jovela

jovela

torstai 30. kesäkuuta 2016

Kotivara: osa kasvikuivuri

Onpa kivaa tehdä postaus kotivarasta taas! Johan tässä onkin sen aiheen osalta tovi kulunut edellisestä postauksesta. Ajankohta on nyt kuitenkin sellainen, että meillä alkaa pantryn, eli ruokakomeron, eli kotivaralamme pieni parannusremontti ensi viikolla ja sen myötä toteutin yhden tarvehankintahaaveistamme, joka on ollut pohdinnassa ja tutkinnassa jo parin kesän verran, eli kasvikuivuri.


Huhhuh miten on kasvikuivureita maailma ja marketit pullollaan. On suurta ja pientä, halpaa ja kallista, pyöreää, litteää ja lipastomaista. Valitse sitten niistä se oikea ummikkona ja toivo parasta! Jotta pettymys ei olisi ihan kamala, olen viime päivinä lukenut muiden blogeista kokemuksia erilaisista kasvikuivureista välttääksemme sellaisen laitteen hankintaa, jolle ei sitten ole käyttöä jos se ei vastaa lainkaan odotuksia. Kasvikuivuri on kuitenkin meille hyötylaite, jolla säilötään omaa satoa ja jolla voi hyödyntää myös erilaisia tarjouksia uudella tavalla. Ihan alussa innostusta mietin josko sellainen ihan pieni (ja halpa) pikkukuivuri olisi meille passeli alkuun, mutta tulin sitten järkiini hyvin nopeasti. Miksipä sitä ostaa pikkuista laitetta vaan testimielessä "kun halvalla saa", varsinkin kun niin monen kokemukset niistä ovat olleet aika murskaavia. Asetin meille kasvikuivurin kriteereiksi sen, että siihen mahtuu riittävästi kuivattavaa kerralla, että kone tosiaan kuivaa tasaisesti kaiken samaan aikaan kuivuriin laitetun, ajastin osoittautui oleelliseksi ominaisuudeksi monen kirjoituksissa, joten ajastin pitää olla ja laitteen tehot sellaisia, ettei koko päivää tarvitse yhtä satsia kuivattaa. Mielummin siis hieman enemmän euroja tähän laitetaan, jotta laite sitten tosiaan toimii sen hankintatarkoituksen mukaisesti sen sijaan, että se on ensi-innostuksen jälkeen varastossa puoli vuotta ja sen jälkeen kirppispöydällä kun sen viemä tila varastossa tarvitaan jollekin toiselle tavaralle.

Huolellisten kokemusuteluiden ja vertailujen jälkeen päädyimme Optimum P200 kasvikuivuriin, joka on parhaillaan tarjouksessa 199,- (299,-). Jos laite on mitä se lupaa olevansa, se lienee hintansa väärti.


Mitään kokemusta tästä laitteesta meillä ei vielä ole, sillä masina on vasta matkalla meille, mutta laitan tähän ne ominaisuudet, joiden perusteella muiden (ulkomaisten bloggaajien) käyttäjäkokemusten lisäksi päädyimme tuohon kuivuriin:


40 tunnin ajastin ja automaattinen virrankatkaisu. 

Lämpösäätö (säädettävä termostaatti) kuivatettavien mukaan optimaalisesti 29-68C ja ohjastin eri kuivatettavien oikean lämpötilan valintaan.

Tehokas kuivain (630 wattia), joka kuivaa tasaisesti, kauttaaltaan ja nopeasti.

Paralex -kuivausmenetelmä (ilma liikkuu ylhäältä alas ja takaata eteen). Maut eivät sekoitu ja kuivatettavat kuivuvat tasaisesti. Ruoka- ja kotibloggaajat maailmalla ovat kovasti kehuneet sitä, että tässä kuivurissa voi kuivattaa samaan aikaan eri kuivatettavia ilman, että kaikki maistuu toisillensa.

Likaa hylkivät (ja myrkkyvapaat) kuivauskorit ovat riittävän suuria:
34.5 cm x 4.5 cm x 37 cm ja 

Laitteen koko: 38.5 cm (lev.) x 49 cm (syv) x 31 cm (kork.) Paino 6,7 kg. Ei siis mikään keittiötasolaite, mutta ei vie pantryssä liikaa tilaa.

3 vuoden takuu ja 30 vrk. palautusoikeus jos et ole tyytyväinen testattuasi laitetta. Lisämaksusta tälle laitteelle saa jopa 5 vuoden takuun, joten ilmeisesti uskovat laitteen olevan myös käytössä kestävä.

