Garden fuc*ups

Joskus on ihan hyvä mainita mokia ja pettymyksiä tällä aivoisen erilaisen elämisen aurinkoisella tyynen veden ulapalla. Niitä on, mokia. Niitä tulee, pettymyksiä, ja sitten ne arkistoidaan kohtaan K niin kuin kokemus ja jossain vaiheessa voi vähän nauraa päälle, vaikkei se nauru ihan ensimmäisenä luontevasti tulisikaan. Yleensä kyllä tulee.  Pääasiassa ei harmita mikään niin, että päälle jäisi, mutta lompakkoa väärät valinnat rokottaa oppirahoina ja liika malttamattomuus maksaa kahden saman työn tekemisen vaivan, kun ei ensin malttanut, ymmärtänyt tai uskaltanut tehdä kuten olisi pitänyt. Jospa siis tällä kertaa omistaisin ihan oman postauksen aiheesta persiilleen meni, tuolleen kansainvälisen hienosti siis garden fuck-ups. Vastuuvapauslausekkeena kirjattakoon, että nämä ovat meidän subjektiivisia kokemuksia.

Kasvihuone
Aloitetaan sillä, että tässä puhutaan nimenomaan halvoista kennolevykasvihuoneista, joissa yleensä on ohuet kennolevyt, yleensä 4mm paksuudeltaan. Laadukkaitakin on olemassa ja laitan esimerkiksi yhden sellaiseksi kehutun tämän osion loppuun.

Voi elämä, parempaa aloitusta noin muuten en keksi. Märkäkorvat ja oppirahat. Älä osta halpaa kevytkennokasvihuonetta, piste. Silloin kun meille tuli kasvihuoneet, oli isoa remonttia edessä ja takana, ja aikanakin. Kasvihuoneille ei ollut suurta budjettia käytettävissä ja kun kiva tarjous tuli eteen, sitä tuli sitten hankittua 2 pientä halpaa kevytkennokasvihuonetta. Virhe. ISO VIRHE. Jos saisin kellon käännettyä takaisin, olisin odottanut vaikka seuraavaan vuoteen, että kasvihuoneille olisi saatu suurempi budjetti tai olisi ollut aikaa rakentaa kunnollinen itse kierrätysmateriaaleista, mutta ei. Oli kiire. Olin malttamaton. Piti jo saada ja sitä päätöstä kadutaan täällä edelleen.

Vaan ihanalta se ensin tuntui, kunhan oli tuskaillut muovitöllin kasaan.

Kevytkennokasvihuoneita osataan kehua, ja on niissä hyviäkin, mutta jos kasvihuone on todella halpa, se ei ehkä ole kovinkaan kestävä. Puhutaan miten ne säilöö lämpöäkin hieman paremmin kuin lasi, ja miten on helppoa. Niks ja naks, kun kaiken saa paikoillen niin nopeasti ja niin helposti. No ei saa. Niitä halpoja. Tehtaalla koneet vetelee ruuvipaikkojen reiät vähän sinnepäin, kuten kaiken muunkin. Pitää oikoa, pitää ehkä porata ihan uudet reiät tai ainakin suurentaa tai tilkitä niitä, joihin pitäisi jokin tehdasvalmisteinen osa kiinnittää. En tiedä mitä käyttöohjeiden tekijät noin muuten kasaa jos halpojen kevytkennokasvihuoneisen kasaaminen on heistä helppoa. Ei ole. Isäntä on koulutukseltaan talonrakentaja ja metalliartesaani, joten on kasattu muutakin kuin Ikeaa. Viilipyttynä pidetty mies meinasi polttaa hihansa tässä puuhassa. Ei liene tarvetta syvemmälle analyysille aiheesta halpa kasvihuone ja sen helppo kasaaminen.

Sitten kun saat sen kasvihuoneen kasaan, huomaat kyllä aikanaan mitä kevytrakenne tarkoittaa. Juu, kevytrakenteisuus on hyvä ominaisuus esimerkiksi silloin, kun napakampi tuuli vie koko rakennuksen mennessään ja joudut kantamaan sen takaisin paikoilleen. En laske leikkiä, näin on käynyt meillä kahdesti. Etkö usko? No, vilkaise!  Huonompi se on niin monella tapaa, oli kennot kiinni tai ei, mutta erityisen huono homma, kun katsot miten tuulessa irronnut kenno lentelee leijana kohti auringonlaskua, ja sen taakse.

Tuon, jo toistamiseen sattuneen episodin jälkeen kennot kiinnitettiin uudelleen, on silikonia ja kaikkea mahdollista kuuden tuuman nauloihin saakka, mutta ei. Eikä me täällä millään tornadoalueella asuta, mutta kun nuo kevarit on kevareita, ne ei kestä. Nyt on rakenne pysynyt paikoillaan, koska koko kasvihuone ruuvattiin kiinni massiivisiin täyspuisiin kasvatuslaatikoihin ja pintaankin lätkittiin listanpätkiä, mutta arvatkaapas onko ne levyt paikoillaan? No ei! Ei vaikka niitä on jopa kelmutettu paksulla muovilla. Niitä on ruuvattu, liimattu, nuijittu ja laitettu kiinni tavalla, josta edes Houdini ei enää irtoaisi, mutta ei auta. Nytkin meillä on osa katosta irti, ovesta puolet jossain naapurin pellolla, seiniä ei toisella puolella ole enää montaa ja kattoikkuna on lentänyt jonnekin kauas pois.

Fakta: Se ohut, halpa kennomuovi haurastuu liitoskohdista ja muualtakin. Ehkä kasvihuoneen kuumuus, kosteus, sadevesi sen aiheuttaa, mutta kun katsoo noita meidän kennoja nyt, ne on menneet todella hauraiksi ja liitoskohdista ne suorastaan rapistuu kuin kuivat lehdet.

Siinä todellisuutta tänään 17.3.2019. Ei enää niin romanttisin mielin noita rutaleita katsele.

Ja se lämmön parempi säilyvyys - my ass - pardon my french! Kuuma kyllä kesällä tulee - lähinnä koska se hutera ovi jää aina kapeaan vetokouruunsa kiinni ja ovea saa kiskoa auki sellaisella voimalla, että on tosiaan parasta pultata se kasvihuone peruskallioon kiinni. Tuuletusikkuna taas on sellainen tekele, että se ei tainnut toimia montaa viikkoa. Pienikin tuulenvire ja se ikkunaa auki pitävä tikku pettää. Myöhemmin koko tuuletusikkuna lensi irti.

Opetus:  Älä osta halpaa ohutlevyistä kevytrakennekasvihuonetta. Ikinä. Sanon vaan.

Jos haluat kennolevykasvihuoneen, osta sellainen, jossa on 6mm kennolevyt ja jonka runko kestää kunnolla painoa (180 kg / m2). Valitse kasvihuone, jolla on kunnon takuu, sekä kennoilla että rungolla.  Jos olisimme nyt laittamassa uutta kennolevykasvihuonetta, valitsisin varmaan jonkun tällaisen Strong-mallin ja nimenomaan 6mm kennolevyllä. Tuollaista kevytkasvihuonetta siinä genressä uskalsi suositella puutarhuri, joka ei myy kasvihuoneita itse.

Kasvatuslaatikot

Mekin (luetaan minä) hurahdettiin ihan innoissaan lavakauluksiin silloin kun ei vielä asuttu täällä. Lavakauluksilla kun saa niin helposti tehtyä kasvatuslaatikot. Jos tietäisin mitä nyt tiedän, meille ei olisi koskaan tullut niitä. Tutkin kyllä asiaa ihan oikeasti sen lomassa kun ihastelin puutarhablogeissa upeita kuvia lavakauluksista tehdyistä kasvatuslaatikoista - esimerkiksi, että kaikki lavakaulukset ei ole suositeltuja, koska ne sisältävät myrkkyjä. Hankimme myrkyttömiä ja ilo oli ylimmillään. Se ei vaan kestänyt kovinkaan kauan. Neljäntenä keväänä, pintakäsittelystä huolimatta, kasvatuslaatikot alkoivat lahota. Ne myrkyttömät alkaa haurastua aika nopeasti.

Isäntä teki itse viime keväänä meille pitkästä puusta uudet kasvatuslaatikot, koska vanhat ei enää 60cm korkeina kestäneet mullan painoa ja laatikot alkoivat kallistella ja pettää saumoistaan. Avokasvimaaviljelyssä ei ole mitään vikaa, eikä kohopenkkikasvatuksessa. Nyt on vaan ollut puutarhamuotia kasvattaa kasvatettavat kasvatuslaatikoissa, eikä siinäkään mitään! Todella monet onnistuu lavakauluksista tehtyjen, matalien kasvatuslaatikoiden kanssa ja monet kertoo pellavaöljy-tervaseoksen toimineen toivotulla tavalla lavojen suojaajina, mutta yhtälailla on monia, joilla kasvatuslaatikoiden elinkaari on jäänyt kustannuksiin verrattuna lyhyeksi. Meillä ne eivät toimineet - ehkäpä koska kasvatuslaatikoiden piti olla niin korkeita. Meillä kun on sellaiset oltava. Mun selkäsairaus estää kyykkimisen ja jos mielin hääriä puutarhassa, on oltava korkeat kasvatuslaatikot.

Ylempänä neljä kesää kestänyt kasvatuslaatikko, alla isännän tekemät uudet.

Opetus: Pohdi hieman sitä, mikä kasvatuslaatikoittesi tarkoitettu funktio on. Onko niissä tarkoitus kasvattaa jatkossa monen monta vuotta kasviksia ja ehkäpä jopa laajentaa aluetta? Jos laatikot haurastuvat, miten saat ne korjattua tai korvattua - se meinaan ei ole ihan simppeliä multineen kaikkineen. Jos haluat pidemmän elinkaaren kasvatus/viljelylaatikoita, rakenna laatikot itse, ainakin jos mielit korkeampaa. Se on helppoa, se maksaa suunnilleen puolet vähemmän kuin myrkyttömät lavakaulukset ja kestää käytössä iäisyyden pidempään.

Rikkaruohot & juurimatot

Joo, ei toimi. Ei ainakaan täällä. Paremmin toimii kun torppaa maahan kierrätyskelpoista pahvia tai märkää sanomalehteä paksulti. Ensinnäkin juuret tulee läpi. Toiseksi siitepöly lentää ilmassa ja laskeutuu siihen maahan pinnalle. Sitä ei kiinnosta pätkääkään mitä siellä mullan alla on. Et ehkä saa presiis samoja rikkaruohoja, mutta saat runsaasti uusia- ja niitä vanhoja, jotka todennäköisesti on siellä alunperinkin olleet ilmapölytteisinä.

Opetus: Vanhat keinot toimii paremmin. Sama tai parempi lopputulos, mutta ei mene rahaa hukkaan. Estokankaat on jäätävän hintaisia.
Erityishuomio: Ihan sama, vaikka kuusi viikkoa olisi ollut tuskainen helle ja paahde, rikkaruohot kasvaa vaikka kuumalla soralla, mutta jos haluat poistaa sen (todennäköisesti maailmanlopustakin hengissä selviävän) rikkaruohon, ja se on tehnyt reteet juuret estokankaan läpi, on edessä mittelö. Parasta kutsua paikalle Asterix, Obelix ja Harry Potter. Ei meinaan irtoa.

Multa

Mullalla ja mullalla on eroa. Meillä kun tämä paikka on ollut umpeen kasvanut rytölä ja ollaan jouduttu tekemään mittavia parannuksia saadaksemme paikasta mukavan, myös multaa on tilattu kuorma-automitalla. Sellaiseksi hyväksi vinkiksi sanoisin, että kannattaa kysyä mistä multa tulee ja onko se puhdistettua (miten, koska?). Meillä on käynyt kerran toteen se tilanne, josta puhutaan kun puhutaan vieraslajien haitallisuudesta ja miten ne ottavat vallan luonnossa. Ei meille mitään oikeita vieraslajeja mullan mukana tullut, mutta tälle pihalle vieraita lajeja kyllä, siis siemeninä mullan mukana. Kaikkialle, minne sitä multaa laitettiin, saatiin ihailla rikkaruohomerta. Siinä meni Gerdan kaunis oma kukkaniitty ja kaikki ne kasvatuslaatkot, joihin laitettiin sitä puhdistamatonta multaa, oli yhtä rikkaruohojen taistotannerta. 


Opetus: Kun tilaat pussittamatonta multaa, varmista mistä se tulee ja onko se puhdistettu miten ja koska.

Näin kaunis oli Gerdan oma kevätkukkaniitty ennen kontaminoitunutta multaa.

Tyylikääs turma


Nämä kuuluu osastolle pikaostos, joka ei toiminutkaan. Laakeat muovivadit näyttivät niin kivoilta esimerkki-istutuksineen, että hankin niitä aikoinaan uudelle terassillemme. Hutiostos! On näissä joka vuosi ollut jotain, yleensä yrttiä ja kesäkukkaa, mutta en suosittele. Eritoten viime kesänä näissä ei viihtynyt mikään. Laakeus on hyvä asia, mataluus ei, eikä musta värikään edukseen toimi helteillä. Vaikka tuonne saa mahtumaan paljon multaa, se ei riitä. Kesäkuumalla multa muuttuu kuumaksi sahajauhoksi, jossa ei viihdy mikään ja kuumuudesta uupuneet kasvit sulkevat juuriansa siten, ettei kastelukaan auta. Kastellessa tulee vaan sahajauhovelliä, jossa taimet ui, kun juuret ei pidä. Tillit näissä kuoli pystyyn, muuttuivat keltaisiksi, eivätkä elpyneet enää.

Tämä kuva on heinäkuun lopulta 2018. Huikea kasvu! Vertailuna kerrottakoon, että samat taimet toisaalla olivat jo saunavihtakokoa. Näissä laakeissa maljoissa osa kuoli, osa kitui, eikä auttanut, vaikka mullan seassa oli kosteutta ylläpitävää savirouhetta.

Opetus: mieliteko-ostos, ei toiminut. Keksitään muuta käyttöä.


Kohti uusia kokemuksia!


Tässä on joitain, varmaan niitä suurimpia mokia meidän kohdallamme. Ajattelin julkaista oman postauksen tästä aiheesta, josko joku uudempi kotipuutarhuri löytäisi itselleen jonkun uuden vinkin ja kokemuspohjaisen näkökulman ja siten välttyisi samalta mokalta. Se uuden jutun viehätys on vahvasti läsnä myös puutarhahommissa. Varsinkin jos on odottanut kauan sitä, että pääsee kasvattelemaan omaa ruokaa. Jotkut jutuista on sellaisia, ettei vaan ymmärrä kysyä, eikä tule mieleenkään kysyä ja sitten on se Sulo Vilenin vitsaus, että kun oikeen tekee mieli ja halvalla saa, tulee ottaneeksi.

Jos Siperia opettaa, niin opettaa puutarhakin. Eikä pettymyksiin sovi jäädä vellomaan. Hatuttaahan se valtavasti kun huomaa jonkun jutun menneen persiilleen, mutta siitäpä sitten oppimaan. Ehkä vastaavaa mokaa ei sitten tee toisaallakaan.

Muuten, muistinpa taas miksen yleensä käytä näitä korkeita istutuspurkkeja. Ne ei vaan kestä. En ole muutamaan vuoteen käyttänyt ja unohtanut jo koko asian, kunnes tällä viikolla yritin kääntää yhden tällaisen uuniperunataimipurkin toiseen suuntaan. No sehän ei onnistunut, kun puolet pehmenneestä purkista jäi käteen. Tämä ei nyt harmita, kun ostin nuo sen kasvatusalustan vuoksi, jotka purkkien mukana tuli poistoalessa halvemmalla kuin kasvatusalusta yksin, mutta muistanpa nyt, että siihen oli syy, miksi en käytä korkeita istutuspurkkeja. En vaan saa niitä toimimaan. Ei jatkoon.

 Ensi viikolla luvataan keväisempiä kelejä ja aurinkoakin. Viikko koleassa, harmaassa sumussa alkaakin jo riittää.

Ei kun hymyä huuleen ja kohti uutta viikkoa! ❤

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna

Väärän vänkyrän talon väki

Hyvää maaliskuuta! Maaliskuu on ensimmäinen kalenterin kevätkuukausi. Nyt on varmaan jo lupa hehkuttaa kevättä talvi-ihmisiä loukkaamatta. Tässä kuussa siirrytään taas kesäaikaan ja tässä kuussa jo ensimmäiset muuttolinnut palaavat. Kevätmuutto on jo käynnistynyt. Vanha kansa väitti kesän alkavan kuukauden kuluttua kiurusta, mutta ihan niin pian ei kesä taida tulla, vaikka ensimmäiset kiurut onkin jo havaittu. Talvi kuitenkin on kalenterissa selätetty, tuli taivaalta sitten lunta tai kurjenkakkaa. Nyt on maaliskuu ja se on ihanaa kerrassaan!

Tulkaa jo! Teitä on ikävä! Kuvassa maisemamme joutsenia keväällä 2017.

Tänään on kuukauden ensimmäinen maanantai, ja se taas tietää sitä, että on myös omavaraisemmasta elämästä kiinnostuiden bloggaajien blogirinkipostauksen aika! Tällä kertaa aiheena on blogin esittely/historia ja hieman syvennystä tyyppeihin blogien takana sekä tietty pääaiheen kuulumisia. Muiden, tällä kertaa yhteuspostaukseen osallistuvien bloggaajien linkit löytyvät taas oman juttumme lopusta.

Keitä me ollaan?

Jovelan talokirjan ensimmäinen postaus kirjoitettiin helmikuussa 2013, eli 6 vuotta sitten! Onpas siitä kauan, ja samalla vastahan se oli. Paljon on tähän aikaan mahtunut elämää. Ennen tätä blogiahan meillä oli toinen blogi, joka kertoi haaveista ja suunnitelmista kohti tätä paikkaa ja tällaista elämää. Sitä blogia pidettiin pari vuotta ennen kun Jovela löytyi. Tässä blogissa on aina pääroolissa ollut tämä talo, talon historia ja millaista on elää hieman erilaista elämää kuin nykyaikana pääsääntöisesti elellään ja mitä täällä puuhaillaan. Meidän elämänmuutokseen ja haluun elellä hieman erilaista elämää ei liity mitään erikoista. Me vaan kyllästyttiin kaupunkielämään. Päätettiin löytää jostain vanha talo, jota ei ole modernisoitu ja luoda sinne meidän elämä, meidän haluamalla tavalla. Ostettiin puolen hehtaarin metsäpalsta, jossa oli vanha jäätelökioski mökkinä ilman mukavuuksia ja harjoiteltiin olemista siellä. Sitten lukuisten kohdekäyntien ja muutaman vuoden etsinnän jälkeen löytyi Jovela. Nykyään 150-vuotias talo, jota ei ole modernisoitu, ja tämän blogin tarina alkoi siitä.

Jovela on entinen maatilatila, jonka päärakennus on rakennettu 1868. Meitä ennen paikalla on ollut 3 omistajaperhettä. Silloin 150 vuotta sitten talon rakennutti ja sitä asutti nuoripari, joka odotti esikoistaan. Oli nälkävuodet ja esikoinenkin oli kaksoset. Perheeseen syntyi yhteensä 5 lasta, joista yksi kuoli lapsena. 1920-luvulla paikka sai uudet omistajat ja asukkaat, joista viimeinen poistui täältä ja tästä elämästä 2000-luvulla. Sen jälkeen jo erittäin huonokuntoiseksi päässeen rakennuksen ja tilan, jonka viljelysmaatkin oli jo myyty, osti kiinteistövälittäjä, joka suunnitteli korjauttavansa paikkaa kesäpaikaksi. Hänellä ei kuitenkaan aika riittänyt paikan vaatimalla tavalla, ja sen myötä paikka laitettiin myyntiin ja myynnissä tämä paikka olikin hyvän aikaa. Me näimme oikotiellä myynti-ilmoituksen juuri ennen kun se otettiin pois. Talo ja paikka kaikessa rujoudessaan jäi kuitenkin mieleen ja kun törmäsin myynti-ilmoitukseen pari vuotta myöhemmin uudelleen, meidän ja talon kohtalo oli sinetöity. Meistä tuli paikan 4. omistajat helmikuussa 2013, laitettiin hatut naulaan, avaimet koukkuun ja paikasta tuli Jovela, joka koostuu nimistämme. Minä olen se Jo, eli Johanna. Isäntä on Ve, eli Veikko ja la on vaan loppuna nimelle. Syntyi Jovela ja erilainen elämä.

Täällä me kaksi yli nelikymppistä entistä kaupunkilaista sitten ollaan ja möllötellään, tässä väärän vänkyrän taloksikin kutsutussa pläntissämme maailmaa.  Väärän vänkyrä talo on Agatha Christien kirjan Crooked house käännös, ja niin sopiva kuvaamaan tätä paikkaa, että välillä taloa kutsutaan myös väärän vänkyräksi taloksi. Vanhassa talossa kun suoraa ei juurikaan ole ja elämän kerrokset näkyvät. Tässä vuosien aikana me ei olla kerrottu paljoakaan meistä itsestämme, eikä meistä ole täällä kuviakaan. Mehän olemme vain statisteja tässä tarinassa, jonka pääosaa esittää talo ja sen tuoma erilainen elämä. Kaupungista lähdimme ja jätimme sen maailman taakse. Isännän kohdalla se tarkoitti myös entisen työelämän jättämistä kaupunkiin, mutta sen myötä sitten isäntä kouluttautui uudelleen käsityöalalle ja on nykyään perinneseppä talossaan. Itse olin jo silloin yrittäjä ja olen edelleenkin. Työ on siellä missä itse olen. Joskus kauan sitten olin hoitsukin, psykan puolella hoitoalaa, mutta kävin vähän maailmalla ja elämä vei lopulta ihan muuhun suuntaan työmaailmassa.

Meidän kanssa täällä asustelee 2 hylättyä koiraa, yksi hoivakissa ja yksi villinä syntynyt kissa, jonka isäntä pelasti talon alta. Ullakolla on lepakoita ja lattian alla hiiriä. Aidan takana kauriita ja peuroja, siinä rajalla kettu. Öisin huutele pöllöt ja päivisin sirkuttaa linnut, jotka ovat vedelleet tänä vuonna n. 90 kiloa pähkinää ja siementä lintulaudalta. Lempeän kummituksenkin pari vierasta sanoon nähneensä, vaikkei meille moisia kohtaamisia ollakaan suotu. Täällä on sähköt, muttei viemäriä. Täällä on kaivo, muttei vesijohtoja, sauna, muttei suihkua. Liesi, muttei sähköinen. Talo lämpiää pääasiassa puulla ja me elämme ihan tavallista arkea, joka ei ole ihan samanlainen kuin nykyään tapaa olla, koska me halusimme jotain muuta.

Täällä olemme, tällä tavalla ja toivottavasti pysymme.

Sijainniltaan Jovela osuu kartalla Lounais-Suomen rannikkoalueelle ja meidän omavaraisempaan elämään oleellisena osana kuuluva puutarha kuuluu kasvuvyöhykkeelle 1A/1B, riippuen katsooko karttaa vai paikkakuntaluetteloa. Kartan mukaan ollaan 1A, mutta paikkakuntalistan mukaan 1B. Niin tai näin, kasvuvyöhykkeinä yhtälailla otolliset. Meri pitää talvet pääsääntöisesti lempeämpinä, keväästä saa nauttia yleensä aikaisin (nyt jo niiskutellaan ensimmäisiä siitepölyjä), maarakenne on multavaa ja rikasta, pohjavettä on paljon, eikä kuuminkaan kesä ole vielä vesiä vienyt kaivosta.

Kartta: kuvakaappaus Ilmatieteen laitoksen kotisivuilta.

Ja nyt on sitten maaliskuu, ja voi miten se melkein sekoittaa pään! Alkaa uusi satokausi! Saa innostua kaikesta siitä ja haljeta kasvun ihmeen ilosta.

Yksi sellainen varma kevään merkki täällä on pihalle ilmestyvä multakuorma. Haukkana seuraan parhaita tarjouksia ja isken kiinni heti kun kohdalle osuu. Meillä on pihalla vielä uusia alueita syntymässä, joten uutta multaa vielä tämän kevään kohdalla tarvitaan lavallinen. Ensi vuonna ei enää tarvita, mutta tänä vuonna vielä, ja mikäs se siellä pihalla tönöttääkään! Väärän vänkyrä läjä multasäkkejä, joiden tuoja oli melkein lirissä, kun piha on peilijäässä ja pakkaajat oli kasanneet lavan väärin. Miten sopivaa ja osuvaa, väärän vänkyrä tämäkin!

Sieltä on jo ensimmäinen säkki napattu sisälle. Muuthan menee uudelle kukka-alueelle ja muutamalle uudelle kasvatusalueelle sekä parin vanhan perusparannukseen, mutta sisällä on jo täysi härdelli päällä siihen malliin, että viherhuoneessa tarvittiin jo lisää tilaa. Kun sitä pintatilaa ei voi enää lisätä, horisontaalisesti ei ole mitä käyttää, piti ottaa vertikaalisti tilaa haltuun. Meinaa, että lisää pöytiä ei mahdu, kiivetään siis ylös.

Tällaiset taimikeinuhyllyt on ihan näppäriä, vaikkakin sijainnin vuoksi pirullisia kuvattavia, ainakin omalla vaatimattomalla järkälläni. Valo kun tulee vahvasti ikkunasta kameraa kohti, kuvista tuppaa tulla hieman pimeitä.

Isäntä sahasi pyynnöstä kolme lankkua määrämittaan ja porasi niiden päihin tuplareiät. Rei'istä vahvaa narua läpi, solmut hyllyjen alle ja siinäpä tuo vartin pikahylly olikin jo paikoillaan. Meillä kun on nuo kaksi koiraa, jotka tykkäävät loikoilla tuolla viher-vierashuoneen sängyllä, ja loikat ylös ja alas eivät aina ole ihan priimasti koordinoituja, hyllyihin piti laittaa reunatukea jottei taimet keinahda alas. Pikaratkaisu on ihan vaan jesse. Teimme teippireunuksen, joka pitää purkit paikoillaan vaikka joku hieman peruuttaisikin epähuomiossa hyllyyn. Sitten kun esikasvatusaika on ohi, tuon hyllyn saa nostettua pois koukuista ja laittaa säilöön suuremmin tilaa viemättä. Eihän se ole kuin kolme lautaa ja narua. Naruna on muute paracord, koska isännällä on sitä aina ja koska hyllylle tulee painoa sen verran, että narun pitää kestää painoa hyvin.

Aloituksia

Meillä on nyt ollut kevään tai pari käytössä tällaiset kierrätysmateriaaleista valmistetut rootmasterit ja pidän niitä yhtenä parhaista hankinnoistamme tällä saralla. Esikasvatusvaiheessa taimet ovat kompaktisti ja suotuisissa olosuhteissa. Säästyy tilaa ja hieman vaivaakin, lisäksi nuo kasvatuskennot on suunniteltu tällaiselle epävarmalle kastelijalle mukavasti siten, että jos tulee ylikasteltua, taimet eivät ui vedessä.

Kun taimet ovat kasvaneet tarpeeksi ja on aika siirtää ne suurempiin astioihin tai suoraan ulos, homma onnistuu sangen fiksusti, sillä taimikennoston saa avattua kuin kirjan. Sitten vaan sormi pohjaan, sormella lykätään taimi tiiviissä multapaakussaan ulos ja istutetaan minne tarkoitus on. Itselläni nämä rootmasterit on tuoneet varmuutta ja helppoutta esikasvatukseen, myös nopeutta. Taimet tuntuvat vahvemmilta ja ne kasvavat nopeammin tulematta honteloiksi. Esikasvatuskauden loppupuolella kun syötävät alkavat jo odotella pääsyä ulos, näillä saa vielä tehtyä esikasvatuksen kukille. Yhteen rootmasteriin mahtuu 32 tainta, jotka voi sitten istuttaa suorilla ulos ja siten ottaa vähän etumatkaa suorakylvöön verrattuna.

Uusi uuniperunalajike

Meillä ei ole ennen kasvatettu uuniperunaa. Ostin tuossa pari viikkoa sitten kaupasta kotimaista uutta uuniperunalajiketta, joka oli tosi hyvää! Perunoita sitten jäi muutama yli muut syötyämme ja nepä lähtivät itämään niin nopeasti, että taisi niihinkin kevätkuume iskeä. Annettiin itujen kehittyä vielä tovin ja tuossa viime viikolla puolittelin perunoita ja laitettiin ne multaan.

Lajike on Bellarosa, jota kovasti kehutaan ja se tosiaan oli maukas. Noin satomielessä perunalla tuntuu olevan vain hyviä ominaisuuksia, kuten runsassatoisuus, taudinkestävyys, tasakokoisuus ja sadon aikaisuus. Meillä on ollut kauttaaltaan pinkkejä ja sinisiä perunoita peruspottujen rinnalla ja nyt sitten puolivahingossa uuniperunaa, mikäli lähtevät satoa tuottamaan.

Blogissa on mukavaa jakaa kivoja ja edullisia löytöjä, joista muutkin saattavat ilahtua, mutta aina välillä käy niin, että tarjous tai tuote ehtii loppumaan ennen kun joudan siitä vinkkaamaan. Niin kävi näiden kuvassa olevien kasvatusalustojenkin kanssa. Nuo varsinaisesti perunoille tarkoitetut esikasvatuspurkit alustoineen oli niin huikeassa alessa, että olisin jo Instan puolella niistä heti huudellut, ellei olisi käynyt niin, että taisin viedä itse ne viimeiset. Yritin tilata yhden enemmän, mutta varastosaldo meni miinukselle, eikä koko tuotetta ole enää Savenmaan verkkokaupassa. Normaalisti tuo setti, jossa on 8 kasvatuskestopurkkia ja kasvatuskaukalo, maksaa 9,90, mutta nyt ne oli 2,90. Arvaahan sen, että menevät nopeasti. Itse en tällaisia ole käyttänyt perunoille, eikä se ollutkaan ajatuksena, mutta esimerkiksi tomaateille tällaiset ovat näppäriä. Saman asian ajaa toki vaikka maitopurkki, mutta nämä ovat hieman suurempia ja settiin kuuluu korkeareunainen kasvatusalusta, joka pitää esikasvatusalueen siistinä, kun kasteluvedet ei valu minne sattuu.

Toistaiseksi kevään esikasvatuskylvöt ovat onnistuneet poikkeuksellisen hyvin, sillä kaikki siemenet ovat itäneet 100% jopa ne viime viikonloppuna laitetut korumaissit! Se on aika outoa, mutta joka ruukusta on toistaiseksi puskenut sitä mitä pitääkin, vaikka ruukussa olisi vain yksi siemen. Hieman hassuja ilmiöitäkin on ilmassa, esimerkiksi tuo persilja. Muut taimet ovat vasta ihan pikkuruisia, sirkkalehtivaiheessa, mutta yksi taimista on jo valmis syötäväksi. Mikä lie aiheuttanut yhden taimen moisen superkasvun!

Myskikurpitsalla meni oma aikansa itää, mutta nyt on purkeissa taimet. Tässä on vaan pari tainta päässyt kuvaan, taimipöydällä on lisää. Myskikurpitsa on kyllä erikoinen kasvi. Tuo myskikurpitsa tuossa, on loka-marraskuun taitteelta ja se on edelleen täysin kiinteä ja syömäkelpoinen. Säilyvyysominaisuudet siis enemmän kuin kohdallaan. Toivottavasti saisimme tänä vuonna hyvän sadon myskikurpitsaa, jota meillä syödään paistoksena ja sosekeittona.

En ihan ehtinyt tehdä edelliseen aihepostaukseen keittiöpuutarhasuunnitelmaa satokaudelle 2019, mutta tässäpä tuo nyt on. Eipä tuossa mitään uutta ole, kasvatellaan sellaisia, joita meillä syödään ja rinnalle saattaa aina sitten joku uusikin juttu tulla fiiliksen mukaan. Tässä on kuitenkin nuo peruskasvatettavat meillä tälle satokaudelle. Osa kylvetään joka vuosi, osa kasvaa monivuotisena, kuten maa-artisokka, iso osa yrteistä, piparjuuri ja tietenkin marjat.

