jovela

jovela

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Helpotusta kutiseviin puutarhasormiin

Hyvää sunnuntaita sil puolell ruutua! Jopas on taas ollut viikko, rapian sellainen. Mitäs sitä turhaan koko vuotta sairastelemaan, kun kaiken voi kätevästi hoitaa kerralla. Näin täällä kävi. Selkä kiukustui, joku hengitysonkelotulehdus pukkasi päälle ja lopuksi vielä lääkkeet pistivät masun sekaisin ja limakalvot sekä suupielen rikki. Olipas viikko, ei voi muuta sanoa ja se meni peiton alla medicatti Pipan kanssa köllien. Hoivakatti Pippa ansaitsisi jonkinlaisen mitalin, niin kehräyksiään säästämättä kissa emäntäänsä hoivasi.

Sillä aikaa toisaalla serkkuni oli kaivellut esille mainion kukkasipulikauppiaan Hollanninmaalta. Heti kun vointi oli sellainen, että pelkän päivittäisen säätilan toteaminen ikkunaklasin tältä puolen alkoi kyllästyttää, uppouduin puutarhahaaveisiin. Mitä ihanuuksia ja mihin hintaan! Aivan huikean upeat tulppaanit esimerkiksi 17,50 per sata (vähemmänkin saa) kukkasipulia ja jos vaikka haluaa kokonaisen niityn Ranunculusta (jaloleinikki se vissiin suomeksi on), niin 30 eurolla saa 500 juurakkoa. Oho! Laitanpa linkin tuonne Bulbiin tähän, jos joku muukin on kukkasipuleita/juurakoita vailla. Toimituskulut Suomeen oli 20,-  eli ei sekään paha ollenkaan, varsinkin jos pääsee tekemään kimppatilausta jonkun tai joidenkin kanssa. Sellainen vinkki vielä, että kannattaa katsella kukkia summer, koska spring -kategorian kukkia voi tilata vasta syssymmällä, kun niiden istutusaika on käsillä. Tällaisia ihanuuksia nyt sitten meille hankin kun tulppaaneista voi vasta haaveilla.

Siinä on daaliaa ja ranunculusta, otin myös erän kieloa, sillä haluaisin kovasti sellaisen kieloalueen tuonne pihalle.


Pitikin mainita aiemmin, että saimmepa ihanan lahjan jo aikaa sitten tuolta Autuaan Olon suunnalta kun Cheri lähetti meille kokonaisen niityllisen unikkoa siemeninä <3 Voi mikä ilo siitä syntyi. Olin niin alahuuli lurpallani viime vuonna, kun se edellisvuoden unikkoniitty olikin kadonnut. Mikä lie sen vei, mutta siementen supersäilöjä Cheri laittoikin sitten meille postilla uuden unikkoniityn odottelemaan Gerdan kupeelle pääsyä. Kiitokset ja terveiset täältä vielä kerran Cherille!


Tuossa jo aiemmin hahmottelin koneella hieman tätä Jovelan pihapiiriä, jotta millaiseksi tästä voisi sitten alkaa muokkaamaan. Kovin olisi toiveena, että pääsiäisen paikkeilla, jos säät vaan sallivat, olisi joku möyrintäkone täällä pihalla puuhissa ja siitä sitten pääsisimme jatkamaan isännän kanssa pihapuuhia. Kovin ovat säät epätasaisia; yhtenä päivänä tulee vettä, toisena lunta, sitten räntää ja taas vettä, hieman joku yrittää pilvien lomasta kurkkia säteillään ja siinä välissä pakastaa jääkenttiä pihalle. Viime vuonnahan me pääsimme puutarhahommiin jo maaliskuun alkupuolella. Saa nähdä miten tänä vuonna käy! Tällainen haaveilu nyt kuitenkin tuli tehtyä. Ihan eri asia sitten on se, millainen siitä tulee jonain päivänä kun tantereet on tasoitettu, uudet sorat ja mullat pistetty paikoillen ja puutarhalaatikot on sommiteltu uudelleen asemiinsa.

Piirtelin pohjaan sellaisen pitkäaikaisen haaveenkin kesäkeittiöstä jos vaikka isäntä ensi kesänä innostuisi sellaista laittelemaan. Sellainen kiva grillausalue, joka voisi olla hieman rajattu yrttipenkein.

Tuohon KEITTIÖPUUTARHA -sanan alapuolella oleviin pitkiin istutuspenkkeihin ajattelin kokeilla puutarhamustikkaa. Savonlinnasta löytyi netin kautta taimisto, jonka hinnat tuntuvat olevan mukavia ja toimituskin onnistuu edullisesti. Pensasmustikoiden taimihinnat näyttäisivät olevan 5,-


Jos joku siellä miettii, eikä jaksa googletella, että mikä kumma tuo Yggdrasil oikeen on, niin se on skandinaavisen mytologian mukaan muinaiskansojen pyhä puu eli maailmanpuu, jonka ajatellaan olleen saarni. Suomessa saarnet ovat olleet harvinaisempia, joten tuon ylvään jalopuun sijaan pihaan usein istutettiin pihlaja, jonka uskottiin suojaavan taloa ja sen asukkaita. Jovelassa tuo puu kuitenkin on saarni, joten kutsun sitä Yggdrasiliksi.

Isännällä alkoi talviloma pajalta. Ensi viikolla pitäisi jotain pientä saada aikaiseksi täällä, ettei ihan loikoiluksi elämä mene. Jos vaikka joitain pieniä keskeneräiseksi jääneitä nakuteltaisiin loppuun. Niitähän täällä piisaa.

Huomioita

Kävin työreissulla Helsingissä pari viikkoa sitten. Ahdisti. Matkalla lentokentälle katselin betonikuutiomaisemia mainosvaloissa. Autoja tuli ja meni. Kova kiire oli kaikilla jonnekin. Siinä Kehä III:n kohdalla tuli isännän kanssa tuumattua, että ei ole ikävä näihin maisemiin, ei. Illalla kun ajelimme takaisin kotiin, sain päänsäryn kaikista autojen valoista. Sellaiseksi on elämä silmät muokannut, kun asuu katuvalottoman tien varrella. Entinen paljasjalkainen Stadilainen on kuin vieraalla maalla. Olemme böndettyneet.

Sitten olen huomannut, että nykyelämä on kauhian hankalaa! Jos ei muuta, niin aina joku vekotin omissa nurkissa tai ainakin jossain menee rikki ja sen myötä arkijuna suistuu raiteiltaan. Kaikki on niin jonkin laitteen, aikataulun tai yhteyden varassa, että hirvittää.  Noin ylimalkaan elo on kovin hankalaa ja usein asioista taidetaan tehdä turhan hankalia. Isoja huolia aiheuttaa päivän asut ja julkisen liikenteen myöhästelyt. Ja elämä on kovin valmiiksi pureskeltuakin. Joissain asioissa sitten voi sanoa, että asiat eivät ole edes oikeen sitä, mitä pitäisi. On esimerkiksi joltain tuntuvia, näyttäviä tai maistuvia tuotteita, kun ei enää ole kannattavaa laittaa tuotteeseen sitä mitä siinä pitäisi olla. Monet elintarvikkeetkin ovat suorastaan korvikkeita. Korvikkeita 2000-luvulla, kuka olisi uskonut! Nyt ei ole kyseessä se, etteikö sitä oikeaa ainesosaa olisi saatavilla, kuten sota-aikana. On vaan kustannustehokkaampaa tehdä vaikkapa kääretorttu, joka vaan "maistuu mansikalle" sen sijaan, että mansikkakääretortussa olisi mansikkaa. Ihan hullua! Eipä siinä, kyllä kehitys on hyvästä ja jos sitä ei olisi, olisimme edelleen puussa, mutta onhan se aika hullua tällainen mukamas -tuotteistus ja laitteiden varassa elely.

Huomioni siis melkein 2 vuotta täällä viemärittömässä väärän vänkyrän talossa katuvalottoman tien varrella asuneena on se, että jumakekka ei elämä koskaan ole ollut näin mutkatonta ja helppoa kuin täällä! Itse voi tehdä ja olla tekemättäkin jos mielii. Itse voi vaikuttaa, eikä sitten tarvitse niin kiukutellakaan joka suuntaan kun ei ole joka suuntaan jonkun tai jonkin varassa.

Sanonpa sen taas, muuta maalle jos haaveilet erilaisesta elämästä. On se mahdollista, eikä sen tarvitse olla jossain, minne edes posti ei kulje ilman vankkureita. Saattaapi meinaan elämä tulla oudon onnelliseksi, kun sitä oikeen pysähtyy miettimään. Onnellisuudesta ja erilaisista valinnoista tulee mieleen mainio dokkarisarja Erikoisia koteja. Kukin jakso kestää vain n. 7 minuuttia. Kurkatkaapa Areenasta vaikkapa näitä ihan pöhköjä tyyppejä, jotka eivät ymmärtäneet olevansa niin pöhköjä, etteivätkö voisi tehdä itselleen kotia, siis kokonaista taloa kasvihuoneen keskelle! Ruotsissa! Oi, oiii! Siellä sitruunat kasvaa ja Välimerellinen ilmasto on loikannut keskelle Pohjolaa. Pöhköys kunniaan (mistä saisi halvalla lasia Jovelan ympäri?)


Loppupohdintona heitän tänne blogiin vielä sellaisen, että lintula-asia on pohdituttanut. Niin hirmuisesti niitä kanoja ja kukon tänne haluaisi, mutta mun työkuviot muuttuu hieman ja joudun välillä olemaan poissa kotoa tovin. Isäntä ja karvakuonot tietenkin mukana silloin. Kanat reppanat sitten olisivat ihan yksin ja se aiheuttaa huolta jos vaikka pakkassäällä sähköt menevät ja kanatalossa tulee vilu ennen kun ehditään paikalle hätiin. Olen tässä miettinyt vaihtoehtoa b, eli viiriäisiä, joiden kohdalla voisi tehdä erilaisia vararatkaisuja ja niistä saisi kuitenkin muniakin. Onko kellään siellä kokemuksia viiriäisistä? Vaihtoehto c on jo astetta lihakkaampi ja sen osalta palaan vuosien takaiseen haaveeseen: fasaanit. Meillähän on tuolla maita ja mantuja käytössä olevan pihapiirin lisäksi, jonne saisi tehtyä vaikkapa ulkolintutarhan. Fasut ei kesyynny, joten niitä voisi pitää lihalintuina. Meistä ei taida hengenlähdettäjiksi olla, mutta lähipiirissä on metsästäjäherra, joka voisi mahdollisesti sen osuudeen tulla hoitamaan.

Me taannutaan ilmeisesti edelleen jonnekin mukautettuun männäaikalaisten elämänmuotoon. Meitä pohdituttaa tällaiset asiat. Nykyaika on niin nähty ja se jopa nykyään hieman ärsyttää ;D

Tällaistapa tällä kertaa rustaili

Jovelan Johanna

34 kommenttia:

  1. Heippa Johanna, ajattelin vinkata sulle maatiaislajikkeista; voisivat sopia kivasti vanhaan pihapiiriin ja ovat monesti kestävämpiä Suomen oloissa. Vaikken yhtään väheksy eteläisemmän väriloistoa kukissa :) Maatiaislajikkeita löytyy esim. osoitteesta: http://www.maatiainen.fi/index.html Itse ajattelin täältä ostaa siemeniä vanhan torppamme pihapiiriin <3

    Terkuin Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maatiaislajikkeet ovat ihania <3 ja meillä niitä onkin paljon - nimenomaan niitä todella vanhoja perinnekasveeja ja kukkia. Meillä on esimerkiksi pieni rohtosuopayrttialue, joka ihastuttaa kauniilla kukillaan ja niiden uskomattomalla tuoksulla vuodesta toiseen :) Nyt halusin pihalle myös hieman muitakin kukkia perinteisten rinnalle. Tämä kukkavillitys kun on aivan uusi innostus itselleni ja talon mukana tietenkin tullut :)

      Poista
    2. Nälkä kasvaa syödessä; me vasta viime kesä raivattiin ja odoteltiin, mitä maasta nousee, joten enpä tiedä millainen puutarhapeikko minustakin vielä kuoriutuu ;) Vielä ainakin superinnoissaan suunnittelemassa pihapiiriä; haittona kärsimätln luonne, sillä oisi vaan niin kiva saada niin monta asiaa valmiiksi :)

      Poista
  2. Toivottavasti voit nyt jo paremmina. Ainakin suunnitelmasi paljastivat sinun olevan jo terveenä :). Kukkakuvastot saavat kyllä puutarhahörhön mielen sekaisin.
    Hienon suunnitelman olet laatinut talon ympäristöön. Toivottavasti pääsette pian sitä toteuttamaan. Talvi tuntuu ainakin täällä jatkuvan. Hyvä niin. Toivottavasti sitten huhti-ja toukokuussa on lämmintä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomattavasti paremmin, kiitos :) pitää vaan muistaa ottaa iisisti vielä tovin, ettei tule takapakkia.

      Kovin talvista täälläkin on, vaikkakin märkää. Rännit ne vaan laulaa vaikka samaan aikaan taivaalta leijuu märkää lunta.

      Poista
  3. Toivottavasti unikkoniitty ensi kesänä kukoistaa. Vaikka yksivuotiset unikot kylväytyvät itsestäänkin, voi tulevan kasvukauden varmistaa keräämällä siemeniä talteen. Onneksi ei ole syksy, muuten saattaisi tulppaanikuume iskeä :) Jaloleinikit ovat ihania, mutta en ole saanut niitä oikein kukoistamaan. Toivottavasti taudit on siellä nyt selätetty ja on tilaa kevätriemuille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerrasta otin kuule opikseni, sen verran kirpaisi tuo unikkoniityn menetys ja sun innoittamana aion kyllä tarkasti kerätä siemenet talteen seuraavaa kylvöä varten (jos vaan saadaan unikot taas kasvamaan) ettei sama pettymys toistuisi ;)

      Jaloleinikeistä luin, että niitä kannattaisi liottaa pari tuntia ennen itutusta. Saas nähdä kuin käy ;)

      Poista
  4. Voi Johanna, täällä ollaan niin pakahtuneen onnellisia teidän puolesta, kun olette löytäneet oman paikkanne maailmassa! Ja kyllä lintukuviotkin selkiytyy, kun ajatuksia ja suunnitelmia makustelee kaikessa rauhassa. Meillä maalle muuttamis -projekti edelleen vaiheessa, mutta jäljestä tullaan, hitaasti mutta varmasti <3
    terv. Riitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa vaan maalle, missä se teidän kohdalla sitten onkaan ja koska ;) Rohkenen olla sitä mieltä, että se kyllä kannattaa, tuo maiseman vaihtaminen lempeämmille näkymille maailmaa ;)

      Poista
  5. Fasaanikukot on sitten viheliäisen kovaäänisiä varsinkin pesintäaikaan! Meillä täällä Etelä-Pohjanmaalla niitä elää vankat kannat ja kesäiltoina huuto on melkoista. Kukko saattaa hyvinkin sen tunnin huutaa putkeen. :) kanat toki on hiljaisia, hiljaa vain kukertavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vissiin tarhassa ei kovin montaa kukkoa kannatakaan pitää melun ja ihan niiden laumamuodostusten vuoksi, ettei kukkojen tarvitse huutaa niin hirveästi saadakseen naarashuomiota - näin olen ainakin lukenut ;)

      Kiitos siis vinkistä! Tämä ääniasia pitääkin pohtia huolella, vaikka meillä se lintutarha fasuille tulisi varsinaisen piha-alueen ulkopuolelle, verstaan ja kiesitallin toiselle puolelle, eli jonnin verran olisi äänirakoa pihapiiriin ja rakennuksiakin siinä välissä. Mahtaisikohan se riittää, ettei tule mieli syödä fasukukkopataa? ;D

      Poista
  6. Kiitos sipulipuodin linkistä. Vaikka en tiedä, voi olla parempi ettei käy edes kurkkimassa. Tänä vuonna on pieni puutarhabudjetti.
    Maalla on mukavaa, enpä vaihtaisi minäkään enää kaupunkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihailtavaa budjettiryhdikkyyttä ;) Mulla tuppaa välillä hieman lähtemään lapasesta näiden kanssa kun innostun. Nyt olin kyllä ihan maltillinen. Oho ;)

      Poista
  7. Ihana idea, asua kasvihuoneen ympäröimänä! Pikaista paranemista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan huikea idea! Mulle sopisi kyllä jos olisi mahdollista ilman bankrottia ;)

      Poista
  8. Pihasuunnitelma näyttää hyvälle!
    Kävin kurkkaamassa tuota sipulikauppaa, mutta nyt pitänee malttaa mieli. Oman pihan suunnitelmat on ryytimaan laajennuksessa.
    Olimme viikonloppuna venemessuilla ja samalla yön yli Hesassa. Kotiin ajellessa totesin siipalle, että onneksi emme asu isolla kirkolla. Siellä on silloin tällöin mukava käydä, mutta pienempiin piireihin on ihana palata.
    Mukavaa alkavaa viikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä roti! Mulle ei nykyään tee tiukkaakaan sivuuttaa täysin vaate- ja kosmetiikkalinkit sekä niiden sisällöt, mutta aannas kun on siemeniä, puutarhajuttuja, kukkia.. oh noes.. Ruokakasvi-innostuksen ymmärrän, mutta että nyt sitten kukatkin ;D

      Poista
  9. Kiitos linkkivinkeistä! Piti katsoa heti useampi jakso tuosta Erikoisia koteja -sarjasta. Eipä ole tullut koskaan ajatelleeksi rakentaa kasvihuonetta talon ympärille:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva sarja, mutta turhan lyhyet jaksot. Monen kohdalla olisi mielellään katsellut hieman pidempäänkin kaikkea valittuun asumismuotoon liittyen :)

      Poista
  10. Moikka!
    Meillä on fasaaneja (kanojen, kalkkunoiden ja ankkojen lisäksi) eikä noista mitään meteliä lähde, meillä tosin on vaan se yksi kukko tyttöjensä kanssa eli kosiomenot on vähän vaatimattomampia. Lintuina nuo ovat vaan varsin tylsiä kun ovat niin villejä, muut siivekkäät osallistuu kesäisin irrallaan kaikkeen puuhasteluun (vähän liikaakin) mutta fasaanit häviää horisonttiin jos ne erehtyy tarhastaan vapauttamaan. Hyvälle ne kyllä maistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos meille tulisi lihalintuj, niiden pitäisikin olla villejä, koska muuten ei taidettaisi saada niitä syödyksi ;D Oliko sulla blogia olemassa? Olisi kivaa lueskella miten lintujen kanssa olette toimineet arkisissa puuhissa :)

      Poista
    2. En osaa puhelimella linkittää (yllätys yllätys) mutta airotulapalla.blogspot.fi löytyy mun juttuja.

      Poista
    3. Kiitos! Ja mähän sitten luin melkein koko blogin eilen läpi, kun jäin koukkuun. En sitten mitään kommenttia saanut jätetyksi, kun olin nukahtanut jossain vaiheessa kesken lueskelun :D

      Poista
  11. Joko te tilauksen teitte??? Ounou, mäki haluun jotain kivoja kukkia!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jooo! Voi ei, enpäs tajunnut kysäistä olisitko jotain halunnut tuolta samalla tilauskyydillä :( Noooh, ei kun siellä klaania kasaan ;)

      Poista
  12. Allekirjoitan kyllä tuon elämän erilaisuuden. Vaikka me ssumme vielä sen kehä kolmosen sisäpuolella ja käymme kaupungissa töissä, niin jotenkin saareen tullessa kaikki ylimääräinen jää. On ihanan rauhallista. Ja itse voi vaikuttaa asioihin ympärillään, onko polttopuuta vai ei jne.


    Aivan ihania kukkia olet bongannut! Olen enemmän hyötykasvityyppi, mutta joudun myöntämään, että kukat ovat viime aikoina vähän kiinnostelleet! Nuo löytämäsi ovat suloisia... ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, tuossa perässä piti olla hymiö! Ei saisi laittaa suoraan puhelimen hymiöitä... :)

      Poista
    2. Mua ei ole koskaan kukat kiinnostaneet piirun vertaa siinä mielessä, että itse olisin niitä halunnut kasvattaa, mutta miten sitten kävikään ;D Nyt kukatkin on niin ooooh!

      Poista
  13. Unikkoniittyhän on ihana, vaikka ei Suomen oloista olekaan peräisin. Kyllä kanat ja viiriäiset tarvitsevat päivittäisen hoitamisen, joten on hyvä miettiä jo ennen, miten sen hoidon järjestää. Voisiko teillä joku naapuri käydä hoitamassa? Jos vaikka lahjoisitte ensin herkullisilla kotikanojen munilla? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika harvat nykyajan perinnekasveista ovat suorasanaisesti alunperin meiltä kotoisin, niinhän se on. Unikkoa kuitenkin on vissiin kasvatettu meillä jo pidemmän aikaa lähinnä rohdoskasvina, josta se sitten on luontoonkin levinnyt :)

      Juuri noin, ei eläimiä voi vaan jättää oman onnensa nojaan. Meillä se suurin huoli on siinä, että jos tulee pidempi sähkökatkos, linnut paleltuvat. Viiriäiset voi sentään nostaa pienempään asumukseen talon sisälle sillä aikaa kun ollaan pari päivää poissa (ja pyytää hoitajaa käymään) välillä, mutta jos sähkökatkoksen huoli on ilmassa, ei siellä reissussa sitten pääse niistä ajatuksista eroon millään. Sellainen pienehkö tiputalo ulkosalla viilenee niin nopeasti jos ei lämmitystä ole ja jos on kova pakkanen, linnut kärsivät ihan kamalasti. Ei sellaista voi ede ajatella :(

      Me ollaan hieman elukkapehmoja tähän tapaan ;)

      Poista
  14. Mahtava suunnitelma! Pidetään peukkuja unikkoniityn puolesta. :)
    Tänä vuonna ei pihalle suoda meillä luultavasti juuri ajatuksia, mutta ensi keväänä sitten... Silloin pitäisi varmaan miettiä mitä tehdä vajaalle hehtaarin maapläntille, jonne on siihen mennessä toivottavasti noussut kiva pikkuinen talo. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OIII!! Vai sellaisia suunnitelmia siellä! Onnea kovasti! <3

      Poista
  15. Meidän miehethän joskus kokeilivat kanojen, viiriäisten ja fasaanin munien haudottamista jollain antiikkisella hautomakoneella!!! Munat hankittiin jostain ja niitä kääneltiin tasaisin väliajoin. Kyllähän sieltä untuvikkoja kuoriutukin, ja niistä kasvoi kelpo yksilöitä:D Eipä uskoisi, että ihan kaupungissa voi tällaisiakin harrastella:D
    Itsellämme on kuitenkin ollut vain kesäkanoja, joten enpä osaa lintuasioista mitään asiantuntevaa lausua:)
    Toivottavasti saatte muilta neuvoja<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kyllä noita opuksia ja munanettiä on tullut lueskeltua tiiviisti jo vuosia, mutta ainahan se blogituttujen vinkki parhaalta silti tuntuu ;)

      Poista

Kiitos kun kommentoit!