Varautuminen myrskyyn

Joulukuu tuli ja meni hujauksessa ja vuosikin vaihtui viime yönä. Tervetuloa uusi vuosi ja uudet vanhat puuhat! Vaan miten vuosi alkaakaan, kun sääkartta huutaa punaista, varoituksia ja puhutaan vuosikymmenen myrskystä meidän maassamme!

7 vuotta sitten, joulukuun 26. 2011 Suomi koki pahan myrskyn, josta kärsittiin niin kaupungeissa kuin maaseudullakin. Monet taloudet olivat ilman sähköä päiviä, jopa viikkoja. Mekin asuimme tuolloin pääkaupunkiseudulla ja havahduimme myrskyvaurioiden todellisuuteen lamppujen sammuessa elementtitalossa. Siitä alkoi hieman kurja vuorokausi ilman sähköä. Elämä käy sangen tylsäksi ja haastavaksi ilman sähköä, kun nykyelämä on sen varassa. Kaupasta ei saanut ensin ostettua mitään, koska ei ollut sähköä. Bensa-asemat olivat pimeinä, joten ei bensaa. Illan hämärtyessä maailma oli pimeä ja koti alkoi käydä koleaksi. Vettä ei tullut ja vessaa ei voinut vetää. Kännyköiden akut vetelivät viimeisiään ja netti ei toiminut. Kun kauppaan pääsi, kaikki sellainen jota olisi tarvinnut, oli loppu. Lämmittimet, niiden polttoaineet, kynttilät, trangliat, vesikanisterit, kaikki loppu, myös vesi - olimme auttamatta asialla liian myöhään, vaikka lähdimme matkaan heti kun se oli mahdollista. Me opimme tuosta kokemuksesta kerralla ja vaikka se meidän kohdallamme kesti vain vuorokauden, elementtikuution viiileydessä kärvistellessä tukka likaisena, vessa käyttökunnottomana, vailla kahvia ja teetä, se 24h oli aikaansa pidempi. Aloitetaan siis tämä vuosi 2019 yleishyödyllisellä postauksella tästä aiheesta! Varaudutaan myrskyyn!

Sähkökatkoja odotettavissa

Talvimyrskyt ovat siitä inhottavia, että ne osuvat usein sellaiseen aikaan vuodesta, jolloin maa ei ole kaikkialla kunnon roudassa. Jos samaan aikaan sataa paljon lunta, puut eivät jaksa kantaa lumen painoa, sillä juuret eivät pidä sulassa maassa. Syntyy paljon sähkölinjavaurioita puiden kaatuessa linjastoille ja vaurioiden korjaaaminen vie aikansa. Sama tilanne on edessä kun maata uhkaa myrskytuulet, kuten tänään on ennustettu.  

Seuraukset

Nykymaailma toimii sähkön varassa. Kun sähköt katkeavat yhteiskunta lakkaa toimimasta totutulla tavalla. Oheinen Ylen online-artikkelin kuva kertoo sähkön katkeamisen välittömistä ja sitä seuraavien kahden vuorokauden vaikutuksista.

Me tosiaan opimme kerrasta, että on hyvä varautua poikkeustilanteisiin. Se maksaa vaivan, joka on pieni verrattuna siihen harmiin, jonka kohtaa jos sähköt eivät palaudukaan parissa tunnissa. On vallan ihmeellistä miten pian alkaa tehdä mieli teetä tai kahvia, kun sitä ei voi valmistaa ja miten uutisnälkäinen sitä on, kun kännykän akku on syöty, eikä nettikään toimi. Meillä itsellä on nykyään sellainen tilanne, että sähkökatko ei aiheuta suurempia murheita, sillä asumme niin eri tavalla kuin nykykotien asukkaat, mutta silti on hyvä varautua, täälläkin.

HYVÄ VARAUTUA

Vesi

Ihan ensimmäiseksi tärkein asia on vesi. Vedenjakelu toimii sähkön varassa ja kun sitä ei ole, ei ole vettäkään. Pitkän sähkökatkon sattuessa järjestetään vedenjakelua vedenjakelupisteiltä, mutta ilman ämpäreitä tai kanistereita vettä ei saa kuljetettua vedenjakelupisteeltä kotiin. Veden kuljettaminenkin on oma juttunsa, vesijonot voivat olla pitkiä.. joten kunnon myrskyn uhan alla kannattaa suosiolla jo etukäteen täyttää vesikanistereita sen verran, että pärjää muutaman vuorokauden. Säästyy veden noutamisen vaivalta, ainakin aluksi. Kaupasta ei kannata vettä unelmoida hankkivansa myrskyn aikana tai heti sen jälkeen. Vedet myydään loppuun hyvin nopeasti ja uutta kuormaa ei tule ennen kun järjestelmät taas toimivat.

Kun vessa ei toimi normaalisti ja sähkökatkos kestää, vessanpöntöstä voi tehdä hätävessan laittamalla jätesäkin istuinrenkaan alle. Mikäli vettä on riittävästi, vessaa voi huuhdella normaalisti täyttämällä säiliön vedellä. Mikäli vettä ei riitä vessaan hölvättäväksi, hätävessaratkaisu saattaa tulla tarpeeseen, jos se on iso ;)

Lämpö

Kylmässä kurjuus korostuu. Lämpö kannattaa keskittää vain osaan kodista. Huoneet, joita ei tarvitse käyttää, voi sulkea myrskyn ja sähkökatkon ajaksi. Puulämmitteiset kodit pärjäävät kunhan polttopuuta on riittävästi ja sitä on kannettu ajoissa riittävästi sisälle, ettei tarvitse myrskyssä klapejaan kannella. Kovan tuulen myötä ulkona liikkumista suositellaan vältettäväksi, koska ilmassa lentelee ties mitä reippaista oksankarahkoista irtotavaraan ja se puukin voi kaatua niskaan jos oikeen huono tuuri käy.

Puuhellan omistajat ovat onnellisessa asemassa sähkökatkon aikaan, sillä puuhella tarjoaa lämmön lisäksi mahdollisuuden keittää vettä ja tehdä ruokaa tavalliseen tapaan. Sähköä tarvitsevat kodit ovatkin sitten heikommassa asemassa. Kodista tulee kolea, sähkökatkon pitkittyessä kylmä ja myrskyn jälkeen lämmittimiä tai niiden polttoaineita on vaikeaa saada, sillä tuotteet myydään nopeasti loppuun.

Koska meillä ei ole salissa vielä puulämmitysmahdollisuutta, olemme salin osalta (joka on kissojen valtakunta) parin sähköpatterin varassa lämmityksen osalta. Tästä johtuen meillä on taloudessa pari petroolilämmitintä, joista yksi on salissa talven tukilämmitysmuotona kovien pakkasten aikaan. Petroolilämmitin on kätevä, lämmittää nopeasti ja tehokkaasti. Lämmittimiin tarkoitettu petrooli on käytössä hajuton. Lämmityspetrooli maksaa 23-26 euroa per 10 litraa ja meidän lämmitin syö petroolia n. 3,5 dl/h. Kerralla lämmitintä pidetään päällä vain maksimissaan pari tuntia, niin tehokas se on. Tulipalopakkasilla toki tarpeen mukaan pidempään. Tällainen lämmitin pelastaa tilanteen myös kerros- tai rivitalossa, tai ylipäätään kodissa, jossa ollaan lämmityksen osalta jollain tavalla sähkön varassa.

Kun myrsky uhkaa, kannattaa kotia lämmittää hieman tavallista enemmän myskyn alla. Jos sähköt katkeavat, koti viilenee hitaammin.


Tuli

Ei savua ilman tulta ja ei tulta ilman kipinää! Siinä on hienoista harmistusta ilmassa kun pitäisi sytyttää tulet tai kynttilä, mutta sytkäri sihahtaa viimeisen kerran juuri silloin kun liekille olisi suurin tarve ja sen ainoan tulitikkuaskin uumenista löytyy vain poltettuja tulitikkuja - ja ehkä se yksi hutera, joka napsahtaa poikki raapaisusta. Tulitikkuja kannattaa siis olla hieman varastossa.

Valo

Pimeässä alkaa olla pian mälsää. Pieni kynttilävarasto tulee tarpeeseen, kun valo ei syty katkaisijasta. Kynttilät tuovat hieman lämpöäkin. Kruunukynttilät palavat n. 6-7h ja tuikkukynttilät n. 4h.

Kynttilöiden lisäksi on hyvä olla jokin muukin valaisin. Sellaisille saattaa tulla yllättäen tarvetta. Kuvitellaan vaikkapa tilanne, jossa saa roskan silmäänsä tai tikun sormeensa, tiputtaa jotain lattialle.. onhan näitä. Kynttilä ei ole siinä tilanteessa paras mahdollinen valinta, ellei halua otsatukkaa tuleen ja steariinia ympäriinsä. Hyvä taskulamppu tulee tarpeeseen kun yön pimeydessä jossain rysähtää - sillä valolla voi huitoa pitkin pihamaata ovelta käsin ja noin muuten paristokäyttöinen lamppu on hyödyksi silloin, kun sähkövaloja ei ole käytettävissä.

Patterit

.. josta siirrytään jouhevasti pattereihin. Niitä on hyvä olla. Patterikäyttöinen lamppu ei syty, eikä patterikäyttöinen radio toimi jos patterit ovat loppu. Patterikäyttöinen radio on hyvä olla olemassa, jotta voi kuunnella radiosta myrskyuutisia ja mahdollisia viranomaistiedotteita. Pattereilla voi myös ladata kännykän sille tarkoitetulla laturilla.

Ruoka

Ruokaakin kannattaa varata myrskyä ennen sellainen ajatus mielessä, että ruokaa ei ehkä saa ihan heti kaupasta jos myrsky tekee pahoja tuhoja sähkönjakeluun. Pieni herkkuvarakaan ei tee haittaa. Ruoissa kannattaa huomioida niiden valmistaminen ateriaksi. Ilman sähköä ei hellat ja mikrot toimi, eikä vedenkeitinkään, joten pikanuudelitkin voi unohtaa, ellei ole mahdollisuuksia lämmittää vettä. Grilli löytyy monelta, mutta löytyykö grillihiiliä ja sytytysnestettä kesän jälkeen? Grilli on käytännöllinen vasta myrskyn jälkeen, kun sähköjä odottelee palautuvaksi. Myrskyn aikaan grilliä on vaikeaa käyttää. Tuuli voi viedä grillin mennessään ja heitellä palavat hiilet paikkoihin, jotka syttyvät tuleen.

Pieni retkikeitin (ja sen polttoaine) pelastaa päivän, kun vatsa murisee ja kahvihammasta kolottaa. Pikakahvia kannattaa pitää hieman kotivarassaan päivän kofeiinitarpeiden täyttämiseksi. Jääkaapin turhaa avaamista kannattaa välttää, jotta ruoka säilyy mahdollisimman pitkään. Meillä on yleensä muutama 1,5 litran vesipullo pakkasessa pidemmän sähkökatkon varalta. Jos pitkä sähkökatko uhkaa, jäätyneet vesipullot voi laittaa jääkaappiin pidentämään viileystason kestoa. Pakastinta ei muuten kannata avata, sillä niissä on usein ainakin vuorokauden ylläpitokyky kylmyydelle. Pidemmissä sähkökatkoissa joutuu sitten ottamaan avuksi aggrekaatin, jos on muistanut varata sille polttoainetta.

Viranomaissuositus kotivaralle on 3-7 vrk. Meillä kotivara sisältyy ruokakomeroon, eli sellaista ei ole erikseen. Kotivarassa kannattaa huomioida myös lemmikit. Me tehdään koirien ruoat itse, ja ne pakastetaan, joten pahanpäivän varalle meillä on koirille pitkään säilyvää ostoruokaa. Kissoille on aina n. kuukauden muonat varastossa, ihan jos sen vuoksi, että könttänä ostellen voi hyödyntää tarjoukset parhaiten.

