jovela

jovela

maanantai 4. maaliskuuta 2019

Väärän vänkyrän talon väki

Hyvää maaliskuuta! Maaliskuu on ensimmäinen kalenterin kevätkuukausi. Nyt on varmaan jo lupa hehkuttaa kevättä talvi-ihmisiä loukkaamatta. Tässä kuussa siirrytään taas kesäaikaan ja tässä kuussa jo ensimmäiset muuttolinnut palaavat. Kevätmuutto on jo käynnistynyt. Vanha kansa väitti kesän alkavan kuukauden kuluttua kiurusta, mutta ihan niin pian ei kesä taida tulla, vaikka ensimmäiset kiurut onkin jo havaittu. Talvi kuitenkin on kalenterissa selätetty, tuli taivaalta sitten lunta tai kurjenkakkaa. Nyt on maaliskuu ja se on ihanaa kerrassaan!


Tulkaa jo! Teitä on ikävä! Kuvassa maisemamme joutsenia keväällä 2017.

Tänään on kuukauden ensimmäinen maanantai, ja se taas tietää sitä, että on myös omavaraisemmasta elämästä kiinnostuiden bloggaajien blogirinkipostauksen aika! Tällä kertaa aiheena on blogin esittely/historia ja hieman syvennystä tyyppeihin blogien takana sekä tietty pääaiheen kuulumisia. Muiden, tällä kertaa yhteuspostaukseen osallistuvien bloggaajien linkit löytyvät taas oman juttumme lopusta.

Keitä me ollaan?

Jovelan talokirjan ensimmäinen postaus kirjoitettiin helmikuussa 2013, eli 6 vuotta sitten! Onpas siitä kauan, ja samalla vastahan se oli. Paljon on tähän aikaan mahtunut elämää. Ennen tätä blogiahan meillä oli toinen blogi, joka kertoi haaveista ja suunnitelmista kohti tätä paikkaa ja tällaista elämää. Sitä blogia pidettiin pari vuotta ennen kun Jovela löytyi. Tässä blogissa on aina pääroolissa ollut tämä talo, talon historia ja millaista on elää hieman erilaista elämää kuin nykyaikana pääsääntöisesti elellään ja mitä täällä puuhaillaan. Meidän elämänmuutokseen ja haluun elellä hieman erilaista elämää ei liity mitään erikoista. Me vaan kyllästyttiin kaupunkielämään. Päätettiin löytää jostain vanha talo, jota ei ole modernisoitu ja luoda sinne meidän elämä, meidän haluamalla tavalla. Ostettiin puolen hehtaarin metsäpalsta, jossa oli vanha jäätelökioski mökkinä ilman mukavuuksia ja harjoiteltiin olemista siellä. Sitten lukuisten kohdekäyntien ja muutaman vuoden etsinnän jälkeen löytyi Jovela. Nykyään 150-vuotias talo, jota ei ole modernisoitu, ja tämän blogin tarina alkoi siitä.

Jovela on entinen maatilatila, jonka päärakennus on rakennettu 1868. Meitä ennen paikalla on ollut 3 omistajaperhettä. Silloin 150 vuotta sitten talon rakennutti ja sitä asutti nuoripari, joka odotti esikoistaan. Oli nälkävuodet ja esikoinenkin oli kaksoset. Perheeseen syntyi yhteensä 5 lasta, joista yksi kuoli lapsena. 1920-luvulla paikka sai uudet omistajat ja asukkaat, joista viimeinen poistui täältä ja tästä elämästä 2000-luvulla. Sen jälkeen jo erittäin huonokuntoiseksi päässeen rakennuksen ja tilan, jonka viljelysmaatkin oli jo myyty, osti kiinteistövälittäjä, joka suunnitteli korjauttavansa paikkaa kesäpaikaksi. Hänellä ei kuitenkaan aika riittänyt paikan vaatimalla tavalla, ja sen myötä paikka laitettiin myyntiin ja myynnissä tämä paikka olikin hyvän aikaa. Me näimme oikotiellä myynti-ilmoituksen juuri ennen kun se otettiin pois. Talo ja paikka kaikessa rujoudessaan jäi kuitenkin mieleen ja kun törmäsin myynti-ilmoitukseen pari vuotta myöhemmin uudelleen, meidän ja talon kohtalo oli sinetöity. Meistä tuli paikan 4. omistajat helmikuussa 2013, laitettiin hatut naulaan, avaimet koukkuun ja paikasta tuli Jovela, joka koostuu nimistämme. Minä olen se Jo, eli Johanna. Isäntä on Ve, eli Veikko ja la on vaan loppuna nimelle. Syntyi Jovela ja erilainen elämä.



Täällä me kaksi yli nelikymppistä entistä kaupunkilaista sitten ollaan ja möllötellään, tässä väärän vänkyrän taloksikin kutsutussa pläntissämme maailmaa.  Väärän vänkyrä talo on Agatha Christien kirjan Crooked house käännös, ja niin sopiva kuvaamaan tätä paikkaa, että välillä taloa kutsutaan myös väärän vänkyräksi taloksi. Vanhassa talossa kun suoraa ei juurikaan ole ja elämän kerrokset näkyvät. Tässä vuosien aikana me ei olla kerrottu paljoakaan meistä itsestämme, eikä meistä ole täällä kuviakaan. Mehän olemme vain statisteja tässä tarinassa, jonka pääosaa esittää talo ja sen tuoma erilainen elämä. Kaupungista lähdimme ja jätimme sen maailman taakse. Isännän kohdalla se tarkoitti myös entisen työelämän jättämistä kaupunkiin, mutta sen myötä sitten isäntä kouluttautui uudelleen käsityöalalle ja on nykyään perinneseppä talossaan. Itse olin jo silloin yrittäjä ja olen edelleenkin. Työ on siellä missä itse olen. Joskus kauan sitten olin hoitsukin, psykan puolella hoitoalaa, mutta kävin vähän maailmalla ja elämä vei lopulta ihan muuhun suuntaan työmaailmassa.

Meidän kanssa täällä asustelee 2 hylättyä koiraa, yksi hoivakissa ja yksi villinä syntynyt kissa, jonka isäntä pelasti talon alta. Ullakolla on lepakoita ja lattian alla hiiriä. Aidan takana kauriita ja peuroja, siinä rajalla kettu. Öisin huutele pöllöt ja päivisin sirkuttaa linnut, jotka ovat vedelleet tänä vuonna n. 90 kiloa pähkinää ja siementä lintulaudalta. Lempeän kummituksenkin pari vierasta sanoon nähneensä, vaikkei meille moisia kohtaamisia ollakaan suotu. Täällä on sähköt, muttei viemäriä. Täällä on kaivo, muttei vesijohtoja, sauna, muttei suihkua. Liesi, muttei sähköinen. Talo lämpiää pääasiassa puulla ja me elämme ihan tavallista arkea, joka ei ole ihan samanlainen kuin nykyään tapaa olla, koska me halusimme jotain muuta.

Täällä olemme, tällä tavalla ja toivottavasti pysymme.


Sijainniltaan Jovela osuu kartalla Lounais-Suomen rannikkoalueelle ja meidän omavaraisempaan elämään oleellisena osana kuuluva puutarha kuuluu kasvuvyöhykkeelle 1A/1B, riippuen katsooko karttaa vai paikkakuntaluetteloa. Kartan mukaan ollaan 1A, mutta paikkakuntalistan mukaan 1B. Niin tai näin, kasvuvyöhykkeinä yhtälailla otolliset. Meri pitää talvet pääsääntöisesti lempeämpinä, keväästä saa nauttia yleensä aikaisin (nyt jo niiskutellaan ensimmäisiä siitepölyjä), maarakenne on multavaa ja rikasta, pohjavettä on paljon, eikä kuuminkaan kesä ole vielä vesiä vienyt kaivosta.


Kartta: kuvakaappaus Ilmatieteen laitoksen kotisivuilta.

Ja nyt on sitten maaliskuu, ja voi miten se melkein sekoittaa pään! Alkaa uusi satokausi! Saa innostua kaikesta siitä ja haljeta kasvun ihmeen ilosta.

Yksi sellainen varma kevään merkki täällä on pihalle ilmestyvä multakuorma. Haukkana seuraan parhaita tarjouksia ja isken kiinni heti kun kohdalle osuu. Meillä on pihalla vielä uusia alueita syntymässä, joten uutta multaa vielä tämän kevään kohdalla tarvitaan lavallinen. Ensi vuonna ei enää tarvita, mutta tänä vuonna vielä, ja mikäs se siellä pihalla tönöttääkään! Väärän vänkyrä läjä multasäkkejä, joiden tuoja oli melkein lirissä, kun piha on peilijäässä ja pakkaajat oli kasanneet lavan väärin. Miten sopivaa ja osuvaa, väärän vänkyrä tämäkin!


Sieltä on jo ensimmäinen säkki napattu sisälle. Muuthan menee uudelle kukka-alueelle ja muutamalle uudelle kasvatusalueelle sekä parin vanhan perusparannukseen, mutta sisällä on jo täysi härdelli päällä siihen malliin, että viherhuoneessa tarvittiin jo lisää tilaa. Kun sitä pintatilaa ei voi enää lisätä, horisontaalisesti ei ole mitä käyttää, piti ottaa vertikaalisti tilaa haltuun. Meinaa, että lisää pöytiä ei mahdu, kiivetään siis ylös.


Tällaiset taimikeinuhyllyt on ihan näppäriä, vaikkakin sijainnin vuoksi pirullisia kuvattavia, ainakin omalla vaatimattomalla järkälläni. Valo kun tulee vahvasti ikkunasta kameraa kohti, kuvista tuppaa tulla hieman pimeitä.



Isäntä sahasi pyynnöstä kolme lankkua määrämittaan ja porasi niiden päihin tuplareiät. Rei'istä vahvaa narua läpi, solmut hyllyjen alle ja siinäpä tuo vartin pikahylly olikin jo paikoillaan. Meillä kun on nuo kaksi koiraa, jotka tykkäävät loikoilla tuolla viher-vierashuoneen sängyllä, ja loikat ylös ja alas eivät aina ole ihan priimasti koordinoituja, hyllyihin piti laittaa reunatukea jottei taimet keinahda alas. Pikaratkaisu on ihan vaan jesse. Teimme teippireunuksen, joka pitää purkit paikoillaan vaikka joku hieman peruuttaisikin epähuomiossa hyllyyn. Sitten kun esikasvatusaika on ohi, tuon hyllyn saa nostettua pois koukuista ja laittaa säilöön suuremmin tilaa viemättä. Eihän se ole kuin kolme lautaa ja narua. Naruna on muute paracord, koska isännällä on sitä aina ja koska hyllylle tulee painoa sen verran, että narun pitää kestää painoa hyvin.

Aloituksia

Meillä on nyt ollut kevään tai pari käytössä tällaiset kierrätysmateriaaleista valmistetut rootmasterit ja pidän niitä yhtenä parhaista hankinnoistamme tällä saralla. Esikasvatusvaiheessa taimet ovat kompaktisti ja suotuisissa olosuhteissa. Säästyy tilaa ja hieman vaivaakin, lisäksi nuo kasvatuskennot on suunniteltu tällaiselle epävarmalle kastelijalle mukavasti siten, että jos tulee ylikasteltua, taimet eivät ui vedessä.


Kun taimet ovat kasvaneet tarpeeksi ja on aika siirtää ne suurempiin astioihin tai suoraan ulos, homma onnistuu sangen fiksusti, sillä taimikennoston saa avattua kuin kirjan. Sitten vaan sormi pohjaan, sormella lykätään taimi tiiviissä multapaakussaan ulos ja istutetaan minne tarkoitus on. Itselläni nämä rootmasterit on tuoneet varmuutta ja helppoutta esikasvatukseen, myös nopeutta. Taimet tuntuvat vahvemmilta ja ne kasvavat nopeammin tulematta honteloiksi. Esikasvatuskauden loppupuolella kun syötävät alkavat jo odotella pääsyä ulos, näillä saa vielä tehtyä esikasvatuksen kukille. Yhteen rootmasteriin mahtuu 32 tainta, jotka voi sitten istuttaa suorilla ulos ja siten ottaa vähän etumatkaa suorakylvöön verrattuna.

Uusi uuniperunalajike

Meillä ei ole ennen kasvatettu uuniperunaa. Ostin tuossa pari viikkoa sitten kaupasta kotimaista uutta uuniperunalajiketta, joka oli tosi hyvää! Perunoita sitten jäi muutama yli muut syötyämme ja nepä lähtivät itämään niin nopeasti, että taisi niihinkin kevätkuume iskeä. Annettiin itujen kehittyä vielä tovin ja tuossa viime viikolla puolittelin perunoita ja laitettiin ne multaan.

