haravan tekniikalla pitkin etupihaa. Typerän kasvihuone-episodin jälkeen vaihdoimme susikasvihuoneen kahteen pienempään, ne kasattiin ja päivälämpöä mitattiin muoviseinien sisällä jo lähemmän 30 astetta. Kevät teki tuloaan kohinalla.




Toukokuu 2015 

Toukokuu jatkoi suloista kevättä, mutta varhaisen kevään kypsyminen jäi paikoilleen. Kevät ei edennyt. Puiden lehdet eivät auenneet normaalia aikaisemmin, kukat olivat ehkä jopa hieman myöhässä, eikä edellisvuoteen verrattuna keittiöpuutarhassa ollutkaan kohisevaa kasvua. Taimet kituivat lootissaan.Yöt olivat kylmiä, eikä lämpöä mainittavasti riittänyt päiviinkään. Oli kaunista. Oli toiveikasta. Pianhan se tästä kesäksi muuttuu. Gerdan kuistille siivottiin kesähuone. Ajatuksissa oli kuumien kesäpäivien vilpoisammat kahvihetket ja kynttilöillä valaistut illat. Haaveeksi jäivät molemmat. Toukokuussa sitä ei vaan tiedetty kun silmät lepäilivät Gerdan kukkaniityn väriloistossa. Kesällä niitty ei sitten jaksanutkaan kukkia. Unikot olivat kuolleet ennen kukintoa.




Kesäkuu 2015


Kolea kesäkuu laimensi aikaisen kevään intoa. Siinä missä edellisenä vuotena keittiöpuutarhassa oli juhannuksena jo vaikka mitä syötävää ja istutuslaatikoissa oli valtavan tuuhea kasvu, kesäkuussa 2015 mikään ei kasvanut kunnolla. Syreenikaari puhkesi kukkaan ja lumosi kauneudellaan. Keittiöpuutarhan istutuslaatikot maalattiin mustiksi - ei auttanut mustan imemä lämpö kun ei ollut mitä imeä. Sadosta tulisi olematon. Kesäkuussa olimme vielä toiveikkaina - olihan edellisenäkin vuotena pitkä hellekausi tullut vasta loppukuusta. Välillä tarkenimme ulkonakin kesäkuussa 2015. Silloin katettiin jos mitä juhlia vieraille. Paljussa ei paleltu.




Heinäkuu 2015

Heinäkuusta muistan parhaiten sen, miten kytättiin kalenteria - koska päästään maalaamaan! Päästiinhän sitä lopulta ja lopputuloksena oli Jovelan historian suurin visuaalinen muutos. Muistan ikuisesti kesän 2015 kesänä, jolloin julkisivu maalattiin.




Elokuu 2015

Elokuu oli monen kivan muiston ja muutoksen kuukausi Jovelassa. Julkisivun maalaaminen heinäkuussa aiheutti energisen innostuspiikin, jonka siivin sitten käytiin Gerdankin kimppuun. Rempattiin Gerdan tupa sisältä. maalattiin Gerdaa. Vanhaksi käynyt Gerda -huvila virkistyi ikuiseksi auringoksi saatuaan okran sävyistä maalia pinnalleen.




Elokuussa Jovelan pääluku kasvoi yhdellä kuusivarpaisen kilpparikissan muutettua taloon. On ollut aika ennen Pippaa ja aika Pipan saavuttua, enkä ymmärrä miten täällä on pärjätty ilman kissaa! Pipan kuudes varvas muuten ei näy tuossa kuvassa, se on pieni ylijäämävarvas, kuvassa suunnilleen punaisen peukkukynteni kohdalla. Pippa on nyt pari päivää vaille 7 kuukautta, iloinen, sosiaalinen ja hauska kullanmuru. Saapuessaan Pippa oli 12 viikkoinen pentu.



Ja mikä olisikaan kahden ravun (minä ja isäntä) talous ilman rapukekkereitä?! Meillä on joka vuosi rapukekkerit - usein muutamakin. Kuvan rapukekkereille saapui ystäviä läheltä, ihan tuosta naapurikylästä ja kauempaa, sieltä mistä mekin tänne aikoinaan tulimme. Voi miten meillä oli hauskaa!



