jovela

jovela

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Keittiön talvipuutarha

Tässä on jo pari vuotta ollut mielessä tehdä tupaan talveksi ruukkua suurempi keittiöpuutarha, mutta jotenkin se on aina jäänyt tekemättä. Välillä unohtunut, usein ollut liian myöhäistä jotta voisi hyödyntää ulkopuutarhan kasveja ja viime vuonna, koska ei ollut paikkaa mihin laittaa moista. Useiden ruukkujen sijaan halusin tupaan nimenomaan sellaisen pikkupuutarhan, jossa kaikki kasvatit olisivat yhdessä ja samassa laatikossa. Se on kastelun kannalta helpointa. Nyt kun kesän jäljiltä meillä jäi 3 jalallista kasvatuslaatikkoa talvilomalle, ajattelin hyödyntää niitä toteuttamalla vihdoinkin keittiön talvipuutarhan.


Jalallinen talvipuutarhalaatikko seisoo isännän nikkaroimalla saarekkeen jatko-osalla, jolla on keväisinkin taimia odottamassa pääsyä ulos. Laatikon takana on seinämä ja sen takana lavuaari.


Suuri ikkuna antaa hyvin valoa kasvateille ja jos se ei riitä, meillä on niveljalkainen kasvilamppu, jonka voi laittaa tuohon seinäkkeeseen kiinni. Yrttien kaverina samalla tasolla paistattelee chili.


Tänä vuonna meillä on ollut hieman huono yrttivuosi edellisiin verrattuna. Liika kuumuus teki mullasta liian kuuman ja aurinko poltti ison osan yrteistä. Nyt syksyllä yrtit ovat sitten innostuneet tekemään ihan uuden sadon, josta otimme osan sisälle yrttilaatikkoon. Ajatus lämmittää mieltä, koska yöt alkavat olla jo kylmenemään päin täällä Lounais-Suomessakin ja halla syö pian pihan asukkaat.


Laatikossa kasvaa timjamia, oliiviyrttiä, lipstikkaa, persiljaa, salviaa ja persian vesipippuria, joka on niin huikean tujakan pippurinen yrtti, että yksi lehti riittää vaikkapa kastikkeen mausteeksi. Persian vesipippuri on tuo syyslehtien värinen korkea yrtti. Pisimmät puutarhan puolella kasvoivat n. 60 cm korkeiksi ja osa kasvoi edellisen vuoden pikkutaimesta itsesiementyen.

Ensi viikolla tyhjennän vielä toisen tällaisen jalallisen kasvatuslaatikon tupaan tuotavaksi. Laitetaan siihen hieman valkosipulia (varsien vuoksi) ja kokeilen kylvää siemenistä basilikaa ja salaattia talvikasvatukseen. Olisi omaa tuoreyrttiä ja salaattia talvellakin. Pientä omavaraisuusboostia sekin.

Siemenpankitusta

Meillä on vasta vuoden verran kerätty kunnolla omia siemeniä, sillä en ole oikeen ollut tuttu aiheen kanssa. Viime vuonna kun laajensimme kotivara- ja omavaraisuusastettamme omien siementen puolelle, siihen on tullut jo melkeinpä himo. Tämän tästä luuhaan puutarhassa tutkimassa mitä voisi säilöä omina siemeninä tulevalle vuodelle. Tänä vuonna meillä esimerkiksi kaikki tomaatit kasvoivat omista siemenistä ja kukkaniityt edellisen vuoden kukkien siemenistä. Pientä säästöä tämäkin, sitä niin innostuu aina alkuvuodesta ostelemaan siemenpussukoita ja isolle pihalle menee paljon siemeniä.

#pieniäiloja

Käytän instan puolella omissa postauksissa usein #pieniäiloja asioista, jotka tuovat iloa tai ovat tuoneet juuri sillä hetkellä iloa. Jovelan myötä olen nauttinut elämässä eniten pienistä asioista. Tottakai on mahtava tunne, jos vaikka onnistuu työhön liittyvässä asiassa tai tapahtuu jotain suurenmoista. Ne ovat ilon aiheita ja tuntuvat mahtavalta, mutta pienet ilot ovat enemmänkin sellaisia satunnaisia, arkisia juttuja, joihin kiinnittää huomiota kun haluaa. Ehkäpä jotain sellaista, mihin ei ole ennen lainkaan tai juurikaan kiinnittänyt huomiota, ja sitten kun sen tekee, tuntuu kuin koko maailma olisi yhtä sävyä rikkaampi. Tällaisia pienten ilojen aiheuttajia on jokaisen ihmisen elämässä niin paljon, jos pysähtyy huomaamaan niitä. Se vaatii hieman aikaa ja tavallaan halunkin huomata. Tarkoituksellisen huomaamisen. Itse saatan joskus rentouttaa kiireistä arkimieltä katsomalla ikkunasta ulos etsien jotain mistä olla iloinen -  ja aina löytyy jotain. Ensimmäinen ruokailija lintulaudalla, taivaalla kepeinä lipuvat pilvet tai sadepilven muhkeus ennen ensimmäisiä pisaroita, miten lintu kylpee vettä loiskutellen tynnyrigrillin kannen syvennykseen kertyneessä vedessä, miten kaunis valo ulkona on, kehräävä kissa kainalossa, koiran tassujen tuoksu, ensimmäisen kahvihörpyn maku, palavan puun ääni uunissa, tuvasta leijuva tuoksu.. Maailma on täynnä pieniä iloja ja olen viime aikoina pyrkinyt nimenomaan huomaamaan ja tiedostamaan erilaisia ilon aiheita, koska maailma nyt vaan on täynnä niitä ja olisi vallan häpeä olla huomaamatta kaikkea sitä, mitä on tarjolla.

Siemenpankkiharrastuksen pienet ilot ovat avanneet kokonaisen uuden mielenkiintoisen maailman itselleni. On paljon opittavaa ja aina kun jokin kasvaa, ilo on suuri. Lisäksi siemenet ovat kivoja. Isolla kasvilla voi olla pienen pieni siemen ja pienellä kasvilla taas kuin öylätti. Yksi tekee yhden siemenen siemenkotaansa ja toinen täyttää kodan sadoilla siemenillä. Ja monet siemenet ovat suorastaan kauniita! Inkamaissin jyvät kuin helmiä, flambopavut herttaisia punaisine viiruineen ja yksi kauneimmista siemenistä on myös tällä mainitulla persian vesipippurilla, joka tekee siemenoksia kukistaan.


Tässä on nippu sipulin siemenkotia. Innoissani katkaisin siemenlatvan mukaani ja vasta jälkikäteen tajusin, etten huomannut katsoa kummasta nippu tuli katkaistua, samassa laatikossa kun kasvoi sekä puna- että keltasipulia. Noh, tämän sitten näkee varmaan ensi vuonna, jos sipuleiksi saakka yltävät. Yllätyssipulia!


Liljojenkin siemenkodat on kerätty ja kuivuvat tuolla meidän viherhuoneessa. Liljoilla on hauskoja liuskamaisia siemeniä, vähän kuin kaurahiutaleita.


Hajuherneen, eli tuoksuherneen karvaisia palkoja on kuivamassa sen verran paljon, että niillä kukittaisi varmaan koko pihan ja naapurin hevosten niitynkin. Tänä vuonna hajuherneet levisivät niin reteillen, että pieneksi kasvatuslaatikkosomisteeksi tarkoitetut 2 pientä tainta vyöryivät syksyllä jo laatikoiden laitojen yli tehden kulkuesteen kasvatuslaatikoiden väliselle kujalle. Mutta olivat ja ovat edelleen kauniita tuolla pihalla. Valtava iloisen väristen kukkien meri!


