jovela

jovela

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Tarinoita sinisestä salista

Se olisi sunnuntai ja blogikirjoituspäivä ja nimesin postauksen sinistyneen sinisen salimme mukaan nyt, kun sali vihdoin saatiin maalattua seinäpaneliensa osalta. Postaus kertoo kuitenkin enemmänkin varautumisesta syksyyn ja talveen tässä vanhassa talossa sekä tietysti pieniä kuulumisia viikolta noin muuten.

Ja viikkohan se taas on hurahtanut niin nopeasti, että liekö olin mukana lainkaan! Töitä on tehty, puuvarastoa kartutettu, hilloja ja hyytelöitä keitetty, likööriä tehty ja kunhan nuo sateet tuosta sallivat - niin, vihdoin täälläkin sataa, pitäisi alkaa nostamaan sinisiä perunoita maasta ja säilöä ne tulevien päivien iloksi. On jotenkin vahvasti sellainen olo, että tänä vuonna meillä oli pitkä kevät ja tulee olemaan pitkä syksy. Sellaisia merkkejä olen huomaavinani ilmassa, vaikken mikään sammakkoennustaja olekaan. Sitä vaan vertailee vuosia täällä toisiinsa ja on neljän vuoden perusteella tekevinään päätelmiä eroavaisuuksien mukaan, kuten että tänä vuonna kurjet ovat saapuneet jo hyvän aikaa sitten pelloille ja huutelevat siellä lähtökäskyjään. Heinäsirkat ja sudenkorennot tulivat ja menivät. Satovarret laatikoissa kellastuvat muutenkin kuin janoissaan ja lintujen laulu on lakannut kokonaan. Varis se vaan huutelee saarnien oksilla eikä edes lepakoita näe iltalennoillaan. Yrtit eivät tunnu enää kasvavan, kukinnat ovat jo hyvän aikaa ohitettu. Muutama puskee vielä viimeisiä kukkiaan, tillikin.


Mikäs siinä! Vuodenajat vaihtuvat ajallaan ja meillä on niitä neljä. Yhden jälkeen tulee toinen ja vaikka kesän kääntyminen kohti syksyä on aina hieman haikeaa, lähinnä valon määrän vähentymisen vuoksi, syksyn lähestyminen on mitä mainiointa aikaa.

Kirjoittelin viime sunnuntaina myös kesän kääntymisestä syksyyn ja miten vuodenaikojen vaihtumisiin liittyy erilaisia puuhia täällä katuvalottoman tien talolla. Kerroin postauksessa, että olemme hankkineet muutaman kattotuulettimen, joiden avulla puulämmityskaudella saadaan sisäkattoon kertyvää lämmintä ilmaa ohjattua takaisin alas. Lämmitysasiat ovat kovasti taas mielessä, sillä ei mene kauaakaan, kun uuneissa palaa taas tulet ja lämpötilat ulkona laskevat vilpoisen puolelle. Tulee talvi, pitää olla valmis! Jutustellaan siis ensin nuo lämpöasiat pois ja postauksen loppuun nakuttelen muutaman muun pienen jutun kuluneelta viikolta.

Talvihaasteemme on oikestaan sali (nyt vihdoin muussakin kuin puheissa sininen sali). Sali tosiaan maalattiin panelointien osalta tällä viikolla seinän yläosan kankaan sävyyn sopivalla Annie Sloan -kalkkimaalilla, sävy Greek blue.


Tuon pienen tammikaapin päällä on  stereoskooppi-kuvankatselulaite ja -valokuvia 1800- ja 1900 -lukujen tienoilta, sekä poronsarvia. Niistä vielä kerran iso kiitos ihanille vieraille isännän pajan avajaispäivänä. Saimme pohjoisen porukalta lahjaksi nuo upeat sarvet, jotka jossain vaiheessa laitetaan seinälle. Nyt niitä ihailemme kaapin päällä. Lämmin kiitos siis pohjoisen porukalle! Nuo sarvet ovat aarteita!

ja tässä pari kuvaa salin konttoripuolelta. Tuossa on työpisteeni, jolla istuskelen arkisissa leipätyöaskareissani. "Konttoriin" hankittiin tällä viikolla käytetty villamatto. Hyvä ostos! 50 eurolla 6 neliön villamatto pitämään varpaat lämpiminä talvellakin!




Mutta talvesta ja lämmityksestähän sitä piti jutella.. Salin koko on siis lähemmäs 40 neliötä ja se on kissojemme valtakunta. Meillähän kissat ja koirat asuttavat eri päätyjä talosta, sillä metsästysviettiset, koiratarhalta pelastetut, muuten kiltit rottaterrierimme käyvät kaiken elollisen kimppuun, jos vaan kiinni saavat. Salia ei siis esimerkiksi voi pitää kylmänä talvella, kuten ennen saatettiin tehdä.

Salin kertaalleen romahtaneen lattian eristystä ei ole tehty oikein edellisen omistajan aikana, mutta koska eristyksen virhe on sen puutteellisuus, eikä esimerkiksi jokin talon rakenteita tuhoava muovi- tai lasivillaviritys, emme ole vielä lähteneet purkamaan lattiaa ja tekemään eristyksiä uudelleen. Talon asuttavaan kuntoon saattaminen on ollut niin suuri ja pitkä ponnistus kahdelle, ettemme lähde tekemään uusia suuria remontteja ihan tuosta noin vaan. Pitää saada välillä elää arkea remppojen välillä. Salin lattiarempan järjestelyt kokonaisuutena olisivat niin mittavat, että siinä saisi pussata kesälle heipat, unohtaa vuoden ainoan hetken olla ihan vaan lomalla ja koko huusholli olisi kaaoksessa - ei kiitos. Fakta kuitenkin on, että salissa ei ole mitään muuta lämmitysmahdollisuutta kuin sähköpatterit ja niitä kovina pakkasaamuina tukeva sekä mahdollisen sähkökatkon sattuessa käyttöön otettava petroolilämmitin. Molemmat ovat enemmän tai vähemmän hintavia lämmitysratkaisuja pitkällä tähtäimellä ja jossain vaiheessa investoimmekin salin lattian eristämiseen uudelleen ja salin kakluunin korjaamiseen, mutta ihan pelkästään kakluunimme purku, korjaus ja uudelleen muuraaminen uusine hormeineen, käsin valettuine kaakeleineen (muutama rikki) ja uusine savupiippuineen tulee maksamaan noin 5000 euroa ja aiheuttaa kaaoksen koko taloon. Ainakin yhden talven vielä pitäisi pärjätä salissa ilman kakluunia. Samaan aikaan on edessä talvi ja leipätöiden osalta se kiireisin puolivuotinen, jolloin isoja remppoja ei tehdä. Pitää siis tutkailla ja kehitellä muita pieniä niksejä lämmitystarpeen pienentämiseksi ja lämmön säilyttämiseksi.

Aloitetaan muutamilla lämmitysaiheisilla jutuilla, joita meillä jo on käytössä. Pienet asiat yhdessä tekevät kuitenkin ratkaisevia eroja wanhassa talossa asumiseen ja näistä voisi olla jotain iloa teillekin, joilla on esimerkiksi mökki tai kakkoskoti käytössä myös viluiseen aikaan.


Matot
- viime talvena eristimme kylmää lautalattiaa huonetilasta paksuilla matoilla ja se olikin selkeästi hyvä parannus lämmön pysyvyyteen. Tässä samalla pitääkin mainita sitkeästä uskomuksesta, että kylmyys siirtyy talon alta lattian kautta tai lattiasta huoneeseen. Niin ei ole. Lämpöenergia siirtyy aina lämpimästä kylmään ja kylmyyden tunne lattiarajassa johtuu lämmön siirtymisestä kylmää kohti, ei siitä, että kylmä nousisi lattiasta mihinkään. Talotohtori Panu Kailaksen sanoin: "Kylmä lattia ei tarkasti ottaen synny siitä, että talon alta nousisi kylmää sisään - vaan siitä, että lämmin ilma nousee lattialta ylös, ja alhaalla oleva ilma jäähtyy, kun lämpöä poistuu lattian läpi alas."

Tämä on huomattu ja meillä on lattioilla talvisin paksuja mattoja, villamattoja ja lampaantaljoja sekä lampaantaljamattoja, kuten tämä tässä kuvassa salin ison kaapin edustalla.


Talviverhot
- vaikka meillä on kunnolliset ikkunat ja ne on eristetty hyvin riveellä, ikkuna on aina ikkuna. Meillä on talvisin tuplaverhot, jotka myös vedetään kylminä iltoina ikkunoiden eteen, ihan kuten ennen vanhaan.

Liesituuletin (lämpötuuletin)
- enkä tarkoita sitä sähköhellan päällä olevaan laatikkoa, jonka tarkoitus on imeä käryjä ruoanlaitossa, vaan kirjaimellisesti puulieden päällä seisovaa lämpöenergialla toimivaa tuuletinta, joka levittää liedeltä nousevaa lämpöä huoneeseen sen sijaan, että lämpö nousee sisäkattoon. Meillä on sellainen ja se on kyllä hyvä!


Kattotuulettimet
- talviasetukselle säädettäessä ja hiljaisella rotaatiolla kattotuuletin painaa sisäkattoon nousevan ja sinne kertyvän lämpimän ilman takaisin huoneeseen. Lämmin ilma on kevyempää kuin kylmä ilma, joten lämpö nousee ylös. Kattotuulettimella saa lämpimän ilman kiertoon, jolloin lämmitystarve vähenee jopa 30%


Kuvassa uusin, talon keskiosan kattoon kiinnitetty kattotuuletin, jonka vieressä vasemmalla on pönttöuuni. Toinen kattotuuletin löytyy tuvasta ja kolmas tulee saliin. Kuvan huone on eteisen ja salin väliin sijoittuva läpikulkuhuone, jossa sijaitsee myös vedetön vessamme. Kuvassa näkyy hyvin myös isännän tekemät verkko-ovet. Ne ovat eteisen ja salin oviaukoissa estämässä kissoja ja koiria livahtamasta toistensa puolelle taloa ilman, että talossa tarvitsisi pitää ovia kiinni. Ilma kulkee, lämpö kulkee, valo kulkee ja ketään ei ole lukittu umpinaisen oven taakse.

Villasukat ja vuodenajalle ominainen pukeutuminen
- niin, tässä kohtaa voisin lainata wanhaa herraa, jolta haastattelussa kyseltiin eikö hänellä tule kylmä torpassaan talvisin. Wanha herra katsoi kysyjää lempästi ja vastasi "villasukat - talvella puetaan vaatteita päälle, eikä olla kuin uimarannalle lähdössä!" Me teemme juuri niin. Ei täällä takki päällä talvea istuskella, mutta villasukat ja joku villatakki tai muu nuttu on yleensä harteilla. Talvi on talvi. Nilkat paljaina ollaan vain saunassa ja peiton alla.

Vedonestoverho
- oi, oi, meillä vetää kuistin ovesta jos ulkona tuulee ja kun ovi on yhtä vino kuin talokin, ei päälle liimattavat eristenauhat tee tehtäväänsä ihan moitteettomasti. Meillä on kuistin ja eteisen välisen oven edessä talvisin verho, jonka toisella puolella on kaunis armeijan villahuopa. Toimii! Myös kylmälle ullakolle vievän oven eteen laitetaan vastaava, sinne ullakon puolelle ovea. Lattiarajaan voi myös tehdä riisipussipötkön, jos veto käy oven lattiarajasta tai tehdä verhoon käänteen, joka täytetään riisillä ja joka siten pitää verhon tiiviisti alhaalla lattialla. Toimii!


Aivoituksia talvelle 2017-2018

Uusia testauksia, omia ja lainaideoita maailmalta.  Tavoitteena olisi mm. saada yksi kolmesta salin patterista pois kokonaan, eli talvilämmityksen riittävyys vain kahdella patterilla n. 36 neliön salissa.

Patterilämmitys ennen vanhaan

Ennen vanhaan talon nurkat ja vesikiertopattereiden taustat folioitiin seinäpaperien alta, jotta lämpöenergia heijastuisi lämpölähteistä takaisin lämmitettävään tilaan sen sijaan, että se siirtyisi rakenteiden kautta ulos. Kun meidän on pakko käyttää salissa sähköpattereita yleislämpönä ja petroolilämmitintä lisälämpönä, pitää niistä ottaa tehot talteen vääntämättä lisää tehoa itse lämmittimeen. Teemme sähköpattereille ja petroolilämmittimelle pienet foliopaperisermit, jotka laitetaan lämpölähteiden taakse. Energiaviisaat sanovat, että tällä keinolla 15% lämpöenergiasta heijastuu takaisin huoneeseen sen sijaan, että se karkaa rakenteisiin.

Ne lattiat

Tälle talvelle salin lattian ja seinän rajat pitää vielä eristää uudelleen samalla, kun laitamme vihdoin saliin lattialistat. Siinä samalla sitten tuolle alueelle lisätään puuvillarivettä eristeeksi, joka todennäköisesti tulee auttamaan lattiarajalämpöön, eli sen lämmön pysymiseen sisällä. Suureen lattiaremonttiin ei ole nyt mahdollisuuksia, mutta sitä yleisintä haastekohtaa voi kyllä eristää, eli lattian ja seinän kohtausrajaa. Muutenhan meillä on sisäpuolelta rivetetty itse lattialankkujen rakosia.

Skeptinen testaus

Talvisin kylmät lattiat on hyvä peittää matoilla - mikäs siinä on tassutellessa pehmeillä matoilla villasukissa, mutta myös suurten huonekalujen, kuten sohva ja suuri divaani, alustat pitää peittää, jotta lämpö ei karkaa lattiasta maailmalle ja huonekalujen käyttö on miellyttävämpää. Tulevana syksynä ja talvena, mikäli tulevasta testistä on jotain hyötyä, aiomme kokeilla pientä lisäeritystä salin löhömööpeleiden alla. Suhtaudun tähän vähän skeptisesti, mutta eipä tuo mitään maksa testata, ensiapulaukusta kun löytyy muutama ylimääräinen tuote tähän testaukseen. Puhutaan siis ns. avaruushuovista. Niitähän löytyy kaupoista parilla eurolla ja jos nimike ei ole tuttu, niin puhutaan niistä ohuista lämpöä heijastavista foliopeitteistä, joita tosiaan käytetään esimerkiksi pelatustilanteissa hypotermiasta kärsivien potilaiden lämmön ylläpitämiseksi. Niiden ideanahan on se, että ne heijastavat lämpöä takaisin sen sijaan, että lämpö pääsee karkaamaan kohteestaan. Alaskalainen off the grid -elelijä päätti testata avaruushuopia kotonaan ihan muuhun käyttöön ja muutama muukin sitten innostui kokeilemaan samaa väittäen, että hommassa olisi kokemuksiensa perusteella jotain järkeäkin. Kokeilemme siis mekin muutaman mööpelin alla olevan maton alla tällaista avaruushuopaa estämään lämmön siirtymistä matosta kylmään lattiaan. Mikäli niistä on jotain hyötyä, miksipäs ei, aina se on kotiin päin kun syntynyt lämpö pysyy siellä missä sen toivotaan pysyvän. Tästä sitten lisää kun hommaa voi testata pakkasöiden myötä.

Varaamattomasta uunista varaavammaksi

Siirrytään tuvan puolelle taloa. Tupaanhan ei tietoiseti haluttu varaavaa tulipesää, koska tiskaamme käsin ja vedet lämmitetään puuhellalla. Jos puuhella olisi varaava, sen käyttö olisi sietämätöntä kesällä. Vastaavasti sitten talvisin puuhella tuottaa nopeasti lämpöä, mutta ei pidä sitä aktiivisesti yllä yöaikaan. Tuvassa on talvisin lisälämpölähteenä pieni sähköpatteri, joka on päällä lähinnä öisin.


Pohdimme ratkaisua, joka tekisi puuhellastamme vain talvisin varaavamman ja sellainen on löytynyt. Vuolukivi sekä varaa parhiten lämpöä että luovuttaa sitä hitaimmin ja tasaisimmin eri kivilaaduista. Markkinoilla on nyrkin kokoisia vuolukivinoppia, joita käytetään fiineissä kiukaissa kiuaskivinä. Hankimme niitä ja ladomme ne puuhellan uuniosaan, jota tulee käytettyä harvakseen. Kun uunille on käyttöä, ei ole suuri vaiva ottaa osa kivistä pois ja laittaa ne takaisin käytön jälkeen. Muuna aikana, eli suurimman osan ajasta puuta poltettaessa uunin vuolukivet kuumenevat ja vapauttavat lämmön hitaasti huoneeseen. Tällä keinolla muutama pesällinen puuta jää päivittäin polttamatta ja ehkäpä tuvassa ei tarvitse tukilämmitystä kuin pakkasöinä. Kun hormi suljetaan hiilloksen jälkeen, kivet ovat tulikuumia ja toimivat tovin patterina.

Puuta palaa

Tänä talvena meillä lämmityskuluihin tulee mukavasti säästöä, kun projektina on saada poltettua yksi kiesitallillinen purkulautaa pois. Laudat ovat erilaisista rempoista täällä syntyneitä, ihan kelpoa puuta poltettavaksi, mutta hyötykäyttökohteisiin kelpaamatonta. Puu on käsittelemätöntä, vissiin joskus joku keittomaali ollut päällä, mutta sen ovat vuosikymmenien sateet jo pesseet pois. Kiesitalli on likimain kattoon saakka täynnä tällaista pätkää ja se kaikki pitäisi saada poltettua pois ennen alkukevättä, jolloin kiesitalli mahdollisesti puretaan kokonaan pois.


Homma on aloitettu ja keskeytetty, kun koko kesän pantanneet sadepilvet päättivät tyhjentyä kerralla ja siinä on nyt mennyt hieman kolmatta vuorokautta. Sadesaunavettä on riittämiin. Ehkäpä huomenna taas isäntä pääsee huitomaan kiesitallin lankkukasoja moottorisahallaan.

Jotain ihan muuta

Instaa seuraaville tämä kuva on tuttu kesältä:


Isäntä nikkaroi huvimajalle tuollaiset istutuslaatikot, jotka myötäilevät huvimajan muotoa. Siinä sitten tuli toteutetuksi pitkäaikainen haaveeni omasta ruusulasta. Sattumalta yhden tolpan kohdalla kasvaa villinä juhannusruusu, jonka kavereiksi istutettiin 8 damaskonruusua. Damaskonruusut, tai damascukset ovat niitä ikivanhoja, monikerroksisia ja voimakkaasti ruusuille tuoksuvia perinneruusuja, joita on kasvatettu Lähi-idässä jo ennen ajanlaskun alkua. Damaskoista tehdään ruusuvettä ja -öljyä.

Tänään huomasin, että jotkut vielä kovin pienistä ruusuista ovat tehneet nuppuja! Voi miten en malta odottaa, että saan nuuhkia ensimmäistä auennutta ruusua! Oletin, etteivät olisi kukkia tehneet tänä vuonna lainkaan, niin myöhään kesällä nuo istutettiin ja niin pieniä taimia olivat.



Miten muuten nuo ruusut tulisi suojata talveksi, vai pitääkö niitä suojata? Olisi mukavaa saada vinkkejä asiaan paremmin perehtyneiltä lukijoilta siellä!

Tupakkaa

Kukkijoista seuraavaan! Tältä näyttää aito tupakka kukkiessaan. Taimet ostettiin keväällä Louhisaaren linnan erikoistamimarkkinoilta ja lajike on  Linnéen tupakka. Nämä tupakkakasvit on hankittu huvitusmielessä. Kyllä me tuosta lehdet kerätään ja kuivataan, mutta prosessi kokonaisuutena on sangen pitkä ja haastava, joten emme oleta tästä syntyvän mitään kunnioitettavaa omavaraisemman elämän etappia. Hauska kukka kuitenkin ja otamme siemenet talteen ensi vuotta ajatellen. Näistä saa reheviä yksivuotisia perennoja ja koska kasvin lehdet ovat hieman tahmaisia (nikotiini vissiin), kaikki tuoksun houkuttelemat inhottavat pikkuötökät jäävät niihin kiinni, eivätkä syö naapurilootan kasvatteja lainkaan!


Kuvassa taustalla maa-artisokkaa, jota on tulossa hurja määrä jos pintakasvustoon on uskomista. Maa-artisokkaviidakolla on korkeutta kolmatta metriä jo.

Kissojen elämää

Jotkut uskollisimmista ja hyvämuistisimmista lukijoistamme saattaa muistaa, miten toissa talvena testasin nyörihaarukalla punontaa paracordista. Jotain mattoa silloin vissiin kuvittelin tekeväni, mutta eihän se materiaali siihen lainkaan sopinut. Tällä hetkellä punon vastaavaa nyöriä jättipaksusta villasta, mutta se silloinen testinyöri tuli vastaan männäviikolla ja ajattelin laittaa sen hyötykäyttöön. Syntyi kissakiikku, joka roikkuu salin ikkunan edessä. Samaisen ikkunan toisella puolella on talvisin lintulauta, jonka menoa kissat tykkäävät katsella. Nyt sitä voi tehdä kissakiikusta käsin ja kun silmäluomet alkavat lupsua, voi käydä lampaantaljalle torkkumaan paikkaa vaihtamatta. Nyöri siis päätyi kissakiikun ripustusnaruksi.

Muuten, isäntä tulee takomaan tässä elokuussa noita nyörihaarukoita, eli lusetteja, joilla saa todella helposti tehtyä erilaisia nyörejä, joten pysykääpäs käsityöihmiset linjoilla tämän homman suhteen!


Kissakiikkukuvassa näkyy myös talosta löytynyt senkki, joka sai samaa maalia päällensä salin paneelien maalaamisen yhteydessä.


Telkkari jossain vaiheessa maisemoidaan tuohon paneeliseinään, mutta toistaiseksi senkki saa kannatella sitä. Senkin sisälle laitetaan liinavaatteet. Odottelen parhaillaan lähetystä Lontoosta, Marks Spenceriltä, josta hankin taas tuoksuvia hyllypapereita. Jospa huomenna tai tiistaina olisivat perillä, niin päästään laittamaan liinavaatteet senkkiin.

Pienet ja suuret remontit täällä jatkuvat. Suurempia ei nyt ole kiikarissa taas toviin, kun töiden kiirekausi on käynnistynyt, mutta kaikenlaista pientä puuhaillaan. Jalkalistat, salin seinän kankaan ja puupaneelien väliset listat.. kaikkea sellaista. Ja kesän tauon jälkeen isännän, eli Jovelan perinnepajan tuotteille pitää tehdä tänne oma osastonsa jos joku kaipaa kotiinsa wanhan ajan tapaan taottuja tuoteita.

Ja kaikista niistä sitten jatketaan seuraavissa postauksissa. Instaa kannattaa kurkkia jos haluaa seurata päivittäisiä pieniä puuhia täällä, mutta ensi sunnuntaina palaan taas blogiin kertomaan kuulumisia!

Iloista elokuuta toivotellen

Jovelan Johanna

28 kommenttia:

  1. Kaunista sinistä, tulee levollinen mieli sinisessä salissa. Kissakiikku on hyvä idea, voin kuvitella että on tyttöjen mieleen. Matot lattialla auttaa todella paljon lämmön pysymiseen ja samaa sanon oviverhosta, vedosta lähtee vähintään puolet pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman tuon sinisen kanssa arkailin, että meneekö sitten kuitenkin liian tumman puolelle, mutta mitään baby-sinistä ei kuitenkaan missään tapauksessa haluttu. Mielikuva hieman hämyisästä, mutta kuitenkin valoisasta brittityyppisestä cottage-kirjastohuoneesta oli alkusta alkaen piirtynyt mieleen ja nyt ollaan tosi tyytyväisiä kyllä, eikä salissa olla vielä valmiitakaan.

      Hieman on kiikku herättänyt hämmennystä, mutta jo siellä köllitään. Tovin kissoilla kesti kerätä rohkeutta, kun kori liikkuu alhaalla olevasta tukinarusta huolimatta. Ovat nyt todenneet, ettei kori lähde kuitenkaan alta, joten sieltä sopii vaania ulkomaailmaa ;)

      Poista
  2. Upea sininen sävy paneeleissa. Kyllä villasukat pitävät viluvarpaat lämpikinä. Taitaa olla eka kesä kun villasukkien käytössä ei ole ollut taukoa. Mukavaa viikonalkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on villasukat olleet korissa. En vissiin montaa kertaa ole niitä kesän aikana jalkaan laittanut, mutta tässä se villasukkasesonki alkaa jo olla kynnyksellä ;)

      Poista
  3. Vaikka en itse niin sinisestä pidäkkään, niin nyt olenkin instassa kovin hurmioituneena sinistä huonettanne seurannut. Tuollaisen sinisen huoneen minäkin kyllä kelpuuttaisin! Olen siis alkanut lämpenemään siniselle. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläni on siniseen hieman kaksijakoinen fiilis, tykkään ja en tykkää, mutta jostain syystä tämä sali oli mielessäni aina sininen sali - ei hajuakaan onko se sellainen joskus ollutkin :D Saliin kuitenkin haluttiin väriä ja kun se tapettina käytetty kangas löytyi, sininen oli varma valinta. Nyt, kun täällä istun, en voisi kuvitella toista sävyä saliin. Hassua! ;)

      Poista
  4. Huh huh kuinka paljon tekstiä. Taidankin siirtyä instaan seuraajaksi, kun tekstin lukeminen tuotti näin haasteita. :) Hieno sinisen sävy minustakin, se kun ei yleensä ole minunkaan suosikkini. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hirveän paljon tekstiä :D mutta näin tällä kertaa, kun ei oikeen näin isoa asiayhteyttä lyhyemmin saanut ulos ja loppuun vielä muita arkisia asioita ;) Tosi kivaa nähdä sua pitkästä aikaa blogimaailmassa! Tönäise mua instassa kun sinne menet, että tiedän seurata sua jos siellä olet. En aina osaa yhdistää oikeita tyyppejä tuttuihin bloggaajiin ja saattaapi muuten mennä ohi ;)

      Poista
  5. Edellisen vastapainoksi: Ihanaa, kun oli noin paljon tekstiä :-)

    Sininen sali näyttää varmasti vielä kauniimmalta iltapimeällä kynttilänvalossa! Laitathan sellaisiakin kuvia sitten aikanaan.

    Vaikka kerrostalossa asunkin, talvisin ulko-oven alta käy melkoinen viima. Kävin ok-talossa asuvan ystäväni luona ja pummasin heidän hiekkakasastaan pussillisen hienoa hiekkaa, jolla täytin kangasputken oven kynnykselle sijoitettavaksi. Ainakin tuossa mun ovella hiekkaputki istuu paikalleen tiiviimmin. Kunhan ensin opettelin olemaan kompastumatta siihen aina kotiintullessani...

    Ja sitten saan tyytyväisenä ilmoittaa, että horsmahyytelö viinimarjoilla onnistui! Kiitos vielä kerran ohjeistuksesta. Punaiset viinimarjat olivat ehtineet jo kypsyä, mutta valkoisissa oli vielä sen verran puoliraakoja, että olivat sekä hapahkoja että hyytelöintikykyisiä. Ensi vuonna tiedän aloittaa ainesten keräilyn tarpeeksi aikaisin.

    Vielä yksi tärkeä asia tässä näköjään kovin loikkivassa kommentissa.
    Saapiko tehdä varauksen kahdesta lusetista.
    Ehdin jo harmitella, kun tänä kesänä en päässyt käymään keskiaikamarkkinoilla, vaikka parin-kolmen korttelin päässä asunkin, mutta tässä olisi pelastus! Olisi niin hauskaa kokeilla taas jotain uutta käsityölajia.

    - Maritta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhden kuvan laittelin instaan salista illemmalla ja joskus laitan varmasti kunnon hämärän kuvankin. Tai on siellä sellainenkin, mutta ukkoskuuron aikana otettu ja siinä kohteena on ikkunalla sadetippoja jahtaava kissa, eli ei pahemmin sinistä näy ;)

      Mahtava homma tuo horsma-herukkahyytelötesti! Saatanpa kuule itsekin vielä sellaisen tempaista jos horsmaa vielä olisi korjuukelpoisena jäljellä. Kovin vähiin käy pinkki maisemassa, joten pitäisi pikaisesti ehtiä keräämään.

      Ja ilman muuta sopii! Kiitos kovasti varauksesta! Laitan kuvan instaan näytille (ja tännekin ajallaan) kun isäntä alkaa lusetteja takomaan. Itselläni on vain tuo puinen ja niin hyvä kun se onkin, viikonloppuna melkein sain sen katkaistua kun punoin oikein paksua xxl-villaa. Taotulla voi sitten punoa vaikka metallilankaa pelkäämättä, että lusetti napsahtaa poikki. Metallilangasta voi tehdä todella kauniita koruja! Ilmeisesti et ole punonut lusettilla ennen? See on niin helppoa, ykinkertaista ja nopeaa, että sopii itellenikin - mulla kun on niin käsityökärsimätön luonne, etten oikeen saa mitään aikaiseksi ennen kun hermo menee opetteluun :D

      Poista
    2. JEI! Hienoa, on sitten vaikka talven viihteeksi uutta kokeiltavaa. Mulla kun puolestaan on käsityökärsivällisyyttä ja -uteliaisuutta varmaan pohjattomasti :-D Kaikenlaista olen punonut, pajuista tinalankaan, mutta tää lusetti oli uutta ja siksi innostuinkin siitä heti.
      Niin ja muuten kaksi kappaletta varasin siksi, että mulla on lapsuudenystävä, joka on ihan samanlainen käsityöhassu, ja lusetista saan hänelle kivan yllätyslahjan.
      Palataanpa siis asiaan, kun pajassa taas ahjo loimuaa.

      - Maritta

      Poista
    3. Oletpa huomaavainen, kun muistat ystävää :) Isäntä palaa pajalle ensi viikolla ja näistä ensimmäiset tehdään silloin. Laitan postausta sitten "paluu pajalle" -hengessä ja l'nttään kuvan taotusta lusetista näytille :)

      Poista
  6. Olette jo pitkällä syksyajatuksissa, minäkin luulen että siitä tulee ihana ja pitkä. En ole kesäihminen, joten tälläinen outo vuosi on tuntunut oikein hyvältä. Jännä kuulla että vuolukivet uunissa toimivat. Olen itse lukenut kommentteja puolesta ja vastaan. Joidenkin mukaan lisäkivet esimerkiksi lieden päällä, pilaavat sen ja ovat turhia, joidenkin mielestä pelkkä vesiastiakin varaa lämpöä. Minullekin on tulosssa peltinen, ehkä 70-luvun liesi joka ei varaa hetkeäkään, mutta on nopea ja ärhäkkä ja hyvä. Tuollaiset pienemmät kivet uunin sisällä laitan heti ostoslistalle, niiden välistä kun pääsee ilma kiertämään, niin tuskin ovat haitaksi itse uunille niin kuin tiiviit laatat voisivat olla. Kaikkea hyvä teille, kiva kun olet innostunut taas kirjoitushommista. Minäkin yritän aina julkaista jotain sunnuntaisin, mutta totuus on se, että olen aina liian uupunut remonttiviikonlopun jälkeen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on muuten ihan totta, luullakseni (en ole itse kokeillut), mutta todella moni on saanut uuninsa pilalle latomalla sen päälle tiiliä, metallikiekkoja ja mitä lie. Ei lieden pinta sellaisesta tykkää. Se painuu ja vääntyy. Uunin sisällä taas, juuri kuten tuossa kirjoitit, hyvin asetellut kivet, joiden väleissä ilma saa kiertää, saa kivet varaamaan lämpöä. Kohtuu tässäkin on hyvä olla, ettei lado uunia umpeen ja sitten ihmettele kun liesi menee oudoksi.

      Meillä on aina 25 litran vesikattila liedellä. Ennenhän vesikattilaa pidettiin liedellä aina, jotta lieden pinnan lämpö pysyisi hallussa ja pintalevy ei kärsisi. Tuota suurempaa kattilaa ei laiteta, koska talvikäytössä sitä pitää siirtää toiselle puolelle levyä, muuten vesi kiehuu puolen päivää :D Kyllä se vesi on lämmintä vielä aamullakin ja siten tietysti jonkin verran sitä lämpöä varaa, mutta en usko sen tuovan kovin suurta muutosta. Toki kaikki pienetkin asiat vaikuttaa ja vesikattila on hyvä juttu :)

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Tykkään itsekin :) Sininen sali on sananakin melkein kuin sininen uni ja sininen jäätelö ja se nukkumatti. Sellainen lempeä. Huone ja laulu ja siniset ajatukset ;)

      Poista
  8. Olen seurannut blogiasi mielenkiinnolla kauan, en kenties ihan alusta saakka, tai ehkä kuitenkin. Luullakseni en kumminkaan ole kommentoinut aikaisemmin.
    Nyt aion sen tehdä kertoakseni ilmalämpöpumpusta lämmönlähteenä. Meillä on tyypillinen 1970 luvun talo kaukana "korvessa" on keskuslämmitys, klapeilla toimiva ja keittiössä muurattu puuliesi ja leivinuuni.
    Rakensimme n. 15 v. sitten uuden ulkorakennuksen johon tuli puuliiteri ja tilaa erilaisille koneille. Halusin saman katon alle itselleni verstaan johon tehtiin iso leivinuuni ja sain sinne myös hankkimani taikinakoneet ja muuta sellaista. Vesijohto tarvittiin myös ja pikalämmönlähteeksi ostin 150 litran teräspadan josta saa myös kuumaa vettä tietenkin.
    Päärakennuksessa on kautta vuosien keskuslämmityksen tarve ollut aika vähäinen, puuhellasta ja leivinuunista on tullut lämpöä joka pikkupakkasilla on riittänyt ihan hyvin.
    Kun siirsin leipmisen ja isomman kokkauksen uuteen verstaaseen hankin asuinrakennukseen keittiöstä kauimmaiseen kammariin ilmalämpöpumpun. Se on ollut verraton vehje, sähkönkulutus ei ole ollenkaan samaa luokkaa kuin irtopatterilla ja lämpö leviää hienosti koko taloon. Eikä mitään vetoa tai tuulta tunnu kuin ihan pumpun alla seisoessa. Talvella pesuhuoneeseen ripustetut pyykit kuivavat komeasti, hätätilassa ilmalämpöpumppuhuoneessa tuossa tuokiossa.
    Täti kertoi ettei hän voisi vaan tälläisessa kohinassa olla, se oli kummallinen puhe, silloin pumppu ei ollut päällä ollenkaan. Mutta tämä täti ihminen oli päättänyt "että se kohisee sietämättömästi"
    Viime syksynä laitatutin ilmalämpöpumpun myös verstaaseeni, siinä on säätömahdollisuus myös +8 asteeseen. Näin ollen ei tarvitse värvätä miestä mahdollisen kovan pakkasen tullessa uunia lämmittämään jos itse olen vaikka matkoilla.
    Varmaankin harkitsisisin ilmalämpöpumpun asentamista myös vanhaan taloon, sellaiseen kuin teillä on.
    Kiitos blogista, se on mukava ja mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
  9. Ilmalämpöpumppu on ihan hyvä keksintö, mutta kuitenkin tuntuu "väärältä" täällä 150 vuotiaassa talossa, jossa pyritään välttelemään modernia tekniikkaa, moderneja elementtejä ja kun me olemme paikalla käytännössä 24/7, ei tarvita myöskään sellaista lämmitysmuotoa, joka hoiteleisi lämpöä asukkaiden ollessa poissa kotoa. Me siis haemme lämmitymuotoja, jotka eivät olisi sähkön varassa. Siksi puulämmitys on meille se päälämmitysmuoto ja ainoastaan kovilla pakkasilla turvaudutaan muuhun ja sekin vain siihen saakka, kunnes saadaan talon muut kakluunit toimintakuntoisiksi. Siihen ilmalämpöpumppu taas ei auttaisi mitään, koska sen hyötysuhde laskee kovilla pakkasilla merkittävästi ja taloudellisesti laskettuna on halvempaa käyttää paria pientä sähköpatteria kuin pyörittää ilmalämpöpumppua kaikkine kuluineen. Monelle ilmalämpöpumppu on aivan nappivalinta, mutta meille se on satakunta vuotta liian moderni sopiakseen tähän meidän valitsemaan elämäntyyliin, jossa meni 4 vuotta löytää talo, jota ei olisi modernisoitu ;)

    Jestas miten mahtavalta tuo verstaanne kuulostaa leivinuuneineen ja kaikkine mahdollisuuksineen! Aivan verrattoman ihana idea keskittää mukavia puuhia erilliseen rakennukseen!

    VastaaPoista
  10. Nyt tulikin hyviä vinkkejä lämpöasioissa - kiitos:) Meillä on puuhellassa vanha vesisäiliö, jota ei ole ollut tarve korjata. Olemme laittaneet sen täyteen tiiliskiviä, jotka varaavat lämpöä. Mietinkin tässä, olisikohan kannattavaa vaihtaa tuohon vuolukiveen.
    Pellavarive on jo kauan ollut hommattavien listalla, mutta ehkäpä syksy pistää vauhtia hankintaan:)
    Minulla on samantapainen suhtautuminen ilmalämpöpumpun hankintaan. Se olisi varmaan tosi hyvä hankinta puun ja sähkön rinnalle, mutta en vaan jotenkaan haluaisi sitä vanhaan taloomme. Myöskään vanhan talon julkisivun harmoniaa ei millään malttaisi rikkoa. Lusetti on minulle ihan uusi käsite - ei kun googlettamaan:D
    Olipa taas niin kiva käydä täällä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tai onhan tuosta lusetista ollut täällä blogissa varmaan joskus juttua, mutta googletan silti:)

      Poista
    2. Juuri noin täälläkin. Kun telkkari, jääkaappi ja pakastinkin on sellaisia, että piilottaisin kaikki heti jos voisin :D

      Tosta lusetista tosiaan tein postauksen 2015 ja siihen löytyy linkki tämän postauksen ko. kohdan ekasta lauseesta. Voipi olla, että teen jonkun pikavideon vielä, eli näytän ihan konkreettiesti miten sillä voi punoa. Niin yksinkertainen ja nopea homma se on, että parikymmentä sekkaria riittää näytökseen ;)

      Poista
  11. Kiitos lämmönpitovinkeistä. Asunnossani ei ole neliöitä kuin salinne verran mutta olosuhteet ovat samankaltaiset kuin teillä. Jokaisessa kolmessa huoneessa on pönttöuuni ja tupakeittiössä vielä puuhella, jotka ovat ainoat lämmönlähteeni. Hyvinhän niilläkin on pärjätty ja niillä villavaatteilla, mutta lisävinkit ovat aina tervetulleita. Varsinkin tuo lämpötuuletin kuulosti lupaavalta.Hienoa, että jaksat jakaa näitä arjen asioita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämpötuuletin on toi fiksu keksintö ja kun ei ei tarvitse kuin sitä lämpöä toimiakseen, sen käyttö ei maksa mitään. :)

      Lämmintä tulevaa lämmityskautta sinne omaan torppaasi :)

      Poista
  12. Hauskaa kun vastasit tuohon ilmalämpöpumppukommenttiini. Ja vielä enemmän minua ilahdutti mielipiteesi joka oli samanlainen kuin miehelläni silloin kun ensikerran aiheen otin puheeksi. Paitsi että hän oli vielä suorasukaisempi ja piti ajatusta hölmöjen keksintönä, joita hänen mielestään tässä maailmassa piisaa.
    Kuitenkin hämäläisenä pidin pääni, hankin ja rahoitin laitteet ja nyt tämän kuuden vuoden aikana mies ei "muista" koskaan asiaa vastustaneensakaan.
    Mielestäni se on hyvin huomaamaton kaikkine osineen, nykyisin malleja ja värejä on enemmän kuin aikoinaan ja ulos tulevan osan saa halutessaan maisemoitua vaikka kuinka hyvin. Mitään paikkaa jossa on sähköt se ei sen modernimmaksi tee. Myöskin tuo hyötysuhteen lasku kovilla pakkasilla on meillä vielä kokematta. Miinus 16 on ollut alin jolloin pumppu on ollut käynnissä ja se toimi moitteetta. Ne harvat kerrat jolloin on ollut todella kylmä alle -20 on laite suljettu, koska silloin täytyy kierrättää vettä patteriverkostossa keskuslämmityksen kautta alakerran varaston plussan puolella pitämiseksi. Olen jopa ihan mutu tuntumalla huomannut, että lähellä nollaa olevat lämpötilat (Suomen nykytalvista hyvin tutut)ovat ilmalämpöpumpulle työläämpiä kuin reilut pakkassäät.
    Sen myönsi myös asentaja joka laittoi tuon uudemman vehkeen tuonne verstaaseeni. Sanoi että reilulla pakkasella ilma on kevyttä ja kuivaa käsitellä ja varsinkin tuossa uudemmassa päivitetyssä laitteessa sen huomaa helposti. Sanoinkin miehelle, että kai sinä sitten päivität tuon kammarissa olevan laitteen uudempaan tekniikkaan samalla jos ostat sellaisen ohuen television. Eikä tuo ihan kohta vastaan ollut. (Televisiomme on aika kaukaa viimevuosisadalta)
    Mitään muita kuluja tuosta vekottimesta ei ole ainakaan meillä ollut kuin sen tuoma lisä sähkölaskuun, mutta ei sitä siinä huomaa. Siirtohinnasta sensijaan voisi hieman keskustellakin, vaan eipä tunnu siitä puhuminen mitään vaikuttavan.
    Vielä: Längelmäellä on todella iso ja vanha puutalo Tunkelon Isotalo nimeltään. Löytyy myös netistä. Olin taannoin siellä eräällä kurssilla ja vaikutuin talosta ja sen ympäristöistä joita paikan emäntä esitteli. Valtavassa pirtissä on valtava muuri jota ymmärtääkseni edelleen lämmitetään. Pirtin katonrajassa mustuneitten hirsien kätkössä on ilmalämpöpumpun sisäyksikkö, tummanruskea ja pieni, huomaamaton mutta ihanasti koleahkoon syysaamuun tuotti lämpöä ison pirtin joka kolkkaan. Olisin emännältä kysynyt asiasta, mutta hänellä oli sata rautaa tulessa enkä enää sinä päivänä tavannut häntä rauhallisessa tilanteessa, joten puhelematta jäi.
    Myöskin meillä on tuollainen lampuilla verustettu lämpötuuletin, joka hankittiin aikoinaan leivinuunin tuottaman lämmön levittämiseen ympäriinsä. Aika pieneen sen käyttö kuitenkin jäi, paitsi yhdessä asiassa se on kätevä. Jos matalapaineesta tms. johtuva pussahdus tuottaa hellasta sauhua sisälle alkaa palovaroitin helposti kirkua. Nopeasti ovet auki ja tuuletin pyörimään, varoitin vaikenee kohta.

    Hyviä sadonkorjuuhetkiä ja kauniita kesäpäiviä Sinulle, keskustelen mielelläni vaikka polttoöljykamiinasta. Se nimittäin oli nuoruusaikanani hitti lämmitysrintamalla. Paljon hienoja kaakeliuuneja ja muita kelvollisia lämmityslaitteita kipattiin kotikaupungissani täytemaitten joukkoon tuon peltivekottimen raivatessa tilaa itselleen 1960 luvun Suomessa.

    VastaaPoista
  13. Ilman muuta vastaan kaikkiin kommentteihin jos ne vaan huomaan :) Joskus joku kommentoi tosi vanhoihin postauksiin ja ne saattaa mennä sivu silmien.

    Eikö vaan olekin sääli, miten kauniita wanhoa uuneja niin innolla purettiin 60- ja 70-luvulla. Silloin purettiin paljon muutakin hienoa kuin manian vallassa :(

    Ilmalämpöpumpuissa ei tosiaan mitään vikaa ole. On vain hyvä, että on erilaisia vaihtoehtoja joista voi valita itselleen sopivimman :) Makuaisioitakin ne joskus ovat, yksi tykkää yhdestä, toinen toisesta. Tuolla hyötysuhteen laskulla en muuten tarkoittanut sitä, etteikö lämpöpumppu toimisi pakkasella, vaikka niillä tosiaan on toistaiseksi ainakin kovan pakkasen käyttörajoituksia, vaan sitä, että kovemmalla pakkasella käyttöhyötysuhde laskee laitteen vaatiman energiamäärän kasvaessa.

    Noin muuten täällä meillähän on pitkäaikaistavoitteena sähkön mahdollisimman korkea omavaraisuusaste ja kolikon toisella puolella mahdollisimman alhainen sähkönkulutus. Meillä ilmalämpöpumppu ei varsinaisesti ainakaan laskisi energiakuluja, vaan nostaisi niitä nykysestä 2 vuoden kuluttua. Meiltä kun puuttuu suurin osa ihan yleisistä energiaa käyttävistä laitteista, astianpesukoneet, sähköhellat, pyykkikoneet, koneelliset ilmastoinnit sun muut, niin sähkönkulutus on pientä ja ilmalämpöpumppu yksinään käyttäisi vuosittain yli puolet meidän nykyisestä energiakokonaiskäytöstä, eli säästöä sillä ei syntyisi sähkölaskussakaan ja kovin turhakin se täällä olisi ensi vuoden talvesta alkaen :)

    VastaaPoista
  14. Mitä se tuon pienen sähkönkulutuksen ja siis laskun tullessa tuo mieleen se sähkönsiirtomaksun osuus kokonaishinnassa? Minä en millään hyväksyisi sellaista konstia, mutta minkäs teet?
    Samaa sukua ovat erilaiset maksut ja hinnankorotukset joita kehitellään autonomistamisen tekemiseksi entistä kalliimmaksi.
    Jos sähkön kulutus laskee, peritään enemmän vaikka siirtohintaa ja autovero päätettiin ensin väliaikaiseksi, nyt se on ollut jo yli 20 v. Samaten vakuutusmaksut nousevat ja ihan vakavalla naamalla kerrotaan syyksi joko onnettomuuksien väheneminen tai lisääntyminen. Tarpeen mukaan. Pääasia että hinta nousee.
    Työkaverini laittoi kotimäelleen tuulimyllyn. Ei sellaista isoa voimalaa joita näkee siellä täällä vaan reilusti pienemmän. Samaa kaliiberia kuin jossain etelässä näkee vesipumppuja käyttämässä. Tekniikankin hän hankki sieltä täältä kierrätysmeiningillä.

    Parin vuoden säätämisen ja kokeilun jälkeen Antti sai laitteen toimimaan niin, että se tuottaa sen verran sähköä kuin hänen tontillaan tarvitaan. Enemmänkin, mutta sille ei ole käyttöä eikä ainakaan sen myyminen mihinkään ole kannattavaa, kuulemma.
    Nyttemmin on tuon "oman voimalaitoksen" käyttämiseen Antin kertoman mukaan tullut jos jotain kokkamoita. Juoksee tarkastajaa ja posti kantaa vaikka millaisia verotus ja varotuskirjelmiä.
    Hänkin oletti saavansa positiivista palautetta yritteliäisyydestään, mutta sanoi olleensa niin väärässä kuin olla voi.
    Jotta monenlaiseen sitä saa varautua jos aikoo olla omavarainen, omapäinen ja varsinkin jos omavirtainen.



    VastaaPoista
  15. Heippa Johanna!
    Mistä olette löytäneet tuon propellin puuhellan päälle? Kuulostaa ihan mainiolta idealta, itseänikin harmittaa kun kaikki lämpö on katossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo meidän lämpötuuletin oli täältä ja sattumalta on juuri nyt alessa! https://www.tuontitukku.fi/tuote/lampotuuletin--kaminapuhallin-saastaa-lammityskuluissa/6418914923607/

      Poista

Kiitos kun kommentoit!