Nyt kun tuota kuivuria vasta odotellaan saapuvaksi, sitä luuhaa yöt pitkät pitkin Pinterestiä ajatellen, että sitä sitten tullaan kuivaamaan puoli peltoa ja kasseittain kaikkea herkullista markettien ja paikallisten myyjien apajilta, mutta on meillä ihan realistisiakin ajatuksia. Ihan kaikkea omaa satoa ei saada pakastettua ja säilöttyä - on siinä rajansa minkä verran kaksi ihmistä viikonloppuvieraineen saa sylttyjä ja pikkelssejä syötyä vuodessa, joten paljon on kuivatettavaakin. Ensinnäkin meillä on nyt selkeästi megayrttivuosi. Pelkästään erilaisia minttuja, ruohosipulia ja salviaa on valtavasti. Lisäksi haluan tehdä valmiita keitto- ja pataseoksia, joita sitten voi ottaa suoraan pussista tai purkista tarpeen mukaan. Haluan kuivattaa erilaisia hedelmiä, tehdä toffee-kaneliomenaviipaleita, kuivattaa ja jauhaa jauhoksi marjoja, tehdä erilaisia yrttimausteseoksia luonnon aineksista ja ehkä kokeilla jopa beef jerkyn valmistamista paikallisen tilamyymälän laadukkaasta lihasta. Aivan varmasti tulen testaamaan itse valmistettavia lemmikkien kuivaruokia, hedelmänahkarullia, krutoneita, korppujauhoja, tomaattisipsejä, eli kuivatettuja ja maustettuja tomaattiviipaleita ja monen montaa muuta herkkua sekä kuivattaa rohtosuorayrttimme juurista leikattuja viipaleita, kukkia ja lehtiä, joita voi käyttää pesupähkinöiden sijaan (ja niiden pesuteho-ominaisuudet ovat pesupähkinöitä vahvemmat).




2016 kotivaraamme tulee kuivatut oman sadon herkut ja muuta kuivatettua kotivaraa. Pienestä se kaikki alkoi ja nyt ollaan tässä. Kerron sitten tämän kasvikuivurin käyttökokemuksia kun pääsemme testaamaan laitetta ja esittelen uudistettua pantry/kotivararuokakomeroamme kun saamme pienen parannusrempan sinne tehtyä. Mitään suurta remppaa ei ole tiedossa, mutta puramme nuo hyllyt pois ja laitamme ne uudelleen hieman eri tavalla paikoilleen. Siinä samalla maalataan ja otetaan käyttöön tuo aavistuksen nokinen seinä, joka on ollut ennen leivinuunin laitaseinä lieden puolelta. laitamme myös noiden hyllyjen taakse paneloinnin, koska viime syksynä joku hiiri oli jostain raosta sillä seinällä päässyt ruokakomeroon. Selvisimme silloin säikähdyksellä, joten otamme opiksemme ennen seuraavaa syksyä. Ruoat ovat kyllä turvassa, mutta niitä siimahäntiä ei silti tuonne kaivata JA ruokakomero kaipaa hieman lisää tilaratkaisuja ja selkeyttä. Nyt on sen vuoro.


Tällaista täältä tällä kertaa! Viikonloppuna meillä on tiedossa yksi kiva työkeikka, ystäviä, mahdollisesti pientä ukostelua, keskiaikamarkkinat ja vierailu lähialueella kartanossa, jossa pääsee tutustumaan hyötypuutarhaan 1700-luvun malliin. Valtavan hauskaa! Varmaan teen jonkinlaisen postauksen ainakin tuosta hyötypuutarhavierailusta.

Laitan vielä tähän loppuun toivekuvan Pipasta, eli sellaista kuvaa oli toivottu, jossa Pippa näkyisi "hereillä", eli siis että kissa olisi jotenkin tolpillaan, kokovartalokuva! Se onkin hieman haastavaa, koska Pippa rakastaa röhnöttelyä (kuvassa lempipaikallaan ikkunan edessä) ja aina kun otan kameran esille silloin kun Pippa on vauhdissa, kamera kiinnostaa niin paljon ettei kuvan ottamisesta meinaa tulla mitään. On koko linssi kissan naamaa ja tassua täynnä. Tässä sain napattua yhden kuvan Pipasta työpöydälläni lahjomalla tyypin paikoilleen herkkupalalla. Sen jälkeen rontti kipitti vahtipaikalleen lampaanvällyihin väijymään epäilyttävää kärpästä ikkunalla - ja nukahti.




Varaslähdöllä viikonloppuun siis! Pysykää piilossa ukkosilta jos kohdallenne osuvat!

Jovelan Johanna


20 kommenttia:

  1. Meillä oli sellainen pieni pyöreä kuivuri...aivan turha kapsitus....tai ei siis kuvuri, mutta se meidän. Halvalla ei saa hyvää tuli taas todistettua..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä pyöreitä pieniä onkin varman eniten parjattu :( Meinasin itsekin toissakesänä sellaisen hankkia, mutta onneksi tuli nyt tehtyä taustatyötä ennen kun kävi ostoksille ;) Saas nähdä miten tämä meille tilattu sitten toimii. Huti vai hitti, on vielä toteamatta ;)

      Poista
  2. Olen niiiiin kateellinen tuosta teidän kotivarakellarista. Hykertelisin onnesta, kun saisin tuommoiset loputtomat purnukkarivistöt:)Joka päivä tepastelisin kädet lanteilla niitä ihastelemassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Tosin se ei ole kellarissa, kun meillä ei ole talossa kellaria lainkaan. Tuo meidän kotivarala on tehty kunnostuskelvottoman leivinuunin takahuoneeseen, josta purettiin uunin tiilet pois :)

      Myönnän auliisti välillä itsekin katselevani hyllyjä kädet lanteilla :D Oikeen pysähdyn katsomaan. Jotenkin näky tuolla pantryssä on lohdullinen. Vähän kuin olisi jossain pienen vanhan kyläkaupan pienessä nurkassa ;D

      Poista
  3. Kuivuri olisi näppärä vekotin, keksisin monenlaista kuivattavaa sillä. Tuo teidän ruokakomeronne on kyllä niin kahdehdittavan upea ilmestys. Mukavaa loppuviikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun olen tutustunut oikein innolla aiheeseen ruoan kuivaaminen ja kuivurin hyötykäyttö, olen ihan pistoksissa odottamassa sitä laitetta. Kuivurilla voi tehdä niin paljon muutakin kuin ihan vaan sitä omaa ryytimaata ja puutarha-antia sellaisenaan kuivatella. Tulee mukavaa saada sitten kokeilla kaikenlaista ja monipuolistaa laitteen käyttöä ympäri vuoden :)

      Poista
  4. Iso kuivuri on todella hyvä vekotin. Sillä kuivasimme viime syksynä jätesäkillisen omenoita, jotka kuivattuina mahtuivat pariin laatikolliseen lasipurkkeja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossapa hyvä esimerkki! Vaikka laite itse viekin hieman tilaa säilytyksessä, niin se toisaalta luo sitä tilaa hurjasti säilömällä raaka-aineita ja tarpeita huomattavasti pienempään tilaan!

      Poista
  5. Onnea uudesta kuivurista, teillä varmasti niin paljon käyttöä että investointi kannatti. Ja onhan tuo säilyvyys aina huomattavasti turvatumpaa, kun ei ole sähkön varassa :) Raakaravintokurssilla varoiteltiin, että ei kannata yöllä pitää valvomatta päällä. On kuulemma Suomessa syttynyt joitain tulipaloja sillä tavalla kuivureiden vuoksi, myös niiden kalliimpien. Itselläni on keskiverto kuivuri, omppu- ja lanttusipsejä tahkotaan eniten. Sienet on myös helppo kuivata ja hedelmistä tulee hauskan makuisia. Vesimelonit ovat kuin makeita karkkeja, kiivit kirpeitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh! Olikohan kyseessä laitteet, joissa ei ole termostaattia ja ylikuumenemissuojaa? Kuivurissa lämpötila ei ylitä 68 astetta, mutta ainahan on syytä valvoa laitteitaan, koska jokin vika voi iskeä yllätäen - ihan samalla tavalla kuin ei pitäisi laittaa astianpesukonetta päälle ja poistua kotoa. Nuo melonit on muuten itsellä testauslistalla myös! Näin muutamia kuvia ja lueskelin kehuja, juurikin, että maistuvat ihan karkille, joten testattavahan se on ;D

      Poista
    2. Itse en ole niin raakaravinto-hihhuli, mutta heidän suositustensa mukaan mitään ei saisi kuumentaa yli 50 asteen, sillä entsyymit, vitamiinit, hivenaineet jne jne. tuhoutuvat korkeissa lämpötiloissa. Kyse oli kuulemma sekä halvemmista, että niistä laadukkaista ja hantavammista kuivureista, joissa aina on tämä lämpösäätö. Kuivataan itse tuoreet aina 40 asteessa, mutta en ole sitten yöksi tai yksin tohtinut jättää päälle. Ja totta, ei mistään laitteista koskaan voi tietää. Meilläkin kerran sattui niin että siihen asti ehjä, alle 5 v. vanha pyykinpesokone heitti yhtäkkiä sähkökaaren lattialle.

      Poista
  6. Vanhassa talossa asuneena sanoisin että vuoratkaa verkolla paneelin alta ruokakomero,niin pientä reikää ei ole mistä hiiri ei pääse.
    Ja pienillä naskalihampailla voi koloa vähän suurentaa.
    Ja rotta vasta painajainen on,söi reiän eteiseen seinään syödäkseen silpuksi penkin laatikossa olevia lasten ulkopelejä.
    Mutta kuitenkin noista inhotuksista huolimatta,Iloa elämään Jovelassa!!
    t.Eeva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Ruokakomero on syytä laittaa huolella, vaikka siimahäntiä ei ole näkynyt sen yhden reiän korjaamisen jälkeen, mutta kuten sanoit, ne kyllä pääsee perille jos haluavat. Meillä on ruoat tuolla ruokakomerossa muovilaatikoissa tai lasipurkeissa. Toki hiiri, rotasta puhumattakaan, selvittää tiensä muovinkin läpi jos niikseen on, mutta meillä on 2 rottaterrieriä ja he kyllä ilmoittavat heti jos hiiri pyrkii sisälle. Ruokakomero on toisaalta ainoa paikka, minne meidän elävät hiiriloukut eivät pääse kun siinä on ovi välissä, mutta tiedottaminen toimii kyllä. Jos ei olla kotona, niin jyrsijän taival meillä sisällä on kovin lyhyt. Taitavat olla fiksuja, kun eivät edes yritä sisälle enää ;D

      Poista
  7. Just niin, kasvikuivureita jos jonkinlaisia on joka paikka pullollaan. Kiitos tästä vinkistä! Aiemmin olen aina päätynyt, että ei, mutta nyt kun ei enää ole yllinkyllin tilaa levitellä leivinpapereita ympäriinsä, niin on vähän tenkkapoo. Johonkin ratkaisuun pitää päätyä viimeistään silloin kun kanervan kukkien kuivatusaika tulloo.

    Oi tuota ihanaa Pippaa <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi! Mitä sä teet niistä kanervista? Mullahan nousi heti kiinnostuskäyrä huippuun ;)

      Poista
    2. Kanervankukkateetä :) Se on rauhoittavaa ja unettavaa :)

      Poista
  8. Kuivaaminen on erinomainen tapa säilöä kaikenlaista. Perusteellisen tutkimuksen ja useiden haastattelujen jälkeen sijoitin itse rahani Orakas-kuivuriin. Se on kallis, mutta myös tehokkain. Siihen mahtuu SUURI määrä kuivattavaa ja sienetkin kuivuvat kunnolla, eivät kypsy kuten tehottomissa pikkukuivureissa. Ainoa huono puoli on sen suuri koko, mutta meillä sillä on oma koti vintillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli tuo Orakas myöskin harkinnassa, mutta päädyttiin kuitenkin sitten tähän kasvikuivuriin :) Molempiin vissiin mahtuu likimain saman verran kuivattavaa? Meilläkin tuo kuivuri menee pantryyn kun sitä ei käytetä. Hyvä mahdollisuus nyt tehdä sille sopiva tila tuonne, kun hieman rempataan pantryä :)

      Poista
  9. Kannattaa myös tehdä itse yrttisuolaa! Eli kuivataan yrttejä maun mukaan(itse laitan paljon erilaisia:timjami, rosmariini, persilja, basilika, ruohosipuli, lipstikka, rakuuna jne) ja sillen ajetaan tehosekoittimella himalajan- tai merisuolan kanssa hienoksi. Tulee tosi hyvää, eikä taatusti ole lisäaineita.
    Merja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Yrttisuola itse tehtynä on vaan niin tosi hyvää ja saa presiis ne maut, joista pitää!

      Poista

Kiitos kun kommentoit!