jovela

jovela

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Keittiökompostitesti ja puutarhapuuhia

Tervehdys taas Jovelasta!

Täällä on arki kulkenut tavalliseen tapaan töiden ja kotoilun merkeissä. Tänä viikonloppuna oli tarkoitus käydä Turun puutarhamessuilla, mutta sain riesakseni kiusallisen tulehduksen jalkaan, joka on tässä viikon päivät hidastanut harmillisesti menoa. Jäivät sitten nuo messut välistä, mutta eipä tuo haittaa. Ihanan Louhisaaren linnan Kalmilaisessa hyötypuutarhassa on yleisölle vapaat erikoiskasvimarkkinat 28.5.2017 klo 11-17 ja kun kyseessä on 1700-luvun hyöty- ja koristekasveihin erikoistunut puutarha, sieltä löytynee juuri meitä eniten kiinnostavia taimia. Lisäksi edeltävänä viikonloppuna tässä meidän naapurikaupungissa Uudessakaupungissa on perinteiset Maaseutu- ja puutarhamessut, eli minifarmit, josta olen aina tehnyt kivoja löytöjä, joten ei nyt ihan hirmuisesti harmita nuo sivu suun menneet Turun isot messut, joiden anti edellisellä kerralla jäi omalta kohdalta kovin laihaksi. Tuntui eniten olevan kuitenkin likimain samaa kukkamukulaa joka toisella näytteilleasettajalla ja sillä käyntikerralla olisin eniten kaivannut hyötykasveja. Kivat messut ne olivat, mutta eivät vaan osuneet omaan tarpeeseen anniltaan.

Bokashi-keittiökompostointia

Täällä on päästy nyt biojätteen mehevään kierrätykseen, sillä hankimme Bokashi-keittiökompostorin. Luin siitä jo vuosi-pari sitten muutamassakin paikassa, mutta miten sitten jäikin sen tarkemmin tutustumatta aiheeseen. Ehkäpä silkka ajatus keittiössä muhivasta hajupöntöstä ei vienyt kiinnostusta sen edemmäs, mutta ilokseni on nyt sanottava, että olinpas ajatukseni kanssa niin väärässä kuin olla voi! Meidän piti tilata Bokashi jo tuossa loppuvuodesta, mutta unohtui muiden tohinoiden jalkoihin. Asia korjattu!

Bokashin idea on tuottaa elävien mikro-organismien avulla fermentoiden, eli hapattaen mahdollisimman luontoystävällisesti tuotettua kompostimultaa. Kompostointi ei aiheuta hiilipäästöjä tai metaanikaasua ja lisäksi Bokashi-kompostointi on yleiskompostiin verrattuna nopea ja hajuton. Sivutuotteena syntyy jatkuvasti ravintonestettä, joka laimennettuna soveltuu kaikille kasveille ja taimille lisäravinteeksi.


Kompostorin käyttö on todella yksinkertaista. Ensin täytetään bioastiaa biojätteellä ja noin litraa kohti biojätettä siroitellaan ruokalusikallinen tai kaksi Bokashi-rouhetta. Fermentoitumisen aikana kompostori tuottaa suotonestettä, eli lannoitenestettä, jota valutetaan kompostin hanasta parin päivän välein.


En tiedä mitä odotin, mutta yllätyin todella paljon siitä, että komposti ei todellakaan haise! Luonnollisesti sen ei oleta haisevan, koska biojäte on tiiviisti suljetussa astiassa, mutta täytyyhän se kansi avata kun lisäät biojätettä kompostoriin. Kun kannen avaa, ei ilmaan ryöpsähdäkkään kamala lemu! Myöskään kompostorin tuottama neste ei haise, vaan siinä on sellainen mieto käymisen tuoksu. Itselle tulee mieleen mäskin, oluen ja etikan sekoitus hyvin mietona.


Meidän keittiökompostori tilattiin Hyötykasviyhdistyksestä ja se maksoi 109 euroa. Vertailussa löysin toisenlaisiakin starttipakkauksia aavistuksen halvemmalla, mutta niissä Bokashi-rouhetta oli selkeästi vähemmän, joka toki vaikuttaa hintaan. Tämän setin mukana tullut määrä rouhetta (2 Kg) riittää n. 300 keittiöjätelitran käsittelyyn. Kompostoriastioita on kaksi. Ensin täytetään yksi astia keittiöjätteellä ja jätetään se tekeytymään 2 viikoksi. Sen jälkeen biojätteen voi jo kipata käyttöön. Multaantuminen vie joitain viikkoja. Yhden astian käydessä täytetään toista astiaa ja näin syntyy jatkuva biojätteen Bokashi-kierto.

Olisi kiva kuulla miten te muut Bokashi-kompostointia testanneet olette kokeneet kompostoinnin käytännössä ja mitä mieltä olette olleet kompostoreista noin muutenkin. Itse olen yllättynyt siitäkin miten hyvin ja loppuun saakka, ainakin tämä starttipaketti, on laadullisesti ja ajattelultaan valmistettu. Astiat on suunniteltu hyvin. Kansi todella pitää kompostin ilmatiiviinä mutta kannen materiaali on pehmeää muovia, joten kannen avaaminen on helppoa. Kompostorit eivät ole rumia ja ne asettuvat napakasti myös päällekkäin, joka säästää tilaa. Kompostiastioissa on hana, josta voi valuttaa suotonesteen tuotepaketin mukana tulevaan astiaan. Bokashi-rouhepussin mukana tulee pussin sulkija, pieni kauhalusikka ja kätevä, ilmatiivis sirotteluastia. Rouhetta lisätessään tarvitse taiteilla suuren pussin kanssa ja rouheen saa siroteltua sopivassa määrin kompostoriin. Lisäksi pakkauksen mukana tulee otinkahvallinen painaja, jolla biojätettä saa tiivistettyä siististi kompostorissa. Tämä on ollut siitä harvinainen tuotekokonaisuus, etten ole käytössä keksinyt siihen mitään parannustarpeita. Kaikki on suunniteltu toimivaksi ja helppokäyttöiseksi kokonaisuudeksi tarpeellisine lisäosineen.

Muuten, Bokashi-kompostorin voi ilman muuta tehdä myös itse ja googlettamalla löytyykin paljon hyviä vinkkejä t-s-i kompostoreihin jos valmissetti ei innosta.

Bokashi-lannoitevesi

Toistaiseksi ainakin näyttää siltä, ettei mainospuheet Bokashin tuottamasta lannoitevedestä ole liioiteltuja. Meillä mandariinipuu  villiintyi Bokashi-ravinnevedestä niin, että kasvaa suorastaan silmissä. Kuvassa vaaleanvihreät oksat ja lehdet ovat kaikki uutta kasvua kolmen viikon sisällä.

Alemmassa kuvassa on minikurkun (cornichon) taimia, joille olen antanut Bokashi-nestettä. Verrokkitaimet ovat paljon pienempiä, niiden juuret eivät ole niin reteitä (näen juuret astian pohjassa) ja Bokashi-nestettä saaneet taimet tekevät jo nuppuja. Se on toki hieman haastavakin juttu, kun joudumme nyt niitä käsin sitten pölyttelemään jos kukat ehtivät tekeytyä ja aueta ennen kun taimet pääsevät kasvihuoneeseen, mutta niin tai näin, tuo Bokashi säästää rahaa myös siten, että mitään lisälannotteita meidän ei tarvitse ostella. Ravinteikkuutensa vuoksi suotonestettä laimennetaan reippaasti, joten sitä syntyy tässä vaiheessa vuotta enemmän kuin tarve on. Pian meillä saa omena- ja luumupuun taimetkin osansa tästä herkusta.



Tämän vuoden meille uudet kasvatit Myskikurpitsat ovat nekin yllättäneet pontevalla kasvullaan. Parissa päivässä nousivat mullasta napakoin taimin ja siitä sitten valoa kohti. Taustalla näkyy toiset uudet tulokkaat meidän taimivalikoimassa: tumman lilat, melkein mustat paprikat, jotka nekin voivat hyvin. Niin paljon on jo taimia ja tupa niitä aivan täynnä, että piti hakea Gerdassa säilössä oleva kaverin A-hyllykkö niiden kantajaksi, kun kaikki laskutilat tuvassa alkoivat olla täynnä tainta jos toista.

Tuollaiset kivat puulaatikot löytyivät pari viikkoa sitten kirppikseltä. Otettiin kyytiin kaikki 5 kipaletta kun samalla määrällä euroja ne sai mukaansa. Ovat tammea, vanhoja ja hyvin tehtyjä ja toimivat nyt täällä erilaisissa säilytystehtävissä vanhojen stereovalokuvien, siemenpussien ja tarpeellisten tilpehöörien säilöjinä.

Saaristopuutarha -blogin innoittamana mekin uskaltauduimme nyt ensimmäistä kertaa aloittelemaan laatikkokasvatuksen tässä vaiheessa vuotta. Testaamme ensin punasipulilla ja ensi viikolla porkkanalla. Jos onnistuu, mahtavaa. Jos ei onnistu, niin eipä tässä testissä paria euroa enempää menetä ja uudet ehtii kylvää sitten ilmojen lämmettyä normaalin kylvöajan aikaan.

Varhaiskasvatusta keittiöpuutarhassa

Pajalaremontin yhteydessä kanala-lampolasta purettiin huteraksi käynyt välikatto, jonka eristeenä oli verrattain paksu kerros kuivaa ja tervettä olkea. Tätä olkea on nyt hyödynnetty puutarhassa. Sitä on laitettu kasvatuslaatikoihin ja tuleville perenna-alueille sekä noin yleisesti rytöläalueille maanaparannusaineeksi ja rikkaruohojen kasvua hidastamaan. Kasvatuslaatikoissa olevien olkien päälle laitetaan uutta multaa. Ensimmäinen varhaiskevään kasvatuskokeilussa multaan laitettiin punasipulin siemensipuleita. Meillä on muutama pleksilasi ylijäämänä, joiden koko sattumalta on presiis kasvilaatikkoon sopiva, joten kasvatuslaatikko sai lämpökannekseen tällaisen pleksin. Pitää se uskoa, että olkikerroksin vuoratussa kasvilaatikossa on sitä lämpöä, sillä ei mennyt kuin pari minuuttia ja aurinko sai pleksin höyrystymään. Kuvan harmaus ei siis ole heijaste, vaan lämmöstä johtuvaa höyrystymistä.


