jovela

jovela

torstai 4. elokuuta 2016

Oi ihana elokuu!

Nämä elokuun yöt ovat ihania! Päivät ovat aurinkoisia ja lämpimiä, mutta yö saapuu jo tummana ja viileänä. Hyttyset ovat kaikonneet, eipä niitä tänä kesänä mainittavasti ole ollutkaan ja ampiaisetkin ovat kohteliaasti pysyneet avonaisten ikkunoiden toisella puolella. Tähän monia parhaillaan riivaavaan ampiaisasiaan meillä on pieni hyväksi koettu vinkki. Ripustan verhotankoon henkarin ja henkariin muutaman pussin ruokakomerossa roikkuvista maustepusseista, jotka ovat siellä silkkana somisteena ja tuoksujen syynnyttäjänä. Pusseissa on kanelia, kardemummaa ja neilikkaa. Ampiaiset ja muut ötökät eivät ilmeisesti lainkaan pidä moisista tuoksuista, sillä pysyttelevät kaukana. Tämän niksin avulla meillä voi pitää kesäkuumalla ikkunoita auki yöt ja päivät.


Niin, nyt on elokuu ja elokuu on ihana. Elokuu on hieman surullinenkin tavallaan, koska elokuun myötä kesä liukuu kohti seuraavaa kalenterivuotta ja vääjäämätön pimeän kausi on taas edessä, mutta samalla elokuu on niin kovin ihana pimeine iltoineen ja muuttuvine maisemineen. Täällä kuivuudesta johtuen osa pienistä puista on kellastumassa ennen aikojaan, pihlaja tekee runsaasti marjaa ja ne alkavat jo punertaa, viljapellot aaltoilevat keltaisina ja osa puutarhan kasveista muuttaa väriään loppukesän rikkaudella. Iltaisin ja aamuisin peltojen yllä leijuu usvaa ja meren tuoksu kulkeutuu selkeämmin pihalle. Aamun ja illan ilma on raikas vaikka päivä olisi vielä tukalakin. Sudenkorennot lentävät auringonlaskun aikaan villeinä, muuttolinnut ovat selvästi levottomia jo ja pienen pienet maija mehiläiset kansoittavat kukkivia yrttejä viimeistä päivää. Ilmassa on muutoksen merkkejä ja se tuo energiaa. Tulee valvottua öitä pitkälle aamuyön tunneille äänikirjoja ja kuunnelmia kuunnellen, pieniä askareita puuhaillen. Pitkät unet maistuvat makoisille. Tulee otettua nokosia. Tee maistuu makoisalle. Tekee mieli puuhailla ja suunnitella kaikenlaista. Kuivuri kuivaa, puutarhasta nipsitään ja korjataan satoa, tekee mieli omenoita ja nenä on kaipaamaisillaan jo hieman mausteisempia tuoksuja kesän lempeän keveiden tuoksujen rinnalle. Kynttilätkin palavat jälleen. Tähdet erottaa taivaalta öisin. On paljon talveen varautuvaa puuhaa pian. Lammastalja- ja mattopyykille pitäisi joutaa. Klapivarastot täydentää. Hankkia rikkoutuneen maton tilalle toinen tuvan lattiaa lämmittämään. Luonto ja sen eläimet sekä mekin alamme valmistautua syksyyn ja talveen. Vanhassa talossa neljä vuodenaikaa ovat konkreettisesti läsnä. Kesä on vielä täällä, mutta muutos on jo ilmassa. Elokuu on energiakuukausi. Elokuu on ihana!

Yrttisadonkorjuuta

Ehdimme eilen isännän kanssa keräämään kukkivaa minttua juuri ennen kun kaatosade täytti viidessä minuutissa sadetönterömme. 150 litraa vettä per tönterö lurahti taivaalta nopeasti ränniä pitkin talteen. Siinä se sitten olikin se sade taas. 5 minuuttia intensiivistä rummuttelua katolla ja roiskuvat rännit. Sitten taas aurinko paistoi ja me iloitsimme sadesaunavedestä.


Sateen aikana ripustelin yrttivihtoja kuivumaan. Näissä puuhellan päällä kuivuvissa mintuissa on kukat kiinni, koska haluan säilyttää ne. Ensinnäkin käytän niitä liinavaate- ja vaatekaappituoksuina ja toiseksi haluaisin saada niistä siemeniä talteen.

Yrttejä roikkuu nyt nippuina vähän joka paikassa. Kuivuriin en ihan kaikkea sentään laita, koska tätä kuivattavaa on niin paljon ja yrtit kuivuvat tuvan ilmavassa lämmössä ripeästi ihan vihtoinakin.


Tuo vanha aisa pöydän yläpuolella on kovin kätevä. Huomenna siihen ripustetaan lisää yrttivihtoja kun korjaamme piparminttusatoa. Talvisin tuosta aisasta roikkuu yleensä jonkinlaiset valot ja välillä jotain muuta somistetta juhlan mukaan. Näin elokuussa aisa on varattu yrteille. Miten maukas vuosi meille tuleekaan! Yrttisato on mahtava!

Olen keräillyt siemeniä minkä osaan. Tässä kuvassa on hiljaisen puuhan siemenkeräystä eli ruohosipulia. Meillä on tavattoman hyvää ruohosipulia pihalla. Keräsin nyt ensimmäistä kertaa myös niiden siemeniä. Oikean ajankohdan ymmärtäminen oli vielä viime vuonna huti. Kukat eivät ensin ehtineet tehdä siemeniä kunnolla ja sitten odotin jo liian kauan ja siemenet menivät maahan. Tänä vuonna keräsin kuivahtaneet kukat juuri sopivaan aikaan talteen ja laitoin ne kulhoon. Hieman kopistelua siivilässä ja johan kukat tiputtelivat siemeniä kerättäväksi. Onneksi en heittänyt kukkia pois, sillä seuraavana päivänä huomasin, että kukka avaa lisää siemenkätköjään. Ja sitä seuraavana vielä lisää. Ja sitä seuraavana! Ne ihan samat kukat antoivat siemeniään viikon aikana joka päivä lisää. Siivilöin siemeniä melkein päivittäin kulhon pohjalta ja lopulta kukkuraisesta kourallisesta ruohosipulin kuivahtaneita kukkia tuli 3 pussia siemeniä siten, että yksi pussi vastaa noin 4-5 kaupassa myytävää siemenpussillista.


Tuo käyttämätön puuterisuti oli hyvänä apuna puuhassa, sillä sen harjaksiin jäi staattisen sähkön avulla kaikki kukan siemenakanat kiinni. On kyllä jännittävää tämä siementen kerääminen. Keräilemme nyt molemmat serkkuni kanssa erilaisia siemeniä tämän vuoden sadoista ja vaihtelemme sitten niitä keskenämme siten, ettei ensi vuonna tarvitse juurikaan siemeniä ostaa. Yhdellä on yhtä ja toisella toista, jakamalla molemmilla kaikkea.

Ja voi miten rohtosuopayrtti kukkiikaan. Sen tuoksu on aivan järjettömän ihana. Näin öisin sen tuoksu on voimakkaimmillaan, leijuu sisälle tupaan avoimesta ikkunasta ja lumoaa. Pian alkaa rohtosuopayrttitestaukset. Annamme niiden kukkia loppuun ja sitten testaamme juurta pyykkiaineena. On se vaan niin suloinen kukka, ihan uskomaton!


Sunnuntaina vietimme yhden painostavan hikisen, mutta tosi kivan päivän Luostarinmäen käsityökorttelimuseossa katselemassa miten siellä aikoinaan elettiin. Paljon oli nähtävää ja kamera napsutteli kuvia, mutta teen vierailusta sitten oman postauksen kun joudan. Lupailimme arvontaakin kun käyntilaskuri kiepauttaa ison numeron ja niinhän siinä kävikin sitten heti. Tuntuu uskomattomalta. Ollaan ihan hämmentyneitä tuon isännän kanssa. Laittelemme siis arvonnan eetteriin viikonloppuna. Kesti tovi miettiä mitä Jovelamaista laittaisimme moiseen arvontaan. Näette sitten viikonloppuna mitä kummaa se mahtaa olla!

Ainoat tuliaisemme Luostarinmäeltä ovat aikalaispukuisia paperinukkeja kansallipuvuissaan. Pitihän meille pari piikaa saada tupaan jos ei muuten, niin seinälle. Toisella piialla on liivipuku ja toisella Kustavilainen kansallispuku. Kustavihan on tässä ihan lähellä, joten sopii naapurpitäjän piika meidän tupaamme oikein hyvin.


Oi, oi! Elokuun ihanat yöt, kello on hiippaillut huomaamatta yhteen ja hieman ylikin. Aika siis lopettaa höpinät ja käydä yöpuulle.

Hyvää yötä, hyvää huomenta ja hyvää päivää kaikille teille siellä. Niin, ja hyvää elokuuta tietenkin!

Toivottelee Jovelan Johanna

13 kommenttia:

  1. Kauniita yrttikimppuja vaikka ihan koristeena. Täälläkin on siementen keruu osa sadonkorjuuta. Ruohosipulia en koskaan ole ottanut talteen, se kylväytyy itsestäänkin ja kasvia voi lisätä myös jakamalla. Suopayrtti saa rehottaa juuri sen tuoksun takia, iltaisin sen aromi täyttää ilman ja ilahduttaa yöperhosia. Mukavaa elokuuta Jovelaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä oletkin kyllä ihan se pro siemenkerääjä, joka inspiroi itseäni samaan puuhaan :) Koko siemeninnostus lähti käyntiin sun blogista, joten kiitos ja kumarrus!

      Keräsin nyt näitä ruohosipulin siemeniä, koska haluan ensi vuonna niitä lisää muille paikoille ja sitten tietenkin tuolle serkulleni myös. Menee kylvöt helpommin siemeniä lähettelemällä kuin jakomättäitä postittamalla ;D

      Poista
  2. Rohtosuopa tuoksuu täälläkin pihassa! Ja itekkin olen ajatellut sitä jotenkin kokeilla hyödyntäväni jossain ja jotenkin- en tiedä vielä miten :) Ihan kuin joku oisi kirjoittanut omia ajatuksia tästä ihanasta kuukaudesta ylös! Ja täällä myös jonkin sortin vimma täyttää varastoja talven varalle! Naatitaan naatitaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan kuin oravat kätköillään ja naatitaan niin, etä nahat natisee! ;D

      Poista
  3. Rohtosuopayrtin tuoksu on todella ihana. Elokuu on tosiaan sadonkorjuun aikaa, ihanaa kesää ja kultaista valoa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä ensimmäistä elokuun kuutamoyötä odotellessa.. ;)

      Poista
  4. Rakas äitivainaani sanoi tuota rohtosuopayrttiä ylioppilasneilikaksi. Liekö jotain tekemistä hänen syntymäajallaan, 1912. Ehkei silloin paljoa kukkakaupoissa rampattu, vaan onnittelukukat kietaistiin omalta pihalta mukaan.

    Äidin vaasissa olikin usein loppukesästä juuri tätä kukkaa parin harso-oksan (=alppitatar) kanssa. Esteetikkona hän ylenkatsoi liian runsaita "'vihtoja' ja valkkasi tarkkaan ne kukat, jotka kulloinkin pöydälle pääsivät.
    Oi elokuu, niinpä niin, silloin sitä tuli synnyttyä. Ruisleikkuun aikaan vanhojen vanhempien iltatähdeksi ;)
    hieman haikeellisnostalgisena Keekis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea elotytölle, lienee paikallaan huikata! Itse olen heinäkuun kakaroita ja iltatähti minäkin - meillä on siskoni kanssa 16 vuotta ikäeroa :)

      Tuo rohtosuopayrtin ylioppilasneilikaksi kutsuminen on kuulema jostain liikkeelle lähtenyt väärinymmärrys. Ylioppilasneilikka on ilmeisesti virallisesti palavarakkaus, joka på svenska on studentnejlika ja latinaksi väännettynä Lychnis chalcedonica, eli ihan toisenlainen (punainen) kukka. Rohtosuopayrttiä on sitten kutsuttu pelkäksi ylioppilaaksikin, vissiin sen valkoisen kukinnon vuoksi? joten olisiko mennyt sitten neilikat, ylioppilaat, palavat rakkaudet ja rohtosuopayrtit sekaisin, sillä myös savon suunnalla kuulema vanha kansa saattoi puhua sekä ylioppilaasta että ylioppilasneilikasta tarkoittaen rohtosuopayrttiä. Hassu nimi mielestäni molemmissa tapauksissa, kun molemmat kukat kukkivat loppukesästä vasta. Joku kevään perunanarsissi (kamala nimi) olisi paljon oivallisempi ylioppilaana ;)

      Poista
  5. Ihanaa elokuun tunnelmakuvausta olet kirjoittanut. Minunkin pitäisi kerätä pikaisesti tuollaiset yrttivihdat. Minttua on yllin kyllin kukkapenkissä ja muitakin yrttejä. Puuhaa riittää näin loppukesällä. Tuota suopayrttiä pitäisi minukin saada pihalle, onhan se vanha perinnekasvi.

    VastaaPoista
  6. Niin, yllättäen sitä taas ollaan sadonkorjuuajassa. Se tulee itselleni aina näköjään yhtä yllättäen kuin lumi lööpeissä autoilijoille ;D Rohtosuopayrtti on ilmeisesti kova leviämään ja sitkeä se on, kun aina vaan puskee uutta, joten jos saat sitä pihalle, niin siellä se sitten pysyy :)

    VastaaPoista
  7. Tästä postauksesta tuli hyvä mieli:) Ihania elokuisia tunnelmia. Mä täällä ihmettelen, kun ihmiset ympärillä tuskailee kesän loppumista. Minusta se ei ole vielä laisinkaan loppu ja sitä paitsi syksykin on ihana. En haluaisi asua missään, missä ei voisi nauttia vuodenaikojen vaihtelusta.

    Terkut Jovelaan ja kiitokset ampparivinkistä. Niitä on täällä riesaksi saakka ja kyypakkauksia kuluu;)

    VastaaPoista
  8. Justiinsa niin! Meillä on 4 vuodenaikaa ja jokaiseen siirtymäaikakin. Tuskin jokaiselle jokainen vuodenaika on yhtä ihana, mutta jokaisessa vuodenajassa on niin paljon nautittavaa kun tohtii nauttia. Asuin itse jokusen vuoden poissa Suomesta ja kyllä tuli ikävä meidän vuodenaikoja, kun kokeili elää sellaista tasaista kahdelta vuodenajalta tuntuvaa elämää. Pyh!

    Toivottavasti ampparit jättää teidät rauhaan siellä. Viikko sitten kesäjuhlilla muutamaa ihmistä pisti amppari huuleen ja se on taatusti tehnyt kipeää. Meillä edelleen ollaan mukavan ampparivapaina sisällä :)

    VastaaPoista
  9. Pienen talon haaveilija14. elokuuta 2016 klo 23.10

    Lueskelen iltaisin tätä blogia ja haaveilen samanlaisesta elämäntyylistä ja kodista kuin teillä, voi kun päivän saisin tuollaisessa olla. Ostin itselleni vanhan hirsitalon jota pikku hiljaa remontoin,pienellä rahalla yksinhuoltajana. Vuosi on jo vierähtänyt mutta ehkä ensi kesänä päästään nauttimaan jo oman talon lämmöstä. Ihana lukea tätä ja haaveilla! Kiitos ja tunnelmallista syksyn jatkoa teille molemmille!

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!