jovela

jovela

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Aikamatkalla keskiajalta 1800-luvulle (markkinoilta hyötypuutarhaan)

Viime viikonloppu oli varsinainen aikamatka! Töiden lomassa ehdimme käydä tutustumassa ihanaan Louhisaaren kartanoon, sen hyötypuutarhaan 1700-luvun hengessä ja tietenkin myös keskiaikamarkkinoilla Turussa. 


Louhisaaren kartano on upea ja täynnä mielenkiintoista historiaa. Miljöö ja kartanon interiööri on luonnollisesti upea monella tapaa, mutta katsojan silmät löytävät sieltä muutakin kuin vain aikalaisupeutta. Jokaisessa wanhassa talossa on kerrostumia menneistä ajoista ja ihmisistä talon historiassa. Toiset ovat hienoissa kultaraameissa seinällä, toisista on jäänyt jäljelle kuluneita kahvoja ja arkisten askareiden elämänjälkiä, painaumia kynnyksissä siinä, missä kiireiset askeleet ovat useimmiten osuneet kynnykselle.



Louhisaari tunnetaan eritoten Mannerheimin lapsuudenkotina, mutta talon historia on sitä vanhempi. Se on valmistunut 1650. Muinoin talo sijaitsi aiva meren rannalla ja sen pihalla oli kylpylärakennuskin, mutta tänä päivänä luonto on siirrellyt vesiään siten, että rantaviivalle on 400 metrin matka. Kartanossa on sekä vanhaa omaa, että museoviraston sinne tuomaa esineistöä ja huonekaluja. Louhisaari on kokenut vuosien aikana kovia. Mannerheimin isän huithapelielämäntyyli kostautui konkurssin merkeissä ja kiinteistön irtaimistoa myytiin huutokaupalla. Välillä kartano on ollut hylättynä, välillä viljasäilömönä. Kovimmat ajat kartano koki ehkäpä silloin, kun venäläiset hallinnoivat kartanoa. Poistuessaan venäläiset veivät mukanaan kaiken lattialankkuja myöten. Vaan eivät ihan kaikkea sentään!




Museovirasto on tehnyt huikean työn paljastaen kartanon alkuperäiset kattomaalaukset, joita on valtavissa saleissa ja huoneissa. Osa kattomaalauksista on aivan poikkeuksellisia, vanhoja, alkuperäisiä, niin hienoja, ettei vastaavia löytynyt kuin kirkoista. Kyseessä on Euroopan hienoimpia säilyneitä kattomaalauksia ja niitä on Louhisaaressa todella paljon.


Kartanon 1. kerros on aikoinaan ollut palvelusväen kerros. 2. kerros on entisöity 1800-luvun henkeen, eli Mannerheimien aikaan ja 3. kerros Flemingien aikaan 1600-luvulle. Flemingit olivat ihmisiä, jotka olivat tai ainakin halusivat antaa ymmärtää olevansa säätyluokkaa, jota tänä päivänä kutsuttaisiin ökyrikkaiksi. Asumisen oleellisin seikka oli näyttää vaurautta ja sitä Louhisaaressa on nähtävillä edelleenkin. Itseäni kuitenkin kiinnostaa aina eniten huomattavasti tavallisemmat arkiset asiat ja tarinat. Se miten ihmiset elivät. Seuraavissa muutamissa kuvassa näkyy niitä kaikkia.



Kankaat olivat äärimmäisen kalliita, mutta samalla niillä oli myös hyötykäyttöä. Hulppea sänky on vuorattu kalliilla kankailla kauttaaltaan vaurauden korostamiseksi, mutta yhtälailla kankaat olivat tarpeellisia. Kivestä tehty kartano oli talvisin jäätävän kylmä. Avotakat ja tulisijat eivät kyenneet siihen aikaan pitämään lämpöä yllä kylminä talvina. Pesuvedet jäätyivät vateihinsa. Sängyn alle laitettiin kuparinen kekälepannu, joka toi lämpöä sänkyyn. Sängyn verhot vedettiin yöksi kiinni, jotta edes sängyssä olisi lämmin. Opas kertoi, että hulppeasta sisustuksesta huolimatta makuuhuoneissa haisi karmealle. 1600-luvulla peseytyminen oli pahasta. Kunnolla peseydyttiin jopa vain kerran vuodessa jos oli ihan pakko ja vaatteita ei pesty lainkaan. Lovely! Se siitä romantiikasta!