Ensi viikolla sitten laitetaan ensimmäiset porkkanat siemenkylvönä multaan ja tässä huhtikuussa voisi kokeilla vielä perunaakin laittaa multaan - josko siten saisi juhannukseksi uutta perunaa taloon! Uutta mukavaa testailua tämä kaikki ja perästä kuuluu, kuten tapana on!

Muita asioita

Taimi-neidin sotavuoden tarinaa olen yrittänyt jatkaa, mutta se on hitaanlaista. Mitä edemmäs vuosi menee, sen tiuhempaa, pienempää ja vaikeaselkoisempaa teksti on. Kirjaimellisesti jokainen sana pitää tiirata megasuurennuslasilla, joka auttaa kokoon, muttei käsialaan. Tekstin kasaaminen on kovin työlästä ja selän haasteiden vuoksi ei montaa kalenterin päivää kerrallaan kykene kasaamaan, hyvä jos viikon. Yhden seuraavan kuukauden olen nyt saanut valmiiksi ja työstän sitä seuraavaa. Taimi-neidin tarinaa odotteleville siis tämä tiedoksi. Tulossa on ja parhaani yritän, että saisin sen liian kauan julkaisua odotuttaneen osan postattua.
Jovelassa 3 vuotta

Nyt on ihan jo päivälleenkin 3 vuotta siitä kun muutimme Jovelaan. Edelleen muistan ne viimeiset viikot ennen muuttoa ja sen hetken, kun muuttoauto vanavedessä käännyimme vihdoin tälle nykyiselle kotitiellemme maaliskuun viimeisenä viikonloppuna kolme vuotta sitten. Aurinko paistoi, kevät oli pitkällä. Muistan sen valtavan liikutuksen ja pakahtavan tunteen, jonka koin kun kaarsimme viimeisiä mutkia tutuksi tulleissa maisemissa ja ajoimme tänne pihaan. Vihdoin täällä, vihdoin kotona. Enää ei tarvitse lähteä. Isäntä tuumasi saavuttuamme, että oltais sitten perillä. Ja yli vuoden joka viikonloppuisen ees-taas ajelun jälkeen me olimme tosiaan perillä ja täällä sitä nyt sitten ollaan. Kaduttu ei olla hetkeäkään. Poissaolo kotoa tuntuu joka kerran kaihoisalta ja paluu on silkkaa iloa.

Moni asia on sittemmin muuttunut, moni asia muovautunut ihan tavalliseksi arjeksi ja osa asioista ei ole mennyt ihan siten miten silloin ajatteli tai ainakaan siinä aikataulussa, jonka kuvitteli, mutta kaikki tärkeimmät asiat ovat täällä ja niitä on tullut vaan lisää. Muutto Jovelaan on elämäni paras asia. Yhä edelleen olen pakahtua kun kevätaamuisin päästän koirat ulos ja korviin ei kuulu muuta kuin huikea lintujen kuoro. Tänä aamuna jostain sumun seasta kuului joutsenten kolmitoistuva trööt, metsäkyyhkyjen huhuileva laulu, lokkien huutelua ja pienten lintujen koko maailman täyttävä iloinen sirkutus. Illan pimeydessä on hiljaista ja rauhallista. Pihasauna lämpiää joka toinen päivä ja sinne kuljetaan rahisevaa hiekkapolkua pitkin. Harva se päivä meitä tervehtii joutsenet, pöllöt, ketut, peurat, hirvet, supikoirat tai sadat pikkulinnut. Syksyn tullen on tunnelmallista ja puuhakasta, kun tehdään hilloja, pikkelssejä ja säilötään sekä kuivatellaan satoa, talviaikaan rakastan puulämmitystä, narisevaa lunta saunapolulla, sysimustan taivaan tuikkivaa tähtivyötä talon yllä ja lintulaudalla vierailevia lintuja. Harvoina pyrypäivinä nautin hiljaisesta maailmasta, juon teetä ja tassuttelen villasukissa. Kevättä kohden valtaa niin mieletön puutarhailun ilo, ettei aina meinaa pöksyissään pysyä ja kesäisin on vaan niin ihanaa kun saa kerätä ruokaa suoraan omasta pihasta keittiöön. Kuulostaa idylliseltä ja sitä se onkin. En vaihtaisi tätä elämäntyyliä pois mistään hinnasta. Täältä on löytynyt vapaus joka ruokkii itseään. Ajatus esimerkiksi siitä, että poistuisin suurimmaksi osaksi päivää kotoa hankkiakseni rahaa elämiseen, joka koostuu pitkälti siitä muualla vietetystä ajasta, tuntuu raskaalta. Saman voin tehdä kotoakin käsin. Meistä on tullut kotihiiriä ja muille tavanomainen elämä tuntuisi itselle nyt vaikealta, kuten monelle meidän viettämä elämäkin. Molemmilla on puolensa ja hintansa. Itse nautin siitä, että määrittelemme itse aikataulumme, kellolla ja päivällä ei ole niin suurta virkaa elämässämme ja mitä tahansa voi tehdä mihin aikaan tahansa jos haluaa. Yhdessä.


Kolmen vuoden jälkeen elämän kulku täällä on juuri sellaista mitä toivoimmekin. Ei se aina ole mutkatonta. Joskus on itseaiheutettua ylenmääräistä työkiirettä ja itselläni on haittana selkäsairaus, mutta viimeksi mainittuun on jo tottunut ja usein on parempiakin aikoja selän kanssa. Me olemme kuitenkin nyt jo tavallaan saavuttaneet sellaisen elämisen tasapainon, jota haimme, yksinkertaisen elämän, helpomman arjen, jossa ei kaikkia toiveita ja haaveita tarvitse ladata viikonloppuun tai lomaan. Itse tekemisen ilon ja uuden löytämisen riemun. Olen erityisesti viimeisten viikkojen aikana pohtinut paljon näitä asioita, usein myös serkkuni kanssa, joka omaa paljon samanlaista ajatusmentaliteettia näiden asioiden tiimoilla. Lisäksi olen tullut entistä varmemmaksi siitä, ettei tämä vielä riitä. Alkuperäiset suunnitelmat omavaraisemmasta elämästä eivät vielä ole kaikilta osin toteutuneet, eikä niiden toisaalta pitänytkään vielä olla toteutuneita, mutta tahtotila niiden toteuttamiselle on vaan kasvanut. Yksi suurimmista tällaisista yksittäisistä jutuista on energia. Olemme onnistuneet karsimaan sähkön kulutusta, mutta sen tuottaminen itse odottaa toteuttamista. Viimeisin vilkaisu sähkölaskuun aiheutti otsaryppyjä. Maksamme saman verran sähköstä kuin sen siirrosta. Ei jaksa ymmärtää. "Me itse" -mielentila on vaan kasvanut entisestään. Valmis maailma ja massatuotantona valmistetut helpporatkaisut ja kilpaostaminen ei jaksa kiinnostaa enää lainkaan. Eikä kiinnosta napin painalluksella toimiva maailmakaan, jossa joku muu määrittelee puolestasi ja ainoa todellinen valintasi on maksaa lasku sen perusteella.

Eteenpäin!

Pajala-kanala-lampolakin on saamassa vahvistetusti ajatuksia sen monipuolisesta käytöstä nimenomaan pajan työtilana/pikkupuotina sekä kanala-lampolana, jossa tosin ei välttämättä kirjaimellisesti asuisi kanoja ja lampaita. Ehkäpä puolivillejä siivekkäitä, eli fasaaneja ja pari vuohta. Katsotaan, katsotaan. Lisäeläimet tuovat vastuuta ja niille pitää olla aikaa. Ei voi vaan ottaa lisää eläimiä, jotka sitten ovat oman onnensa nojassa välttämättömimmällä huollolla kun alkuinnostus laimenee ja pakonomainen tarve paijailla hiipuu.

Mitä taas itse rakennuksen remppaan kuuluu, niin tuoreimpia kuvia löytyy nyt vain Instasta sillä en ole joutanut kameran kanssa sinne räpsimään kuvia kuin kännykällä. Hyvin siellä hommat etenee. Aikataulullisesti joudutaan venyttämään hieman, sillä isännän pitää ehtiä takoa ennen kun pajalalla pidetään pienet epäviralliset avajaiset. Toukokuun alkupuoli oli ajatuksena, mutta loppupuolelle se menee. Toisaalta, ollaan nyt tultu todella pitkälle tämän haaveen kanssa. Haastavin osuus on jo takana. Isäntä jätti leipätyönsä muuton myötä ja ryhtyi aikuisopiskelemaan itselleen haaveammattia. Siinä sitten onnistui sen verran hienosti, että kera kehujen ja parin stipendin valmistui. Omin käsin  tehdyt työkalutkin ovat valmiina pajalle, niin ja se itse tehty ahjonkin ja nyt omin käsin remppaa itselleen työtilaa. Mitäpä väliä parilla viikolla enää tuossa on. Voiton puolella ollaan. Haave on toteutumaisillaan ja sen arvo on tulevaisuudessa. Hip hurraa ja hyvä, Jovelan isäntä!

Pari vinkkiä vielä

Olen monta kertaa maininnut, että rakastan hyviä kuunnelmia - en sellaisia moderneja, outoja äänikakofonisia puolituntisia, joissa ei ymmärrä tarinaa olevan lainkaan, mutta sellaisia vanhoja hyviä kuunnelmia ja hyvin tehtyjä ja ääninäyteltyjä kuunnelmia rakastan. Juuri nyt on menossa melkoisen mainio Jäätynyt mies -niminen seikkailukuunnelma, joka alunperin tehtiin vuonna 1948, mutta tämä versio on 60-luvulta.

Amerikkalainen rahtialus Minnehaha on matkalla Kotkasta New Yorkiin. Newfoundlandin matalikolla miehistö löytää jäävuoresta kauttaaltaan jään ympäröimän miehen. Tapaus herättää lääkäreissä suurta ihmetystä ja erimielisyyttä. Jää kuitenkin sulatetaan miehen ympäriltä ja hänet saadaan herätettyä eloon.

Kuunnelma esitetään kahdeksassa osassa, nyt on julkaistu osat 1-3 ja ne ovat kuunneltavissa Ylen Areenassa. Radiosta ne on kuultavissa lauantaisin klo 15:00. Me ajoitamme usein pantryn, eli kotivara/ruokakomeron täydennysreissut lauantaille siten, että paluumatkalla kuuntelemme aina uuden jakson lauantaikuunnelmaa, mikäli se sattuu olemaan hyvä. Eilen ajelimme kaatosateessa kotiin kuunnelman kolmatta jaksoa kuunnellen ja pysähdyimme nappaamaan naapuripellolta tuon yllä olleen kuvan, jossa näkyy osa sadoista pellolle lepotauolle lentäneistä joutsenista ja hanhista. Kotivara/ruokakomeroreissut ovat hyvä esimerkki täällä normaaliin arkeen muovautuneista tavoista, sellaisista mukavista pienistä hetkistä arjessa. Ensin tehdään hieman tarvelistaa, tarkistetaan ostosalueen tarjoukset ja sitten lähdetään. Autossa höpötellään ja kuunnellaan radiota, välissä piipahdetaan ehkä syömässä tai kirppiksellä ja paluumatkalla kuunnellaan kuunnelmaa. Eilen kuunnelmaa kuunneltiin kaatosateen ropsutellessa auton kattoon ja tuulilasiin. Oma hauskuutensa siinäkin.

Kotivaravinkki kissatalouksiin!

Tähän loppuun heitän vielä vinkin edullisiin kissanruokiin. Meillä molemmat kissat syövät milloin mitäkin, tuoretta ja tuotettua, mutta erityisen herkulliselta maistuu Sheban annosruoat. Viime viikolla törmäsin raumalaiseen Pick and Pay -verkkokauppaan, josta löytyy sekalainen valikoima talous- ja kuivatavaraa, kuten riisiä, mutta myös varsin kattava valikoima lemmikkien ruokia. Pistin tilauksen menemään, sillä siellä oli ja on edelleenkin Sheban viljattomat/säilöntäaineettomat annosruoat 0,40 euroa kipale ja normaalistihan niistä saa pulittaa 0,80-0,95 euroa kappaleelta. Tarjouksessa oli monia eri makuja, olisikohan ollut jopa kahdeksaa erilaista ateriaa, joten jos kissasi pitää näistä ruoista (siellä on muutakin merkkiä tarjouksessa), kannattanee kurkata, sillä tämän edullisemmin en ole mainittuja itse nähnyt koskaan missään.

Tällaisia terveisiä tällä kertaa Jovelasta. Tämä emäntä menee nyt laittamaan pari klapia hellaan ja alkaa kokkailla sunnuntain päivällistä, jotta joudan pienelle blogilukukierrokselle vielä illemmalla.

Voikaa hyvin ja jahdatkaa unelmianne siellä - ja nautitaan keväästä!

Jovelan Johanna

29 kommenttia:

  1. Miten aika voi kulua noin nopeasti. Tuntuu, että vastahan te sinne Jovelaan kotiuduitte! Tuo kotikompostori ideana mielenkiintoinen. Voisi toimia myös meillä kesäkodissa. Ihanaa on ihastella toisten taimikasvatusta. Itse ostan tänäkin vuonna valmiita taimia sitten myöhemmin keväällä. Mukavaa uutta viikkoa sinne Jovelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta virka! Aika on todellakin kulunut kuin siivillä. Jos sitä oikeen alkaa ajattelemaan, niin onhan tässä tapahtunut vaikka mitä kolmen vuoden aikana, mutta silti aika tuntuu kuluneen siivillä.

      Luulen, että tällainen kompostori toimisi hyvin myös kesäkodissa!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos :) Oikeastaan tämä on viides alkava vuosi, josta 1 oltiin täällä viikkovieraina ja nyt 3 viimeistä asukkaina :)

      Poista
  3. Bokashi on mielenkiintoinen idea. Kauanko yhden astian täyttymiseen menee teillä? Mietin hankintaa, tosin on meillä pihakompostori mutta aina pitää nähdä se vaiva että käy tyhjentämässä sisä-ampärin pihan perälle.
    Kiitos kissanruokavinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä vaiheessa vuotta, kun ei vielä ole tuota omaa satoa käytössä, meillä on täyttöön mennyt rapian 2 viikkoa eikä pönttö ole vieläkään täysi. Se biomassa myös painuu siinä täytön aikana, kun nesteet valuvat hiljalleen pohjalle ja ne lirutetaan pois. Juuri nyt siis sanoisin, että 3 viikkoa menee suunnilleen täyteen astiaan (16 litraa), mutta kesällä luulen syntyvän enemmän biojätettä.

      Poista
  4. Olipa kiva pitkästä aikaa lukea kuulumisianne. Teidän elämänne kuulostaa niin täydelliseltä, itsekin tuon tyylisestä haaveilen... Osaat kirjoittaa myös tyylillä, joka uppoaa lukijaan, vallan itsekin tunsin tuon pakahtavan tunteen. Mukavia kevätpäiviä teille sinne! Terkuin Maisuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on melkein täydellistä elämää meille, sellaista jollaiseksi olemme sen luoneet, mutta toki vielä on sellaisia juttuja, joiden toivoisi olevan toisin. Näin on kuitenkin parempi kuin hyvä. Ei ole päivää, ettenkö olisi illalla nukkumaan mennessä tyytyvöinen ja onnellinen siitä, että juuri nyt saa elää juuri tätä elämää :) Se ehkä sitten vähän näkyy kirjoituksissakin ;)

      Poista
  5. Hei!
    Miten olisi ankat vaihtoehtona kanoille? Fasaanit kun ovat niin villejä ettei niistä oikeen seuraa ole, ankat taas on kanoihin verrattuna enemmän sellaista selviytyjä tyyppiä. Muniakin tuottavat ihan mukavasti ja pysyvät irrallaan pihassa. Jos satutte liikkumaan lahden suunnassa, meille saa tulla tutustumaan noihin lintusiin ja voi tehdä sellaista vertailevaa tutkimusta, täältä löytyy kanoja, ankkoja, kalkkunoita, fasaaneja ja riikinkukkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan pohdittu varmaan kaikki mahdolliset linnut läpi :D ja fasaani on vain yksi vaihtoehdoista. fasaaneihin jos päädytään, se johtuu osittain juuri siitä, että ne eivät kesyynny kuin poikkeustapauksissa ja pärjäävät pari päivää ihan itsekseenkin jos olosuhteet muuten ovat asialliset. Niiden kohdalla voi mahdollisesti harkita jo lintujen syömistä lihana juuri siitä syystä ettei ne kesyynny. Ja ne on verrattoman kauniitakin. Meillä ei voi olla mitään lintuja vapaana pihalla, sillä täällä on paljon merikotkia ja muita petolintuja, jotka nappaavat linnut mennessään. Linnuille pitää siis joka tapauksessa olla katettu ulkotarha ja tuo kanala-lampola sijaitsee pihapiirin ulkopuolella, omassa pihapiirissään ja se taas on hyvä, koska meillä on 2 koiraa, jotka tappaisivat linnut heti. Ovat rotteterriereitä ja jahtaavat ihan kaikkea. Ankat on kyllä ihan älyttömän ihania otuksia <3

      Lahden suunnilla meillä ei ole ollut mitään käyntejä vissiin koskaan, mutta pidän taatusti kutsun mielessä :) Teillä on kyllä mahtavasti erilaisia lintuja! Riikinkukkoihin olen päässyt sen verran tutustumaan, että 90-luvulla kun oli paljon Engalnnissa, talossa jossa vierailin aina reissuillani oli riikinkukkoja vapaana. Muistan, että ne viettivät ylnsä isossa puussa ja aamuisin 5 jälkeen huusivat kuin jotain murhattaisiin :D Upeita lintuja nekin!

      Poista
  6. Ah, pakahtuu tää.. Miten ihanasti taas kirjoitettu elämän pienistä iloista :) Tää elämä on niin kivaa, kun sen pienistä asioista oivaltaa! Täällä myös kokeillaan myskikurpitsaa...ja kaikenlaista muuta (ja todellakin perästä kuuluu) :D Teillä kevät jotenkin niin jo paljon pidemmällä kun meillä täällä! Mukavaa Maanantaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myskikurpitsa on kyllä kivan makuinen ja monikäyttöinen kurpitsa. Siksi sitä nyt täälläkin kokeillaan ensimmäistä kertaa. Sormet syyhyää päästä kokeilemaan uusia reseptejäkin ;)

      Täällä kevät on mukavan pitkällä, mutta vaihtelevin säin. Kovasti ilmat heittelee sumuisen koleasta kirkkaan aurinkoiseen :)

      Poista
  7. Vau! Tuo keittiökompostori on minulle (jälleen) uusi tuttavuus. Hyvälle ja toimivalle kompostorille vaikuttaa! Meillä rumpsuttaa tuolla takapihalla biolanin pönttö, joten tänne kotiin en keittiökompostoria halaja, mutta mietin ja jälleen haaveilin siitä saarimökkeröstä, että sinnehän tämä olisi oiva peli. Nyt kun olemee ryhtyneet kierrättämään lähes kaiken, mitä kierrätettävissä on, niin kaatopaikkajätettä ei synny nimeksikään. Siitä kirjoittelen enemmän blogiin, kun ehdin.
    Instan puolelta seuralilenkin pajalan rempan etenemistä. Eikö olekin ihanaa, kun valmiin oloista syntyy tuota tahtia. Kanala on kyllä ihana ajatus - tuoreet munat ja omavaraisuus askelta edempänä. Ihanaa viikkoa sinne teille! Ja kun pajapuoti aukeaa, niin teen tikusta asiaa ja ajelen sinne teitä moikkaamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti olisi! Itse olen niin tyytyväinen tuohon Bokashiin, että ihan harmittaa kun ei tullut aiemmin hankittua sitä.

      Olisipa ihanaa jos pääsisit käymään :) Ilmoitellaan tuossa loppukuusta varmaan sitä päivää, jolloin saa tulla käymään jos mielii, joten tervetuloa lämpimästi näin etukäteen :)

      Poista
  8. Pitää kyllä hankkia tuo Bokashi, kun olen niin monta kertaa kuullut sitä kehuttavan.Ihania suunnitelmia teillä meneillään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskallan suositella, kun itseäni harmittaa ainoastaan se, ettei tullut hankittua aikaisemmin ;)

      Ja pitäisi oikeasti joutaa sinne teille piipahtamaan näiden projektien tiimoilla, kun tarvitaan muutama ikkuna!

      Poista
  9. Olen bokashoinut nyt vuoden verran, enkä pois vaihtaisi! Tänä talvena minulla oli keittiön nurkassa myös multatehdas ja täysin hajuttomasti sain muutamassa viikossa hyvää ravinteikasta multaa taimilleni. Ihan uskomatonta ja helppoa! Nyt vien fermentoituneen ämpärin jo lavakaulukseen odottelemaan lämpimiä päiviä. Kannattaa liittyä myös Suomi bokashi-ryhmään facebookissa , sieltä saa aina hyviä neuvoja! T. Merja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau! kiitos kun kerroit kokemuksistasi! Multatehdas kuulostaa loistavalta idealta!

      Täällä paiskataan kasvatuslaatikkoon ensimmäinen satsi hautunutta varmaan ensi viikolla :)

      Poista
  10. Kiitos jälleen niin innostavasta kirjoituksestasi ja mainioista ideoista! Ootte olleet mainioita esikuvia kun mulla tulee myös neljä vuotta täyteen tätä elämää vanhassa talossa metsän ja meren äärellä. Kahden espiksen ja chihun kanssa. Oispa ihanaa poiketa pajallanne joskus! Toivottavasti tuotteita voi etukäteen katsoa jostain. Ihanaa kevättä teille sinne Jovelaan! Terveisin Merikulman porukka.

    VastaaPoista
  11. Kiitos kovasti :) Meillä on täällä 2 espanjalaista myös, rescarikoiria :) Varmaan joitain kuvia ehdin ottaa isännän puuhista sitten kun ylipäätään ehtii niihin takomishommiin. Joitain aiempia töitä on täällä blogissa ollutkin (löytyy yläoikealta valikosta "pajalla tehtyä" ja "Jovelan isäntä" ja instassakin on joitain :)

    VastaaPoista
  12. Aa että! Olipas taas niin ihanaa tekstiä!
    Ja juuri voisin kuvitella itse kirjoittaneeni tuosta elämäntyylistä. Vielä ei ole löytynyt sitä unelmien taloa vaikka vuosikausia on etsitty.
    Tuota Bokashia olen minäkin miettinyt, mutta mietin että miten monta astiaa tällä porukalla saa olla että riittää.. Toki meillä menee vuohille ja kanoille ja myöski koiralle ja kissoille paljon ruokajätteitä, mutta silti tuntuu että sitä biojätettä tulis kyllä tohonkin asti..
    Kanoista..
    Minusta kanat on ollut kyllä aika helppoja tapauksia ja munia tulee hyvin. Meillä ei muita lintusia ole ollut joten en muista tiedä. Meillä annetaan kanojen hautoa jos niin haluavat ja nyt on kolme kukkoa syksyisistä tipuista, jotka aiotaan puusavotan jälkeen pistää lihoiksi ja sitten on nyt pienet tiput kasvamassa. Toivottavasti olis kanojakin että saisi kasvamaan seuraavia munijia.. Meillä kanoille on kans ulkohäkki, mutta haaveilen siitä että saisivat vapaana kuopsutella pihalla. Kanatkaan ei liiemmin "kiinny" vaikka ensimmäiset kanat saikin meillä aikalailla paijjauksia ja olivat tosi kesyjä. Nyt kun niitä on enemmän niin ei niihin jotenkin kiinny ihan samalla tavalla itsekään ja jotenkin sitä on kasvanut siihen ajatukseen että niitä voi jopa itse alkaa teurastamaan lihoiksi.
    Vuohista en voi sanoa samaa.. Ne on meillä tällä hetkellä vain maidon takia, ja nyt onkin kilit syntyneet ja ei mene kauaa kun pääsee lypsylle =) Kyllä kävi mielessä että raahtisiko niitä pukkikilejä jatkossa kasvattaa lihaksi, mutta saa nähdä riittääkö kantti ikinä siihen..

    Mielenkiinnolla odotan myös teidän kokemuksia aurinkoenergiasta!
    Tiedän kyllä sitten mistä luen kaikkea mahdollista kun se aika itselle koittaa! Tätä taloa pitä nyt ehkä koittaa pitää vähän nykyaikaisempana että saisi myyty jos ja kun se hetki on ;)
    Tsemppiä teille sinne paja hommiin ja muutenkin ihanaa kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minne ihmeeseen täältä on kadonnut kommentteja?! Ohnoes! Vastasin tähän viestiisi pitkät jorina, mutta ne ovat kadonneet :(

      Poista
  13. Hei,
    Bokashi toimii hyvin ja kompostoi kyllä, mutta jos on sisäilmoille altistunut niin ei toimi se hengitys senjälkeen. Jouduin luopumaan, aina kun avasin sen bokarouhepussin, niin naamassa väri vaihtui ja iho kutisi. Siinä on niitä bakteereita niin paljon, että osa oli minulle liikaa. Toivon ettei teillä herkistytä niille tuoksuille. Hyviä multia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaan uudelleen tähänkin, kun osa kommenteista pn kadonnut :( Ohhoh! Sulla on varmaan jokin yliherkkyys! Viljaahan se on ja mikrobit siinä ovat ei-aktiivisia, mutta rouheen ominaishaju on vahvan maltainen. Jo ihan tuoksuallergikoille voisin kuvitella sen olevan itsessään liikaa. Nuo sun oireet kuulostaa rajuilta, enkä itse uskaltaisi silloin altistaa kroppaani moiselle. Itse pidän siitä hajusta :D Tulee mieleen paistuva ruisleipä :D

      Poista
  14. Ihana kirjoitus, jota lukiessa ehdin itsekin pohtia kaikenlaista. Bokashin kokeilua suunnittelin jo alkuvuodesta, mutta raksaajalle tyypillinen "tässä on ollut vähän kaikenlaista" -fiilis on saanut unohtamaan koko asian. Kevätmessuilla näin tämän sinunkin käyttämäsi setin ja innostuin. Nyt kokeilen kyllä minäkin, jos tämä näin mainiosti toimii! :)

    Oli myös ihanaa lukea ajatuksiasi kolmesta Jovelan vuodesta. Olette inspiraatio! <3 Muistan miten silloin kolme vuotta sitten itse kyselin kuinka kauan etsitte ennen kuin löysitte Jovelan ja harmittelin miten meidän oma paikkamme vielä odotti löytymistään. Ja nyt mekin pääsemme pian asumaan omaa unelmaamme, joka oli sitten kuitenkin jotain muuta kuin aluksi luulin, mutta vielä rakkaampi kuin olisin saattanut kuvitella. On ollut ihanaa seurata teidän seikkailuanne Jovelassa ja monesti se on auttanut pitämään itse kiinni omasta unelmasta. Kaikki on mahdollista!

    Rauhaisaa pääsiäistä ja nyt myös karvatassuterveiset meidän Calla-koiralta teidän karvakorville! Uusi perheenjäsen on jo varastanut meidän sydämet alle viikossa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Sari! Myös sulle nakutin pitkät jorinat, mutta osa kommenteista on kadonnut :( Näköjään mobiililla ei kannata vastata kommentteihin :P

      Onnea siis vielä kerran Calla-koiran saapumiselle! Toivottavasti kaikki on mennyt siellä kivasti ja kasvakaveri on kotiutunut hyvin. Meillä kakkoset kotiutuivat aikanaan oikein hyvin, mitä nyt ekana yönä oksennettiin ja ripuloitiin ihan kaikkialle, kun olivat antaneeet rauhoittavia lennon ajaksi :D Sen jälkeen kakkoset olivat kuin kotonaan. Mailla kesti tovi luottaa ihmisiin ja ruoka piti syödä sekunnissa, mutta Milo otti muuto iisimmin. 8 vuotta siitä on jo ja tuolla ne lojuu kuin laiskat lortit vällyissä ;)

      Poista
  15. Voi Johanna missä luuraat??Aamun lukija malttamattomana käy kurkkiin joka aamu :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ollaan! :) Meillä on kovin paljon tohinaa parhaillaan, kun isäntä puuhaa pajaansa, yhdessä häärätään puutarhan kevätpuuhissa ja leipätöitäkin on kovin paljon. Nakuttelen tällä viikolla taas kuulumisia tänne blogin puolelle, joka on nyt ollut ihan surkeasti hiljaa taas tovin. Instan puolelle ehdin laitella päivittäin jonkun kuvan puuhistamme täällä hääräämössä :)

      Poista
  16. No nyt minä viimein tartuin toimeen ja tilasin sen Bokashin, kiitos vaan linkistä! Olen sitä miettinyt jo pitkän aikaa, mutta en vaan ole saanut aikaan. En tiedä, minne sen täällä sisällä edes sijoittaisin, mutta katselen sitä sitten, kun on sen aika... Mietityttää myös, että minne tällainen anti-puutarhuri alkaa jotain multatehdasta tekemään, mutta ehkä sekin selviää. Se mua askarruttaa, että mitä sitten talvella tehdään, kun ulkona oleva multapaikka on jäässä...?? Ehkäpä sekin selviää ajan myötä!

    Tulevaisuutta ajatellen: olen jo sanonut miehelle, että sitten kun seuraavan kerran tulee hetki, että on hankittava uusi pesukone, niin se on sitten pulsaattori. Kiitos vaan siis pulsaattorijutustakin aikanaan, se on erittäin vahvasti jäänyt mieleen!!

    Jaahas, nyt taidankin sitten siirtyä tuonne kissanruokalinkin taakse tutkailemaan tarjontaa.....

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!