jovela

jovela

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Kesälomalla (luetaan remppaamassa)

Johan on ollut kesä! Juhannuksesta ollaan vasta menty ohi ja puutarhassa on kuin heinäkuun loppupuolella. Ja niinhän siinä myöskin kävi, että keväällä hankitut uudet sadevesisaavit ovat saaneet seisoa tyhjillään. Täällä meillä ei sadetta saatu yli 7 viikkoon, kunnes sitten juhannusviikolla vihdoin satoi, mutta erittäin kuivaa on edelleen. Tuntui, että se sade kasteli ainoastaan maan pinnan ja jo sentin syvyydessä oli maa kuin kuivaa sahanpurua. Sadevesisaavit kuitenkin saatiin täyteen, sade tuntui ihanalta, vaikka osa siitä valuikin juhannuksena ja oma porakaivo on ollut pelastaja noin muuten. Meillä on keinusadettaja roiskinut vettä suunnilleen joka toinen päivä parin tunnin ajan, ja siten on nurmikkokin saanut osansa vedestä ja säästynyt kuivuuden tuhoilta. Suuri sympatia rinnassa on saanut lukea viljelijöiden satomenetyksiä, jopa 60% viljasadoista on menetetty kuivuudelle ja kauppareissulla on nähty surullisia näkymiä pelloilla ja niiden laitamilla, kun puron reunalle ajettujen traktorien vesi-imuletkut ovat loikoilleet kuivapohjaisissa puroissa ja ojissa.

Kesäkuu on ollut meille myös remonttien aikaa - sitähän se kesä usein vanhojen talojen pelastajille on. Tänä kesänä projekteja on 4. Ensimmäinen oli kasvatuslaatikoiden uusintaverhoilu, joka tehtiin jo keväällä. Parhaillaan meneillään on talon päätysivujen remontti. Se toteutetaan kuten julkisivuremonttikin, säästävänä remonttina. Talon alaosista on purettu laudoitus pois, hirret tarkistettu - Uskomatonta! Ne olivat ihan hyvässä kunnossa! Koska uusien alalautojen saanti viivästyi erikoisleveiden pidemmän toimitusajan vuoksi, talon päädyt maalattiin yläosistaan ennen alaosakorjausta. Maalina meillä on jälleen Virtasen 4 öljyn maali, sävy italian punainen. Päädyt ja koristelista on maalattu saman maalin valkoisella sävyllä.

Tässä kuvassa talon salipääty on jo maalattu ja alaosan hirret paljastettu. Isäntä vasaroi parhaillaan uusia alalautoja paikoilleen tuonne hirsille.


Talon toispual, eli tupapäädyssä aletaan olla jo viimeistelyitä vaille valmiina. Uusi laudoitus ja välipuut on paikoillaan. Ikkunapuut ja lista, joka yhdistää uuden ja vanhan laudoituksen puuttuu vielä ja tietenkin alaosan maalaus (ja hieman viimeistelyä)! On muuten jännä juttu, ettei julkisivun, takaseinän ja nyt näiden talon päätyjen välillä ole mitään värieroa! Julkisivu ja takaseinä on korjattu ja maalattu 2 kesää sitten ja nyt kun päädyt maalattiin ja maali kuivui, ei mitenkään huomaa, että eri seinät on maalattu 2 vuoden erolla. Priimaa kvaliteettia, sanoisin!


Aidalla erotettu pöheikkö on rohtosuopayrttialue, joka on perinteisesti puhjennut tuoksuvaan kukintoon heinäkuun loppupuolella. Tänä vuonna tähän aikaan kesästä siellä alkaa jo pienet nuput erottumaan varsista. Ja on siellä heinääkin, mutta meillä on pihalla joitain alueita, jotka saavat olla ihan kuten luonto parhaaksi katsoo. Mitäs sitä joka paikkaan sorkkimaan, kun luonto osaa oman hommansa niin hyvin ja eri ötökät tarvitsevat juuri niitä vapaasti kasvavia paikkoja.

Tuolla tuvan seinällä asusteli 2 lepakkoa, jotka häädettiin lempeästi ilman varsinaista häätöä. Kun isäntä irrotteli vanhat alalaudat, lautojen alla kömpi yksi lepakko piiloon ylemmäs ja toinen jäi nukkumaan hieman etäämmällä meistä piittaamatta. Siellä se pää alaspäin roikkuen meitä napitti, eikä siipeään lotkauttanut. Annettiin lepakoiden nukkua rauhassa iltaan saakka ja seuraavana päivänä kun tarkistettiin, ei lepakot olleet palanneet samoihin paikkoihin. Täällä on niin paljon unipaikkoja lepakoille, ettei tainnut pahemmin remppa haitata. Luulen, että siirtyivät ullakkoräystäille tai kiesitalliin.

Kurkkaus puutarhan puolelle

Nå ja, porakaivon taltuttama kuivuus yhdistettynä valtavan lämpimään alkukesään on tehnyt ihmeitä puutarhassa. Ne hienot moniväriset inkamaissit ovat kuten eivät koskaan ennen ole olleet! Valtavan tanakat varret, eikä kasvihuoneen korkeus enää riitä korkeuskasvulle. Ensimmäiset tomaatit kypsyvät parhaillaan ja ihan ensimmäiset mesimarjat ovat myös kypsymässä. Nuo on kyllä jänniä tyyppejä, nuo mesimarjat. Viime vuonna luulin niiden kuolleen ja tänä keväänä puskivatkin reteät taimet kukkimaan ja nyt siellä on jo joitain marjojakin.


Omituisuuksia on myös sitruspuiden saralla. Ensimmäistä kertaa meillä kukkinut mandariinipuu on niin täynnä hedelmän raakileita, ettei puu tule kestämään kaikkien hedelmien painoa. Omituisempaa kuitenkin on se, että sitruunapuu lähtee jo toiseen kukintaan! Se kukki runsaasti keväällä ja nyt oksiin on ilmestynyt uudet nuput.



Vasemmalla kumkvatti, keskellä mandariinipuu ja oikealla sitruunapuu.

Marjasato on kyllä huikean aikaisessa aiempiin vuosiin verrattuna. Meillä syötiin mansikkaa jo reilu viikko ennen juhannusta ja nyt kaikki marjapuskat tuntuvat kypsyttävän marjojaan samaan aikaan. Karviaissadosta on tulossa paras meidän aikanamme. Kaikki marjapensaat tuntuvat melkein kolmasosanneen kokonsa tänä kesänä ja vadelmalakin on varsin villinä.


Tässä hieman yleisnäkymää kasvatuslaatikkopuutarhaan. Siellä rehottaa! Se vessapaperihylsytekniikka siementen ja taimien kanssa on ollut aivan super! Ei rikkaruohoja! Tuossa yhden laatikkorivin päädyssä on muuten maa-artisokkaa. Laatikko suorastaan tursuaa niitä ja korkeutta korsilla on jo itseni verran!



Tässä korkeimman kuvan taustalla näkyy yksi alkusyksyn projekteista, saarni-parka. Se on nyt jo kolmatta kesää jäänyt likimain lehdettömäksi ja pitää kaataa. Puu on sähkölinjan vieressä ja päällä ja jos, kuten tietenkin lieneekin, puu on sairas, se voi kaatua linjalle, eikä sairasta puuta kannata säästellä. Vast'ikään Ahvenanmaalla oli jalopuukato, kun saarnit sairastelivat ja tauti pääsi leviämään myös tänne meidän puolelle lätäkköä Lounais-Suomessa. Parempi siis kaadattaa puu pois, ettei synny vahinkoa linjoille tai muille saarnipuille, jotka kehystää meidän paikkaa.

Ennen kun kirmaan takaisin lomalaisen puuhiin, laitan teille yhden videolinkin vinkkinä. Olen ihan koukussa Dale Calder -nimisen herran puuhiin! Hän on ihan tavallinen harmaahapsi tuolta Kanadan suunnilta, mutta onpas hän hurmaava. Dale viihtyy pikkuruisessa off the grid -mökissään Angel-nimisen koiransa kanssa, kokkailee, valmistaa juustoja, leipoo, tekee kasvisruokia, hoivaa kanojaan, kasvattaa ruokaa, ruokkii lintuja ja kertoo tarinoita rauhallisella äänellään ja on niin valtavan herttainen, että! Erityisesti Dalen myrskyöiden ja talvimyrskyjen videot ovat ihania, ja niin kyllä on leivonta- ja kokkausvideotkin. Hyvin rentouttavaa ja koukuttavaa katsottavaa. Hän siis kuvaa itse puuhiaan kesät ja talvet. Dalen ja Angelin löydät halutessasi täältä.

Remppa, remppa ja sitten vielä remppa!

Meillä alkaa ensi viikolla salin tyhjennys ihan kaikesta (omg!), koska salin lattiat maalataan. Valitettavasti myös salin paneelit pitää maalata uudelleen. Maali ei ole ollut toivotulla tavalla kestävä ja toinen hommeli on sellainen, että kun elävää taloa maalaa talvella, saattaapi panelointien (jokaisen) reunoille ilmestyä valkoiset raidat, kun talo kutistuu. Oppia ikä kaikki. Hyvä maali kerralla, älä maalaa Jovelassa talvella! Ensi viikolla kurvataan Virtasen maalitehtaan tehtaanmyymälään hankkimaan kunnon paneelimaali ja se puulattiamaali, ja niin saa sitten salin lattiakin maalin. Sehän on ollut maalaamattomana odottamassa vuoroaan.


Pari muutakin projektia meillä on tälle kesälle ja kesälomalle, sekä alkusyksyyn, joten ei loput puuhat Jovelassa, ei. Tässä kesällä meillä piipahtaa ammattikuvaajakin, ihan ystävä, mutta työasioissa ja iloitsen jo etukäteen millaisin silmin hän kameransa linssin läpi Jovelaa tallentaa muistoiksi. Pihalla pitää vielä myllätä pari paikkaa sievemmäksi ja noin muutenkin häärätä ulkona. Syssymmällä alkaa kiesitallin tyhjennys. Siellä on todella paljon lautaa, joka ei kelpaa enää käyttöön, mutta on lämmityspuukelpoista. Sitä sitten pätkitään sopivaan muotoon talvisuojaan. Ensi vuonna jos sitten saisi tuon korjauskelvottoman kiesitallin romautettua ja ehkäpä pohjan säästettyä muuhun käyttöön..

On muuten jännä juttu, 2018 on Jovelan 150v juhlavuosi. 150 vuotta sitten talvi oli poikkeuskylmä, kevät viivästyi, mutta tultuaan vihdoin kesä oli kuuma. Sadot kuitenkin menetettiin ja elettiin nälkävuotta. Sään poikkeavuudet ovat kuten nyt on ollut, ei tietenkään ihan niin rajuna, että jäät lähtevät järvestä Pirkanmaallakin vasta juhannuksena, mutta kuitenkin säiden osalta on ollut poikkeusvuosi. Toivottavasti historia ei nyt toista itseään ihan niin pitkälle, että talvi saapuu elokuussa, kuten silloin 150 vuotta sitten! Tästä kesästä, tähän mennessä kesää täytyy sanoa, että omavaraisuusaste ruoan kasvattamisen suhteen on vallan loistava! Tilanne olisi aivan eri jos ei olisi omaa porakaivoa, mutta kun se on ja kesä on ollut mitä on, kaikki tuntuu viihtyvän varsin hyvin tuolla pihalla ja tunnelmat ovat sen mukaiset! Pitäisi vielä saada aikaiseksi sinne ongelle lähteä. Jos vaikka pääsisi savustelemaan ilmaista kalaa uudessa Stoveman-savustuskaapissa, joka seisoo tuolla terassin kulmalla.


Tuo savustuskaappi on ollut varsin kiva hankinta. Sisällä on useampi ritilä, savustuskaappi on tukeva ja laadukkaan tuntuinen, lämpömittari on fiksusti ja savustettu ruoka maistuu tietenkin hyvälle. Tässä kesän aikana tutustutaan savustamiseen laajemminkin, mutta toistaiseksi ollaan ehditty savustaa kalaa ja äyriäisiä. Voin kuvitella, että tuo on mukava myös talvella. Sauna lämpiämään ja siinä saunoessa ruokaa savustumaan. Nam, nam!