Kuvassa myös isännän salin hulppea kattokruunu. Samaisessa huoneessa oli myös maustekaappi ja valtava liinavaatekaappi, jonka ovia pidettiin auki vieraiden läsnäollessa. Pröystäilyä molemmat, sillä liinavaatteet olivat luksusta ja mausteet äärimmäisen kalliita. Niitä ei suotu säilytettäväksi palvelijoiden tiloissa. Mausteetkin olivat lukkojen takana.




Värejä käytettiin paljon, hyvinkin rohkeasti. Sitä rohkeaa värien ja kuvioiden käyttöä (vaikka joskus menisi hieman pieleenkin, vaikkapa seinämaalauksessa, jossa banaaneilla on kovin erikoinen muoto ja väri) näkyyy taatusti Helinän blogissa kun hän kiireiltään joutaa tekemään oman postauksensa Louhisaaresta. Tässä kuvakollaasissa näkyy Mannerheimien seurapeli. Kyseessä on ruletin esi-isä, Biribisso. Pelin idea on kuten ruletissakin, rahapanos laitetaan halutun numeron kohdalle ja oikeaan osunut voittaa. peli on kehitelty 1600-luvulla Italiassa. Mannerheimien Biribisso on n. 1790-luvulta.


Itseäni kiinnosti kovasti kartanon 1. kerroksessa sijainneet palvelusväen tilat. Hulppein koskaan näkemäni ruokavarasto sijaitsee siellä. Kattokorkeus on huikea, katoissa kuvioinnit ja ruokien säilytykseen varattuja huoneita 3. Kuvassa suuria lihatiinuja, 3. kerroksen huoneessa ollut alkoholiarkku (jollaisen haluaisin meillekin) ja hienoa taontatyötä. Otin aika paljon kuvia erilaisista taontatöistä kirjojen lukoista kahvoihin. Tiedä mitä inspiraatiota tuo isäntä vielä saa omalle pajalleen niistä..



Louhisaaren kartanon puutarhassa on tänä kesänä avattu hyötypuutarha 1700-luvun tyyliin. Luonnollisesti kävimme myös siellä. Puutarha on vasta avattu ja siten tekeillä, joten parhaassa kukoistuksessa se todennäköisesti tulee olemaan vasta hieman myöhemmin. Pääsimme puutarhaan kiertelemään omatoimisesti ja lisämaksutta, myöhemmin puutarha aidataan ja sinne on tarjolla 4,- opastettuja kierroksia.



Louhisaaren kartanon hyötypuutarha on kasvatuslaatikkopuutarha, pääasiassa yrttejä, hyötykukkia ja pienimuotoisesti erilaisia vihanneksia. En tiedä olinko hieman pettynyt vai ilahtunut, mutta siellä kasvaa pääasiassa juuri sitä samaa, mitä meilläkin on nyt tai oli viime vuonna ja niitä on aikoinaan kasvatettu samoista syistä kuin miksi me kasvatamme niitä nyt. On maun vuoksi, värin vuoksi, tuoksun vuoksi tai erikoisominaisuuden vuoksi, kuten vaikkapa rohto-ominaisuus tai luonnonsaippuan vuoksi (rohtosuopayrtti, jota ei kuitenkaan yllätykseksemme ollut tuolla). Muutaman itselleni erikoisen ja uuden kasvatin kuitenkin löysin ja tietenkin nappasin kameraan, sillä näitä haluan myös meille.



Vasemmalla: Tuoksuresedan kerrotaan olleen 1700-1800-luvun taitteessa yksi Euroopan muotikasveista säätyläisten keskuudessa. Se on siis vanhanajan tuoksukasvi, joka houkuttelee mehiläisiä. Suloinen tuoksu siinä olikin. Näin jälkikäteen tuoksua on vaikea kuvailla, mutta ihana se oli. Ei mikään pistävän parfyyminen vaan enemmänkin hunajaisen suloinen, pehmeä ja tuoksuna niin kaunis, että sitä oli pakko nuuhkia moneen kertaan. Ymmärrän hyvin, miksi tätä tuoksukaunotarta on vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta haluttu kasvattaa leikkokukaksi ja tuoksulähteeksi. Niin haluan minäkin!

