jovela

jovela

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Sadepäivän tarinoita

Vihdoin se tuli, viime viikolla. Kauan odotettu sadepäivä. Ropisi katolle, lorisi kouruissa ja kasteli viikkoja sadetta odotelleen maan sekä yhden pöhkön emännän, joka tanssi yöpaita päällä sateessa. Yleensä kai kesällä ei sadetta odotella tai toivota suorastaan. Täällä on odoteltu, toivottu, kaivattu, sääkaartoille piirrettyihin lupauksiin petytty ja kun se sitten vihdoin saapui, sateesta otettiin kaikki ilo irti. Tuvan puuhellaan syytyteltiin tulet, villasukat laitettiin jalkoihin, tulitikuilla raapaistiin liekit kynttilöihin, yöpaitaa kuivatettiin henkarilla uunin päällä, radion rahiseva kanava soitti menneitä sävelmiä hissukseen ja sade se tanssi katolla. Sen kaiken lumossa puuhattiin niitä ja näitä, sadepäivän ihanuuksia. Fiinipeppukoirat torkkuivat vällyissään ja astelivat pakolliset ulkoreissut lätäköt kiertäen, joka askeleella varpaillaan nyrpistellen. Kissa loikoili ikkunan edessä taljalla ja venytteli kylkeä kääntäessään. Ihmetteli sateen tanssia lätäköissä ja kujersi kun ei päässyt nappaamaan sadepisaraa kiinni ikkunalasista. Aina pääsi pisara valumaan karkuun. Oi, ihana sadepäivä!



Tuvassa tuoksui omenalle, kanelille ja siirapille, sitä ennen valkosipulille ja rukiille. Kuivattelimme omenakiekkoja ja ruiskorppuja saaristolaisleipänapeista. Herkkuja vailla vertaa!




Sade villitsi luonnon. Keittiöpuutarhassa rehottaa. Ollaan jo annettu periksi rikkaruohojen suhteen. Meille tulleessa mullassa oli niin paljon rikkaruohojen siemeniä, että taisto on ollut uuvuttavaa. Vaan kasvaa tuolla köökkipuutarhassa muutakin, rehevästi. Maailman parhaimpia perunoitakin. Ja maa-artisokka deluxea! Nurmikkokin niin tiuha ja reteäkasvuinen, että sitä joutuu vetelemään rotiin siimaleikkurilla. Eipä moista tiuhanurmikkoa olla ennen nähty.



Lilapalkoherneiden sadosta tulee tuttuun tapaan mahtava. Herneitä on mussuteltu sormet liloina, eikä yhtään kyllästytä. Pitää säästää paljon siemenherneitä taas ensi vuodelle. Meinataan alkaa ihan kunnolla kasvattamaan tuota hauskaa perinnehernettä. Palkoja tullaan käyttämään myös värjäämiseen syssymmällä.






Mandariinipuu on kukkinut, kasvaa ja tekee uusia pieniä hedelmiä lehtiensä suojassa. Olen siitä iloinen ja yllättynyt. Ilmeisesti läheskään aina nämä sitruspuut eivät kotioloissa kuki ja tee uusia hedelmiä. Tämä meidän tyyppi teki sievät kukat vielä tässä heinäkuussa ja huumaavan tuoksun houkuttelemat mehiläiset pörräsivät mandariinipuun kukissa innokkaina. Tuskin karpalon kokoiset hedelmien alut eivät tallentuneet kameraan, mutta siellä niitä on.




Ollaan tehty purkkitolkulla kirsikkakompottia ja kurkkupikkelssiä. Ne maistuvat kaikille ja tuppaavat loppumaan aina kesken jossain vaiheessa talvea. Reseptejä löytyy tuolta oikeasta valikosta (kohdasta reseptit) jos mielii samanlaisia tehdä. Nam, nam!




Autuas olo -blogin Cheri lähetti meille alkuvuonna unikon siemeniä tuhoutunutta unikkoniittyämme korvaaamaan. Nyt nuo unikot kukkivat. On valkoista, oranssia, punaista, lilaa, melkein mustiakin ja niiden kaikkien yhdistelmiä. Olin jo varma, että rikkaruohomulta olisi nämäkin tuhonneet, mutta sieltä seasta sitä vaan ponnistetaan ja vallataan oma alue. Ihanat unikot. Kiitos, Cheri! Tänä vuonna otetaan siemenet talteen itsekin!


Sadepäivän tunnelmia tuvassa. Taidan kaivata taas sadepäivää. Niitä meillä ei tänä kesänä ole pahemmin nähty. Ihan omituista. Ystävä Pohjanmaalla suree tuhoutuneita satoja ja Pääkaupunkiseudulla on ollut sateisin kesä vuosiin. Meillä täällä Lounais-Suomen omassa nurkassa sitä sadetta ollaan saatu hädintuskin saunatarpeiksi. Sadettajalla ollaan keittiöpuutarhaa roiskuteltu koko kesä, ettei kasvit näänny janoon. Helteitä on taas piirretty sääkartalle. Kaipaisin sitä sadetta. Yhden päivän vaan. Yhden piristävän välipäivän, jolloin voi puuhata mukavia.






ja sytytellä kynttilöitä kaikkialle..



Jovelassa on käynyt vieraita, kyläilijöitä ja ollaan itsekin hieman kyläilty. Ollaan juteltu ja kerrottu tarinoita kuun kiertäessä taivaankannen toiselle puolelle, ihmetelty menneiden aikojen ihmeitä. En ole vissiin blogissa ennen maininnutkaan entisaikojen hittilaitteesta, jollainen meiltäkin löytyy. Oletteko kuulleet stereoskoopista?


Monelle lapsuudesta tuttu kuvakiekkolaite View-Master on oman aikansa uusi versio stereoskoopista. 1800-luvulla ihmisiä kiinnosti kaikki uusi. Vieraita viihdytettiin illallisten jälkeen monin tavoin, joista yksi oli tämä stereoskooppi ja sen avaama ovi maailmaan, josta ihmiset saattoivat pääsääntöisesti vain unelmoida.



1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkupuolella monellakaan ei ollut mahdollisuuksia matkustaa naapuripitäjää edemmäs, saati sitten maailman ihmeiden pariin. Egyptin ihmeet, kuuluisat monumentit ja maamerkit maailmalla olivat tuntemattomia ja saavuttamattomia. Fiineissä taloissa saatettiin illallisen jälkeen hauskuuttaa vieraita stereoskoopilla, joka muutti laitteeseen asetettavan kuvan kolmiuloitteiseksi. Voi sitä hämmästyksen määrää, kun silmien eteen avautui kolmiuloitteinen Ramseksen temppeli, Niagran putous tai valokuva fiineistä häistä talvipuutarhassa. Hurskaampi katsoja saattoi kokea ihan uudenlaisen yhteyden jumalaansa, kun silmien edessä seisoi Jeesus opetuslapsineen ihan melkein ilmielävän näköisenä. Stereoskoopilla katseltavat kuvat olivat usein valokuvia, mutta yhtälailla myös piirrettyjä ja maalattuja prittejä esimerkiksi uskonnollisista aiheista. Myös uskaliaampiakin kuvia toki oli, niitä joissa esiteltiin säädyttömiä naisia ja tuhmia aviomiehiä kielletyn puuhan alkumetreillä. Stereoskooppeja käytettiin myös tietynlaiseen kansanvalistukseen, mutta pääsääntöisesti kuitenkin kyseessä oli viihde.



