jovela

jovela

tiistai 23. helmikuuta 2016

Maalia, muistoja ja tulevia muutoksia

Isännän lomaviikko ja intoa täynnä. Täällä hoidellaan kaikenlaisia keskenerääisyyksiä kohti ei-niin-keskeneräistä, jota ei saavuteta koskaan (eikä tarvitsekaan). Meinaa, että monia karmeja laitellaan kuntoon - ovat meinaan jo sen verran kauan olleet vaiheessa, että ihan inhottaa. Jos ne vaikka saisi kuntoon nyt. Sitten on tuo pönttis. Isäntä meinaa poleerata siitä esille alkuperäisen kiillon. Katsotaan miten menee. Jos menee hyvin, sillä mennään, jos ei, sitten vissiin pitää maalata pönttis. Ihan kamala homma niiden maalien poistamisessa kyllä on. Isäntä taisi eilen jynssätä peltiä 6 tuntia laitteilla, eikä se nyt mitään merkittävää muutosta pönttiksen kylkeen aiheuttanut.

Maalausintoakin löytyy! Vihdoin muutamat wanhat taloaarteet saavat maalia pintaansa. Wanha senkki ja patakaappi ovat nyt olleet sisällä vuoden päivät, joten vuosikausien, jopa kymmenten kosteus lienee poistunut ja pinnat ovat otollisia maalille. Myös seinille on tulossa maalia, ei ihan juuri nyt, mutta tässä kevään aikana. Aloitetaan marinalla ja kehuilla.

Uu-la-la, mutta ei enää  i k i n ä  Uulaa, kiitos!

Niin kehuttuja kun Uulan maalit ovatkin, meillä ei niistä ole kuin huonoja kokemuksia. Kahdessa huoneessa, eli tuvassa ja vessahuoneessa joudutaan tekemään  k a i k k i  puupinnat uudelleen, koska maali pissi niin pahasti. Asiakaspalvelu pissi sitten vielä enemmän, joten Uula on meille ei enää koskaan, ikinä, kiitos. Ihan hirveä homma poistaa niitä maaleja ja laittaa uudet maalit tilalle. Koska poisto on niin huikea homma, osa puupaneeleista uusitaan. Ne ovat sen verran vanhoja, eivätkä ihan hyvässä kunnossakaan, joten sinällään menetys ei itketä.

Jatkossa Jovelassa luotetaan tuohon mainioon kotimaiseen perinne(eko)maaliin, eli Country Frenchiin, johon olen hurahtanut täysin. Ihailin maaleja ensin muiden blogeissa, kuten ihanassa Pömpelissä ja kun sitten itse testailimme, että onko se tosiaan niin ihana maali, mitä laadukkaat kuvat antavat ymmärtää, niin todettava se oli, että kyllä. Se on ihana maali! Pidän maalista, sen perinne- ja laatuideologiasta, sen jättämästä puuterisen kauniista lopputuloksesta (jonka voi pintavahata halutessaan), maalattavuuden helppoudesta ja lisäbonuksena siitä, että voit itse sekoitella maalia presiis sen verran mitä tarvitset (ja tarvittaessa lisää), jolloin maalia ei mene hukkaan. Maali myös kuivuu ihanan nopeasti, eikä se haise, joten näillä keleillä sisämaalaaminen on miellyttävää.

Patakaappi, my love

Ihan ensin maalia saa pintaansa tämä lempparini patakaappi, joka oli hylättynä verstaalla. Isäntä ja kaverimme sen sieltä ilmoille ronttasi ja isäntä huolella vanhoista maaleista hioi. Sittemmin kaappi on ollut tuvassa kuivumassa ja tietenkin käytössä. Patakaappi on niitä wanhanajan loistavia mööpelikehityksen helmiä, joissa on hienoja käyttöfunktioajatuksia ja säilytystilaa runsaasti.



Pikkulaatikoissa on kaikkea tuikitärkeää tavaraa, kuten naruja, teippiä, tulitikkuvarasto, äidin suloinen pieni kahvikuppi, joka on presiis kahvikuppimittainen ja siten käypä apuväline kun kokkaa vanhoilla resepteillä, joissa mittana usein on kahvikuppi. Pikkulaatikoissa on myös makeuttajia ja joitain sellaisia pikkujuttuja, joita tulee käytetyksi joko päivittäin tai harvemmin. Helposti saatavilla kun tarvetta on.


Nämä kuvat nappasin iltahämärässä jo yli viikko sitten, ennen kun taudit iskivät. Kuvassa siis yläkaapit, joissa tällä hetkellä säilötään mm. viime kesän yrtti- ja terälehtisatoa. Toisessa yläkaapissa on teeherkkulani ja keittokirjoja, joille toivoisin kehittyvän ihan oma paikka kun tupa saadaan laitettua kunnolla kuntoon. Keittokirjoja meillä on vähän joka paikassa, enkä yhdestäkään halua luopua.





Tähän voisinkin kertoa pienen muiston lapsuudesta. Äitinihän oli kova rouva kokkaamaan ja leipomaan. Usein äiti leipoi tai teki pakkaseen suurempia annoksia ruokia, lapsuudenkodissani mehustettiin ja kotoiltiin keittiössä paljon. Äitini kertoi monen monta kertaa, miten olin aivan pienenä tyttönä monasti ottanut kaikki äitini keittokirjat ja kömpinyt niiden, jonkun huovan ja tyynyn kanssa ruokapöytämme alle. Siellä sitten olin selaillut keittokirjoja äidin hääriessä keittiössä ja kertonut mitä kaikkea tulen itse sitten tekemään kun olen aikuinen. Tuohon aikaan en osannut vielä lukea, joten olen ollut enintään 5-vuotias, mutta keittokirjoja olin kuulema selaillut vuosia sen jälkeenkin. Äidin keittokirjat ovat nyt täällä Jovelassa ja joidenkin kirjojen sivujen kohdalla tulee sellainen lämmin ailahdus lapsuuteen. Muistan ne kuvat, vaikka en niin enää muistakaan niitä hetkiä keittiön pöydän alla luomassani pesässä äidin keittokirjojen kera. Jokin muistikuva kuitenkin on jäänyt mieleen, että olisin loikoillut melko karhealla oranssilla huovalla pöydän alla, keittiössä oli kirpeä tuoksu - olisiko viinimarjamehua keitetty silloin - ja että ulkona satoi kaatamalla. Radio rahisi hieman, äiti hääräili menemään ja minä yritin vaihtaa asentoa siten, ettei se huopa olisi tuntunut niin kovin karhealta polvia ja kyynärpäitä vasten.

Rakkaus keittokirjoihin jäi elämään. Nykyään hankin erityisesti historiallisia keittokirjoja, siis wanhoja, joista erityisesti kiinnostaa 1800-1920 -luvun opukset sekä pula- ja sota-ajan keittokirjat.



Alakaapit ovat ihanan syvät. Sinne mahtuu isot uunipeltivuoat ja kaikenlaista tarpeellista tavaraa ja vekotinta - näköjään pari piilopulloakin! Alakaappien yläpuolella on leveät laatikot, joissa on aterimia (haluan puiset jakajat muovisten tilalle) ja toisella puolella kaikenlaisia kokkausvälineitä kauhoista rapusaksiin. Laatikoiden yläpuolella pitäisi olla kaksi ulosvedettävää tasoa, mutta ne oli aika rikkonut sellaisen kuntoon, ettei niistä ollut enää korjattaviksi. Isäntä jossain vaiheessa varmaan tekee udet vetotasot tilalle. Olisi ne kyllä käteviä! Toinen alakaappi on vesikaappi. Siellä säilytetään juomavesiä.





Ja nyt tuo lempimööpeli sitten olisi saamassa maalia pintaansa. Maalaukseen on myös menossa (ei ihan vielä), mutta tässä palttiarallaa maaliskuun aikana:

- vessahuoneen seinäpaneelit (nyt tehdään tuo tila loppusieväksi sitten)
- tuvan seinäpaneelit (ja samalla tupaa laitetaan oikeasti ruotuun kunnolla)

- salin wanha senkki (vihdoin tämäkin)

Olen nähnyt värejä

Salin wanha senkki maalataan sävyllä  kaura (tuo keltainen, joka sopinee hyvin sitruunakiisselin sävyiseen kaakeliuuniin salissa) ja vessahuoneen paneelit sävyllä usva, joka on harmaa, mutta siinä on aavistus linnunmunan sinisyyttä.


Vessahuoneen sävymaailma lähtee lapsuudenkotini suloisesta posliiniseinälampusta, joka on sähkömiehellä johdotettavana ja näistä äitini ihanista pellavaverhoista. Luokattoman huono kuva, mutta menköön.



Tuvassa

Tuvan paneeliseinä ja 2/3 paneelit maalataan sävyllä lumi. Meillä on tuvassa tummaa hirttä ja valkaisemattoman pahvin ja punamullan sävyistä tapettia sekä punaisia tai punaraitaisia mattoja, joten nuo paneelipinnat saavat olla raikkaita. Ruskea on varattu patakaapille. Sävyn nimi on kahvipapu. Sävyttelen sävyä sitten tupaan sopivaksi tuolla valkoisella siten, että osa kaapista saa olla tummempi, osa valkoista ja osa niiden väliltä - mikä sitten silmään silloin parhaiten tuntuu sopivan. Saapi nähdä millainen siitä tulee!


Kuvat yllä: Country French ja ei, tämä ei ole sponsoroitu postaus, vaikka kehunkin maalia. Verkkokaupan kautta nämä maalit siirtyvät Jovelan interiööreille.

Se olisi Jovela-aika taas! Ihanaa! Ensimmäiset kylvötkin on tehty jo, kun multiin pääsi seesaminsiemenet, maapähkinät ja ananaskirsikka, joista kaksi ensimmäistä ovat vaan hassuttelutestailua. Räätikät, porkkanat, potut, sen seitsemää sorttia tomaattia ja muut satovarmemmat syötävät sekä muutama amerikanmaan ihmeellisyys menevät multiin sitten myöhemmin.

Valoisa aika pitenee, maaliskuuhun on viikko ja intoa täynnä on

Jovelan Johanna

17 kommenttia:

  1. Tykkäsin myös Country Frenchin maaleista, ja täytyiskin ostaa lisää. Mun mielestä ei eronnut merkittävästi puolet kalliimmasta Kalklitir-maalista. Ja lisäksi pointsit kotimaisuudesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ehdin tilata yhden sisustuskaupan verkkokaupasta osan maaleista ennen kun huomasin, että CF:n omilta sivuilta saa nykyään tilattua verkkokaupan kautta maaleja suoraan. CF:n omassa verkkokaupassa ne maksoikin sitten vaan 19,50 kipale :)

      Poista
  2. Countryn maaleja voisi kokeilla, mietin vain kuinka mattamaali toimii pinnoissa joihin tulee sormenjälkiä ja muuta lähmää. Onko kova työ pitää puhtaana?
    Kauniit pellavaverhot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä ei ole täällä kokemuksia, kun ollaan maalattu vaan sänky tähän mennessä, mutta jotkut vissiin käyttää sitä saman valmistajan pintavahaa sellaisissa paikoissa, joissa voi sitä likaa tulla :)

      Poista
  3. Kiitos JJ, olenkin katsellut yhden senkkini tiimoilta noita Country Frenchin maaleja sillä silmällä, hyvää kuulla positiivisia kokemuksia.
    Vaikka asutan ihan 80-luvulla rakennettua taloa Tuusulassa -katuvaloja, autoja, moottoriteitä, lentomelua! :)) - niin seuraan haukkana blogiasi ja rakastan sen välittämää tunnelmaa elämästänne. Sen verran rauhallisella kolkalla kuitenkin asutaan että juuri nytkin lintulaudalla on hurja sutina, kuutta eri lintulajia nauttimassa myöhäistä lounasta, ja aiemmin aamulla kävi paitsi tikka, myös oravat ja närhi. Kiva seurata :)
    Oi, ne wanhat ohjekirjat! Mä ostan niitä aina kirppareilta, kokoelmissani on mm. autonkorjausta, liiketaloutta, sivistyssanoja, lapsenhoitoa, kokkausta, terveydenhuoltoa, rakentamista ja kodinhoitoa. Viisaita ja käytännöllisiä teoksia kaiken kaikkiaan.
    Iloa talveenne ja askareihinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsopa sitten kuvia noista meidän mööpeleistä kun saadaan maalattua :) Senkki pitää kyllä kantaa tupaan maalaukseen, kun muuten siinä on sen sata tassunjälkeä a 'la Pippa ;D

      Wanhat oppaat on niin ihania! Aivan parhaita! Tuulahduksia menneestä ja siten myös aika hauskojakin. Yhdessä noista kuvan opuksissa opastetaan mm. miten voi valkaista talven tummentamat perunat. Perunavalkaisua! Ja kovin nuukasti osasivat ihmiset elellä. Kaikkea hyödynnettiin ja osattiin tehdä sen sijaan, että kaikki pitäisi ostaa. Arvostan kovasti sellaista puuhastelua, joka on mun mielestä myös kivaa! :)

      Poista
  4. Oi, että on kaunis kaappi! Mammallani muistan tuollaisen olleen. Ihania ovat tuollaiset lapsuusmuistot♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ajatella, että se oli hylätty ulos. Säästyi sentään polttopuuksi päätymieltä, joka on ollut monen täyspuisen vanhan mööpelin kohtalo 70-luvun jälkeen :(

      Poista
  5. Nuo tupakaapit ovat kyllä mahtavia tilaihmeitä, mutta mikäs ihme se on, kun ennen kaikki talon astiat ovat tuollaiseen mahtuneet. Eipä taitaisi kyllä nykyajan ihminen tulla toimeen enää yhdellä kaapillisella astioita. :)

    VastaaPoista
  6. Kaunis kaappi ja niin hyödyllinen! En ole kokeillut vielä Countryn maaleja, mutta pakkohan sitä on jossain vaiheessa testata. Mielenkiintoni heräsi noihin vanhoihin ruokakirjoihin. Täytyy pitää silmät auki kirppareita kiertäessä. Odottelen innolla teidän projektien valmistumista ja teidän puuhailuja on aina yhtä mukava seurata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusintakopioita joistain saa ihan netin kautta tilattua halvalla ja sitten on tietenkin antikvariaatti.net, jonka valikoimista usein löydän pikkurahalla mielenkiintoisia opuksia :)

      Hieman hilpeytyneinä selailimme kerran kaverini kanssa sota-ajan keittokirjaa. Se on samaan aikaan aivan uskomaton näyte ihmisen kekseliäisyydestä ja kyvystä loihtia ruokaa vähästä, mutta samalla, nykyajan valossa hassukin. Tuntui meinaan siltä, että reseptistä huolimatta aina ensin "otettiin xx märä perunoita", oli kyseessä leivonnainen, jälkiruoka tai varsinainen ruoka ;)

      Poista
  7. Tuo kaappi on vaan niin ihan! Jotain samantyyppistä on meille hakusessa kesäkotiin. Kyllä se vaan niin on että kevään koitaessa alkaa maalisormia syyhyttämään. Meilläkin jo monenlaisia suunnitelmia, mitä maalla kesäkodissa puuhataan sitten lomien koittaessa. Nyt aika vaan tuntuu matelevan! Puuhakasta viikkoa teille sinne Jovelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on helmikuu lopulta melkein livahtanut käsistä lainkaan sitä noteeraamatta. Hyvin erikoista. Yleensä helmikuu tuntuu junnaavan paikoillaan ikuisesti. Ensi viikolla on maaliskuu. Jipii!

      Poista
  8. Ihana tuo tupakaappi! Siitä tulee varmasti täydellinen kun saa uuden maalin. Mä maalasin just yöpöydät tuolla Country Frenchin lumi-maalilla ja kyllähän raikastui koko makkari! en myöskään vahannut, kun ei yöpöydät oo niin kovalla käytöllä. Jostain syystä mulle jäi välillä kokkareita maalista, en tiedä sekotinko huonosti? Lähti kyllä pois kun aikansa hinkkasi. Upea pinta jäi maalista.

    Tosi surkeeta, että Uulan kanssa kävi noin. Eipä tarvi siis kokeilla, mulle riittää kun kerran saan aikaseksi maalata, en jaksa montaa kertaa samaa paikkaa korjailla. Kivaa kun täälä oli näin monta postausta luettavaksi!

    VastaaPoista
  9. Ihana tuo tupakaappi! Siitä tulee varmasti täydellinen kun saa uuden maalin. Mä maalasin just yöpöydät tuolla Country Frenchin lumi-maalilla ja kyllähän raikastui koko makkari! en myöskään vahannut, kun ei yöpöydät oo niin kovalla käytöllä. Jostain syystä mulle jäi välillä kokkareita maalista, en tiedä sekotinko huonosti? Lähti kyllä pois kun aikansa hinkkasi. Upea pinta jäi maalista.

    Tosi surkeeta, että Uulan kanssa kävi noin. Eipä tarvi siis kokeilla, mulle riittää kun kerran saan aikaseksi maalata, en jaksa montaa kertaa samaa paikkaa korjailla. Kivaa kun täälä oli näin monta postausta luettavaksi!

    VastaaPoista
  10. Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä Uulan maalia tarkoitat?

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!