jovela

jovela

tiistai 27. joulukuuta 2016

Jutun juuria

Mistähän sitä aloittaisi, kun aikaa on taas hujahtanut tovi. Viimeisten viikkojen aikana on todella joutunut miettimään omaa jaksamistaan, omaa elämäänsä ja sen suuntia. Maaliskuun viimeisenä viikonloppuna meillä tulee täyteen jo kolmas vuosi tässä talossa. Se tuntuu kuluneen niin nopeasti ja toisaalta siihen mahtuu niin paljon ja nyt tuntuu siltä, että olemme valovuoden päässä siitä mitä kuvittelimme ja toisaalta, että olemme juuri siellä missä pitääkin. Hassu yhtälö.

Arki täällä erilaisen elämisen talossa on muotoutunut peruspalikoiltaan niin tavalliseksi ja normaaliksi, ettei enää osaa kaikesta kertoakaan. Epätavallisesta on tullut tavallista ja aikaisemmasta tavallisesta jotain niin etäistä, että se jaksaa hämmästyttää kun kohdalle osuu. Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut, se mitä henkilökohtaisesti lähdin hakemaan. Piti downshiftata kohti ns. normaalia työaikaa ja hetken se toimikin hyvin. Kävi kuitenkin niin, että huomaamattani olen takaisin siinä mistä lähdin, kirjaimellinen tuplavuoro on normaali työpäivä viikonpäivästä huolimatta, eikä aina sekään riitä. Havaihduin iloitsemasta jos viikonloppuna tein jonain "vapaapäivänä" vain 6 tuntia töitä. Tähän on nyt pakko tehdä muutos ja se on suurin tavoitteeni vuodelle 2017. Määräänsä enempää ei jaksa, eikä pitäisikään jaksaa, eikä voi jaksaa. Ihmisestä tulee kokoaikaväsy, mitkään satunnaiset korjaavat unimäärät eivät enää auta ja ihminen etääntyy itsestäänkin. Kun ei ole aikaa enää ihan tavallisillekaan asioille, ei ole aikaa itselleen, muille tai millekään muulle. Keskeytyksetön kiire ja väsymys on näkynyt täälläkin. Blogiin ei ole ollut lainkaan aikaa, eikä jaksamistakaan. Mistä sitä toisaalta olisi kirjoittanutkaan? Tänään istuin koneella 16 tuntia, kuten eilen ja todennäköisimmin huomennakin ja kaikkina muinakin päivinä tähän maailman aikaani? Ei sellaisesta ole jutulle juureksi, tai ainakin aiheena silloin olisi jotain aivan muuta kuin se, mistä tämän blogin piti kertoa ja niille juurille on nyt palattava. Se palo ja rakkaus erilaiseen elämään ei ole sammunut, enemmänkin korostunut ja käynyt vahvemmaksi. Ne pienet hetket, jotka on saanut olla olemassa kodin emäntänä, ovat vaan korostaneet ymmärrystä siitä, kuka ja mitä haluaa eniten olla.

Olin niin pitkään sitä mieltä, että Instaa en blogille avaa, koska todennäköisesti en ehdi sinne mitään heittelemään, mutta täytyypä myöntää, että tuo meidän insta on ollut nyt sellainen oljenkorsi, jonne on voinut tallentaa niitä pieniä taukoja ja hetkiä elämässä, jotka ei sisällä leipätyötä. Blogin päivittäminen ja muiden blogien seuraaminen vie paljon aikaa ja nyt kun omassa kamerassakin on jokin häikkä, kännykän kautta hetkien tallentaminen on ollut helppoa ja nopeaa. Sinällään hauskaa, kun nuo kaksi sanaa ei ole arvoltaan erityisen korkealla omassa mielessäni, helppo ja nopea, mutta joskus nekin ovat paikallaan!

Mitään ruikutuspostausta tästä ei ole tarkoitus tehdä, joten jotain muutakin asiaa toki on. Sitä tavallista! Ei ehdi joulu päättyä kun ajatukset ovat jo tulevassa satokaudessa :D Tuossa jokin aika sitten tuli jo tilattua ensimmäiset siemenet, kun halvalla sai, kuten Vilenin Sulo tapasi sanoa. Joulupäivänä oli sitten mukavaa rapistella siemenpusseja, uusia ja vanhoja, omia ja ostettuja sekä tutkailla muutamaa uutta kirjaa ja 2017 Satokalenteria.


Tuo Satokauden ruokaa on muuten mukava keittokirja kotipuutarhurille ja heille, jotka tykkäävät kävellä metsässä noukkimassa marjoja ja sieniä sekä villiruokaa. Samoin tuosta kalenteristakin löytyy mielenkiintoisia ja hyviä vinkkejä tältä kannalta katsottuna. Punaruutuinen kirja kuvassa taas on Mielensäpahoittajan Keittokirja ja vaikkakaan se ei tarjoa paljon kokkaavalle mitään uusia ideoita, se on kyllä aivan yhtä hauska ja osuva kuin itse kirjatkin. Olen monen monta kertaa kuunnellut Antti Litjan ääninäyttelyn lahjoja äänikirjaversiona samaisista teoksista ja naureskellut huumorimielessä kirjoitetettujen kirjojen mielenpahoitustarinoille, joissa kuitenkin on ihan oikeasti jokin asia, joka voisikin olla toisin. Kehtaan jopa tunnustaa olevani monesta asiasta samaa mieltä, vaikken ruokapuolella ihan yhdykään lausahdukseen: "Tahdon entistä, en etnistä!"

Ruokapuolesta tuli mieleen, että oletteko testanneet kuivattuja appelsiinirenkaita? Ovat hyviä! Meillä niitä oli kuusessakin koristeena, mutta ne ovat niin hyviä, että maistuvat kyllä ihan syötävinäkin.


Pöläytin kullekin appelsiinirenkaalle hieman vaniljasokeria ennen kuivuriin laittamista ja voi mikä tuoksu siitä syntyykään! Todella paljon on tullut rouskuteltua kiekkoja sellaisenaan (ei kuoria), mutta toki näille on muutakin käyttöä. Ensinnäkin kuivatut appelsiinit ovat mitä mainioimpia kuuman juoman maustajia! Viipale teemukiin ja voi mikä ihana maku siitä tuleekaan! Myös kylmät juomat limonadeista drinkkeihin virkistyvät aplarilla ja ovathan ne kauniita. Juhlava vesikannu appelsiiniviipaleineen maistuu hyvälle ja näyttää kauniilta. Jouluaikaan sopiva kohde on tietenkin glögi, mutta jopa kahvi saa kivan uuden maun, kun sen maustaa appelsiinikiekolla ja kuivaa appelsiinirouhetta voi käyttää erilaisten kuivattujen yrttien kanssa omana teesekoituksenaan. Noin muuten rapsakoita appelsiineja voi käyttää monipuolisesti vaikkapa jälkiruoissa, leivonnassa, kanaruokien mausteena ja koristeena, salaateissa ja kun heittää kuivia appelsiineja ilman kuorta tehosekoittimeen, syntyy apelsiinijauhoa, joka taas on superhyvää viilin, jogurtin, jälkiruoan tai vaikkapa leivosten ja täytekakkujen päällä. Kuivat appelsiinit voi myös napsauttaa neljään osaan, dipata suklaaseen ja herkutella sormiaan sotkematta haukkaamalla hedelmälihan pois, jolloin jäljelle jää vain kuoret.

Kun tekee kuivattuja appelsiinikiekkoja, syntyy vääjäämättä hävikkiä, eli ne appelsiinien kannat. Nekään eivät mene hukkaan. Appelsiini on itsessään öljyinen hedelmä ja sen kuivahtaneita kantoja voi käyttää sytykkeinä! Sytyttyään kantapala suorastaan roihuaa ja palaa hyvän tovin.


Viimeisen kuukauden aikana ei ole tapahtunut vissiin sen kummempia. Maailman asioita on seurattu, niitä surtu ja pohdittu mihin tämä maailma onkaan menossa niin monella taholla ja tapaa. Selkä on kiukutellut istumauupumustaan, jotain pientä kropan kiukuttelua on muutenkin ollut, mutta jospa se tästä kun pääsen taas tammikuun loppupuolella pidemmäksi aikaa normaalin ihmisen rytmiin. Yksi vajaan tunnin sähkökatkoskin koettiin jälleen, kun lähialueen sähkönjakokeskuksessa oli ollut jonkinlainen tulipalo. Maailman menoa, arkisia asioita ja tietenkin joulu, joka meni aivan liian nopeasti.

Tammikuussa alkakoon uusi aika, sellainen, jollainen pitikin. Myös blogin anti tulee muuttumaan tai oikeastaan siitä tulee enemmän sellainen, jollainen pitikin. Tarina siitä, kun kaksi kaupunkilaista jättää entisen elämänsä ja muuttaa maalle, nyt jo melkein 150 vuotiaaseen, kertaalleen hylättyyn taloon katuvalottoman tien varrella ja miten täällä oikeasti eletään hieman nykyajasta poikkeavalla tavalla. Julkaisen myös niitä toivottuja reseptejäkin ja ehkäpä jonkinlaisen koko viikon ruokajatkumojutunkin, jollaista on pyydetty monta kertaa, eli miten voi hyödyntää sitä omaa satoa tai kokkailla edellisiä kokkailuja hyödyntäen, vaikka ei olisikaan omaa kasvatusplänttiä. Kotivara-asiat taatusti jatkuvat ja meiltä löytyy myös monia mielenkiintoisia kirjoja omaan elämäntyyliimme liittyen, joita voisi hieman esitellä ja joista joku muukin voisi olla kiinnostunut. Ajattelimme myös tehdä enemmän tuotetestauksia tämän aihepiirimme saralla. Ei, blogista ei edelleenkään ole tulossa sponsoroitujen postausten tyyssijaa, mutta joitain juttuja saatamme ottaa mukaan lahjomattomaan tyyliimme ihan siitä syystä, että kun katselin suosituimpia postauksiamme, niiden kärkijoukossa on ihan kaikki lämmöllä toimivasta kamiinapuhaltimesta pulsaattoriin, petroolilämmittimiin, kasvikuivuriin, ekologiset patjat/peitot/petivaatteet, vesipuhdistamoon jne, eli hieman erilaisen elämään liittyviä tuotteita ja laitteita, joista ei aina tiedetä ja ainahan se on helppo luvata kaikenlaista, kun houkuttelee asiakkaita kassan kautta kotiin. Meidän oma matkamme kohti omavaraisempaa (ei omavaraista, vaan omavaraisempaa) elämää on vielä niin alkutekijöissään, että sitä taivalta voidaan hyvin matkata yhdessä täällä blogissa ja ylipäätään nämä vajaa 3 vuotta ovat opettaneet sen, että nopeasti ei ainakaan meillä asiat muutu. Matka on enemmänkin pieniä asioita, joista muokkautuu normaali arki tavallaan huomaamattaan ja monen asian kohdalla ei ole löytynyt aikaa tai jakamistakaan, jotta hyvät suunnitelmat olisivat voineet toteutua siten mitä sitä kuvitteli. Nyt alkaa niiden aika. Vuonna 2017 isännän perinnepaja tehdään, omavaraisuusasioita pohditaan ja toteutetaan edelleen ja elämä saakoon tasaisemman rytmin sitä kohti, josta haaveilimme. Tätä kaikkea sitten olisi ajatuksena tallentaa tänne blogiin viikottain, varmaan sunnuntaisin.

Sitä ennen tätä elämää voi halutessaan seurata tuolla Instan puolella, jossa yleensä ehdin joka päivä laitella jonkun kuvan ja pari lyhyttä videopätkääkin sieltä jo löytyy. Ainakin nuo meidän karvaotukset ovat siellä läsnä usein, sillä Freya on vielä kasvava kissa ja sen kasvua ja ihan sitäkin, miten villikissapennusta tuli ihmisiä rakastava sylikissa, on mukavaa tallentaa muistoiksi. Freya on todella kasvanut! Se on nyt 5-kuukautisena puolitoistavuotiasta Pippaa suurempi ja tuntuu kasvavan joka päivä vaan enemmän. Ja Ferya on todella ihmisrakas, todellinen rakkauspakkaus sylikissa, jonka kehräämisellä ei ole mitään määrää. Vieraat vielä toki alussa jännittävät, mutta esimerkiksi kun Hexun blogin Helinä piipahti täällä pari viikkoa sitten, Freya oli hyvin kiinnostunut siitä, mitä Helinä näperteli ja siinä sitten tultiin jo ihan itse vieraan ihmisen luo.

Niin ja se ihka ensimmäinen joulurauhan julistuskin tuli koettua! Oli se kyllä juhlavaa ja kiva kokemus. Vissiin lähetykseen ei päädytty, vaikka TV-kamera tiiviisti siinä kepin nokassa ja nenän edessä heilui kuin jammaileva kirahvi. 


Tähän loppuun vielä muutama kuva Jovelan joulusta 2016, kaikki kuvat valitettavasti tuolta Instan puolelta ja siellä niitä on lisää, koska tosiaan omassa kamerassa on jokin häiriö, jota en ole ehtinyt vielä selvittää, joten kännykkäkuvilla mennään.



Siispä, hyvää lähestyvää vuodenvaihdetta ja iloa alkavalle uudelle vuodelle. Tuokoon se itse kullekin juuri sitä, mitä eniten kaipaamme ja tarvitsemme.

Lämmöllä

Jovelan Johanna

38 kommenttia:

  1. Ihanan näköisiä purkkeja sisältöineen ja kivoja vinkkejä noihin kuivattuihin appelsiineihin liittyen - kiitos niistä<3
    Leppoisaa loppuvuotta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi :) Laita hei mulle se linkki siihen etikkajuttuun kun joudat :) Mä en löytänyt sitä :(

      Poista
    2. Tässä tämä linkki - sorry, kun kesti:) Nestemäinen skrapa on jo ollut koekäytössä, ja kyllä se tuntuu jään pehmittävän. Tuo jäänesto-ominaisuus kyllä taisi olla ylilupausta, mutta testaukset täällä jatkuvat edelleen, sillä kovia pakkasia ei täällä ole vieläkään.

      http://sisustellen.blogspot.fi/2016/12/uusi-diy-lahjaidis-autoilijalle.html

      Poista
    3. Voi kiitos, kun tulit tuomaan linkin! Menen nyt heti tutkimaan mitä olet testaillut! Hurjan kiinnostavalta kuulostaa!

      Poista
  2. Hyvää uutta vuotta myös sinne Jovelaan! <3 Itse tein sen moka, etten tajunnut tänä vuonna itse vetää jarruja päälle ajoissa, joten kroppa teki sen puolestani. Nyt maksellaan veroja, mutta olen myös oppinut sanomaan "ei" ja vetämään rajan siihen missä oma jaksaminen alkaa tökkiä. Himmaile sinäkin ajoissa. Työ ei tekemällä lopu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei lopu ei ja asiaa puhut. Vanha koira ei vaan tunnu oppivan edes vanhoja temppuja ;D Kyllä se tästä ;)

      Poista
  3. Todellakin, muista välillä rauhoittua ja nauttia siitä mistä haluat. Odottelen innolla ensi vuoden postauksianne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä on tulossa kyllä :) Iloista vuodenvaihdetta mummolaan :)

      Poista
  4. Mukava kuulla Jovelan kuulumisia pitkästä aikaa! Stressitöntä, rauhallista ja rentouttavaa loppuvuotta sekä uutta vuotta! <3

    VastaaPoista
  5. Kylläpä oli kiva kuulla Jovelasta kuulumisia, vaikka instassa kuvia olenkin seuraillut. Aikapulan vuoksi on ymmärrettävää asioiden priorisointi ja silloin usein bloggailu jää vähemmälle. Nuo kuivatut appelsiinikiekot ovat kyllä niin kauniita! Mekin lähdemme huomenna omalle talovanhuksellemme loppuvuoden viettoon. Mukavaa viikonjatkoa sinne Jovelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se joskus menee ja yrittäjä ei aina voi valita, vaikka miten haluaisi :) Vapaus ja vastuu samassa pulkassa ;) Suloista loppuvuotta ja iloista alkavaa! Nauttikaa talovanhustelusta :)

      Poista
  6. Mukava kuulla Jovelasta ja siitä että blogi jatkuu. Ehdin jo huolestua, että jotain kurjaa on tapahtunut.

    Rentouttavaa joulun aikaa ja parempaa Uutta Vuotta 2017! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Tämä on välillä tällaista, mutta ei mitään sen vakavampaa. Aikapulaa ajoittain :) Hyvää loppuvaa ja alkavaa vuotta sinne :)

      Poista
  7. Kyllä se niin on, että työ on tärkeä osa elämää, mutta kun se rohmaisee lähes kaiken valveillaoloajan, niin ei kenelläkään ole kivaa. Ihana lukea, että pääset sinäkin pomppaamaan oravanpyörästä pois ja siirryt normaalimpaan elämään. Niin täälläkin on tehty ja ihan lyhyen kokemuksen jälkeen voin todeta olevani jälleen oma itseni. Hässäkässä kadotin ilon ja luovuuden lähes kokonaan. Mutta kaikella on aikansa ja tarkoituksensa, uskoisin. Siispä nyt nautitaan tästä uuden alusta, eiks je! Joulun aika meni akkuja ladatessa ja niin taitaa mennä vielä tämä viikkokin. Pyjamapäivät ovat joskus pelastus ja nautinto:)
    Minä jo vähän haikailin noiden siemenien perään, mutta en vielä ole tehnyt asian eteen mitään. Ajattelin aloittaa puutan suunnittelun tässä kuluvalla viikolla ja sen myötä uppoutua hankkimieni kirjojen pariin. Ei aikaakaan, kun latva-artisokat pitää jo pistää kasvamaan. Kevättä kohti siis uusin purjein ja tuuli! Ihania loppuvuoden päiviä sinne teille !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Niin tyhjentävän kommentin heitit, ettei tuohon ole paljoa lisättävää! Ajatella, pian taas hääräillään puutarhan kimpussa ja päivän valoisa aika pitenee jo 2 minuuttia vuorokaudessa :D Pienet ne on ihmisen ilot ;)

      Kohti uutta mahtavaa vuotta ja kevättä todellakin! <3

      Poista
  8. Oikein hyvää Uutta Vuotta ja kiitos menneen vuoden mukavista postauksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kun jaksat lueskella meidän juttuja ja hyvää alkavaa vuotta sinnekin :)

      Poista
  9. Suaapi sitten ilmoittaa mulle kun se seuraava inspis iskee siementen tilausten suhteen. Jos vanhat perinteet pitää paikkansa, niin siihen ei kauaa mene. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä niin kuvittelet tuntevasi mut ;D Rontti :D Ja niin oikeassa ;D

      Poista
  10. Melkein pelkäsin, että tähänkin blogiin tulee loppu, mutta onneksi ei :D Niin moni lukulistalla ei nykyään päivity kuin harvoin tai ei ollenkaan. Eräskin rouva Walesista (Our new life in the country), joka bloggasi joka päivä kahteenkin blogiin, lopetti kuin seinään molemmat. Aina ei jaksa ja itsellänikin on jaksamisvaikeuksia töissä ja se vaikuttaa vapaa-aikaan todella paljon.

    Uutta innostusta koitan saada harrastuksiin ja pitkään jahkailtuani tilasin muuten juuri saman kasvikuivurin! Innolla odotan myös kotivara juttuja ja mitä kaikkea muuta teillä kuivaillaan ja ne kirjaesittelyt ois ihan parasta ja puutarhajutut ja kauhea uteliaisuus iski että mistä tilasit siemeniä :D Niin moni aihepiiri kiinnostaa valtavasti. Hyvää uuttavuotta ja kiitos menneistä ja tulevista postauksista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti kuivurista on siellä yhtä paljon iloa kuin meille on ollut omastamme. Se on osoittautunut niin monikäyttöiseksi laitteeksi, etten kuuna päivänä olisi arvannut!

      kiitos itsellesi kun jaksat seurata meidän tarinoitamme täällä. Blogia en ole lopettamassa, on vaan ollut niin harmillisen haastava aika jo tovin, ettei ole ollut aikaa kirjoitella, eikä ole ollut oikeen mistä kirjoittaa siitä samasta syystä :) Kirjoista on tulossa ihan piankin postaus ja kotivaran vähemmän puhutuista jutuista. Olen jo tehnyt tulevalle vuodelle pientä aiheidealistaa itselleni, jotta voin keskittyä blogin kautta asioiden jakamiseen kanssanne paremmin :)

      Poista
  11. Kiitos tärkeästä tekstistä ja voimaannuttavien suunnitelmien jakamisesta. Asioiden merkityksellisyyden pohdinnan paikka ja aika itse kullakin. Onnea vuodelle 2017!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, hannamaria! Te tuotte läsnäolollanne niin monta kertaa iloa ja voimaa omiin päiviimme täällä :) Loistavaa alkavaa vuotta sinne!