Nykyaikana kaikki on jo nähty, vaikkei koskaan olisi itse paikalla käynytkään. Kaikki on saatavilla. Ehkäpä siksi tällaiset stereoskoopit ovat niin viehättäviä. Ennen ne avasivat näkymiä maailmaan, jota ei oltu nähty ja nykyään ne avaavat näkymiä aikaan, jolloin kaikkea ei oltu vielä nähty ja jonne emme voi oikeasti palata, oli meillä sitten mitä laitteita tai sovelluksia tahansa. Väärän vänkyrän talolla saatetaan ottaa stereoskooppi käteen ja ihmetellä mennyttä maailmaa vieraiden kanssa. Tai sadepäivänä ihan keskenämme. Niiden kuvien katseluun ei tunnu kyllästyvän lainkaan.


Jos olette joskus ihmetelleet, mikä se Väärän vänkyrän talo on, joksi Jovelaa usein kutsun, niin kyseessä on Agatha Christien kirjan nimi, eli kääntäjän tekemä suomennos alkuperäisestä nimestä Crooked House. Jovela on Väärän vänkyrän talo. Täällä on kaikki enemmän tai vähemmän väärällään, seinät, ikkunat ja ovet, katto, lattiat ja oven lukkokin. Se taas on ihan oma tarinansa ja juontaa juurensa 1920-luvulle, jolloin talon 2. isäntä otti kuistin välioven irti, vaihtoi siihen lukon, kahvan ja oheisläpyskät ja kiinnitti oven takaisin huomatakseen, että ovi oli ollut väärinpäin. Ei silloinen isäntä joutanut, sittemmin vissiin viitsinyt ovea uudelleen irroittaa, josta johtuen sitten seuraavat sata vuotta on tuosta ovesta kuljettu kääntämällä avainta ja kahvaa väärään suuntaan. Mekään emme halunneet kääntää lukkoja ja vipstaakeja kuten niiden kuuluisi olla. Tänne tultiin elämään siten, ettei tarvitsisi piitata siitä miten asioiden kuuluu olla, joten Väärän vänkyrän talossa on lukot ja kahvatkin väärällään. Ja asukkaat. Ne, jotka toivovat taas sadepäivää hypähdellääkseen sateessa ja kuivattaakseen yöpaidan puuhellan päällä.


Huh, hellettä ja helliä tunteitä lähettelee suuntiinne


Jovelan Johanna

25 kommenttia:

  1. Voi ihana mikä postus...taas..:) Täällä ei pahemmin sadetta olla saatu. Tänäänkin mustat pilvet kiertävät paikan, mutta tippaakaan ei tänne ole vettä tullut. Saisi jo tulla....lämmin kesäsade.
    Ja kuuma on...ei meili tee paljon kynnteleitäkään poltella, kun tunuu, että nekin lämmittää...saatika sitten takkaan tulta laittaa.
    Onhan meillä tuo viilennys juttu, mutta jotenkin tuntuu hassulta kesällä ilmaa viilentää. Hyvä on lämmössä nukkua..:)

    VastaaPoista
  2. ...ja anteeksi nuo kirjoitusvirheet...ajatus juoksee, mutta sormet eivät pysy perässä..:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän se on täälläkin ollut. Välillä on ollut pilveä, mutta ohi lipuvat ja ilma on tukala. Hellettä nyt vaan lupaavat. On tukalaa, mutta pianhan sitä taas sitten jo harmittaa, kun on koleaa ja päivästä toiseen valuvaa sadetta ;D Ikinä ihan tyytyväinen ihminen nahassaan ;D

      Poista
  3. Kaikenlaista olette sadepäivänä saaneet aikaan. Ihana tunnelma. Tänne asti melkein tulee nuo kuivurin tuoksut :) Minä olen vasta kuivaillut Lillille evästä. Ostin Evermatin ja sitä nut testailen.
    Täällä on satanut tai pilvistellyt. Onneksi ei ole sade ollut niin rankkaa, mitä pohjanmaalla. Ei mene tasan sateet ei. Teillä puutarha näyttää hyvinvoivalle. Rikkaruohojen kanssa saapi aina painia, mutta ei kannata stressin puolelle kääntää.
    Hauska vekotin tuo stereoskooppilaite.
    Mukavaa alkavaa viikkoa sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa oli sadepäivää ja päiviä sen ympärillä, mutta sadepäivänä kyllä tuli puuhattua kaikkea kivaa paljon. Lillillä on oma kuivaaja ja kuivattaja! Luksusta! Kyllä sen pörröotuksen kelpaa elellä teillä :) Kuten äitini tapasi sanoa, ei se ole eläimenkään suu tuohesta tehty ;)

      Poista
  4. Oi, teillä on ollut siellä sadepäivä! :) Meillä ei ole sellaista vielä nähty. Kaksi pikkukuuroa olen viikon aikana nähnyt, mutta niitä nyt ei voi edes laskea. Maa oli kuiva jo ennen sateen loppumista. Ihana laite tuo stereoskooppilaite. Sillä on varmaan saatu todella yllättyneitä ilmeitä ennen muinoin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vissiin yksi sadepäivä on osunut tälle heinäkuulle, joten hyvältähän se tuntui :) Saa muuten yllättyneitä ilmeitä tuolla kuvankatselulaitteella vieläkin ja ihan parhaat kommentit tulee ihmisiltä, jotka tunnistavat jotain kuvissa, eli ovat vaikkapa käyneet ko. paikassa sata vuotta myöhemmin kuin valokuvan ottanut tyyppi :)

      Poista
  5. Ihania kuvia!
    Tuo kurkkupikkelsi on niin hyvää. Minun äiti on joka vuosi sitä tehnyt.
    Mukavaa kesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä! Äiti teki sitä niin kauan kuin muistan ja minä edelleenkin. On se vaan niin älyttömän hyvää! :)

      Poista
  6. Mitä värejä ja kontrasteja! Liilaa, vaalenvihreää, limeä, violettia. Ihanat färit.
    Teiltä tänne Poriin päin on todellakin ollut vähäsateinen kesä. Ihmeellistä, koska jos yleensä jossain sataa niin täällä sataa. Ja verrata sateen määrää voin , kosk asuttiin pitkään Espoossa. Tosin ilmasto lienee muuttunut ajan mukana.
    Meillä on valtava unikoiden invaasio, nyt avautuvat mustat pioniunikot. Upeita.
    Teidän hienopeppukissalla on upea vartalo. Kiitos kokovartakokuvasta tuolla aiemmin.
    Voikaatten hyvin ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin ollaan asuttu Espoossa ja itse olen käynyt koulut siellä lapsena :) Täällä ei ole satanut oikeen minään kesänä erityisen paljon. Ekana kesänä oli 5 viikkoa ilman sadetta. Kaverimme Pohjanmaalta on sitä mieltä, että Jovelan kylä ei kuulu Suomen ilmastoon lainkaan kun ei oikeen luntakaan tuppaa tulemaan talvisin :D Pippa kiittää ja kumartaa. Hän on hyvin linjakas pikkuotus, notkea kuin.. öö kissa (ja lötkö kuin ameeba) :D

      Poista
  7. Mä itken kohta, kun on (taas) niin kaunista! Oi! Ja siihen pehmustetulle puusohvalle voisin käpertyä kirjan kanssa sadepäivää viettämään alta aikayksikön - aivan ihanannäköinen paikka <3 Ihania päiviä sinne teille, meillä täällä on kyllä sadellut, mutta ei taideta virallisesti olla oikein mitään ilmansuuntaa tässä lounais-suomen ja keskisuomen ja länsisuomen ja vaikka minkä yhdyskohdassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Kupla :) Tuo puusohva onkin oikein lokoisa loikoilupaikka. Siinä on luonnonkumi-pellava-villapatja pehmikkeenä, joten kelpaa siinä luita ja lihoja lötkötellä ;) Meillä koirat vetelee päikkäreitä tuossa joka päivä. Ovat aina hieman huulet lurpallaan kun tulee vieraita ja sänky onkin varattu ;D

