jovela

jovela

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Taimi-neidin päiväkirjamerkintöjä sotavuonna 1944, osa 4

Vihdoin jatkoa Taimi-neidin tarinalle. Moni on toivonut lisää tästä aiheesta, joten kiitos kaunis kun olette jaksaneet odotella 

Jos et ole lukenut aikaisempia Taimi-neidin tarinoita sotavuodelta 1944, löydät ne täältä.

Lyhyesti

Taimi-neiti eli vanhempiensa kanssa sota-aikaan Pirkanmaalla. Tiedämme hänen kotikylänsä, mutten ole suoraan julkaissut sitä näissä tarinoissa. Taimin veljet ja ystäviä oli rintamalla. Osa heistä kaatui tai loukkaantui sodassa. Erikoisena sattumana mainittakoon, että ystäväni isoäiti on asunut samaan aikaan hyvin lähellä Taimi-neitiä ja mahdollisesti hänet tuntenutkin.

Kotiaskareidensa lomassa Taimi kirjoitti päivittäin tavalliseen almanakkakalenteriinsa lauseella tai parilla päivän tapahtumista, joiden kautta aukeaa näkymä sotavuoden elämään kotirintamalla. Tilaa merkinnöille oli vähän, vain tärkeimmät asiat oli mahdollista kirjata. Käsiala kalenterissa on ajoittain hyvin vaikealukuista, joten ihan kaikkea ei tännekään saa kopioitua, vaikka tekstejä ollaan yritetty yhdessä ja muidenkin avustuksella tulkita.

Miksi tämä tarina? Koska se on arvokas. Taimi-neiti näki vaivaa kirjoittaa muistiinpanoja sota-ajan elämästä ja minä haluan nähdä vaivaa, jotta se tarina ei unohtuisi. Ehkäpä saamme vielä tietää mitä Taimille tapahtui sodan jälkeen, mutta kalenteri itse  päätyi sittemmin jonkun toisen haltuun ja lopulta osana kuolinpesää meidän läheiselle kirpputorille, josta sen isännän kanssa löysimme. Kunnioituksesta suomalaisia naisia ja vaikeina sota-aikoina eläneitä ihmisiä kohtaan, olen julkaissut kyseisiä kalenterimerkintöjä 1.1.1944 alkaen. Tarina tulee päätymään vuoden viimeiseen päivään ja lauseeseen, jonka Taimi tuolloin yli 70 vuotta sitten kirjoitti. Ne sanat myös vaikuttivat päätökseen ylipäätään selkolukea (siten miten mahdollista) ja tallentaa tarina blogiimme muistoksi menneistä ajoista. Ne sanat tulette sitten lukemaan ajallaan, mutta nyt kalenterissa eletään suunnilleen samoja aikoja kuin mekin kalenterimme mukaan elämme, mutta yli 70 vuotta sitten.

Tuohon aikaan

Talvi ja kevät olivat olleet ankara. Kesäkuun alussa oltiin menetetty Karjala ja lukuisia ihmishenkiä Kannaksen suurhyökkäyksen myötä. Kotirintamalla elettiin vaikeita aikoja. Säännöstelyllä pyrittiin takaamaan perusravinto ja -tarpeet, mutta Suomessa nähtiin nälkää. Vaatteista, kengistä ja melkein kaikesta oli pula. Ruokajonot olivat tuntien mittaisia, eikä kaikille aina ostettavaa riittänytkään. Kansa varusti ruokavarastoa kesän myötä minkä parhaiten taisi ja mihin oli mahdollisuuksia. Kerrostaloissa pidettiin porsaita pannuhuoneissa.



Kuvat: SA-kuvat (Suomen armeijan kuva-arkisto). Aikalaiskuvat eivät liity Taimiin millään lailla.


HEINÄKUUSSA 1944

 1.7.1944 lauantai
Sain kirjeen Reiskalta. Urholta ja Villeltä 10 lippua, 27. pv kirjoitettuja kaikki.

sunnuntai  2.7.1944
Kirjoitin Eerolle ja Reiskalle. Vein Oriveden kirkolle postiin. Kävin siellä hartaudessa laulamassa "hyvä maa"

maanantai 3.7.1944
Vein illalla lumppuja räätälille. 24 pv heinäkuuta saan vasta takaisin. Kangasta menee yli 2 mtr.

tiistai4.7.1944
Sain kortin Väinöltä ja Paavolta. Paavo pyysi pakettia. Eerolta ei vieläkään mitään.

keskiviikko 5.7.1944
Olin juurikkamaalla perkaamassa. Ei tullut postista mitään.

torstai  6.7.1944
Olin vielä juurikkamaalla. Kävin uimassa illalla.

perjantai 7.7.1944
Olin juurikkamaalla. Ei tullut ihan vielä valmiiksi.

lauantai 8.7.1944
Eerolta tuli ensimmäinen kirje, 1 pv. kirjoitettu. Oli leimaa kun tuli! Kävin rannassa pesemässä tuohikkaani.

sunnuntai 9.7.1944
Tänään haudattiin K. Olin paraatissa. Oli vieraita. Eerolta tuli 5. pv. kirj. kirje.



maanantai 10.7.1944
Olin tänään haravoimassa.

tiistai 11.7.1944
Laitoin Paavolle paketin 900 gr.

keskiviikko 12.7.1944
Heinässä. Paloi vähän olkapäät. Saatiin heinät tehtyä. Istutin illalla vähän lanttuja.

torstai 13.7.1944
En ole aamupäivällä pellolla. Äiti on kirkolla. Sain kirjeen Eerolta ja Paavolta. Tuli kutsu Anteron hautajaisiin.

perjantai 14.7.1944
Saimalta tuli kortti että hän tulee huomenna.

lauantai 15.7.1944
Martti tuli meille, Saima T:lle, tuli illalla takaisin. Ei Väiski tullutkaan. Kyllä oli taas kova touhu mennä soittamaan.

sunnuntai 16.7.1944
Tuli tieto Jaakon kaatumisesta. Antero haudattiin. Illalla oltiin kaupassa.

maanantai 17.7.1944
Tehtiin kovasti heinää Saiman kanssa.

tiistai 18.7.1944
Sain kirjeen Väinöltä. Sain 16 lipuketta - Suuri ihme?

keskiviikko 19.7.1944
Sain kirjeen Reiskalta. Oltiin Saiman ja Erkin kanssa kylässä illalla.

torstai 20.7.1944
Irtolaisia on ollut vielä tänään pellolla. Kauppa on kyllä vielä kiinni 2:lta. Urholta tuli kirje. Kirjoitin Väinölle.

perjantai 21.7.1944
Olin hurjan väsynyt koko päivän. Iltapäivällä alkoi sataa. Ei oltu pellolla. Olin juurikasmaalla.

lauantai 22.7.1944
Satoi koko päivän. Ei oltu ulkona pellollakaan.

sunnuntai 23.7.1944
Tänään on taas vähän kauniimpi ilma. Satoi iltapäivällä lujasti. Olin väsynyt. Menin aikaisin maaten.

maanantai 24.7.1944
Tänään lähti Saima ja Martti. Kävin kirkolla koettamassa kävelypukua - hyvä tulee. Saan sen perjantaina.

tiistai 25.7.1944
Oltiin heinässä ja voi miten väsyttää kamalasti.

keskiviikko 26.7.1944
Tänään korjataan heiniä, seipäät on loppumassa. Sain Paavolta kirjeen. Elvi kävi illalla meillä.

torstai 27.7.1944
Tänään alettiin haravoimaan heinää on niin hirmuisen paksua, ei voi ajaa yksin. Eerolta kirje.

perjantai 28.7.1944
Korjattiin taas. Oivan piti lähteä, myöhästyi autosta, paha paikka.

lauantai 29.7.1944
En ollut pellolla tänään. Isä yksin.

sunnuntai 30.7.1944
Olin kirkolla P:n hautajaisissa. Vein pyörän korjattavaksi, keskiviikkona saan?

maanantai 31.7.1944 Aamupäivällä heiniä latoon. Iltapäivällä heinää nurin. Kirjoitin Villelle ja Eerolle.

ELOKUUSSA 1944

tiistai 1.8.1944
Ei tullut ketään heinälle vaikka piti. Oiva lähti 12:50 autossa reissulle.

keskiviikko 2.8.1944
Katajisto oli meillä. Korjattiin heiniä ja saatiin loput seipäille, menin kirkolle pyörällä, 235 mk maksoi.

torstai 3.8.1944
Kirkolla oli päättäjäiset ja lottavieraita. Sain 1025 mk palkkaa. 13 pistettä esikunnalta.

perjantai 4.8.1944
Tänään leivottiin ja siivottiin. Korjattiin heinää 4 kuormaa. Sain Väiskiltä kortin.

lauantai 5.8.1944
Leikattiin ruista. Piti tulla K:lta, mutta Mäkelä järjesti niin että vei meiltä työväet!

sunnuntai 6.8.1944
Kirjoitin koko päivän laulua Eevan vihosta. Eeva lähti illalla. Tänään oli Kertun ja Jaakon häät.


maanantai 7.8.1944
Korjatiin heiniä 10 kuormaa, oli koko väki siellä.

tiistai 8.8.1944
Tänään ruista niittämässä.

keskiviikko 9.8.1944
Olin isän kanssa ruispellolla. Illalla kirjoitin Eerolle ja Väinölle.

torstai 10.8.1944
Kustaa tekemässä kuistin ovea. Tänään satoi aika rajusti.

perjantai 11.8.1944
Tänään korjattiin heiniä 12 kuormaa. Illalla noukin 2 litraa vattuja että saan sylttyä jos joskus tarvitsee.

lauantai 12.8.1944
On tänään nolo päivä. Isä rähjää. Viedään heiniä latoon. Eerolta sain kortin ja Eevalta kirjeen.

sunnuntai 13.8.1944
Olin tänään K:lla töissä. Lähdettiin 6:lta aamulla. Olin väsynyt.

maanantai 14.8.1944
Korjattiin 4 kuormaa eloja. Kirjoitin Reiskalle.

tiistai 15.8.1944
Äiti T:lla. Laitoin paketin.

keskiviikko 16.8.1944
En muista tästä päivästä mitään muuta että sain Paavolta kirjeen.

torstai 17.8.1944
Korjattiin eloja tänään, Aino hommissa. Sain kirjeen Väiskiltä.

perjantai 18.8.1944
Oli riihipäivä. Kustaa, Arvo, isä ja minä. Kirje Juhanilta.

lauantai 19.8.1944
Olin koko päivän pellolla. Saatiin tehtyä. Illalla kirje Villeltä. Kirjoitin Villelle ja Eerolle.

sunnuntai 20.8.1944
Päivämerkinnöistä ei saa selvää.

maanantai 21.8.1944
Tänään olin hevosmiehenä koko päivän. Tein rukiita taipaleniitystä toisella hevosella.

tiistai 22.8.1944
Ei mitään erikoista. Olin tämän päivän petissä. Laitoin pimennysverhot.

keskiviikko 23.8.1944
Tänään niitettiin ohraa ja talvivehnä. Olin marjassa illalla. Kirjoitin Paavolle ja Väinölle.

torstai 24.8.1944
Tänään niitettiin ohra. Oltiin illalla marjassa. Väinö täyttää 60 vuotta. Suku kokoontuu sinne jos käsketään tai ei..

perjantai 25.8.1944
Riihipäivä. Iita oli yötä.

lauantai 26.8.1944
Lea ja isä kauranniitolla.

sunnuntai 27.8.1944
Häissä. Ei tanssittu, oli muuten mukavaa.


                                                               Kuvassa evakkoja 1944

maanantai 28.8.1944
Eeva tuli työviikolle. Tulin vasta illalla 8:n maissa häistä.

tiistai 29.8.1944
Kauranniitolla, Eeva myös.

keskiviikko 30.8.1944
Kauranniitolla Eeva ja Nieminen myös. Olin illalla marjassa.

torstai 31.8.1944
Kaurapellolla Eeva ja Esteri.

Tarina jatkuu


Vielä kaksi postausta Taimi-neidin kalenteriin pohjautuen on tulossa tänä vuonna. Syksyllä solmitaan rauha ja kalenteriin merkitään jouluisia puuhia ja ajatuksia tulevasta ennen kun vuosi käy loppuun.

Joskus on ihan hyvä viettää tovi kuunnellen vanhoja tarinoita ja ääniä menneestä. Onneksi on olemassa Ylen Elävä arkisto. Haastaisinkin nyt teitä siellä ruudun toisella puolella pienelle aikamatkalle. Siinä kokatesanne, sukkia kutoessanne tai muuten vaan joutaessanne kuunnelkaapa näitä ääniä menneestä.

Jonoja, jonoja, aina vaan jonoja! (Ylen elävä arkisto)

Ostoskierroksella 1940-luvulla (Ylen elävä arkisto, 1969 tehdyssä tallenteessa sota-ajalla eläneet perheenäidit kertovat)

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Ps. tänään ehtii vielä osallistua arvontaan! Arpaisen sitten voittajan työreisusta palattuani ja aloilleni asetuttuani ensi viikon aikana :)

Jovelan Johanna

16 kommenttia:

  1. Voi että, näitä on ihana lukea ja sukeltaa aikaan, jota ei itse ole elänyt! Lapsena ollessani suurinta ajanvietettä meillä oli mökillä kuunnella mummoni seikkailuista Helsingin piikomisreissuilla. Harmi ettei niitä kukaan aikoinaan paperille tallentanut. Mukavaa työreissua ja tulevaa viikkoa muutenkin sinne Jovelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! Niin monta tarinaa kuuntelisi nyt aivan eri korvilla jos vaan voisi :)

      Poista
  2. Ihan mahtava jatkokertomus. Jäin jo viimeksi miettimään, miten tärkeää postin tuomiset hänelle selvästikin olivat. Koko elämä tai oikeastaan ne arjesta nousevat kohokohdat taisivat pyöriä postin tuomisten ympärillä ja varmaankin aina pieni pettymys, jos posti ei tuonutkaan mitään…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Posti on ollut varmaan merktyksellinen tavalla, jota ei nykyajassa voi ymmärtää. Se huoli postittomien päivien kohdalla on niin aistittavissa ja se, miten on kirjattu koska rintamalta tullut posti on kirjoitettu. Että ainakin silloin on kirjoittaj vielä ollut elossa. Yhtälailla voi vaan kuvitella miten tärkeitä postit ovat olleet heille siellä rintamalla :)

      Poista
  3. Mukavaa luettavaa taas...niin pienistä ja tärkeistä asioista on sota-aikana jokapäiväinen elämä muododtunut...tuosta evakkokuvasta tuli mieleen,että tiedätkö missä olisi lisää evakkokuvia...isäni on tullut evakkona Suojärveltä...olisi kiva tutkailla kuvia"sillä silmällä"että näkyykö tuttuja...mummoa,ukkia ,setiä ja tätejä,nii ja isääni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin tuolla SA-arkistossa on paljon ja voisi ajatella, että lottayhdistykseltäkin niitä löytyy. Täältä voisit aloittaa jos et ole täältä katsellut :) https://sa-kuva.fi/

      Poista
  4. Voi kun näitä on niin ihana lukea. Jotekin tulee niin isoäidin ja -isän kertomukset mieleen. Pienenä hyökkäsin kovin rintamalla vaarin kanssa ja mummo kertoi muita tarinoita sota-ajasta. He kuuluivat siihen joukkoon, jotka kertoivat tarinoita. Osa ei kyennyt.
    Jatko-osia odotellen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omat isovanhempani äitini puolelta olivat jo nukkuneet pois kun olin syntynyt, eikä isäni äiti, sotaleski sota-ajoista oikeen mitään puhunut. Se on harmi se. Hän jäi leskeksi 4 pienen lapsen kanssa pari viikkoa ennen rauhaa. Se on ollut kova paikka varmasti. Sitkeä nainen hän kyllä oli. Elikin melkein 100-vuotiaaksi :)

      Poista
  5. Kiitos. Ajankohtaisia aiheita, sadonkorjuuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitäpä juuri :) Samoja aikoja eleltiin tuossa kalenterijaksossa mitä nyt elellään tässä ajassa. Samanlaista ja erilaista, mutta silta siihen aikaan löytyy kyllä. Rohkeita olivat ihmiset ja sinnikkäitä. Stä jatkettiin vaan arkisia puuhia, vaikka pelko oli läsnä kaikilla :)

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Muutama kuukausi on vielä tutkittavaa :) Ajattelin viimisen osan laittaa sitten joskus joulun pyhien aikaan tai niiden jälkeen :)

      Poista
  7. Pistää miettimään kuinka kaikin puolin erilaista aikaa me eletään. Ja kuinka haavoittuvaisia ollaan monella tapaa. Samalla lailla ja erilailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Tämä ajatus on ollut itsellä mielessä niin monta kertaa kun olen näitä tekstejä yrittänyt selkolukea. Samanlaista, erilaista. Olisiko hän kuten me nyt ja tulisiko meistä hänen kaltaisiaan, rohkeita ja sinnikkäitä jos eläisimme samassa tilanteessa kuin hän silloin eli :)

      Poista
  8. Nytpä vihdoin ehdin käymään Jovelassa! Selasin kesänaikaisia tapahtumia oikein hartaudella, ja monenmoista puuhaa teillä on taas ollutkin. Mandariinipuu on ihan uskomattoman kaunis ja elinvoimainen, hieno kasvatussaavutus. Ja saippuoiden tuoksun tunsin melkein nenässäni ja näyttivätkin niin syötävän hyviltä.

    Jo viime kesänä löysin Jovelan puutarhasta nimen omalla pihallamme kasvavalle kukalle - rohtosuopayrtille. Tietysti olin unohtanut kasvin nimen talven aikana, mutta niinpä se vain taas täältä löytyi. Minustakin ne ovat aivan ihania kukkasia myös tuoksunsa puolesta.

    Tänä kesänä en ole vielä törmännyt lepakoihin, mutta olisikohan ollut pari kesää sitten, oikein lämpimänä kesänä, päätimme miehen kanssa mennä patjoinemme pihalle nukkumaan. Vaan arvaatpa varmaan, miten kävi. Siinä me jonkin aikaa yritimme urheasti olla hyökkäysten kohteena, mutta lopulta hermo petti, ja hiippailimme vähin äänin valkoisine lakanoinemme takaisin kammariin. :)

    Vanhat tarinat ja muistelmat entisajan elosta ovat arvokkaita, kiitos kun jaksat välittää niitä Taimi-neidin päiväkirjojen välityksellä meille muille. Ehkäpä niistä huomaamme, kuinka vähästä monesti narisemme ja valitamme. Mukavia elokuun päiviä ja iltoja Jovelaan!

    VastaaPoista
  9. Voi hurja! Olen kuullut tarinoita, miten lepakot lentävät valkoisia kankaita päin, mutta omakohtaista kokemusta ei onneksi ole :D

    Joku on joskus sanonut, että elämässä on asiat mallillaan kun on aikaa nurista joutavia. Tämän Taimin kalenterin sivujen kautta on nähnyt niin vahvasti sen, miten ihminen sopeutuu pelonkin alla. Päivästä toiseen on kirjoitettu arkisia puuhia, välillä mainittu miten väsyttää ja sitten taas on aherrettu, lähetty posta ja osallistuttu. On paljon oppimista näissä lyhyissä merkinnöissä meille nykyajan ihmisille. Elämän murheet olivat silloin niin kovin erilaisia kuin nyt, aikana jolloin tunnumme nurisevan paljon niitä joutaviakin :)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!