Marjoista puuttuu puutarhavadelmat! Meillä on pitkä rivi ihanaa, oikeen isoja ja meheviä puutarhavadelmia ( Glen Amble) tuottavia vadelmapensaita.

Kevät on nykyään ihaninta aikaa vuodesta. Puutarhasormia kutittaa ja luonto ottaa aikansa taittaa talven selkää, mutta lupailee niin suloisesti lähestyvästä keväästä, että mieli on korkealla - ja on tämä odottelu ihan hyväksikin. Ehtii suunnitella, ehtii esivalmistella, ehtii nauttia ja iloita pikkupuuhistaan ja jakaa muiden kanssa samaa iloa saman asian tiimoilla.

Ihanaa maaliskuuta kaikille, se on kevät nyt! Jos kaipaat kivaa luettavaa, omavaraisempi elämä ja puutarhapuuhat kiinnostavat, ohessa on lista tänään samaan aikaan samassa hengessä ajastetusti postauksen julkaisevista blogeista. Meitä on monta ja kaikilla on jotain annettavaa. Ihana setti kokeneita ja vähemmän kokeneita (jollaiseksi itsemme edelleen luemme) erilaisempaa elämää eläviä tai sellaisesta haaveilevia ihmisiä kautta Suomen, ja kaikilla ideoita ja ajatuksia, kokemuksia, onnistumisia, pettymyksiä, haasteita, arkisia asioita ja yhteisenä suuntana omavaraisempi elämä ❤ Instassa muuten voi halutessaan myös seurata #suuntanaomavaraisuus

Farmer to bee
Urban Farming kaupunkiviljely
Tsajut
Sarin puutarhat
Maalaiskaupungin piha
Laura eli Javis
Ku ite tekee
Metsäläisten elämää
Riippumattomammaksi 
Korkeala
Saman otavan alla
Airot ulapalla
Villa Koira
Torpan Tyttö
Caramellia
Villa Kotiranta
Alussa oli Vehkosuo
Luomulaakso
Kohti laadukkaampa elämää
Rakkautta ja maanantimia
Iso-Orvokkiniitty 
Mrs Sinn
Pienenpieni farmi
Harmaa torppa

Halaus ja rutistus

Jovelan Johanna

Toimivia puutarhaniksejä - opittuja ja hyväksi koettuja juttuja

Voi miten kevään tuntee jo lähestyvän! Muutama päivä ja ollaan maaliskuussa. Aamuisin aurinko nousee jo mukavan aikaisin ja illan valoinen aika on pidentynyt. Linnut sirkuttelevat iloisesti ja ainakin täällä linnut ovat jo kovasti tarkastelleet pesäpönttöjä pareittain. Tänäkin aamuna varpuspariskunta, tai sellaiseksi aikova keikisteli niin innokkaasti tuvan puoleisen seinän varpuspöntön äärellä, että ilmassa oli kevään lisäksi rakkauttakin ❤ 

Kevät on meille aina merkkipaalupaikka. Tänä vuonna Jovela on ollut meidän 6 vuotta ja maaliskuun lopussa olemme olleet täällä asukkaina 5 vuotta. Ja kevät on yhtä puutarhahaaveilun aikaa, kuten aina! Viherhuoneessa pöytäpinnat täyttyvät purkeista ja purkit pienistä taimista, jotka kurottelevat kohti valoa, kohti kevättä ja kesää. Tämän viikon sunnuntaipostauksessa ajattelin listata ja jakaa 5 meidän yleistä puutarhavinkkiä. Mikään puutarhaopettajahan minä en ole, opettelen vasta itse kasvattamaan kaikenlaista, mutta joitain oppeja ja hyväksi koettuja juttuja on tässä 5 vuoden aikana ehtinyt vakiintumaan omiin puuhiin. Teille puutarhataitureille nämä ovat tuttuja juttuja, mutta ehkä joukossa on jokin uusi ajatuskin. Tämä ensimmäinen juttu ei ainakaan kovin yleinen ole, joten aloitellaan sillä!

Kaneli

Kaneli on Suomessa harvemmin käytetty puutarhan ihmeaine! Ensinnäkin kaneli on luonnollinen homeen ja sienten karkottaja, se karkottaa ei-toivottuja ötököitä kuten muurahaisia ja hyttysiä ja mikäli taimi vaurioituu, kaneli auttaa tainta parantumaan.

Käykö sinulle esimerkiksi joskus siten, että taimipurkin pintaan tulee haituvaista hometta? Sen voi ehkäistä ja hoitaa kanelilla!

Taimille ja kasveille:  Kanelia voi laittaa hieman multaan kun laittaa siemeniä itämään ja kanelia kannattaa sirotella ohuelti mullan päälle.
Kasteluveteen: 1 rkl kanelia 2 litraan vettä kerran kuussa. Estää juurituhoja ja torjuu ötököitä.
Suihke: Kanelilla saa karkotettua ötököitä taimista: 2 rkl kanelia 1l vettä, anna seistä vuorokauden, suora suihkutus kasveille. Sama suihke toimii suojana myös taimille, joissa on jokin vaurio, esimerkiksi viilto.
Kaalimaalla: kaneli mullan pinnalla estää kaalituholaisia munimasta multaan. Myös lehtiä mutustelevat toukat karttavat kanelia.

Vinkki: jos joulusta jää jäljelle somisteina käytettäviä pitkiä kanelitankoja, niitä voi käyttää myös taimien tukikeppeinä!

Epsom-suola

Epsom, eli karvassuola ei nimestään huolimatta ole suolaa, vaan magnesiumsulfaattia, joka auttaa taimia kehittämään vahvemmat juuret, lisää kukintoa, parantaa taimien ja kasvien ravinnonottokykyä ja siten kasvattaa satoa. Taimet tarvitsevat magnesiumia erityisesti kasvuvaiheessa ja kuumien kesien kuivuudessa. Kellastuvat, laikukkaat lehdet ja selkeästi erottuvat lehtiruodit kielivät magnesiumin puutteesta, jonka voi hoitaa Epsom-suolalla. Myös auringosta vaurioituneita havukasveja (ei puhkipalaneita) voi yrittää pelastaa Epsomilla sumuttamalla liuosta suoraan havuille ja antamalla havukasville kasteluvetenä Epsomia.

Katkenneen taimen pelastaja

Meillä kävi kerran niin, että tomaatin taimia siirrettäessä yksi taimista napsahti poikki. Niin on käynyt joskus aikaisemminkin, enkä saanut tainta pelastettua, mutta tuolla kerralla laitoin katkenneen taimen veteen, jossa on Epsom-suolaa. Tästä kuvasta näette miten upeat uudet juuret taimi kasvatti, ja taimi pelastui! 

Taimille ja kasveille:  Epsomia voi laittaa hieman multaan samalla kun laittaa siemeniä multaan.
Kasteluveteen: 1 rkl Epsom-suolaa 2 litraan vettä kerran kuussa. Lämpimään nesteeseen sulatettua Epsomia voi myös suihkutella suoraan kasveille.
Epsomista hyötyvät erityisesti tomaatit ja paprikat sekä ruusut!
Epson ei sovi: salvialle 

Tuhka lannoitteena

Tuhka on oiva kasviravinne, tuholaistorjuja ja keväisin myös hankien sulattaja, joka sisältää mm. fosforia, kalsiumia, kaliumia ja magnesiumia. Tuhkaa voisi kutsua jopa puutarhan ihmeaineeksi, sillä kuten puutarha.netin artikkelissa kerrotaan, tuhka sisältää kaikkia kasvien tarvitsemia ravintoaineita oikeassa suhteessa. pH:n nostossa tuhka on parempaa ja luontaisempaa kuin kaupallinen kalkki. Tuhkalla ravittu maa on vähemmän hapanta, joten kasvit voivat paremmin.

Puutuhka karkottaa etanat ja kaalikärpäset.

Tuhkasta nauttii erityisesti: tomaatti, kaali, pavut, retiisi, rucola, sipulit ja kukkasipuleista kasvavat kukat sekä hedelmäpuut ja marjapensaat.
Suosi: lehtipuutuhkaa, havupuutuhkassa saattaa olla raskasmetalleja riippuen siitä missä puu on kasvanut.



Luin jostain vanhasta puutarhaoppaasta, että kukkasipuleita kannattaa keväällä säilyttää puhtaassa tuhkassa. Sipulit imevät itseensä ravinteita tuhkasta.

Pullokasvihuoneet

Meillä näiden pullo- ja vesikanisterikasvihuoneiden käyttö alkoi heti ensimmäisenä keväänä, kun olimme muuttaneet taloon. Piti keksiä joku käyttötarkoitus ostoveden mukana tulleille 5 litran vesikanistereille. Edelleen käytämme näitä, vaikka vesikanistereita ei enää osteta kuin muutaman kerran vuodessa. Näihin kanistereihin kun saa myös säilöttyä käteästi kuivatavaraa ruokakomeroon.

Tänä vuonna kanistereissa on paprikat, kuten oli viime vuonnakin. Leikkaan pullon yläosan auki (ei irti) siten, että pullon pääliosan saa avattua. Sopiva määrä multaa sisälle, siemenet multaan, vettä ja siinäpä se on. Taimet saavat kasvaa kasvihuoneolosuhteissa kunnes on aika siirtyä ulos. Ulkona taimet saavat olla vielä tovin pullokasvihuoneissaan ja totutella ulkoilmaan, kunnes taimet siirretään multavampaan oikean kasvihuoneen kasvatuslaatikkoon. Siirto on verrattoman kätevää! Ei kun kantokahvasta kiinni ja tyyppi pihalle! Ja muutenkin nämä ovat käteviä, vievät vähän tilaa, muotonsa vuoksi asettuvat tiiviisti kimppaan ja kun usein viherhuoneessa on samaan aikaan taimia, jotka kaipaavat lämpöä ja kosteutta sekä niitä, jotka viihtyvät viileämmässä, näillä pullokasvihuoneilla saa luotua otolliset olosuhteet lämmöstä ja kosteudesta nauttiville taimille.

Jotta multa ja myöhemmin taimi saavat ilmaa riittävästi, leikatun osan välissä on syömäpuikko.

Siemenrenkaat

Tämä juttu on ennenkin blogissa nähty, mutta aina on uusia lukijoita, joille vinkki saattaa olla avuksi, kuten itselleni on tässä vuosien aikana ollut. En nimittäin ole hyvä erottamaan keittiöpuutarhassa mikä mullasta nouseva pikkuruinen taimi on toivottu taimi ja mikä rikkaruoho. Kertaalleen olen nyppinyt porkkanan taimia pois luullen niitä rikkaruohoiksi. Nämä ovat pelastaneet sadon sittemmin ja auttaneet pitämään kasvatuslaatikot ja kukka-alueet rikkaruohottomina - rikkaruohot kun voi nyppiä pois heti kun ne huomaa, ennen kun rikkaruohot pääsevät valloilleen.