      Poista
  8. Uppoudun aina menneisiin lukiessani postauksiasi. Teillä on niin ihastuttava koti, en voi taas muuta kommentoida. Nautitaan myös täysillä noista sadepäivistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Teija :) Juuri niin! Nautitaan kaikista päivistä ja siitä, että on 4 vuodenaikaa ylipäätään. Kohta jo hissukseen liu'utaan kohti syksyä, mutta juuri nyt kesä on hedelmällisimmillään :)

      Poista
  9. Olipa kiinnostavaa lukea tuosta ihmelaitteesta, jolla kuvia ennen katseltiin. En ollut tiennyt, että view-Masterilla on tuollainen historiallinen esi-isä !
    Mukava piipahdus täällä taas kerran ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän monella jutulla on jonkinlainen aiempi versio historiassa. Me taidetaan vaan luulla keksivämme ihkauusia juttuja ;D Ihastuttavia nämä vanhat jutut kuitenkin ovat. Nykyään kiinnostavat itseäni paljon enemmän kuin uudet jutut ;) Yllätys ;D

      Poista
  10. Kyllä ne sasepäivät sopivassa suhteessa ovat toivottuja ja mukavia. Meillä niitä on tosin heinäkuussa ollut ohan liikaa. Eilen vadelmassa ollessani silti itsekin.toivoin sadetta, jotta vadelmat kasvaisivat vielä vähän suuremmiksi. Ihan tunnelma taas siellä väärän vänkyrässä talossa. Meidän lomajakso täällä rakkaassa kesäkodissa on päättymässä ja haikudellä jätetään taas nämä nurkat. Mukavaa viikonalkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ovat! Liika paahde on tylsää ihan samalla tavalla kuin alati valuva sadekin. Sellainen sopiva määrä molempia on virkistävää. Nämä helteet eivät ole itselleni sitä mukavinta säätä, en ole koskaan paahteesta piitanut, mutta moni niistä nauttii ja se heille suotakoon :)

      Lokoisia viimeisiä lomapäiviä sinne kesäkotiin :)

      Poista
  11. Kiva kuulla, että unikot itivät. Nehän kylväytyvät hyvin tehokkaasti itsekseenkin jos ei poimi kaikkia siemeniä talteen. Niin on käynyt täällä ja monenlaiset unikot huitelevat jopa metrin korkuisina. Täällä on nautittu sateettomista päivistä ja poimittu marjoja talteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä itivät, kiitos :) Olin kovin huolissani, että pääsevätkö lainkaan kasvamaan kun rikkaruohotus on ollut niin valtavaa, mutta sieltä vaan nousivat. Kerään siksi ne siemenet talteen tässä syksyllä, koska se multa pitää puhdistaa. Hitsi vie, kun sieltä pukkaa puolitoistametristä rikkaruohokasvia joka millillä!

      Poista
  12. Ihania kuvia. Mistä olet sen kattilaräkin löytänyt, se musta joka roikkuu katosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ja kattilateline on isännän tekemä. kattilatelineitä tulee tuonne isännän pajalle myyntiin myöhemmin, kun saa homman käyntiin. Tulevan pajan/pajapuodin remppa on alkamassa parhaillaan :)

      Poista
  13. Kiitos Johanna antoisasta blogista. Tällä hetkellä ajan vie omakotitalon sisäremontti, joka on nyt tauolla lomaillessamme tällä mökillä. Tämä "mökkmme" (20-luvulla rakennettu hirsitalo) on se paratiisi, jota kohennamme eläkepäiviemme iloksi. Olen saanut täältä jo monta vinkkiä "plakkariin" tulevaisuuden remontteja varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten hauskaa! Mökkinne kuulostaa hurmaavalta. Ihanaa kun on kesäkoteja, jonne sitten voi halutesaan myöhemmin muuttaa asumaankin. Suloisia kesäpäiviä sinne suuntaanne :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit!