jovela

jovela

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Tyhjän sivun kirous (& horsmankukkahyytelöresepti)

sellainen taisi iskeä Jovelan emäntään, niin pitkä väli tälle ja edelliselle postaukselle tahattomasti tuli. Jovelassa on kaikki hyvin.

Eräässä kuunnelmassa (Oli synkkä ja myrskyisä yö), jota muistan kauan sitten kuunnelleeni moneen kertaan (kunnes C-kasetti meni rikki muutossa), kirjailija huomaa eräänä päivänä saaneensa tyhjän sivun kirouksen. Päivästä toiseen hän tuijottaa tyhjää sivua kirjoituskoneessaan ja vaikka hän öisin saattaa nähdä mielenkiintoisia unia, joissa on loistavia tarinankerronnallisia tilanteita, joita voisi siirtää herättyään sanoiksi paperille, kirjoituskoneen edessä hän ei saa sanaakaan aikaiseksi. Päivästä toiseen, viikkoja ja kuukausia hän rullaa säännöllisesti joka päivä paperin kirjoituskoneeseensa ja tuijottaa sitä tunteja. Päivän päätteksi hän poistaa paperin koneesta ja laittaa tyhjän paperin kirjoituskoneensa viereen pinoon. Paperipino kasvaa, mutta sanaakaan palkittu ja ylistetty kirjailija ei saa kirjoitetuksi. Lopulta tietenkin tapahtuu jotain yllättävää, sellaista, joka saa kirjailijan suoraan ampaisemaan takaisin koneensa ääreen ja sanat suorastaan lentävät näppäimiltä paperille. Tyhjän sivun kirous oli voitettu.

No, minä en ole palkittu ja ylistetty kirjailija, enkä kirjailija lainkaan, mutta tyhjän sivun kirouksen ymmärrän. Blogitauko on ollut tahaton. En lainkaan päättänyt, että nyt pidän pienen tauon sillä jos olisin niin tehnyt, olisin sen täällä kertonut. Niin vaan kävi. viikot juoksivat kesää halki ja jos milloin ajattelin, että huomennahan sitten postaan kuulumisia, aina siihen jotain sitten tuli ja sitten oli vielä se tyhjän sivun kirous.

Viime vuoden viimeinen kolmannes ja tämän vuoden alku olivat kovin raskaita. Tunsin puristavani itsestäni liikaa areenalla, jossa ei ollut liiemmälti vaihtoehtoja sille, että puristaako vaiko ei. Vapauden mukana tulee vastuu, ei ole yhtä ilman toista ja sitä kakkua ei voi sekä säästää, että syödä samaan aikaan. Sitä sitten tuppaa huomaamaan vasta jälkijunassa miten uupunut sitä onkaan ollut, eikä se uupumus katoa ihan hetkessä, vaikka roikkuisi hätäjarrukahvassa molemmat kintut ilmassa. Alkukevät meni sitten isännän pajaan liittyvissä asioissa ja paja saatiin kuin saatiinkin auki. Se oli ihana päivä se. Kiitos vielä kerran kaikille täällä käyneille. Teitä oli niin paljon! Kun pajan ovet laitettiin kiinni avajaispäivän iltana, päätimme, että ne saavat olla kiinni kesän yli. Jatketaan syksyllä siitä mihin jäätiin, levätään ja ollaan kuin pellossa tovi. Ei tehdä suunnitelmia, kun työelämäni on yhtä jatkuvaa suunnitelmaa itsessään. Nyt ollaan vaan lomailtu. Täällä on käynyt vieraita, ollaan tultu ja menty, eniten ollaan vaan oltu. Valvottu aamuun, nukuttu päivällä tai miten vaan ja miltä on tuntunut ja se on tuntunut hyvältä. Ollaan puuhattu kaikenlaista mitä mieli tekee sen suuremmin suunnittelematta.

Siinä sivussa sitten blogikin jäi tauolle. Melkein 6 vuoden bloggaamisen jälkeen tuntui ettei yht'äkkiä löytynyt mitään sanottavaa vaikka kaikenlaista puuhailimmekin, eikä sitten vaan jaksanut avata konetta päivittääkseen blogia. Instaan olen laitellut paljon pieniä hetkiä päivistämme täällä - se on helppoa ja nopeaa ja kun kamerani sanoi sopimuksensa irti, kännykällä on voinut napsaista kuvan muistoksi ja liittää sen instan muistolaatikkoon parissa minuutissa. Sen enempää ei ole jaksanut. Tuossa heinäkuun alussa aloin myös kyseenalaistaa mitä kerrottavaa ylipäätään on vielä, kun kaikki on jo kerrottu. Kolmas vuosi täällä asukkaana on takana. Se on kolme kevättä, kesää, syksyä ja talvea, jotka toistavat toisiaan aihepiiriltään. Innostutaan kevään lähestymisestä, laitetaan siemeniä multaan ja loppukeväästä ollaan ihan tuskissaan kun taimet valtaavat joka paikan kodista. Sitten jännätään satoa ja lopulta kerätään sitä. Keitän perinteiset liemet pikkelsseille, teen hillot, marmeladit ja muut satosäilönnän herkut - joka vuosi. Kesän jälkeen alkaa työvuoden kiireisin puolivuotinen, jonka aikana ehdin ihastua ja kyllästyä syksyyn, kerron taas miten varaudumme talveen ja säiden viilentyessä hehkutan puulämmitystä, villasukkia ja lampaantaljoja. Välissä muistuttelen kotivarasta ja fiilistelen mitä milloinkin. Välillä vähän rempataan ja korjataan. Joulu tulee ja menee, tammikuun olen kaulaa myöten työmaailmassa 24/7 ja sen jälkeen alkaa taas uudelleen siemenvimma. Samat asiat toistuvat. Tyhjän sivun kirouksen sijaan kirja alkaa ja päättyy aina uudelleen saman vuoden aikana kertoen saman tarinan aina uudelleen.

Olen pysähtynyt miettimään missä mennään, minne mennään ja onko matkalla kadonnut jotain. Olenko jo niin tottunut kaikkeen, että erilaiseksi tarkoitetusta elämisestä on tullut ihan tavallista, eikä siinä ole enää niitä nyansseja, jotka innostavat kertomaan tarinoita Jovelasta? Tulin siihen lopputulokseen, että olin vaan väsynyt. Piti tovin tuijottaa sitä tyhjää paperia löytääkseen edestään sen, mikä siinä on nämä vuodet ollutkin: tyhjä paperi tai kanvaasi, joka täyttyy asioista, jotka tuovat meille suurta iloa. Saunapolku on edelleen maailman paras polku. Tähtitaivas on upeinta maailmassa, kaikkien vuodenaikojen aamut lupauksia täynnä. Hiljaisuus, tuvan kellon raksutus, lintujen laulu, tuulen sointi puissa ja hirsitalon natina kaunein äänimaailma maailmassa. Puutarha ja sään vaihtelu on lakkaamaton hämmästyksen kohde, tiedonjano perinteisiin ja luonnon ihmeisiin loppumaton. Innostun kaikesta nykyajalle hieman erikoisesta. Haaveilen irtiotosta nykyajan mukavuuksista. Rakastan asua tätä taloa isännän kanssa. Meillä on parhaimmat asuinkumppanit karvatassuineen. Meillä on kaikki isot asiat hyvin ja maailma on täynnä ihmeellisiä asioita. Pitää vaan muistaa tehdä se aika niiden huomaamiseen, vaikka eipä ne ole mihinkään kadonneet. Tässä kesällä valvoin parikin kertaa aamun puolelle vain saadakseni hiipiä aamukasteen halki pihalla, lintujen aamulauluja kuunnellen. Olen hypähdellyt sateessa, upottanut kädet multaan monen monta kertaa, kerännyt isännän kanssa luonnon ja oman pihan antimia, kuunnellut ja lukenut tarinoita, tavannut ystäviä ja tuntemattomia. Nyt kun heinäkuun viimeinen viikko on edessä ja kalenteri kääntyy elokuulle, mieleen tulee jo syksy ja talveen varautuminen tässä talossa. Meillä on uusia suunnitelmia ja vanhoja juttuja ja siinä on ehkäpä se Jovelan ydin. Me elämme tutuksi tulevaa arkea, löydämme uusia ilonaiheita ja nautimme kaikesta kiireenkin keskellä. Se ei ole kadonnut mihinkään. Ei vaan ole aina jaksamista niistä kirjoittamiseen.

Tässä olikin pitkä tarinointi aiheesta blogitauko. Yritän jatkossa, jaksamisen mukaan päivittää blogia aina sunnuntaisin, mutta en ota stressiä jos en joku sunnuntai jaksa avata konetta ja nakutella tarinoitamme. Omalla tavallaan tarinamme on läsnä nykyään käytännössä päivittäin muutamin sanoin ja kuvin Instassa, jota voi seurata vaikkei itse olisikaan instassa. Blogi ja talopäiväkirja kuitenkin tarjoaa hetken kirjoittaa ylös asioita, jotka ovat meille tärkeitä ja kertoa samalla siitä, millaista on elää hieman erilaista elämää silloin, kun erilaisesta tulee arkea. Blogin tarina jatkuu. Jovelalla on vielä monta tarinaa kerrottavanaan ja niiden tarinoiden paikka on täällä blogissa.