      Poista
  12. Kylläpä helpotti, kun näin päivityksen tulleen, melkein jo ehdin huolestua! Ja lisäksi tekstissä oli maaginen sana perinnepaja! Oi-joi, heti alkoi kaikenlaisia ideanpoikasia pyöriä päässä tilausta varten ;-)
    Voi kunpa vielä saisit vähän tasattua työmäärääsi. Ihan omasta kokemuksesta tiedän mikä on lopputulos, kun tekee 8 viikkoa putkeen 14 tunnin työpäiviä lauantait ja sunnuntait mukaanlukien. Eikä ollut edes omaa yritystä, ihan palkkatöissä olin. Toipuminen vei paljon kauemmin kuin itse työrupeama, kotona kävelin päin ovenpieliä ja kaduilla meinasin jäädä autojen alle, kun ei vaan reaktio pelannut.
    Joulurauhaa siteeraten riemullista vuodenvaihdetta ja entistä parempaa tulevaa vuotta!

    Maritta

    VastaaPoista
  13. Muutama viikko ja sitten tasaantuu taas :) Perinnepaja on meidän 2017 pääprojekti, jotta isäntä pääsee oikeen kunnolla lempipuuhaansa ja saa tuotettua kivoja perinteisiä pajatuotteita ja ehkäpä jotain muutakin pientä myyntiin :)

    Onnellista alkavaa vuotta ja hauskaa uuttavuotta sinne :)

    VastaaPoista
  14. Löysin sattumalta blogisi ja olen nauttinut raikkaista teksteistäsi ja luonnonläheisestä ajatusmaailmastasi. Olen aikanaan tehnyt samantyyppisen valinnan kuin sinä, tosin me muutimme mieheni kanssa pieneen mummonmökkiin vanhalle maatilalle. Meillä oli ja on edelleen hyvin samanhenkisiä tavoitteita kuin teillä. Me olemme jo viisikymppisiä, siksi uskallan antaa sinulle pienen vinkin. Muista, Johanna, että elämänmuutos vie aina aikaa, uusi ja vanha elämä painottuvat eri aikoina eri tavalla, työn merkityksen vähentyminenkin tapahtuu hissukseen, vanha työkeskeinen minä ottaa joskus yliotteen, sitten uusi luomuidentiteetti taas vahvistuu. Ajan kanssa maalaiselämä vie voiton, mutta muutos ei tapahdu hetkessä. Minä kipuilin ihan samalla tavalla kuin sinä, revin itseäni työssä ja kotona kaikkine viljelyksineni ja askarteluineni. Monena kesänä kasvimaalla oli enemmän rikkaruohoa kuin varsinaista syötävää.Osa sadosta jäi maahan, kun rouva ei muistanut nostaa sitä edes ylös. Sitten vain tuli aika, että tajusin, että minulla on hyvin vähän yhteistä työkavereiden kanssa ja että minun elämäni tärkeimmät asiat ovat vaatimattomassa elämässäni omassa kodissani. Toivotan teille onnea elämäänne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi ja vinkit ovat aina tervetulleita :) Juuri näin! Muutokset vie aikaa ja aina sitten voi tullakin sellaisia tilanteita, että oman vastuutilanteen vuoksi on tehtävä enemmän mitä palkansaajalta voitaisiin lain myötä edes sallia. Yrittäjyyden kolikossa on aina kaksi puolta :)

      Vaatimaton elämä on se, mitä itsekin tässä elämänvaiheessa kaipaa. Muut on jo nähty ja koettu, aikansa on ehtinyt kaikenlaista häärätä milloin missäkin. En siis ole itsekään ihan nuorikko enää, mittari on kilahtanut jo neljänkympin loppusuoran suuntaan ;)

      Oikein hyvää alkanutta vuotta ja kaikkea hyvää sinne mummonmökkiinne :)

      Poista
  15. Voi Johanna, kyllä sinun nyt pitää kuunnella itseäsi ja hellittää tuosta liian työteliäästä rytmistä! Tämä on määräys :). Onneksi Jovela antaa leppostamiseen mitä parhaat puitteet, uskon, että pystyt vähän hiljentämään tahtia, kun näin julkisestikin sen meille lupasit. Toivottavasti löytyy keinoja hallita ja hillitä työmäärää, koska varmaan jotain järjestelyjäkin se edellyttää? kaikkea hyvää sinulle ja teille sinne ihanaan Jovelaan uudelle vuodelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Määräys otettu vastaan ja ymmärretty itsekin! Yksi syy siihen, että ylipäätään tästä mainitsen blogissa on se, että se konkretisoituu. Vuosi 2017 on paluu siihen mitä pitikin olla oman olemisen ja jaksamisen osalta.

      mahtavaa vuotta 2017 Iduriin ja idurilaisille ja kiitos, Pilvi menneen vuoden rentouttavista ja inspiroivista jutuistasi blogissa!

      Poista
  16. Toivotan Jovelaan Oikein Hyvää ja Leppoisaa Uutta Vuotta!
    Ja kiitos kun jatkat blogia, itse kun en ole Instaan vielä "langennut".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sitä samaa Mamma Vee :) Kaikkea hyvää alkaneelle vuodelle :)

      Poista
  17. No, ihmisen aivothan toimivat niin, että luomme rutiineja. Se helpottaa aivoja, kun ei tarvitse tehdä päätöksiä uudestaan ja uudestaan. Siinä se ansa sitten piileekin - rutiineja on vaikea muuttaa. Siksi siihen tuttuun työnteon malliinkin putoaa yhä uudelleen.
    Ajan kanssa asioita saa muutetuksi ja toivottavasti ymmärrys siitä, miksi muutos on vaikeaa auttaa sen tekemiseen!
    Ihanaa alkanutta vuotta Jovelaan!
    t:Tiitiäinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Rutiinit ovat tärkeitä, mutta sudenkuoppaisia ja jos on yhtään työnarkomanian piirteitä, sitä vaan ajautuu mukana ;)

      Hyvää alkanutta vuotta sinne! Tuokoon se mukanaan riittävästi kivaa ja hyvää, mutta pieniä haasteitakin, jotta elämä pysyy virkeänä ;)

      Poista
  18. Saadaanko lukea Taimi-neidin päiväkirjan viimeiset osat kohta? ❤

    VastaaPoista
  19. Kyllä! :) Heti kun saan tämän projektin käsistä, niin kirjoitan sen auki. Ne merkinnät kalenterissa ovat niin vaikeaselkoista käsialaa ja pientä tekstiä, että niitä joutuu käymään läpi suurennuslasin kanssa kauttaaltaan, joten se on toooosi hidasta ja silmiä rasittavaa hommaa :) Tässä tammikuun aikana kuitenkin yritän saada sen viimeisenkin osan postattua :)

    VastaaPoista
  20. Hei.
    Löysin vahingossa blogisi eilen. Skrollailin sen läpi pikakelauksella kokonaan. Pysähdyin kohtiin missä kuva herätti mielenkiintoni. Kopsasin muutaman ohjeenkin itselleni muistiin. En ole koskaan ajatellutkaan hankkia kuivuria itselleni, mutta aikani kun kelailin niin mielenkiintoni vähän heräsi asian suhteen tänään yön yli nukuttuani. Jossain kohtaan jopa esittelit koneen blogissasi, mutta en millään muista oliko se blogaus jossain vuosia sitten kirjoitettu. Sitäpä on vaikea enää löytää, joten voinko kysäistä tässä, että minkä merkkinen laite teillä on? Hinnankin muistaakseni olit siihen laittanut. Eniten minua kiinnostaa se miten paljon se vie sähköä, eli mitä sen myllyn pyörittäminen 10 h maksaa. Yleensä kun kaikkien lämpenevien/kuumenevien laitteiden käyttö on se mikä vie eniten sähköä taloudessa...!!
    T: Maalla Asuva Nainen

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!