Sellaisia sepustuksia tältä siemensunnuntailta Jovelasta. Miten on, keräättekö te siemeniä, mitä, miten säilötte ne ja ovatko omat siemenet itäneet hyvin seuraavana vuotena? Meillä on varmaan 70-80% itse kerätyistä itäneet hyvin, mutta tänä vuonna myskikurpitsa ei tehnyt lainkaan kurpitsaa. Vahvaa kasvustoa ja hurjasti kukkia, mutta ei ainuttakaan kurpitsaa. Ehkäpä syynä oli liian kuumat olosuhteet kasvihuoneessa. Pölyttäjät eivät jaksaneet pölyttää?

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa tahoillenne!

Jovelan Johanna


10 kommenttia:

  1. Kiva idea jatkaa yrttikautta sisällä. Keräilen joitain siemeniä talteen kuten kehäkukkaa ja ekaa kertaa tuoksuhernettä. Myös akileijan, ruusunätkelmän ja pioniunikon siemeniä olen keräillyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tuoksuherneet levisivät ihan villeinä ja tekivät paljon palkoja. Olen kuivatellut niiden siemeniä paloissa, mutta jossain vaiheessa sitten otan siemenet pois. Se tuntuu helpommalta kuin tuoreesta palosta kerääminen, jolloin siemenherneisiin tulee mulla helposti vaurioita. :)

      Poista
  2. Minä olen miettinyt, että minne minä oman paprikani laitan, kun se innostui vasta näin loppuajasta kasvihuoneessa niitä paprikoita tekemään. Ja ihan vihreitä ne nyt siellä ovat. Tuo keittiökasvihuone vois olla ihan kätevä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sehän ois hyvä idea! Ehtivät kypsyä ja varmaan uuttakin satoa tehdä. Paprikoitahan on monivuotisinakin jos pääsevät sisälle :)

      Poista
  3. Täälläkin on ihan vasta tänä vuonna herätty siementen keruuseen.. Olen ottanut talteen samettiruusujen, erilaisten kukkasiemen sekoitusten, kurpitsoiden ja auringonkukansiemeniä talteen. Auringonkukkien kanssa en vaan oikein tiennyt miten menetellä,joten osan otin aiempaa ja osa on pannuhuoneessa kuivamassa ihan kukkineen päivineen. Meni syteen tai saveen niin kaippa niitä kukkasia voi ainakin linnuille ripustella puihin talvipakkasilla 😁 Useampi paprikantaimi lähti jatkamaan kasvuaan sisälle, eivätkä meinanneet siirrosta mitään. Josko ne saisi pidettyä hengissä talven niin voivat taas siirtyä kesällä kasvariin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi! Auringonkukat kokonaisiana siemenineen! Olen niistä haaveillut jo monta vuotta, mutten ole saanut kasvatettua yhtään. Ne olisivat tosiaan hauskoja lintujen talviruokinnassa :)

      Poista
  4. Samettikukista tulee ihan miljoonasti siemeniä ja ovat itäneet hyvin. Niitä olen taas keräillyt. Tykkään niistä kasvimaalla, koska kestävät hyvin koko kesän, karkoittavat ötököitä ja tuovat väriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on edelleenkin samettikukkia tuolla pihalla. Eivät tunnu pelästyvän näitä kylmenneitä öitä lainkaan :)

      Poista
  5. Hei miten säilöt tomaatin siemenet? Ne pitänee kuivattaa jossain ennen pussitusta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siement voi ottaa pois tomskuista ja kuivattaa sellaisenaan, mutta itsellä ne jäi aina kiinni aluspaperiin ja olivat sangen hankalia sillä tavalla kuivatettuina. En ole tainnut osata tehdä sitä oikein. Mutta, oman tomskusiemenet olen kuivannut joko antamalla pienen tomaatin nahistua ja kuivua ihan kokonaan tai viipaleina. Tomaatti kuivuu nahistuen huoneenlämmössä todella kauan, kuukausia. Täällä näet yhden kuvasarjan meidän kuivatetuista siementomskuista :)

      https://www.instagram.com/p/BgCMRRgjJr5/?hl=en&taken-by=jovelan_johanna

      Poista

Kiitos kun kommentoit!