jovela

jovela

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Vuohenmaitosaippuaa ja itse tehtyä huulirasvaa

Oh my, kylläpä olette ihanasti osallistuneet arvontaan ja kirjoitelleet niin ihania kommentteja meille, että täällä on niitä saatu lukea välillä kikatellen ja välillä liikutuksen tipat silmissä. Kiitos ihan hirmuisesti teille kaikille arvontaan jo osallistuneille ja jos et vielä ole osallistunut, niin hyvin ehtii! Meille tuli kommenteistanne niin hyvä mieli, ettette uskokaan ja vaikka en taida ehtiä vastaamaan kaikkien viesteihin (niitä on yli 120), niin voitte olla varmoja, että jokainen on luettu ja me laitetaan korvan taakse postausvinkit kyllä! Tulossa on liuta toivepostauksia.

Tuosta edellisestä postauksesta sitten pääsi unohtumaan linkki, josta johtuen moni kyseli mistä niitä lampaanvilla (merinovilla) tossuja saa ostaa. Meidän hyväksi todetut tossut on tilattu Taljatukusta, eikä moitteita ole. Tossut ovat todella lämpöisiä ja kestäviäkin ovat olleet. Tossuja löytyy sieltä verkkokaupan puolelta lammastuotteista, joten sinne vaan jos varpaat kaipaavat lämmikettä.

Vuorossa kotikemistien kosmeettiset kokkailut

Ja sitten otsikon väittämään sisältöön!




Viime postauksessa mainitsin, että serkkuni, jonka kanssa usein juttelemme tuntejakin kaikenlaisesta erilaisen elämisen riemuista suositteli kotimaista luonnonkosmetiikan omatoimiseen valmistukseen erikoistunutta verkkokauppaa, eli Limepoppia. Täällä Jovelassahan ei ole esimerkiksi saippuaa ostettu kolmeen vuoteen kaupasta. Tein innoissani remppa-aikana muuttoa odotellessa melkoisen satsin saippuaa ja sitä on jäljellä vieläkin, vaikka käytössä onkin koko ajan ollut. Olen haaveillut kovasti vuohenmaitopohjaisesta saippuasta, sillä sitä kehutaan kovin. Eivät olleet kehujat väärillä jäljillä, saippua on ihanaa.

Tilasin tuolta Limepopista vuohenmaitopohjaista saippuamassaa. Lisäksi laitoin saippuaan hieman glyseriiniä, joka tekee saippuasta pehmeävaahtoisen, oikeen sellaisen merkkisaippuamainoksen samettisen saippuan, jota sivelee nahalleen mielellään. Hieman somaa omaa saippuaan tuli omasta puutarhasta napsittujen kukkien kuivatuista terälehdistä. Tuossa kulhossa on ohdaketta, ruiskukkaa ja maitohorsmaa sekä köynnöskrassia. Lisäsin saippuaan myös hieman eteeristä öljyä, eli verigreippiä ja minttua, ei liikaa, mutta sen verran, että hyvin miedon hienoinen tuoksu on erottuvinaan saippuasta. Muotteina käytin ihan tavallista silikonikakkuvuokaa ja tällaisia söpöisiä ketunnaamavuokia, silikonia nekin. Ketunnaamat ostin noin vuosi sitten Clasulta.


Tämän saippuan valmistaminen on sellaista kahvitaukohommaa, hyvin nopeaa siis. Massa kattilaan, kattila vesikattilan päälle ja lämpöä alle. Odotellaan kunnes massa sulaa. Kun massa on sulaa, lisäsin glyseriinin ja eteriset öljyt. Sitten massa kaadetaan muotteihin ja mikäli mukaan haluaa kuivattuja terälehtiä, niitä voi sekoitella massaan ja/tai ripotella saippuan pinnalle. Tarkempi resepti on:

1 kg vuohenmaitopohjaista saippuamassaa
2 tl glyseriiniä
eteeristä öljyä oman maun mukaan. Tähän meidän saippuaan laitoin n. 20 minttuöljytippaa ja 20 verigreippitippaa. Lopputulos on todella, todella mieto tuoksu.


Uskallan suositella tätä saippuaa muillekin jos mielii tehdä saippuaa itse. Saippua pesee erittäin hyvin, mutta lempeästi ja se jättää kivan puhtaan tunteen iholle sitä kuivattamatta. Itselläni esimerkiksi leuka tuntuu ajoittain rasvoittuvalta (se sellainen tunne, tiedätte kyllä), mutta tämä saippua toimii siihenkin positiivisella tavalla.

Luin muuten tuolta Limepopin omasta blogista asiasta, johon olen kiinnittänyt itsekin joskus kaupoissa huomiota, mutta ajatellut sen olevan lähinnä fiinistelymarkkinointisanailua. Saippuoita ei enää välttämättä kutsuta saippuoiksi. On kaikenlaista beauty baria sun muuta. Sepäs ei olekaan markkoinintifiinistelyä vaan kun niitä ei saa kutsua saippuoiksi. Ne ei ole saippuaa. Saippua ei ole massatuotteena riittävän halpaa materiaaleiltaan, joten samaa asiaa on lähdetty toteutamaan puhdistuspalikoilla, jotka ovatkin oikeasti synteettis-kemiallista höttöä, jäteylijäämää ja/tai massateurastamoista jäävää läskiä ja luuta, jota kutsutaan eläinrasvaksi. Eläinrasvastahan on tehty lipeän kanssa saippuaa vuosisatoja siinä samalla kun nasut ja mansikit laitettiin talolle lihoiksi, mutta nykyaikana siihen saa kylkiäisenä kaikki tehotuotannossa käytettävät antibiootit ja hormonit, joita eläimille massatuotannossa syötetään varmuuden vuoksi. Hyh, ei kiitos.

Testierään meni kilo vuohenmaitopohjaista saippuamassaa, luraus glyseriiniä ja pienistä eteerisistä öljypulloista sen verran, ettei meinaa huomata pinnan pullossa juuri laskeneen. Sanoisin siis, että rapian kympin tuli maksamaan saippuat ja niistä se kymppi meni itse saippuamassaan. Saippuaa syntyi 16 matalaa kuivakakkupalaa ja 6 isoa ketunnaamapalaa. Hinta-laatusuhde enemmän kuin kohdillaan, väittäisin.



Huulirasvaa

Olen huulirasvojen suurkuluttaja ja aikomuksena on ollut omavaraistua sen osalta itsetuotantohuulirasvoittajana. Omia aineksia ei tietenkään ole saatavilla, mutta tilasin niitä mainitusta Limepopista ja hyvää tuli. Rohkenen sanoa, että parasta huulirasvaa ikinä! Olen nääs myös huulirasvanatsi, jos näin kamala ilmaisu sallitaan. En voi sietää jos huulirasva on sellaista, että huulet meinaa mennä sijoiltaan liukuen joka suuntaan ja ehkä vielä kamalampaa on ne huulirasvat, jotka jättävät rasvaisen tönkkökalvon huulien pinnalle. Yök. Blistexin huulirasvapuikot ovat olleet itselläni ykkösiä sekä muutama tyyriimpi luonnonkosmetiikkavaihtoehto. Nyt ykkönen kirkkaasti on tämä, ihan itse tehty huulirasva! Eikä muuten tule puikolle komeaa hintaa! Kun kerran ostaa ihan minisatsinkin raaka-aineita, siitä tekee puolensataa huulirasvaa muutamassa erässä ja jos ei hukkaa hylsyjä, niitä ei tarvitse ostaa kuin kerran.

Noin ensikertalaiselle tämä huulirasva tuntui vaativan kovin paljon erilaisia raaka-aineita, mutta homma olikin suoraviivaista ja nopeaa. Lopputulos ehdottomasti vaivan väärti. Jopa isäntä testasi huulirasvaa ja mutisi, että mmjooo, ON hyvää!


Koska huulirasvoja varten tarvitaan useaa ainetta, laitan tähän linkin ohjeeseen jonka mukaan tein huulirasvat.

Ihanat oli aineet! Oli jojobaa, mehiläisvahaa, shea-voita, kookosrasvaa, risiiniöljyä, glyseriiniä ja vaikka mitä.


Olen ennenkin tehnyt huulirasvaa, mutta eri ohjeella (tämä on paras testaamani ohje), joten osasin varoa muutamaa juttua. Tämänkin perusvalmistus on simppeliä. Vesihauteessa sulatellaan rasvat ja sitten lisätään öljyt ja muut herkut. Käytin värjäykseen harjattua pronssia, eli Mica-väriä, joka on siis luonnollista rautaoksidi-jauheväriä ja lurautin mukaan vielä hieman piparminttua ja verigreippiä eteerisinä öljyinä.

Tein tuollaisesta matalasta pahvilaatikosta hylsytuen, sillä kevyet hylsyt tuppaavat kaatuilemaan kun niihin kaataa jotain. Puukottelin ristejä pahviin, painoin peukalon keskelle ja tuuppasin hylsyn pystyyn näin syntyneeseen aukkoon. Pahvia puukotellessaan kannattaa fundeerata hieman sitä miten tulee massaan lorottamaan hylsyihin, eli jättää kaatotilaa hylsyjen keskelle, niin osumatarkkuus myöhemmin paranee. Itse laitoin hylsyt suunnilleen V:n muotoon, mutta hieman tuli hutiakin täyttövaiheessa.

Tuossa linkin ohjeessa on käytetty kapeanokkaista kannua sulan massan kaatamiseen, mutta meillä ei sellaista sopivaa kapeanokkakannua löytynyt, joten annostelin huulirasvamassan kapeakärkisellä teelusikalla. Ensin kannattaa laittaa pieni loraus massaa hylsyn pohjalle, jotta pohjaan muodostuu tulppa ja sitten vasta kaataa hylsy täyteen. Ja siinä niitä nyt on! Ei rohdu Joveloiden huulet talvella, eikä kuivu kesällä ja jos rohtuu tai kuivuu, niin tätä vedellään sitten läpättämiin senkin edestä!


Kuten huomaatte, niin vaikkakin ylemmässä kuvassa se Mica-väri (noin veitsen kärjellinen) näytti sulassa massassa kattilassa todella metalliselta ja tummalta, niin valmiiseen huulirasvaan syntyi ainoastaan hyvin hento sävy, laimea maitokahvi.

Testasin tuota perusohjetta, johon tulee 15g sitä ja 15g tätä sekä telusikallinen sitä ja tätä. lopputulos oli 17 hylsyllistä todella hyvää huulirasvaa, joten suosittelen. Nuo hylsyt on hankittu samasta paikasta kuin raaka-aineetkin.

Lyhyet loppuhehkutukset vielä tälle huulirasvalle: se on juuri sopiva huulituntumana - ei liian liukas, ei ikuisesti imeytymätön saati kuin vahakerros huulissa. Eteerinen öljy teki miellyttävän viileyden huulituntumaan ja mieto tuoksu on suloinen. Mica-väri taas antaa aivan aavistuksen lämpöä ja sävyä huulille, sellaista hienostunutta hohtoa. Aion tehdä pian pienen satsin enemmän sävytettyä huulirasvaa, sillä en enää piittaa huulipunista, mutta metallinhohtoinen huulirasva olisi mukava juhlakäytössä. Tuota Mica-väriä on muuten saatavilla useissa eri sävyissä. Itse vaan pidän maanläheisistä ja metallisävyistä, joten valitsin tuon pronssin.

Satunnaista muuta höpinää

Palaan vielä hieman tuon edellisen postauksen kommentteihin. Jatkossa tulemme tekemään enemmän postauksia ruoista, sitä ehdotettiin niin paljon. Ja todellakin tullaan tekemään postauksia ylipäätään esitettyjen ehdotusten mukaan, siten miten se on mahdollista. Esimerkiksi tästä hieman eri tavalla elämisestä teemme postauksia aina kun on jotain kättä pidempää. Sellaista ei aina oikeen ole, kun se todellisuus sekä on että ei ole niin kovin kaukana nykyajan normaalista elämisestä, että siitä edes älyäisi mainita. Me vain teemme jotkut asiat hieman eri tavalla, mutta elämme kuitenkin loppupeleissä ihan samalla tavalla kuin ihmiset yleensäkin. Meillä on eri tempo ja eri keinot joissain asioissa, mutta pitkälti se matka menneestä tähän elämään ei ole niin suuri loikkaus kuin voisi luulla. Arjesta tulee ihan tavallista missä ja miten ihminen elääkään. Meillä on niin kovin valmis ja automaattinen maailma tarjolla nykyään, että sitä ehkä eniten hämmästyy siitä, miten paljon yksinkertaisempaa elämä voi olla jos lähtee tavallaan puhtaalta pöydältä sen mukaan mikä oma tarve oikeasti on. Monelle kynnyskysymys on epäusko siitä, ettei sitä nykyistä arkea voisi mitenkään hoitaa toisissa olosuhteissa ja siinäpä se oikeastaan onkin koko homman ydin. Jos lähtee kokeilemaan tällaista hieman erilaista elämää, sitä silloista nykyistä arkea ei enää ole ja sitä sitten yllättyy huomaamaan, että se arki löytyy kuitenkin ja se voi jopa olla yllättäen helpompi. Siksi mekään ei muisteta ihan joka asiasta täällä puhua. Ne on meille ihan tavallista arkea.

Muutama kyseli pettymyksistä, hudeista, mokista ja sellaisista. Niitä on tietenkin ja niistä täällä ollaan kerrottu vuosien aikana montakin kertaa, mutta perusoptimistinen luonne ei lähde niiden valtaan antautumaan. Elämässä sattuu aina kaikenlaista, eikä me olla poikkeus. On ollut huonoa satoa, kaaos kasvihuoneen suhteen, on ollut viallista maalia, rikkaruohopainajaisia ja hiiri-invaasio, kadonneita remppamiehiä, myöhästyneitä projekteja, siis kaikenlaista, myös niitä elämän suurimpia suruja. Harvoin olen kokonaista postausta näille uhrannut, mutta yksi eeppiset mokat -osastolle päässeistä on ehkä tämä remppa-aikana kaupunkikodissa sattunut pieni häslinki. Ei tuo mikään elämää mullistava juttu ollut, mutta se siivo! Vieläkin naurattaa!

Kodak-hetkiä

Ja voi kun olisi aina se kamera käden ulottuvilla! Viime sunnuntaina meillä sattui hauska episodi, sillä juuri ennen kun kävimme nukkumaan, saliin lehahti lepakko! Se oli menoa se. Pippa kipitti innoissaan lepakon perässä ympyrää, lepakko läpytteli paniikissa salin kattolamppua ympäri, minä kipitin Pipan perässä ja isäntä kipitti saunalle hakemaan paljun haavia (jolla kalastellaan roskia vedestä). Lepakko kyllästyi lepatteluun ja kävi roikkumaan salin kangasseinälle. Pippa ihmetteli minne jännälelu meni. Minä olin lakanaan kietoutuneena pohtimassa, että onneksi on vesikauhurokotus kissalla ja isäntä tuli rauhallisin askelin nappaamaan lepakon haaviin ja päästi hellin ottein tyypin takaisin pihalle. Sinne se meni, eikä takaisin tullut. Lepakkoa jäi kaipaamaan Pippa Pipperström 1v, 3kk.


Todetkaamme, että Jovelassa ei todistettavasti aina ole kaikki lepakot ullakolla, mutta suloiset saippuat ovat sievästi tyrkyllä vessahuoneen pikkukaapin päällä lasipurkissaan kera oman puutarhan yrttien kuvatut kukkatupsut ja terälehdet, joten kaikki hyvin ja tähän on hyvä lopettaa tällä kertaa!



Lokoisaa sunnuntaita teille siellä, toivottelee

Jovelan Johanna

52 kommenttia:

  1. En ole koskaan tehnyt huulirasvaa, saippuoita kylläkin. Nyt kyllä alkoi houkuttamaan tuo huulirasvojen teko. Minulla kuluu kylmään vuodenaikaan paljon huulirasvaaja olisihan se kiva käyttää itsetehtyjä. Mukavaa viikonalkua sinne Jovelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilepa tuota :) Siinä tulee kerralla sen verran monta hylsyllistä, että riittää toviksi, vaikka käyttää päivittäin huulirasvaa :)

      Poista
  2. Johanna! Noi viimeiset kuvat, oiiiiihhhhh! Miten voi tunnelmallisia olla SAIPPUAT! <3 Täytyy kokeilla molempia. T:eija

    VastaaPoista
  3. Ihanaa Vuohenjuustosaippuaa! Houkuttelevan kauniitakin!

    VastaaPoista
  4. Saippuoiden ja huulirasvan tekeminen on tosi mukavaa. Ainut ongelma on vain, että kestävåt tuotokset niin pitkään, että harvoin pääsee noita tekemään. Onneksi voi vajuttaa varastoja antamalla niitä lahjoiksi. Mainitsit tekstissä hiiri-invaasion. Miten saitte sen selätettyä? Minä taistelen jatkuvasti hiiriä vastaan. On sähköiset hiirenkarkottimet ja kaikkia mahdollisia reikiä on yritetty tukkia, mutta vielä ei ole kaikkia kulkureittejä onnistuttu tukkimaan. Vinkit hiiriä vastaan kiinnostaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näiden tekeminen ainakin on mukavan nopeaa ja kerralla syntyy sen verran, ettei toviin tarvitse tehdä.

      Meidän hiiri-invaasio ajoittui lähinnä siihen aikaan, kun ei asuttu vielä täällä. Se loppui sitten kun muutettiin, katsottiin mistä hiiret pääsevät sisälle ja tukittiin ne aukot. Asiaan on toki auttanut 2 rottaterrieriä ja 1 kissakin ;) Noilla koirilla on verissä jyrsijöiden jahtaaminen, joten talviaikaan meillä molemmat koirat hyppii erityisesti tuvan lattialla kuin ketutu tasajalkaa ja tömistelevät hiiret karkuun. Sähköiset hiirenkarkottimet pitäisi kuulema olla päällä aina, keskeytyksettä. Jos ne sammuttaa välillä, jyrsijät luulevat siedätysselättäneensä inhottavan äänen. Näin muistan jostain lukeneeni, mutta meillä ei ainakaan niistä mitään iloa lopulta ollut silloin kun muutamaa pidettiin päällä ei-asukasaikana.

      Poista
    2. Sähköiset hiirenkarkoittimet eivät todellakaan hirveän hyvin tunnu toimivan, vaikka niitä pitäisi koko ajan päällä. Vanhassa talossa on väkisinkin koloa siellä sun täällä, joten kaikkien mahdollisten kolojen tukkiminen on kyllä aikamoista salapoliisityötä eli taitaa koirat ja kissat todellakin olla parhaita hiirenkarkoittimia :)

      Poista
    3. Ei ainakaan meillä ne tuntuneet lopulta mitään apua haasteeseen tuomaan. Meillä meni varmaan vuosi löytää kaikki hiiriaukot. Viime syksynä yksi oli päässyt vielä sisälle. Sittemmin ei ole siimahäntiä onneksi näkynyt, vaan saapas nähdä. Alkaa taas olla ne ajat, että kohta etsivät talvikoloja :D

      Poista
  5. Sen verran pakko napista, että saippuamassan käyttö ei ole saippuan tekemistä vaan uudelleenmuotoilua. Kannattas tehdä alusta asti itse, niin tietää tarkalleen sisällön ja voi vaihdella. Suolaa, maitoa, eri öljyjä jne. Helppoa sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toden totta, nämä on näitä ikuisuuskysymyksiä, että missä menee minkin tekemisen raja, että onko vaatekaan itse tehty jos se on vaan ommeltu kasaan valmiista kankaasta ;) Me tehdään erilaisia saippuoita ja pesunesteitä. Tämä on yksi versio tällaisiin sieviin pikkusaippuoihin. Mukavaa pikkupuuhaa vainen. Pidemmällä kaavalla sitten tehdään vaikkapa pesunestettä rohtosuopayrtin ylöskaivetuista, kuivatetuista juurista.

      Poista
  6. Äh lähti liian aikaisin...siis kun katsoo tuon saippuamassan sisältöä niin ei kovin ekolta ja hyvältä vaikuta. Itse tehtyyn saippuaan riittää pari ainesosaa ja tietää tarkkaan mitä ne on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliko siellä joku erityinen ainesosa mikä pisti silmään? Katselin meinaan itsekin hieman järkyttyneenä sitä ainesosien määrää, mutta mitä nyt itse sitten tutkin, että mitä ne varsinaisesti ovat, niin näyttivät kuitenkin olevan pitkälti erilaisia organisia ainesosia, suoloja ja happoja, sodiumia jne, joita esimerkiksi natriumhydroksidissa, eli perinteisen saippuan lipeässä on. En kyllä kaikkia katsellut ja selvittänyt, joten mielellään kyllä jakoon tietoa jos tuon saippuamassan ei kuuluisi kuulua luonnonkosmetiikka-aineita myyvän putiikin valikoimiin :) Massan valmistaja (Stephensons) kertoo saippuamassan olevan muilta kuin vuohenmaidon (aitoa) osalta kasvipohjainen, ei sisällä triethanolamineja, ei isätyjä keinokemikaleja, väriä tai hajusteita ja myös glyseriinit ovat luontaisia. Ekosta en osaa sanoa mitään, koska se on aina niin julmetun laaja juttu, ihan suolakin voi olla loppupeleissä kaikkea muuta kuin ekologinen, mutta noin muuten en huomannut, että tässä saippuan perusmassassa olisi jotain outoa. :)

      Poista
    2. Sen saippuamassan sisältölista on niin pitkä koska aineosat pitää ilmoittaa hyvin tarkkaan. Jos maidosta, suolasta ja öljystä tehty omavalmistesaippua myydään, niin siinä se lista sisältäisi kahden ensimmäisen ainesosan mukaan fosforia, klooria, rikkiä, kaseiinia, ammoniumioneja, nitraattia, sulfaattia, asetaattia, kloridia, alkadimetallia ja öljyistä riippuen noita samoja mitä tolla listalla on..

      Poista
    3. Tartunpa tähän minäkin. Saa poistaa jos siltä tuntuu ;) Saippua on aina rasvahappoa + NaOh lipeää tai KOH lipeää (eli pohjimmiltaan suolaa) riippuen tehdäänkö nestemäistä vai kiinteää saippuaa ja jos ne perusraaka-aineet pilkotaan aineosiksi, niin ne on juurikin noita listalla mainittuja tmv. Vaikka saippua tehtäisiin vain kolmesta raaka-aineesta neste-lipeä-öljy, niiden ainesosaluettelo olisi ihan yhtä pitkä tai pidempikin siitä riippuen mitä öljyä tai öljyjä käytetään. Tuo saippuamassa näyttäisi olevan orgaanista (eli luonnosta peräisin olevaa) ja hyvin tarkkaan eritelty raaka-aineiltaan. Ei voi ainakaan sanoa, etteikö "tietäisi tarkalleen mitä siinä saippuassa on", mutta välttämättä ei perehtymättä ymmärrä mitä siinä on, kun raaka-aineet on pilkottu ainesosiksi näinkin tarkkaan ja ilmoitettu virallisin nimikkein englanniksi. Terveisin labrarotta ® ® ®

      Poista
    4. Kiitos molemmille tarkistuksesta :) Ei jää vaivaamaan mieltä sisällöt <3

      Poista
  7. Kylläpä näyttävät mukavilata projekteilta ja niin hyödyllisiltä. Sain nuorisolta itse tehtyjä huulirasvoja ja vartalovoidetta lahjaksi. Reseptiä heidän keitoksistaan ei ole, joten huvä, jos täältä saa vinkkejä. Meidän huulirasvat ovat maitopurkin korkeista tehdyissä minirasioissa (matkamalli) ja pikkuruisissa lasipurkeissa. Haaveilen keittäväni saippuaa joskus ihan alusta saakka itse, mutta toteutuksen vuosilukua ei voi tässä vaiheessa tietää :D
    Ihanan inspiroiva postaus <3
    Niin ja kävin lukemassa sen hyttyskynttiläpostauksen - kyllä oli hauskasti kirjoitettu :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja vielä: olen saanut lahjaksi myös itse tehtyä tuollaista vaaleaa saippuaa. Se on ihan huippua! Yritin harjata kumppareista mustikantahroja nestesaippualla - ei mitään tulosta. Sitten kokeilin tuota itse tehtyä saippuaa, ja heti alkoivat tarhat vaaleta ja lähtivät sillä kokonaan pois ! Tosin tämän saippuan reseptistä ei minulla ole tietoa...

      Poista
    2. Itse keitetty saippua on hienoa, mutta toki vie aikaa enemmön ja saa olla tarkkana lipeän kanssa, ettei satu havereita. Sitäkin kyllä teemme itse sitten jos meille tulee tosiaan vuohia ja saamme ehkäpä sitä vuohenmaitoakin :)

      Mikähän mahtoi tuo mainitsemasi saippua ollankaan! Sappisaippua tuli mieleen, mutta se ei vissiin ole koskaan valkoista. Kerrothan mitä se oli jos saat selville! :)

      Poista
  8. Kauniita tuotoksia ja mikä fiilis käyttää itse tehtyjä.

    VastaaPoista
  9. Hymyilytti tuo lepakkoepisodi. Meilläkin vieraili lepakko pari viikkoa sitten aamuyön tunteina. Mosse-kissamme (13 v) oli hyvin innoissaan uudesta leikkikaverista. Piirileikkiä harrastettiin salin ja keittiön väliä. Mieheni pelasti väsähtäneen lepakkorassun haaviin ja vei turvallisesti pihalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tämähän on melkein sitten jo lepakkoinvaasio! :D

      Poista
  10. Oi ihanuus noita tekeleitä. Mietin juuri, että tuossa olisi kyllä ideaa tehdä saippuaa ja huulirasvaa niin omiin tarpeisiin kuten myös nyt jo kohtsillään joululahjaksi. Ajattelin nimittäin tänä vuonna antaa lahjaksi omatekemiä juttuja ja ideoita olen yrittänyt hersytellä, mutta innovointia ovat työt nyt sotkeneet pahemman kerran. Imaisivat nimittäin mukanaan nuo työt loman jälkeen hetimiten minut kuin trombi koivunoksan pyörteisiinsä.
    Lepakko on vähän friikki olio. Onneksi isäntä sai lepakon kiinni ja jatkamaan matkaa vaikka sitten sinne vintille :)
    Iloa sinne oloon ja eloon ♥︎

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä sama tohina töiden suhteen, mutta aina joku pieni hetki hääräilylle löytyy ;)

      Kivaa viikkoa sinne, Anu :)

      Poista
  11. Tulipa ihanat saippuat. Muistan vielä ne kotona keitetyt ruskeat saippuapalat. Olen ollut tosi pieni, kun mummoni äiti teki suopaa kotona.
    Meilläkin on lepakoita, mutta en kyllä tiedä missä ne asustavat. Onneksi ne tyytyvät lentelemään ulkoilmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on lepakoita ullakolla, kanala-lampolan ylisillä ja ehkä tuolla kiesitallissakin. Ovat niin vikkeliä lentäjiä, ettei ole ihan varma missä he pysyvämmin roikuskelevat :)

      Poista
  12. Olipa kiva lueskella taas! Itse oon hulluna kaikkeen itse tekemiseen ja pitkään haaveillu saippuan teosta ja täytyy kyllä tosissaan kokeilla tuota vuohenmaitosaippuaa. Muottejakin olen ostanut jo valmiiksi. Tuo valmis saippuamassa on ihan hyvä juttu. Pienten lasten kanssa en ala kyllä lipeän kanssa tuusaamaan. Itse olen tehnyt mm voidetta, deodoranttia ja pyykinpesuainetta ja onhan se mahtava tajuta että itsekin voi tehdä todella toimivia aineita! :-) Ihanaati teillä tuossa lasipurkissa nuo saippuat! Niinkuin muutenkin ihailen kaikkia kivoja ratkaisuja mitä teillä ssiellä jovelassa on! Huhhuh täälläpäin ei onneksi kovin nuita lepakoita ole pyörinyt... Tuo taljakauppa kyllä myös kiinnostaa, siellä tuntuu olevan ihan kohtuuhinnatkin. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valmiissa perussaippuamassoissa on eittämättä omat hyvät puolensa. Ne ovat käyttökelpoisia sellaisenaan, niiden kanssa leikkiminen on helppoa ja turvallista ja niihin voi lisätä lisää raaka-aineita oman mielen mukaan. Sellaista mukavaa pikkupuuhailua :)

      Poista
  13. Ihania ja hyödyllisiä askarteluja :)
    Tein itsekin juuri samaisesta massasta saippuoita ennen viime joulua joulu"kukkakioskeja". Helppoa oli ja lopputuloskin miellytti. Ja koska satsista tuli aika paljon, osa jäi sitten varastoon. Nyt kun katselin niitä, ne ikään kuin hikoilevat, ei kiva.
    Oletko huomannut vastaavaa? Vai onko teidän saippuat säilyneet ihan hyvin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tosiaan joulu "kukkasia", ihmeellinen tuo autocorrect... Hm.

      Poista
    2. Juttelin viime vuonna yhden saippuantekijän kanssa ja hän sanoi, että he kuivattavat saippuoita kuukauden. Ovat sitten vasta hyviä. Meillä on saippuat pakattu hengittävään paperiin (edellinen satsi parin vuoden takaa) ja kyllä niihin papereihin on tullut jälkiä, mutta olen olettanut, että se on ihan normaalia, koska saippuassa on rasvaa. Oiskohan ihan sitä siis ollut meillä ainakin? Säilyvyyteen en huomaa niiden vaikuttaneen millään tavalla.

      Poista
  14. Saippua-askartelu on mukavaa puuhaa, vaikka valmiin massan kanssa ei omavaraisuudesta voi puhuakaan. Saa ainakin oman tyylisiä ja mallisia saippuapaloja omilla koristuksilla. Ja on sekin ihan tarpeeksi. Oikeasta maitosaippuasta muuten tulee ruskehtava. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tietenkään :) Saippuamassan kanssa puuhailu on tavallaan askartelua, muovailua, hauskaa ja huoletonta pikkupuuhaa :) Tarkoitatko lehmänmaitosaippuaa? Olen kyllä nähnyt ihan keitettyäkin vuohenmaitosaippuaa ja sekin oli valkoista. Riippunee varmaan oheisaineista?

      Poista
    2. Maito kuin maito tummentaa massaa, mutta tuossa valmiissa massassahan olikin käytetty titaanioksidia valkaisuun. Eikä varmaan tuota maitoa niin runsaasti ole, koska on listan loppupäässä. Hyvähän tuolla massalla on harjoitella ensin oheisaineiden mittasuhteita. Ehditte te varmasti vielä kokeilla alusta asti saippuan valmistamista rasvasta, lipeästä ja nesteestä. Ja ainakin nuo kuvissa olevat ovat todella kauniita. :)

      Poista
    3. Voisko kyseessä olla ns."kylmäprosessisaippua"? Sanooko se sulle mitään? Mulle ei meinaan sano, mutta mulla on surkea sivukopio "all natural soaps" -kirjasta ja siinä on cold process method valmisteista saippuaa vuohenmaidosta ja se on valkoista. Se kotisaippuaoppaan sivu on niin karseessa kunnossa, ettei siitä saa enää kunnolla selvää, joten ei hajuakaan miten se on saatu pysymään valkoisena ja mitä ainesosia siinä kokonaisuutena on. Mulla itselläni on myös ollut valkoista vuohenmaitosaippuaa, ihan kotitekoista, mutten itse ole sitä tehnyt. Muistaakseni sitä saippuaa kutsuttiin Aleppo -saippuaksi ja jollen ihan väärin muista, niin se on historialtaan lähi-idästä, johon nimikin viittaa. Itselleni ei kyllä ole mitään väliä onko saippua valkoinen tai vaikka ihastuttava beige, mutta jokin taika tuossa on oltava, että miten sen saa pysymään valkoisena :D

      Poista
  15. Osaako Johanna sanoa tai joku muu miten tapahtuisi maitosaippuan teko ilman lipeää . Valmiissa massassakin on minun lukutaidon mukaan ainakin jäämiä lipeästä. Tahtoisin mahdollisimman puhdasta saippuaa. mm. Saiputti valmistaa mutta hinta on aika suolainen kun saippuaa kuluu kuusihenkisessä perheessä aika paljon.:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saippuassa virallisesti käsittääkseni on aina lipeää tai saippuaa ei synny, joten en nyt ainakaan muista sellaista ohjetta, missä ei sitä jossain muodossa olisi. Joku ohje mulla on, missä on ylimalkaiset ohjeet ja lipeänä on käytetty kaliumhydroxidia (ei aavistustakaan mitä se on). Tietty sitten rohtosuopayrtin juurista voi tehdä nestemäistä saippuanestettä. Rohtosuopis sisältää itsessään luontaista saippuaa :)

      Poista
  16. Hei kiitos ohjeista! Olen monen monta kertaa ajatellut, että saippuaa olisi kiva valmistaa itsekin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näillä valmisperusmassoilla on mukavaa puuhailla itselleen miellyttäviä saippuoita lisäämällä massaan erilaisia öljyjä ja lisukkeita :) Helppoa kuin lannanajo ;D

      Poista
  17. Voi että kun olet vaan niin taitava, aikaansaapa ja viitseliäs! Ja ihana on saada täältä näitä vinkkejä, jotka jäävät korvan taakse muhimaan. Käypä muuten ihan uteliaisuuttasi lukemassa viimeisin kuulumiseni Villa Idurista, siellä on napattu hyviä ideoita Jovelasta ;)). Nopeammin kuin alun perin arvasinkaan, mutta mieshän se pisti tuulemaan Jovelan malliin! Pohdin myös juuri tätä elämänmuotoa, joka meillä on puolinaista. Olen löytänyt oman rytmini tällaisen maaseutuelon ja ykköskodissa tapahtuvan työnteon välillä. En muuttaisi juuri nyt mitään ja tuntuu hyvältä olla tasapainossa oman elämänsä kanssa. On kuitenkin niin mahtava lukea teidän täysin omanlaisesta elämänmuodosta, jonka kokonaisvaltaisuutta ihailen ja sitä, miten olette halunneet ja kyenneet asiat järjestämään nykyisellä tavalla. Ihana Jovela!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OOOO! Minähän tulen het kun joudan vaan! Ihan huikean kiireinen työviikko taas alla, mutta kunhan saan kupin kuraa ja hengähdystauon, niin tietysti tulen nuuskimaan uusimmat Idurit!

      Ja noin sen olla pitää. Loppupeleissä on ihan yhden sama elääkö kaupungissa kaupunkilaistavoin nauttien kaikesta nykyajan tarjonnasta tai "off the grid" jossain torpassa korpikuusen alla, niiden välimuodoissa tai yhdistelmissä nauttien vuorotellen molemmista vaihtoehdoista. Pääasia mun mielestä on löytää se paikka tai paikat, joskus ei stabiilia paikkaa lainkaan ja se tyyli elellä, joka tuntuu asukkaistaan omimmalta. Viis siitä mitä pitäisi olla. Mäkin joudun välillä kampaamaan tukan, katsomaan sellaiset vaatteet päälle, että saumat on johonkin suuntaan suorina ja olla kaikenmaailman nykyajan kinkereissä mukana, mutta sitten olenkin sen edestä onnellinen, kun saan taas erakoitua Jovelaan, kauas kaupungin valoista, ihmismassoista ja hälinästä :D Tänään juuri serkkuni kanssa vitsailtiin, että jos ensi viikolla tuorein uutinen on junakaappaus Suomessa, niin ei hätää. Se olen minä vaan kotimatkalla, enkä ole tyytynyt junakuskin kaasujalan painoon ;D

      Poista
  18. Huulirasvat menee testaukseen, jos onnistuvat, niin lähipiiri saa joululahjoiksi. Kiitti vinkistä!
    Saippuoilla sama.

    Meilläkin on mökillä lepakoita, onneksi vain ulkona ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tykkäisivät kyllä :) Omasta erästä on jo lähtenyt muiden huulille hylsyjä ja arvostelu toistaiseksi on ollut sellaista, että jos palauttaa tyhjän hylsyn, niin saahan täytettynä takaisin ;)

      Poista
  19. Laitoin sulle meiliä!! Ihana Blogi teillä. Olen lukenut ihan alusta lähtien joka postin kun meillä oma prosessi on alussa.

    VastaaPoista
  20. Voi miten rauhoittavaa puuhaa. Itse en pysty kyllä ajattelemaankaan, että alkaisin veivata saippuaa saati huulirasvoja, sen verran kärsimätön ja rauhaton olen luonteeltani, mutta rauhoittava olo tuli jo lukemalla. =)
    Sivumennen: kiitos vielä kerran kuivurivinkistä. Tilasin Froothien ja olen erinomaisen tyytyväinen. Pöhinä hurisee nyt sadonkorjuuaikaan lähes päivittäin, ja "soppaliemipohjat" on jo pulloissa valmiina, omenarenkaita harjoiteltu kaupan omenoilla, tyrniä ja saskatoonia kuivattu ja rouhittu talven smoothieita varten. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten hauskaa! Täällä käynnistyy kuivuri jälleen huomenna, kun teen isännän veljelle tomaattiherkkuja :)

      Meillä on tulossa ensimmäinen ihan pieni sato tyrniä tänä vuonna. Juuri sen verran, että saan jonkin pienen juustojen kansssa tarjottavan tyrnihillon tehtyä :)

      Poista
  21. Ihana jälleen kerran lukea postaustasi. Saippuoistasi tuli todella kauniita lähes syötävän suloisia :-) Lypsykarjatilallisen silmään vain ikävästi pisti asenteesi maatalouteen. Meillä Suomessa ei yhtäkään eläintä lääkitä vain varmuuden vuoksi. Antibiootilla hoidettujen eläinten varoajat ovat pitkiä, juurikin sen vuoksi, että jäämiä ei esiintyisi. Toivon kommenttisi tarkoittavan ulkomaista maataloutta, koska Suomessa mainitsemasi asiat ovat toisin kuin esitit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Kaikki kunnia kotimaiselle maataloudelle ilman muuta <3 Piti oikeen lukea, että miten asian ilmaisin, mutta tässä tosiaan oli puhe kansainvälisen "beauty bar" - kosmetiikkateollisuuden tarpeista ja siellä valitettavasti ne megalomaniset tuotantomassat vaativat massatuotantoa myös eläinperäisten raaka-aineiden osalta, esimerkiksi näissä tuotteissa, joita ei edes saippuaksi saa kutsua (koska sitä eivät ole) on sitä tehoeläintuotannon jäämää. Suomessa ei sellaista käsittääkseni ei tosiaan ole olemassakaan, mutta eipä meillä myöskään ole sitä kosmetiikkamegatuotantoakaan ;)

      Poista
  22. Kaliumhydroksidi on vastaavanlainen aine kuin lipeäkin, käytetään saippuanteossa nestemäisiin saippuoihin. Jos tarkkoja ollaan, ei valmiissa saippuassa ole enää lipeää vaan kemiallinen reaktio on sen sieltä hoidellut. Ilman lipeää tehtävästä saippuasta mulla ole tietoa.
    -Tarja

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!