Syyskuu 2015

Syyskuu lohdutteli kesään pettyneitä aurinkoisin, valoisin ja lämpimin päivin. Syyskuussa haimme kauan etsityn puusohvan, joka sitten löytyikin ihan tästä samoilta kyliltä. Kyllästyimme odottamaan kahta kesää aiemmin kuistin ikkunat mukaansa ottanutta korjaajaa palauttamaan ikkunat meille, joten otimme suojamuovit kuistin ikkuna-aukoista pois ja laitoimme pleksit tilalle, kunnes ikkunat saadaan takaisin (ei todennäköistä, meitä on viranomaisten taholta neuvottu tekemään asiasta rikosilmoitus) tai löydämme/saamme teetettyä kuistiin oikeat ikkunat. Joka tapauksessa syyskuussa tuli mitta täyteen sille, ettei kuistilta näe ulos. Riitti - tuli pleksit kun niitä kerran oli. Ja sitten taas juhlittiin! Surkean sadon sadonkorjuujuhlissa oli kuitenkin syötävää. Sitä ihan itse kasvatettua, säilöttyä ja kokattua.





Lokakuu 2015

Inhokkikuukateni lokakuu yllättikin olemalla aurinkoinen, kuulas ja kaunis. Pitkään lauhana ja kauniina jatkunut syyskuu venyi pitkälle lokakuun puolelle. Keräsin vielä lokakuussa kukkiakin pihalta - tosin meinasin sen kokonaan unohtaa. Onneksi Villa Mezzon Anu huikkasi, että ellei rouva meinaa pakastaa kukkiaan, ne kannattaisi kerätä pois! Niin tein ja ehdin kuin ehdinkin kuivattaa kehäkukkaa talvivarastoon ruokien koristeeksi.



Marraskuu 2015

Marraskuussa peli oli jo menetetty. I hate pimeys ja peukku alas. Juu, oli kuulaan kauniita aamuja, mutta näin joulukuussa tuntuu että nyt olisi satanut puoli vuotta ja aurinkoa olisi nähty viimeksi keväällä. Marraskuun teemana Jovelassa oli talvipesä. Nikkaroimme itsellemme meille sopivan sängyn uudesta ja vanhasta puusta sekä wanhoista lahonneen sängyn säilyneistä koristepaloista. Hylkäsimme teolliset patjat ja vällyt, sijoitimme roposemme ekologisiin, mahdollisimman pitkälle käsin valmistettuihin mittatilausvuodetarpeisiin, jotka tulivat maksamaan huolella vähemmän verrattuna teollisiin serkkuihinsa. Marraskuusta 2015 Jovelan emännän "aamuselkää" ei enää ole ollut kertaakaan. Vuoden paras ostos by far!



Luin jokin aika sitten amerikkalaisen kanssasiskon näkemyksiä siitä, miten elämä muuttuu kun muuttaa kaupungista maalle ja muuttaa elämäntyylinsä - tai miten se muuttuu itsestään. Kerronpa vielä tuosta, sillä nämä voin todeta meillekin tapahtuneeksi.


8 asiaa, jotka muuttuvat kun eletään landestyle

Ostat vähemmän


Kyllä. Ei tule hupiosteltua ohikulkiessaan ja muutenkin ostaminen ei anna enää kiksejä. Tulee ostettua hyödyllisemmin, keskitetymmin ja järkevämmin.

Pukeutuminen muuttuu

Haha, no kyllä! Entisessä elämässään Jovelan Johanna vaihtoi vaatteita päivittäin, meikkasi ja kampasi, kynnetkin oli pitkät, koristellut eri teemoilla värein ja kynsikoruin. "Korot tulee" saattoivat työtoverit tuumata kun Jovelan Johanna kipsutteli menemään käytävillä. Ei enää. Mukavuus on päivän sana. Ei se tarkoita, etteikö yhtään katsoisi mitä päällensa laittaa kun pihalta poistuu, mutta nykyään meikit kuivuvat purkkeihinsa, korkokengät lähtevät mukaan pussissa ollakseen jaloissa ainoastaan siellä minne mennään olemaan ne jalassa (ja lentävät autoon palattua takaisin pussiin ennen kun auton ovi on kiinni), eikä "päivän asu" ole todennäköisesti eri kuin edellisenä päivänä.  Entinen "sopiikohan tämä sen kanssa" on nykyään "sopiikohan tämän alle toinen kerros jotain" ja kenkien oleellisin ominaisuus on niiden kyky olla imemättä vettä.

Vähemmän pyykkiä

Niin, miten ihmeessä voi olla niin, että kun osan vuodesta ollaan kurassa ja se toinen osa mullassa, pärjää talossa, jossa ei ole pyykkikonetta lainkaan - eikä silti olla haisevissa rytkyissä, jotka riisumisen jälken pysyvät asennossa itsestään. Eikä ole pyykkiläjiäkään! Niin se vaan on. Vaatteita ei tarvitse koko ajan pestä kun eri puuhille on omat vaatteensa, eikä ole "päivän asua" kullekin päivälle erikseen. Ihoa vasten olevat vaatteet pesään usein, muita harvemmin. On tullut ymmärrettyä myös, miksi ennen vaatteita tuuletettiin käytön välissä. Koska niitä ei tarvitse pestä. Pestään jos vaate on likainen. Omituista, mutta näin se vaan on. Meillä pestään pyykkiä saman verran kuussa kuin ennen noin viikossa. Fakta.

Pitkät aamu-unet

Meillä isäntä kyllä torkkuu mielellään pitkään jos ei ole menoa pajalle tai muuta sovittua, mutta totta tämäkin. Sitä herää aikaisemmin eri tavalla. Tai oikeastaan ei. Meillä on pidemmät aamu-unet entiseen elämään verrattuna, kun ei tarvitse herätä meikkaamaan ja kampaamaan tukkaansa ennen kun lähtee Pääkaupunkiseudun aamuruuhkaan. Tämän päivän Johanna laahustaa teemuki kourassa villasukissaan ja jossain röhköasussa työpaikalleen viereiseen huoneeseen. Joskus kampaa tukankin siinä välissä. Ei ole niin nokonuukaa onko arki vai pyhä. Sen mukaan mennään miten mentävä on. Herätyskello-parka joutui lomautetuksi keväällä 2014. Nykyinen olinpaikka tuntematon. Jovelan emännällä on luonnonmukainen herätyskello. Aurinko ikkunan takaa kertoo missä mennään. Jos ei ole aurinkoa, jokin kertoo synkkyysasteen kirkastuneen sen verran, että sängystä voi kömpiä ylös.

Rahan hölvääminen kaikkeen

Sitä tulee nuukaksi. Tulee ja ei tule, mutta rahaa ainakin käyttää harkitummin ja omasta mielestä fiksummin. Jos ennen oli kiksien kiksit pieni shoppailukierros kivoissa puodeissa, nyt vastaavat kiksit syntyy kun joku tulee kippaamaan muutaman kymmenen tonnia soraa pihalle. Kuin huomaamattaan alkaa tehdä itse paljon. Hyödyntämään vähän kaikkea. Sellaiseksi se on mennyt täällä elellessä. Sitten kun hölvää, sitä hölvää johonkin erilaiseen, esimerkiksi johonkin erilaiseen juttuun, vaihteluun arjesta, josta pitää. Tai siihen soraan. Myös erikoissiemenet saavat kukkaron aukeamaan holtittomalla tavalla.

Ruoka

Amerikkalainen aihesisko tuumailee, ettei tule hölvättyä rahaa hulpeisiin illallisiin ulkona ja teollinen ruoka alkaa maistumaan pahalta. Allekirjoitan molempia. Me kyllä nautimme ravintolaruoistakin samalla kun käymme kaupungissa pyykillä ja hoitamassa asioita, mutta kerrat ovat vähentyneet huomattavasti. Eineksiä meillä on ennenkin syöty vähänlaisesti, mutta nykyään taidetaan syödä vieläkin vähemmän. Ostin tuossa jokunen viikko sitten pussin sipsidippijauhetta, sitä taffelin sellaista, joka sekotetaan kermaviiliin. Jäi syömättä. Ennen hyvin maistunut herkku suunnilleen vuoden tauon jälkeen maistui suussa niin suolaiselle, että kieli meinasi käpertyä rullalle. Hyh! Myös ravinnon alkuperä alkaa kiinnostaa kuten myös tahto kasvattaa ruokaansa itse. Entisestä muovikukkatappajasta saattaa kuoriutua puolen peukalon puutarhuri, sellainen kuten minä.

Hysteerikkojen erikoislempilaji kotivara on ihan normaali juttu kun asutaan landestyle. Kotivara sisältää lukuisia omin kätösin survottuja mössöjä, jotka on suljettu hermeettisesti vuosikertaetiketeillä koristeltuhin sieviin purkkeihin. Maalla taantuu teinivuosiensa kauhukuvaksi. Hotein setti radiossakin on sääennuste. Varokaa vaan, tällaisesta haaveilevat!

Viihteen määrittely

On tullut mietittyä miten ihmeessä sitä sai ennen aikansa kulumaan? Ei ole tuota tullut sittemmin mietittyä. Meitä peloteltiin, että maalla ollaan kuin työleirillä. Että koko ajan on jotain tekemistä ja kun yhden saa tehtyä, niin toisesta päästä pitää aloittaa uudelleen. No voi kauheeta! Ajatella mistä sekin aika on poissa! Esimerkiksi.. tai siis.. no, siitä kaikesta mitä tuli ennen tehtyä ettei vaan olisi tylsää, ja silti välillä oli tylsää. Tylsyys on kamalaa. Vapauta itsesi kaikesta fyysisestä (edes hampsuja ei tarvitse harjata itse) ja osta kuntosalikortti. Jipii! Mikä vapaus! Ennen kaikki viihteeksi luokiteltu taisi maksaa jotain ja oli kovin kertaluontoista. No nyt ei ole. Tosin en tiedä miten erotella viihteen ja sen muun ja mitä se muu tai viihde on. Mun mielestä kun on esimerkiksi suunnattoman siistiä (kaupunkilaisilmaisua käyttäen) survoa niitä omin kätösin kasvatettuja mössöksi purkkeihin, joihin lätkin vuossikertaetikettejä.

Olla viihteellä, se on jäänyt jonnekin kun kumpaakaan ei kiinnosta. Ei ainakaan baarielämä. Ollaan me kerran käyty baarissa vuoden aikana. Oli vieraita. Piti näyttää millainen hieno seurainhuone kylästä löytyy. Löytyy oikeasti. Kovin epämaalainen ravinteli. Ei Karjala-mainoksia tai viirejä. Taidettiin ottaa molemille jaloille juomat ja sitten jo palattiinkin Jovelaan. Armotonta menoa!

Kaiken ostaminen uutena

Revin isännälle ostamani työmatkatuliaisen eilen sytykkeiksi. Jättikonvehtirasia meni silpuksi tuvan sytykekoriin. Ei varmaan tarvitse enemmän tätä asiaa avata. Kaikkea ei tule ostettua uutena, uusi alkaa jopa hieman tympimään. Saapuvasta uudesta käytetään pakkausmateriaalitkin. Jatkuva uusi on tylsää, eikä meillä ole niin tylsää, että pitäisi koko ajan saada jotain uutta. Sitä uutta soraa kyllä tarvittaisiin noin 40 tonnia lisää.

Kovin samanlaisin aatoksin oli aihesisko valtameren takaa elämäänsä pohtinut. Sellaista se on. Muuta maalle ja elämä muuttuu. Vaikeaahan sen olisi olla muuttumatta, mutta ei se muutos mikään kulttuurikohtaamisten alkuräjähdyskään ole. Sitä vaan huomaa saavansa niitä kiksejä ihan muista asioista kuin ennen ja hieman eri asiat alkavat kiinnostaa luonnostaan. Eikä se tarkoita, että kaiken vanha hylkäisi. Ottaa mukaansa sen, mikä edelleen hyvältä tuntuu ja tekee samalla tilaa uusille kokemuksille, iloille ja pettymyksille.

Kuten vaaleanpunaisille kurpitsoille, jotka kasvoivat taimina sisällä melkein metriin kuollakseen ulkona kylmään kesäkuussa. Saas nähdä miten kesällä 2016 niiden kanssa käy. Sekin asia meinaan muuttuu, että pettymykset ja epäonnistumiset luetaan opiksi, jonka kautta kokeillaan uudelleen.

Ja nyt on sitten se

Joulukuu 2015

Puolessa välissä mennään. Plussalla ollaan yöt ja päivät. Jonakin yönä saattaa sen verran olla miinuksella, että auton ikkunat ovat huurteessa. Vettä sataa päivin ja öin, aamuin ja illoin. Sataa paljon, sataa vähän ja jos ei sada niin tuulee. Jouluidylli pitää hakea korvien välistä. Joulukuu 2015 on kiireisin työkauteni koskaan. Kiireinen on ehkä vähän väärä sana, se antaa käsittää, että ei olisi aikaa lainkaan. Aikaa on sama 24h jokainen päivä, mutta nyt se on varattu työlle. Itse varasin, en valita. Jovela-asiat ovat tauolla vielä viikon, sitten on pieni työtauko ja muutama viikko vielä vuoden vaihtumisen jälkeen rutistettavaa. Tammikuun loppupuolella jatkuu taas Jovela-aika. Uusia suunnitelmia, haaveita, projekteja ja tekemisen iloa.


Ja nyt saa joulu saa tulla kun joutaa, sitä ei erikseen lähdetä mistään hakemaan. Aina se on tullut ja tulee tänäkin vuonna, se on vissi se. Vuonna 2016 tulee taas olemaan monta asiaa uudella tolalla. Tarina jatkuu, vaan mitä sitten tapahtuukaan, nähdään ensi vuonna!

Sunnuntai-ilta ja kello on hieman jälkeen seitsemän. Pyykit odottavat viikkaajia, tiskit tiskaajia, suut ruokkijoita ja muutama työasiakin on hoidettavana. Isännällä opinnäytetyö esiteltävänä ensi viikolla, siihen vissiin jotain sanailua vielä tarvitsee isännän tehdä.


Joten nyt niitä pyykkejä viikkaamaan ja arkisia askareita hoitamaan, kun on pyhäpäivän suoma rauha maassa.

Näkymisiin taas!

Jovelan Johanna

32 kommenttia:

  1. Juuri noin siinä käy kun muuttaa maalle :D Mutta ei valittamista, tämä elämäntapa sopii minulle. Tänään käytiin kaupungin hulinassa, isossa kaupassa ja joulumarkkinoilla. Toisen ison kaupan pihassa käännyttiin ympäri, liikaa väkeä. Tarpeet on nykyään kovin vähäiset.
    Mukavaa ja rauhallista joulun aikaa Jovelaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en enää viihdy ihmismassoissa. Tulee väsyneeksi kaikesta tohinasta ympärillä. Sellaista se on kun kesät talvet (ainakin siltä tuntuu) yleisin ääni on rännissä valuva vesi :D

      Poista
  2. Ihan hengästyttävä määrä tapahtumia on vuoteen mahtunut. Talo on muuttunut vuodessa edukseen. Teillä on siellä niin ihana koti! Allekirjoitan täysin nuo asiat jotka muuttuu kun muuttaa maalle, vaikken maalla nyt asukaan. Mukavaa joulunodotusta ja tulevaa viikkoa sinne tunnelmalliseen Jovelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännää, miten ei tunnu yhtään siltä, että olisimme puurtaneet puurtamasta täällä. Kivaa katsella mitä kaikkea on muuttunut, kun ne tuppaa unohtumaan itseltä.

      Tulisipa hieman lunta nyt. Parempia ilmoja myös sinne Annilan suuntaan :)

      Poista
  3. Kyllä olette käyneet taas niin paljon läpi. Se on hyvä tehdä itselleen tiliä kaikesta tapahtuneesta ja kelata vähän taaksepäin, koska helposti siinä juuri käy niin, että alkaa epäillä, ollaanko tässä mitään edes tehty! Mutta teillä sitä on tekemistä riittänyt samassa määrin kuin keskivertopariskunnalla usean vuoden aikana, sanon minä ;). Julkisivujen valmistuminen on aivan huippujuttu ja kaikki nuo tunnelmat ja eletyt hetket piste i:n päällä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä jo täällä ajattelen, miten ensi vuonna mennään ympäri taloa laitellen ja maalaillen muitakin seiniä. Se tulee olemaan erikoinen tunne sitten jonain päivän kun isot kanvaasit on maalissa!

      Poista
  4. Muistorikas vuosi! Mukavaa lukea vuoden tapahtumia. Vaikka itse asunkin kaupungin keskustassa, voin kyllä olla monessa asiassa samaa mieltä kanssasi. Elämän laatu on tavaramäärää tärkeämpi. Usein onni syntyy yksinkertaisuudesta ja pienistä asioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se parasta onkin, että asuu siellä ja siten, mikä itselle on mieluisinta, oli se kaupungin hulinassa tai pienen paikkakunnan rauhassa! :)

      Poista
  5. Näin kun vuoden avaa kertomukseksi, niin kyllähän kaikkea olette saaneet aikaan. Tämä kuluva vuosi on ollut ihmeellinen säiden puolesta. Liputan kympillä, että saivat Pariisin ilmastokokouksessa sovun aikaiseksi. Josko meillä olisi toivoa näillä leveysasteilla vielä lumesta jatkossakin.
    Onneksi vuoteen on mahtunut myös kaikkea iloa ja riemua sekä hyvän mielen tuojia. Tuo jukisivun muutos niin Jovelassa kuin Gerdassakin on uskomattoman upea.

    Huomaan, että minussa kasvaa koko ajan vahvempana seesteisemmän ja pelkistetyn elämän halu. Uppoudun usein ajatuksissani tulevaan aikaan, kun kumpikaan tytöistä ei enää asu kotona. Nykyinen huusholli on iso ja pohdin, josko pienempään tupaan kohta jo muuttaisi. Haaveita on ja niitähän pitää ollakin. Usein ne sitten tuppaavat toteutumaan tavalla tai toisella. Ihana lukea mietteitä teillä jo toteutuneista elämänmuutoksista monella saralla. Elämä kantaa. Vähemmälläkin pärjää ja hyvään sekä tarpeelliseen voi sitten sijoittaa euroja vähän enemmmän.
    Täällä minä jälleen istuskelen liekkien loimotuksessa. Haaveilen lumesta ja toivotaan, että sitä kohta jo tulee edes hippunen.
    Kohta mennään valoa kohti ja aloitetaan uusi vuoden kierto uusin suunnitelmin ja kujein!
    Iloa tulevaan viikkoon ♥︎

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut erikoista, todella ja sitä tuppaa pettymään kun vertailee edeltävää kesää, jolloin valitettiin lakkaamattomista helteistä ;D

      Oi mikä tunnelmakuvaus! Oi, Oiiii! Ihanaa lukea tuollaista! :)

      Poista
  6. Oli pakko lukea loppuun vaikka nyt silleen suurpiirteisesti tiesinkin mitä siellä on tapahtunut, VAIKKA kohdassa vähemmän pyykkiä hoksasin että villavaatteet ovat koneessa, pestynä, olleet jo tovin, ehkä muutaman tunnin.. ÄÄÄÄÄK! :D Näkymisiin taas. ♥

    VastaaPoista
  7. Upeita muutoksia! Kovasti olette hommia Jovelan eteen painaneet. Hyvä te! Oikein mukavaa joulunodotusta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä samaa, Sari <3 pian ollaan joulutauolla ja se on varmasti tarpeen niin siellä kuin täälläkin :)

      Poista
  8. Muovikukkatappaja, hih hih! Eli toivoa on siis minullakin :)
    Ihana postaus, hyvää joulun odotusta Jovelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikalla! Kyllä, minä se olen! Tai ehkä nyt voi sanoa olIN! Yhtäkään muovikukkaa ei ole vahingoitettu Jovela-aikana ;D

      Poista
  9. Kiitos rapukesteistä ;) :-*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana, kun olitte vieraina! Encore, encore!

      Poista
  10. Voi ihanuus Johanna!Aamun lukija täällä naureskelee samalla,kun kaik on niin totta :-) Tääl maallla kun voi hipsutella koko päivän vaik välikalsareis. .Eilen just tuli juttua kaverin kans et mikä kenenkin mielestä on köyhyyttä. .jollekin se on tää mun elämä,puilla lämmitys ja alkeelliset olot.Toinen valittaa köyhyyttä vaik omistaa ok-talon,2 kesämökkiä,as-auton ym ym. .Ihmisistä on tullu niin ahneita,et mikään ei riitä!Ja kuiteski sit minä köyhä,olen varman onnellisempi kun se toinen :-) Mut mulle onkin rikkautta se,et saan lämmittää puilla,ei ole naapuri seinän takana,oma piha,oma pieni sauna,tilaa antaa koiran juosta vapaana,voi tehdä ihan niinku ite haluaa jne.jne Tiedät varmaan mitä tarkotan! Minähän totesin olevani tosi rikas!!Verotustiedot kertoo muuta. . .mut oikeesti :-) Mitä vielä tahtois. .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan! ja kuitenkin sitten moni erilaisesta ja maallemuutosta haaveileva kokee, ettei haaveen toteuttaminen ole taloudellisesti mahdollista, ettei siihen ole varaa. Se pistää miettimään monella tapaa sitä, mikä haaveen hinta on ;)

      Poista
  11. Olipas mukavaa muistelua! Tuo Jovelan Johannan pukeutumis juttu liippasi kyllä läheltä Irmastiinakin..:)

    VastaaPoista
  12. Kyllä on "tylsää" muovikukkatappajan elämä elikoineen :D - minä niin aloin kaivata tän lukutuokion aikana Lillaan ja sen tylsyyteen!!
    Just yhden kaverin kanssa juttelin, että minä voisin niin kuvitella itseni pieneen mummunmökkiin ympärivuotisesti jos ja kun se olis mahdollista, vaan onneksi edes kesäisin on.

    Te olette ihan hurjan paljon saaneet aikaiseksi, ja vähän veikkaan ettei tahti ole yhtään hiljenemään päin.....ja mä kyllä vielä joskus tulen ihan paikan päälle katsomaan :)
    ( ja hakemaan Lillaan sen hakasen...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä voisin niin helposti kuvitella sut pienen torpan emännäksi ja mikä puutarha siellä olisikaan! Oiii!

      Saattaapi kuule ihan kutsu tulla ensi vuoden puolella. Ollaan hieman mietitty keväisiä tai kesäisiä jovelan blogiystävät -miittiä ja jos sellainen saadaan aikaiseksi, niin Lillan postiluukku taatusti kolahtaa :)

      Poista
  13. Hahaa, allekirjoitan varmaan kaikki kohdat maalle muutamisajatuksista! Monesti olen ajatellutkin, että enää ei tarvitse täyttää mitään tyhjiötä ostelemalla asioita ja tavaroita, koska elämä sinänsä antaa jo kaiken. Millään ei tahdo jaksaa lähteä esimerkiksi vaateostoksille, mikä ennen oli suurin huvi.

    Hirveästi olette kyllä vuoden aikana saaneet tehtyä Jovelassa. Gerdasta tuli nii-in ihana ja Pipasta itseoikeutettu perheenjäsen. Mukavaa joulunalusaikaa kiireittenne keskelle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ei tarvitse ostaa ollakseen tyytyväinen. On niin paljon muuta iloa elämässä :)

      Poista
  14. Olette saaneet aivan hurjan paljon aikaan vuoden aikana! Niin kauniita kuvia tässä ja edellisessä postauksessa Jovelasta ja Gerdasta!!! <3

    VastaaPoista
  15. Hei, ilmaannuin jostain tänne blogiisi. Ensimmäistä kertaa, vaikka olen blogin nimen monesti eri paikoissa nähnytkin. JA pääsin heti lukemaan tätä koostetta :) Onpa teillä meklkoinen projekti siellä! Oma projektimme tuntuukin nyt pieneltä näpertelyltä. Hieno on myös paikkanne siellä maalla! Ja nuo faktat maalle muutosta pitävät täysin paikkaansa. Asumme myös maalla, tosin ei kaukana kaupungista, mutta allekirjoitan ne silti täysin.
    Mukavaa joulun odotusta teille sinne Jovelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tulit! Sopivasti vuosikatsaukseen vielä!

      Iloista joulunalusviikkoa sinne :)

      Poista
  16. Muistorikas vuosi ollut teillä. Ihana kun blogin kautta voi muistella mennyttä ja tehtyjä asioita, vaikkei sinne kaikkea tietysti kirjoitakaan. Hurjan paljon ootte saaneet aikaiseksi. Me asutaan tavallaan maalla, vaikka kaupunkiin onkin pari kilometriä vain ja naapuritkin on ihan vieressä. Peltomaisemaa on ja naapurin laitumella lehmiä. Silti joskus kaipaisin muuttoa syrjempään, missä voisi pitää koiria ulkona irti ja pyöriä vaikka alasti lumihangessa, jos siltä tuntuu. Tietysti tuohon idylliin kuuluisi se, ettei tarvi lähteä aamuisin töihin kotoa kauemmas ;D Ehkäpä vielä joskus.. Täytyypä käydä kurkkaamassa tuota Amerikan siskon blogia.

    Ihanaa joulunaikaa teille Jovelaan!

    VastaaPoista
  17. Ensimmäistä kertaa luin tätä ja ompa aivan ihana, maanläheinen blogi.Ihanaa Uutta Vuotta <3

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!