WC- ja talouspaperihylsyt saksitaan renkaiksi, renkaat laitetaan kasvimaalle riviin ja kunkin keskelle kylvetään siemen tai pari. Sen jälkeen onkin helppoa nyppiä rikkaruohot pois, kun tietää missä siemenestä nousevan taimen pitäisi olla.

Yhdestä WC-paperihylsystä tulee 6 rengasta ja talouspaperirullasta 12. Useampaa ei yhdestä hylsystä kannata leikata, sillä hylsyn rakenne menee rikki ja renkaat pumpsahtelevat auki liitoksista.

Korumaissit 2019

No niin, tästä se taas alkaa! Tänäkin vuonna kokeillaan tuota inkojen perinnemaissia, joka maailmalla tunnetaan nimellä glass gem corn. Suloiset helmiä muistuttavat jyvät kaikissa sateenkaaren väreissä ovat niin kauniita, että maltan odottaa sitä, että joku vuosi vielä keksin miten saan sadon kypsäksi saakka - ehkä jo tänä vuonna! Maissi on syötävä, ei koristemaissi.

Korumaissi poikkeaa perinteisestä sokerimaissista kasvatusmielessä siten, että se pitää kylvää melko tiiviisti ja ryppäisiin, ei pitkiin riveihin. Tiiviimpi rypäskylvö helpottaa pölytystä myöhemmin. Luettuani lisää näiden kasvatuksesta löysin vinkin, jonka mukaan astiakasvatus on tuonut onnistuneen sadon monelle aiemmin samoista haasteista kärsineelle kasvattajalle. Tänä vuonna siis istutamme maissia tällaisiin 60 litran rakennuspaljuihin, joihin mahtuu 11 tainta istutettuna pystyriveinä 2-1-2-1-2-1-2 (yksi ylös, yksi alas, seuraava rivi yksi keskelle jne.) Laitamme loppukeväästä 2-3 näitä laatikoita maisseineen ulos hieman eri tavalla kuin aiemmin. Aiemminhan maissit ovat olleet kasvihuoneessa, mutta ne eivät toimi siellä korkeutensa vuoksi. Katto tulee vastaan. Maisseille tulee tänä vuonna pihan suojaisimpaan ja lämpimimpään kohtaan erilaiset "tee itse hetkessä ja ota pois käytön jälkeen -kasvihuoneet" jotka näytän myöhemmin.


 
Kuvassa näkyy siemenrenkaita käytössä. Vaikka näihin ei rikkaruohoja ehdi tulla ennen kun ulos pääsevät, renkailla on tarkoituksensa. Korumaissin itämisaika on 7-10 vrk. Jos jokin rengas on vailla tainta vielä 2 viikon jälkeen, jyvä ei ole itänyt. Laitan uuden jyvän tilalle, jotta laatikkoon ei jää aukkoja.

Perhosten ja pölyttäjien kukkaniitty

Miljoona ötökkätekoa -kampanjasta niin innostuneena olen tällä talvilomaviikolla suunnitellut innoissani perhosten ja pölyttäjien kukkaniittyä. Kukka-alueille taitaa tulla 23 erilaista, eri aikaan kukkivaa kukkaa, jotka ovat erityisesti perhosten ja pölyttäjien mieleen.

Tässä kuvassa ollaan suunnittelemassa mitä mihinkin. Otin avuksi 3-taitteisen sermimme, jonka listojen väleihin sai kivasti livautettua siemenpussit. Näkymä oli tovin kuin siemenpuodissa, mutta oli tästä hyötyäkin. Sain vaihdeltua pusseja kätevästi puolelta toiselle sen mukaan onko kukka aikainen vai myöhäisempi kukkija ja siten lajiteltua sisällöt kukinta-aikansa mukaan noihin isompiin ruskeisiin pusseihin, joihin kaikki pikkupussit tyhjennettiin.

Sermillä on muutama ei kukkaniitylle tuleva pussukkakin. Auringonkukat, krassit ja samettikukat kylvetään muualle.
 
Tässäpä tämän viikon turinat! Ensi sunnuntaina ei tulekaan postausta, sillä osallistumme taas tulevan sunnuntain jälkisenä maanantaina omavaraisuudesta kiinnostuneiden bloggaajien yhteispostaukseen omalla jutullamme. Jovelan hääräilyjä voi seurata myös instassa, jonne laittelemme melkein päivittäin fiilistelyitä, huomioita ja pikkujuttuja pienistä puuhistamme täällä vääränvänkyrän talossamme.

Ja hei, jos sinulla on jotain omia, hyväksi todettuja taimi- ja puutarhaniksejä joita käytät, niin vinkkaa niistä kommenteissa ❤ Hyvät vinkit kelpaa meille aina ja kommentteja lukevillekin niistä on iloa!

Suloista sunnuntaita suuntiinne. Nyt mennään kovaa kyytiä kevättä kohti, maaliskuu näkyy jo kalenterin seuraavalla sivulla! ❤

Jovelan Johanna

Bug's inn - yksi miljoonasta ötökkäteosta!

Yle uutisoi viime maanantaina 11.2.2019 kansainvälisen hyönteistutkimuksen hälyttävistä tuloksista.  Uutista voidaan pitää hyönteismaailman hätähuutona, sillä tutkimuksissa kerrotaan jo lajikatoa kärsineiden lajien tuhoutumisen jatkumisesta. Vaarassa ovat erityisesti perhoset, pistiäiset (eli mehiläiset, kimalaiset, ampiaiset..), lantakuoriaiset, sudenkorennot, koskikorennot, vesiperhoset ja päivänkorennot, eikä monella muullakaan lajilla hyvin mene. Suomessa hyönteiskantojen tuhot eivät vielä yllä yhtä surkealle tasolle kuin monessa muussa maassa, mutta asiaan on syytä puuttua nyt, jotta emme siihen tilaan myöskään päädy. Esimerkiksi Briteissä on 9 vuoden aikana menetetty 58% joistain perhoskannoista. Niin surullista.

Suomen Luonto (Suomen luonnonsuojeluliitto) julkaisi oman yhteenvetonsa tutkimustuloksista, joita muualla uutisoitiin mm. otsikoilla "hyönteiset katoavat sadassa vuodessa" - mitä tähän tutkimukseen perustuen ei voida sanoa, sillä tutkimus koski vain tiettyjä, jo vaikeuksissa olevia hyönteislajeja. On myös hyönteislajeja, jotka ovat lisääntyneet. Tämä ei kuitenkaan vähennä todellista huolta nimenomaan vaikeuksissa olevien hyönteislajien kriittiseksi käyvästä tilanteesta. Suomen luontoliitto nostaa samassa yhteenvedossaan esimerkiksi Saksan, jossa 30 vuodessa on menetetty yli 75% lentävistä hyönteisistä ja kotoisan Länsi-Suomemme, jossa hyönteispölytteiset sadot ovat vähentyneet huolestuttavasti jo 10-15 vuoden ajan. Suurin uhka tuntuukin olevan lentävien hyönteisten keskuudessa. Mitä me teemme, jos kauniit perhoset, hunajaa tuottavat ihanat mehiläiset, maata muokkaavat ötökät ja tuikitärkeät pölyttävät hyönteiset käyvät vähiin? Lirissä olisimme, se on selvää.

Huolestuttaviin uutisiin on onneksi herätty nopeasti. Jyrkänpesän hunaja julkaisi hyvin nopeasti somessa toiveen yhteisestä Miljoona ötökkätekoa -kampanjasta:

"Pari vuotta sitten Suomessa väsättiin hienosti miljoona linnunpönttöä, mutta mitä ne linnut, lepakot, sammakot sun muut syövät, jos hyönteiset hupenevat kahta kauheammin? Ja me, kun kasvissyöntiä pitäisi lisätä, ja 75 % maailman tärkeimmistä ruokakasveista ovat riippuvaisia tai hyötyvät hyönteispölytyksestä? Siihen tulevat päälle vielä mm. rehukasvit ja siementuotanto. Mitä jos tänä vuonna tehtäisiin MILJOONA ÖTÖKKÄTEKOA?

Säästetään luonnontilaisia kaistaleita, vaalitaan monimuotoisuutta, hyönteisten elinympäristöjä tai talvehtimispaikkoja, istutetaan hyönteisille tärkeitä ravintokasveja, tehdään keinopesiä kimalaisille, väsätään ötökkähotelleja, vältetään turhaa torjunta-aineiden käyttöä, ja kun torjunta-aineita käytetään, niitä käytetään ohjeiden mukaan käyttörajoituksia kunnioittaen, haetaan ja levitetään tietoa aiheesta... Keksitkö vielä muita hyviä keinoja? Kiinnostaako asia? Lähde mukaan!"

Kampanjakutsu kiiri nopeasti myös bloggaajien keskuuteen ja saman päivän alkuillasta meitäkin odotti blogiringin kutsu tulla mukaan. Totta kai me tulemme, innolla, ja haastamme samalla kaikki Jovelan lukijat mukaan pelastamaan ötököitä, joita ilman me ihmiset emme pärjää tällä planeetalla. Me emme halua elää maailmassa, jossa mehiläiset eivät tee hunajaa, perhoset ja leppäkertut ihastuta, pölyttäjät pölytä, sudenkorennot taiteile välkkyvine siipineen ilmassa ja monenmoiset ötökät tee juuri sitä, mitä niiden tässä maailmassa tuleekin tehdä. Tehdään yhdessä

#miljoonaotokkatekoa

Tässä ovat meidän top 5 ötökkätekoehdotusta, joilla me osallistumme haasteeseen, tai oikeastaan jatkamme entistä tiedostavammin sitä, mitä ollaan tehty täällä muutenkin.

1. Kasvata ravintoa myös hyönteisille, sillä ne palkitsevat sinut paremmalla sadolla äläkä käytä myrkkyjä, jotka tuhoavat hyönteiset. Hyvä mehiläiskasvilista löytyy täältä. Meidän pihalla erityisesti iisoppi vetää pölyttäjiä puoleensa. Keittiöpuutarhan keskellä on yksi kasvatuslaatikko varattu iisopille. Viime kesänä sen laidoilla oli myös hajuhernettä ja homma hieman lähti lapasesta. Laatikkoa kutsutiin surinapuskaksi, arvattavasta syystä.

2. Jätä pihalle myös luonnonvaraisuutta ja villinä kukkivia kasveja, jos mahdollista. Kuvassa meidän villikukka-alue ja pellon laidan horsmaikko.

3. Älä kerää kaikkia kevään ensimmäisiä kaunokaisia vaasiin, sillä hyönteisille ne ovat ruokaa. Pääsiäisenä voisi kannustaa lapsia (ja aikuisia) jättämään pajunkissat ilahduttamaan kaikkia siellä missä ovatkin, sillä pajunkissat ovat usein kirjaimellisesti hyönteisten ensimmäistä ja likimain ainoaa ravintoa keväällä, varsinkin jos pääsiäinen osuu aikaisempaan vaiheeseen kevättä. Esimerkiksi kimalaiset, eli "Maija Mehiläiset" heräävät kevääseen heti maan sulaessa ja kevään ensimmäiset kimalaiset ovat kuningattaria, joiden tehtävänä on synnyttää uusia pölyttäjäyhdyskuntia. Jos kuningatar ei selviä keväästä, kokonainen pölyttäjäyhdyskunta jää syntymättä. Kimalaiset ovat tehopölyttäjiä ja ilman heitä mm. marjasadot jäävät vähäisiksi.

4. Tee ötökkähotelleja hyönteisille ja keinopesiä villimehiläisille.

5. Tarjoile keväällä apuravintoa, jotta lentävät hyönteiset selviävät keväästä runsaslukuisemmin.

Ja vielä bonuksena viisaammilta yksi itselle uusi oivallus, joka tarjoilee synninpäästön meille laiskiaisille, joilla tämä on tapahtunut joka syksy (jatkossa hyvästä syystä): Älä leikkaa syksyllä kaikkia perennojen, koiranputkien, nokkosten, pujojen, piiskujen ja muiden kasvien varsia, vaan jätä ne kuivumaan pystyyn talventörröttäjiksi. Varsissa ja varsilla talvehditaan ja osa on talvilintujen ruokaa!

Bug's inn - uusi ötökkähotelli

Meillä on pari pientä ötökkähotellia pihalla, ostettuja, huonoja, joten tarkoituksena onkin ollut tehdä itse kunnollisia hyönteishotelleja pihalle. Tämä haaste osui siis erinomaiseen aikaan! Ötökkähotellin näpertely on nyt mitä oivallisinta lääkettä kevätkaipuuseen, kun sää lupailee ja aurinkokin paistaa.

Uutta ötökkähotellia (Bug's Inn, kerran meillä on BugBaari ja Böördikahvilakin) alettiin suunnitella heti kun kutsu kävi ja se kasattiin eilen ylijäämälinnunpönttöön. Meillä oli tosi kivaa tämän kanssa, ja hieman haastavaa materiaalien suhteen vuodenajan ja lumimäärän vuoksi, mutta todellakin, oli hauskaa! Saammeko esitellä: Bug's Inn, Jovelan uusi ötökkähotelli!

Uusi hyönteishotelli on siis tehty ylijäämälinnunpönttöön poistamalla siitä etupaneeli. Sisällä on erilaisia talventörröttäjiä: villialueelta napattua kukkineen raparperin vartta, pujoa, maa-artisokan varsia ja jotain muuta putkivartista kortta, isännän poraamaa puuta, sisällä kuivuneita käpyjä ja hieman (ovenpieli-istutukseen) kuivunutta kanervaakin, jota on puupalan yläpuolella. Putket ovat paksua pahvia, ylijäämää sekin.

Putkivartisten kasvien sisällä on eristevillan kaltaista höttöä, jonka saa liikkeelle syömäpuikolla tai grillitikulla. Tönimme sisustaa putkeen hyvän matkaa, mutta jätimme kuhunkin putkeen fyllinkiä tulpaksi.

Puuhun poratut reiät on tehty 8 mm poranterällä. Katto on pintasuojattua levyä, jotta vesi ei pääse lahottamaan puuta. Pahviputkien väleihin laitettiin tiivisteeksi lisää korsiputkia.

Lopuksi etuosan päälle laitettiin verkkoa, jotta putket ja muut täytteet pysyvät paikoillaan ja linnut eivät pääse nyppimään täytteitä ulos. Ötökkähotellissa on kattoterassi. Nuo linnunpöntön etupaneelin poistosta syntyneet reiät pitää vielä tilkitä, mutta kattoreunuksella on ihan ajatus takana. Vuoraan katon jollain sopivalla matskulla ja laitan sinne multaa. Multaan tulee lentäviä hyönteisiä houkuttelevia kukkia. Katolla on siis hyönteishotellin kattopuutarha. En melkein saa kirjoitettua tuota nauramatta itsekin, mutta kun nyt tuollainen idea on päässä, niin laitettava se sitten on.

Ja tuossa se sitten on, uusi hyönteishotelli, joka saa seurakseen vielä suuren, tosi ison hyönteishotellin, kunhan kevät etenee siihen pisteeseen, että päästään keräämään kortta uppoamatta polvia myöten hankeen.

Ja sitä ennen, tarkalleen tänään, tuolle katolle laitetaan multaa ja siemeniä, joista toivon mukaan kasvaa lentäviä hyönteisiä ihastuttavia kukkia.

Taisin jo sanoa, mutta sanottakoon uudelleen, että hyönteishotellin väsääminen oli tosi kivaa puuhaa! Olihan se hassua yrittää humpsautella itseään alta pettävän hangen halki kohti kortta siellä ja kortta tuolla, mutta huumorilla siitä selvisi, vaikka kenkäkin jäi kertaalleen hankeen. Tämä ei taatusti jää ainoaksi itse tehdyksi hyönteishotlaksi meillä - kuten mainitsin, suunnitteilla on iso hyönteishotelli, jota voisi kutsua vaikka hyönteiskyläksi (työnimellä BugBy).. mutta siitä lisää sitten myöhemmin!

Mitä olen itse oppinut ja viisaammilta saanut vinkeiksi ötökkähotelleista

1. Villimehiläiset tykkäävät puuhun poratuista rei'istä ja putkista, ja myös munivat reikiin ja putkiin.

2. Leppäkertut taas pitävät kävyistä ja kaarnasta.

3. Hotellin täyttämisen jälkeen sen etuosaan kannattaa kiinnittää verkko, joka pitää sisustan paikoillaan ja estää lintujen pääsyn hyönteisten kimppuun. Tämä on usein ongelmana kaupasta ostetuilla, mielestäni lähinnä somisteiksi kelpaavilla hyönteishotelleilla, joissa ei ole suojaverkkoa. Linnut sitten kiskovat kaikki kivat putket ulos päästäkseen käsiksi hyönteisiin (nim. kokemuksen äänellä).

4. Hyönteishotelli tulee sijoittaa suojaisaan paikkaan aurinkoa kohti, eli  kaakkoon tai etelään. Kiinnityksen tulee olla napakka jos mielii saada tehopölyttäjiä asukkaiksi. Esimerkiksi erakkomehiläiset eivät pesi heiluvassa pesässä.

5. Majoituspaikka ei saisi kastua siten, ettei se kuiva helposti. Katto on hyvä olla.

6. Talvisin hyönteishotellissa vaivutaan talvilepoon.

Tämän opin perhosista

Valtaosa perhosista talvehtii toukkana, 30 %  kotelona, 10% munana ja vain 2% aikuisina, kuten nokkos‑ ja sitruunaperhoset. Nokkosperhoset munivat heti keväällä nokkosiin. Elokuussa uusi sukupolvi nokkosperhosia lehahtaa lentoon koteloistaan ja etsii talvehtimispaikan - usein kuivista rakennuksista. Sitruunaperhoset talvehtivat varvuilla ja kesästä jääneillä korsilla.



Ötökkäbaari (hyönteisbaari/perhosbaari)

Ötökkäbaari, jota kutsutaan myös hyönteisbaariksi tai perhosbaariksi, on hyönteisten tukiravintoasema keväällä, kun ravintoa ei vielä ole paljoa tarjolla. Myös loppukesästä kun ravinnon määrä vähenee, ja ampiaiset ja mehiläistet käyvät ärhäköiksi, tällä liemellä voi houkutella tyyppejä pois sieltä minne heitä ei haluta.

Video ötökkäbaarilta

Ette usko millainen hurina ja surina ötökkäbaarilla on keväisin ollut. Siinä ei montaa hetkeä tarvitse odotella kun ensimmäiset nälkäiset saapuu paikalle ja heidän mukanaan tusina muita pörrääjiä. Liemi kuluu nopeasti, kannattaa siis tehdä litra kerralaan, ettei lopu heti kesken.

Laitoin kertaalleen instaankin videon ahnaista surisijoista ja tällainen kuhina ötökkäbaarilla oli kaksi kevättä sitten.

Tukiravintoliemi

Perhosten sanotaan haistavan liemen jopa kilometrin päästä. Hiiva houkuttaa eritoten pölyttäjiä.

Pölyttäjien baari: Punaviiniä, hiivaa ja fariinisokeria
Perhosten baari: Punaviiniä, fariinisokeria ja käynyttä omenaa

Kiehautan punaviinin, nostan lämmöltä ja sulatan fariinisokerin sekaan (suhde 1:1). Kun liemi on kädenlämpöistä, lisään hieman hiivaa pölyttäjien liemeen. Perhosten versioon lisään hiivan sijaan pari huoneenlämmössä pehmeänä mössönä vuorokauden seissyttä omenaa.

Tässä on kuva kaksi vuotta sitten pihalla olleesta ötökkäbaarista. Se ei ollut ihan niin toimiva kuin tehdessä ajattelin. Tämän jälkeen (ja jo tähän hyvin nopeasti) olen laittanut tiiviimmän sienityksen astiaan, jotta pörriäiset eivät päädy uimaan liemeen. Kokeilin ensin täyttää välit oksilla, mutta se ei toiminut riittävän hyvin.

Kylläpä tämän postauksen nakuttelusta, vanhojen kuvien kaivelusta ja muutaman surina- ja linnunlauluvideon löytyminen Jovelan instasta toi keväisen mielen ja kaipuun kevääseen. Niin ihanalta kuulostaa lintujen keväinen laulu. Tulkaa pian laulavat linnut ja hyönteiset, teitä on ollut ikävä!

Kevättä odotellessa haaveilen uudesta kukka-alueesta, joka on suunniteltu pölyttäjien iloksi. Auringonkukat myös lintujen iloksi, sillä haluaisin muutaman kauniin siemenkakun sellaisenaan talveksi. Pölyttäjäkukkalan siemenet ovat jo matkalla postissa tai valmiina kaapissa. Ei millään malttaisi odottaa, että pääsee taas pihapuuhiin!

Miljoona ötökkätekoa -kampanjasta tänään postauksen julkaisevat blogit:


Urban Farming kaupunkiviljely
Tsajut
Riippumattomammaksi
Alussa oli Vehkosuo
Jovelan talopäiväkirja
Luomulaakso
Rakkautta ja maan antimia
Caramellia
Korkeala
Sarin puutarhat
Iso-Orvokkiniitty 
Farmer to bee

Instassa kampanjaa voi seurata #miljoonaotokkatekoa 🦋

 Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille siellä ❤

Jovelan Johanna

Kotitekoinen halloumi (-tyyppinen juusto)

Täällä ollaan talvilomalla, hip, hurraa! Ihanaa aikaa kotilla ja puuhailla oman mielen mukaan. Tässä viikolla aloiteltiin jo kotipuuhia iltapuhteina. Inventoitiin ja laitettiin vaatekaappi ja eteisen kaikenlaisten tavaroiden kaappi jämptiin järjestykseen. Perjantaina iltasella kävin läpi vielä tuvan saarekkeen maustelaatikon ja kuivatavaroiden laatikon, ja nyt on nekin päivitetyssä hyvässä järjestyksessä. Järjestely ja turhista elämänkaarensa loppusuoralle päässeistä romppeista luopuminen aiheuttaa elämänhallinnallista huumaa! Hyvin koukuttavaa!

Lauantaina tein kotitekoista halloumia, jonka reseptin olin jo kertaalleen hukannut vuosiksi, ja sen löytymisen ilossa en malttanut odottaa, että pääsen laittelemaan pitkästä aikaa itse tehtyä juustoa. Ja kylläpä se kannatti! Kotitekoinen halloumi on rakenteeltaan aivan kuten kaupasta ostettavat kiinteän narisevat juustot, mutta se maistuu vielä paremmalta!

Jos siis tykkäät halloumista, rohkenen suositella tätä ohjetta, jolla syntyy n. 450 g halloumia (kaupan myyntipakkaukset ovat usein 200 g). Halloumin tekeminen ei ole vaikeaa, se vie kyllä hieman aikaa, koska jokaista parin minuutin hommaa kohti pitää odottaa puolesta tunnista tuntiin ennen seuraavaa vaihetta, mutta kotitekoinen halloumi on myös vaivan väärtiä, todella hyvää ja tekstuuriltaan täysin ostetun kaltaista kiinteää juustoa, joka paistuu pannulla ja grillissä kauniisti.

Kotitekoinen halloumin tyyppinen juusto

Koska halloumi, tuo Kyprokselta kotoisin oleva aito juusto valmistetaan yleensä lampaan- ja vuohenmaidon seoksesta ja tämä lehmänmaidosta, kutsuttakoon tätä juustoa halloumin tyyppiseksi.

Sanottakoon myös, että mitkään kevytmaidot tai kevytmaitotuotteet eivät käy tähän reseptiin. Laktoosittomista maidoista en ole koskaan juustoa tehnyt, joten en osaa sanoa miten laktoositon maito ja muut maitotuotteet käyttäytyisivät tässä reseptissä.

Tarvitset

3 litraa täysmaitoa
3 rkl kermaviiliä 
3 rkl maustamatonta jogurttia, mielellään turkkilainen tai kreikkalainen (ei kevyt-)
1 tl juoksutinta (löytyy kaupoista yleensä juusto- tai maitohyllystä)
5 tl hienoa merisuolaa (tavallinenkin suola käy)

(kattila, siivilä, kulho, juustokangas tai puhdas astiapyyhe ja jotain juuston painoksi)

1) Lämmitä maito 36 asteeseen, ota kattila lämmöltä ja lisää viili ja jogurtti. Sekoita ja anna levätä puoli tuntia.

Lisää juoksutin, sekoita ja anna levätä  kannella tai kelmulla peitettynä kolmesta vartista tuntiin.

Kuvassa juuston juoksutinta ja shakkiruudukoksi viipaloitua massaa.

2) Viipaloi kattilassa oleva massa veitsellä shakkiruuduksi, noin sentin levyisin viilloin. Nosta kattila lämmölle ja lämmitä massa 42 asteeseen hitaasti sekoitellen. Nosta seos lämmöltä, lisää heranesteeseen suola ja anna massan asettua uudelleen noin puolen tunnin ajan, muutaman kerran hämmennellen asettumisen aikana.

Kuvassa vasemmalla shakkiruudukoksi viipaloitua massaa ennen lämmitystä ja oikealla raejuustomaiseksi muuttunutta juustomassaa lämmityksen jälkeen.

3) Vuoraa siivilä juustokankaalla (aito juustokangas tai harsokangas, puhdas astiapyyhe käy yhtä hyvin) ja kaada massa siihen. Säilytä heraneste. Kerää juustomassa kankaaseen tiiviiksi nyytiksi, puristele heraa nyytistä ja laita nyytti painon alle siivilään, ellei sinulla ole juustomuottia. Käännä massanyytti tunnin kuluttua ja anna olla painon alla vielä tunti.

Kuvassa vasemmalla valutettua juustomassaa märässä keittiöpyyhkeessä (liotus kiehuvassa vedessä ennen heran ja juustomassan kaatoa). Oikealla juustomassa kangasnyytissä siivilässä. Päällä painona kilo sokeria muovipussissa, teelautanen ja sen päällä lasinen sokeripurkki. Painoa yhteensä n. 3 kg. Käännön jälkeen heraa irtosi enää n. teelusikallinen.

4) Lämmitä hera 85 asteeseen, nosta lämmöltä ja laita juusto lämpimään heraan kannen alle. Pidä juustoa lämpimässä herassa kunnes juusto nousee ylös (20-30 min).

5) Nosta juusto herasta. Juusto ei vielä tunnu halloumilta, älä huolestu! Juusto muuttaa vielä rakennettaan.

Maista juustoa, kaipaako se lisää suolaa? Jos kaipaa, hiero hienoa merisuolaa juuston pintaan. Suolaa voi myös lisätä juustoa käytettäessä, samaan tapaan kuin pihviä paistettaessa. Laita juusto jääkaappiin siivilässä. Peitä siivilä ja kulho kelmulla. Anna halloumin valua edelleen vuorokauden ajan. Juusto tiivistyy ja muuttaa rakennettaan. Vuorokauden kylmässä seisottamisen jälkeen halloumi-kotijuusto on valmista. Juuston voi pakastaa. Jääkaapissa se säilyy ainakin muutamia päiviä kosteaan leivinpaperiin käärittynä.

Kuvassa vasemmalla painon alta otettu juusto ja oikealla kuumassa herassa kypsymisen ja vuorokauden jääkaapissa seisottamisen jälkeen leikattua juustoa, joka on saanut halloumille tyypillisen kiinteän rakenteen.


Kaunis paistopinta halloumiin

Paista halloumi kuumalla pannulla. Anna juuston rauhassa hiota nesteitään ulos. Älä liikuttele juustoa pannulla paiston aikana. Kun neste alkaa kuivua, käännä halloumi ja paista sen toinen puoli. Näin saat pinnalta rapeaa ja sisältä ihanan pehmeää paistettua halloumia. Kotitekoisesta halloumista ei tihku nesteitä samaan tapaan kuin kaupan halloumeista, ellei sitten säilytä halloumia suola-heranesteessä, mutta paistosuositus on sama.

Ja siinä sitä sitten on, kaksi paiston jälkeen puoliksi leikattua testiviipaletta kotitekoista halloumia. Maku oli niin hyvä, että ellei nyt joku välitön halloumiaitis (akuutti halloumihimo) iske, kaupan halloumit saavat jatkossa jäädä kauppaan. Niin hyvää kotitekoinen halloumi on ❤

Apropoo! Entä jos kotona ei ole sopivaa mittaria?

Juuston valmistus ilman lämpömittaria hillitsee puuhaan ryhtymisen halua. Itse käytän ihan tavallista digitaalista paistolämpömittaria, jossa on se lihaan upotettava lämpöanturitikku piuhan päässä. Olen myös tehnyt juustoa kerran ilman mittaria, kun huomasin mittarin hajonneen vasta silloin, kun maidot oli jo kattilassa. Valmistus onnistui ihan hyvin ilman mittariakin.

36C = kädenlämpöinen, ei tunnu kättä lämpimämmältä, 42C = hieman kättä lämpimämpi, muttei kuuma. Tässä on ainoa haastekohta, sillä juoksutin ei toimi yli 42C lämmössä. 85C on juuri ennen kun hera alkaa höyrytä. Kun hera aavistuksen höyryää ja pinta alkaa hieman väreillä (ei kiehua!), ota hera lämmöltä, sekoita heraa muutaman kerran ja odota viitisen minuuttia, jotta lämpö laskee hieman.

En suosittele juuston valmistusta ilman mittaria, mutta ilman mittariakin saattaa pärjätä.

Odottavan aika ei käynyt pitkäksi

Juuston teossa eniten aikaa vie odottelu. Odotellessa juuston seuraavaa vaihetta tyhjensimme ns. namikaapin, joka on talon ainoa alkuperäinen kaluste-elementti 1800-luvulta. Tokikaan se ei silloin mikään namikaappi ollut, vaan isännän- tai renginkaappi, kokonsa vuoksi veikkaisin isännänkaappia. Kaappi on hieman hankalan muotoinen minkään järkevän säilyttämiseen, joten meillä siitä muotoitui vierasvara, eli namikaappi. Kaapin hankaluutena on aina ollut se, että sen sisus on melkein mustan ruskea, kirjaimellisesti pimeä kaappi. Tuossa viikolla eteisen "tarpeellisten tavaroiden" kaapin järjestelyn myötä kävimme läpi myös maaleja, ja kun kerran sieltä tähän puuhaan löytyi sopivaa ylijäämämaalia riittävästi, ei kun namikaappia maalaamaan.

Ihan sievä siitä tulikin. Paljon valoisampi. Ei tarvitse illalla vieraiden (tai meidänkään) taskulampulla herkkuja tutkailla.

Hyönteisten hätähuuto

Maanantaina julkaistiin maailmanlaajuinen hyönteistutkimus, joka on aiheuttanut paljon keskustelua hyönteisten tilanteesta planeetalla. Meillä Suomessa tilanne ei ole yhtä paha kuin monessa muussa maassa Euroopassa ja maailman toisilla laidoilla. Asialle olisi kuitenkin hyvä tehdä jotain hyönteisten ja sen kautta myös ihmisten tilanteen parantamiseksi, jotta emme päädy samaan katoon kuin monessa maassa, monen hyönteislajin kohdalla on jo tapahtunut tai on tapahtumassa. Sunnuntaipostauksen lisäksi on siis tulossa jälleen myös maanantaipostaus, kun blogirinkiläiset julkaisevat blogeissaan omia ajatuksiaan asian tiimoilta ja keinojaan auttaa hyönteisiä Miljoona ötökkätekoa -kampanjan hengessä.

Jovelat mukana tässä tärkeässä asiassa, totta kai! Kuulumisiin siis myös huomenna klo 12:00!

Suloista sunnuntaita suuntiinne ❤ Jovelat lähtee nyt etsimään talventörröttäjiä uutta hyönteishotellia varten!

Huomiseen!

Jovelan Johanna

Kotitekoiset tiskiaineet & katsaus Jovelan "siivouskaappiin"

Heittomerkkejä heiluttelen otsikossa, kun eihän meillä ei ole siivouskaappia! Ollaan karsittu niin paljon mielestäni turhia puhdistusaineita, ettei kaapille ole tarvetta. Eipä sellaista siivouskaappia täällä ollutkaan, joten ei olla myöskään sellaista sitten tehty. Ennen ihmisillä ei ollut niin paljon tavaraa ja vaatteetkin laitettiin yleensä irrallisiin vaatekaappeihin, joten tässä talossa ei ollut kaappeja lainkaan silloin, kun tämä väärän vänkyrän talo ostettiin. Eteisessä oli ja on komero hyllyineen, mutta siinäpä se. Talo on opettanut olemaan hankkimatta turhia tavaroita ja ylimääräisistäkin ollaan ymmärretty vähentää, erilaiset pesuaineet jokaiselle eri asialle on ollut yksi vähennyskohteista.

Nuo meidän taloudessa käytettävät peruspuhdistusaineet mahtuvat tiskialtaan reunalle puulokerikon päälle ja jos tympivät silmää, ne saa lavuaarikaappiin. Ovat kuitenkin tuossa helposti saatavilla kun tarvetta on, joten toistaiseksi ovat saaneet olla esillä. Tiskialtaan alla olevassa kaapissa on vielä mäntysuopaa, itse tehtyä matto-/imurointipulveria (raikastaa tekstiilejä ja kenkiä) sekä Marseille-saippuaa.

Pullot ovat muovisia, koska tiskiallas on keraaminen. Lipsahdus kostautuu sirpaleina altaan pohjalla. Tykkään muutenkin noista puolen litran vetoisista, edullisista (3,90 kpl) PET-pulloista joita saa joko suihkuttimella tai pumpulla. Pullojen sisältöä voi vaihtaa ja myös suihkutinta tai pumppua voi vaihtaa pullosta toiseen.

Peruspuhdistusaineet

Meillä nuo tarvittavat yleiset puhdistusaineet ovat

Käsisaippua (tehty kotitekoisen palashampoon valmistuksessa jääneestä ylijäämästä veteen laimennettuna)
Astianpesuaine (kotitekoinen, ohje alla)
Siivousetikka, joka tuoksuu sypressille (lisätty eteeristä sypressiöljyä etikkaan)
Tahranpoistoaine = raastettua sappisaippuaa ja pesusoodaa sulatettuna veteen
Pesusooda  jota voi käyttää siivouksessa monella tapaa ja siitä voi tehdä myös nestemäistä pyykkiainetta Marseille-saippuan kanssa sekoittaen.

Kotitekoiset tiskiaineet

Tämä ensimmäinen on nestemäinen tiskiaine, jota käytämme itse, koska meillähän ei ole astianpesukonetta. Testissä tiskiaine pesi erittäin hyvin kaiken puhtaaksi, se tuoksuu ihanalle ja tuntui hyvälle - ei kuivata käsiä!
 

Nestemäinen tiskiaine

n. 100 g vuohenmaitosaippuamassaa
1 rkl pesusoodaa
1 rkl ruokasoodaa (bikarbonaatti sooda)
1 rkl SCS:tä  (Sodium Coco Sulfate)
8 dl kiehautettua vettä
10-20 tippaa eteeristä öljyä mikäli haluat tuoksua, itse käytin greippiä.

Tämän kanssa ei kauaa aikaa tuhlaannu, valmista viidessä minuutissa! Lämmitä vesi, laita kulhoon, lisää SCS, anna sulaa ja raasta sillä aikaa vuohenmaitosaippuamassa, lisää lämpimään veteen, lisää pesusooda ja ruokasooda, sekoittele. Lisää lopuksi  tuoksuöljy jos haluat tuoksuvaa astianpesuainetta.

Tiskiaine oli pulloon kaadettaessa kuin maitoa, mutta pesutestivaiheessa pumpusta tulikin jo sakeaa pesuainetta. Tiskiaine muuttaa muotoaan jäähtyessään ja tiivistyy pumppusaippuan tai käsirasvan tekstuuriin.

Päivitys 13.2.2019! Serkkuni testasi tätä meidän tekemää nestemäistä tiskiainetta myös astianpeesukoneessa, ja kertoi, että se toimii sielläkin loistavasti! Ei vaahtoa liikaa ja astiat tulivat juuri niin puhtaiksi, kuin toivoa saattaa. Hän sekoittelee itse konetiskiainejauhetta (ohje alla), joka on siis eri kuin tämä nestemäinen tiskiaine.

Konetiskiaine (jauhetiskiaine)

Serkkuni on siirtynyt käyttämään kotitekoista jauhekonetiskiainetta, jonka kehuu puhdistavan astiat loistavasti!

2 dl pesusoodaa
2 dl ruokasoodaa (bikarbonaatti soodaa)
3 rkl SCS (Sodium Coco Sulfate)

Aineet sekoitetaan ja konepesuaine on valmis käytettäväksi. Serkkuni muistutti, että koska tuon SCS:n sulamisläpö on 36 astetta, pikaohjelmat eivät käy tälle pesuaineelle, ellei varmista veden lämpötila-asetuksia. Serkullani on hieman kapeampi (40cm) tiskikone, joten hän laittaa koneelliseen n. 1/2 rkl pesuainetta. Isompaan koneeseen jauhetta kannattaa laittaa ruokalusikallinen (ei kukkuraista). Kunnolla pinttyneet uuniastiat kannattaa liottaa ensin lämpimällä vedellä ja tarvittaessa lisätä hieman jauhetta veteen.

Mitä näissä käytety aineet oikeastaan ovat?

Pesusooda: Jauhemainen pesusooda käy kodin ja pyykin luonnonmukaiseen puhdistukseen. Erityisen hyvin se sopii kovan veden alueelle pehmentämään vettä. Se poistaa rasvaa, öljyä ja viinitahroja. Sitä voi käyttää myös kahvinkeittimien puhdistamiseen. (Lähde: Luonnonkosmetiikkayritys Limepop)

SCS: Kookosöljystä johdettu mieto anioninen nuudelimuodossa oleva pinta-aktiivi. Käyttö shampoot, suihkugeelit, puhdistusaineet, kylpytuotteet . SCS on hyväksytty luomukosmetiikkaan. ECOCERT ja BDIH yhteensopiva. Hyvä vaihtoehto useimille anionisille pinta-aktiiveille. (Lähde: Luonnonkosmetiikkayritys Limepop)

Ruokasooda: Bikarbonaatti soodaa käytetään mm. kylpypommeissa, kuplivissa kylpytuotteissa ja luonnonmukaisissa kodin pesutuotteissa. Monikäyttöinen ruokasooda on varsinainen tuhattaituri. (Lähde: Luonnonkosmetiikkayritys Limepop)

Vuohenmaitosaippuamassa: Kasvipohjainen saippuamassa, johon on lisätty vuohenmaitoa. (Lähde: valmistaja: Stephensons)

Nämä tiskiaineainekset ovat kiva lisä kotivaraankin. Ei tarvitse huokailla jos pumppupullosta tulee viimeinen töräys kesken tiskaamisen, kun uutta voi tehdä viidessä minuutissa. Konetiskiainetta vielä nopeammin. Näiden ainesten myyntierät ovat alkaen 200-500g. Meilläkin yli jäi sen verran paljon, että usean litran lisäerän saa tehtyä kun nyt tehty 2 pullon erä loppuu.

Tässä vielä noiden aineiden hintoja:

Pesusooda 500g 3,25€
Ruokasooda 500g 2,40€
SCS (Sodium coco sulfate) 200g 4,80€
Vuohenmaitosaippuamassa 500g 5,60€

Tuonne nuo ylijäämät asettuivat ryytipuuhakaapin päälle. Kaapissa on köökkipuutarhassa kasvatettuja ja kuivattuja ryytejä sekä erilaisia tarveaineita pikkupuuhiini, kun rullailen tai valan kynttilöitä, teen huulirasvaa tai puhdistusaineita, hoivavoidetta, koirille tassuvahaa tai muita pieniä kotitekoisia väkerrelmiäni. Oikein sopivaa jatketta nämä tarveaineet tähän kaappiin.

Ensimmäiset taimet

Viherhuoneella on vielä hiljaista, mutta ensi viikolla laitan tomaattien ja paprikoiden taimet multiin. Hyvin pian sen jälkeen on jo sitten inkamaissin vuoro. Pitää edes yrittää olla fiksuna, ettei koko huone saati huusholli ole taas kuin taimimyymälä. Tuskin onnistuu, mutta ajatus ainakin siihen suuntaan on - kuten joka vuonna.

Neljästä pesusienikurkusta on itänyt kolme, tässä heistä komein. Tyypillä on mittaa jo 9 cm, yksi sentti päivää kohden siis, sillä Luffat (pesusienikurkut) menivät multaan 1.2.2019. Saattaa se neljäskin sieltä vielä nostella päänsä mullasta. Niin kävi viime vuonnakin. Yksi iti pari viikkoa muiden ollessa jo sirkkalehtivaiheessa.

Tällä viikolla lumisateet muuttuivat vesisateeksi. Lumet jytistelivät alas katoilta ja toistaiseksi missään ei ole havaittu vaurioita. Meidän aikana täällä ei ole koskaan ollut näin paljon lunta. Viime vuonna oli lunta, muttei mitään tällaista määrää, muut talvet ovat olleet vähälumisia. Niin on valtavat lumimassat täällä sateesta huolimatta, että haaveet aikaisesta maaliskuun pihahuollosta voi unohtaa. Toki tässä ehtii tapahtua vaikka mitä helmikuun aikana, mutta pieni ihme näiden lumamassojen sulattamiseen tarvitaan ennen kun pihapuuhiin päästään. Vaan mikäpä tässä kiire sinne olisikaan, helmikuuta vasta mennään.

Kevättä odotellessa ehtii vaikka poleerata nurkkiaan kotitekoisilla puhdistusaineilla. Mukavaa puuhaa sekin! Laitetan loppuun vielä tavalliseen tapaan sunnuntaipostauksen kuunnelmavinkki! Tai kaksi! Kumpaakaan en ole ehtinyt vielä itse kuuntelemaan, mutta arvelen niiden olevan hyviä, kuten aiemmat samojen sarjojen kuunnelmat ovat olleet. Mauri Sariolan käsikirjoittama perinteinen neliosainen jännärikuunnelma Salaman osainen arpi on kuunneltavissa täällä ja Suomisen perheen kuunnelmasarjaan on tullut uusia osia, uusin (ja aiemmat) löytyvät täältä.

Nyt aion ottaa kupin kahvia ja käydä lukemassa omavaraisuudesta maanantaina juttuja julkaisseiden blogien postauksia. Olen odottanut koko viikon, että joudan tuolle lukurumballe. Jos aihe kiinnostaa, tämän postauksen lopusta löytyy yli 20 linkkiä omavaraisuudesta kiinnostuneiden bloggaajien maanantaisiin juttuihin, joissa kerrotaan suunnitelmista vuodelle 2019 ja ylipäätään ajatuksia aiheen tiimoilta.

Suloista sunnuntaina suuntiinne!

Jovelan Johanna