jovela

jovela

perjantai 25. marraskuuta 2016

Silloin, tällöin

Jovelan emännän kellossa on jotain vikaa, kun se ei taida raksuttaa ihan 24 tuntia vuorokaudessa, tai ainakin siltä tuntuu. Sitä samaa kiirettä pitää, jota on ollut jo tovinkin päiviä määrittelemässä. Joulun tienoilla pääsen taas jarrukahvalle toviksi. Blogissa hiljaista siksi, myös blogivierailujen osalta. Mitähän teille mahtaa kuulua siellä?

Täällä aurinko nousee ja aurinko laskee, mitään erikoisempaa kerrottavaa ei ole. Olen instan puolella - kerran se nyt sitten avattiin, yrittänyt laittaa jonkun pienen hetkessä -kuvan päivittäin. Se on ihan hauskaa, vaikka enemmän tykkäänkin tarinoida tavallisista asioista epätavallisesta elämästämme, mutta juuri nyt elämä on aikalailla ihan samanlaista kuin ennenkin, eli töitä. Jos vaikka sunnuntaina jotain kuulumisia laittelisin kuitenkin. Jotain pientä sieltä ja täältä. Vähän kuten tuolla instassakin, irrallisia juttuja vailla punaista lankaa.


Eilen kävin kampaajalla päivittämässä pääni. Siinä toisen hääräillessä oli hyvää aikaa hiljentyä hetkeksi (edes hetkeksi) ja pohtia asioita monia. Pohdin mm. sitä, miten ennen oli paljon töitä, mutta kaikella oli aikansa ja harvoin oli sellaisia aikatauluyllätyksiä kuin nykyään on. Keväällä uurastettiin seuraavaa satoa ja syksyllä sitä korjattiin. Valon vähentyessä ja talven saavuttua siirryttiin enemmän sisätiloihin korjaamaan työvälineitä ja valmistautumaan jouluun. Syysteurastukset ja sadonkorjuut oli pidetty ja jos sato oli hyvä, ruokavarastot pursuivat raaka-aineita. Leipiä oli leivottu, makkaroita ja sylttyjä tehty, oli säilötty ja suolattu. Silloinkin oli kausia, jolloin piti tehdä paljon työtä saavuttaakseen elinkeinon kannalta tärkeitä etappeja vuodenkierrossa ja tulevaan varatuessa. Haaveilen täällä edelleen ajasta, jolloin voin tehdä enemmän omavaraisempaan elämään liittyvää puuhaa ja vähemmän leipätyötä, mutta sen aika vaan ei ole vielä. Kuluneina viikkoina lähialueen noutoruokapisteetkin ovat saaneet oman osansa Jovelalaisten kirstun sisällöstä - ei ole aikaa kokkailla ennen kun on niin nälkä, että näköä haittaa!  Harmi ettei se näy lainkaan lanteilla, ainakaan kaventumisen merkeissä, mutta toisaalta minen sellaisesta pahemmin piittaakaan ja emännän essun alla on sallittua olla muutakin kuin rivi luita! Joka tapauksessa, pohdin myös, että vaikka elämä ei juuri nyt voi sisältää ihan kaikkea sitä mitä haluaisin, niin tässä ajassa saa olla onnellinen kun on töitä mitä tehdä ja sen saa määritellä itse ja siitäkin, että saa asua täällä. Vaikka tekisin töitä kellon ympäri, teen sitä ainakin paikassa, jonne pääsystä haaveilin vuosia. Aurinko nousee ja se laskee ja täällä on rauha 24 tuntia vuorokaudessa. Se on enemmän kuin jotain se.

Ja pianhan se joulu sieltä taas tuleekin, kuukauden päästä tänään se on jo aaton osalta juhlittu. Täällä on kaiveltu muutama koristekin esille, ihan muutama vainen, koska tupa on meillä itsessään niin jouluinen talviaikaan. Se ei pahemmin kaipaa tingeleitä ja tangeleita, mutta hyasinttejä pitää olla, muutama minikataja ja rakkaimmat joulusoittorasiat sekä hieman lisää valoa. Ripustettiin tuvan tien puoleiseen ikkunaan Lidlin tähtilamppu, koska olivat osanneet valita siihen juuri meidän tuvan sävyt hiekkaa, punaista ja luonnonvalkoista. Näilää taitaa joulu tulla Jovelan tupaan koristeiden osalta kunnes kuusi kannetaan sisälle - jos kuusen laitamme tänä vuonna.

Sellaista tänne kuuluu juuri nyt ja sunnuntaina yritän joutaa tekemään jonkinlaisen päivityspostauksenkin ja käväistä blogivierailuilla, mutta jos oikeen väsyttää, saatan ottaa sunnuntain pitkänä nokosena vastaan ;)

Kaikkea hyvää kaikille teille siellä

Jovelan Johanna

16 kommenttia:

  1. No minä ainaki tykkään ku ootta IGssä, mut senhän sä varmaan jo tiesitkin! :D :D :D

    VastaaPoista
  2. Ihmettelinkin, että olenko missanut päivityksiä. Rentouttavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, ei :) Ihan vaan niin paljon töitä, että ei ole ehtinyt mitään muuta toviin. Täällä viikonloppu valkeni aurinkoisena pitkästä aikaa. Virkistävää vaihtelua :)

      Poista
  3. Aika kuluu ihan liian nopeaan. Omaa elämääni määrittää työnantaja suuresti. Juuri vierailin ystäväni luona, joka saa määrittää yrittäjänä itse tekemisiään. Toisaalta kahdehdin, toisaalta ei minusta olisi siihen. Koitetaan kuitenkin nauttia hetkestä, kiireineen päivineen. Leppoisaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on. Aika menee niin hurjan nopeasti, joulusta jouluunkin on taas yksi huraus. Yrittäjyydessä on omat puolensa kolikon molemmin puolin. Samaan aikaan vapaus ja vastuu kaikesta ja sen leipänsä eteen joutuu tekemään paljon töitä, mutta se on myös oma valinta ja sen mukaan pitää elää :)

      Poista
  4. Kaikkea hyvää myös Sinulle sinne Johanna!

    VastaaPoista
  5. Ihania kuvia! <3
    Itse mietin kaamosväsymystä tässä kärsiessäni, että voi kun elämänrytmi olisi enemmän sellainen kuin ennen. Valoisaan vuodenaikaan tehdään kunnolla töitä ja pimeään aikaan hiljennytään, tehdään välttämättömät arkiaskareet ja korjaillaan välineitä ensi vuotta varten. :)

    Blogissa muuten mukava haaste vähän aihetta sivuten. :)
    http://villivarpunen.blogspot.fi/2016/11/arjen-pienia-iloja-mikroelamyshaaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuota olen paljon tässä pohtinut ja haaveilen, että tässä tulevina vuosina se olisi mahdollista. Nyt ei ole kun työpäivät on "tuplavuorojen" helminauha viikkoja ja kuukausiakin. Odotan taas kovasti tammikuun loppua, jolloin alkaa rauhallisempi kausi ja tiedän jo nyt, että silloin taas alkaa kaikenlaiset siemenluetteot olla hiirenkorvilla ;) Ajatella, sitten muutamia kuukausia ja on taas Ugin minifarmit ;) Pelkkä ajatus on ihan pökerryttävä, koska se edustaa mulle juuri sitä kotoilukautta. Kiitos haasteesta! Nappaan sen huomenna jos vaan jaksan. On niin väsy nyt, että jos vaan saa vapaapäivän järjestettyä, on ihan peruskotiasioita paljon ja sitten sitä melkeen vaan nukkuukin, mutta hengessä ollaan mukana täällä! Tsemppiä rakennusmaalle sinne :)

      Poista
  6. Kauniita kuvia kauniista kodistanne♥♥
    Minulla kampaajakäynnit eivät todellakaan ole hiljaisia mietiskelyn paikkoja....kun kampaaja on lähtöisin Unkarista ja minä Karjalasta, niin juttua riittää...ja tempperamenttiä....ja naurua...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kuulostaa hauskalta! Mä olen ollut kovin laiska kampaamoasiakas viime vuosina, mutta nyt kun tuossa omalla kylällä on valtavan hyvä ja mukava kampaaja, sitä mielellään ottaa sen pienen oman hetken välillä ja käy möyhittävänä ;)

      Poista
  7. Heti aloin seurailla sinua istassa! Oikein kauniita kuvia oletkin sinne jo ehtinyt postailla. Se on niin nopea ja näppärä paikka lisäillä kuvia milloin mistäkin. ☺️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :) Toivottavasti seuraan suakin, yritän ainakin napsia seurantaan teitä kaikkia kun vaan eteen tulee :)

      Insta on ihan kiva juttu, kun aina ei ehdi kirjoittelemaan juttuja pidemmin, mutta blogia se ei tule korvaamaan kuitenkaan. Näen Instan enemmänkin kuvapäiväkirjana ja tämä blogi sitten kertoo siitä its eelämästä vanhassa talossa :)

      Poista
  8. Löysin myös tieni instan puolelle - vaikka itse olen laittanut sinne kuvia vähän harvakseen:) Täällä blogissa viivähdetään kauemmin ja lueskellaan kuulumisia - siinä mielessä vetoaa enemmän:) Mutta siis molemmat on nyt valloitettu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmat valloitettu :D Juuri niin itsekin tuossa tuumasin eilen. Ihan kiva instaillakin. Aina ei kamera ole matkassakaan ja näin talviaikaan ei tapahdu talolla joka viikko mitään erityistä, josta saisi jutunjuurta kun on jo kolmas talvi talossa alkanut (oh, kolmas! voisiko uskoa!) ;)

      Poista

Kiitos kun kommentoit!