Karkkikaappi & kaappi kuin karkki

Kuparista kaappiin, tai oikeastaan kaappeihin! Tuvassamme on kaksi kaappia, joista toinen on karkkikaappi ja toinen on mun mielestä nyt nätti kuin karkki. Karkkikaappia olen näyttänyt kerran aikaisemminkin, mutta siitä on jo aikaa ja nyt kun joulu ja sen myötä joulun karkkipaljous lähestyy, avaan kotivaraamme kuuluvan vierasilon eli karkkikaappimme oven inspikseksi niille, jotka pohtii jotain erilaista joulukarkkitarjoilumuotoa. Itse kaappi on meille talon mukana tullut, tuossa nurkassa aina ollut isännänkaappi, jonka mittasuhteiden vuoksi sille oli aluksi haastavaa keksiä mitään varsinaista virkaa. Nykyään sitten vieraat osaavat jo melkein heti sisälle päästyään marssia kohti karkkikaappia ja pistää suut makeiksi. Karkkikaappi on pysyväisratkaisu ja osa koti- ja vierasvaraamme. Karkkikaappiamme on halattu, sille on vannottu rakkautta, sen pintaa silitelty ja onpa sitä kerran kosittukin! Tiedä mitä kaapissa on aikoinaan ollut, mutta meidän hallintakaudellamme se saa ainakin yhtä suuren huomion osakseen kuin menneinä vuosikymmeninä - oikeastaan voi jo sanoa vuosisatoina, kun talo lähestyy 150:ttä vuottaan jo. Tämä on siis karkkikaappi.



.. ja karkkikaapissa on karkkia (daa-a). Ovi on auki, kun on vieraita talossa.



Tämä toinen kaappi sitten on se kaappi kuin karkki. Meidän ihana patakaappimme. Sekin on löytö talosta, vissiin parikymmentä vuotta ulkovarastossa hylättynä ollut kaunokainen, jota isäntä yli vuosi sitten hioi ja jynssäsi varmaan viikon, eikä kaikki maalit siltikään lähteneet. Kaapin on nikkaroinut talon miespuolinen asukas talon tyttärelle, kaapista löytyneen päiväyksen mukaan 11.7.1932. Patakaappi on seisonut tuvassa ensin maalitta, jotta kauan ulkoilmassa ollut puu kuivuisi kunnolla. Sitten kaappi on ollut maalitta koska sitä ei joko ole ehtinyt maalaamaan tai koska en ole ollut ihan satavarma millä värillä sen maalaisi. Tässä on nyt esitelty kuparista työtasoa, jonka vihdoin saimme laitettua ja kuparinputsausvinkkiä ollaan laitettu blogiin ja tuli siinä mainittua, että kuparityötason viimeistelyssä käytettyä kuparimaalia jäi yli.. Nyt olin sitten varma patakaapinkin kohtalosta.

Kuvassa näkyy kaappi myös löytökunnossaan, eli täysin ennen kunnostusta.

Kaapista tuli wanhan valkoinen ja laskutasot sekä vetimet maalattiin kuparilla. Tykkään!  Laatikoiden ulkosyrjillä on vahoja maaleja näkyvillä. Kukaan ei koskaan lukuisista maalikerroksista huolimatta maalannut laatikoiden reunoja kuin pienen pätkän verran, joten emme mekään. Jätin ne ne sellaisiksi kuin olivat ja maalasin vain etupaneelit.

Nyt kaappi ei enää näytä niin möhkäleeltä, kun se ei pistä maalaamattomana ja erilaisena tuvassa silmään. Kaappi on muutenkin sangen sievänä maalissaan ja sopii muuhun möbleeraukseen tuvassa. Tämä oli juuri sopivan pieni sunnuntai-iltapäivän tuunaus maalisutien ja maalien kanssa äänikirjana Baskervillen koiraa kuunnellen. Patakaappi, sievä kuin karkki, mutta säilöö paljon kaikkea tarpeellista. Kyllä tykkään!

 Mitäs sitten seuraavaksi.. No ainakin täällä jälleen hieman juhlitaan, kun ystäviä kokoontuu viettämään tanskalaista smørrebrød -iltaa Jovelaan ensi viikolla, mutta saattaapi jotain asiaa olla sitä ennenkin salin puolelta taloa. Salissa ollaan siirrytty talviaikaan pienin muutoksin.

Oikein upeaa loppuviikkoa joka niemen nokkaan ja saarelmaan! Pysykäähän lämpiminä ja siellä tien puolella penkkaa kun pukkaapi pakkasia ja lunta suunnalla jos toisella (vaan ei taaskaan täällä, höh), toivottelee

Jovelan Johanna