Ihanaa kesää kaikille siellä! Ollaan kuulolla ja nautitaan! Meidän puuhia pikanappauksina näkee instan puolella ja täällä blogissa palaan asiaan taas kun saliremppa on jossain vaiheessa.

Kesäisin terveisin

Jovelan Johanna

10 kommenttia:

  1. Kyllä siellä puutarha kukoistaa! Ihan kateellisena täällä ruudun toisella puolella sitä ihailen. Kesäkodin remontoinnissa meillä menee myös osa kesälomasta. Vanha talo on huonossa ulkomaalissa, mutta vielä keskitytään näihin sisäremppahommiin. Mukavaa viikonjatkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesällä on ihan kivaa rempata, jos ei ole liian kuuma. Päivät on pitkiä ja yö lyhyt, ei ole niin väliä mihin aikaan ryhtyy puuhaan. Voi vaikka yöllä nikkaroida jos huvittaa ;) Kivaa kesää sinne, Anni :)

      Poista
  2. Hienossa kasvussa kaikki. Me kokeilimme ekan kerran Virtasen maalia tänä kesänä tehtävään kuistiin. Parin vuoden päästä voidaan verrata onko millainen Uulaan verrattuna.

    VastaaPoista
  3. Itsellä ei ole Uulasta kivoja kokemuksia, mutta toisille se on ollut mieluinen valinta. Meillä maalataan salissakin nyt Virtasen maaleilla. Lattiaan tulee sitä puulattiamaalia ja seinien paneeleille sitä luonnon pellavaöljy-paneelimaalia. Meille tuli yllätyksenä, että Virtasella on nykyään noita sisämaalejakin ja vielä isompi ylläri oli, että ne voi sävyttää mihin tahansa värikartan sävyyn. Eilen haettiin maalit tehtaanmyymälästä ja alkuviikosta päästään maalaamaan! Jee! Sitä ennen tosin pitää koko sali tyhjentää.. ou-mai-gaad :D Yksi megaiso kaappikin pitää purkaa, kun sitä ei voi siirtää painonsa vuoksi kahteen pekkaan, ja vaikka voisi, niin se ei korkeuden vuoksi mahtuisi salin ovesta ulos :D Melkoinen homma.

    VastaaPoista
  4. Onpa taas kiva lukea puuhistanne:) Meillä on alkanut mökin lattian maalausurakka, mutta teemme sen kahdessa osassa niin, että tavaroita ei tarvitse kantaa pois - ainoastaan kasata röykkiöksi toiselle puolelle huonetta. Homma on toiminut hyvin samalla tekniikalla myös keittiössä.
    Nämä maalivalinnat ovat kyllä haastavia - toivottavasti niin teillä kuin meilläkin osuu nappiin:)
    Mahtavan näköisiä viljelyksiä<3
    Ihanaa olla innostunut!!!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo olisikin ollut ihana vaihtoehto, muttei oikeen meillä onnistu, kun on nuo kissat ;D Kissat meni evakkoon pariksi päiväksi ja sillä aikaa saatiin lattia maalattua ja kuivatettua :)

      Remppailoa sinne!

      Poista
  5. Kiinnostaisi kuulla, mikä maali osoittautui huonoksi. Ei kai vain ollut Uulaa...? keskustelupalstoilla monet kertovat siitä, ettei se olekaan ollut laadultaan toivottua, mutta brändi on kovin iskostunut perinnerakentajien lempimaaliksi. Me emme ole sitä uskaltaneet käyttää, mutta jossain vaiheessa on koko päätalon maalaus edessä ja tekisi mieli sitten miettiä maalivalinnat ihan huolella. Täytyy tsekata tuo Virtanen.

    Mahtavaa, että hirret olivat kurantit! Ja kauniit koristelistat talonne päädyssä. Ovatko alkuperäiset?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uulasta meillä ei ole ollut hyviä kokemuksia, valitettavasti (tuvassahan meni uusiksi paneelit, koska Uulan maali muuttui kuivuessaan laikukkaaksi), mutta täällä salissa meillä oli kalkkimaalia. Se oli muuten ihan kiva, mutta kissat ja kalkkimaali ei ollut hyvä yhdistelmä.. Ongelmaksi muodostui ihan vaikkapa se, että kun kissa jahtaa kärpästä, kärpänen menee seinälle ja kissa yrittää tassuttaa kärpästä, maaliin jää tassujen varpaista "hipaisuja" ihan kun joku olisi vetänyt liituisella sormella seinään.

      Me kokeiltiin nyt tota Virtasen paneelimaalia ja se näyttää hyvältä. Kahteen kertaan, paikoin kolmeen (juuri pohjamaalin vuoksi) piti maalata, mutta se maali oli miellyttävän tuntuinen ja nyt näköinen. Uskaltaisin ehdottaa, että ota testipurkki Virtaselta ja testatkaa tuo paneelimaali. Se vois teilläkin toimia ja sen maalin saa myös sävytettyä likimain minkä tahansa värikartan mukaan.

      Hirret kyllä nyt yllätti. Olin aivan varma, että tupapäädyssä ikkunan ympärillä voi olla isompaakin vauriota ja salipäädyn nurkalla, mutta eipäs sitten ollutkaan. Ainostaan laudat oli huonoa alaosasta ja nehän olikin tarkoitus vaihtaa. Koristelistat on tosiaan alkuperäiset. Pari hammasta on mennyt joskus rikki, mutta erittäin kelpoja vielä. Takaseinän alkuperäinen lista valitettavasti one menetetty aikana ennen meitä. Se pitäisi joskus tilata sahalta.

      Poista
  6. Voi että teidän puutarha on kaunis. En osaa edes kuvitella tilannetta ilman porakaivoa. Noin ison puutarhan ja kasvimaan hoitaminen vie varmasti paljon aikaa, joten on hienoa että työstä saa noin hienon palkinnon.

    Meillä Espanjassa sitruunapuut kukkivat läpi vuoden, toisin kuin muut sitrushedelmät. Yhdessä puussa voi olla samaan aikaan raakileita, kypsiä sitruunoita ja vielä uusia kukkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein hävettää myöntää, että meillä ei mene juuri mitään aikaan puutarhan kanssa. Rikkaruohoja nyppäisen jos eteen osuu, mutta kun ne on tuhottu heti alkutekijöihinsä, ei niiitä oikeastaan tulekaan. Sadettaja laitetaan päälle ja se keinuu itsekseen vettä ruikkien pari tuntia ja se on sitten siinä. Iasäntä ajaa nurmikon pari kertaa kuussa. Siinä se oikeastaan on, se meidän puutarhanhoito. Kasvavat itsekseen kun muistaa kastella. Toki keväällä on enemmän puuhaa ja syksyllä pitäisi laittaa keittiöpuutarha talviteloille, mutta näin kesäisin sitä vaan kuljetaan suu auki mutustellen kaikkea sitä mukaa kun jotain on saatavilla ;)

      Ahaa! Enpä muistanutkaan sitruspuita Espanjassa. On muutama vuosi kun siellä ollaan viimeksi käyty, mutta tosiaan, sitrukset kypsyy pitkään, joten on luontevaa, että puu pitää kiertoa aktiivisesti yllä. Näiden meidän pikkupuiden kanssa on vähän kaikki ihmeellistä, kun vasta saatiin yksi kukkimaan ensimmäistä kertaa kotioloissa. Siellä se nytkin puskee kukkaa, puu on täynnä raakiletta eri vaiheissa. Sitruunapuu on alkanut tehdä punertavia lehtiä. Onko teillä sellaisia? Aiemmin siinä ei ole ollut kuin ihan tavallisia vihreitä lehtiä, mutta nyt puu pukkaa joka oksallaan uutta lehteä aivan eri värissä kuin aiemmin :D

      Hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa ;)

      Poista

Kiitos kun kommentoit!