Lajike on Bellarosa, jota kovasti kehutaan ja se tosiaan oli maukas. Noin satomielessä perunalla tuntuu olevan vain hyviä ominaisuuksia, kuten runsassatoisuus, taudinkestävyys, tasakokoisuus ja sadon aikaisuus. Meillä on ollut kauttaaltaan pinkkejä ja sinisiä perunoita peruspottujen rinnalla ja nyt sitten puolivahingossa uuniperunaa, mikäli lähtevät satoa tuottamaan.

Blogissa on mukavaa jakaa kivoja ja edullisia löytöjä, joista muutkin saattavat ilahtua, mutta aina välillä käy niin, että tarjous tai tuote ehtii loppumaan ennen kun joudan siitä vinkkaamaan. Niin kävi näiden kuvassa olevien kasvatusalustojenkin kanssa. Nuo varsinaisesti perunoille tarkoitetut esikasvatuspurkit alustoineen oli niin huikeassa alessa, että olisin jo Instan puolella niistä heti huudellut, ellei olisi käynyt niin, että taisin viedä itse ne viimeiset. Yritin tilata yhden enemmän, mutta varastosaldo meni miinukselle, eikä koko tuotetta ole enää Savenmaan verkkokaupassa. Normaalisti tuo setti, jossa on 8 kasvatuskestopurkkia ja kasvatuskaukalo, maksaa 9,90, mutta nyt ne oli 2,90. Arvaahan sen, että menevät nopeasti. Itse en tällaisia ole käyttänyt perunoille, eikä se ollutkaan ajatuksena, mutta esimerkiksi tomaateille tällaiset ovat näppäriä. Saman asian ajaa toki vaikka maitopurkki, mutta nämä ovat hieman suurempia ja settiin kuuluu korkeareunainen kasvatusalusta, joka pitää esikasvatusalueen siistinä, kun kasteluvedet ei valu minne sattuu.


Toistaiseksi kevään esikasvatuskylvöt ovat onnistuneet poikkeuksellisen hyvin, sillä kaikki siemenet ovat itäneet 100% jopa ne viime viikonloppuna laitetut korumaissit! Se on aika outoa, mutta joka ruukusta on toistaiseksi puskenut sitä mitä pitääkin, vaikka ruukussa olisi vain yksi siemen. Hieman hassuja ilmiöitäkin on ilmassa, esimerkiksi tuo persilja. Muut taimet ovat vasta ihan pikkuruisia, sirkkalehtivaiheessa, mutta yksi taimista on jo valmis syötäväksi. Mikä lie aiheuttanut yhden taimen moisen superkasvun!


Myskikurpitsalla meni oma aikansa itää, mutta nyt on purkeissa taimet. Tässä on vaan pari tainta päässyt kuvaan, taimipöydällä on lisää. Myskikurpitsa on kyllä erikoinen kasvi. Tuo myskikurpitsa tuossa, on loka-marraskuun taitteelta ja se on edelleen täysin kiinteä ja syömäkelpoinen. Säilyvyysominaisuudet siis enemmän kuin kohdallaan. Toivottavasti saisimme tänä vuonna hyvän sadon myskikurpitsaa, jota meillä syödään paistoksena ja sosekeittona.


En ihan ehtinyt tehdä edelliseen aihepostaukseen keittiöpuutarhasuunnitelmaa satokaudelle 2019, mutta tässäpä tuo nyt on. Eipä tuossa mitään uutta ole, kasvatellaan sellaisia, joita meillä syödään ja rinnalle saattaa aina sitten joku uusikin juttu tulla fiiliksen mukaan. Tässä on kuitenkin nuo peruskasvatettavat meillä tälle satokaudelle. Osa kylvetään joka vuosi, osa kasvaa monivuotisena, kuten maa-artisokka, iso osa yrteistä, piparjuuri ja tietenkin marjat.

Marjoista puuttuu puutarhavadelmat! Meillä on pitkä rivi ihanaa, oikeen isoja ja meheviä puutarhavadelmia ( Glen Amble) tuottavia vadelmapensaita.

Kevät on nykyään ihaninta aikaa vuodesta. Puutarhasormia kutittaa ja luonto ottaa aikansa taittaa talven selkää, mutta lupailee niin suloisesti lähestyvästä keväästä, että mieli on korkealla - ja on tämä odottelu ihan hyväksikin. Ehtii suunnitella, ehtii esivalmistella, ehtii nauttia ja iloita pikkupuuhistaan ja jakaa muiden kanssa samaa iloa saman asian tiimoilla.

Ihanaa maaliskuuta kaikille, se on kevät nyt! Jos kaipaat kivaa luettavaa, omavaraisempi elämä ja puutarhapuuhat kiinnostavat, ohessa on lista tänään samaan aikaan samassa hengessä ajastetusti postauksen julkaisevista blogeista. Meitä on monta ja kaikilla on jotain annettavaa. Ihana setti kokeneita ja vähemmän kokeneita (jollaiseksi itsemme edelleen luemme) erilaisempaa elämää eläviä tai sellaisesta haaveilevia ihmisiä kautta Suomen, ja kaikilla ideoita ja ajatuksia, kokemuksia, onnistumisia, pettymyksiä, haasteita, arkisia asioita ja yhteisenä suuntana omavaraisempi elämä Instassa muuten voi halutessaan myös seurata #suuntanaomavaraisuus

Farmer to bee
Urban Farming kaupunkiviljely
Tsajut
Sarin puutarhat
Maalaiskaupungin piha
Laura eli Javis
Ku ite tekee
Metsäläisten elämää
Riippumattomammaksi 
Korkeala
Saman otavan alla
Airot ulapalla
Villa Koira
Torpan Tyttö
Caramellia
Villa Kotiranta
Alussa oli Vehkosuo
Luomulaakso
Kohti laadukkaampa elämää
Rakkautta ja maanantimia
Iso-Orvokkiniitty 
Mrs Sinn
Pienenpieni farmi
Harmaa torppa

Halaus ja rutistus

Jovelan Johanna

38 kommenttia:

  1. Voi jee, siellä tosiaan jo vauhti päällä, täällä kolmosvyöhykkeellä vielä puoli metriä lunta joka paikassa :D Tuollaisia taimikasvatushyllyjä tekisi mieli itsekin askarrella mutta nyt tänä keväänä joutuu miettimään suunnitelmia ahkeran koiranpennun näkövinkkelistä. On nimittäin kaikki syöty, mikä ei ole yli kahden metrin korkeudessa ja pultattu kiinni :D Tuollaisia vanhoja vesipulloja löytyy muuten täältäkin varastosta, täytynee kokeilla kasvihuonekäyttöä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täälläkin lunta on, poikkeuksellisen paljon jopa. Maa alkaa pilkottaa monesta kohtaa, mutta kattovalumapaikoissa ja siellä minne lunta on lykitty on muutama kymmenen senttiä paksu kinos. Kauaa eivät näillä keleillä taida pysyä maisemassa, sillä täällä sataa jo vettä niin usein.

      Voi pentua :D Tuollaistahan se on niiden kanssa. Oletko kokeillut kanelia kylvösten päälle? Se on hyväksi kasveille, mutta koiruudet eivät sen hajusta piittaa ja saattaapi siten jäädä taimet rauhaan ;)

      Poista
  2. Hei saanko udella, että mihin käytät iisoppia? Tekisi itse mieli sillä vähän reunustaa penkkejä, mutta olisi sitä kiva käyttääkin johonkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iisoppi on ihan vaan pölyttäjiä varten keskellä keittiöpuutarhaa. Tuo paikalle pölyttäjiä, jotka hoitelee satoa muhkeammaksi. Syksyllä kyllä yleensä otan muutaman pikkuvihdan sisälle ja laitan vaikkapa vaatekaappiin roikkumaan. Mukava tuoksuhan siinä on. Iisoppi on miedosti myrkylliseksi lueteltu nykyään, mutta ennen sitä käytettiin rohtona :)

      Poista
  3. Nautin niin kirjoituksistasi; niistä huokuu kiva tunnelma niin omavaraisuuden kuin kaiken muunkin kanssa! Sinulla on taito kirjoittaa :)

    Tuo taimihyllykkö ikkunan eteen olisikin oiva ratkaisu; kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :) Onpa kiva kuulla :)

      Tuo hyllykkö oli pikaratkaisu, mutta toimii oikein kivasti ja vähän sitäkin ajattelen, että kun tämä esikasvatusaika on vaan sen osan vuodesta, niin onhan nuo sitten kätsyjä laittaa pois kun ei ole enää tarvetta - ja nostaa takaisin sitten kun taas on tarvetta :)

      Poista
  4. Olen Marin kanssa samaa mieltä, rakastan blogisi tunnelmaa.

    Meillä on ensimmäistä kevättä tuo Rootmaster kokeilussa ja oli mukava kuulla siitä hyvää palautetta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kylläpä tuli hyvä mieli :)

      Mä olen tykännyt noista rootmastereista (meillä on 2) tosi paljon ja niissäkin on myös se etu, että ne eivät vie niin paljon tilaa silloin kun niitä ei tarvita. Helposti käytettäviä ja kestävät hyvin käyttöä, joten ei ihan heti tarvitse ostaa uusia kun seuraavat kasvatuskaudet alkaa. Mitään parannuksia en edes keksi noihin. tai no, omalta osalta kyllä sen, ettei kannata antaa taimien jäädä asumaan noihin määräänsä pidemmäksi aikaa. Ekana keväänä tein sen virheen, että annoin taimien kasvaa hieman liian pitkiksi, jolloin ne myös takertuivat toisiinsa ja taimien muuten helppo irrottaminen kennoista oli turhan hankalaa. ;)

      Poista
    2. Kiitos varoituksesta. Juuri katselin, että kohta on aika siirtää osa taimista isompiin ruukkuihin :)

      Poista
    3. En muista mikä tietty taimi se oli, jonka laitoin viime keväänä kasvamaan rootteihin, mutta yksi taimista oli sellainen, että ne takertui toisiinsa kuin tervaan ja kirjaimellisesti meni koko se erä kompostiin, kun taimia ei saanut irti toisistaan niitä katkomatta. Nolo moka, mutta opinpa kerralla, kop, kop ;)

      Poista
  5. Iisoppia olen etsinyt jo pitkään, vinkkaahan mistä löytyisi siemeniä tai taimia!
    Kevät / Villa Koira

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikkapa täältä :)
      https://hyotykasviyhdistys.fi/tuote-osasto/siemenet/yrtit/iisoppi/

      http://www.siemenvesa.fi/fi/Maustekasvien+siemenet/1/Iisoppi/284

      https://www.korpikangassiemen.fi/iisoppi-p-930.html

      Poista
  6. Keinuhyllyt ehdottomasti juttu, joka meiltä puuttuu, mutta tarvitaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin simppeli ja niin toimiva :) Meillekin tulee pari lisää vielä ;)

      Poista
  7. Urban Farming linkki ei toimi ainakaan minulle. Väittää ettei sivua ole olemassa.
    Googlen kautta sinne kuitenkin pääsin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun huomasit ja sanoit :) Joskus voi olla, että jollain on ajastus mennyt vikaan tai juttua ei olla vielä julkaistu (me saadaan linkit ennakkoon), mutta nyt oli kyllä ihan itse linkissä vika. Se on nyt korjattu ja toimii :)

      Poista
    2. Sen huomasinkin myös itse, mutta luulin, ettei juttua vaan ole vielä julkaistu ;) Nyt linkki toimii :)

      Poista
  8. Tuo keittiöpuutarhasuunnitelma on oli viehättävä, sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika karsittu valikoima on nykyään tuolla köökkipuutarhassa alkuvuosiin verrattuna. Jotain oppineena ;)

      Poista
  9. Bellarosa on kyllä hyvä lajike. Suosittelen myös Annabelleä, joka on oma suosikkini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla purkeissa on ensimmäiset alut jo mullan pinnalla, joten saattaapi tulla näistä satoa :)

      Poista
  10. Hassua miten sitä luo omia mielikuvia tekstin perusteella. Olin lukenut vain muutaman tekstin aiemmin, sillä bongasin sinut vasta tuolta #suuntanaomavaraisuus postauksista. Minulle oli jostain syystä jäänyt semmoinen mielikuva, että olisitte jossain päin Itä-Suomea. 😊. Ihan paikallaan varmasti näin sarjan alkuun nämä esittelyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi! Savossa olen kyllä viettänyt kesiä nuorempana lomaillen, mutta paljasjalkaiset stadilaiset täällä ruudun toisella puolella häärää toispual Suomea, eli tosiaan tässä Turun ja Uudenkaupungin välissä :)

      Poista
  11. Hauskoja noi perunapurkit ja edullisia tuossa tarjouksessa. Jotenkin tämä esittely avasi ihan uuden maailman. Ehkä se poisti muutaman arvailun ja päättelyn (jotka meni ihan metsään). Teillä on kiva tyyli kuvata ja kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En olisi noita muuten ostanutkaan, ellei tuohon hintaan olisi saanut, mutta nyt kun tarvitsin sellaisia aluskaukaloita, tässä sai niitä halvemmalla sekä kaukalon, että purkit. Kannatti siis ;)

      Poista
  12. Ihana kirjoitus taasen, näistä teksteistäsi ja kuvistasi pääsee aina sellaiseen ihanaan tunnelmaan :)

    Olipa mukava tutustua teihinkin tekstin kautta hieman lisää. Ja voi vitsi, nyt iski minuunkin kauhea vimma istuttaa myös uuniperunaa! Uuniperunat ovat jostain kumman syystä vakiintuneet minun ja veljeni "pakko saada" -jouluruuaksi ihan pienestä pitäen, olisipa ihana ajatus syödä oman maan uuniperunoita joulupöydässä. Täytyykin metsästää jostain muutama Bellarosan siemenperuna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä nyt meillä kasvussa olevat Bellarosat oli ihan Lidlistä vaan, ruokaylijäämää ;) Hyvin tuntuvat lähtevän kasvuun. Itsekin tämän sattuman kautta kasvatukseen päätyneen jutun vuoksi hämmästelin, että miksei meillä ole ollut uuniperunaa ennen. Meillä on perusperunan lisäksi ollut pari vuotta sekä kauttaaltaan vahvan pinkkiä että sinistä perunaa, miksei siis uuniperunaa, kun siitä tykätään. No nyt on ;) Sattuman kautta, mutta on!

      Poista
  13. Sinulla on blogissasi ihania kuvia ja tosi mielenkiintoisia puuhasteluja!

    VastaaPoista
  14. Mukavat nuo hyllyt. Itselläni on laudasta, ketjuista ja koukuista rakennetut, mutta tuumin, että seuraavat versiot voisivat olla samantapaiset kuin teillä. Kiitos hyvästä vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on varmaan hieno hylly! Meillä tuo on tuollainen pikaratkaisu, kun piti luoda tilaa nopeasti, mutta hyvin tuo hylly on tominut :)

      Poista
  15. Oho, kyllä on aika mennyt nopeasti, kun olen seurannut teidän taloprojektia mielestäni kuitenkin lähes alusta asti. Onneksi se (talo) sai teidät jatkajakseen. Kaikilla taloilla ei ole niin hyvä säkä.

    Teidän kasvuvyöheke voi katsoa olevan puolisen kuukautta meitä idemmän Suomen asukkaita edellä, harmittava etu, mutta sinänsä kivahan sitä on seurata, kun ei itse tarvitse vielä ruveta hommiin. Meillä pitää vielä istutuksien kanssa malttaa, jotta lämpöä ja valoa on tarpeeksi. Myskikurpitsa vaikuttaa kyllä varteenotettavalta, kun se on noin hyvin säilynyt. Arvostan sitä ominaisuutta. :) Mukavaa kevään jatkoa teillekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! Ei mene kaaliin täälläkään, miten aika on mennyt nopeasti. Vastahan me ajettiin muuttoauton perässä tähän pihalle.

      Täällä on joinain keväinä päässyt pihahommiin jo ihan maaliskuun alussa, mutta tänä vuonna puutarha on vielä lumen alla ja lisääkin on tullut. Kyllä se siitä taas.. kun malttaa odottaa ;)

      Poista
  16. Ihanaa uutta satokautta sinne Jovelaan ja onnea kuuden vuoden upeasta taipaleesta. On aina ilo seurata mukana ja saada täältä uusia vinkkejä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ja ihanaa kun mukana on edelleen niin monia alkutaipaleelta saakka tutuksi tulleita kanssabloggaajia <3

      Poista
  17. Kiva tutustua muihin bloggaajiin kun kuulee taustoja ja tarinaa tilusten ja omavaraistelun takaa :) Minulla hyötyviljely on aivan eri levelillä toistaiseksi, mutta olenpahan nyt ainakin osaavampien opissa saamassa inspiraatiota tuleviin vuosiin viljelyn osalta(kin)! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! Tosi kiva tutustua blogien kautta muihin samoista asioista kiinnostuneisiin ja löytää uusia inspiraation lähteitä samalla. Olen löytänyt muilta itsekin vaikka mitä uutta puhtia ja näkökulmaa omiin puuhiimme :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit!