jovela

jovela

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Kekriä, kursseja ja ihanan arkisia asioita

Pari viime viikkoa on mennyt työreissun ja sen jälkeen iholle tarranneen syysröhän merkeissä, joka tuntuu olevan hieman sitkeää sorttia, kun ei vieläkään ole aivan päästänyt otettaan irti. Noin muuten ollaan vaan puuhailtu pieniä ja nautittu tästä lumoavasta syksystä. Niin monena päivänä ulkona on ollut poikkeuksellisen kaunis valo, sellainen keltainen, lumoava auringon ja sumun leikki. Ja viimeisiä satojakin ollaan edelleen korjattu, kokkailtu ja vietetty aikaa ystävien kanssa.

Eilen Jovelassa juhlittiin kekriä, tuota perinteistä suomalaista sadonkorjuun juhlaa. Kotoisten kotijuhlien suunnittelu ja valmistaminen on aina niin mukavaa. Ensin hieman poleerataan nurkkia, vaihdetaan yövieraiden sänkyihin puhtaat pahnat, suunnitellaan ruokalista ja sitten ollaankin pian jo juhlapäivän aamussa.


Nostettiin villatossut puukoriin vieraita varten, kannettiin pöytään viiniä ruokakomerosta ja sytytettiin kynttilät.


Kerättiin viimeiset kukat ja muutama syksyinen lehti puutarhasta lasipulloihin.


Katettiin pöytää, pilkottiin juureksia, kurpitsaa ja ruusukaalia, tuupattiin komea paisti uuniin ja keiteltiin kermainen sienikastike näille kaveriksi.

Ja sitten narautettiin auki tuo Jovelan mainetta niittänyt namikaappikin, jonne laitettiin juhlan kunniaksi oikeen valotkin.



Namikaappi toivotteli vieraita tervetulleiksi tavalliseen tapaan.




Ja sitten käytiin pöytään, syötiin, juotiin ja keskusteltiin maailmaa paremmaksi, kuten hyvien ystävien kesken on tapana käydä. On ollut niin kiva viikonloppu!

Viime viikonloppuna oli hieman erilaiset puuhat, sillä karautimme ystäväni kanssa paikalliseen pikkukaupunkiin makramee-kurssille. Se oli todella kivaa puuhaa ja vaikka en päässytkään sen samperin nuharöhän vuoksi mukaan perjantaina, pääsin hyvin puuhaan kiinni lauantaina ja opin solmimaan erilaisia perussolmuja, joilla voi tehdä vaikkapa amppelin, jonne pelastin yhden mintun puutarhasta, kun en muutakaan keksinyt. Jospa se siitä vielä tuuheentuu. Nyt näyttää ihan mustikan varvuilta!


Tuollainen amppeli viime viikon lauantaina siellä kurssilla syntyi parin tunnin harjoittelun jälkeen ja taitojen kehittyessä aion kyllä tehdä useammakin amppelin sekä tänne, että muutamalle läheiselle, jotka ovat amppeleita kaivanneet.

Viimeisiä satoja ollaan tosiaan vielä tällä viikolla, siis lokakuun puolivälin jälkeenkin nostettu maasta, eikä ihan kaikki ole vieläkään kerättynä. Tällä viikolla nostettiin yhdestä kasvatuslaatikosta 10 litraa porkkanaa, siis ämpärillinen, porkkanat putsattiin, pilkottiin, keitettiin ja pakastettiin, sillä niitä käytetään koirien kotiruokaan myöhemmin. Meillä tehdään koirille omaa ruokaa, koska toisella koirista on nälkiintymisen aiheuttama suolistoherkkyys ja myös siksi, että saamme paikallisesta reilun meiningin possulasta hyvää liha-sisäelinsekoitusta edullisesti, ja se yhdistettynä täysjyväriisiin ja oman maan porkkanaan on sekä hyvää että vatsavaivaiselle kelpoa ja vieläpä hyvin edullista ruokaa koirillemme.

Tuvan saarekkeella on satokauden viimeiset punasipulit.


Teen niistä perinteiseen tapaan tavallista ja jouluista punasipulihilloa, jonka resepti löytyy postauksesta vuodelta 2014! Perusversiossa jätetään reseptissä mainitut kaneli ja neilikka pois, mutta se mausteisempi vaihtoehto on todella hyvää myös, ja sopii erityisesti joulupöytään. Kokeilkaapa jos sipulisato oli tänä vuonna runsas!


Olen nauttinut tästä syksystä kovasti. Jotenkin on vaan niin kepeä ja mukava olla, vaikka ainahan sitä elämään mahtuu ei niin mukavia asioitakin, röhiä, nuhia, kolotuksia ja arkisen aherruksen haasteita, kuten että meidän auto hajosi ja päätyi romuttamolle, mutta silti. Harmeja ne vaan ovat ja unohtuvat aikanaan. Syksy on ollut niin leuto, kaunis ja lempeä. Olen nauttinut pienistä asioista ja rentoutumisesta. Syksyn kurssit ja kohtaamiset ystävien kanssa ovat tuoneet ja tuovat iloa ja vaihtelua. Nytkin odotan jo kovasti ensi viikolla pidettävää yhden illan perinneruisleipä- ja kotijuustokurssia ja marraskuussa lähdemme ystävän kanssa vielä valamaan kynttilöitä.

Kynttilöille on aina tarvetta tässä talossa. Niitä on kirjaimellisesti vähän joka nurkalla.


Kuunnelmien ja äänikirjojen ystävänä olen vinkannut postauksissa monista kivoista kuunnelmista aina kun sellainen on oman korvan kautta hyväksi todettu ja taas olisi yksi kiva kuunnelmavinkki tarjolla. Neliosainen jännityskuunnelma Kirottu Palosaari on kiva! Tarina lähtee liikkeelle saaren kesäkauden lopetusjuhlista, joiden aikana yksi saaren asukkaista katoaa, ja asiaa lähtee selvittelemään saaren kesämökkiasukas, Helsingissä asuva poliisi, joka osallistui itsekin kyseisiin juhliin.


Nämä lokakuun hämärät illat ovat kuin luotuja jännityskuunnelmien kuunteluun. Kynttilä palamaan ja mysteeriä kohti!

Reilun viikon päästä lähestytäänkin marraskuuta ja se tietää sitä, että täällä aloitellaan myös pienet joululahjapuuhat. Jotain omasta puutarhasta purkkiin, itse valettuja ja käärittyjä mehiläisvahakynttilöitä, kolotussalvaa.. kivoja puuhia kerrassaan. Niiden pariin käyn varmaan jo ensi viikolla arjen vastapainoksi. Ensimmäinen glögimukillinenkin on jo juotu, ähäskutti joulusta hermostuvat!

Pidemmittä puheitta, mukavaa sunnuntai-iltaa ja hyvää alkavaa viikkoa kaikille teille siellä. Pysykää turvassa jos illalle ja huomiselle ennustettu myrsky puhaltelee suunnillanne.

Jovelan Johanna

16 kommenttia:

  1. Varmasti näin ihanassa paikassa Kekrijuhlatkin ovat olleet mitä mukavimmat. Makramesolmuja haluaisin oppia minäkin tekemään. Kaunis amppeli! Ihanaa iltaa sinne Jovelaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne perussolmut, joilla voi tehdä vaikka mitä, olivat tosi helppoja. Yllätyin siitä. Voisin ehkä joskus laittaa blogiinkin näitä perussolmuja, koska ne on tosiaan yksinkertaisia ja niitä vaihtelemalla saa tehtyä aika monimutkaisenkin näköisiä juttuja, vaikka sellaisia eivät ole :)

      Poista
  2. Oman mummon kanssa tein lapsena samalla tekniikalla amppeleita, enää en osaisi. Tulee kivoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelen itsekin, että 80-luvulla oli oikea amppelibuumi päällä ja monet ainakin silloin tekivät amppeleita. Itse en muista silloin tehneeni, mutta amppeleilla on nyt makrameen suosion myötä jokin toinen tuleminen selvästi :)Paljon näkee amppeleita lehdissä ja sisustuskuvissa.

      Poista
  3. Tunnelmalliset juhlat varmasti olivat. Amppelista tulee mieleen lapsuus...meilläkin oli tuollaiset keittiön ikkunassa, mihinköhän ovat mahtaneet joutua. Olet ihailtavan ahkera kursseilla kävijä :) Mukavaa alkavaa viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä syksynä käyn kolmella kurssilla :) Ne tarjoaa mukavaa vaihtelua ja jotain uutta elelyyn. Ruisleipiä osaan kyllä leipoa kurssittakin, mutta mennään kaverin kanssa silti, koska kurssilta saa aidon leipäjuuren mukaansa ja kynttilöitäkin teen paljon, mutta meillä ei ole oikeita kynttilävalumuotteja, jollaisia on kurssilla käytössä ja niitä tekee mieli päästä käyttämään ;)

      Poista
  4. Ihanan kodikasta teillä. Kiinnostaisi tietää- kun teillä näyttää niin siistiltä ja puhtaalta- että tuntuuko teillä ns. vanhan talon tuoksu vai oletteko remonttien myötä saaneet ilman ”hajuttomaksi”? Itsellä kesäpaikkana tällä hetkellä vanhahko talo, josta haaveillaan mahdollisesti vakituisempaakin oleskelupaikkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhan talon hajulla viitataan kai usein sellaiseen tunkkaiseen ilmaan, ja sellainen käsittääkseni syntyy pääasiassa kahdesta syystä, tai ehkä vaan yhdestä, mutta eri lopputuloksin. Vanhat talot on rakennettu painovoimaiselle ilmanvaihdolle, ilma vaihtuu itsestään. Jos taloa on sitten vuosien saatossa rempattu väärin, eli umpioitu rakennus väärillä materiaaleilla, ilmasta tulee tunkkainen, koska talo ei enää ns. hengitä samaan tapaan, kuten sen on tarkoitettu hengittävän. Se sitten aiheuttaa tunkkaista ilmaa. Pahimmillaan tietenkin se voi johtaa kasvustoihin, jopa homeeseen, jolloin talossa voi haista ikävälle, omenaiselle, maantuneelle.. riippuen mikä hajun aiheuttaa. Toki kodin yleiselämä vaikuttaa talon omaan tuoksuun, mitä siellä tehdään, mitä on ennen tehty - ennehän poltettiin paljon sisällä. Talossa voi olla lahoa, joka on korjattavissa, mutta aiheuttaa tuoksua, rakennus jossa ei asuta vakituisesti voi olla jonkun eläimen pesä ja kuollut rotta tai hiiri rakenteissa voi haista kamalallekin. Talon alle on voinut vuosien saatossa kertyä jotain sellaista, joka ei sinne kuulu. Vanhojen talojen sisäilman ei kuulu tuoksua epämiellyttävälle tai olla tunkkaisia, joten jos sellaista on, se on hyvä selvittää. Usein syynä on tosiaan se aiempien remonttien aiheuttama haitta. Meillä ollaan sellaiselta vältytty, koska taloa ei ole koskaan kukaan remontoinut umpeen ja vaikka talo on kärsinyt mittaviakin vaurioita katon petettyä osittain aikoinaan, vaurioiden korjaamisen myötä talossa tuoksuu meidän elämälle, ei sen kummemmalle :)

      Poista
  5. Hei! Kiitos kun jaat ajatuksia ja ideoita blogissasi, meillä on myös vanha talo ja olemme saaneet monta hyvää ideaa ja toimivaa systeemiä omaan elämiseemme. Nyt kysyisin Sauna-Seposta; vieläkö se on teillä jätevesien käsittelijänä ja miten se toimii talvella? Jotain samankaltaista kaipaisimme, talvikäyttö vain mietityttää, kun kallion takia ei pystytä maahan kaivamaan.

    T Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei ole sauna-seppo juuri nyt käytössä, kun sen paikkaa siirretään talon päätyseinien pintarempan jälkeen, mutta sauna-seppo on siitä kiva tönterö, ettei sitä tarvitse kaivaa maahan. Ei meilläkään voi, ollaan kallion päällä. Meillä kun on kantovesitalous, ei harmaavettä muutenkaan synny paljon ja talvet menee siinä missä kesätkin. Me tehtiin sauna-sepolle oma pieni puinen suoja, siellä on hieman styroksia sisälaidoilla ja vettä ohjaavan letkun pätkän voi vuorata sellaisella pehmeällä putkieristeputkella. Meillä on käytetty lisäksi hieman pellavarivettäkin ohjausputkien lämpösuojana. :)

      Poista
  6. Ihanan tunnelmallisen näköistä, vähän joulunpunaakin havaittavissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä taitaa tuvassa olla aina joulun tuntua, kun tapetin pohjaväri on punamultaa ja tuvassa on paljon punaista raitaa tekstiileissä ;)

      Poista
  7. Oikea joulutupa todellakin teillä - ja noista karkkivarastoista jaksan aina innostua. Harmi, kun itsellä tahtoo karkit kulua samantien, eivät ennätä kaapissa kuin käväistä. Kaunista, levollista, ihanaa tunnelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niitä jaksa itse mussutella päivittäin, kun kaapissa on aina paljon namia ;) Niin siinä vaan käy ;)

      Poista
  8. Miten tuo namikaappi tekeekin aina niin ison vaikutuksen:) Täällä taas ihmetellään sen herkullista sisältöä ja sitä, että siellä säilyvät nuo makeiset - enkä siis nyt puhu parasta ennen-päivämääristä tai lämpötiloista:D
    Ihania tunnelmia♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se kieltämättä aika erikoinen kodissa, moinen karkkikaappi :D eikä ne namit siellä varsinaisesti säily. Välillä maistellaan itse ja vieraat kyllä hoitaa kaapin sisällön säännöllisen vaihtuvuuden ;D

      Poista

Kiitos kun kommentoit!