jovela

jovela

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Mööpelivalssia tuoksuvassa tuvassa

Kovin on röhä ollut sitkeässä. Öisin on yskittänyt ja unet ovat jääneet turhan vähälle. Eilen alkoi jo tympiä, kun ei ole pitään aikaan ehtinyt tai päässyt mitään mukavaa puuhaamaan. Tuumasin, että nyt saa riittää ja mylläsin tuvan isännän avustuksella. Keväisen tupaparannusrempan jälkeen on tehnyt mieli muuttaa puusohvan paikkaa tuvan päätyyn ja sinnehän se päätyi. Samalla patakaappi siirrettiin toiseen paikkaan, ainoa ylhäältä alas tapetoitu seinä saatiin sen myötä esille ja tupaan saatiin lisää avaruutta. Tältä näyttää Jovelan tuvassa tänään (ja eilen.


Puusohva/vierassänky on tuvan päätyseinällä.




Patakaappi siirrettiin kammaripäätyseinälle.


Maya löysi heti uuden lempipaikan.



Eilen tuli jouluinen olo. Poltin kynttilöitä, puut paloivat uunissa, hääräilyn taustalla Poirot ratkaisi äänikirjassa jouluista mysteeriä ja tuvassa tuoksui vaniljan, banaaniin ja kanelin sekoitus.




Tuoksut aiheutti kuivurissa valmistuvat pienet jouluherkkulahjat; kuivattuja banaanilastuja, joiden päälle ropsautin vaniljasokeria ja kanelia. Hurmaava tuoksu, joka oli läsnä vielä aamullakin.


Aiemmin tuvassa talvehtinut mandariinipuu muutti kammariin. Se on turhan korkealla, joten hankitaan ensi viikolla sellainen pyörien päällä oleva kukka-alusta. Kylmien lattioiden vuoksi ei mandariinipuuta ihan suoraan lattialle laiteta. Puu tekee parhaillaan uusia hedelmiä. Edelleen ihmetyttää moinen.


Freya pikkuinen sitten! Hän on kotiutunut erittäin hyvin. Ihmiset pelottavat edelleen, Freya ei anna ottaa kiinni, joten sylittelyä ei ole vielä tehty, mutta parempaan suuntaan Freyan kanssa mennään joka päivä. Meillä ei ole kiirettä. Freya saa itse määrätä tahdin. Nyt viikon meillä oltuaan yhteiset leikit pennun kanssa onnistuu kuten minkä tahansa pennun kanssa, Freya ei enää kavahda jokaista liikettä, tulee itse lähelle, muttei kiinni, ottaa herkkupaloja kädestä ja uskaltaa nukkua näkösällä vaikkapa nojatuolissa ja leikin varjolla hieman saadaan silittääkin, mutta tosiaan, meillä ei ole kiirettä. Parempi rakentaa luottamusta ihmisen ja eläimen välille eläimen ehdoilla, vaikka on se myönnettävä, että toki tekisi mieli pidellä toista sylissä.

Pippa ja Freya ovat kuin parhaimmat kaverit. Vasen kuva tarkemmin tarkasteltuna näyttää hassulta. Freyalla ei ole mitään outoa toisella poskellaan, se on kieli. Kuvassa Freya juuri pesee Pippaa ja sitten leikittiin.


Kissojen ystävyys alkoi maanantaina, kun Freya sai eläinlääkäriltä terveen paperit. Pikkuinen tarkistettiin ja rokotettiin. Freya on 12 viikkoinen tyttö, villi ja terve. Ei punkkeja, ei ulkoloisia. Ja ihana. Hieman jännitti miten Pippa ottaa Freyan vastaan, mutta olisi pitänyt luottaa omaan medikattiimme. Hoivaajahan Pippa on meitäkin kohtaan. Kissat olivat kavereita heti, ne leikkivät paljon, toisia pestään, yhdessä köllitään ja peuhataan. Pippa myös suojelee Freyaa. Korkeisiin paikkohin pyrkimykset torpataan painamalla tassulla pentua alas ja pikkuinen saa välillä aika rajustikin leikkiä. Pippa ei koskaan hermostu. Jos leikki menee liian rajuksi, Pippa yksinkertaisesti painaa pikkuisen maahan ja pikkuinen oppii. Nämä alimmat kuvat ovat maanantailta, kun Freya pääsi häkistään vapaaksi. Pippa tekee myös erikoisia juttuja Freyan tultua. Tuntuu siltä, että Pippa kiehnää korostuneesti meidän ihmisten kanssa, käy hieromassa itseensä meidän hajujamme ja vie ne Freyalle, kiehnää itseään Freyaan ja tuo ne haju meille. Repeat. Tätä on kovin vaikeaa selittää, mutta Pippa aistii selvästi pennun ihmisarkuuden ja korostuneesti esittelee miten meitä ei tarvitse pelätä. Pippa on puheliaampi kuin koskaan. Se saattaa istua huoneen toisella puolella ja jutella menemään meille, sitten suorastaan rynnätään syliin (pieni vilkaisu huomasiko pentu), piehtarointia ja kurnutusta, sellaista kehräämistä, ettei pokka meinaa pitää (kirjaimellisesti kuin piirroselokuvan kuorsauskohtaus), sitten pennun luo. Repeat. Pippa on niin mainio. Medikatti, maailmankaikkeuden kultaisin älypääkissa!


Valitettavasti Freyan emoa emme voineet auttaa. Emosta ei ole mitään havaintoa enää maanantain jälkeen, ruokapaikan ruoka on koskemattomana, eikä emoa saatu loukutettua. Tämä ei elsulaisten mukaan ole harvinaista. Emo todennäköisesti haki turvaa pennulleen talomme alta ja kun pentua ei enää ole, emo siirtyi takaisin reviirilleen toisaalle. Olin kovin surullinen siitä, ettei emoa saatu pelastettua, mutta ehkäpä joku toinen jossain voi sen tehdä. Elsulaiset lohduttelivat, että pääasia, kun pentu saatiin pelastettua. Villien aikuisten kissojen kohtalo eläisuojissakin on usein eutanasia, koska heilläkään ei ole resersseja kesytellä ja pentu ei olisi enää kauaa selvinnyt luonnossa talven lähestyessä. Freya kuitenkin voi hyvin ja on kotiutunut hirmuisen hyvin. Tuossa se nytkin puolen metrin päässä köllii ja katselee kiinnostuneena miten kynnet kopisevat näppiksellä.

Vaan nyt palaan köökkiin. Uusi satsi lahjaherkkuja pitää saada kuivuriin, pyykkivedet lämmittää, lihapullia paistaa ja viimeiset punaposkiset omput kerätä pihalta talteen.


Oi suloinen sunnnuntai. Viikossa saisi olla kaksi, kolmellekaan en pistäisi hanttiin!

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna

28 kommenttia:

  1. Freya on sitten, kuin tyttären kissa. Sekin pelastettiin ladosta ja nyt on niin arka, että miäkin olen vasta parikertaa sen onnistunut näkemään, vaikka ei ihan tuore tapaus olekkaan. Menee aina päiväpeiton alle, kun tulee vieraita...sylissä ei tykkää olla, mutta tyttären vieressä ynsä nukkuu...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota Freyaa kyllä näkee likimain koko ajan, kun se tuossa puuhaa, leikkii ja häärää kovasti, mutta syliin ei tule kuitenkaan. Eilen illalla hpäsi jo viereen, mutta sylittelyn aika ei ole ollut vielä :)

      Poista
  2. Ihana kuvaus kissanpennusta! Niin aito.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana on pentukin. Sellainen sydänten sulattaja :)

      Poista
  3. Oijjettä ❤️❤️❤️ Onpa hän suloinen!
    Ja Pippa on kyllä viisas, ilmiselvästi opettaa pienemmälle kaikenmoista.
    Mä niin ihanmelkein pystyin nuuskuttelenaan kaikki ihanat tuvan tuoksut, tulin just melkein parin tunnin hautuumaakierrokselta ja kaikki aistit on auki. Ja nälkäkin on 😄 -joten taidanpa minäkin suunnata tuonne köökin puolelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Freya on niiin suloinen ja hassu. Vauhtia kuin patterimainoksessa :D

      Poista
  4. No siellähän puuhastellaan kaikkea ihanaa kuin joulupukin pajassa konsanaan! Mukavaa uutta viikkoa sinne Jovelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli niin tarpeeseen saada ihan vaan kotoilla pitkästä aikaa. Tehdä ihan tavallisia arkisia asioita kaikessa rauhassa. Kivaa viikkoa myös sinne, Anni :)

      Poista
  5. Freya on kyllä kaunis kissa, tähti nenän päällä. Ja miten ihanaa että Pippa sai kaverin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isäntä sanoo, että Freyalla on timantti otsassa ;) Mun mielestä se on salmiakki ;D

      Poista
  6. Teillä on kyllä niin lämmin tunnelma siellä :) ...ja tuoksutkin tulee tänne asti..:)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Outi :) Mun mielestä kodissa on aina tärkeintä se tunnelma, ilmapiiri. Ihan sama millainen koti on ja mitä siellä siesällä on, mutta jos tunnellma on kohdillaan, se on ihana koti :)

      Poista
  7. Voi Pippa <3 Ihan tippa tuli silmään lukiessa kertomustasi pienempäänsä hoivaavasta suloisesta Pipasta. Ja voi niitä kisuraasuja, joilla ei ole ihmiskotia. Jotka on hylätty kylmään maailmaan.
    Tupanne on niin houkutteleva punaisine väreineen ja palavine kynttilöineen. Kuvitelmissani kääriydyn villahuopaan, istahdan tuohon nojatuoliin ja seuraan hääräilyäsi keittiössä Ü

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein eläimiin kohdistuvan julmuuden kestäminen on vaikeinta. Itse en kestä sitä lainkaan. Äiti kertoi aikoinaan, että olin riuhtaissut itseni äidin otteesta irti n. 3 vuoden ikäisenä ja mennyt potkaisemaan puukengällä puliukkoa, joka heitteli kissaa kivillä ja 12-vuotiaana jahtasin kahta puliukkoa metsässä kepillä, kun olivat tappaneet variksen poikasineen ja jahtasivat viimeistä poikasta mättäältä toiselle. Variksen poikanen reissasi 5 kilometrin matkan fillarin kyydissä takkini sisällä meille ja asettui taloksi :D Meillä on siis ollut vähän kaikenlaista pelastettua elukkaa elämänkaaren aikana ja nyt on tuo Freya kaunokainen :)

      Poista
  8. Kivoja uutisia Freyan suhteen:)
    Teillä on niin kotoisan näköistä, Suloista sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mustakissa :) ja mukavaa alkanutta viikkoa :)

      Poista
  9. Freyalla on erittäin terävä ja tarkaavainen katse - itse suloisuus tuosta vielä kehkeytyy, kunhan Pippa opettaa hänet talon tavoille :)
    Tuvan mööbleeraus on oikein onnistunut.
    Toivottavasti pian saat rölhän paranemaan. Yöllä on niin ikävä, jos kovasti yskiä rouskututtaa. Mukavaa alkavaa viikkoa sinne teille ja rapsutukset karvaisille kavereille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on vähän äkäisen näköinen muutamassa kuvassa, taisi kamera pelottaa, mutta tarkkaavainen otus se kyllä on :) On ollut niin ärsyttävä yskä, kun makuulle käydessä se aina aktvoituu eikä nukkkumisesta tule mitään. Harvoin näin sitkeää jälkilöylyä olen saanut tavallisesta syysflunssasta :P

      Poista
  10. Voi miten viisas Pippa. <3 Meilläkin on vähän kissakuumetta ilmassa, eikä tämmöiset karvatassut auta yhtään. :D
    Teillä näyttää oikein ihanalta ja tunnelmalliselta... joulun odotusta on ilmassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissakuume on kyllä vakava tauti! Siihen ei ole mitään helpotusta ;)

      Mulla on ollut taas turhan kiire, en ole ehtinyt muiden blogeihin ja taas olisi reissu sivistykseen edessä, mutta viiikonloppuna meinaan tulla bloginuuskimaan mitä kaikille teille kuuluu. Teilläkin on projekti varmaan edennyt jo hurjasti!

      Poista
  11. Hyvältä näyttää tuvassa!
    Ja onneksi saitte pennun edes pelastettua. Meillä kävi joskus niin että kissa toi pentunsa meijän naapuriin (kolme kappaletta) ja tivattiin Molli-kissalta että olihan tässä kaikki pennut. Kunnes huomatiin että Molli kulki kahden pennun kanssa. Pennut oli silloin noin 12 viikkoa, eikä emo varmaan jaksanut enää hankkia kaikille ruokaa. Toi sitten fiksuna osan pennuista ihmisten hoiviin. Valitettavasti nämä kaksi pentua oli niin villejä, ettei niitä kiinni saanutu (vaikka emo olikin mun lellikki kissa). Yksi näistä kolmesta pennusta eli 9 vuotta ja oli tosi ihana kissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta. Kyllä olisi monta kertaa tullut ikkunasta kateltua ulos ja pohdittua, että miten tuolle pienelle oikeen kävikään. Nyt se tuossa leikkii ja peuhaa isännän kanssa, joten ainakin yksi kissa on vähemmän tuolla ulkona palelemassa vaillaa kotia <3

      Poista
  12. Miten suloinen uusi perheenjäsen. Niin kaunis neiti timanttiotsineen. O kyllä ihan teidän kisu. Oi onnea! Ja Pippa ihan selvästi yrittää vauvalle viestiä, että te olette turvallisia ja luotettavia. Sitä kai tuo käyttäytyminen vaan voi olla ja hajujen siirtäminen puolin ja toisin. Viisas Pippa ja miten kiltti ♡ Hän sai ystävän.
    Minkäikäiseksi lääkäri Freyan arvioi ?
    On harmi, että emo katosi, mutta jospa tosiaan nyt olisi jossain turvallisessa paikassa.
    Ihan pikkuriikkiset kyyneleet tässä vierähti, niin ihanaa!
    Ja on teillä hyvä kisujen olla kauniissa kodissanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, olithan maininnut että 12-viikkoinen pentu. Siis oikeassa luovutusiässä, viisas oli Freyan äitikin:)

      Poista
    2. Tuleekohan tää nyt tuplana...
      Mutta kirjoititkin, että Freya on 12- viikkoinen. Kyllä on hänellä viisas äiti, kun luovutti pentunsa oikean ikäisenä :)

      Poista
    3. Ei haittaa vaikka tulisi triplana ;) Pippa ja Freya tulee tosiaan mainiosti toimeen keskenään, mutta ne osaavat myös olla omissa oloissaan ja sekin on hyvä. Välillä Pippa tuntuu olevan hieman väsy, kun pienen kanssa peuhatessa menee normaalia enemmän energiaa ja silloin kiivetään joko mun syliin tai korkealle uunin päälle tai kirjahyllyn ylimmälle tasolle nokosille :D

      Poista
  13. Kissatarina siis jatkui onnellisesti pikkukissan osalta. Jännää, miten Pippa kohtelee pikkuista, niin liikuttavan suloista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta :) Eilen kun nuo tassutyypit oli yhdessä mytyssä pesemässä toistensa turkkeja ja huoneen täytti kahden kissan äänekäs kehrääminen, oli sellainen liikkishetki, että tämä on kyllä tarkoitettu näin :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit!