jovela

jovela

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Oi, ihana toukokuu!

Näin voi tänä vuonna todella sanoa! Kiirusta on täällä pitänyt, kun kesä tuli kerralla, rysähti päälle likimain yhdessä yössä ja sitten olikin kamala kiire saada kaikki pihahommat tehtyä siinä aikana, jonka muut työt sallivat. Yhdessä humauksessa maasta puski jos mitä kasvia, puihin tuli lehdet ja maailma muuttui vihreäksi. Toukokuun puolivälissä jo kaikki mahdollinen kukkii samaan aikaan omenapuista mansikoihin ja kieloista kevätesikoihin. Siitepölymäärät ovat huikeat ja pölyttäjillä kiire. Oikea keväiden kevät!


Näin komeasti kukkii todella vanha omenapuu tänä keväänä. Ainahan siinä jokunen kukka on kevään myötä ollut, mutta tällaista valkoista kukkapilveä ei olla ennen nähty. Aidan viertä pitkin komeassa nousussa on myös viime vuonna istutetut puutarhavadelmat, jotka ovat vallan villiintyneet viime vuoden pienistä oksista. Reteästi kasvavat myös raparperit ja karviaiset, kaikki kuin kasvuvimman vallassa. Tällaista kasvun rehevyyttä ei toden totta olla täällä ennen nähty - saati toukokuussa!

Täällä on nurmikkokin ajettu jo kertaalleen, viikko sitten, mutta seuraavista kuvista näkee, että seuraavaa ajokertaa ei kannata venyttää enää montaa päivää. Ensimmäisessä kuvassa on kaksi pientä, viime kesän loppupuolella istutettua kirsikkapuuta, jotka jo ehtivät suorittaa ensimmäisen kukintansa. Niiden oikealla puolella näkyy nuoret punamalto-omenapuut, jotka iloksemme selvisivät poikkeuksellisen kylmästä talvesta. Punamalto-omenapuut, eli sisältäkin punaisia omenoita tekevät puut eivät vielä ainakaan ole kukkineet, mutta jonon viimeisenä kasvava kirsikkaluumupuu ilahdutti meitä ensimmäisellä kukinnallaan.


Kirsikkapuiden välissä on mesimarjala, jonne mesimarjat istutettiin viime keväänä. Ne eivät menestyneet ja vallan kuolivat kaikki ennen kesän loppua. Olin jo menossa kääntämään tuon kasvatuslaatikon multaa, kun huomasin siellä pieniä mesimarjan alkuja. Onneksi en ehtinyt siistiä lootaa, sillä nyt siellä on laajalti levinneenä uudet mesimarjan taimet, jotka ovat täydessä kukassa. Jotain siellä oli eloon jäänyt, kun niin reippaasti nyt ovat puskeneet uutta tainta mullasta. Keittiöpuutarhan reunalla on viime vuoden tapaan verkko lilapalkoherneille, jotka eivät vielä ole tulleet esille mullasta. Siellä on myös tämän kesän uutuudeksi laitettuja ruusupapuja. Pian niidenkin pitäisi jo mullasta pilkistää.

Uusituissa kasvatuslaatikoissakin on jo täysi tohina päällä. Oikeanpuolimmaisessa pyöreässä ruukussa kasvaa nyt eilisiä tuliaisia Uudenkaupungin Minifarmeilta, josta ostimme tämän vuoden uusiksi iloiksi appelsiini- ja sitruunatimjamia (mikä ihana tuoksu) ja oliiviyrtin, joka meidän mielestä tuoksuu ihan tervapastilleille.


Talven yli selvisi iisoppi, salvia, mintut, persialainen vesipippuriyrtti ja piparjuuri sekä maa-artisokat, jotka kaikki on jo hyvällä kasvulla. Tänä vuonna kasvatuslaatikoissa noin muuten on tavallista ja pinkkiä perunaa, porkkanaa, palsternakkaa, ruusu- ja savoy-kaalia sipulia ja sateenkaariretiisiä. Kaalit kasvavat tuollaisten harsosuojien alla, joilla yleensä suojataan ruokaa ötököiltä. Hyvin käyvät myös tällaiseen tarkoitukseen, ettei kaaliperhoset pääse munimaan kaaleilla herkuttelevia toukkiaan taimiin. Näitä kupuja myy mm. Kärkkäinen ja ne maksavat 1-1,5 eur. kipale.

Syreenikaari ja syreenit ylipäätään aloittelevat juuri kukintaansa täällä meillä. Syreenikaaren alla asustelee tomaatteja kasvihuoneessa.


Toisessa kasvihuoneessa on mm. korumaissia, minikurkkuja ja myskikurpitsaa sekä paprikaa.


Lumipalloheisikin on aloittelemassa kukintaansa puutarhan portin pielessä. Näin aikaisin se ei ole ennen kukkinutkaan. Uudet sadevesikeräimet talon nurkilla ovat odotelleet sadekuuroja, mutta niitä ei olla saatu muutamaan viikkoon. Kovin on ollut kuumaa ja puutarha janoinen, joten sadettajaa ollaan taas jouduttu käyttämään tiuhaan. Onneksi on oma kaivo. Sitten kun sadetta saadaan, meillä on hyvät sadevesivarastot saunavedeksi. Nuo uudet isot (300l) tönteröt ovat vallan mainioita, koska niihin saa kiinnitettyä hanan korkeudelle, joka sallii ämpärin hanan alle ja tönterön kansi, jonka läpi vesi ohjautuu tönteröön, pitää roskat ja lentoharjoituksia tekevät linnunpoikaset poissa sisuksistaan. Nuo tönteröt olivat ihan edullisetkin, n. 36 euroa taisivat olla Puuilossa, mutta taitavat juuri olla siellä loppu. Toivottavasti saavat niitä pian lisää! Mekin tarvitsisimme vielä yhden.

Etupihalla voikukat ovat ottaneet vallan. Me ei enää edes yritetä poistaa niitä. Jos kukat noin valtavasti haluavat kasvaa pelkällä juurimaton päällä olevalla soralla, niin olkoot. Myrkkyjä ei levitellä ja poistaminen on mahdotonta - aina tulee uusia, sillä koko luomakunta on täällä täynnä voikukkaa ja niiden ilmassa lentäviä haituvia.

Etupiha onkin ollut hieman karu sora-alueineen. Kasvakoon voikukat ja tehköön tuosta alueesta voikukkaniityn. Voikukkaa voi käyttää niin monella tapaa hyödyksi, että mennään sitten se edellä ja nautitaan kauniista keltaisesta alueesta silmillä ja suulla esimerkiksi näin!



Voikukkakaprikset

Kerää iltapäivällä pienimmät ja sievimmät aukeamattomat voikukkien nuput. Huuhtele ja poista roskat.

3,5 dl voikukan nuppuja
2 dl omenaviinietikkaa
0,5 dl vettä
0,5 tl suolaa
rouhaus ja pari mustapippuria

Kuumenna etikka, vesi ja suola. Kun liemi kiehahtaa, ota se pois lämmöltä ja rouhaise sekaan hieman pippuria tai muutama kokonainen mustapippuri. Laita puhtaat voikukan nuput lasipurkkiin ja kaada lämmin (ei liian kuuma) liemi niiden päälle. Anna jäähtyneen purkin tekeytyä jääkaapissa n. 3 viikkoa ja kaprikset ovat valmiita.

Kesää kohti!

Niin on Jovela siirtynyt kesäaikaan, melkein suoralla loikalla lopputalvesta kesään. Viherhuone on tyhjennetty ja on taas syksyyn saakka pelkkä vierashuone. Syksyllä sitten pergolaan siirretyt sitruspuut palaavat viherhuoneeseen talvehtimaan ja ensi keväänä taas alkaa seuraava taimirumba. Tuo viherhuone-vierashuone on osoittautunut yhdeksi parhaaksi ratkaisuksi täällä. Se todella on toiminut toivotulla tavalla ja esimerkiksi mandariinipuumme, jota emme ole itse saaneet kukkimaan, on nyt tuolla pergolassa täydessä kukassa. Laskin eilen, että pienessä puussa on tällä hetkellä 60 kukkaa auki, joten talvehtiminen viherhuoneen viileydessä ja valossa on ollut sille mieluista.


Mutta nyt on viherhuoneessa taimipuuhat saatettu päätökseen, lasikuvut ja muut taimitarpeet on putsattu ja laitettu hyllylle odottamaan seuraavaa käyttöä ja huone odottelee jo seuraavia vieraita asukeikseen. Tänä kesänä vieraita käykin entistä enemmän, sillä kesällä juhlitaan sekä meidän kymmenettä hääpäivää että tämän paikan 150 v. juhlia! On siinä aihetta juhlaan kerrassaan! Paljon ollaan nähty ja koettu, sekä me, että tämä paikka ja iloisin mielin odotamme, mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan meille ja talolle, yhdessä. Jos jokin on varmaa, niin tämä on meille maailman paras paikka. Oma koti on jokaiselle kullan kallis, oli se uusi tai vanha, pieni tai suuri. Meille Jovela on nyt 5 vuoden jälkeen edelleen lakkaamaton inspiraation ja ilon lähde. Paljon työtä vaativa edelleen, kun korjataan vuosien vaurioita ja vallataan pihaa, mutta kaikkensa antava. Täällä me olemme kovin onnellisia, kuin kaksi lasta jossain erikoisessa tarinassa, jossa vähän kaikki on mahdollista, eikä juuri mikään mahdotonta. Ja meillä on toisemme ja nuo karvanaamamme (Pippa-kissa täytti juuri maanantaina 3 vuotta), joten meillä on tässä elämässä juuri nyt kaikki se, mistä olla kiitollisia. Maailma on täynnä ihmeellisiä, pieniä asioita, joista iloita, kuten vaikkapa huomio siitä, että lepakot ovat taas selvinneet talvesta ja ilakoivat ilmassa iltaisin uskomattoman hallituin liikkein ja syövät ahnaasti ensimmäiset kutisevat paukamat aiheuttaneet hyttyset pois meidän kimpusta, tai ainakin syövät niitä tosi paljon. Linnut tekevät taas pesiään meidän pönttöihin ja kaikkialla on vaan niin käsittämättömän kaunista juuri nyt. Tänä vuonna toukokuu toden totta on Oi, ihana toukokuu!

Mitä ihaninta toukokuuta teille kaikille siellä, jotka taivaltamme seuraatte. Tämä kevätkesä on vienyt melkein jalat alta ja puuhaa on kovin paljon, joten kurkkikaa tuonne Instan puolelle jos olen täällä blogissa hiljaisempi. Aika ei vaan aina riitä kaikkeen siihen, mitä mieli tekisi. Pitää napata hetkestä kiinni ja elää siinä.

Nautitaan tahoillamme vuosisadan keväästä!

Lämmöllä

Jovelan Johanna


13 kommenttia:

  1. Toukokuu on ollut mahtava, hyvittänyt isosti viime kesän kurjuutta. Tuntuu kuin olisi siirrytty suoraan talvesta kesään, ei haittaa sekään.

    VastaaPoista
  2. Juuri juttelin yhden pitkän linjan mehiläistarhaajan kanssa. Hän toivoi isoin kirjaimin, etteivät ihmiset hävittäisi ja vainoaisi kevään ensimmäisiä mesivarastoja, voikukkia. Mehiläiset tarvisevat niitä ja me tarvitsemme terveellistä hunajaa!
    Siispä päätin nauttia keltapilkkuisesta pihanurmikostamme ja ajaa sen vasta juuri ennen voikukkien höytyvävaihetta.
    Muutenkin täällä on kuules ruvettu vallan terveellistä eloa viettämään :) Juuri poimin ekat raparperit ja perjantaina syötiin nokkoskeittoa kananmunien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Ja ihan ensimmäiset mehiläisten ravinnot tulee vissiin pajuista, joten niitäkään ei pitäisi pääsiäisenä riipiä ihan paljaiksi.

      Terveellinen elämä täällä on hieman hakusessa. Olen kärvistellyt viikon päivät molemminpuolisessa korvatulehduksessa. Sangen ärsyttävä vaiva. Koskaan ennen ei ole korvatulehdusta ollut, ja nyt sitten molemmissa korvissavälikorvaan saakka. Pöh! Onneksi on nyt, kop, kop, helpottamassa.

      Poista
  3. Ja voikukasta saa kuulemma herkullista voikukkahunajaa...oletkos kokeillut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Resepti löytyy, mutta vielä ei ole saatu aikaiseksi laitella ;)

      Poista
  4. Kiva idea voikukkakapriksia - kiitos taas inspiraatiosta. Villiyrttivillitys on iskenyt tänne - ketunleipää on kerätty ja keittoa keitelty. Nyt alkoi tuntua, että meillä on harmillisen vähän tuota voikukkaa:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Meillä on niin tiuha matto voikukkaa etupihalla, että se pii jo leikata alas, kun ei sen läpi päässyt ilman, että näytti ihan höyhenissä kieritellyltä :D

      Poista
  5. Siellähän on kohta sadonkorjuu 😊 Täällä saatiin eilen ensimmäiset perunat vasta maahan, Kolme päivää valmisteltu maata istutuskuntoon. Onhan tuossa pellossa joskus vuosikymmeniä sitten jotain kasvatettu. Toki muutama miljoona kiveä oli jätetty vielä mullekin ja rikkaakin kiitettävästi. Eka kesä kun odotan voikukkien kukkivan nurmella, hortoiluvillitys on iskenyt tähänkin marttaan😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan laitettu tänä vuonna osa kasvatettavista parissa erässä muutaman viikon välillä, ettei ihan kaikki puskisi korjuuseen samaan aikaan. Tuossa viime viikolla laitettiin vasta viimeiset potut, porkkanat ja palsternakat kasvamaan. Ekat onkin jo hyvällä mallilla ja saattaapi juhannuksena jo sittenkin saada pottua tänä vuonna :)

      Poista
  6. https://hyrsky.blogspot.com/2018/02/pieni-pyynto.html
    :)

    VastaaPoista
  7. Siis aivan ihastuttava blogi! Jäin sen verran koukkuun, että luin alusta loppuun muutamassa päivässä �� Miten niille kuistin ikkunoille loppuviimein kävi, onko niitä alkuperäisiä löytynyt?

    Helleterveisin
    Keminmaan ketale

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!