jovela

jovela

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Kasvatuslaatikoiden kestävyys ja sadeveden kerääminen

Viime keväänä ystäväni kyseli miten meillä on kasvatuslaatikot kestäneet. Hänen omat kasvatuslaatikot olivat alkaneet haurastumaan ja alkoivat tulla elinkaarensa päähän. Meillä kasvatuslaatikot tehtiin, kuten monella muullakin, eurolavojen kauluksista. Sehän on ollut jo puolen vuosikymmentä varsinainen trendi. Tämä kevät on tuonut mukanaan huomion, että meilläkin kasvatuslaatikot alkavat olla kovin haurastuneita. Ikää niillä on 5 vuotta.

Lavakauluksia puutarhassa käytettäessä ensimmäinen tärkeä huomio on siinä mitä lavakaulusta käyttää. Kauluksia ei saisi olla käsitelty myrkyillä, kuten usein on. Käsittelemättömiä lavakauluksia pitäisi sitten käsitellä niiden suojaamiseksi, mutta millä tahansa ei voi käsittelyä tehdä, sillä myrkyt eivät tietenkään sovi ruoaksi kasvatettaville kasveille. Meillä kasvatuslaatikot on käsitelty kahtena keväänä Osmolla, joka valitettavasti ei kestä kauluslavoissa. Joka vuosi pitäisi käsitellä uudelleen ja siltikään ei suoja ole riittävä. Toiset vuoraavat laatikot muoveilla, mutta sekään ei pidemmän päälle tunnu toimivan, sillä materiaali haurastuu myös ulkopuolelta ja muovi itsessään hauduttaa kasvatusalustaa. Meillä kasvatuslaatikoissa alkaa olla niin suuria vaurioita, ettei 3sta lavakauluksesta kasatut kasvatuslaatikot enää pysy kunnolla ryhdissä - ne pullistelevat ja ohuet laudat rikkoutuvat.


Tämä tietenkin on pistänyt pohtimaan olisiko ylipäätään kannattanut tehdä keittiöpuutarhaa lavakauluksista ja vaikka saimmekin lavakaulukset edullisesti, olen kallistumassa sille kannalle, että halvemmaksi ja kestävämmäksi vaihtoehdoksi olisi tullut valita kunnon sahalautaa ja tehdä kasvatuslaatikot niistä, paksusta laudasta. Nyt kuitenkin kasvatuslaatikot ovat olemassa, eikä niiden purkaminen tunnu mielekkäältä vaihtoehdolta. Laatikot pitäisi tyhjentää, alue siivota, uudet laatikot tehdä ja taas täyttää. Osassa laatikoista kasvaa monivuotisia kasveja, joiden siirto olisi oma puuhansa. Tätä tovin pohdittuamme päädyimme mielestämme parempaan ratkaisuun. Isäntä haki paikallisesta sahatavarakaupasta kunnon sahalankkua, joilla nykyiset kasvatuslaatikot vuorataan. Vanhat laatikot saavat jäädä uusien pitkien laatikoiden sisälle ja satokaudelle 2018 päästään hieman helpommalla, parannetuissa kasvatuslaatikoissa, jotka eivät vanhojen lavakaulusseinämien vuoksi ole ihan suorassa kosketuksessa multaan.

Miten teillä muilla on kasvatuslaatikot kestäneet?


Satokaudelle 2018


Tuossa kuvassa näkyykin jo tämän vuoden suunnitelmia kasvatettavien suhteen. Tänä vuonna mennään aika perinteisillä kasvatettavilla, kuten erilaiset perunat, joista osa tosin on erikoisperunoita, kuten pinkit perunat, porkkanaa, palsternakkaa, maa-artisokkaa, ruusu- ja parsakaalia, yrttejä, salaatteja, kurpitsaa, papuja, lilapalkoherneitä ja erilaisia kasvihuonekasvatteja, kuten paprikaa, erilaisia tomaatteja, kurkkua ja ahomansikkaa. Kuvassa näkyy myös sangen hupaisaksi osoittautunutta inkojen korumaissia, joita olen onnistunut kasvattamaan yhden minitähkän verran kahtena vuotena. Inkojen perinteinen korumaissi on normaalin kokoinen, syötävä maissi, jonka jyvät ovat kuin korukiviä. Meillä on onnistuttu saamaan aikaiseksi tuollaiset minitähkät. Päätin jo, etten enää edes kokeile korumaissia, mutta niinpä vaan kuitenkin kävi, että muutin mieltä. Jos kerran vielä.. Muita hieman eksoottisempia kasvatteja tänä vuonna ovat Luffa, eli pesusienikurkku, vesimeloniretiisi, joka ei ole vesimeloni, vaan retiisi, mutta sangen kaunis sellainen sekä Cornichon-pikkukurkut. Korumaisseja kokeilen vielä kerran, kuten taidan sanoa joka kevät, mutta pitää nyt yksi kunnon tähkä saada aikaiseksi, vaikka päällänsä seisoisi!

Kevät 2018

Meidän historiamme myöhäisin kevät on edennyt täällä nyt harppauksin. Tänään lämpöä varjon puolella taloa on jo kymmenen asetetta ja lumi alkaa olla sulanut kaikkialta minne aurinko on säteillään yltänyt. Etupihalla on vielä hieman lunta siellä minne lunta on katolta valunut niinä päivinä kun täällä satoi enemmän lunta. Muuten alkaa olla enemmän paljasta kuin valkoista. Syreenien ja monien pensaiden oksissa on jo silmuja, ensimmäiset raparperin alut huomasin mullassa tänään - nuo vaaleanpunaiset pienet alut, ensimmäiset sinivuokot ja leskenlehdet on bongattu, kurkia, joutsenia ja hanhia on pelloilla, pihapiirin linnut laulavat itselleen seuraa ja pesiäkin jo tutkaillaan, ensimmäisiä pörriäisiä on nähty pihalla ja terassikin olisi valmis keväälle skoolaamiseen.

Isäntä pääsee ensi viikolla kasvatuslaatikoiden kimppuun ja siitä se taas sitten lähtee, tämän vuoden puutarhahulluttelu.


Sadeveden kerääminen

Kevät lähti täällä käyntiin oikein kunnolla sateiden myötä. Sadetta on saatu useampana päivänä ja joinain päivinä sitä on piisannut puolen yötä. Meillä on ollut omaa syytä hieman huonoa tuuria sadevesitönteröiden kanssa, kun niistä on muutama vaihtelevista talvisäistä johtuen päässyt rikkoutumaan. Meillä pyritään hyödyntämään sadevesi saunalla aina kun mahdollista, myös talvisin. Riskinä siinä on yllätysyöpakkanen, joka saattaa sitten veden jäädyttäessään rikkoa saavin. Täällä jostain syystä sääennusteet eivät aina pidä ihan paikkaansa.


Noh, meillä on ollut tarkoituksena kerätä ja hyödyntää sadevettä nykyistä enemmän ei-talviaikaan, joten tänä talvena sattuneen saavivahingon myötä se on järkevää tehdä nyt. Meidän pitäisi saada enemmän vettä säilöön, sillä täällä ei kesällä välttämättä sitä sadetta saada riittävästi. Esimerkiksi viime kesänä, kun lööpeissä huudeltiin sateisimmasta kesästä miesmuistiin, meillä ei koko kesänä satanut kuin pari kertaa. Sadepilvet seilasivat muille maille ja siinä missä muualla mentiin kumppareissa, meillä kasvimaalla oltiin janoisia.

Ajatuksissa on ollut sellainen ns. tonnikuutio, siis maataloudessa käytettävä tuhatlitrainen muovikuutio, mutta sellaisen puhdistaminen on hieman hankalaa. Päädyimme hieman pienempään kapasiteettiin, eli kahteen 300 litraa vetävään sadevesitynnyriin, joissa on kerrankin huomioitu järjevästi laskuhanan paikka. Jostain syystä useimmissa saavimalleissa hana on aivan saavin pohjalla, jolloin sitä ei voi käyttää ellei saavi seiso jollain alustalla. Tässä mallissa hana on sellaisella korkeudella, että sen alle saa ämpärin.

Nuo suuret vihreät vesisaavit siirretään pian takapihan puolelle, saunan puolelle taloa. Saavit laitetaan vierekkäin ja niiden välille laitetaan ohjausletku - toinen hyvä puoli näissä saaveissa! Niissä on valmiina kylkiaukot, joiden väliin voi laittaa pätkän letkua tiivisteineen ja siten ensimmäisen saavin täytyttyä vesi valuu toiseen saaviin. Vedet ohjataan saaviin rännistä vesisiepparilla, josta lähtee letku, joka taas ohjataan saavin kannen läpi saaviin. Väliin voi vielä laittaa roskakeräimen, jolloin vesi on mahdollisimman roskatonta. Tällä keinolla nyt yritämme saada sadevettä enemmän talteen kuin ennen. Vaikka täällä ei tunnu usein satavan, sadekuurot ovat usein voimakkaita ja kun katto on suuri, ei 600 litran vesimäärä vaadi tuntien sadetta. Jos vettä tulee oikeen kunnolla ja saavit täyttyvät, veden voi ohjata suoraan rännistä myös vaikkapa paljuun. Säästyypä siinä sitten sähkökäyttöisen kaivopumpun käytöltä paljunkin osalta.

Yksinkertaista elämää


Pääsiäinen tuossa tuli ja meni. Kävi ystäviä, syötiin, kuunneltiin puolivahingossa Matteus-passiotakin, loikoiltiin ja oltiin vaan. Toisen porukan kanssa istuttiin iltaa, pelattiin Canastaa ja syötiin pääsiäisen perinteisiä ruokia. Arkea ja juhlia, niin sitä pitää elää ja elämä pyörii nyt tasapainotellen töiden ja kotipuuhien välillä. On sellaista odottelun aikaa. Seurataan kevään etenemistä, suunnitellaan seuraavia projekteja, esikasvatellaan taimia viherhuoneessa ja odotellaan, että pääsisi kunnolla hääräämään pihalla. Pääsiäisenä täyttyi 4. vuotemme tässä talossa asukkaina. 5 vuotta siitä kun ostimme paikan ja 4 vuotta siitä kun muutimme tänne. On vaikeaa kuvitella muunlaista elämää enää. Se tuntuu niin kaukaiselta, eikä lainkaan houkuttelevalta. Sitä haluaa aina vaan enemmän irti aiemmasta elämäntyylistä, joka enemmistölle on jokapäiväistä arkea. Eilen kun kävimme kaupoilla, ajattelin, että meillä on aika vanhahtava elämänrytmi. Siivotaan paremmin yhtenä päivänä viikossa, käydään kerran viikossa tai kahdessa "isolla kirkolla" ostoksilla, kuunnellaan sääennusteita radiosta, tutkaillaan luontoa ja tallustellaan tiluksilla vesilätäköitä vältellen. Pohditaan paljon miten kaikkea mahdollista käden ulottuvilla olevaa voisi parhaiten hyödyntää. Mennään nukkumaan kun nukuttaa, herätään kun on sen aika. Ei ole mitään erityistä ja on kaikki. Maailma tuntuu loputtomilta mahdollisuuksilta, vaikkei mitään tekisikään, eikä kotoaan poistuisi. Mutta ihan nykyajan saavuttamattomiin ei sentään olla valahdettu. Jotkut asiat on ja pysyy. Viihde.

Olen tuolla Instan puolella laittanut pariin kertaan jonkun kuvan jostain kivasta brittisarjasta ja huomannut, että monet meidän puuhia seuraavat ovat myöskin dekkari- ja brittisarjafriikkejä. Tarkoituksena oli tehdä ihan oma postaus meidän viihdekaapista löytyvistä sarjoista ja kysellä mitkä brittisarjat ovat muiden mieleen, josko vaikka löytäisi jonkun uuden tuttavuuden, mutta en vielä ehtinyt. Meiltä löytyy viihdekaapista varmaan tuhannen kiekkoa leffoja ja sarjoja, sillä keräsimme niitä joskus kaupunkiaikana. Nykyään ei enää tule hankittua sarjoja samaan tahtiin, varmaankin suurelta osin siksi, että kaikki omasta mielestä vanhat hyvät sarjat on jo hankittu ja uusia hyviä ei ilmesty turhan usein. Silloin kun jokin lupaava sarja julkaistaan, tilaan sen usein suoraan Briteistä, kun ei malttaisi odotella. Näin kävi juuri, kun Käen kutsu ja Silkkiäistoukka -kirjoista tehtiin TV-sarjaversiot - oikein hyvät muuten! Teen varmaan ensi viikolla vielä tuon aihealueen postauksen, sillä olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia sen pohjalta. Brittisarjojen ystäville vinkiksi, jos ette ole huomanneet, Nelonen on lisännyt Ruutuun oman brittisarjakanavan, josta löytyy todella monia hyviä brittisarjoja.

Tänään kuitenkin taidan päätyä joko tanskalaiseen tai ruotsalaiseen sarjaan, ellen sittenkin aloita uudelleen mainiota brittisarjaa River. Sunnuntai toisaalta on suloisen lokostelun aikaa, joten ehkäpä tuo tanskalaisen Rantahotellin ensimmäinen tuotantokausi kuitenkin vie voiton. Tai Helteinen helmikuu. Ehkäpä kuitenkin Rantahotelli, joka kuvitteellisesti sijoittuu itselleni tuttuihin maisemiin Jyllannissa, vaikka itse hotellia ei olekaan olemassa. Onpa vaikeaa valita!



Lokoisaa sunnuntaita kaikille siellä!

Jovelan Johanna


9 kommenttia:

  1. Lavat ei tosiaan ole ikuisia, siksi minun lavat ovat yhdessä kerroksessa ja käsittelemättömiä, kun lava hajoaa niin se on helppo nostaa pois ja lätkäistä uusi tilalle. Muutaman vuoden ovat olleet ja vielä ovat niin ehjät että tänä vuonna ei tarvitse vaihtaa. Pari viime vuotta on ollut maissille huonoja kesiä, toivottavasti ensi kesä olisi tarpeeksi lämmin.
    Vedenkeruusysteemi kuulostaa hyvältä, meillä kerätään navetan kattovesiä kuution säiliöön, täyttyy pienelläkin sateella nopeasti. Säiliötä putsaillaan painepesurilla välillä sisäpuolelta.

    VastaaPoista
  2. Meillä mies teki lavakaulukset paksusta lankusta ja aika hyvin ovat kestäneet jo vuosikaudet. Ulkopinnat tosin tervattiin.

    VastaaPoista
  3. Meidän lavakauluksemme ovat ulkopuolelta pellavaöljymaalilla maalattuja ja sisäpuolelta vernissattuja. Vaikuttavat kestäneen oikein hyvin, mutta tulee varmasti jossain vaiheessa aika vaihtaa ne. Blogissani on arvonta, vink vink. :)

    VastaaPoista
  4. Oi,aamun lukija täällä ihailee kuinka keväistä teillä jo on.Ihmettelin et miten äkkiä teidän laatikot hajoo. .mulla on ollut yli 5v ja ihan käsittelemättömät,eikä vielä mitään lahoomisen merkkiä.Aattelin tänä kesänä hakee vielä lisää lootia,kun saan ne ilmatteeks eräästä metallifirmasta.
    Tää vuosi ei nyt oikein mene kuin Strömsöössä :-( Oma terveys reistailee,nyt kaularangan välilevypullistumat estää oikeestaan kaiken tekemisen ja jostain syystä kaikki mun tomaatintaimet otti ja heitti henkensä pikkuhiljaa.Taidan tänä vuonna siis ostaa vain muutaman taimen.
    Olen nyt muutaman vuoden syönyt vähähiilarisesti,joten kasvatuksetkin muuttuu hiukan.Jätän perunat pois kokonaan,koiralle hiukan porkkanaa mut sit uusinta rakkautta eli kyssäkaalia yritän saada kasvamaan enemmän.Sitä voi käyttää aivan joka paikkaan mihin ennen olen laittanut perunaa.Mulla on vaan aina riesana kirpat ! Vaikka olen harsojakin käyttänyt,niin aina ne onnistuu osan popsimaan.Mietinkin et pitäiskö ottaa varman päälle ja kasvattaa kyssäkaalistakin taimet. . Mä niin aina oottelen sun uutta postausta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko sinun lavakauuksesi paksumpaa lautaa, jos metallifirmasta? Tai sitten käsitelty, sillä osa teollisuuden lavoista ja lavakauluksista on käsitelty jollain, eivätkä silti ole painekyllästetyn näköisiä. Tarkkana saa olla näiden kanssa.

      Poista
  5. Itse tein lavat 2"*4" käsittelemättömästä havupuutavarasta. Laatikoiden kulmat limitin. Olen nähnyt jossakin Peter Kalmin kasvipuistossa samantapaisen rakenneratkaisun. Sisäpuolelle laitoin patolevyn, jota käytetään sokkeleiden ympärillä. Nystyt pitävät muovipintaa hieman erossa puupinnasta, jolloin kuivuminen on nopeampaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt muistin, että paikka oli Louhisaaren kartanon Kalmilainen hyötypuutarha.

      Poista
  6. Hyvä idea tuo laatikoiden vahvistaminen! Pitää laittaa korvan taakse. Hei miten teillä on mennyt niiden Porin villan patjojen ym. kanssa? Ovatko pysyneet hyvinä? Olen aikeissa hankkia ensin heidän "kesäpeittonsa" ja ehkä ensi talvena olisi sijauspatjan/patjan vuoro, vielä on mietinnässä, kun kuitenkin on mulle aika iso taloudellinen satsaus.

    VastaaPoista
  7. Hei! Mistä noita 300 litran saaveja mahtaa saada, tarvitsisin juuri sellaisen. Tavoite sama, saada mahdollisimman paljon sadevettä talteen ja käyttöön. Meidän tönö on Pirkanmaalla ja ainakin viime kesänä täyttyivät pienemmät saavit tuon tuostakin...

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!