jovela

jovela

maanantai 29. elokuuta 2016

Valoa sähköttömälle kuistille (& arvonta sekä huijaushilloa)

Se on nyt sillä tavalla ihanat siellä, että Jovelan emäntä on uppoutuneena töihinsä. Niin on kiireiset päivät ja lyhyet yöt, ettei meinaa muuta joutaa. Vaan sellaista se on ja mikäs siinä. Itsepä olen osani valinnut, eikä harmita lainkaan. Yritin eilen jo julkaista tätä postausta ja arvonnan voittajaa, mutta myrsky räpytteli nettilinjoja siihen malliin, ettei mitään mennyt eetteriin. Sähköittä ei täällä oltu vaikka puut taipuvat ja oksia lenteli, vahinkoja ei tullut, mutta nettiyhteys hieman takkuili. Julistetaan siis samoin tein tuon arvontamme voittaja, joka on talomerenrannalla kommentilla 10. elokuuta 2016 klo 9.13. Laitathan postia tulemaan jovelassa@gmail.com niin saamme osoitteesi tossuja ja muita härpäkkeitä varten. Tilaan tossut tänään ja ne tulevat toivottavasti pian, jotta saamme ne matkaan.

Juu, kiirusta on pitänyt, eikä sen ihmeellisempää täällä ole sen myötä ollut. Sadellutkin siihen malliin, ettei tuolla pihallakaan mitään tapahdu, satoa korjataan mitä ehditään ja laitellaan säilöön mitä keksitään. Sellaista tavanomaista olemista. Peffan puuduttelua läppärin alla ja lukuisia kuppeja kahvia ja teetä.

Valoa sähköttömälle kuistille

Ei ole pistokepaikkoja tai piuhoja Jovelan kuistilla, eikä valoakaan. Valo olisi kiva juttu kun menemme vaikkapa saunaan. Mukavaa sitä on palata valaistulle kuistille sen sijaan, että kompuroi pimeässä menemään. Kynttilöitähän meillä palaa vähän kaikkialla, mutta ne ovat kovin riskaabeleita jättää omine nokkineen vaikka olisimme vain hetken poissa. Kuistin ovi saattaa tempautua auki tuulessa, eikä se ole hyvä tilanne jos nurkissa palaa kynttilät. Nyt nuo illat ovat jo yhtä mustia kuin lakritsi, joten sähköttömälle kuistille kuitenkin tarvitaan hieman valoa. Hetken pohdittuani tuumailin, että voisi oikeastaan ottaa kynttelikön pois syreenikaaresta myrskyn tieltä ja ripustaa sen kuistille. Kynttelikkö on ollut oikeasti lamppu ystäväni kotona, mutta siitä on vedetty johdot pois ja lamppujen tilalle olemme laittaneet Clasulta hankitut led-kynttilät. Sitkeitä ovat palamaan, sillä tuo viritelmä nostettiin ensin omenapuuhun viime vuoden lokakuussa ja siitä sitten keväällä syreenikaareen ja siellä se on roikkunut sen jälkeen samoilla pattereilla. Yksi tuollainen led-kynttilä syö 2 AA-patteria ja nyt vasta vaihdettiin ne ensimmäistä kertaa. Huijauskynttilät saavat palaa 24/7. Hankalaa niiden sammuttelu ja sytyttely olisikin, sillä on/off -painike on kynttilän pohjassa.

Tällaista tunnelmaa kuistilla eilen hämärää ennen ja sen jo laskeutuessa tanhuille.



Huijaushilloa tyrnistä

Korjasimme ensimmäisen tyrnisadon ja rinnat rottingilla (sormet veressä) kannoimme puolen kilon satomme tupaan. Oli niistä kahdesta pikkupuskasta syöty marjaa jo aikaisemminkin, kakkua koristeltu ja sellaista, mutta tämä oli se the sadonkorjuu. Mitäs sitten tekisi puolella kilolla tyrniä? Jos se laittaa mehuksi, sen kulauttaa kerralla, voisi ne kuivatakin, mutta taitaisi jäädä ruokalusikallinen jauhoa, pakastaa? Hilloksi hieman nafti määrä. Ensimmäisen sadon säilöminen on kuulkaas arvokasta puuhaa. Ei sitä miten vaan voi hölvätä arvokkaita marjoja!

Päätin tehdä kuten kelpoemännät pula-aikaan, eli käyttää hieman korviketta jatkeena. Silleenhän sitä ennenkin tehtiin. Otettiin mitä sai ja jatkettiin sillä mitä oli - ja hyvää tuli. Viritin meille huijaushillon tässä hengessä.

Hyvä perusohje kaikenlaisille marmeladeille ja hilloille on

1kg marjaa tai hedelmää tai korviketta tai näiden yhdistelmiä
1 sitruunan mehu
500g hillosokeria
luraus vaniljaa tai alkomahoolia jos sellaista on ja sellaista haluaa käyttää


Jovelan tyrnikkääseen huijaushilloon laitettiin muutama kaupan persikka (250g ilman kiviä), koska persikoita sattui olemaan. Oman sadon viimeiset porkkanat suoraan istutuslootasta, n. 250g ja mainittu mahtisadollinen eli n. 500g tyrniä. Voi pyhä jysäys miten makoisaa hilloa siitä syntyi! Aamulla olin jo uudelleen lusikka ojossa jääkaapilla maiskuttelemassa makeaa hyvää. Voi miten tuota hilloa levittelemme viikonloppuna, kun ystävämme saapuvat sivilisaatiosta Jovelaan. Juustojen kanssa (kyllä), ehkä johonkin makeaan jälkiruokaan (voi kyllä) ja aamupalalla paahdetulle leivälle (taatusti)..

Näin se syntyi, huijaushillo vailla vertaa: Putsasin tyrnit, pilkoin ja keitin porkkanat pehmeiksi, irrotin persikoiden kivet ja kippasin kaikki yhteiseen kattilaan, jonne lisäsin sokerin, sitruunan mehun ja vaniljan. Siinä sitten keittelin parisenkymmentä minuuttia seosta, hurautin sauvasekoittimella tasaiseksi, annoin vielä kypsyä reippaan 5 minuuttia ja paseerasin mössön siivilän läpi kulhoon, jolloin tyrnin ötököiltä näyttävät siemenet ja persikan kuorimössö jäi siivilään.


Tästä kilon huijausmassasta + 500g sokeria tuli tarkalleen 7,5 dl valmista hilloa. Maku on makea, mutta tyrni antaa siihen kivan potkun. Jos en olisi käyttänyt kaikkia konjamiinoja edelliseen hilloon, olisin lurauttanut par ruokalusikallista konjakkiakin sekaan. Tuossa kuvassa hillo on tosi tumman näköistä. Se johtuu siitä, että alkoi olla jo kovin hämärää kun napsin viimeiset kuvat eilen. Oikeasti hillo on kuin purkitettu aurinko. Samassa kuvakollaasissa on meidän puuliesi ja vesikattila. Ne ovat oleellisia työvälineitä kun säilön jotain. Tuohon isoon 25 litran kattilaan mahtuu melkoinen määrä lasipurkkeja desifioitumaan ennen kun niihin laitetaan herkkuja.

Vuoden 2016 viimeisiä

Viimeiset tomaatit on kerätty, pitää kiehauttaa tästä vadillisesta tomaattikastiketta, joka sopii kastikkeiden pohjaksi, pizzaan ja piiraisiin, pataan tai keittoon. Ihan yksinkertainen reseptini on paljon tomaattia, teelusikallinen tai pari valkosipulimurskaa (riippuen kattilan koosta ja tomaatin määrästä), basilikaa tuoreena (kuivattukin käy) ja ruokalusikallinen tai 2 balcamicoa riippuen tomaatin määrästä sekä hyppysellinen sokeria ja suolaa maun mukaan. Näitä sitten keittelen, kunnes nahat ovat irronneet ja koko kattilallinen on yhtä mössöä. Hurauttelen sauvasekottimella tasaiseksi ja pussitan tomaattikastikkeen sopiviksi käyttöeriksi pakkaseen.


Minttua on nyt kuivattu ainakin 8 litraa ja lisää tulee vielä. Kuvassa myös lilapalkoherneitä, joita kerätään päivittäin kuivine palkoineen. Nyt kerätään enää ensi vuoden satosiemeniä. Yksi satokausi kun loppuu on seuraava jo mielessä. Sellaista se on, vuodenkierto ja elämänkulku nykyään.

Marjojen loppusatoa ollaan maiskuteltu menemään sellaisenaan. Marjoja on tullut syötyä suoraan puskistaan harva se päivä, mutta nyt kun anoppilan väki kävi kylässä isännän veljen kanssa, saimme vielä nautiskella tuoreista marjoista. Leipaisin pikaisen Pavlovan levymuodossa, jonka päälle levitin vaniljavaahtoa ja oman puutarhan marjoja. Mukavan makean kirpeä yhdistelmä metsämansikkaa, pensasmustikkaa, valkoisia, punaisia ja mustia viinimarjoja, tyrniä ja punaista karviaista marenkipohjan päällä.



Tässäpä nämä kuulumiset tällä kertaa taas. Ajattelin lopetella vastaamalla kysymyksen, joka tuolla arvontakommenteissa esitettiin, eli mitä kaipaan kaupunkielämästä muutettuamme maalle?

Tähän on reilun kahden vuoden jälkeen vastattava kaikella vilpittömyydellä, että en mitään. Se sydämeni Stadi, joka joskus oli, ei ole enää ollut olemassa pitkään aikaan muutenkaan. En todella kaipaa mitään, koska jos haluan kaupunkiin tai tarvitsen sieltä jotain, pääsen sinne kyllä. Kaupunki on nykyään jotain, mikä pitää hoitaa pois. Asia. Käynti. Työjuttu.

Lähikaupunkina synnyinkaupunkini Helsinki on sittemmin muuttunut Turuksi Jovelaan muuton myötä ja käymme kyllä siellä pari kertaa kuussa asioilla tai syömässä ulkona muiden laittamaa ruokaa. En haluaisi asua enää kaupungissa. En sitten millään. Tulin juuri työmatkalta ja vaikka reissu oli mitä mainioin ja ihmiset, joiden kanssa sain siellä viettää aikaa ihania, kaipasin kotiin niin, että taisin ampaista lentoaseman edessä odottaneeseen bussiin, etten vaan jää kyydistä matkalla kotiin. Se tunne kun Kehä III vaihtui hiljalleen pelloiksi, liikenne rauhoittui, taivaanranta ei ollut valomainoksista turta.. Olin kovin onnellinen reissunainen kun bussi pysähtyi Turun linja-autoasemalle ja näin isännän kävelevän vastaan parkkipaikan toisesta päästä viedäkseen meidät takaisin kotiin, tänne Väärän vänkyrän taloon rytökärpän puutarhassa. En kaipaa kaupunkielämää. On kivaa joskus käydä syömässä, kirjakaupassa tai kauppatorilla, ehkä joissain muissa liikkeissä jos asiaa on, mutta en enää nauti hulinasta, melusta, valoista, ihmismassoista, kiireestä ja kireydestä joka kaupungissa on aina läsnä ja siten en voi sanoa kaipaavani kaupunkielämästäni mitään. Nykyään kaupunki vaan uuvuttaa.

Tuumaa paljasjalkainen Stadilainen maalta, joka nykyään kulkee nimellä

Jovelan Johanna


36 kommenttia:

  1. Tyrni-omena kiisseli on myös aivan ihanaa! Itse tein vastaavanlaisessa tilanteessa tyrnin kiisseliksi ja nam kun oli hyvää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella! Mun lempparijälkiruokia on tyrnikiissseli ja vaniljajäätelö, mutta nyt kun tämä oli ensimmäinen sato, niin en raaskinut hölvätä sitä kertasyömisellä katoavaan kokkailuun. Pitää saada sivellä satoa useamman kerran ja joka kerran muistella, miten se oli se ensimmäinen sato ;D

      Poista
  2. Me asensimme ulkovalot venevajaan siinä vaiheessa, kun se uusittiin, jotta juuri voi joskus pimeimpänä hetkenä edes ydessä rakennuksessa olla pihapiiriin antava valo. Kun ollaan vaikkapa saunassa tms. on aika paljon turvallisempi mieli kun ei missään pala kynttilät yksinään. Myrskylyhty kyllä tästäkin huolimatta kulkee aina mukana pimeistä elokuun illoista eteenpäin. Viikonlopun myrskyissä jäätiinkin hetkeksi ilman sähköä ja sehän ei menoa haittaa :)

    Tyrnisato kiinnosti kovasti - tyrnipensaat on niin haaveissa! Aikamoinen sato teille tulikin kahdesta pensaasta.

    Ymmärrän tosi hyvin tuon nykyisen kaupunkitunnelmasi. Minulla on ihan sama. Emme nytkään asu kaupungin keskustassa enkä ole siellä töissä, mutta mitään halua ei ole eikä todennäköisesti tulekaan, että haluaisin kaupunkiin takaisin muuttaa. Päinvastoin, aina, kun tilanne sallii ja koko ajan enemmän, karkaamme oman kaukaisen piilopirttimme hiljaisuuteen. Kaupunkien syke, ostoshälinä yms. ei vaan enää sytytä. Työmatkoja mulla on jonkin verran ja niistä tykkään, mutta tuntuu juurikin, että se riittää siitä kaupunkielämästä ja ulkonasyömisestä. Aina sama tunne palata kotiin ja mahdollisimman nopsaa Iduriin kuin mitä sinäkin kuvailit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpäs teittekin! Muistan kyllä nyt kun mainitsit sen postauksenkin :) Meillä on myös ulkovalot, mutta ne on siinä pihan puolella kuistia ja alaisevat etupihasta oman säteensä verran kun on tarvetta. Ja saunalle mekin mennään lyhtyjen kanssa, koska sillä puolella ei ole mitään valoa ja sysimustassa ei näe niin mitään :D Nyt sitten piti keksiä jotain valoa tuonne kuistin sisälle ja tuo tuntuu mukavalta ratkaisulta. Riittävästi valoa, muttei liikaa, eikä kirkas :)

      Teillä varmaan tyrni viihtyisi hyvin Idurissa! Näin syksyisin puutarhaliikkeet saattaa myydä taimiaan pois tosi edullisesti joten kannattaa pitää silmät auki :) Mekin meinataan lisätä tynien määrää. Ne leviää sitten mukavasti ja tuntuvat kasvavankin reippaasti. Me jouduttiin vielä siirtämään nuo meidän tyrnit keväällä, joten pieni sato oli noin ylipäätään kiva yllätys :)

      Kaupunkielämästä tosiaan riittää se kun käy siellä! Juuri noin! Sinne pääsee aina jos on tarvetta. Onneksi pääsee myös pois heti kun haluaa :D Sitä ei oikeen tajuakaan miten valtavan levoton ja meluisa kaupunki on jos ei ole sieltä kunnolla poissa. Viime maanantaina kun saavuin sivilisaatioon ja kävin lounaalla ystäväni kanssa virittelemässä tulevaa palsua, eihän siitä mitään tullut :D Me ei meinattu lainkaan kuulla mitä toinen sanoi, meteli oli niin käsittämätön :D Tuli koti-ikävä heti :D

      Poista
  3. Onnea voittajalle! Nyt pitääkin tilata itsellekin lämpimät tossut talveksi, kun arpaonni ei osunut kohdalle :) Onpa herkullinen hilloresepti. Olen vaan niin laiska noita hilloja keittelemään. En minäkään kaupunkiin sen kummemmin kaipaa, hyvin riittää kyläily ihmisvilinässä harvakseltaan. Mukavaa, kovin syksyisen viikon alkua sinulle Johanna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin nuo Taljatukun tossut ovat olleet tosi hyviä. Meillä on ollut käytössä jo pari vuotta sieltä hankitut tossut ja ovat sen verran lämpimiä, ettei niitä voi käyttää aina ;)

      Mulla oli ennen jostain syntynyt ajatus, että hillojen ja marmeladien keittely olisi suurempikin homma ja varmasti onkin jos oikeen patatolkulla keitellään. Itse teen näitä sylttyjäni aina pienemmissä erissä, vähän sitä ja vähän tätä. Ne valmistuvat melkein itsekseen siinä hissukseen poristen ja sitten vaan vaahdot pois pinnalta ja purkkiin.

      Hyvää alkusyksyä sinne :) Ajatella, ihan kohta on jo syyskuu!

      Poista
  4. Paljon olet taas touhuillut ja ihania hilloja keitellyt. On sitten talvella, mitä.laittaa leivän päälleja samalla saa suun makeaksi :)
    Meillä , kun ei ole kellaria ja pakastimetkin pursuavat yli, ollaan ihmeissään ison omenamäärän kanssa. Jotkut mehuasemat kuulemma laittavat omenamehun vakuumipusseihin ja näin ne ehkä säilyvät ilman kylmää, mutta vielä en ole tuota kokeillut.
    Mukavaa syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin alkaa olla purnukkaa sen verran, ettei paljoa enää uusia tehdä ;D Meillä on vain ihan taimivaiheisia omenapuita ja 2 vanhaa puuta, joista ei viime vuonna saatu kuin pari rupista omenaa, mutta tänä vuonna näyttäisi tulevan omenaakin. Se on syysomenaa, joten vasta kypsymässä. Katsoo nyt millaista omppua se sitten tänä vuonna on, mutta jos saadaan sellainen kiva sato, teen pakkaseen kanelilla maustettuja haudutettuja omenakuutioita, jotka on ihania leivonnassa ja lopusta voisimme vihdoin päästä kokeilemaan oman siiderin valmistusta.

      Tuo vakuumijuttu on itselleni ihan uusi juttu. Kyllähän sen pitäisi ainakin teoriassa toimia. Hapettomassa tilassa ei pitäisi mitään pilalle vevää kehittyä. Pussi on järkevä pakkaus, kun niitä voi lötköttää pinoina, eivätkä siten vie paljon tilaa. Itse en voi omenamehua juoda sellaisenaan :( Omppu on sappikohtausaiheuttajana harmillisen tehokas :(

      Kuulin radiosta juuri viime viikolla, että mehuasemilla on kovasti ruuhkaa, joten kannattanee kurkkia oman mehuaseman tilannetta ennen kun menee sinne omenoineen :)

      Poista
  5. Hillojen keitto on mukavaa eikä ollenkaan vaikeaa, turhaan sitä pelätään. Meilläkin on porissut jos jonkinlaisia kombinaatioita harva se ilta. "Nelikolmonen"-likööri on muuten aika mainio mauste myöskin ;)

    Virittelin viikko sitten mökkiterassille aurinkokennorimpsua, fiini ja kerrassaan viehko valaistus illan pimetessä. Piti käydä kurkkimassa moneen otteeseen ikkunasta :) Onneksi ihmiset ei enää pidä näitä valoja vain ja ainoastaan jouluun liittyvinä. Taidanpa tempaista kotiterassillekin vähän valoa tän'ehtoona. Meillä on samoja Clasun kynttilöitä.
    Omenantuoksuisin terkuin Keekis
    os se Jovelan kurkkusalaatti on muuten loistavaa, kiitos reseptistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo taivahan tosi 43* on oiva maustaja hilloille ;)

      Ja sanopa muuta. Mikä ihmeen jouluvalo? Joulukuusessa on valot, ne on jouluvalot :D

      Loistavaa! Oot kokeillut pikkelssiä! Se ON tajuttoman hyvää todellakin :)

      Poista
  6. Tuo kynttelikkö on niin kaunis tuossa kuistilla. Hyvä kun nyt hokasit siirtää sisätiloihin :)

    Olen päässyt Jovelan talopäiväkirjan lueskelussa viime vuoden satokauteen. Mukava kuulla, että tämä vuosi on ollut satoisa ja uuttakin lajiketta pukkaa.

    Käyn töissä Helsingissä ja ei tänne kaipaa useinkaan omalla ajalla. Niin pian kuin suinkin bussiin ja kotiin ryytimaan rauhaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OMG! Tuntuu niin uskomattomalta, että joku haluaa lukea koko blogin alusta loppuun. Nöyrä kiitos :) Toivottavasti postauksista on jotain muutakin iloa kuin lukemisen vaiva :)

      Poista
  7. Haaveilen juuri Jovelan kaltaisesta elämästä maalla. Isäntä ei vain millään taivu. Onneksi sentään asumme kaupungin laidalla omakotitalossa ja meillä on ihana punainen tupa kesäpaikkana Keski-Suomessa. Mutta usein se vain lisää tuskaa, kun ei sieltä haluaisi sieltä elämän yksinkertaisuudesta pois lähteä. Pannukahvin keitto, laiturilla istuskelu, marjastaminen jne ovat ihan parhaita puuhia. Luen niin mielelläni tarinoitasi ja kertomuksiasi elämästä Jovelassa. Pitää minut unelmoimassa, sillä kyllähän ne välillä tuppaavat toteutumaankin. Oikein ihanaa ja värikästä lyhty- ja säilöntäsyksyä ja kirjoittelehan taas, kun ehdit. Useat meistä kovin odottavat päivityksiäsi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, se on näitä elämän isoja asioita, että se elämisen tyyli on riittävän ok molemmille, eikä kummallekaan vastahakoista. Mun korvaan kuulostaa siltä, että teillä on aivan ihanat paikat elellä ja viettää aikaa. Arki ei tietenkään ole pelkkää "pannukahvittelua" ja arki on aina arkea missä sitten asuukaan, mutta sen arjen voi tehdä mieleisekseen ja siihen voi kuulua vaikka pannukahvit kolmasti päivässä! :)

      Mulla oli muuten aivan fyysinen ahdistus silloin kun ei vielä asuttu täällä. Yli vuoden ajan ajettiin joka pe tänne kaupungista 200 kilometrin matka ja palattiin isännän töistä riippuen takaisin su tai ma. Perjantaina oli aina maailman onnellisin, lauantaina illalla alkoi jo vähän a-h-i-s-t-a-a jaa se kotimatka oli ihan karseeta. Inhosin sitä niin, että kurkkua kuristi ja kaupunkikotiin päästyä olo oli kuin olisi nälkään tarjottu kylmää kaurapuuroa :D

      Poista
  8. Turvallista onkin kuistilla polttaa noita led-kynttilöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Huolettomia ja ajavat asiansa tuottaen sitä kaivattua valoa :)

      Poista
  9. Kiitos vastauksestani kysymykseeni. Kerroit myös niistä tunteista, joita minäkin tunnen palatessani tuolta suuresta maailmasta kotiin. Hyvää syksyn jatkoa! Ihanan näköisiä satokuvia ja varmaan maistuvaa hilloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on omalla kohdallani niitä asioita, joita ymmärtää vasta elettyään molempia. Joskus teeininä muistan hieman hymähdelleeni maalaisille, jotka sanoivat etteivät voi sietää kaupungin melua. Itse kun sitä melua esimerkiksi ei lainkaan huomannut, pää ja korvat olivat niin tottuneita siihen. Nyt taas se ero on niin selkeä, että kaupunkimeteli ja levotttomuus on epämiellyttävää ;)

      Poista
  10. Onnea voittajalle!
    Aivan ihanalta jo kuulostaakin tuo hillosi;) Tyrnit ovat vielä hankinnan alla, paikka pitää ensin kehitellä...Goji-marjoja minulla jo kasvaa, mutta tänä vuonna ei oikein tullut satoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaa-haa! Olen ajatellut, että Gojit ei ehkä menestyisi meillä, mutta ilmeisesti olen vaan ajatellut asian olevan niin! Sun pitää sitten kertoa mitä teet marjoista kun saat satoa :) Itsellä on kokemusta ainoastaan kuivatuista gojeista, enkä oikeen ole osannut käyttää niitä mitenkään. :)

      Poista
  11. Ompa ihana kun arpaonni kerrankin suosi! :) Kiitoksia paljon, tossut ja muut tulevat varmasti käyttöön. Laitoin Johanna sinulle sähköpostilla tietoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos postista :) Tossuliinot kera oheishärpäkkeiden lähtevät matkalleen kohti teitä ensi viikolla :)

      Poista
  12. Ymmärrän hyvin ajatuksesi kaupunkielämästä. Mekin pääsimme vihdoin ja viimein kuukausi sitten muuttamaan uuteen kotiin tänne peltojen keskelle ja ihan omalta tuntuu tämä maalla asuminen. Vaikka eipä tuota aiempaakaan asuinpaikkaa voi Helsinkiin verrattuna kunnon kaupungiksi sanoa. :D Uuden bloginkin pistin muuton kunniaksi pystyyn vähän osuvammalla nimellä. Tervetuloa seurailemaan taloahonlaidalla.blogspot.fi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten hauskaa ja onnea uuteen kotiin! :) Pitää tulla tutkailemaan uutta bloia heti kun taas joudan. On tavanomaista projektikiirusta muutaman viikon ajan taas, joten en aina ehdi vierailla blogeissa vaikka mieli tekisi :)

      Poista
  13. Tuo hillo kyllä tulee meillekin käyttöön...mulla onkin ollut vähän hakusessa,mitä tyrneistä voi tehdä...muuta kuin kiisseliä....nyt se löyty....kiitos

    VastaaPoista
  14. Pitipä päästä hilloa tekemään heti ja voi miten taivaallista siitä tulikaan
    aivan ihana maku ja tuoksu...voisinpa sanoa että parempaa kuin lakkahillo...mulla tiler vielä ainakin neljä litraa tyrnejä ja kaikusta meinasn keittää tätä hetkkua...meilöä pllasn kovia syömään aamupalalla pahtoleipää ja tää sopii siihen kuin nenä päähän...uskon että jäätelö ja täytekakkukin saa tyrnihilloa seurakseen...
    kiitos vielä kerran ohjeesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oiii! Sä kokeilit tuota! Se ON hyvää! Mä täällä naureskelin itsekseni kun maistelin hilloa sen tehtyäni ja tuumin, että pyhä jysäys, on muuten hyvää :D

      Vieraillekin maistui eilen. Tein pikaisen pavlovan rapukekkereiden jälkkäriksi ja siihen meni pinnalle marjojen lisäksi myös tuota hilloa ;)

      Poista
  15. Hei!
    Löysin blogisi vasta reilu viikko sitten, ja ahmin heti niin monta postausta kuin vain ehdin.
    Koska tuolla aiemmin kysyit mitä ihmiset haluavat lukea, niin omalta kohdaltani voin sanoa, että tämä on hyvä näin. Mutta erityisesti mainittakoon, että tykkään lukea ainakin seuraavia aihealueita (joita kaikkia en ole täältä bongannut:

    - Puutarha/sadonkorjuu/omavaraisuus (ei teillä mehiläisiä ollut aikomus hankkia?)
    - vuodenkierto
    - Käsityöt (sisältäen askartelut, puutyöt, metallityöt, ompelut ym.)
    - sisustus
    - kotivara
    - vanhan korjaus
    - ruokavinkit/reseptit/tähteistä uusiksi ruokalajeiksi (eli mitem hyödyntää jääkaapissa olevat jämät)
    - niksinurkka, mihin voisi laskea vaikka tuon propellin joka tasoittaa lämpöä, toisaalta monet askartelut ja kotivaran lämmönkeräimet ym.
    - hyviä linkkejä nettikauppohin tai fyysisiin kauppoihin
    - retkeily/matkailu ja niille varustautuminen
    - Mainintoja pienistä ohimkiitävistä hetkistä kun sade vihmoo mutta sisällä on lämmin tai saunan lämmöistä ja matkasta sisälle tähtien alla tai omenapuun alle katettu kahvipöytä tm.

    Erityiskiitos pula-ajan päiväkirjamerkintöjen puhtaaksikirjoittamiselle ja erityisesti niiden kuvittamiselle ajan kuvilla. Tekee lukemisen kevyemmäksi.

    Ja mainittakoon vielä, että koin ison ahaa-elämyksen lukiessani kaakaosta, johon laitat piparminttutangon tai polka-kepin tai mikä sen nimi nyt onkaan. Aion nimittäin lainata idean häpeämättä omille talvisille retkille tai niiltä palaamisille.

    VastaaPoista
  16. Suurkiitokset noista resepteistä. Hillo/marmeladi sujuukin jo ennestään (kaupunkikodissa on luumusato välillä aivan törkeän iso), mutta miten sitä ei ole tajunnut, että tomaattisadon voi vetää soosiksi ja pakastaa!! :) Sekaanhan voi ujuttaa sitten chiliäkin (niitä tuli tänä vuonna tosi paljon!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Tomaattisösseliinoa meilläkin on pakasteessa ja se toimii loistavasti. Sanoisin jopa, että pakastettu tomaattimössö hieman makeutuukin pakasteena!

      Poista
    2. Suosittelen myös hedelmänahkaa (tai voi sitä tehdä tomaateista tms:kin). Se on siis ohuena levynä kuivatettua sosetta :) Kokeilimme sitä tänä vuonna Camilla Plumin (mun suuri idolini! <3 )innoittamina. Hyvää tuli. Perusperiaate: soseuttaa mielellään hetken aikaa keitetyt, siivotut hedelmät (itse tehtiin luumuista). Sekaan voi lisätä (tai olla lisäämättä) hieman makeutusta ja/tai sitruunamehua, jopa mausteita. Levitä hyvin ohueksi (kokemuksen mukaan max 1/2 cm mieluummin alle) levyksi uunipellillä olevalle leivinpaperille. Kuivata 50 asteisessa uunissa - tai kuten me välillä saunan lauteilla tai uunin pankolla. Ei kuivu rutikuivaksi vaan jää tahmeaksi. Rullaa esim tuorekelmuun tai tee pieniä paloja/rullia - säilytä tiiviissä astiassa. Voi syötä ns karkkina tai vaikka liottaa mehuksi tai mitä nyt keksiikään :)

      Poista
  17. Kesäkurpitsa on muuten hyvä huijausraaka-aine! Se kun yleensä on niin tuottoisa että on toisinaan vaikeuksia keksiä miten sen säilöisi kun ei ehdi kaikkea syödä heti. Lisäksi se on mietoa eikä peitä varsinaisen raaka-aineen makua. Sopii esim. hilloksi ihan itsessään (mausteeksi esim. sitruunaa tai inkivääriä) tai vaikka omenahillon jatkeeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Olen syönyt esimerkiksi todella hyvää kesäkurpitsa-vadelmahilloa täysin autuaan tietämättömänä, ettei se ole kuin puoliksi vadelmasta valmistettu ;)

      Poista
  18. Meilläkin on tuollainen sähkötön kuisti ja lähdin heti tsekkaamaan Clasun LED-kynttilöiden valikoimaa. Sivuilta löytyi tuollaiset LED-antiikkikynttilät, joiden paloajan väittävät olevan 400 tuntia (= 17 vrk). Mutta kokemuksestasi siis palavat paljon pidempään vai?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naureskelimme samalle jutulle pari kuukautta kynttilöiden sytyttämisen jälkeen, kun ne eivät siitä himmenneet lainkaan :D Mehän hankimme nuo kynttilät kekrin/halloweenin somisteeksi ulos, mutta tosiaan "hieman" pidempään kuin 400 tuntia ovat palaneet. Patterit on vaihdettu tasan kerran..

      Poista

Kiitos kun kommentoit!