Instan puolella käyvät ovat varmaan huomanneet pienen innostukseni maitohorsmiin! Se on yksi tämän kesän uusista innokkeistani. Horsmaa on kuivatettu kukkina teetä varten ja tänään teimme siitä horsmankukkahyytelöä. On ollut ihanaa katsella kesätuulessa keinuvaa horsmamerta ja kerätä kukkia isännän kanssa. Kerätyt kukkavarret ovat roikkuneet tuvan kuivatusaisalla ja tuvassa on siten ollut sangen sievää. Horsmalla on muuten erinomaisia terveysvaikutuksia sen lisäksi, että kukka on kaunis - nipuissa kuin Pohjolan orkidea! Teetä varten kukat kuivataan nipuissa ja kuivuneet kukat sekä aukeamattomat nuput vetäistään irti varsista kertavedolla. Horsmaa kannattaa muuten kerätä ennen kun sen kukinta yltää ihan ylös saakka kukkavartta. Sanotaan, että ihan ylhäältä kukkiva horsma käy kitkeräksi.

Oma teesekoitukseni on 2 osaa kuivattua minttua, 1 osa horsmankukkaa ja hieman salviaa. Tänään tosiaan teimme sitten horsmankukkahyytelöä. Suomeksi ei tunnu löytyvän hyvää ohjetta ja englanninkielisissä ohjeissa on paljon eroavaisuuksia. Jotkut laittavat jopa voita hyytelöönsä. Päätin tehdä kuten usein teen, inspiroidun ja sitten kehittelen itse testaamalla mieluisen version. Tässä on siis hyväksi testattu, ihanan pinkki, suloisen hunajaisen makea

Jovelan horsmankukkahyytelö

1 tiiviihkö litra tuoreita horsmankukkia, pelkät kukat (kukan mukana saa olla kiinnitystappi)
5 dl vettä
1 ison sitruunan mehu puristettuna
3 dl hillosokeria
1 tl vaniljasokeria

Laita kukat kattilaan ja kaada vesi päälle. Kiehauttele kukkia vedessä kunnes kukkamassa muuttuu harmaaksi (5-10 min). Siivilöi neste toiseen astiaan ja painele kukkamassaa siivilässä jotta saat kaiken nesteen talteen. Älä maista nestettä turhaan. Se on tässä vaiheessa aika kamalaa, kuin kitkerää teetä. Lisää sitruunamehu nesteeseen. Sekoita sokerit keskenään. Laita neste takaisin (huuhtaistuun) kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. ¨Lisää sokeri tasaisesti sekotellen ja anna seoksen kiehua hissukseen 10 minuuttia. Purkita puhtaisiin purkkeihin. Tästä määrästä tulee kaksi 2,5 dl purkillista horsmankukkahyytelöä, joka säilyy huoneenlämmössäkin kunhan teet hyytelön hillosokerista (ei hyytelösokerista).



Näillä tunnelmilla toivotan kaikille hyvää alkavaa heinäkuun viimeistä viikkoa. Kesää toden totta on vielä jäljellä, mutta tuuli tuo jo aavistusta syksystä. On ollut erikoinen kesä. Mitähän syksy tuo tullessaan, sitten aikanaan?

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna


47 kommenttia:

  1. Kiva, kun tyhjä sivu on nyt taas täyttynyt. Ymmärrettävää,.. ja joskus nämä "blancot" hetket ovat vain niin tarpeellisia. Kiitos, kun jaoit tuon horsmankukkahyytelöreseptisi! Pakko testata ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tosi hyvää! Sellaista ihanan makean hunajaista, maussa jotenkin ihan hieman raparperiin vivahtavaa jotain, mutta ei kuitenkaan raparperilta maistu :) Aion käyttää tuota muun herkuttelun lisäksi sen horsmankukkateen makeuttajana hunajan sijaan. Pientä spessuilua ;)

      Poista
  2. Vaikka Instassa seuraankin Jovelan touhuja on kiva niitä lukea täältä blogistakin. Maitohorsmaan minulla on tällä hetkellä viha/rakkaussuhde. Toisaalta niin kauniisti kukkiva kasvi meinaa vallata kesäkodin ruusupuskat. Kaunista hyytelöä olette tehnyt ja Horsmateekin kuulosti kovin mielenkiintoiselta. Mukavaa kesän jatkoa sinne Jovelaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän samat fiilikset on horsmiin silloin kun niitä kasvaa vaan pari hassua jossain väärässä paikasa, mutta oi, kun ne kasvavat tiuhana plänttinä, ne ovat upeita! Samoin ihan vaasissa, kun riipii vihreät pois ja tekee tiukan kimpun. Ei kyllä jää toisekssi oksaorkideoille!

      Poista
  3. Voi Johanna miten olen kaivannut tarinoita Jovelasta. Ihan sydämessä nytkähti kun puhelin piippasi uuden postauksen tulleen. Kiitos kun kirjoitat taas. Niin monet arkiset työaamut ovat alkaneet kirjoituksiesi parissa kahvikuppia hörppien. Hyvää kesää sinne Jovelaan toivottaa Eija :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun tulit lukemaan kuulumisia :) Hyvää kesää ja lempeitä työaamuja sinne :)

      Poista
  4. Tervetuloa takaisin! Toiveikkaana olen käynyt aina kurkkimassa täälläkin, vaikka Instaa aktiivisesti seuraankin.. Teidän elämäntapa inspiroi ja antaa ajattelemisen aihetta, siitä jaksaa aina lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mukavaa näitä onkin kirjoitella. Nyt vaan pieni tauko oli paikallaan, jotta löytää uusia aiheita tai uusia vinkkeleitä jo kerrottuihin juttuihin :)

      Poista
  5. Mahtavaa tekstiä jälleen kerran; kyllä sinusta kuule vaikka kirjailijakin tulisi, tekstisi tempaa lukijan mukaansa ja tuntuu kuin itse eläisi tarinaa :) Aina ei tarvitse jaksaa, välillä on hyvä vaan antaa ajan kulua. Mukavia kesäpäiviä teille sinne Jovelaan! Terkuin Miisa, entinen Maisuli ( nyt kai voin laittaa ihan nimenikin kun kasvotusten ollaa tavattu :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No heipä hei taas, Miisa :) Miten mukavaa olikaan kun kävitte täällä! Systerisi oli laittanut meiliäkin tuossa joku päivä sitten, mutten ole ehtinyt vastailla vielä. Kerrothan terveisiä sinnekin täältä meiltä :)

      Poista
  6. Oi kiitos Johanna reseptistä ❤︎
    Minulla alkaa tässä 4 viikon lomaperiodissa viimeinen lomaviikko. Sitten viikoksi töihin ja vielä viikko sen päälle lomaa. Kesä on ollut kummallinen, joskaan oudohkot säät eivät ole minua haitanneet yhtään. Huonoilla keleillä on ollut kiva siivota. Terapeuttista.
    Samankaltainen blogin tabula rasa on ollut täälläkin. Monta aihetta on pyörinyt mielessä, mutta aikaiseksi blogikirjoitusta en ole saanut. Mutta sellaista elämä välillä on. Niin ja itselle pitää olla armollinen. Hektinen työ imee mukaansa ja joskus vasta tiukan rupeaman jälkeen huomaa sen kuinka väsynyt sitä onkaan. Ihana on kuitenkin ollut seurata sinun instaa ja sitä kautta mukavia tekemisiä, niitä arjen pieniä juttuja, jotka tuovat iloa elämään.
    Nautitaan vielä kesästä, auringosta, kasvusta ja ötököistä. Ihanaa sunnuntaiehtoota Jovelaan ja mukavaa alkavaa viikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Testaa ihmeessä tuota herkkua! On jotain pientä erikoista maisteltavaa sitten :) Joskus on tosiaan hyvä olla pää tyhjänä. Silloin sinne löytyy taas uusia iloja ja vanhoihinkin tulee uusi maku. Kesä jatkuu vielä, vaikka iltatuuli jo kertoo vuodenajan vaihdon olevan matkalla. Kokonainen elokuu vielä kesää kokematta. Toivottavati siitä tulee mukava ja rento niin siellä kuin täälläkin :)

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Mukavaa kun tulit lukaisemaan kuulumisia :) Hyvää kesää sinne :)

      Poista
  8. Kiva oli kuulla Sinusta. Itsekkin tahattomann tauon pitäneenä tiedän, että aina ei pysty, eikä tarvitsekkaan pystyä;) Elämä on! Ihania aamuja, mukavia päiviä ja tunnelmallisia iltoja heinäkuun lopulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo, että ei tarvitsekkaan aina pystyä, olisi hyvä iskostaa mieleen monessakin asiassa, niin välttyisi syyllisyyden tunteelta monta kertaa. Pian on elokuu, kuutamot ja sudenkorennot! Kaunista elokuuta sinne Hyvän mielen majoille :)

      Poista
  9. Voi miten ihanaa kuulla kuulumisia teiltä! Olen kaivannut kirjoituksiasi, sillä saan niistä energiaa ja innostusta. Nyt on taas hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) Et arvaakaan, miten paljon kommenttisi lämmittäämieltä :)

      Poista
  10. Voi miten mukavaa saada taas Jovelan kuulumisia! Eikä yhtään haittaa, vaikka vuodenkierto toistuisi aina samanlaisena, siitä tulee sellainen vakaa ja levollinen mieli itsellekin.
    Plus että olet väitteistäsi huolimatta niin hyvä kirjoittaja, että tekstiäsi on ilo lukea.
    Horsmankukkahyytelö pääsi heti työlistalle! Yksi kysymys kuitenkin ensin, sillä olen sitrus-allergikko. Siispä onko sitruunamehu mielestäsi välttämätöntä, tai voisiko sen korvata jollain muulla?
    Kaunista ja satoisaa kesää Jovelaan!
    - Maritta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuodenkierron tuoma vakaa ja levollinen mieli! Sinä sen sanoit! Voi hitsi miten hyvin sanottu! Se on juuri noin! Vuodenajat tuovat mukanaan omat tuomisensa ja niiden toistuvuus on samalla jatkumoa, tunne siitä, että asioilla on aikansa ja paikkansa vuorollaan. Samaan aikaan pysyvyyttä ja vaihtuvuutta. Tuo sun lausahdus osui NIIN kohteeseensa täällä. Yksi niistä asioista, joita ihastelen menneissä ajoissa oli juuri se, että eri vuodenajoilla oli omat puuhansa ja ne toistuivat vuodesta toiseen. Osattiin elää ajassa ja ymmärrettiin vuodenkierto ihan eri tavalla kuin nykyään.

      Tuosta horsmatutinasta.. Sillä sitruunalla on tehtävänä tuossa, eli se raikastaa ja tasapainottaa hapokkuudellaan sokerisuutta, jota ei oikeen voi vähentää tai hyytelö ei hyydy (eikä säily). Pohdin tässä tovin millä saisi samaa hapokkuutta tuhoamatta sitä kaunista väriä, joka hyytelöön syntyy ja päädyin siihen, että itse kokeilisin sitruunan sijaan paseerata punaviinimarjaa 3-4 rkl sen sitruunan tilalle. Punaviinimarjassa on hapokkuutta ja sen sävy tukee tuon hyytelönesteen sävyä, joten ei sen pitäisi pahasti metsään mennä :)

      Poista
    2. Kiitos! Loistava idea nuo punaviinimarjat, miten olinkin unohtanut ne. Sitäpaitsi jos niitä laittaa mukaan ennen kuin marjat ovat täysin kypsiä, se tehostaa hyytelöitymistä. Punaviinimarjahyytelöähän voi tosiaan tehdä ilman hyytelösokeria, kun joukossa on puoliraakoja marjoja.

      Vuodenkierrosta vielä vähäsen. Olen pentuna asunut maalla ja siksi varmaan yhä edelleen kaipaan kaikkia "ajan merkkejä". Erityisesti nykyisin, kun täällä Lounais-Suomessa (kuten varmaan olet huomannut) ovat vuodenajatkin muuttuneet toisiaan muistuttaviksi pötköiksi, näin kaupungissa varsinkin.
      Niinpä välillä noukin murusen vakautta ja levollisuutta kirjoituksistasi ;-)

      - Maritta

      Poista
    3. Kerrothan sitten miten tuo onnistui punaviinimarjan kanssa, jos kokeilet hyytelöä :)

      Luulen, että täällä maalla ei olla menetetty vuodenaikoja, ainakin meillä ne ovat läsnä kaikkine variaatioineen, miten minäkin vuonna. Kaupungissa taas tuntuu olevan kaksi vuodenaikaa, syystalvi ja kevätkesä, joista ainakin ensimmäistä yritetään kovasti kadottaa keinovaloilla :D Vuodenaikavaihtelut kaupungissa erotetaan toisistaan ulkoistutuksilla ja näyteikkunoiden sesonkivaatteilla :D

      Poista
  11. Kiva, kun taas kirjoittelit ja itse mielellään luen juuri noista asioista, joita luettelit :) Toivon, että jatkat samaan malliin :) Ihanaa loppukesää sinne Jovelaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anne :) Enpä taitaisi muista osatakkaan kirjoitella tällä tavalla palo rinnassa kuin näistä arkisista asioista vanhassa talossa :) Ihanaa nähdä teitä "vanhoja kasvoja" täällä kommenttilootassa vilkuttelemassa blogipaluulle :)

      Poista
  12. Miten kauniin väristä hyytelöä. Horsmasta on moneksi vaikka kukkapenkissä onkin ikävä vieras. Jostain olen lukenut että horsman juurta voisi syödä keväällä parsan tapaan, vai oliko se nuorta vartta. No oli kummin vaan niin kokeillut en ole.
    Minulle oikeastaan arki on sitä mistä on kiva lukea. Meidän jokaisen elämässä tulee joka vuosi kesä, syksy ja muut vuodenajat, mutta aina ne vähän eroavat toisistaan. Joku kesä pursuaa energiaa, joku toinen kesä taas haluaa vain olla, joku talvi nautitaan paksusta lumikerroksesta ja paukkupakkasista jolloin puuta kuluu uunissa kuin hengitysilmaa lämmittelijän nenässä, joku toinen talvi on silkkaa vesisadetta. Vaihtelua on, se pitää vain huomata ja siihen Jovela on mitä parhain paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole minäkään syönyt horsmasta muuta kuin kukkia, mutta tosiaan niitä nuoria varsia monet käyttää parsan tapaan ja hyväksi kehuvat. Juuria tiedän sota- ja pula-aikoina kuivatun ja kuivista juurista on jauhettu jauhoa taikinoiden ja puurojen jatkeeksi. Myös kahvin korvikkeena on juuria paahdettu. Horsman vihreät lehdet olivat ennen merkittäviä teelaatuna (koporye) ja sitä käytetään edelleen Venäjällä. Maun väitetään yltävän kiinalaisten teelaatujen tasolle ja lehdet valmistetaan teelehdiksi samalla menetelmällä kuin tee yleensäkin, eli hiestämällä. Horsma on kyllä vinkeä kasvi niin monine käyttömahdollisuuksineen. Rohtonakin se on ollut tehokas tulehdusten ja haavojen hoidossa, veren tyrehdyttämisessä ja imettävillä äideillä maidon tuotannon lisäämisessä, josta tuo nimikin _maito_horsma lienee tullut sekä meille, että ruotsinmaan kieleen :)

      Ja totta, tässä maailmassa, jossa vähän kaikki tarjoillaan valmiina ja ennalta maalaillen, säät ovat ilahduttavan oikukkaita vieraita. Neljä vuodenaikaa on aikalailla varma ennuste, mutta mitä sieltä sitten tuleekaan, on aina jännää seurattavaa. Kolme kuuta kutakin ja harvoin sitä yhtä ja samaa - asia joka joskus hieman unohtuu ;)

      Poista
  13. Minäkin olen käynyt muutaman kerran kurkkimassa mitä teille kuuluu. Kiva, että olet palannut kirjoittamaan. Suomen kesäsää on ollut aika outo, mutta toivotaan, että syksyä kohti paranee. Elokuun lämpimät illat ja kuutamo, mikäs sen parempaa. Hauskaa syksyn odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman haastavahan tämä kesä kasvatettavien osalta on ollut, kun on ollut vuoroin kuumaaa ja kylmää, sadetta vain nimeksi, joten puutarha on kärsinyt vilusta ja janosta ellei sitten ole ollut läkähtymäisillään :D Sellaista se on, vaan kesä silti :)

      Poista
  14. Voi että, miten ihana taas lukea juttujasi:) Tykkään niin näistä sinun omaperäisistä ideoistasi - vain Jovelan Johanna keksii keitellä hyytelöä horsman kukista, niin ja tietysti kehittelee vielä oman reseptinsäkin:)
    Mutta aina ei tarvitse olla näitä superjuttuja, arjessanne on koko ajan kiinnostavia juttuja meneillään - niistä on niin kiva lukea <3
    Kesähalit sinne♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, en tokikaan ole ainoa! Inpiroiduin muiden ideoista, lähinnä alaskalaisten innosta hyytelöidä horsmankukkalientä, mutta kun ohjeita oli niin eroavaisilla sisällöillä, päätin kehitellä omani. Ei ainakaan voi sitten muita syytää jos ei hyvältä maistu ;D Kaunista kesää sinne, toivottavasti saadaan kaunis elokuu :)

      Poista
  15. Ei aina jaksa eikä ehdi päivittämään blogia. Se on ihan ymmärrettävää! Mutta kivaa, kun nyt sait inspiraation :) Tätä on kiva lukea! Ei ole horsma mikään turha kasvi, näköjään! Rentoo kesän jatkoo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei aina jaksa ja aina ei ehdi, sellaista se on. Vaan on tätä mukavaa kirjoitella. Tulee ajateltua asioita ja kun kirjoittaa niitä ylös, ne jäävät mieleen :)

      Kauniita kesäpäiviä sinne :)

      Poista
  16. Mukava kuulla sinusta. Kirjoituksiasi on niin mukava lueskella!
    Itselläni on menossa jonkin asteinen blogiuupumus, mutta ehkä sekin joskus helpottaa.
    Kyllä on upean värinen hilloke horsmankukista. Tuota on kokeiltava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että useimmille pidempään blogiaan kirjoittaneille jokin uupumus iskee jossain vaiheessa, mutta itse ainakin tunnen siten, että tauko oli paikallaan ja nyt on taas paljon eri aiheita mielessä. Olen ihan kirjannut niitä ylös :)

      Poista
  17. Ihana yllätys täällä taas - teitä on ollut ikävä! Onneksi instassa on ollut paljon hurmaavia kuvia ja niiden myötä on voinut päätellä et Jovelassa on kaikki hyvin. Ymmärrän niin hyvin tuon tunteen, "tässäkö tämä nyt oli?" kaiken tohinan jälkeen. Naamakirjassakin sen huomaan että alan toistaa vuodesta toiseen samoja juttuja, eri variaatioilla. Mutta voin sanoa että minä ainakin iloitsen ja innostun joka lauseesta mitä kirjoitat! Joku tuolla jo sanoikin, että oisit kiinnostava kirjailijanakin! Mulle tuottaa edelleen vaikeuksia kirjoittaa tänne näillä pikkuisilla näpäyksillä, joista osa menee naapurikirjaimen puolelle eli tää kommentin antaminen
    on hidasta ja hikistä puuhaa vähän vaikeassa asennossa vuoteessa. Sen vielä yritän kirjoittaa että KIITOS teistä ja blogista ja kesätapaamisesta ja kattilanalusesta (ootte sen välityksellä mun mielessä joka päivä) ja horsmareseptistä; Irwinhän kutsui sitä Rentun ruusuksi...voisiko se olla Rentunruusu -hilloa ja teetä ja parsaa? Ja niitä sitten maailmalle kauppaamaan! No mut teillä on kädet täynnä muutakin puuhaa ja niistä saamme aina välillä nauttia. Levätkää ja rentoutukaa hyvillä mielin. Ootte saaneet paljon hyvää aikaiseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Annemarie, miten hauskaa kun laitoit kommenttia! Pitääkin ihan ensimmäisenä välittää kiitokset "kakkosilta" :) Tuliaisluut narskutettiin sellaista vauhtia napaan, ettei edes ulos malttaneet lähteä tarpeilleen kuin komentamalla :D Kiitokset siis Milolta ja Mayalta :)

      Mukavaa pian alkavaa elokuuta sinne ja tapaamisiin toistekin! Varmaan tuossa hieman syksymmällä pidetään taas pajalla jokin kiva tapaamispäivä :)

      Poista
  18. Kirjoitat ihanasti! Teet kaikista elämän asioista, joskus niistä tummemmistakin, käsinkosketeltavan kauniita! Hyvää alkavaa syksyä Jovelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Anne :) Tulee aina niin hyvä mieli, kun joku kirjoittaa tavoittaneensa sen mielentilan, jossa näitä tarinoitamme kirjoittelen. Olen niin valtavan iloinen elämästämme täällä ja saan/saamme toteuttaa iloa tuottavia asioita päivittäin. Toki aina on päiviä ja hetkiä, jolloin ei kaikki ole ah, niin ihanaa ja yrittäjänä joutuu välillä kestämään aika kovaakin painetta, mutta ne ovat kuitenkin valintoja ja hetkellisiä, usein myös asennejuttuja. Hieman kurjempiinkin asioihin voi suhtautua monin tavoin ja ainakin huomata jos alkaa liikaa jokin jurnuttamaan. Sitten sille asialle pitää vaan tehdä jotain, eikä jäädä siihen tunnetilaan asumaan. Suruiltakaan harva voi välttyä elämässään. Itse ajattelen, että niin kivuliasta kuin suru onkin, se kertoo jostain arvokkaasta asiasta. Jos sitä arvokasta ei olisi ollut, ei olisi suruakaan ja silloin kyllä valitsee sen surun osana kokonaisuutta, kun ei sitä oikeen välttääkkään voi. Olen perustyytyväinen ja hyvin onnellinen ihminen ja jos saan sitä tunnetta välitettyä edelleen sinne eetterin toiselle puolelle, olen valtavan iloinen :)

      Kauniita elokuun päiviä ja tunnelmallisia hämärtyviä iltoja sinne :)

      Poista
  19. Ihanaa, kun päivitit! Minäkin luen erittäin mielelläni ihan teidän arjesta eikä haittaa yhtään, vaikka olisi samantyyppisiä aiheita useammankin kerran! Kuitenkin on niin paljon samoja kiinnostuksen kohteita, kasvikuivurista kuivavessaan ja kaikkea siltä välillä :-D Mukava myös Instassa seurata, sinun postauksesi ovat siellä mun lempparipostauksia ja tämä blogi on tunnelmaltaan ihanin blogi. Kaikkea hyvää ja leppoista loppukesää! Tv. Hanne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Hanne :) Sitä samaa sinne :) Onpa mukava tunne, kun ruudun molemmin puolin on samanhenkisiä ihmisiä :)

      Poista
  20. Piti vielä kysyä, että miten muuten se kuparikeittiötaso on toiminut? Onko pysynyt pinta hyvänä ja oletteko ehkä jollain aineella sitä hoitaneet/puhdistaneet välillä? Meilläkin uusi pinta haussa ja jos sen perinteisen mutta suht aran tammitason sijasta miettisikin kuparia... Tv. Hanne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin, ellei erinomaisesti on toiminut. Kuparissa on mahdollista säilyttää se pintakiito pintakäsittelylä, mutta mehän emme sitä halunneet, vaan toiveena on ajan myötä patinoituva kuparipinta, joka vie aikansa. En hoida sitä sen kummemmin.Joskus kiillotan hieman takaisin sitruunalla jos jokin pohjamärkä astia on tehnyt liian selkeän jäljen seisottuaan tasolla pikään, mutta muuten taso on ihan kuten mikä tahansa muu taso. Jos siis haluaa sen kiillon pysyvän, pinta kannattaa suojalakata tai joutuu kiillottamaan käsin - ei se iso homma ole sekään, mutta elämän jälki tulee näkymään lopulta. Jos haluaa patinoituneen, joka ei siis tarkoita vihreää :D niin se vie oman aikansa ennen kun koko levy on kauttaaltaan patinoitunut.

      Poista
  21. Ok kiitos paljon! Juu ymmärrän hyvin, jos haluatte sellaisen vanhan kahvipannun oloisen herkullisen tumman kullanruskehtavan patinapinnan :-) ne on tosi hienoja. Mietintään menee... Tv. Hanne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuparia voi ostaa pikkulevyinäkin. Jos yhtään arveuttaa, niin osta joku pieni pala ja vähän kokeile miltä en käyttö tuntuu :)

      Poista
  22. Hei! Olipa ihana kun oli tullut uutta luettavaa! Niin innolla aina odottelen mitä Jovelasta seuraavaksi. Jutut on 100% itselleni sopivia. Samoja kiinnostuksen aiheita. Nyt olen päässyt testailemaan kasvikuivuria josta vinkin sain täältä. ��☺ Mitä mainioin kapine! On kuivattu omenaa, appelsiinia, mandariinia, nokkosta, mustaherukan- ja vadelmanlehtiä, yrttejä, mangoa, mangososetta, mansikkaa, päärynää, ananasta, banaania. Ja ei voi kuin herkuiksi todeta! Herkut katoaa suihin niin äkkiä että hyvä että purkkiin saakka ehtii. �� Nyt pulputtelee horsmankukat kattilassa odotellen purkkeihin pääsyä. Jotenkin tuo ihan kaiken mahdollisen purkittaminen, lasipurkkeihin on NIIN mun juttu ja täältä löytyy aina taatusti sopivia reseptejä! Kiitos siis kaikesta! Tästä blogista, elämäntavastanne, ohjeista, vinkeistä, positiivisuudesta, kaikesta! On niin hytisyttävän kivaa aina lueskella uudet tarinat ja ihailla kuvia. Leposi olet ansainnut ja toivon teille Jovelaan kaikkea hyvää, voimia, jaksamista ja terveyttä. Onnea ja hyvää mieltä. Täältä se jakautuu niin usealle muullekin. ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä olet ollut ahkerana kuivurin kanssa! Itseäni kiinnotaisi seuraavaksi kokeilla kuivattaa marja- tai hedelmäsosetta. Niitä ei kuivata kuiviksi, vaan nahkamaisiksi kuivurin erillisellä kuivausmatolla ja sitten kun ne ovat sopivan nahkaisia, levyt leikataan suikaleiksi ja rullataan. Monet syö niitä makeisten korvikkeina ja ovat ilmeiseti silkkaa herkkua :)

      Poista
  23. Kyllä. Minullakin oli niin mehukas mango että lopun liiskasin mehuineen soseeksi ja laitoin kuivausmaton päälle. Ne oli jänniä. 😊 Hyviä. Karkkeja. Muitakin soseita kokeilen kunhan saan sopivan hetken. Nyt on kokeilussa ruususokeri. Ihana väri, ihana tuoksu.. ❤ Ja jossain vaiheessa meinaan kokeilla välipalapatukoita. Ainekset sekaisin ja kuivuriin. Mahtava kapine tuo kyllä on!!!! 👍 Se bokashi on seuraava hankinta, toivottavasti. 🙂🙃

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!