jovela

jovela

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Maaliskuu ❤

Kalenterivuoden ensimmäinen virallinen kevätkuukausi on alkanut! Pakkanen on ollut kireä, mutta sen myötä koko maailma on kylpenyt keväisessä valossa ja päivän valoisa aika venyy venymistään. Nämä viimeiset pari viikkoa ovat olleet kylmimmät sitten meidän aikanamme täällä. Hyvin harvoin meillä on kireitä pakkasia, talvet ovat olleet leudon puoleisia, mutta nyt ollaan saatu todella kokea millaista on asua vanhassa talossa, kun pakkanen paukkuu sen 20 asteen tuntumassa ja sitä viileämmällä puolella mittaria pidemmän aikaa. Hyvin ollaan tarettu. Puuta on palanut talon uuneissa ja tukilämpöä on käytetty salin puolella päivittäin, jotta aamulla on saatu yön viilentämään huoneeseen nopea lämpönoste. Ei moitteita, ollaan pärjätty ja viherkasvatitkin ovat voineet hyvin!

Hieman harmittaa, kun tein kivan löydön ja ajattelin sen jakaa tänään, mutta löytö loppuikin heti poistomyynnistä. Vilautetaan nyt kuitenkin näitä, kun sellaisia hankittiin. Kyseessä on siis lasikellot tai taimikuvut, joista kertaalleen oli puhetta muistaakseni viime keväänä ja monen kanssa pohdittiin mistä moisia saisi edullisesti. Sattumalta bongasin taimikupuja maalaispuutarhamyymälän poisto-osastolta ja tilasin niitä 5 kpl, ajattelin tilata vielä muutaman lisää ja jakaa linkinkin täällä, mutta niin kävi, että ne loppuivatkin heti.


Nämä kuvat on napattu alkuviikosta ja nuo paprikat ovat voineet taimikuvuissaan niin hyvin, että ovat sittemmin suunnilleen tuplanneet mittansa. Pian pitää kyllä harventaa niitä, kun elinvoimaisimmat paprikat jotenkin erottuisivat kanssakilpailijoistaan.

Nämä kuvut on tarkoitettu kasvatukseen, joten niissä on tuikitärkeä ilma-aukko hatussa.


Noh, vaikka useampikin olisi meille ostettu mielellään, niin ehkäpä jostain löytyy vielä jotain muuta mallia ja niiden yhdistelmä on sitten omalla tavallaan hauska, kun on pari erilaista kupumallia.

Meillä sitruunapuu kukkii edelleen kiivaasti ja tuntuu vaan puskevan enemmän ja enemmän kukkaa. Nyt kun kärpäset eivät vielä ole heränneet ikkunoiden välissä tavalliseen keväiseen tapaansa, on hoidettava kukkien pölytys omakätisesti - muuten ei tule hedelmää. Olen ollut hieman epävarma siitä, miten se pölytys oikeastaan tehdään. Ohjeissa usein sanotaan yksinkertaisesti, että kosketellaan kukkien siitepölyheteitä siveltimellä edeten yhdestä kukasta toiseen. Ajattelin laittaa tähän nyt ihan kuvana miten se ymmärtääkseni tehdään kaikkien sääntöjen mukaan, jos joku muu siellä pohtii samaa asiaa. Joskushan muitakin kasvatteja joutuu pölyttämään käsin, jos kukinta-aikaan ei pörriäisiä ole saatavilla.

Sitruunapuun (tai sitrusten) pölyttäminen käsin

Mikäli oppikirjojen oppi on mennyt perille oikein, pölyttäminen tehdään yksinkertaisesti näin:

1) Sivele pienellä pensselillä kukan heteitä, joissa on siitepölyä.
2) Koskettele toisen avoimen kukan emiä, eli kukan keskellä olevaa nuppia siitepölyisellä siveltimellä.
3) Ota taas kukasta siitepölyt ja siirrä edelleen seuraavan kukan emiin ja niin edelleen. Muista pölyttää myös aloituskukka siirtäen viimeisen kukan siitepölyt ensimmäiseen kukkaan.


Onnistunut pölytys tuottaa aikanaan pieniä sitruksen alkuja. Tässä kuvassa on pieni sitruunan alku. Talvilevon jälkeen sitrukset alkavat kaipaamaan hieman enemmän vettä ja lannoitusta. Jos ne eivät saa tarpeeksi vettä, pienet sitruunan alut kuivuvat. Meillä tipahteli muutama alku, mutta onneksi huomasin asian heti ja nostin kastelumäärää, jolloin tipahtelu loppui.


Viherhuoneessa on nyt ollut muitakin asukkaita, viikonloppuasukkaita. Ystäväpariskunta kävi testaamassa orangeria-vierashuoneen, eli viherhuoneen vierashuonekäytössä. Hyvin mahtui päiväpeti tuplavuoteeksi avattuna omaan tilaansa ja tuolta tyynypäädyn ja kaakeliuunin välistä mahtuu vielä kulkemaan oman sisäänkäynnin kautta sisälle ja ulos, jos haluaa. Huoneessahan on kaksi ovea, yksi molemmissa päissä.


Nåja, sitten taas osastolle sattumuksia ja haasteita. On kyllä yksi, sanonko mikä, kun tämä sairastelukierre ei vaan ota talttuakseen. Reilu kuukausi on menty tautiopasta läpi A:sta Ö:hön, eikä tällä viikolla tilanne ollut yhtään sen helpompi. Tiistaina kesken työpäivän saapui uusi vaiva, kun aiemmin määrätyt lääkkeet sanoivat sopimuksen kroppani kanssa irti ja sain äkillisen ja rajuhkon lääkeyliherkkyyskohtauksen. Koko kaulan alue niskaan ja rintalastan alle saakka muuttui kirkuvan punaiseksi ja täyttyi sangen eksoottisen näköiseen ihottumaan rakkulamaisine näppylöineen. Lääkärikäyntihän siitä sitten tuli, lääkkeet meni kieltoon ja tilalle tuli 9 annoksen kortisonimäärä per päivä, tabletteina ja salvana. Olihan se pelottava kokemus, nyt jo kortisonilla selkeästi talttunut, mutta tässä vaiheessa alkaa jo mennä huumorin puolelle, kun ei ole viikkoa ilman jotain uutta vaivaa, joka aiheutuu edellisen sivutuotteena, tai siitä mitä yritetään korjata ja nyt myös millä on yritetty hoivata. Vaan ei hätää. Täällä porskutellaan menemään hyvillä mielin ja mitään vakavaa ei ole kuitenkaan. Hieman huonoa tuuria vaan matkassa.

Kaularuttokäynnillä (rakkaalla vaivalla on oma lempinimi) piipahdimme Lidlissä. Vihanneksia ja hedelmiä piti hakea ja haettiinkin, mutta siinä liukuhihnan rinnalla eteni myös tällainen hieno kumkvattipuu, sillä Lidlissä sattui moisia olemaan mukavan edulliseen hintaan. Ei siis mikään turha käynti. Jos ei olisi ollut kaularuttoa, ei olisi huomattu kumkvattiakaan ja kumkvattihan meiltä puuttui sitruskokoelmasta.



Kumkvatti on kääpiöpomeranssi, eli hapanappelsiini, joka syödään kuorineen päivineen. Voi sen toki kuoria jos haluaa, mutta noin ylipäätään kumkvatti ei ehkä olekaan sellainen naposteluhedelmä, kuten mandariinit tai appelsiinit. Sen hedelmäliha on kyllä vahvan appelsiininen, mutta hedelmä on myös jokseenkin happaman kitkerä. Kumkvatista tehdään usein hilloketta, ja siihen se onkin vallan mainio, jopa hienosteleva hedelmä. Koristeena myös kaunis monessa käytössä ja joissain resepteissä ohuita kumkvattisiivuja lisätään mm. kana- ja lammasruokiin. Kakuissakin on näkynyt viime aikoina kumkvattia koristeena enemmän kuin usein.

Meillä kumkvatit ovat syötäväksi tarkoitettuja, ei sellaisinaan, vaan juurikin hillokkeena tai osana ruokaa. Ihanan pirteä, kaunis puu kerrassaan!

Meillä oli poikkeuksellisesti tänään sunnuntaina pieni työkeikka, joka imaisi energiat kertalaakista. Uni meinaa jo painaa luukkuja umpeen unimaailman puolelle, mutta laitetaanpa vielä yksi hauska pikkujuttu blogiin - tiedä vaikka joku toinen siellä olisi pohtinut samaa..

Rikkoutuneen tyynyliinan kierrätystä - tarjotinnauhat

Meillä on erilaisia, ihania vanhoja vuodevaatteita ajalta, jolloin ne tehtiin kestäviksi sukupolvelta toiselle. Huolellisimminkin ja mitä laadukkaimmasta kankaasta valmistetutkin kuitenkin joskus kohtaavat tiensä pään ja näin meillä on käynyt joidenkin ihanien pitsityynyliinojen kanssa. Joskus ne vaan haurastuvat lopulta rikki ja joskus on koiran tassu pedannut paikkaa alleen siten, että tyynyliinaparka on saanut pipin. Mitäpä siinä sitten voi tehdä, kun pois ei raaski heittää, mutta haurasta ei voi korjata.


Olen leikannut kauniit pitsit irti ja käytän niitä tarjotinnauhoina. Pitsithän on tyynyliinoissa valmiiksi ommeltuina vöiksi, joten uusiokäyttö on enemmän kuin helppoa. Valitsee vaan kaksi pituudeltaan samanlaista pitsivyötä ja sitoo niiden lenkit yhteen. Siinä se, valmis.



Tuo ei nyt ole ollenkaan oikea paikka tarjotinliinalle meillä, eikä siinä ole tarjotintakaan, kun mallailin pituuksien yhteensopivuutta puutarhalehdet painoina, mutta miksipäs ei moinen käy lempikirjoille tai -lehdillekin. Joka tapauksessa kauniit pitsit ovat jälleen käytössä ja vanha käsityö jatkaa elämäänsä. Näille kierrätyspitseille on taatusti sen sata ihanaa uuskäyttökohdetta, mutta tällaiselle ompeluhaluttomalle tämäkin niksi kelpaa. Uuskäyttökohde kun on likimain heti valmis.

Nyt tämän emännän silmät luppaavat niin, etteivät auki tahdo pysyä, joten täällä aletaan olla Komisario Maigretia vaille valmiita kohti huomista, jos alkutekstejä pidemmälle sitten pääseekään.

Mitä parhainta alkanutta maaliskuuta teille kaikille siellä

Jovelan Johanna

12 kommenttia:

  1. Mitenkä sen teidän oman petipaikan kävi? Onko se vielä vaiheessa vai oletteko jo saaneet saliin myös makuusopetin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu! Salissa on entinen sänky futon-mallisena ratkaisuna, jota vielä parannetaan myöhemmin, kun talvi on saatu pois tieltä ja voi paremmin sahailla ulkosalla. Yksi kuva nykyisestä mallista löytyy muutaman viikon takaa täältä :) https://jovelassa.blogspot.fi/2018/02/valoja-ja-iloja.html

      Poista
  2. Voi miten suloiset lasikuvut, kasvit taatusti tykkäävät. Taimikasvatus on mukavaa puuhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan tuollaista mallia en olekaan ennen itse nähnyt, enemmänkin niitä kaarevia ja hieman matalampia malleja. Tässä mallissa on kyllä kivaa tuo korkeus. Ei ihan heti ota taimi kuvun kattoon kiinni :)

      Poista
  3. On tiiätkö jotenkin niin hassua miten mullinmallin elo on mennyt, kun aattelee että siellä kireä on täällä ihan normaali ja tavallinen :) Eikä se kireämpikään _tunnu juur miltään. Just tässä yks päivä kävin pihalla ohut toppatakki auki, enkä huomannut mitään erikoista. Isäntä sitten, että katos vaan, se on taas miinus kolmekymppiä. Aha, en olis arvannu :) Tän talven enkat taitaa olla -35, ei paha. Vaikka vanha talo on tääkin, niin on hyvät tulisijat eikä juurikaan vedä (lattiat, alapohja ja ulkovuori on rempattu), niin mikäs tässä on ollessa. Heh, ei olis ehkä ”vanhasta Tarusta” uskonut, että siitä tulee about eskimo :)

    Mukavat tunnelmat siellä teillä! Vielä kun talttuu tommoset sairauskierteet, niin avot. Voimia ja paranemisia kovasti! ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Se mikä yhdelle ihan normaalia, toiselle erikoista. Täällä Lounais-Suomessa meillä ei ole ollut kireän pakkasen talvia lainkaan meidän aikana, eli 5 vuoteen. Silloin ihan ekana vuotena, kun juuri oltiin ostettu talo ja vasta käytiin täällä, muistan kerran olleen n. -20, mutta se oli vain parin päivän ajan. Muuten on ollut niin leutoa ja vähälumista. Sekin tänä vuonna erikoista, että lunta on ja se on pysynyt maassa. Mukavaa vaihtelua, vaikka meillä on lattiat haasteena. Ne ovat kylmiä, kun lattioita ei olla avattu vielä, eikä olla avaamassa ihan lähiaikoinakaan. Ollaan pärjätty näin, mutta ihan eri asia se olisi, jos taloa pitäisi asua siten, että leipätyöpaikka ei olisi kotona tehtävää työtä.

      Merenneidosta eskimoksi ;) Kuitenkaan se ei yllätä. Jotenkin vaan tunnut olevan sellainen ihminen, joka ottaa mitä tahansa haltuun ja oivaltaa siinä kaikessa jotain tosi hienolla tavalla. Miksipäs siis ei myös talven ihmeitä ;)

      Kevään saapumisen iloa sinne teille :)

      Poista
  4. Lakanoiden kestävyys on kyllä mielenkiintoista. Juuri pesin mökillä olleet lakanat, jotka muistin äidin ostaneen (ja oli ylpeä modernista kuosista) 90-luvulla. Lakanat ovat vähintään yhtä hyvässä kuosissa kuin omat pari vuotta sitten ostetut. Jokin on muuttunut tässä välissä!

    Mukavia pakkaspäiviä ja kohta se taas on leudompaa! 😊👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloinkin vielä tehtiin kestävämpää kuin nykyään ihan laadukkaaksikin mielletyillä merkeillä nykyään turhan usein on. Värit haalistuu nopeati ja materiaalissa ei muutenkaan ole kehumista.

      Meillä on aika paljon sellaisia tosi vanhoja lakanoita ja tyynyliinoja. Sellaisia, joita tehtiin itse ja joihin tehtiin pitsit käsin. Ne ovat kestäneet meidän päiviin saakka ja kestävät edelleenkin, mutta käytössä nekin joskus tulevat tiensä päähän. :)

      Täällä pakkaset taitavat nyt olla ohi, ainakin ne kireät. Sääkartalle on ennustajat jo piirrelleet plussa-asteita :)

      Poista
  5. Vanhoista pitseistä saisi myös nätit verhotampit :) Onpa taas niin kivoja kuvia ja kiva päivitys, oli oikein oli lukea :) Minulla lomaviikko menossa ja pakkassäät jatkuu. Kaunis aurinkoinen tiistai kuten oli maanantaikin. Toivottavasti olet Johanna tervehtynyt ja sairastelut jättäisivät nyt rauhaan sinut. Mukavia touhuja sinulla ja miehelläsi siellä taas :) Terkuin Maaritti Oulusta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistava idea! Kiitos, Maarit! Meillä on muutama eriparinen pitsivyö, joita ei pituuseron vuoksi voi käyttää tarjottimille, mutta verhoihinhan ne käykin loistavasti!

      Ja kiitos topimumistoivotuksista. Parempaa kohti täällä mennään iloisin mielin :)

      Poista
  6. Oih, nuo sitruspuut!
    Oletko ostanut Ikeasta sitrusta, sillä itse pohdin että ovatkohan niiden hedelmät syömäkelmoisia (siis muistakin kaupoista ostetut)? Kun ei tiedä että mitä kaiken maailman lannoitteita niihin on oikein käytetty... Nuo lasikuvutkin on kyllä aivan ihania!

    Ja toivotaan että sairastelusi jäisivät nyt sinun osalta ainakin taake, että voit aloittaa kaikki keväthommelit terveenä ja pirteänä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikeasta ei olla ostettu, sillä kysyin joskus toissa vuonna juuri tuota asiaa Ikeasta, ja he eivät suosittele heillä myytäviä sitruspuita muuhun kuin vihersomistukseen. Eivät ole varmoja mitä niihin on laitettu. Puutarhamyymälöistä ostetut yleensä ovat syötäviksi kelpaavia, mutta se kannattaa aina tarkistaa. Meidän sitrukset on kaikki ostettu joko puutarhamyymälöistä ja nyt tuo kumkvatti Lidlistä. Ne kaikki kantoivat merkintää syötävä/syötävät hedelmät/edible. Jos sitä ei ole, kannattaa varmistaa asia. Syötäviksi kelpaaviksi ilmoitetuissa ei saa olla sen kummempia tököttejä kuin kaupan hedelmätiskillä myytävissä :)

      Ja kiitos kovasti :) Vointi täällä on koko ajan parmpaan päin. Kyllä se tästä ja sitten keväällä jo toivottavasti terveys on entistä vielä parempi :) Iloisin mielin joka tapauksessa näitä päiviä vietetään. On niin ihanan valoisaa ja kevättä lupaavaa päivää yksi toisensa jälkeen :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit!