jovela

jovela

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Jovelan aikaan

Ajatuksia ennen aurigonlaskua.

Ensin oli se aika, reilun vuoden mittainen, kun olimme löytäneet ja ostaneet Jovelan tammikuussa 2013 ja kävimme täällä joka viikonloppu yli 200 ajokilometrin päästä remppaamassa paikkaa. Reipas 2 vuotta sitten keväällä 2014 muuttoauto pysähtyi Jovelan pihalle ja kaupunkikotimme irtaimisto purettiin keskeneräiseen remppalaan, tähän uuteen, melkein 150 vuotiaaseen taloon eli kotiimme. Siitä alkoi Jovela-aika sellaisena miten sen olimme kuvitelleet. Laitoimme ensimmäistä kertaa elämässämme keittiöpuutarhaa, korjasimme satoa, nautimme elämästä. Jovela-aikana me kaksi olisimme kotona, tekisimme töitä kotoa käsin ja puuhailisimme yhdessä. Ensin isäntä keskittyisi talon korjaamiseen ja siinä lomassa sitten tunnustelisi mihin suuntaan elämä vie, kiinnostaisiko vielä aikuisena opiskelu? Uusi ala kokonaan? Jokin sellainen, mitä voisi tehdä kotoa käsin myöhemmin, jollain lailla perinteisiin käsityöalan hommiin liittyvä, ehkä. Elelimme, korjailimme ja puuhasimme keväästä kesän yli alkusyksyyn, jolloin isäntä ajatteli käydä lähiseudun koululla kuulostelemassa miten mahdollistuisi aikuisena opiskella metalliartesaaniksi ja ehkäpä sen jälkeen sepäksi, jopa seppämestariksi. Jospa Jovelaan perustettaisiin perinnepaja.. Viikkoa myöhemmin isäntä oli jo opissa. Elettiin syksyä 2014.

Huomenna, toukokuun 26. on isännän viimeinen päivä aikuisopiskelijana. 2 opintolukukautta meni niin nopeasti! Lauantaina hän pokkaa itselleen metalliartesaanin paperit. Oppi on mennyt perille. Ovat kutsuneet isäntää sepäksi syntyessään. Arvelleet, että hänellä ehkä olisi ollut jo jotain kokemusta ennen kun astui ensimmäistä kertaa oppipajalle. Nyt se oppiaika on ohi. Lauantaina alkaa taas Jovela-aika. Olemme jälleen kotona kahden, lähdemme luomaan ja toteuttamaan sitä elämää, jota suunnittelimme vuosia. Verstaalla odottaa ahjo, alasin, mittava määrä sepän työkaluja, jotka isäntä on pääosin tehnyt itse, on pölkkyä ja välineitä, rautaa ja vempeleitä, joista en ymmärrä mitään, mutta sen tiedän, että kun nämä tämän hetken isot rempat ovat ohi pihalla ja salissa, keskitytään isännän omaan maailmaan. Luodaan Jovelan perinnepaja.


Tuntuu uskomattomalta, miten elämä voi muuttua. Millaisista seikkailuista pääsee osalliseksi poistumatta kotoaan. Jovela on meille lakkaamaton hämmästyksen ja ihastuksen kohde. Alati muuttuva, pala palalta ja paikka paikalta kunnostuva. Kun usein ajatellaan, että maalle ei voi muuttaa, koska ei ole vaihtoehtoja elämälle, niin meillä on käynyt juuri toisin. Usein tuntuu, että mahdollisuuksia olisi niin paljon, ettei ehdi millään kaikesta napata koppia. Asiat ovat toki kuten ne haluaa nähdä, mutta meillä se on presiis ja tarkalleen näin.

Remppa- ja pihamylläysosastolla mennään nyt tässä vaiheessa. Tai katsotaan oikeastaan ensimmäiseksi miltä näytti sisäänajo aikana ennen meitä. Täällä ei asu kaksijalkaisia, eikä moni kaksijalkainen usko, että täällä voisi sellaisia asuakaan, kuva kertoo..


Tältä se näyttää tänään. Täällä asuu kaksi- ja nelijalkaisia. Ihan kodilta näyttää, asutulta. Aitaakin on jo tehty, vielä maalaamatta ja portitta, mutta siinä sitä aitaakin kumminkin jo on.


Pikkuhuvila Gerdan luona tänään




Tältä näyttää takapihalla, keittiöpuutarhan puolella tässä vaiheessa piharemppaa ja kevättä. Myös takapihalla on aloitettu aidoitus. Aitojen ylälaudat puuttuvat vielä, samoin maalaus. Aidoista tulee saman värinen kuin päätalo on. Aidan edessä oleva alue on juuri mullitettu. Siihen tulee vielä siirtonurmea, jonka pitäisi saapua perjantaina.




Syreenikaari aloittelee kukintaa.  Myös taustalla risuaidan takana on kokonainen viidakko syreeniä, valkoista ja lilaa.


Parin pyllyn vankkurisaunalla kukkii wanha omenapuu. Niin runsas on kukinta, että saattaa wanhus yllättää jonkinlaisella omppusadolla. Mansikki Mustikki Yrmelin, eli tilan virallista lehmänvirkaa toimittavan saunavahdin alla oleva puutarhanaulakko on isännän tekosia. On muuten mainio tekele vähän kaiken roikuttamiseen, puutarhaletkusta kuivumaan nostettuihin pesupähkinäpusseihin.


Keskeneräistä työmaata saunan ja aitan välillä. Pikkuaitta maalataan, kuten testimaalausalueesta näkyy, samalla punaisella kuin päätalo ja aitakin. Aitan ovi on maalattu kasvatuslaatikkojen ja saunan ylijäämämaalilla (Osmo ecogarden) mustaksi. Aitan edessä on pieni nurmikkoalue, jota seuraa merikivialue. Rytöalueelle tulee terassi. Sen pitäisi olla valmis ensi viikolla, kunhan isäntä ehtii aloittaa homman. Terassista tulee musta. Aitaa on tehty vain tuon verran, koska loppuaita aina saunan seinään saakka tulee terassiin kiinni. Terassille tulee myös kesäpesula, piiloon maisemoitu kaappi pulsaattorille. Pulsaattorin korkuisen kaapin kansi tulee toimimaan terassilla laskutasona. On muuten mahtavaa pestä pyykkiä pihalla!


Puutarhailoa. Tänä vuonna ehdoton innostukseni on erilaiset mintut. Keittiöpuutarhassa on paljon erilaisia yrttejä, mutta tänä vuonna olen herkutellut mintuilla, joiden lehtiä kuivaan ja käytän teenä talvisin. Toki teen myös hyytelöitä, mutta eritoten tuo teekäyttö on ollut talvella loistava juttu. Mintuissa on perusminttujen lisäksi mm. piparminttua, omenaminttua, viherminttua, mansikkaminttua, kreikkalaista minttua ja appelsiiniminttua. (muistaisi vaan mikä missäkin oli mitä lajiketta!)


Tällaisin aatoksin ja tunnelmin tänään

Jovelan Johanna

44 kommenttia:

  1. Mikä mieletön ero sisäänajokuvissa! Olette todella tehneet taikoja Jovelassa ja rakastaneet paikan eloon. <3

    VastaaPoista
  2. Blogiasi lukiessa uskoni aina vahvistuu siihen, että ihmisellä on lupa unelmoida ja unelmat voivat toteutua. Onnea sinne valmistuvalle sekä hienoille uusille suunnitelmillenne! Niin mukavaa ja rauhoittavaa on teidän uurastuksienne jälkiä katsella ja ihailla. Silmäkarkkia parhaimmillaan! Hattua nostaa täällä valitsemallenne elämäntyylille ja iloitsee puolestanne täysin sydämin<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satumainen :) Onnittelut menevät perille ja ilahduttavat taatusti!

      Ihanaa jos saamme olla unelmalähettiläitä! Koska olen itse silloin aikoinaan ollut se, joka kovasti pohti onko tällainen mahdollista lainkaan nykyaikana, niin nykyaikana sitten mielellään kerromme, että kyllä on, eikä se edes ole lainkaan niin iso muutos monelta sellaiselta osalta, mitä kuvittelisi. Kaikki muuttuu, muttei ollenkaan hankalammaksi :)

      Poista
  3. Voi upeus!!Sanoo "aamun lukija" . . .olen sanaton.Hieno oli talo ennenkin mut kylläpäs on muuttunut.Upeelta kuulostaa elämä teillä.Kaikenlaista saa aikaseks kun uskaltaa heittäytyä unelmiinsa :-) Tykkään kans mintuista,ja niistä saakin ikuisen ystävän jos ei heti kasvata pohjallisessa astiassa!Taitaa löytyä mun tontilla vähä jokapuolelta. .vaan ei haittaa kun tuoksuu hyvältä ja kukkii nätisti.Syksyisin tuon maljakkoon niitä tuoksumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskallusta se kyllä vaatii, mutta loppupeleissä sitä vähän naureskeleekin itselleen, että mitä ihmettä sitä oikeen kuvittelikaan, paluuta kivikaudelleko? :D Sitten kun elelee näin, koko liuta "nykyajan hassutuksia" tuntuu niin hölmöltä, suorastaan ;D

      Meillä on muuten nyt melkein kaikki mintut ruukuissa, mutta alkusyksystä meinaan siirtää ne yhteen kasvatuslaatikkoon.

      Poista
    2. Kun laitat mintut laatikkoon,valitse paikka missä ei sit haittaa sen leviäminen :-) Mulla oli alunalkaen kasvihuoneessa,josta se lähti maan alla kasvamaan kasvihuoneen ulkopuolelle ja eteenpäin. .nyt oon kahtena kesänä yrittäny round upilla hävittää sen kasvihuoneesta,mut ei onnistu!Aina se vaan putkahtaa tomaattien sekaan.

      Poista
    3. Kappas! Meillä on yksi ainut noista kasvatuslaatikoista sellainen, jossa on pohjaesto, eli juurimatto ja juuri siinä laatikossa on nyt omenaminttu. Siihen laatikkoon olisi tarkoitus laittaa talvehtimaan muutkin mintut, joten kiitos vinkistä! :)

      Poista
  4. Olette kyllä saaneet paljon aikaiseksi...ja mikä ihailtava ja kadehdittava rohkeus, kun tuon talon, joka yhdessä kuvassa näkyy, ostitte!
    Onnea paljon isännälle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkeutta ja hulluutta sopivalla lusikalla otettiin aamupalalla ennen kun lähdettiin katsomaan taloa paikkakunnalle, jossa ei oltu koskaan käyty ja seudulle, josta ei tiedetty juurikaan mitään :D Talo meni siinä sitten samassa sopassa :D

      Poista
  5. Onnea tuoreelle sepälle. Hieno ammatti. Mahtavat muutokset olette saaneet aikaan, ei voi muuta,kuin ihailla kädenjälkeänne. Syreenikaari on niin hurmaava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena :) Välitetään isännälle :)

      Syreenikaari, se on kyllä sellainen ilo seurata eri vuodenaikoina, että kannatti yksi iltapäivä sen oksissa roikkua taivuttelun saavuttamiseksi ;)

      Poista
  6. Ensiksi; paljon onnea Jovelan isännälle valmistumisen johdosta! On hienoa kun aikuisiällä löytää oman juttunsa.

    Toiseksi: Kiitos Jonna kun jaat tämän kaiken lukijoiden kassa. Puolestani voisit päivittää blogiasi vaikka joka ikinen päivä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mari :) Välitän onnittelut isännälle :) Juuri tuli viimeisen kerran koulultaan ja meni samoin tein asioille :D

      Joskus (muistaakseni kesällä 2014) olen tehnyt "viikko Jovelan elämää" -postausryppään, jossa kirjoitin joka päivä mitä täällä puuhataan. Se oli ihan hauskaa, mutta normiarjessa se ei ole mahdollista, kun on paljon leipätöitä ja lisäksi sitten tämän paikan hommat :) Hauska tuo Jonna. Mun nyt jo edemenneet vanhemmat kutsui mua Jonnaksi joskus lapsena ;D

      Poista
  7. Onnittelut isännälle valmistumisesta! Ai että tuo syreenikaari on mahtava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja :) Välitän onnittelut tuoreelle metalliartesaanille :)

      Poista
  8. Aivan huimaa, minulta loppuvat jo kehusanat!
    Onnea isännälle valmistumisesta, kyllä valmiista tuotteista näkee, että hän on oikealla alalla!
    Ihanaa, että nautitte elostanne ja olostanne Jovelassa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin tosi iloinen kun isännän koulu päättyy ja iloinen kun oli se koulu, tasapuolisesti molempia! Ihanaa kun saadaan taas olla kotona kahden, vaikka omissa puuhissa ja mennä vaikka saunaan tiistaina aamupalan jälkeen jos huvittaa, eikä mitään sovittua työkiirettä ole. Hommat täällä etenee taas ihan eri tavalla ja on niin hauskaa, kun päästään sen isännän oman maailman kimppuun :)

      Poista
  9. U-P-E-A-A! Sopii muuten tosi hienosti tuo naulakko lehmän alle, näyttää koukut nimittäin ihan sarvilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja totta! Muistelen, että joku sarvivisio tuossa olikin silloin kun isäntä tuon opinnäytteenä teki. Oli aika varhaisia tekeleitä vielä :)

      Poista
  10. Voijjettä! ♥
    Vaikka olen alusta asti -siis jo siitä haaveesta- seurannut teidän touhujanne, niin silti en lakkaa äimistelemästä tätä muutosta autiotalosta kartanoksi. Huikea, huikea huikea!!!
    Pihatyöt on kyllä kruunanneet kaiken, aivan mielettömän ihana miljöö kaikkinensa. Toivottavasti se teidän ohi menevä kylänraitti(?) on sopivan hiljainen, ettei kukaan aja edellämenijän perään kun siinä kohilla kuitenkin hiljennetäään ihastelemaan. Minä ainakin hiljentäisin. Ihan joka kerta ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi <3 Kiitos! Niisk, ajatella, miten aika on mennyt! Ihanaa kun on edelleen samoja lukijoita mukana matkassa :)

      Tuossa kyläraitilla on taas hieman enemmän liikennettä kun saariston kesäasukkaat ovat aktivoituneet. Se näkyy vauhtina mutkaisella tiellä. Välillä ihan hirvittää, mutta paikalliset kyllä himmailee kaasuaan ja rekisteröi mitä täällä tapahtuu. Monet peukut ja vilkutukset ollaan saatu ;) Tuo keittiöpuutarha taas on sellainen salainen puutarha, ettei sitä näy tielle kun talo on edessä. Sen puolen pihasta näkee vain peurat, uteliaat ketut ja ilmojen taiturit, eli linnut (sekä naapuripellolla piparjuurta viljelevä tonttinaapuri, joka on ollut pellollaan ahkerana) ;)

      Poista
  11. Tämä on sellainen blogi, jota lukiessa tulee tyytyväiseksi. :) Rrrrakastan noita "ennen ja jälkeen" -kuvia ja sitä, kun näkee, mitä olette saaneet aikaan. Siinä vaan on jotakin ihanaa, kun näkee omien tai muiden kätten jäljen. Meidän kaupunkipihalla on meneillään pienimuotoinen tukkisavotta, ja vaikka sitä varten on pestattu ihan työmies eikä siis voi puhua omien käsien aikaansaannoksista, niin voi että miten kiva on kun puukasat pilkkoutuvat ja järjestyvät ihan silmissä.

    Onnittelut isännälle valmistumisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) Mun on myönnettävä, että tosi usein laitan noita ennen ja jälkeen kuvia ihan omaksi kannustukseksemme. Vaikka oman puuhaaminen on mielekästä ja tosi kivaa, on se välillä kovaakin. Usein päivän lopuksi molemmilla on paikat niin kipeänä ja vaikkapa tässä pihajutussa, puuha tuntuu jossain vaiheessa loputtomalta suolta (tai tässä tapauksessa loputtomalta kivi- ja juurakkopellolta). Sitten kun ylittää sen tietyn pisteen, jolloin on "enää" jotain jäljellä, vaikka se olisikin vielä paljon, mutta visuaalisesti vähän, sitä saa ihan uutta potkua kun näkee, että hei tässä on nyt oikeesti tapahtunut isokin muutos. Joskus sitten kun alkaa joku isompi juttu täällä, katselen vanhojen puuhien ennen ja jälkeen -kuvia todistellen itselle, että tästä se taas lähtee ja sitten on niin hyvä mieli ;)

      Ymmärrän oikein hyvin tuon fiiliksesi siellä kaupunkipihalla. Ihan sama tunne on täälläkin, kun meillä on käynyt hankalien ja vaarallisten puiden kaadoissa ammattimiehet. Voi hitsi miten oikeen tuntuu kun olisi enemmän happea ilmassa kun joku tulee ja pistää puut pölleiksi ja pinoon ;)

      Poista
  12. Aina ei elämä mene kuten suunnittelee, mutta te olette kyllä onnistuneet upeasti luomaan sellaisen elon kuin olette itse halunneetkin <3 <3

    Paljon, paljon onnea tuoreelle sepälle! Niin hieno juttu!

    VastaaPoista
  13. Kiitos, Taru <3 ja tämä totta. Koskaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan :) Täällä elämä on oikeastaan ottanut oman ohjansa ja me mennään sen mukana siihen suuntaan, mikä tuntuu hyvältä. On samaan aikaan suunnitelmia ja ei ole suunnitelmia. Sellainen hyvä balanssi. Olen monta kertaa ajatellut, että jos tämä jostain syystä päättyisi, niin olisiko sitä sitten tekemättä tätä nyt jos näkisi tulevaan, mutta ei. Hitonmoinen seikkailu! Elämää kerrassaan! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin mielestä pitää toimia sen hetkisen tiedon ja tilanteen mukaan, mikä on <3 Ehdottomasti. Hulluksihan sitä tulloo, jos alkaa touhuta jollain muulla perusteella :)

      Poista
  14. Eihän noita teidän aikaansaannoksia voi kuin huokaillen ihailla! Paljon on muutamaan vuoteen mahtunut muutosta. Kesää kohden omatkin ajatukset suuntaavat kesäkodin remppahommiin. Kohta sinne pääsenkin puuhailemaan. Mukavaa loppuviikkoa sinne kauniiseen Jovelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että! On kyllä ihanaa, kun on kesäkoti :) Mekin hieman harjoittelimme hassulla möksällämme (sehän on parakista tehty sauna ja entinen rantakioski) ja silloin ennen Jovelaa, se oli meidän henkireikä, jossa innolla puuhailtiin. Hyvää harjoittelua se oli! Keskellä metsää, ei kaivoa, ei sähköä, ei vettä, mutta hauskaa oli! Mukavia puuhasteluja kesäpaikkaanne :)

      Poista
  15. Muutos on ihan mielettömän iso! Paljon olette kyllä siellä hommia tehneet ja sydämellä. Haaveet ovat ihania ja aina parempi, kun ne toteutuvat pala kerralaan.
    Koska teillä pajapuoti aukeaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja onnea isännälle valmistumisen johdosta 🍸

      Poista
    2. Kiitos, Anu :) Ja pajapuoti aukeaa sitten kun ehditään saada sellaista laitettua ja isäntä ehtii takoa tavaraa. Suunnitelmat (taas) hieman muuttuivat, joten aloitus siirtyy hieman. Yritetään ottaa ihan oma tila haltuun isännälle pajaa varten ja sen kimppuun päästään sitten vasta kun nämä isot hommat on alta pois :)

      Poista
  16. Tuota se elämä on parhaimmillaan. Uskallusta ja seikkailunhalua tarvitaan, että voi toteuttaa omia unelmiaan.Te olette sen tehneet. Onnea valmistumisen johdosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaativin osuus on se, että uskaltaa. Muu onkin sitten helpompaa ja jälkikäteen on monasti tullut hymähdettyä, että jos olisi tiennyt, ei mitään uskallusta olisi tarvittukaan ;D

      Kiitokset onnitteluista isännälle :)

      Poista
  17. Vetää kyllä tämänkin kaupunkilaistytön, joka notkuilee nykyään maalla ni hiljasex.
    Se on hyvä palata välillä katsastamaan kuvia niin niistä jos jostakin näkee kuinka paljon sitä onkaan tullut tehtyä. Voin sanoa, että te siellä olette todellakin rakentaneet unelman itsellenne. Pajapuodille paljon täältä etelästä Onnea ja menestystä. Arvostan suuresti tuota taitoa ja sitä että sehän ei vanhene koskaan niin kauan kuin tekijöitä riittää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja olen ihan samaa mieltä! Jotenkin nuo vanhat käsityötaidot ovat niin mageita, hienoja! Ihailen suuresti vaikkapa kangaspuilla mattoja louskuttavia, pärekoreja taittelevia, kirvestä ja puutyökaluja käsitteleviiä, pitsejä nyplääviä ja ihan sukkia kutovia, kun jotenkin itseltä nuo puikko- ja ompeluhommat eivät vaan luonnistu. Jos olisi pakko, niin varmaan jonkun varvaspussin saisin aikaiseksi, mutta en sen kummempaa :D Ja nyt sitten oma puoliso on rautaa takova ja taittava. Olen kyllä isännän hommasta niin ylpeä, että ;)

      Poista
  18. Voi ♡ Liikuttuneena luen kirjoitustasi. Tarinanne ( jos sitä voi tarinaksi sanoa...siis elämänne ) koskettaa syvästi. En osaa sanoittaa mitä tunnen ja ajattelen.
    Ihanaa.
    Isännälle onnittelut, karvaisille paijauksia ja sinulle halit.
    Mulla oli sulle lähetettävää jossain kohtaa....ehkä sen postitan ( jos vielä löytyy jostain) vielä. On kyllä karvalasten käsittelemä =) Meillä on uudet perheenjäsenet, kaksi 5kk ikäistä tyttökisua ; Mini
    ( Kuuper ) ja Missy. Papu -kissa hoidokit itsellen seuraa, kun paras ystävänsä Kaapo siirtyi sateenkaaren tuolle puolen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Leena :) Kiitos paljon :)

      Teillä on siellä vilinää, kun on 2 nuorta kissaa huushollissa <3

      Poista
  19. Ihan mykistyneenä katselen kuvia! Nuo "ennen"- kuvat ovat kyllä aarteita, sillä niistä huomaa niin konkreettisesti muutoksen. Valtavasti työtä, intohimoa, rakkautta vanhaan ja itse tekemiseen <3
    Niin ja kivan tuntuinen tuo minttuvillitys. Minäkin kasvattelen purkissa muutamaa minttua, jotta saan mojitovaahto, -kakku ja-juomavillitykseeni materiaalia:)
    Onnitteluhalit♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ennen ja jälkeen, me aina itsekin hieman hämmästellään ;D

      Poista
  20. Kyllä ootte saanut valtavasti aikaan ja teitä on ollut ilo seurata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jaana :) Saa seurata jatkossakin! ;)

      Poista
  21. Ei voi kuin päästää ihastuksen huokaisuja. Ootte tehneet kyllä mahottomasti kaiken tähän astisen saavuttaaksenne. Hurmaava tuo syreenikaari. Ja isännän takoma naulakko <3

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!