Yläoikea: Pohjoismaihin 1100-luvulla saapunut Tarhamaltsa (Tarhasavikka) on värikäs ja maukas hyötykasvi. Kyseessä on Euroopan vanhimpia keittiökasveja. Tarhamaltsaa käytetään mm. salaateissa ja pinaatin tapaan, makua kuvaillaan aavistuksen suolaiseksi. Keitettäessä punainen Tarhamaltsa luovuttaa värinsä, jolloin keittonesteestä tulee punajuuriliemen värinen. 


Alaoikea: Ilmasipuli on erikoinen pieniä sipuleita tekevä hyötykasvi, jonka kaikki osat ovat syötäviä. Sipuleita kehittyy sekä kasvin varsien päihin että maan alle. Kasvi on monivuotinen.

Oppeja outoja

Kun ostimme lippuja opastetulle kierrokselle itse kartanossa, meillä kävi tuuri. Itseäni kiinnostaa aina kovasti kaikki aikalaisoppaat, jollaisen huomasin lipunmyyntihuoneen hyllyssä. Kysyin onko kirja myynnissä vai vaan näytillä. Museoihminen kertoi, ettei kirjaa ole heillä myynnissä, mutta sen kyseisen museon varastosta löytyneen kirjan voin kyllä ostaa. Museoihminen laittoi kirjan piiloon opastetun käynnin ajaksi ja sen jälkeen sain sitten käydä ostamassa opuksen Louhisaaren linnan talousreseptit (n.1770-1850) itselleni.


Kirja on käsittämätön setti ohjeita ja reseptejä sekä ruokiin että erilaisten vaivojen hoitoon. Kuvitusta on vähänlaisesti, mutta se vähä on mielenkiintoista. Sivuilta löytää mm. alkuperäisten kirjoitusten kopioita. Kirjoittajina on esimerkiksi Mannerheimin äiti 
(1842-1881), joka kuoli nuorena surun murtamana. Mannerheimin isä oli menettänyt uhkapeleissä ja huonoilla valinnoillaan perheen omaisuuden, myös vaimonsa perimän suuren omaisuuden ja pakeni maasta rakastajattarensa kanssa jättäen vaimonsa ja lapsensa oman onnensa nojaan. Eritoten Mannerheimin äidin, Hélène Mannerheimin arkisia muistiinpanoja ja ohjeita luki liikuttuneena. Niissä kerrotaan 7 lapsen äidin arjen ajatuksista taloudenohoidon kautta ennen kun henkilökohtainen maailma käytännössä romahti. Sellaistahan se on ihmisen elämä nyt ja oli silloin. Koskaan ei voi tietää miten arvokkaita ne arjen pienet asiat oikeastaan ovatkaan.

Kirjan luettuani herää yksi oivallus ja yksi kysymys. Oivallus on se, että likimain vaivasta huolimatta kaikkia lehmistä lapsiin ja luteista lumppuihin hoidettiin paloviinalla. Harvassa on reseptit, joissa jotain ja jotain ei lisättäisi paloviinaan, jota sitten nautitaan vauvasta vaariin (ja eläimiin) aamusta iltaan tai kunnes vaiva helpottaa. Herännyt kysymys taas on se, että millaisella mielikuvituksella nämä ihmiset tuolloin olivat varustettu? Reseptit ovat sangen mielikuvituksellisia. Kenelle on tullut mieleen, että pahat peräpukamat voi hoitaa laittamalla kannullisen tuoretta hevosenkakkaa ja kannullisen kiehuvaa vettä vatiin, jonka höyryssä sitten tulee istua 6-8 kertaa aamun aikana? Ja tämä oli se tehokkain hoito peräpukamiin. Miksi juuri hevosenkakkaa? Miksei vaikkapa laventelia, ruusua tai mitä tahansa muuta kuin ulostetta? Toiseksi paras hoitokeino, jota tuli tehdä oli pukamia tai ei, oli peräaukon päälle tiiviisti survottu pellavatilkku, jonka sisällä oli kostutettua hiiltynyttä korkkia. Kuka olisi uskonut?! Mistä moiset mieleen tulleet?! Flunssaa taasen hoidetaan ottamalla ensin ulostuslääkettä ja sen jälkeen tissutellaan menemään erilaisia sekoituksia, joiden kantavana ainesosana on paloviina. Ja näiden hoitomuotojen nimeen vannottiin "20 vuoden kokemuksella paras" saatettiin sanoa ohjeessa. Tiedä sitten ovatko oikeasti käypiä hoitoja (testata en meinaa) vai eikö vaan kehdattu sanoa, ettei arvostetun henkilön antama hoiva tehonnutkaan. Tietysti noiden paloviinalääkkeiden voi ajatella helpottaneen oloa. Niinhän sitä sanotaan, että kännissä ei olla köyhiä tai kipeitä.

Keskiajalle


Nåja, kuvakollaasissa on myös 1910 julkaistun kasviskeittokirjan uusintapainos. Se oli löytö keskiaikamarkkinoilta, jonne aasinsiltaa pitkin käymme seuraavaksi.

Olemme käyneet keskiaikamarkkinoilla Turussa vain kerran. Puhuttu ollaan kymmenisen vuotta, mutta kerran olemme joutaneet paikalle. Nyt työkeikka osui niin mukavasti, että kävimme siellä pe-la ja vielä sunnuntainakin. Samaan aikaan keskiaikamarkkinoiden kanssa oli myös käsityömarkkinat. Aurajoen ranta ja markkina-alueet olivat täynnä sekä myyjiä että kansaa ja loistavia esiintyjiä sekä keskiaikaväkeä, eli tapahtuma-avustajia, joilla oli ajanmukaiset vaatteet päällä ja meininkikin sen mukaista. Lauantaina väkeä oli ajoittain niin, ettei eteenpäin meinattu päästä, vaan kivaa oli! Koska kävimme esimaistamassa perjantaina tarjonnan, saimme kaikessa rauhassa lauantaina tehdä etukäteistietoisia ostoksia ja koska siinä hoodeilla olimme sunnuntaina joka tapauksessa, kävimme vielä hakemassa muutaman kivan pikkujutun, ettei jää harmittamaan. Isäntä luonnollisesti nautti eniten seppien kojuista ja työnäytöksistä. Me Helinän kanssa tutkimme kaikkea yrteistä kankaisiin - vaan yhtään lampaantaljaa ei tullut ostettua! Se johtuu kuulema siitä, että meillä on kotona enemmän taljoja kuin siellä markkinoilla myyjillä, mutta se on nyt vaan sellaista ilkeämielistä naljailua (niin, Helinä, sinä jolla on mekkoja enemmän kuin niitä valmistuu tehtaalta, mitäs tuli hankittua? Niin, mekkokangastapa hyvinkin, rontti ;D)

Kaikki löysivät mieluisia juttuja markkinoilta. Käsityöläispuolelta löysin botanical -printtejä vuodelta 1920 ja ne näytän myöhemmin, kun saan ne raameihin makuuhuoneeseen. Löysimme aivan käsittämättömän hienoja makkaratikkuja yhtä käsittämättömään hintaan 10,-/4kpl samaiselta puolelta tapahtumaa. Makkaratikuissa on erittäin jämerät puuvarret (kuva yläoikealla) ja ne on valmistettu nuorisotyöpajalla. Nuorten valmistama paaaksu leikkuulauta, tarkemmin hakkeluslauta ostettiin myös mukavalla 8 euron hinnalla. Ostin keskiaikapuolelta myös aika monta pussia kuivattuja yrttejä, joita ei meillä ole ollut tänä vuonna ja sitten se ihanin ostos, eli nuo puiset tarjoilulankut. Ne on vaan niin  eikä suinkaan hinnalla pilattuja. 20,- oli kappalehinta ja luonnollisesti hieman hiottu hinta jos osti useamman. Meille tuli 3 tarjoilulankkua. Alimmassa kuvassa on yksityiskohta isännän synttärilahjasta, eli perinteisestä hevosjousipyssystä ja nuolista. Laitoin tähän vaan yksityiskohtakuvan, koska sitä itseäni leukaan saakka yltävää isoa jouskaria oli kovin hankalaa kuvata yksin. Todella hieno se on ja isäntä on sillä jo ammuskellut pihalla. Isännällä on siis ennestäänkin aitoja jouskareita, vissiin yksi kilpailuharkkajousikin ja aina välillä niillä tykkää ammuskella maaliin, mutta tällaista hienoa nahkakoristeltua perinnejouskaria ei vielä ollut.



Unkarilaisen jousipyssyn mukana tuli ohjeet. Kohta 6 oli hieman huolestuttava, mutta toki oleellinen. Suomennettuna ohje informeeraa, ettei koskaan tule osoittaa jousipyssyllä ja nuolella kohti eläintä tai ihmistä, jota ei ole tarkoitus ampua. Se on hyvä ohje se, mutta ehkäpä me kuitenkin täällä sojottelemme jouskarilla ainoastaan maalitaulua kohti, sillä meillä ei ole jouskarin tehoista huolimatta aikomusta ampua sen enempää eläimiä kuin ihmisiäkään... paitsi jos tulee se zombie apokalyptinen vouhotus. Maailmanloppu ja pikkujääkausi. Silloin ehkä "Jovelan Darren" joutuu jouskamaan muutakin kuin maalitauluja ;D

Maailmanlopusta asiaan kuuluviin loppusanoihin, että ruokakomeron pikkuremppa etenee. Ehkäpä viikonloppuna saamme kaiken hallitusti takaisin ja on aika taas napsutella kameralla muutama kuva tänne blogiin. Tämä tarina ja turina oli nyt tässä, ehkä joku jaksoi lukea ihan loppuunkin saakka!

Siihen saakka, hyviä kesäpäiviä, iloisia ilmoja ja auvoisaa arkea, armaat. Ja käykäähän Louhisaaren kartanolinnassa. Väittäisin, että kannattaa reissu moinen. Siellä saa muuten myös oivan maukasta buffet -lounasta. Oikein maistuvaa ja perinteikästä silleineen, graaveineen ja sellaisineen.

Ja nyt suunta kohti ruokakomeroa! Näkymisiin!

Jovelan Johanna



21 kommenttia:

  1. Viime kesänä ei vielä ollut tuota puutarhaa. Voisikin käydä tänä kesänä uudelleen Louhisaaressa. Hieno paikkahan se on. Sieltä kahvilasta missä on lounasta saa ostaa myös Louhisaaren juomaa. Maistoitteko sitä? Hienoja löytöjä keskiaikamarkkinoilta. Me käytiin siellä myöskin lauantaina ja oli kuuuuuma!! Hyvää kesää T:eija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se puutarha on tosiaan avattu juuri :) Ei maistettu, eikä ostettu Louhisaaren juomaaa/ Marskin simaa. Olen tehnyt sitä itsekin monta kertaa joten juoma on tuttu :)

      Poista
  2. Olipa mielenkiintoista luettavaa. Tuolla täytyy kyllä päästä jossainvälissä käymään. Mukavaa viikonjatkoa sinne Jovelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta kannattaa käydä! Paikka on kerrassaan ihana :)

      Poista
  3. BUAHAHAHAHA Jovelan Darren xDDDD Ootko sä sitten se WD:n epäluuloinen miekkasussu vai onko noi laudat ja makkaratikut sun aseita pahan varalle?!!! xDDDD Hienoja ovat kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eihän nyt sentään noin hienoja makkaratikkuja ja lankkuja voi moiseen käyttää. Nehän voi mennä rikki ;D

      Poista
  4. Hienolta paikalta Louhisaari vaikuttaa ja olipas hieno juttu, että sait hankittua tuon kirjan. Erikoisia ovat tuon ajan hoitomuodot olleet. Tuurilla ovat tainneet taudit lähteä ja mikäpäs siinä, kun on sairaana saanut pienessä vihneessä olla :)
    Kivoja ostoksia teitte!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, että lääketiede on kehittynyt kokeilun ja erheen sekä lukuisten vahinkojen kautta niin hyvässä kuin pahassa ;) Mutta kyllä nuo nimenomaiset ohjeet, eritoten ne monet peräpukamaohjeet, kuulostivat varsin hurjilta. Ilmeisesti peräpukamista kärsittiin paljonkin siihen aikaan tai ainakin siinä taloudessa, sillä niiden hoitoon löytyy eniten ohjeita ;)

      Poista
  5. Kiitos kivasta postauksesta! Elämän kerroksellisuus ja vanhat tavat kiinnostaa myös minua, mukavaa että jaksat kirjottaa kokemuksistasi ja havainnoistasi. Blogisi on todella kiva! Mukavaa heinäkuun jatkoa toivottaa Taxarinna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Taxarinna : Tässä kesän aikana on tarkoitus käydä parissa muussakin paikassa, joten sellaisia aikalaisvierailupostauksia tulee varmaan muutama lisääkin :) Aikamatkailua lomalla ;)

      Poista
  6. Heiiiii... Ei mitään paineita, kunhan heti teet postauksen. :) Kuvia oli paljon ja ovat käsittelyssä, toisinsanoen yritän saada yhdisteltyä kuvia koska en nyt ihan 40 kuvaa vihti laitaa blogiin. :D Ai joo ja toiset mokomat tulis sit viel markkinoilta.

    Kivoja hetkiä sinne kaappiin. :) :) Ähäkutti.

    VastaaPoista
  7. Nii! Just niin! Ei siis mitään paineita ;D Joko on valmista? :D Kaapissa on valkoista. Tässä alkuillasta alkaa hyllyjen askartelu. Tuvassa on kuin ruoanjakelupisteellä. Laatikoita, kasseja, ämpreitä ja purkkeja koko keskilattia täynnä. Kaaos! :D

    VastaaPoista
  8. No huh, olipa tekstiä. Oliko siellä puhetta koska puutarha avautuu opastetulla kierroksella? Minua kiinnostaa se nimenomaan opastettuna, kun en siitä muuten mitään irti saisi. :) leppoisaa heinäkuuta sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siellä saa sen opastuksen halutessaan aina kun paikka on auki, mutta pian sinne ei pääse ilman opastusta. Niin päin siis ;) Me ei otettu opastusta, kun sekä itse kartanon että sen puutarhan opastetut alkavat tasatunnein. Olisi ollut turhaa joutoaikaa odotella seuraavaa opastusta. Siellä kartanossahan ei saa liikkua ilman opastusta :)

      Poista
  9. Ihana postaus! Sekä Louhisaari että markkinat ovat tuttuja ennestään, mutta tuo hyötypuutarha olisi kiva tsekata. Ja kuvat ovat aina niin kivoja. Niin paljon museoissa on aina esillä kaunista ja mielenkkintoista, ettei katse osaa kaikkea poimia. :)

    VastaaPoista
  10. Varmasti siitä hyötypuutarhasta saa parhaiten irti oppaan avustuksella jos ei itse kasvattele perinnekasveja ja varmaan silloinkin saa kuulla jotain uutta ja kiinnostavaa :) Museot on niin <3

    VastaaPoista
  11. Hoitoina lienee käytetty "paranee sillä millä se on tullutkin"-mentelmää. Siksi ehkä ulostetta peräpukamiin. Ja olisiko niin ettei hevosella ole peräpukamia ja siksi hevosen lantaa. Hevosen ravinto on tosin ollut kuitupitoista. Siihen aikaan ovat varakkaat syöneet runsaasti lihaa ja arvatenkin kärsineet ummetuksesta. "Lääke"hiili on voinut rauhoittaa peräpukamia.
    Olisipa ihana paikka käydä ja pohdiskella elämän muuttumista.

    VastaaPoista
  12. Ihanat nuo tarjoilulankut! Tiedätkö, mistä niitä voi ostaa???

    VastaaPoista
  13. Olen käynyt Louhisaaressa silloin kun se ei vielä ollut Yleisölle avoin museo. Restauroijaystäväni esitteli paikkaa, mutta olisipa hienoa nähdä se nyt. Hyötytarha on kiinnostanut minua, mutta vaikuttaa siltä, että vain sen takia ei kannata lähteä retkelle Louhisaareen. Kiitos tästä esittelystä.

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!