Kotivara omien tarpeiden mukaan

Meillä tuohon kotivaraan kuuluu kokonaisvaltaisesti kaikenlaista muutakin kuin ruokaa. vettä, kynttilöitä ja pattereita, ensiaputarvikkeita, lääkkeitä jne. Vähän omituisiakin juttuja kotivarassamme on, kuten tällaisia käsi- ja jalkalämmittimiä. Meillä on kerran auto jättänyt tielle pahaan paikkaan, kylmä ilma ja itse olin vielä kuumeinen. Kyydissä 2 koiraa ja 2 kissaa kantokopissaan. Siinä oli jo pientä hätää ilmassa eritoten kissojen vuoksi. Auto kylmeni nopeasti, koirat sai käärittyä huopiin, mutta kissojen tilanne huoletti. Jos olisi ollut näitä lämmitystyynyjä mukana (nykyään on aina), olisi sellaiset voitu laittaa kantokopan makuualustan alle tuomaan lämpöä. Onneksi tuosta tilanteesta selvittiin isännän veljen tultua pelastamaan meidät pulasta (200 km kotoa), mutta sen jälkeen reissuun ei lähdetä ilman tällaisia pikalämmittäjiä, jotka olisivat helpottaneet omaakin oloa tuona kurjana hetkenä. On näille käyttöä kotonakin, jos lämpötila laskee ja alkaa viluttaa. Pienikin lämpö auttaa kummasti kun viluttaa ja nämä kertakäyttöiset lämmittimet (maksavat n. euron) tuottavat 51-68 asteista lämpöä jopa 8 tuntia. Pari lämmitintä peiton alla luo sängystä lämpimän pesän viilentyvässä kodissa. Saman asian ajaa tietenkin kuumavesipullot.

Myrsky lähestyy

Kun lopettelen tätä postausta, uutisoidaan jo 10 000 talouden olevan ilman sähköä Itä-Suomessa. Myrskyn arvellaan saapuvan tänne meille Lounais-Suomeen vasta myöhemmin illalla ja sen ennustetaan olevan kova.

Pysytään turvassa torpissamme ja kodeissamme kukin suunnillamme. Varaudutaan sen minkä voimme ja ehdimme. Ei liikuta ulkona jos ei ole pakko. Ei mennä sahaamaan kaatunutta puuta ennen kun se on turvallista. Tämä emäntä lähtee nyt siirtämään pari irtotavaraa pihalta, etteivät lentele tuulen mukana myöhemmin.

Mitä parhainta alkanutta vuotta kaikille siellä!


Jovelan Johanna

Tehdään paperipusseja!

Tällä viikolla ollaan isännän kanssa näperrelty helppoja lahja- ja paperipusseja, joille on näin joulun lähestyessä monta kivaa käyttökohdetta. Koska ohje on niin helppo, ajattelin jakaa sen teillekin - jos ette ole moisia ennen tehneet. Ehkäpä joku muukin kaipaisi lahjoille, joulukukille ja ties mille jouluiselle tilpehöörille kivoja pusseja, joita voi tehdä  parissa minuutissa erilaisista papereista, vaikka siitä joulupaperirullan paperista, tapetista, pakkauspaperista, miksei kankaastakin!

Muuten, joskus jonkun tuotteen mukana saa kivan paperipussin, jota mielellään käyttäisi näin, mutta voi jos se on tasapohjaton pussi! Ei sellaiseen saa mitään kivasti sisälle siten, että pussi pysyisi seisovassa asennossa. Mutta, jipii! Tällä ohjeella sellaisenkin pussin voi avata pohjasta ja tehdä pussille muutamalla taitoksella pohjan!

Tuossa ylemmässä kuvassa on sekä näitä kuviollisia, että paksusta nahkapaperista tehtyjä pusseja. Koska nahkapaperi pitää kastella, rutistella ja oikoa uudelleen ja on siten astetta hitaampi työstää, napsimme työvaihekuvia näistä meidän tuvan ylijäämätapettipaloista tehdyistä pusseista.

Paperin koko valitaan tietenkin sen mukaan mitä pussiin on tarkoitus laittaa sisälle ja onko tarkoitus, että sisälle laitettava näkyy pussista, vai ei. Näissä kapean korkeissa mallipusseissa paperin koko oli n. 35x40cm.

Ensin kannattaa tehdä yksin- tai kaksinkertainen taitos paperin yläreunaan - sen levyinen jollaisen haluaa valmiiseen pussiin. Taitos kannattaa tehdä ja liimata tässä vaiheessa, koska taitoksen tekeminen valmiiseen pussiin ilman, että paperi repeää tai ainakin menee ruttuun, on vaikeaa. Nahkapaperiversiossa tai jos pussin ylipäätään on tarkoitus näyttää ruttuiselta, tuolla ei ole väliä. Käänteen voi tehdä myöhemminkin.

Paperi taitetaan siten, että se voidaan liimata yhteen pussin kääntöpuolelta.

Edelleen työstetään pussin kääntöpuolta. Pohjaa varten yhteen liimatun paperin alaosa taitetaan ja siihen muodostetaan kuvan kaltainen liitos. Avaa pussin alasuuta sen verran, että saat muodostettua kuvan kaltaisen avanteen.

Sen voi myös aputaittaa näin, jolloin avanne on helppo tehdä tämän kuvion muodostamin urin paperissa. Tämä vaihe ei ole pakollinen ollenkaan, mutta saattaa auttaa jos ensimmäisessä versiossa ei tunnu oikea kohdistus onnistuvan. Jos teet tämän vaiheen, tuo taitos tulee avata ja palata seuraavaan vaiheeseen.

Avoimet osat taitellaan yhteen..

Näin, ja liimataan. Kuvissa muuten isäntä taittelee pussia ja minä napsin kuvia. Tee taitokset kunnolla ja laita tämä osio painon alle kuivumaan.

Sitten meillä kävi pieni hups! Viimeinen taitos unohtui kuvata, joten esitellään se näin! Tuohon pohjapalaan pitää tehdä vielä yksi taitos. Eli nuo punaiseksi maalatut osat taitellaan siten, että niiden keltaiseksi maalatut kärjet osuvat yhteen x.n merkitsemällä kohdalla. Yläosa siis taitetaan alaspäin ja alaosa ylöspäin, siten. että pohja muistuttaa kirjekuoren läppäpuolta. Liimaa tai teippaa liitoskohta.

Sitten vaan nyrkki pussin sisälle, hieman ryhdistelyä, ja niin on pussi valmis!

Näitä voi käyttää vaikka mihin! Lahjapusseina ja -kasseina (lisää kantonarut!), suojana hyasinteille ja muille joulukukille (laita kaupan muovipurkki pakaste- tms. pussiin paperipussin sisälle), sommitelmiin, asetelmiin ja vaikka maljakossa seisovan pöytäjoulukuusen jalan suojana. Yhden pussin tekemiseen menee vain pari minuuttia. Kun ensimmäisen on saanut valmiiksi ja hiffaa tuon taittelun, homma on helppoa kuin mikä. Nämä kannattaa pitää mielessä myös keväällä, kun alkaa taimikasvatusaika. Iltapuhteina voi tehdä pieniä taimipusseja, jotka voi sitten aikanaan istuttaa sellaisenaan maahan, jos käyttää hajoavaa paperia.

Tässä on vielä erikseen näitä ruttupapeipusseja, jotka tosiaan on tehty nahkapaperiksi tai paperinahaksi kutsutusta paperista, joka on paksua, napakkaa ja nahkamaista kastuttuaan.

Nonnih! Tässä postauksessa mentiin suoraan asiaan, mutta nyt voisi kysellä vaikka mitä teille kuuluu?

Täällä on loppusyksy vaihtunut talvisempiin asteisiin, pikkupakkasta on ollut kuluneella viikolla yöt ja päivät. Lunta ei tavalliseen tapaan ole tullut, mutta pieni kuura pelloilla ja nurmilla luo valoisampaa ilmettä kovin harmaana pitkään jatkuneeseen kauteen.

Täällä on ollut sellaista tavallista arkea, eikä sen suurempia hommia ole kotona tehty, mutta tuossa pari viikkoa sitten isäntä nikkaroi meille kodinhoitotason vessahuoneeseen. Siitä tuli oikein kiva ja se tuli tarpeeseen. Vessahuoneessa on aika isoja juttuja, kuten pulsaattoripesukone, iso polttopuukori, likapyykkikori ja myös hygieniatuotteiden kotivara, joten pientä ja suurempaa tavaraa on säilytettävänä samassa tilassa. Sitten on vielä tuo lempilaitteeni mankeli, joka on iso ja painavakin. Se on ollut ennen tuvassa kiinteällä seinäpenkillä, kun ei muualle mahdu, mutta siinä työskentelykorkeus on ollut kovin ikävä. Mankelointi on aiheuttanut selkäkipuja. Nyt kun isäntä teki tuon tason, sen alle saatiin kaikki tarvittava, ja päälle mankeli sellaiselle korkeudelle, että voin mankeloida ryhdikkäästi seisten ilman taivuttelua. Jättikorin vuoksi taso on myös sen verran syvä, että mankeloidessa voin viikata petivaatteet suoraan mankelista mankelin eteen jäävässa tilassa. Silkkaa herkkua moinen! Tuossa mankeli ei myöskään niin harmita silmää, luontainen paikka, eikä ole tiellä, kuten tuolla tuvan puolella tuppasi olemaan.

Reilun kahden metrin pituuteen mahtuu myös paikka rouvalle niihin hetkiin, kun pitää kammata tukka ja laittaa pakkelia kasvoihin. Nykyään harvoin, mutta on se vaan mukavaa, että sellaisellekin on oma paikka, silloin kun sitä tarvitaan.

Nurkassa on pelkkää tunnelmaa ja sytykekäpyjä. Tuossa tilassahan on pönttöuuni, joten sytykekäpyjä on hyvä olla saatavilla. Pienet kahvikupit odottavat uutta täyttöä soijakynttilämassalla ja lääkelaatikossa on sitä itseään, siis lääkkeitä.

Eilen kävin ystävän kanssa syksyn kolmannella kurssilla. Meidän ei alunperin pitänyt mennä tälle mehiläisvahakynttiläkurssille, mutta mentiin sitten kuitenkin. Ystävä ei ollut koskaan tehnyt kynttilöitä itse ja omia sormia syyhytti päästä valamaan oikeisiin kynttilämuotteihin mehiläisvahaa. Sitä sitten testailtiin ja kurssilla tuli tehtyä myös joulupöytään kynttilät. Koska tarjolla oli myös mehiläisvahalevyä, en tietenkään saanut sormia pidettyä irti niistä kurssin aikana, tai sen jälkeen, sillä ostin kurssin opettajalta kotiin vietäväksi neljä kiloa levyjä. Niitä tulee n. 80 kynttilää. Tässä eilisiä kurssilla ja illalla kotona rullattuja kynttilöitä.

Vaikka ihan perusmehiläisvahalevy onkin suosikkini kynttilöitä rullaillessa, niin ihastuinpa kumminkin kurssilla olleisiin tumman ja vaalean harmaisiin vahalevyihin. Rullailin niitä kurssilla ja myös yhden puolitusinasetin jouluisen punaisia kynttilöitä, joita näkyi noissa paperipussikuvissa.

Tämän syksyn kurssit ovat olleet niin kivoja, että ollaan jo pohdittu tulevia kurssejakin. Selkeästi erilaisista puhde- ja perinnekursseista on tulossa traditio.

Siinäpä taitaa olla kuulumiset Jovelan suunnalta tällä kertaa. Joulua odotellaan ja valmistellaan hiljalleen, kotona ollaan ja elellään hissukseen jos ei suurempaa kiirusta ole. Arkisia töitä ja vapaa-ajan iloja, sellaista tavallista olemista vainen. Ensimmäinen jouluinen kakkukin on jo syöty, kun leivoin perjantaina äitini lapsuudenkodista perujaan olevan mausteisen joulukakun, ja se melkein syötiin kokonaan eilen, kun samainen kurssikonkariystäväni tuli miehensä kanssa Jovelaan iltaglögille ja kakulle. Samaa kakkua pitää leipoa vielä jouluksi, se on niin oleellinen osa omia jouluperinteitäni.

Ai niin! Yksi juttu vielä! Tänäkään vuonna me ei osteta toisillemme joululahjoja, vaan käytämme niitä rahoja auttamalla muita. Viime vuonna veimme kahteen perheeseen jouluruokaa ja lahjoja lapsille, ja tänä jouluna teemme myös niin. Monella perheellä tekee tiukkaa jouluna ja lapset siitä kärsivät eniten. Meidän joululahja- ja joulukorttirahat, sekä henkilökohtaisella, että yrityspuolella menevät tänä vuonna löytöeläimille, luonnonsuojeluun sekä mainitulla tavalla jouluapua.fi kautta apua tarvitseville perheille, joille viemme itse jouluiloa. Jos sinulla on mahdollisuus auttaa, ja etsit henkilökohtaista apukohdetta, kurkkaa tuo linkki ja katso onko omalla paikkakunnallasi apua tarvitsevia perheitä.  Itselle ainakin on tuottanut suurta iloa ja joulumieltä kääriä pieniä lahjoja lapsille, joiden joulu ei ole ihan niin runsasantinen kuin itsellä on.

Ja kun jaarittelemaan tässä ryhdyttiin, niin heitetään vielä pari hauskaa kuunnelmavinkkiä! Terveisiä Enok-sedältä -kuunnelmassa perintöä havittelevat saavat näpeilleen kujeilevan enon jallittaessa kutakin vuorollaan. Pilke silmäkulmassa tehdyssä Salamurhaajat -kuunnelmassa murhayhtiön johtaja joutuu kiperään tilanteeseen, kun asiakas tilaa johtajan murhaamaan itsensä. Nimestään huolimatta kuunnelma ei ole jännäri, vaan sangen kepeä ja huumorimielinen tarina. Molemmat kuunnelmat ovat juuri sopivaa kuunneltavaa paperipusseja taitellessaan tai lahjoja papereihin kääriessään.

Suloista sunnuntaita suuntiinne toivottelee

Jovelan Johanna

Kotoilua kerrassaan - sadonkorjuuta, perinneruokia ja soijakynttilöitä!

Tällä viikolla mukavaa puuhaa on riittänyt useammalle päivälle töiden lomassa. Ensinnäkin ehdimme saada keittiöpuutarhan kasvatuslaatikot talviteloille ennen yöpakkasia, hip ja hurraa! Keskiviikkona nostimme mullasta 2 kukkuraista ämpärillistä (yht. +20 litraa) upeita maa-artisokkia, jotka kuorittiin, keitettiin, soseutettiin ja pakastettiin valmiiksi käyttöeriksi yhteensä 8,4 sosekilon edestä. Tänä vuonna maa-artisokat ovat todella hienoja. Suuria, tasamuotoisia ja kuorintaystävällisiä, mutta oli siinä toki puuhaa, kun tuon verran kerralla kuorittiin. Torstai-iltana kävin sitten ystävän kanssa perinneruisleipä- ja kotijuustokurssilla ja se oli verrattoman hauskaa mainion opettajan huomassa. Jatkossa aion leipoa itse omia perinneruisleipiä kurssilta saadun (ainakin) satavuotisen leipäjuuren voimin ja vaikka kotijuustoja olenkin tehnyt itse monen monta kertaa, kurssilla tehdyt herkut kyllä aktivoivat herkkumakuhermot siten, että voisi kyllä niitäkin tehdä useammin. Molemmista teen varmaan jonkun postauksen myöhemmin, mutta toistaiseksi näistä mainituista puuhista löytyy kuvia vaan instan puolella noiden linkkien kautta.

Tällä viikolla täällä Lounais-Suomessa nähtiin ripaus luntakin, kun yhtenä yönä oli satanut hieman märkää lunta. Noin muuten öisin ollaan menty nipin napin pakkasen puolelle, tuuli on ollut kylmä ja vanhan talon lattiat ovat muuttuneet kylmiksi. Villasukat ja lammastossut ovat taas arkivaatteita.

Soijavahakynttilät

Puuhaviikko jatkui vielä lauantaina pikkupuhteina, kun päästiin jälleen kynttilöiden pariin. Eteerisiä öljyjä tilatessa satuin nääs huomaamaan kaupan valikoimissa kuparihaukan unelmapurkkeja kynttilöille, enkä edes yrittänyt vastustaa kiusausta, vaan tilasin nämä yllättäen hinnaltaan edullisiksikin osoittautuneet purkit kotiin. Näistä tulee vielä kivoja pikkulahjoja muillekin.

Paljonhan Jovelassa on tehty erilaisia kynttilöitä omista kynttiläjämistä uudelleen valamalla ja ihanista mehiläisvahalevyistä rullaamalla, mutta soijakynttilöitä en ole ennen testannut. Kun sitten nuo kuparinhehkuiset, ruusukullan värisiksi verkkokaupassa kutsutut kannelliset kynttiläastiat osuivat silmiin, soijakynttilätestaus oli puuhaan ryhtymistä vaille valmista. Vaikka laitan tähän omaan puuhatestiimme suorat linkit ja tarvikkeiden hinnat, kyseessä ei ole mikään sponsoroitu postaus, ainoastaan hieman helpotusta teille, jotka ehkä haluavat itsekin kokeilla vastaavia, ja jotka miettivät mitä kynttilälle tulee hinnaksi. Soijakynttiläthän ovat kaupassa sieltä hintavammasta päästä kynttilöitä. Laskin yksittäisen kynttilän hinnan erikseen testin perusteella, ja laitan senkin ohjeen loppuun. Kaikki tarpeet ostin samasta paikasta, Limepopista, josta yleensäkin hankin eteerisiä öljyjä ja kotikosmetiikka-aineita puuhiini.

Soijavahakynttilöiden edut

Alkuun pari sanaa yleisesti soijavahakynttilästä, että miksi sitten soijakynttilät? Noh, soijakynttilöissä on pitkälti samat hyödyt kuin mehiläisvahakynttilöissäkin: ne ovat myrkyttömiä, eivät savuta, puhdistavat ilmaa, eivät sisällä allergeenejä ja ne luokitellaan WWF:n taholta hiilivapaiksi, sillä sekä soija- että mehiläisvahakynttilät tuottavat palaessaan saman määrän hiilidioksidia, jonka vaha on sitouttanut valmitusvaiheessaan. Soijakynttilät, kuten mehiläisvahakynttilätkin ovat siis kynttilävaihtoehdoista ekologisimpia ja lisäksi niiden paloaika on parafiini- ja steariinikynttilöitä pidempi, jopa 30% - 50% pidempi, väittävät asiaan perehtyneet valmistajat, enkä ole tästä asiasta lainkaan eri mieltä. Eilen testipolttelin yhtä meidän valamaa soijakynttilää noin 9 tuntia, eikä purkissa ollut vaha sinä aikana vähentynyt merkittävästi.

Kokeneemmat soijakynttilänikkarit voivat varmaan kommenttiosiossa kertoa onko kynttilöihin tarkoitetuissa soijarouheissa merkittäviä eroja valmistuksen ja paloajan osalta. Itse käytin näihin kynttilöihin 100% puhtaista soijapavuista ja kasvisöljyistä valmistettua biohajoavaa ekosoijavaharyyniä.

Soijavahakynttilällä on kynttilän valmistuksen kannalta kaksi muutakin etua parafiini- ja steariinikynttilöihin verrattuna, homma on meinaan kovin siistiä. Ilma ei haise kitkerälle ja sulatusastia on helppo puhdistaa käytön jälkeen pyyhkäisemällä kattilan puhtaaksi (ja käytetyn paperin voi käyttää sen jälkeen sytykkeenä). Kauniin purkinkin kannalta soijavahan helppo pudistus on kiva juttu - purkkia voi käyttää uudelleen, myös muuhun tarkoitukseen.

Ja tässä on nämä ihanat purkit, joille keksin heti monta muutakin käyttökohdetta. Kynttilämielessä juuri nämä purkit ovat kivoja kynttilöille, sillä purkit ovat kuparinhohtoisia myös sisältä, eivät vain ulkokuoreltaan. Purkki hehkuu upeasti myös sisäosiltaan kynttilän palaessa.

Valmistus

Valmistus oli todella helppoa, siistiä ja nopeaa. Ensin kiinnitin valmiit (tuikkukynttilöistä tutut) sydänlangat ankkurilaattoineen kynttiläpurkin pohjaan. Tässä käytin kuumaliimapyssyä, sillä vahakiinnitykset ovat muissa kynttilöissä tupanneet menemään pieleen, sydänlanka irronnut pohjasta lämpimän vahan kuumentamana, jonka jälkeen synttilälankaa on haastavaa saada paikoilleen. Kuumaliimaa ei missään mielessä voi sanoa ekologikseksi tuotteeksi, muttei se ihan pahimmasta päästä sentään ole, ja sen VOC-yhdistemäärä on alhainen.

Tässä loka- ja marraskuun taitteessa kun meillä on koettu lähestyvän talven ensimmäiset pikkupakkasyöt ja yhtenä aamuna oli pihalla hieman yöllä satanutta loskaakin, on jo kiva aika valmistella hieman  jouluakin, joten tein osan soijavahakynttilöistä tuoksukynttilöiksi. Yhteen erään laitoin vain eukalyptusta ja toiseen jouluisen sekoituksen inkivääriä, neilikkaa, kanelinlehteä ja sypressiä (joista viimeinen tuoksuu katajalle). Kaikki tuoksut ovat aitoja eteerisiä öljyjä ja koska eteeriset öljyt eivät pidä kuumennuksesta, vaan vapauttavat ihanat eteeriset tuoksunsa lämmön myötä, tipauttelin öljyt suoraan purkin pohjalle. Ne sekoittuvat kyllä vahaan kun sitä kaadetaan purkkiin. Tähän vahaan käytin n. 25-30 öljytippaa per purkki.

Sula soijavaha on kellertävää, mutta kynttilöistä tulee kyllä valkosia vahan jäähtyessä ja kiinteytyessä uudelleen. Soijavaha, kuten kynttilävahat yleesäkin sulatetaan usein vesihauteessa, mutta itse sulatan ne suoraan kattilassa puuhellallamme. Niksi on siinä, että sulatus keskeytetään hellalla hyvään aikaan ja loppuvahan annetaan sulaa jo sulaneessa vahassa. Silloin sulatus ei haihduta liikaa vahaa ja sula vaha on myös sopivaa lämpötilaltaan eteerisille öljyille. Kannattaa muuten, jos mahdollista, valita tällainen kaatourallinen/nokallinen kattila, jolla sulan vahan saa kaadettua siististi kynttiläastioihin.

Täytin purkit kynttilävahalla purkin uraan saakka, jotta purkin kaunis sisus näkyisi hieman kynttilää poltettaessa. Nuo valmiit ankkuroitavat sydänlangat ovat mukavan tanakoita ja pysyvät kivasti pystyssä, mutta tuin silti varmuuden vuoksi sydämet suoriksi syömäpuikkojen avulla. Purkit nostettiin kuistille jäähtymään ja nopeasti ne kiinteytyivätkin.

Ja siinä ne sitten ovatkin, valmiit kynttilät. Hieman nipsaisin ylimääräistä sydänlankaa lyhyemmäksi, jotta purkin kansi menee mukavasti kiinni. Soijavaha tuntuu tekevän kauniin tasaisen pinnan itsestään, mutta jos jokin hupsis käy, pinnan saa siloitettua uudelleen antamalla pinnalle hieman lämmintä hönkää föönillä, jos sellainen löytyy. Meiltä ei löydy, joten piti tehdä laakista priimaa!

Menekki ja hinta

Kilosta soijavaharouhetta tuli viisi kynttiläastiaan (a' 2dl) valettua kynttilää ja vähän jäi vielä sulaa soijaa yli, joten menekistä voisi tälle nimenomaiselle rouheelle sanoa, että 100g soijavaharouhetta on sulana n. 1 dl soijakynttilävahaa ja siten yhden tällaisen, tähän purkkiin valetun soijakynttilän hinnaksi tulee 3,79 € (soijavaha 1,76, valmis kynttiläsydän 0,33 kpl, 2 dl kokoinen kannellinen kynttiläastia 1,70) + eteeriset öljytipat mikäli niitä käyttää. Jos kynttilän valaa johonkin ylijäämä- tai kirppislasiin tai kuppiin, yhden 30-40h palavan kynttilän hinta on vain n. 2 euroa. Kaupan hintoihin verrattuna hinta on siis sangen huokea. Soijakynttilät ovat luksustuotteita, ja suunnilleen vastaavan kokoiset, lasiin tai purkkiin valetut soijakynttilät maksavat brändistä riippuen helposti mitä tahansa 15 ja 35 euron väliltä.

Materiaalit

Soijavaha, EcoSoya CB Advanced, 8,80 € kg
Stabilo - kynttilän sydänlanka, näissä oli koko Stabilo 12, 20 kpl - 6,65 €
Kynttiläastia, Ruusukulta, 200 ml, 1,70 € kpl

Ensimmäinen soijakynttilä paloi eilen kauniisti ❤

Nuo purkit on niin hienoja itsessään, että taidanpa tänä vuonna laittaa Jovelan yrttisuolaa pukinkonttiin juuri näissä purkeissa. Purkit eivät liene varsinaisesti elintarvikkeille suunniteltuja, mutta jos sisälle laittaa pakastuspussin, homma hoituu sillä.

Teepät (hianommin to do)

Vaikka tuossa leuhkaisin, että ehdittiin saada kasvatuslaatikot kerrankin talviteloilleen ennen yöpakkasia, niin samaa ei voi sanoa kasvihuoneista. Onneksi tänään on aurinkoisen kaunis sunnuntai, vaikkakin vilpoinen, joten voidaan mennä hankkimaan hieman poskien punoitusta puutarhan puolelle ja hoidella kasvihuoneetkin säälliseen kuntoon. Pitää kiskoa tämän vuoden tomaattivarret maasta kasvihuonekakkosessa ja purkaa kurkkujen ja kurpitsojen lonkerot kasvatusritilältään kasvihuoneykkösellä. Ei sitten keväällä ole kaiken kanssa niin iso homma. Sitten pitäisi vielä haravoida, poistaa ylikasvaneita, tyhjentää terassilta viimeiset ja peitellä ruusut. Onhan tätä puuhaa täällä aina, ja hyvä niin. Pitää ihmisen ruodussa ja järjissään, kun on mitä puuhata.

Ja talvi se vaan tekee tuloaan, kellot on käännetty talviaikaan, aamu valkenee muka tovin aikaisemmin kuin eilen, ja ilta hämärtyy kelloista piittaamatta aina vaan aikaisemmin. Pimeämpi aika vuodesta on jo täällä. Jouluun on 10 viikkoa aikaa. Olen alkanut olla aina vaan iloisempi siitä, että meillä on 4 vuodenaikaa. On niin paljon itsestä kiinni miten ne ottaa vastaan ja miten löytää kustakin niiden ominaisilot, mutta ymmärrän hyvin heitä, joita pimeys ahdistaa. Itseänikin se ahdisti ennen, enkä löytänyt loppuvuodesta oiken mitään iloa. Nykyään nautin hämäryydestäkin ja kaikesta tämän ajan suomasta. Nyt on kynttilöiden ja tulien aika, lämpimäisten, patojen, mehevien ruokien, punaisten poskien, hyvien tarinoiden, villasukkien ja tossujen aika, ja se on minusta ihan ihanaa!

Ps. laitan ensi sunnuntaina muutaman maa-artisokkareseptin blogiin, jos siellä ruudun toisella puolella on muitakin, joiden mielestä maa-artisokat ovat herkkuja ja hei, jos itselläsi on jokin lempparimaa-artisokkaruoka, kerrothan siitä kommenteissa!

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna

Kekriä, kursseja ja ihanan arkisia asioita

Pari viime viikkoa on mennyt työreissun ja sen jälkeen iholle tarranneen syysröhän merkeissä, joka tuntuu olevan hieman sitkeää sorttia, kun ei vieläkään ole aivan päästänyt otettaan irti. Noin muuten ollaan vaan puuhailtu pieniä ja nautittu tästä lumoavasta syksystä. Niin monena päivänä ulkona on ollut poikkeuksellisen kaunis valo, sellainen keltainen, lumoava auringon ja sumun leikki. Ja viimeisiä satojakin ollaan edelleen korjattu, kokkailtu ja vietetty aikaa ystävien kanssa.

Eilen Jovelassa juhlittiin kekriä, tuota perinteistä suomalaista sadonkorjuun juhlaa. Kotoisten kotijuhlien suunnittelu ja valmistaminen on aina niin mukavaa. Ensin hieman poleerataan nurkkia, vaihdetaan yövieraiden sänkyihin puhtaat pahnat, suunnitellaan ruokalista ja sitten ollaankin pian jo juhlapäivän aamussa.

Nostettiin villatossut puukoriin vieraita varten, kannettiin pöytään viiniä ruokakomerosta ja sytytettiin kynttilät.

Kerättiin viimeiset kukat ja muutama syksyinen lehti puutarhasta lasipulloihin.

Katettiin pöytää, pilkottiin juureksia, kurpitsaa ja ruusukaalia, tuupattiin komea paisti uuniin ja keiteltiin kermainen sienikastike näille kaveriksi.

Ja sitten narautettiin auki tuo Jovelan mainetta niittänyt namikaappikin, jonne laitettiin juhlan kunniaksi oikeen valotkin.

Namikaappi toivotteli vieraita tervetulleiksi tavalliseen tapaan.

Ja sitten käytiin pöytään, syötiin, juotiin ja keskusteltiin maailmaa paremmaksi, kuten hyvien ystävien kesken on tapana käydä. On ollut niin kiva viikonloppu!

Viime viikonloppuna oli hieman erilaiset puuhat, sillä karautimme ystäväni kanssa paikalliseen pikkukaupunkiin makramee-kurssille. Se oli todella kivaa puuhaa ja vaikka en päässytkään sen samperin nuharöhän vuoksi mukaan perjantaina, pääsin hyvin puuhaan kiinni lauantaina ja opin solmimaan erilaisia perussolmuja, joilla voi tehdä vaikkapa amppelin, jonne pelastin yhden mintun puutarhasta, kun en muutakaan keksinyt. Jospa se siitä vielä tuuheentuu. Nyt näyttää ihan mustikan varvuilta!

Tuollainen amppeli viime viikon lauantaina siellä kurssilla syntyi parin tunnin harjoittelun jälkeen ja taitojen kehittyessä aion kyllä tehdä useammakin amppelin sekä tänne, että muutamalle läheiselle, jotka ovat amppeleita kaivanneet.

Viimeisiä satoja ollaan tosiaan vielä tällä viikolla, siis lokakuun puolivälin jälkeenkin nostettu maasta, eikä ihan kaikki ole vieläkään kerättynä. Tällä viikolla nostettiin yhdestä kasvatuslaatikosta 10 litraa porkkanaa, siis ämpärillinen, porkkanat putsattiin, pilkottiin, keitettiin ja pakastettiin, sillä niitä käytetään koirien kotiruokaan myöhemmin. Meillä tehdään koirille omaa ruokaa, koska toisella koirista on nälkiintymisen aiheuttama suolistoherkkyys ja myös siksi, että saamme paikallisesta reilun meiningin possulasta hyvää liha-sisäelinsekoitusta edullisesti, ja se yhdistettynä täysjyväriisiin ja oman maan porkkanaan on sekä hyvää että vatsavaivaiselle kelpoa ja vieläpä hyvin edullista ruokaa koirillemme.

Tuvan saarekkeella on satokauden viimeiset punasipulit.

Teen niistä perinteiseen tapaan tavallista ja jouluista punasipulihilloa, jonka resepti löytyy postauksesta vuodelta 2014! Perusversiossa jätetään reseptissä mainitut kaneli ja neilikka pois, mutta se mausteisempi vaihtoehto on todella hyvää myös, ja sopii erityisesti joulupöytään. Kokeilkaapa jos sipulisato oli tänä vuonna runsas!

Olen nauttinut tästä syksystä kovasti. Jotenkin on vaan niin kepeä ja mukava olla, vaikka ainahan sitä elämään mahtuu ei niin mukavia asioitakin, röhiä, nuhia, kolotuksia ja arkisen aherruksen haasteita, kuten että meidän auto hajosi ja päätyi romuttamolle, mutta silti. Harmeja ne vaan ovat ja unohtuvat aikanaan. Syksy on ollut niin leuto, kaunis ja lempeä. Olen nauttinut pienistä asioista ja rentoutumisesta. Syksyn kurssit ja kohtaamiset ystävien kanssa ovat tuoneet ja tuovat iloa ja vaihtelua. Nytkin odotan jo kovasti ensi viikolla pidettävää yhden illan perinneruisleipä- ja kotijuustokurssia ja marraskuussa lähdemme ystävän kanssa vielä valamaan kynttilöitä.

Kynttilöille on aina tarvetta tässä talossa. Niitä on kirjaimellisesti vähän joka nurkalla.

Kuunnelmien ja äänikirjojen ystävänä olen vinkannut postauksissa monista kivoista kuunnelmista aina kun sellainen on oman korvan kautta hyväksi todettu ja taas olisi yksi kiva kuunnelmavinkki tarjolla. Neliosainen jännityskuunnelma Kirottu Palosaari on kiva! Tarina lähtee liikkeelle saaren kesäkauden lopetusjuhlista, joiden aikana yksi saaren asukkaista katoaa, ja asiaa lähtee selvittelemään saaren kesämökkiasukas, Helsingissä asuva poliisi, joka osallistui itsekin kyseisiin juhliin.

Nämä lokakuun hämärät illat ovat kuin luotuja jännityskuunnelmien kuunteluun. Kynttilä palamaan ja mysteeriä kohti!

Reilun viikon päästä lähestytäänkin marraskuuta ja se tietää sitä, että täällä aloitellaan myös pienet joululahjapuuhat. Jotain omasta puutarhasta purkkiin, itse valettuja ja käärittyjä mehiläisvahakynttilöitä, kolotussalvaa.. kivoja puuhia kerrassaan. Niiden pariin käyn varmaan jo ensi viikolla arjen vastapainoksi. Ensimmäinen glögimukillinenkin on jo juotu, ähäskutti joulusta hermostuvat!

Pidemmittä puheitta, mukavaa sunnuntai-iltaa ja hyvää alkavaa viikkoa kaikille teille siellä. Pysykää turvassa jos illalle ja huomiselle ennustettu myrsky puhaltelee suunnillanne.

Jovelan Johanna