jovela

jovela

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Valoja ja iloja

Johan on ollut viikko. Sunnuntaipostauksesta ei tällä kertaa kovin pitkää tule, sillä olen viettänyt kaksi edellistä päivää kahteen eri otteeseen päivystyksessä ja päivystysosastolla saamassa letkuilla vettä ja troppia ja olo on sangen uupunut. Mennään siis suorilla iloisempiin asioihin, ja iloinen olenkin, kun saa olla taas kotona ja nauttia pienistä asioista.

Ensimmäinen iso ilon aihe on valo. Voi että sitä nyt tuntuu olevan, vaikka päivä olisi harmaakin. Tammikuussahan alkaa jo huomata, miten valon määrä lisääntyy päivittäin. Tässä helmikuussa sitä ei enää voi olla huomaamatta. Esimerkiksi täällä meillä viikossa valoisan ajan kesto lisääntyy viikossa 40 minuuttia. Tiirailen ihastellen tavalliseen tapaan tämän sivuston auringon nousu- ja laskuaikoja täällä meidän seudulla Lounais-Suomessa. Tuolla voi siis laittaa minkä tahansa suomalaisen paikkakunnan hakuun ja ihastella valon määrän lisääntymistä kuluvan kuukauden tai vaikkapa kolmen kuukauden aikajaksolla. Pelkkä vilkaisu ilahduttaa pirskaleesti! Kyllä tässä kevättä kohti mennään kovaa kyytiä!

Jos mikä, niin tämä on ilo! Meidän sitruunapuu kukkii! Pieniä sitruunan alkuja on paljon, 6 isoa sitruunaa on korjuukypsiä ja tuoksuvat ihanalle (en raski vielä kaikkia ottaa pois) ja nyt kun sitruuna pääsi viileään, mutta valoisaan huoneeseen, se innostui kukkimaan! Pieniä valkoisia nuppuja löytyy oksilta, enkä malta odottaa kun kukat aukeavat.


Ollaan iloittu tuosta uudesta huoneesta kovasti, vaikka viikonlopuksi suunniteltu yövieraiden saapuminen jouduttiinkin perumaan, mutta taimipuolella ollaan tuossa viikolla ehditty testailla huonetta taimikasvattamokäytössä. On kyllä silkkaa luksusta, kun tälle puuhalle on ihan oma tila ja kaikki tarvittavat tarpeet ovat siinä käden ulottuvilla siististi saatavilla. Muutamat siemenet siellä jo mullassa onkin. Paprikat saivat hatuikseen kertakäyttökuoharilasien lasiosan. Ollaan hieman inventoitu kaappeja ja kaikenlaista turhaa on karsittu pois tai laitettu uusiokäyttöön, kuten nyt vaikka nuo minikasvihuoneina toimivat kaapin perukoille unohtuneet ylijäämälasit.


Tuolla kelmun alla on tämän vuoden hurahdukseni - ihan turha kuvitella, ettei jotain hurahduksia olisi joka vuonna. Tänä vuonna se on Luffa, eli pesusienikurkku.


Pesusienikurkku on hauska kasvi. Se on tosiaan kurkku ja näyttää erikoiselta putkikurpitsalta. Nuoria vihanneksia voi syödä, mutta kasvia kasvatetaan erityisesti nimenomaan pesusieniksi, jollaisia löytyy likimain kaikista kemppareista ja hygieniaosastoilta kaupassa kuin kaupassa. Kun kurkku on täysikasvuinen, sen annetaan kuivua. Vihannes kuoritaan kuin banaani, sen siemenet poistetaan ja jäljelle jää kuvan oikealla puolella näkyvä putki. Sen voi halutessaan leikata auki, leikata muotoon, sitä voi ommella kuin kangasta tai putken voi käyttää sellaisenaan pesusienenä, eli vamppuna. Monet valavat Luffaan saippuaa ja leikkaavat sitten Luffan kiekoiksi. Luffaputkeen voi kiinnittää narun, jolloin sitä voi vedellä selän puolella kroppaa ja se soveltuu myös kasvojen puhdistukseen sellaisenaan tai saippua sisäänsä valettuna. Meillä Luffat laitettiin multaan tällä viikolla, jotta se onnistuessaan ehtisi valmiiksi meidän leveyspiirillä. Jos kaikki menee kuten toivoa sopii, satoa saataisiin heinä-elokuussa. Luffan taimet kasvavat yli 2 metriä korkeiksi ja ne vaativat lämpöä sekä siemen- että kasvuaikanaan, joten kasvi vaatii meillä kasvihuoneen. Saas nähdä miten tämän kanssa käy! Jännää kuin mikä!

Iloa on tuottanut myös mainittu inventaario kotona. Hissukseen, paikka ja kaappi kerrallaan ollaan käyty läpi nurkkia karsien turhaa pois. Yllättäen tilaa löytyy ja nurkat vapautuvat turhista. Olemme menneet linjauksella jätteisiin-kierrätykseen-lahjoitukseen. Patakaapissakin vapautui tilaa kummasti.


Tuolla kaapin päällä on ystävältä saatuja patenttikorkillisia olutpulloja, jotka odottavat omatekoista siideriä. Meillä puskee vuosittain raparperia niin vimmatusti, ettei meinaa kaksi ihmistä saada niitä hyödynnetyksi, joten keväällä voisi kokeilla raparperisiiderin valmistusta. Alahyllylle löytyi nyt tilaa ihan käyttölautasille. Ovat siinä kätevästi saatavilla, kuten erilaiset kattaus- ja muut pikkuliinatkin, joita meillä on käytössä, ei vaan koristeina.

Salin puolella ei olla ehditty jatkaa hommia ihan kuten oli ajatus, kun emäntä päätyi lasarettiin, mutta aikansa kaikella. Nyt saa olla kuten on ja sitten taas jatketaan kun vointi ja aika sallii. Salissa on nyt kuitenkin se suunniteltu 4:n yöpaikan setti makuupaikkoja. Meillähän on salissa vakiona leveä divaani, jossa voi nukkua parivuodemaisesti. Tuo harmaa sohva on nyt vaan siirretty pois tieltä ja on lähdössä pois meiltä.


Ja tuossa alaoikealla näkyy meidän uninurkka salissa, vaikkei se nurkka oikeasti ole. Onpahan kuitenkin unipaikka salin aivan toisella laidalla ja se koostuu 150cm leveästä ekopatjasta, joka oli ennen meidän sängyssä sekä sängyn puretuista rakenteista kierrätetystä futonimaisesta pohjasta, jonka isäntä nikkaroi hetkessä kasaan. Kissojen mielestä paikka on aivan ykkönen, sillä selkänojatyynyn takaa voi väijyä lintuja ikkunan toisella puolella. Ikkunan alla on takorautainen ikkunateline ja siinä on siemenkakkuja. Kissojen mielestä ruokailevat linnut ovat kovin viihdyttävää seurattavaa ja linnut eivät voisi vähemmän piitata kissoista. Ovat huomanneet jo, ettei vaanijat sieltä läpi pääse. Joskus joku isompi lintu tuntuu oikeen härnäävän kissoja. Huvinsa kullakin!

Ja sitten se viimeinen ilo tältä viikolta, josta kerron joka vuosi täällä: Merikotkien pesinnän seuranta! Miten käy tänä vuonna? Pesällä on jo yksi pari käynyt melkein päivittäin katsastamassa paikkaa ja rakkautta tuntuu olevan ilmassa. Aloitan joka vuosi suunnilleen näihin aikoihin merikotkien pesäpuuhien seurannan ja jatkan aina siihen saakka kun mahdollinen poikanen tai poikaset hylkäävät pesän. Livekamera, jota tänä vuonna voi katsella myös takautuvasti YouTuben liven kautta löytyy täältä. Tässä vielä pari kuvakaappausta alkuviikolta.



 Merikotkien pesän seuraaminen on koukuttavaa ja rentouttavaa vaikkei pesässä olisi vielä ketään. Humiseva metsä itsessään ja luonnon muut äänet, kuten pöllöjen huhuilu ovat mukavaa taustamelua ja sitten kun kevät etenee, ne ensimmäiset muuttolintujen huutelut saa kuulla tämän luontokameran välittämänä, sillä kamera on Latviassa. Se on joka vuosi sellainen ilo, ettei moista toista. Linnut huutelevat olevansa matkallaan ja tuovat kevään tullessaan. Sitä odotellessa!

Näillä lyhyillä terveisillä toivottelen hyvää alkavaa viikkoa kaikille.

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna

27 kommenttia:

  1. Pikaista paranemista sinulle! Tosi kiinnostava kyllä tuo luffa-kurkku. En ole koskaan tiennyt, että se on tuollainen kasvi, vaikka olen sen kasviksi jotenkuten käsittänytkin.

    Kysyisin tuosta teidän patjasta... Olen tosi kauan miettinyt, mikä olisi ekologinen patja, kun meidän vanha on kohta matkansa päässä ja uutta pitäisi hankkia. En kuitenkaan haluaisi mitään vaahtomuovi- tms. viritelmää, vaan mahdollisimman ekologisen. Eli voitko kertoa, mitä materiaalia teidän patja on, onko mukava nukkua jne?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tovin menee toipuessa, mutta sitä kohti :)

      Otin sulle hakulinkin täältä meidän blogista tuon meidän patjan aiheesta kirjoitetuista jutuista. Kurkkaa siis tänne ja löydät kaiken mahdollisen, mitä olen niitä nakuttanut - ja vastaukset kysykyksiin samalla ;) http://jovelassa.blogspot.fi/search?q=porin+villa

      Poista
    2. Tuhannesti kiitos linkeistä ja vinkeistä! Tuossapa meille patjat ja muut, juurikin vastaus toiveisiini!! ♥

      Poista
  2. Opin taas jotain uutta sinulta :) En tiennytkään että pesusienet ovat oikeastaan kurkkuja ja että niitä voi kasvattaa täälläkin! Nuitahan oiskin kiva kokeilla joku vuosi :) Toipumisia sinulle sekä hyvää ensi viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      En myöskään itse tuota tiennyt, jonkun kasvin tiesin luffaa tuottavan, mutta nyt vasta sitä testataan. Olin jo viime keväänä aikeissa kokeilla tuon kasvattamista, mutta olin hieman myöhässä asialla, eikä kurkut olisi ehtineet valmiiksi onnistuessaankaan.

      Poista
  3. Oi miten ihanan herkullisen näköisiä nuo sitruunat ovatkaan. Pitelin itse viime keväänä käsissäni tuota pesusienikurkkupussia, mutta ajattelin sen kasvatuksen minulle liian haastavaksi, joten jätin suosiolla kauppaan. Nyt kyllä mielenkiinnolla seuraan, miten sinä tuon saat kukoistamaan.
    Pikaista paranemista sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan sitruunahuumassa täällä! Käyn nuuskuttamassa niitä keltaisia iloja parikin kertaa päivässä ;) Pienet on ilot täällä :D

      Tuo pesusienikurkku on taas näitä kokeiluja. Innolla lähden kokeilemaan, mutta en pety jos ei onnistu. Toisilla on onnistunut puutarhaharrastajien parissa ja toisilla ei, joten saapas tosiaan nähdä miten meillä sitten käy. Nouseeko edes mullasta ;)

      Poista
  4. Voin vain kuvitella miten nuo sitruunat tuoksuvat ihanalle. Paranemisia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Hissukseen täällä parannellaan ja toivottavasti kevättä kohti on taas sama vauhti akassa kuin yleensä ;)

      Poista
  5. Kiva kuulla että ekopatja on vielä käytössänne. Herkullisilta näyttävät teidän sitruunat ja puu vielä kukassakin. Miten teidän kissat ja koirat, ovatko samassa huoneessa nykyisin? Mielenkiintoinen tuo pesusienikurkku. Kiva kuulla kokemuksianne ja seurata sen kasvua blogistasi. Pikaista paranemista <3 Terkuin Maarit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, kissojen ja koirien klaanit eivät ole yhdistyneet, eivätkä yhdisty. Kaksi metsästysviettistä 10-vuotiasta koirasisarusta ei mieltään muuta, joten elävät turvallisesti eri puolilla taloa nämä meidän kissat ja koirat. Hassultahan se kuulostaa, mutta meille jo ihan normaalia elämää, eikä el.lä:n mukaan kummatkaan siitä mitenkään kärsi, eivät muusta tiedä ja hellyyttä sekä huolenpitoa on kaikille tasapuolisesti tarjolla :)

      Poista
  6. No voi itku, toivottavasti vointi on jo paljon parempi. Sitruuna on mieletön. Ja mieletöntä on myös jos saatte tuon pesusienikurkun tuottamaan hedelmää. Muistan lapsuudessa äitini kokeilleen parikin kertaa tuloksetta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saas nähdä kuin käy ;) En kovin pety jos ei luffat menesty, onhan ne vissiin hieman haastavia tyyppejä, kun tarvitsevat lämpöä ja valoa oman tarpeensa mukaan ja ihan luomuna sitä ei Suomessa ehkä riittävästi ja riittävän kauan saa, mutta kokeillaan. Jos joku nahjus sieltä saadaan, on se ollut kokeilun arvoista. Hauskaahan näitä on kokeilla, vaikkei onnistuisikaan. Pysyy mielenkiinto matkassa kun on jotain uutta ihmeteltävää ;)

      Poista
  7. Voooii, mahtava tuo sitruuna! Pakko kyllä, kun seuraavan kerran lähtee kaupunkiin, niin hankkia oma sitruunapuu! 🤗 Täällä on myös siivottu kaappeja ja komeroita, ja paljon lähti taas kierrätykseen ja roskiin! Onkohan se tämä valo ja mielessä siintävä kevät mikä laittaa ihmisen huushollaamaan 😁☀ Täällä on myös sairasteltu useaan otteeseen, ja tulihan se meikäläisellekin. Moneen vuoteen ei ole tarvinnut kuumeessa ollakkaan.. Paranemisia sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos en ihan väärin muista, niin olin näkevinäni Plantagenin mainoksen instassa, että siellä olisi viherkasveja ja sitruksia -30% nyt.

      Mulla ainakin kevät tuo jonkinlaisen pesänpuhdistusfiiliksen pintaan. Tulee sellainen olo, että kaipaa ilmaa, valoa ja avaruutta ja onhan tuo vuodenvaihteen aika joulun runsauksineen sellaista, että sen jälkeen haluaa kepeyttä monella saralla :)

      Poista
  8. Jaksamista ja paranemista sinulle! Kyllä on kaikenlaista pöpöä liikkeellä ja sairaskertomuksia tulvii suunnalta jos toiselta - pikaista paranemista!

    Minä ostin viime keväänä samoja pesusienikurkun siemeniä, mutta jäivät odottamaan vielä tälle vuodelle kun en niitä ehtinyt kylvää - onneksi. Viime kevään ja kesän muistaen olisivat siemenet menneet kyllä ihan hukkaan.

    Ihanaa kun päivät pitenee! Ihania keväänodotushetkiä sinne Jovelaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä ihme kausi meneillään, kun on röhää, nuhaa, noroa ja ties mitä liikkeellä. Itselläni ongelma oli tuolla munuaisissa, mutta nyt jo parempi tilanne ja lisää vielä tutkitaan.

      Mulla kävi sama juttu viime vuonna. Joskus huhtikuussa katselin Luffan siemeniä ja sehän oli sitten ihan liian myöhään. Nyt sitten jännätään nouseeko siemenet mullasta, kun kaipaavat jo tässä vaiheessa 20-25C lämpöä, jota ne kyllä saakin kasvilampun avulla. Onpahan taas seurattavaa ja ihmeteltävää tuleville viikoille ;)

      Poista
  9. Voi miten ihastuttava väripilkku on tuo hedelmää tuottava sitruspuu! Toivottavasti vointisi kohenee nopeasti, sairastelu on niin syvältä! Iloista viikkoa sinne Jovelaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se sitruuna on nyt ihan mun lemppari, kun mandariinipuu ei viime vuonna tehnytkään kukkia. Nuo sitruunan kukkanuput on nyt kuin maailman seitsemäs ihme, jota pitää käydä monta kertaa päivässä ihmettelemässä ;)

      Ja kiitos, kyllä tämä tästä. Tovin kyllä nyt menee ennen kun terveys on taas kohdillaan, mutta sitä kohti mennään hieman höllemmällä arjella :)

      Poista
  10. Tuo on ihan mielettömän hieno tuo sitruunapuu! Ihanan kodikasta teillä on. Olen jonkun aikaa sitten löytänyt blogisi; sitä on kiva lukea. Mukavaa alkanutta viikkoa sinne Jovelaan!

    VastaaPoista
  11. Vau, sitruunanne tuottaa satoa! Ja mainio tuo pesusienikurkku!
    Pikaista toipumista♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hannele <3

      Tässähän joutuu kohta miettimään miten parhaiten sitruunasatonsa korjaa ;) (kop, kop) ;)

      Poista
  12. Kiitos kovasti luffa-kurkkuvinkistä. Ehkä sitten joskus, kun on kasvihuone.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haaveita on hyvä olla:) Kasvihuone on kyllä hyvä hankinta, kun Suomessa loppukevät ja alkukesä voi olla kovin epävakaista lämmön suhteen :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit!