jovela

jovela

maanantai 4. helmikuuta 2019

Ajatuksia omavaraisuudesta, omatoimisuudesta ja vaihtotaloudesta

Sain viime viikolla mukavan blogihaasteen, kun Tsajut -blogin kirjoittaja pyysi meitä liittymään omavaraisuudesta kiinnostuineiden bloggaajien rinkiin ajatuksena julkaista kussakin blogissa samaan aikaan kunkin ajatuksia ja suunnitelmia omavaraisuuden tiimoilta. Useampi aiheesta kiinnostunut blogi julkaisee ajastetusti tänään samaan aikaan omat kirjoituksensa ja syksyllä sitten julkaisemme kirjoituksen tunnelmista ns. satokauden jälkeen. Tässä välissä kirjoittelemme kukin omissa blogeissamme aiheesta sen mukaan mitä joudamme ja miten asiaa syntyy. Me täällä Jovelassa pidämme tästä aiheesta paljon, ja kun olin joka tapauksessa julkaisemassa asian likeeltä postauksen, yhdistän nämä kaikki kolme aihetta yhdeksi tässä hengessä, sillä ne arjessakin nivoutuvat meillä käytännössä yhdeksi. 


Kuivattua timjamia viime kesän sadosta. Timjamia piisaa koko talvelle.

Kaikkien tänään omavaraisuudesta bloggaavien linkit löytyvät postauksen lopusta, joten jos aihe kiinnostaa sinuakin, tänään sinua (ja meitä) hemmotellaan yli kahdellakymmenellä omavaraisuuteen liittyvällä postauksella! Sitä ennen tarjoilen tämän meidän juttumme aiheesta, ja arvaan jo tässä vaiheessa nakuttelua, että jutusta tulee pitkä.

Omavaraisuus

Kun me muutimme tänne Jovelaan keväällä 5 vuotta sitten, meillä oli taustalla halu ja toive omavaraisemmasta ja omatoimisemmasta elämästä mitä olimme viettäneet kaupungissa. Mitään kokonaisvaltaisuutta tai edes merkittävän korkeaa prosenttia tavoittelevaa omavaraisuusastetta meillä ei ole ollut suunnitelmissa, mutta haave siitä, että saisimme kokeilla minne saakka omat siivet tällä saralla kantavat, on tuonut meidät tänne.

Kokonaisvaltainen omavaraisuus on nykyaikana sangen haastava tavoite, ja taitaa olla niin, ettei ihmiset luolamiesaikojen jälkeen täysin omavaraisia ole olleetkaan, jos silloinkaan. Aina on tarvittu jotain joltain toiselta, ja se on vaihtanut omistajaa tavalla jos toisella. Niinä menneinä hyvinä aikoina, kun Suomi oli vielä talouskohtaisesti omavaraisimmillaan, kevään sanottiin silti tulevan keikkuen. Se kertoo omalla tavallaan omavaraisuudesta, sillä sanonta viittaa siihen, että ihmiset olivat jo nälkäisiä talven taittuessa kevääksi varastojen käytyä vähäisiksi ja ravintoarvoltaan heikoksi. Oltiin hieman huterassa hapessa ja siten se kevät saapui "keikkuen".


Jottei täällä vallan keikuttaisi uutta satoa odotellessa, meillä on pieni keittiötalvipuutarha sisällä. Se on n. 30cm syvä ja 70cm pitkä jaloilla seisova kasvatuslaatikko, jossa talvehtii joitain yrttejä puutarhasta. Sinne myös kylvetään uutta yrttiä ja salaattia talven aikana. Chilisatoa on parhaillaan kuivumassa tuvassa.

Tietenkin olisi mahtavaa kyetä sanomaan, että vaatteet päällämme tehdään itse, itse tuotetuista materiaaleista, auto huristelee menemään jollain nurkan takana keitetyllä korvauspolttoaineella, kaikki mitä suusta alas menee on omin käsin kasvatettu tai jahdattu ja sairastumisen hetkellä raaputtelemme penisilliinit homeisesta sitruunasta itsetohtoroinnin jälkeen lääkkeeksi, mutta ei se vaan niin mene, meillä ainakaan. Meidän elämä on omavaraisempaan suuntaan pyrkimistä niillä keinoilla, voimilla ja taidoilla, joita meillä on tai joita samoilla kriteereillä haluamme oppia. Omavaraisemmasta elämästä on tullut meille samaan aikaan elämäntapa ja harrastus, osa arkista arkea. Hiljalleen sitä pohtii huomaamattaan, mitä voisi tuottaa ja tehdä itse omaan tarpeeseen ja joskus sitä tulee niin tehtyä asiaan sen suuremmin huomiota kiinnittämättä, mutta ainakin kerran vuodessa iskee omavaraisuushuuma, joka näkyy ja kuuluu..

Suunnittelua suunmukaisesti

Näin vuodenvaihteen jälkeen, kun kevät antaa ensimmäisiä merkkejään valoisan ajan vallatessa enemmän osuuksiaan vuorokaudesta, alkaa ensimmäiset puutarhahaaveet nousta esille. Siellähän se meidän elämän suurin omavaraisempi alue on, tuolla pihalla. Tässä vaiheessa, kun ollaan asuttu talossa jo 5 vuotta ja sitä ennenkin puutarhaa hyödynnettiin remppa-aikana, on jo muodostunut jonkinlainen käsitys siitä, mitä kannattaa kasvattaa. Se ei toisaalta estä lainkaan kokeilunhalua, ei vaikka jokin lajike olisi aiemmin osoittautunut jääräpäisesti epäonnistuneeksi kasvatiksi. Tänäkin vuonna aion laittaa inkamaissia kasvamaan, vaikka aiempina vuosina ollaan parhaimmillaan saatu aikaiseksi hieman pikkurilliä suuremmat tähkät, mutta sangen kauniit sellaiset, sillä mainittu maissi tekee jyväset kaikissa sateenkaaren ja pastellivärikartan sävyissä. Kaukana ollaan inkamaissien kanssa niistä suurista, kauniista tähkistä, joita haaveissa täällä pureskellaan ihastelevien vieraiden kanssa. Joskus iloksi riittää pienikin onnistuminen, ja onneksi meillä keittiöpuutarha ja puutarha ylipäätään on antanut meille runsaasti ilon ja ylpeydenkin aiheita, kun jokin onnistuu oikein hyvin. Ja suunnittelu on varmasti yksi mukavimmista omavaraisen ruokatuotannon taipaleen vaiheista. Joskus onnistuu, joskus ei, mutta suunnitellessa silmissä siintää kauniit kesäpäivät, laulelevat linnut vihreillä oksilla, perhoset, kukat ja ne pulleat satokorit ja niitä kohti täällä sännätään kynät, kumit, lehtiöt ja siemenluettelot käsissä viimeistään silloin, kun kalenterissa käännetään uusi vuosiluku esille.

Keittiöpuutarha 2019

Hedelmät ja marjat
Meillä on pihalla yksi vanha omenapuu, ja 3 nuorta puuta, jotka eivät vielä tee hedelmiä. Lisäksi löytyy 2 nuorta kirsikka- ja luumupuuta, joiden ensimmäisiä hedelmiä odotellaan vielä. Meillä on tyrniä, pitkä rivi istutettua puutarhavadelmaa, musta- puna- ja valkoherukkaa, karviaisia, pensasmustikkaa, raparperia ja mansikkamaa sekä hieman mesimarjaa. Näistä on riittänyt omiksi tarpeiksi monenlaista herkkua hilloista hyytelöihin ja likööristä sellaisenaan syötäviin herkkuihin silloin, kun sato on parhaimmillaan.


Kuvat keväältä ja kesältä 2018.

Kasvatuslaatikot
Nyt lumen alla nukkuviin korkeisiin kasvatuslaatikoihin, joita on 15, laitamme perinteiseen tapaan perusperunaa, sinistä ja pinkkiä perunaa, savoy-kaalia, lanttua, porkkanaa, sipuleita (myös valkosipulia), palsternakkaa, kurpitsaa ja erilaisia yrttejä mintuista persian vesipippuriin, jotka kasvavat jo tässä vaiheessa monivuotisina, kuten maa-artisokat ja piparjuurikin. Näitä syömme pitkin kesää ja säilömme talveksi sen mitä säilöntämahdollisuudet mahdollistavat. Meillä ei ole maakellaria, mutta on ruokakomero, jonne voi kävellä sisälle kuin vaatehuoneeseen, iso jääkaappi ja yksi arkkupakastin. Lisäksi kuivatamme paljon satoa isolla kuivurilla, jonka avulla syntyy mm. yrttisuolat, yrttisekoitukset ja erilaiset kuivatut keitto- ja patavihannessekoitukset.


Kuvassa keittiöpuutarhasta kerättyjä yrttisuolan aineksia, jotka kuivattiin kuivurissa ennen merisuolan sekaan jauhamista sekä viimeisiä pinkkejä perunoita satokaudelta 2018.

Kasvihuoneet
Kasvihuoneisiin (2 pientä) tulee ainakin paprikaa, kurkkua, erilaisia tomaatteja, inkamaissia, salaattia ja ruusukaalia. Näistä suurin osa syödään suorilla, paitsi inkamaissi, jonka pientäkin tähkää vaalitaan silmäteränä ja ihastellaan, sekä tomaatit ja paprikat, joista riittää pakastettavaksi, kuivattavaksi ja säilöttäväksikin. Myös ruusukaalia pakastetaan jos satoa piisaa.


Erilaisia tomaatteja kasvihuoneelta sekä sinisiä/liloja perunoita, jotka esikeitettiin pikaisesti ja pakastettiin talven herkuiksi.

Toisen kasvihuoneen vieressä meillä on viherseinä, 3 tolppaa jonossa ja niiden varaan kiinnitetty korkea juuttiverkko. Siinä kasvaa joka vuosi lilapalkohernettä, jonka suhteen olemme täysin omavaraisia. Hernettä riittää kuivattavaksi ja syötäväksi sen mitä syödä jaksaa ja osa paloista saa kuivua verkkossa seuraavan vuoden siemenherneiksi.


 Lilapalkoherneaitaa keväällä 2018 ja ensimmäistä satoa juhannuksen tienoilla. Lilapalkoherne on runsaskasvuinen ja satoisa makea sokerihernelajike, jonka palko on erityisen ravinteikas. Palkoja voi käyttää myös värjäyksessä.

Muuta
Viime vuonna yritimme kasvattaa pesusienikurkkua, eli Luffaa, joka tuottaa hedelminään pesusieniä - juuri niitä vampuiksikin kutsuttuja tavallisia karheita pesusieniä, joita löytyy likimain kaikista kemppareista ja kemppariosastoilta. Hieman haastaviksi kasvateiksi pidettyjen Luffien kanssa meni ensin todella hyvin. Taimet nousivat ja kasvoivat pontevasti, mutta sitten menin siirtämään ne pieneksi käyvistä ruukuista suurempiin ja taimet näivettyivät yön aikana. Luffa ei pidä juurtensa siirtelystä - opin kantapään kautta ja tästä oppineena yritämme tänä vuonna uudelleen. Yksi omavaraisemman elämän iloista on uuden oppiminen ja se, että voi yrittää uudelleen. Jos tänä vuonna luffat onnistuvat, meillä on kivoja pesusieniä. Jos ei onnistu, on ollut jännää seurata taimen kehitystä. Sellaista se on.



Näin komeaksi jaksoi Luffa kasvaa viime vuonna ennen kun mokasin homman vaihtamalla taimen vielä isompaan kasvatuspaikkaan. Luffa ei tykännyt. RIP Luffa 2018-2018.

Lisäksi meillä on sitruuna-, mandariini- ja hapanappelsiinipuut, jotka talvehtivat sisällä ja ovat ulkona kesät. Kaikki mainitut tekevät hedelmiä ja voin sanoa, että niin ihania sitruunoita en ole koskaan missään maistanut, kuin ne kymmenisen kaunokaista, jotka ollaan vuosittain omasta puusta saatu. Myös hapanappelsiinit (kumkvatit), ne soikeahkot oranssit pikkuappelsiinit joita näkee usein viipaleina kakkujen koristeina, ovat nimestään huolimatta olleet ihanan makeita.


Talvella 2018-2019 sisällä (viher-vierashuoneessa) talvehtivia sitruksia. Seuraava sato kypsyy parhaillaan.

Kannattaako omavarainen ruoka?

Tämä on sellainen kysymys, että sitä on hyvä pohtia jos tarkoituksena on säästää rahaa puuhillaan. On aikalailla selvää, että kun perustaa puutarhaa, siihen helposti uppoaa myös rahaa, eikä tuo raha kotiudu ihan heti pelkkiä perunoita ja salaatteja kasvattamalla. Sato saattaa epäonnistua tavalla jos toisella, eikä se onnistuessakaan heti takaa suuria parannuksia ruokabudjettiin. Taloudellinen hyöty riippuu paljolti siitä mitä haluaa kasvattaa, missä mittakaavassa ja missä. Kuinka paljon on valmis tekemään itse pohjatöistä alkaen ja millaiset mahdollisuudet puuhaan on materiaalien ja työvälineiden osalta. Jos alkuun pääseminen menee maisematoimiston kautta, saa ruokaa kasvattaa hyvän tovin ennen kun ollaan sujut. Kasvatuslaatikot maksavat, ellei niitä tee itse ja pääse siten halvemmalla (suosittelen tekemään itse), multa maksaa, kompostori maksaa, mutta maksaa itsensä myös takaisin kun ravinteikasta multaa alkaa tulla, siemenet maksavat ja niihin saa oikeasti kulumaan innoissaan sievoisenkin summan, mutta kun puutarhahommasta pääsee jyvälle, voi kerätä myös omat siemenet seuraavalle satokaudelle ja vaihtaa jonkun toisen kanssa omia siemeniään, jolloin ruokapuutarha alkaa syntyä omavaraisemmin. Perustamalla oman siemenpankin on omavarainen siementen osalta ja sekin on aina kotiin päin.


Jovelan oma pieni siemenpankki 2018-2019, lasipullot täältä, laatikot on vanhoja sikarilaatikoita.

Myös vesi maksaa jos ei ole omaa kaivoa. Viime kesä oli huippukuuma huippukauan ja moni menetti satonsa kuumuuden vuoksi: kasvit näivettyivät, kärventyivät kuumuudessa, pölyttäjähyönteiset eivät päässeet puuhiinsa ja vettä kului merkittäviä määriä. Meillä on oma kaivo, joka puski kasvimaalle vettä joka toisena päivänä muutaman tunnin ajan. Jos se vesimäärä olisi valutettu kunnan vetenä, lasku olisi ollut melkoinen.

Meillä oman ruoan kasvattaminen kannattaa. Olemme jo selättäneet perustuskustannukset ja satoa on tullut hyvin - enemmän mitä ollaan saatu syödyksi omassa taloudessa. Ruoan omavaraisuuden etuja ei kuitenkaan mielestäni voi tai kannata laskea pelkästään rahassa. Oman ruoan kasvattaminen on paljon muutakin. Tietoisuus ja käsitys ravinnosta muuttuu. Arvostus laadukkaaseen ja puhtaaseen ravintoon kasvaa. Tulee taivuteltua ja pyllisteltyä, eli löytää jokusen uuden lihaksen, ainakin hetkeksi. Itse kasvatetut maistuvat pääsääntöisesti paremmalta kuin kaupasta ostetut, sillä massatuotanto rokottaa tuotteen herkullisuutta. Omalta pihalta marjat ja tomaatit voi kerätä ja nauttia juuri silloin kun ne ovat parhaimmillaan. Perunaa nostaa ylös tarpeen mukaan, jo silloin, kun kaupassa vasta odotellaan ensimmäisiä uusia perunoita, jotka eivät ole kotimaisia ja jotka maksavat huikeita summia. Ennen kaikkea oman ruoan kasvattaminen avaa oven aivan uuteen maailmaan, joka tarjoaa loputtomasti uutta inspiraatiota, opittavaa ja kehittymistä, ja myös kärsivällisyyttä sekä ymmärrystä luontoa kohtaan. Kaiken ei aina tarvitse onnistua ollakseen onnistunutta. Meillä sitä edustaa esimerkiksi se mainittu inkamaissi. En tiedä saanko koskaan kasvatettua niitä  upeita inkojen perinnemaisseja haaveideni suuriksi tähkiksi, joita niissä unelmissani pureskelemme ihastelevien vieraiden kanssa, mutta tänäkin keväänä haluan yrittää. 


Helmiäispastellisia inkamaisseja vuodelta 2018 ja syksyisen sävymaailman inkamaisseja vuodelta 2017 - koskaan ei tiedä mitä väriä tähkästä paljastuu!

Syksyn tullen kerään ne pari pikkuruista inkamaissin tähkää, jotka eivät taaskaan ehtineet kasvaa isoiksi ja ihastelen pienten jyvästen suloisuutta. Hellästi irrottelen pienet helmimäiset jyvät talteen ja päätän mitä teen seuraavana vuonna toisin - ja hankin säästetyille jyville hieman aikuisuuteen saakka joutaneita jyväkavereita. Ruoan omavaraisuusasteen kasvattaminen tuo mukanaan toiveikkuutta ja uskoa huomisiin, vaikka kaikki ei aina menekään toivotulla tavalla. Niin kauan kun elämä ei ole kiinni sadon onnistumisesta, pettymyksiin tottuu ja aina uuden kevään myötä aiemmat pettymykset ovat jo unohtuneet. Saattaapa siinä jotain oppiakin, kantapään kautta.

Muita omavaraisuuksia Jovelassa

Meillä on tosiaan oma kaivo, josta ei ole vesi loppunut koskaan, vaikka sitä on puskettu pahimmilla helteillä pihalle tuhannen litran tuntivauhtia, ja kun tontilta kaadetaan puita, ne tuottavat meille lämpöä talvisin. Me myös ostamme puuta, mutta osa polttopuusta tulee omalta tontilta tai vaikkapa purettavasta rakennuksesta, jota puretaan polttamalla sitä talon uuneissa. Meillä on hieman aurinkoenergiaa ja tarkoitus lisätä sen osuutta. Keräämme villiruokaa aina välillä ja muitakin hyötykasveja. Me esimerkiksi pestään täällä kesäisin talven villavaatteita pihalla kasvasta rohtosuopayrtistä valmistettavalla pesunesteellä, jota pidetään niin hienona pesuaineena, että se kelpaa jopa museoiden arvotekstiileiden pesuun - ei siis juuri se meidän pesuneste, vaan rohtosuopayrttipesuneste ylipäätään.


Kaunis, suloiselta tuoksuva Rohtosuopayrtti kasvaa meillä villinä - kuvat kesältä 2017.

Kalassa voisi käydä useammin. Se on taas jäänyt kiireiden ja laiskuudenkin jalkoihin. Jos tänä vuonna.. Se voisi olla yksi tämän vuoden tavoitteista, että kävisi säännöllisesti onkimassa tai katiskoimassa tuolta järveltä tai meren poukamasta maukasta affenta.

Tuossapa taitaa olle ne meidän keskeiset omavaraisuusasiat, joita nyt mieleen tulee, mutta omavaraisuuteen lasken toisaalta myös omatoimisuuden, eli ne tiedot ja taidot, joita ilman erilaiset arjessa syntyvät tarpeet tulisi hankkia toiselta, kyseiset taidot omaavalta tekijältä.

Omatoimisuus 

Omavaraisuus ja omatoimisuus kulkevat käsi kädessä. Omavaraisuudesta ei ole hyötyä jos tuottamiaan juttuja ei osaa käyttää, ellei sitten myy tuottamiaan, jolloin omavaraisuus muuttuu elinkeinoksi.

Meillä omavaraisempaan elämäntyyliin kytkeytyy omatoiminen elämä. Vaikka vain osan tarpeistaan voi tuottaa itse, osan voi kuitenkin tehdä itse, jolloin ollaan jossain ostetun ja omavaraisen välimaastossa. Meillä on esimerkiksi isännän oma paja, jossa isäntä takoo perinteisin menetelmin käsin ja isäntä tekee myös työssään tarvitsemat työkalut itse. Rautaa isäntä haalii kierrätyskeräyspisteiltä, joista voi noutaa ilmaiseksi metallia, mutta metallia myös ostetaan. Puiset varret vasaroihin ja muihin vartta kaipaaviin välineisiin isäntä tekee pihalta kaadetusta saarnista tai omenapuusta. Sekin siis on omavaraista materiaalia. Meillä kun tarvitaan koukkua, hakasta, järeää naulaa, kahvaa, ripustimia tai salpoja, isäntä takoo ne itse kotipajallamme, jossa taotaan myös muita talouden tarvikkeita pata-alustoista kattotelineisiin ja veitsistä amppelipidikkeisiin, sekä niitä työkaluja. Uunien hiilloksia tönitään isännän tekemillä hiilihangoilla, yrtit kuivataan isännän tekemissä kuivaustelineissä, jollaisia roikkuu tuvan katosta, ja kun isäntä teki meille taikinakaukalon omasta saarnipuusta, sekin valmistui itse tehdyillä työkaluilla.


Kuvia isännän takomista ja valmistamista takorautatuotteista ja isännän perinnepajalta, jossa isäntä takoo käsin 1800-luvun menetelmillä perinteisiä sepänpajatuotteita. Pajalla on aurinkosähköt tuomassa valoa. Sydäntalvisin paja on kiinni, koska siellä on liian pimeää.

Olemme myös pääsääntöisesti itse rempanneet oman kotimme lahovaurioista alkaen. Tietenkään kaikkea ei ole syytä tehdä itse, eikä se ole sallittuakaan ilman ammattitaitoa. Niihin puuhiin olemme mukisematta tilanneet ammattilaisen hoitamaan homman ja aina välillä olemme myös saaneet hieman kaveriapua puuhiimme.

Ylipäätään omatoimisuus on meillä tavallista arkea. Meillä arki ei suju vain nappeja painamalla, vaan teemme paljon itse, oli se sitten tiskiveden tai talon lämmittämistä tai erilaisia pieniä puhteita itse tehdyistä huulirasvoista hoivasalvoihin tai kynttilöistä puhdistusaineisiin. Meillä ei ole tiskikonetta, eikä edes sähköhellaa. Juuri viime viikolla tein itse palashampoota ja ensi viikolla aion tehdä tiskiainetta. Sellainen puuhailu, jota kotoiluksikin kutsutaan, on loputtoman ihanaa hääräilyä - juuri sellaista uusiin juttuihin tutustumista ja onnistumisen iloja. Joskus myös pettymyksiä, mutta eivät ne niin suuria ole koskaan olleet, että katumapäälle jäisi.

Omatoimisemmassa elelyssä on oma viehkeytensä. Asioita arvostaa enemmän, shoppailu ei jaksa kiinnostaa lainkaan, turhan haaliminen tympii ja ylipäätään on sellainen olo, että on ehkä hieman enemmän oman elämänsä herrana, kun kaikkeen ei tarvitse jonkun toisen osaamista. Erilaisten poikkeustilanteiden edessä, vaikkapa pitkäkestoisen sähkökatkon, lakon tai muun harmin kohdatessa tietää myös sen, ettei ihan heti mene sormi suuhun ja toisten apu asetu elämisen ehdoksi. Siksi meillä on myös kattava kotivara, ruokakomero, jonka turvin pärjäämme hyvän tovin jos pärjättävä olisi.


Ruokakomerolta otetaan tarpeita arkisiin ja juhlallisempiinkin kokkailuihin, ja ruokakomeroon säilötään myös saatua satoa erilaisissa muodoissaan talven herkuiksi.

Omatoimisuutemme häpeäpilkku on se, että inhoan käsitöitä. Kaikesta tahdosta ja yrityksestä huolimatta en edelleenkään saa vaihdettua ompelukoneeseen alilankaa hermoja menettämättä ja silti onnistumatta, kaikenlaiset kaavat ja kasaan ompelut ovat itselleni kuin menisi tekemään sydänkirurgista leikkausta - tai ehkäpä se voisi tuurilla onnistua paremmin, sillä olen itse asiassa koulutukselta hoitsu (psykan puolelta tosin) ja vaikken niitä hommia enää ole tehnyt vuosiin, saattaisin erottaa sentään mikä möykky ihmisen sisällä mikin on, toisin kun ompelukoneen edessä. Osaan kutoa ja virkata, mutten ole vuosikymmeniin tehnyt lapasta tai sukkaa, saati (liekö koskaan) kutonut mitään niitä suurempaa vaatetta, joten jos täällä pitäisi pukeutua siihen mitä rouva saa aikaiseksi, me todennäköisesti hiippailisimme Jovela hoodeilla vyötäröltä kiristetyissä ponchoissa vänkyrä kaulaliina kaulassa, peukuttomat tumput käsissä, eripituiset säärystimet jalassa ja utopistisen näköinen myssy päässä toivoen, ettei kukaan vaan tule näköetäisyydelle.

Kierrätys osana omatoimisuutta ja -varaisuutta

Ainahan ei tarvitse itse tuottaa jotain, jos se ilmestyy tyrkylle kuin illallinen Manulle. Me emme voi sanoa olevamme mitenkään esimerkillisiä kierrättäjiä. Joskus paremmin, joskus ansaitsisi sormen heristelyä, mutta kyllä me yritetään. Palavat poltetaan, jätteitä kierrätetään minkä kyetään ja yritetään hyödyntää sellaisia mitä voi hyödyntää. Esimerkiksi kun tilaamme eläimille ruokaa, tilaamme aina ison satsin kerralla tarjouksia hyödyntäen. Meidän käyttämä hankintapaikka pakkaa lähetykset todella hyvin, joka tietää kunkin laatikon uumenista löytyvää ihanaa, rapisevaa kierrätyspaperia, joka turvaa tuotteita kuljetuksen aikana. Tuo kierrätyspaperi sitten avataan, revitään ja rutistellaan palloiksi isoon koriin, josta paperia otetaan sytykkeeksi kun uunia lämmitetään. Homma on ehkä  hieman hassua, mutta voin kertoa, että se tekee näyttöpäätetyötä tekevän sormille hyvää, kun rutistelee napakkaa paperia myttypalloiksi.



Tässä alkuvuodesta alkaa myös vessapaperihylsyjen kerääminen. Niitä leikellään rinkuloiksi, jotka laitetaan keittiöpuutarhan kasvatuslaatikoihin. Ei ole rikkaruoho-ongelmaa, kun tietää siemenen olevan sen renkaan keskellä ja kaikki mikä kasvaa muualla, on rikkaruohoja, jotka voi nyppiä pois heti. Ei tarvitse odottaa siihen saakka kun varmuudella voi päätellä veteleekö mullasta sitä toivottua tainta vai rikkaruohoja, joka taimena muistuttaa toivottua taimea, jolloin peli on usein jo menetetty. Kynttilänysät kerätään talvisin isoon kassiin ja seuraavana syksynä niistä valetaan uusia pöytäkynttilöitä tai steariinijämiä käytetään sytykkeisiin. Nykyään suosin mehiläisvahakynttilöitä, joita rullailen itse, mutta kyllä sitä pöytäkunttilänysääkin syntyy. Risat paidat ja sukat kierrätetään siivoukseen, risat vuodevaatteet usein isännälle isompiin puuhiin. Onpa jollain joskus jotain tilkittykin, kun muuta ei ollut juuri silloin. Joskus kierrättäminen meillä on tällaista. Ei ehkä niin lifestyle-lehden artikkelikelpoista, mutta silti hyödyllistä. Otetaan mitä on ja käytetään sitä, varsinkin jos juuri silloin ei muuta ole käsillä.


Vesapaperihylsykiekkoja, jotka auttavat erottamaan kasvatuslaatikoissa pienen pienet taimet rikkaruohojen taimista. Ps. yhdestä vessapaperihylsystä tulee 6 kiekkoa ja niitä menee yhteen kasvatuslaatikkoon n. 60.

Vaihtotalous

Sitten on vielä vaihtotalous, joka voisi olla omavaraisuuden paras kaveri! Jos itsellä on enemmän mitä tarvitsee, sen voi vaihtaa toisen kanssa sellaiseen mitä itsellä ei ole, ja kumpikin saa tilalle jotain tarvitsemaansa.

Vaihtotaloudesta on ollut paljon puhetta muutama vuosi sitten, kun verottaja kiinnitti huomiota ns. aikapankkitoimintaan, jossa esimerkiksi kampaaja lupasi leikata ja värjätä hiukset vaikkapa veroilmoituksen täyttöä vastaan tai joku lupasi korjata toisen autosta jotain vastapuolen luvattua tehdä korjaajan kotona sähköasennuksen. Tästä verottajan kiinnostuksesta hieman ärsyynnyttiin, vaikka joissain aikapankissa, joiltain osin ja joidenkin kohdalla alkoi toiminta olla kovin yrittäjähenkistä, ja rahakin vaihtoi salaa omistajaa. Sellainen ei tietenkään ole suotavaa, sillä mikään yhteiskunta ei toimi jos veroja ei kerry, mutta sellainen reilun pelin vaihtotalous on kuitenkin ihan järkevää. Raja verottajan silmissä menee siinä jos vaihtokaupat sovitaan vastikkeisesti. Jos minä teen tämän, sinä teet vuorostasi tämän ja olemme sujut. Verottaja tulkitsee tilanteen työsuhteiseksi ja saadun hyödyn euromääräisen vastineen tuloksi. Lisää tästä voi muuten lukea verottajan infosta. Talkootöitä saa tehdä ja toisia auttaa, mutta ilman ennalta sovittua vastiketta jos kyseessä on suoritettava työ.

Omasta mielestäni asiallinen vaihtotalous on kiva juttu. Vaihtotalous luo yhteisöllisyyttä ja vähentää uuden hankkimisen tarvetta. Vaikkapa juuri ne siemenet tai ylimääräiset taimet. Siinä ei ole tarkoitus ansaita jotain, vaan jakaa omistaan samassa hengessä muiden kanssa. Tällaisia juttuja näkee blogeissakin keväisin. Toisella on yhtä perennaa tai siementä enemmän kuin oma piha vetää ja toisella taas toista. Niitä sitten vaihdellaan molempien iloksi. Syksyisin huudellaan, että piha peittyy omppuihin, tulkaa keräämään pois! Järjestetään yhteisiä iltamia, joissa kokoonnutaan yhteen, kukin tuo jotain tarvittavaa ja yhdessä ne muutetaan hilloiksi, säilykkeiksi ja leivonnaisiksi. Yhdellä on pensasleikkuri ja toisella painepesuri. Keskenään lainaamalla ei tarvita molempia omana. Tällaista kimppaantumista soisi olevan enemmän.

Jos oikeen asiat huonosti menisivät, vaihtotaloudesta tulisi valtakunnallisesti iso asia, niin on aina ja kaikkialla käynyt kautta historian - luvalla ja luvatta. Kova sana on, jos torpasta löytyy ruoan lisäksi alkoholia ja tupakkaa. Likööriä me tehdään joka vuosi omista mustaviinimarjoista, mutta pirtun polttoon ei sentään olla ryhdytty.  On meillä tupakkaakin kasvatettu. Ei tosin tupruteltavaksi, vaikka itse sievästi kukkivaa kasvia on helppo kasvattaa, mutta tupakanlehtien kuivaaminen oikeissa olosuhteissa kaikkine sirkustemppuineen on melkoisen haastavaa puuhaa. Meillä aitotupakkaa, eli nicotianaa, lajikenimeltään Linneen tupakka, on kasvatettu hyönteismyrkyksi. Kuivatut tupakanlehdet, jotka keitetään teeksi ja suihkutellaan ruusuihin, pitävät kirvat loitolla.



Aitotupakkaa meillä kasvatettiin kesällä 2016 kun saimme ostaa taimia Louhisaaren linnan perinnepuutarhalta.  

Jakakaamme ilonaiheemme!

Tällaisessa hieman erilaisessa elämäntyylissä yksi rikkaimmista anneista tulee siitä, kun saa jakaa ja vaihtaa ideoita muiden samanhenkisten kanssa. Siksi ilahduinkin tästä blogirinki-ideasta niin paljon ja siihen mukaan lähdimme! Itselläni on muutenkin siitä ihana tilanne, että idearikas ja alati asioista kiinnostuva serkkuni on kiinnostunut samoista asioista tällä saralla, siis omavaraisuus, omatoimisuus ja vaihtotalous. Ajatusten ja ideoiden lisäksi vaihtelemme aina välillä myös tavaroita ja tarpeita, siemeniä ja taimia. Viime viikolla tehdyistä palashampoista lähti heti testikakkunen serkulle, joka taas postitti juuri meille ylimääräisen padan, jollaiselle taas oli meillä suuri tarve, eikä sellaista viikkoa kalenterissa ole, ettemmekö jotain ideoita vaihtelisi ja toistemme puuhista inspiroituisi. Näppärä serkkuni esimerkiksi teki heille juuri astianpesukoneeseen sopivaa pesuainetta, josta sain inspiksen tehdä meille hieman erilaista tiskiainetta, meillähän ei tiskikonetta ole. Hyvän, myöskin vanhassa talossa asuvan "naapurivaaran" ystävän kanssa taas olemme innostuneet käymään syksyisin erilaisilla kädentaitokursseilla. Olemme käyneet kehräämässä lankaa, valamassa mehiläisvahaa, solmimassa makrameeta, paistaneet perinneruisleipiä ja tehneet kotijuustoja ja naapuriavun hengessä on kenen puoleen kääntyä jos tarvetta on, puolin ja toisin, tasapuolisesti. Valtavan hauskaa!

Omavaraisempaa elämää tavoitellen

Tällaisia ajatuksia aiheesta omavaraisuus syntyi meidän osalta blogirinkiin. Tässä oli asiaa muustakin, mutta juuri siksi, että omavaraisempi elämä on meillä tuonut mukanaan sen kanssa kulkevia muita elämäntapa-asioita, kuten omatoimisuuden halun ja vaihtoehtoiset talousmuodot perinteisen työtulon rinnalle, eikä ilman kaikkia osa-alueita homma toimisi täällä lainkaan. Leipätöitä täällä tehdään siinä missä muutkin, iloksemme kotoa käsin, mutta sen rinnalla tuotamme, teemme itse ja hieman vaihdammekin tarvitsemiamme asioita ja nimenomaan näiden osuus ja merkitys kasvaa meillä tasaisesti. Toisaalta voi myöskin sanoa, että se leipätyökin koostuu pitkälti omavaraisesta ja omatoimisesta pohjasta, sillä se luodaan itse yrittäjänä ja suurimpana työvälineenä on se mitä korvien välistä löytyy.

Omavaraisempi elämä on kiehtovaa ja mielenkiintoista, koukuttavaakin, ja rohkaisen aina muita sille tielle jos kiinnostusta löytyy. Kokonaan omillaan pärjääminen ei nykyaikana ihan helposti onnistu, enkä usko että mekään sellaista ihan helpolla saavutettaisi saati esimerkiksi ruoan suhteen kyettäisi pärjäämään täysin omillamme. En toivo, että elämä myöskään sellaista haastetta eteen heittäisi, että joutuisimme sellaista koettelemaan, mutta omavaraisempi elämä on meille tullut jäädäkseen osaksi arkea ja jos joskus kakka siihen tuulettimeen iskisi, pärjäisimme ainakin paremmin kuin ennen.


Muutamia omavaraisuuteen ja hyötykäyttöön liittyviä kirjoja meillä. Kirjoista Unelma omavaraisuudesta on kotimainen ja perustuu kirjan kirjoittaneen perheen omiin kokemuksiin. John Seymourin kirja on se, jonka nimeen tanskalainen maajussi vannoo. Keittiöpuutarhuri on oma "puutarharaamattuni" ja poikkeusaikojen kirjat heikkouksiani, mutta niistä löytääkin sitten hyödyllisiä tietoja ihmisiltä, jotka ovat joutuneet pärjäämään pitkälti omillaan kun muita vaihtoehtoja ei ole ollut. 

Kohti uusia pettymyksiä kokemuksia!

Satokauden 2019 suunnitelmat on tehty ja ensimmäiset siemenetkin kylvetty. Sitruunapuu kukkii ja kunhan tuo lumitilanne hieman helpottaa, isäntä käy kahden kaadetun puun kimppuun tekemään meille polttopuuta. Saisi jo tuo lumentulo piisata.

Nähtäväksi jää, miten satokauden käy tänä vuonna! Niitä ja muita kuulumisia sekä päivittäisiä puuhiamme voi seurata suunnilleen viikottain täällä blogissa ja sitä useammin instan puolella. Ensi sunnuntaina kerron tiskiainetestin tuloksista ja laitan ohjeen blogiin jos tiskiaineohje osoittautuu jakamisen arvoiseksi. Samalla postauksella kurkataan meidän "siivouskaappiin" jollaista ei ole erikseen, sillä siivousaineita on niin vähän, ja ne mahtuvat tiskialtaan alla olevaan kaappiin. Sen uumenista kuitenkin löytyy omatekoisia puhdistusaineita, joista saattaisi olla iloa muillekin. Ensi sunnuntaille siis!

Kuulisin mielelläni kommenteissa millaisia ajatuksia omavaraisuus, omatoimisuus ja vaihtotalous synnyttää lukijoissa, oli siitä kokemuksia tai ei, ehkä toistaiseksi pelkkiä haaveita! Onko jotain mitä haluaisit kysyä? Kysy pois! Kommentoida voi rekisteröityneenä ja anonyymisti.

Bloggaajien kirjoituksia aiheesta omavaraisuus

Kaikki tänään samaan aikaan omavaraisuudesta, omista omavaraisuussuunnitelmistaan ja -ajatuksistaan postauksen julkaisseet blogit aakkosjärjestyksessä:

Huom! jos jokin linkki ei toimi, bloggaaja ei ole ehkä vielä ehtinyt julkaista postaustaan.Testaan linkit vielä uudelleen tässä viikon aikana!

Airot ulapalla

Caramellia
Harmaa torppa
Iso-Orvokkiniitty 
Jovelan talopäiväkirja
Korkeala  
Laura eli Javis
Luomulaakso 
Maalaiskaupungin piha
Metsäläisten elämää 
Mrs Sinn
Palokankaan pientila
Pienenpieni farmi
Rakkautta ja maanantimia
Riippumattomammaksi 
Sarin puutarhat
Torpan Tyttö
Tsajut
Urban farming
Varmuusvara

Villa Koira 
Villa Valtaus
Villa Kotiranta

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna

40 kommenttia:

  1. Kiinnostavia juttuja, vaikka itse en olekaan juuri mitenkään omavarainen. Vaihtotalous ja sellaiset kyllä kovasti kiinnostaa ja itse tekeminen jonkun verran myös - olen kuitenkin tehnyt lähinnä kynttilöitä ja vähän jotain pesuaineita itse tähän mennessä. Jospa ensi kesänä saisin viimeinkin aikaiseksi keräillä luonnosta vihreää ihan talven varalle asti, ja toivoisin myös saavani aikaiseksi pientä kasvattelua mm. minttua ja sellaista teeainesta. Ja mulla on myös "kourallinen" suopayrtin siemeniä, jotka mielelläni jonnekin laittaisin kasvamaan, kun keksisin minne ja missä ne täällä meillä viihtyisi... Mielenkiinnolla luen siis juttujasi, kuten myös muutaman muun listalla olevan!

    Sellaista kyselen, että voisitkohan saada sen serkkusi kehittelemän konetiskiaineen ohjetta tänne? Itse olen koittanut kehitellä, mutta en ole oikein tyytyväinen ollut tulokseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä rohtosuopayrtti viihtyy aurikoisella paikalla. Mitään hoivaa ne eivät ole kaivanneet, mitä nyt pahimmilla helteillä ollaan vähän vettä annettu, mutta ne kasvavat täällä muuten villeinä.

      Kysäisin serkulta ohjetta ja hän lupasi sen laittaa täällä viikolla, joten laitan myös tuon konetiskiaineen ohjeen sunnuntaina postaukseen :) Serkku on ollut kovin tyytyväinen aineeseen, ja siten uskon sen kyllä olevan hyvää :)

      Poista
    2. Hei,
      Laitoin 2 dl pesusoodaa, 2 dl bikarbonaatti soodaa eli ruokasoodaa ja 3 rkl SCS eli Sodium Coco Sulfate. Coco sulfate on kookosöljystä johdettu mieto anioninen pinta- aktiivi, jota käytetään pesutuotteissa. Sulamispiste on 36 astetta, joten koneen ohjelman pitää olla myös sen mukaan. Kaikki aineet on ostettu Limepopista.
      Terveisin Serkku

      Poista
    3. Ooo! Ehdit jo laittaa, kiitos :) Laitan linkit noihin aineisiin vielä sunnuntaina varsinaiseen postaukseen, niin ei tarvitse myöhemmin etsiä missä ne tai ohje olikaan :)

      Poista
  2. Mahtavaa. Pitääkin palata uudestaan vielä lukemaan muitakin juttuja. Varmaan luen tämänkin uudestaan jotta kaiken sisäistän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse yritän joutaa lukemaan teidän kaikkien muiden postaukset tässä viikon aikana aakkosjärkässä ja tosiaan varmaan uudelleenkin myöhemmin. On niin ihanan paljon postauksia kivasta aiheesta tarjolla! :)

      Poista
  3. Huikea kirjoitus! Kiitos tästä. Laitoin sinulle postia.
    Terv. Ulla-Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ja perille tuli, vastasinkin jo. Olen vallan otettu!

      Poista
  4. Ihania juttuja!!! Voi tuota siemenpankkia, minäkin haluan!! Ja yrttisuola, mikä mahtava herkku, omasta takaa! Miten ihmeessä ehditte ja jaksatte kaiken tuon? Olen kyllä ihan kade! Aivan upea kasvimaa teillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää meidän jutut on oikeasti sellaisia pieniä juttuja, joiden parissa ei päivittäin mene kummoisestikaan aikaa. Se voi tuntua siltä, että menisi, mutta oikeasti ei tosiaan mene kuin pieni hujaus arkisissa askareissa. Toki noi isännän puuhat on sitten eri juttu, mutta nämä muut. Me ollaan sellaisia hippiviljelijöitä, ettei kasvimaallakaan tehdä juuri mitään sen jälkeen kun taimet on saatu maahan ja siemenet multiin. Välillä vähän rikkaruohoa nyppäsee ohi kulkiessaan. Nämä pääasiassa mun pikkupuhteet taas on vaan vastapainoa työlle ja siksi ne on nopeita juttuja. Pieniä arki-iloja :)

      Yrttisuola on muuten niin hyvää kotitekoista herkkua, että sitä suosittelen. Täältä blogista löytyy kyllä ohjeet resepteistä. Homma on helppoa ja vaivatonta, nopeaakin. Valitsee mitä suolaansa haluaa, laittaa ne kuivuriin, kuivurista yleiskoneeseen terälle ja hienoa merisuolaa sekaan ja se on siinä. Kannattaa tosiaan käyttää hienoa merisuolaa, sillä rakeinen merisuola ei jauhaudu kunnolla yleiskoneissa. Tai jauhautuu se, jos jaksaa jauhaa suolan erikseen suunnilleen ruokalusikallinen kerrallaan :D

      Poista
  5. Ihanaa, että lähdit mukaan rinkiin. Luen kirjoituksesi aina ahmimalla ja inspiroidun niistä, tämä kerta ei ollut poikkeus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :) Odotan tässä kovasti viikonloppua, että joudan lukemaan oikeen ajatuksen kanssa teidän muiden kirjoituksia aiheesta. Meinaan ottaa oikeen sellaisen postauksiin uppoutumisen ;)

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos, Tuula :) Tulen vastavierailulle viikonloppuna katsomaan millaisia suunnitelmia siellä on :)

      Poista
  7. Huikeita juttuja teillä! Olen joskus aiemminkin lukenut, nyt oli kiva palata yhteispostaussarjan myötä blogiisi. Mistä sitruspuut olet hankkinut? Olisipa ihana jos onnistuisi itsekin niitä talvettamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mistä ihmeestä saa intiaanimaissin siemeniä?? Ihan pakko päästä kokeilemaan niitä =D

      Poista
    2. Yksi sitruuna on puutarhamyymälästä ja toinen on kasvatettu itse siemenestä. Se ei vielä ole kukkinut, mutta alkaa olla sellaista kokoa, että saattaa tänä vuonna jo kukan tehdäkin. Mandariinipuu on kukkakaupasta, oli poistossa siellä muutama vuosi sitten ja uusin tulokas viime keväältä on kumkvatti, joka kuuluu hankintoihin "maitoa mentiin Lidlistä hakemaan ja sitruspuu kainalossa tultiin ulos" :D

      Poista
    3. Tuo maissi on inkamaissia ja sen toinen käännösnimi on korumaissi, mutta en tiedä ainuttakaan siemenmyyjää Suomessa :( Etsystä löytyy heirloom-kasvattajia hakusanalla glass gem corn :) Maissi on siis syötävä, kuten yleiset keltaiset kaverinsa.

      Poista
  8. Wau! Tässä ihan mykistyy ihastuksesta kun on niin paljon upeita juttuja. Kasvatuslaatikot näyttävät todella hienoilta, omat viritelmäni pysyvät hädin tuskin kasassa :D Sitrusten kasvatus voisi täälläkin onnistua kun on käytössä talvella viileää tilaa. Nyt jännitän miten käy kumkvatille, se on pudottanut kaikki lehtensä eikä uusia elonmerkkejä vielä näy. Eihän siinä paljon syötävää ole, mutta kumkvatin kukkien tuoksu on upea.

    Viime vuonna keräsin rohtosuopayrtin siemeniä lähiseudulta mutta sitten kävi klassinen moka ja unohdin sen siemenpussin takkini taskuun. Nehän olivat sitten homeessa kaikki, joten eivät varmaan lähteneet alkuun. Täällä olisi savusaunan lähellä juuri sopiva paikka niille, saisivat siellä levittäytyä.

    Mitä sitten tulee omavaraisuuteen niin helppohan se on ihmisten vähätellä, että eihän tämä nyt ole omavaraisuutta kun on kaupasta ostettu sitä tai tätä jne. Minusta kuitenkin pienikin askel omavaraisuuden suuntaan on arvokas. Eikä tosiaan ole niin hinnasta kiinni vaan ennemmin eettisesti kestävästä elämäntavasta. Että tietää mistä ruoka tulee ja tekee itse edes jotain. Mutta niihin käsitöihinkin voi innostua. En ole virkannut sitten peruskoulun ja niin vaan yksi päivä hankin puikon ja lankaa ja yritin palautella mieleen perustekniikkaa. Jonkinlainen huivi syntyikin, joka suuntaan vino ja mutkainen mutta onpahan itse tehty :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin oli kuormalavoista tehdyt kasvatuslaatikot, mutta ei ne kestäneet, joten isäntä teki kunnon pitkästä puusta uudet ;) Meilläkin kumkvatti ja sitrukset ylipäätään tiputtaa lehteä talvella. Perehtyneemmät sanovat, että se on ihan normaalia. Katso kuitenkin, että kumkvatit juuret ja lehdet ei ole ihan eri lämmössä, esmes ruukku kylmällä lattialla ja varo ylikastelua talviaikaan. Sitrus ei tykkää siitä ;)

      Mulla iskee yleensä joku virkkaus- ja kudontakuume syksyisin, mutta se lientyy sen kieroon menevän patalapun puolivälissä ja loput langat päätyy joko kirppikselle tai kutoville kavereille :D

      Poista
  9. Monta hyvää ja tuttua juttua, joita en omassa arjessani edes huomaa laskea omavaraisuuteen, niitä vaan pitää niin itsestään selvinä! Nuo maissit on todella suloisia ja tuon vessapaperihylsy idean taidan ottaa käyttöön ja mainostaa miniällekin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että niin olisi käynyt itselläkin, ellei olisi tän aiheen nakuttelun myötä joutunut oikeen pohtimaan asiaa ;)

      Poista
  10. Voi kuinka ihanat siemensäilytyspussukat ja purkit teillä! tuli niin kesäinen olo tämän postauksen myötä, että ihan vaikea uskoa, että ulkona on kaiken peitävä hanki! Kiitos kesäisestä tuulahduksesta ja ihanasta postauksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maria :) Tässä kun hankien yli päivä toisensa jälkeen maisemia ihmettelee, niin kaukaiselta tuntuu ajatus siitä, että ensi kuussa on jo kalenterin ensimmäinen kevätkuukausia.

      Sadetta lupaavat tänne tälle viikolle. Jos ne hanget niiden myötä ainakin mataloituisivat niin, että kevät pääsee saapuessaan vähemmällä ;)

      Poista
  11. Ihanan inspiroiva kirjoitus! Ja tuli välittömästi sellainen olo, että pitäis päästä lapion varteen ja ulos multaa möyhimään. Vilkaisu ulos kyllä palauttaa takaisin maan pinnalle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on nyt helppoa tuo ulosmeno. Ovesta pääsee ellei katolta valuneet lumet tuki tietä ja jos ikkunasta menee, ei tarvitse hypätä juurikaan alaspäin :D Tämä talvi on ollut todella talvinen!

      Poista
  12. Ihania nuo inkamaissit. Niitä olen ihastellut monen instasyötteessä. Monia samoja asioita teidän arkeen kuuluu kuin meidänkin. Ihan antibiootin omaviljelyyn ei mekään lähdetä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mekään :D Saattaisi hyvin nopeasti käydä niin, ettei tauti ollut tappava, mutta lääke vei hengen ;D

      Poista
  13. Ihana, ajatuksia herättävä postaus, ihan mahtavaa kun lähdit sarjaan mukaan! :) Itse myös miellän koko omavaraisuusajatuksen laajaksi kokonaisuudeksi, ja esimerkiksi juuri tuo mainitsemasi omatoimisuus on iso osa sitä. Täysi omavaraisuus on tosiaan tässä maailmanajassa lähes mahdottomuus, mutta siinä mielestäni piilee myös koko touhun hienous, että jokainen pienikin askel omavaraisempaan suuntaan on merkittävä ja iloa tuottava asia. Kukin sitten ottaa niitä askelia niissä puitteissa kun itselle on hyvä ja mikä toimii omalla kohdalla.

    Kiitos jälleen ajatusten herättämisestä ja inspiraatiosta! Ihanaa kevään odotusta sinne Jovelaan, ihan jo täpinöissäni odottelen, että pääsen sarjan myötä seurailemaan, mitä hienoa jälleen saatte aikaiseksi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kun jaksoit lukea koko stoorin!

      Ja juuri näin! Itse kokisin täysvaltaisen omavaraisuuden tavoittelun jo melkein uskonnollisia piirteitä sisältäväksi loputtomien suoritusten sarjaksi vailla mitään sallimuksia, joten se ei ole omaan makuuni toivottavaa. Ihailen ja arvostan kyllä heitä, jotka sellaiseen kykenevät, mutta me ollaan aivan liian laiskoja viemään mitään niin pitkälle :)

      Poista
  14. Ihana aivan uusi blogi tuttavuus minulle. Onneksi siekin lähdit matkaan mukaan! Meillä kemikaalien häätö talosta on tavoitelistalla tälle vuodelle, joten siun saippuahommat kiinnostaa aivan varmasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa! Meilläkin on luovuttu siivousainekokoelmasta ja monen muunkin suhteen siirrytty yksinkertaisimpiin asioihin. Se on tuntunut luontevalta olemiselta, ja vähemmältä tavaramäärältä tietenkin! :)

      Poista
  15. Apua, nyt oli taas niin mukaansa tempaava ja inspiroiva kirjoitus, että alta pois! Minäkin täällä tuvassa jo maalailen mielikuvia vehreistä kasvimaista ja pullistelevista satokoreista, mutta todellisuudessa en ole tehnyt niiden eteen vielä mitään. Meillä on suuri talon remontointi urakka meneillään ja olemme vasta syksyllä muuttaneet tänne luonnon keskelle, joten en ole vielä ehtinyt kasvimaan paikkaa kuopsutella tuonne pihalle. No jos tänä keväänä pääsisi jo suunnittelusta toteutukseen, katsotaan mihin aika ja rahkeet riittävät. Näistä sinun teksteistäsi saa aina valtavasti inspistä ja uskoa siihen, että jonain päivänä täälläkin voidaan elää omavaraisemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten ihanaa! Inspiraatiot tarttuu ja tuovat hyvää mieltä. Mukavaa, että meidän puuhat tuottaa sellaista, kun itse inspiroidun aina niin kovasti muiden jutuista.

      Tuon saman tilanteen läpikäyneenä (iso remppa, uusi paikka, työt ja arki siinä sivussa) rohkenen ehdottaa, että anna fiiliksen viedä ja mene ensimmäinen kesä pienellä laittelulla ja lajimäärällä siellä pihalla. On mukavampaa hallita hommaa ja iloita onnistumisesta kuin ottaa alleen liikaa hommaa ja sitten ehkä pettyä kun ei oikeen jaksa ja satokaan ei vastaa toiveita. Toinen syy on se, että uusi piha on aina uusi piha ja ainakin itsellä, vain tämän kokemuksen verran oppineena, huomasin ekan kesän jälkeen, että olisi ollut parempi jos tuo olisi ollut tuolla ja tuo tuolla toisaalla. Siinä sitten vähän marjapuskat ja raparperit ja muutama muukin juttu vaihtoi paikkaa seuraavalle kesälle. Ja huomattiin sekin, että 40cm korkeat kasvulaatikot ei olleet mistään kotoisin (mulla on selkävamma), mutta on se isännänkin selälle mukavampaa kun ei tarvitse niin kyykkiä. Nostettiin siis laatikot +60cm korkeuteen ja niissä on niin mukavaa häärätä.

      Tsemppiä ja puuhailun iloa sinne! Vielä ehdit hyvin mukaan satokaudelle 2019. Maa on jäässä ja varmaan sielläkin melkoisen lumivaipan alla, joten eipä tällä hetkellä muuta voi kun haaveilla keväästä ja laittaa hieman siementä esikasvatukseen sisälle:)

      Poista
  16. Valtavan upea kirjoitus. Samaa mietin kuin muutkin, että miten kaiken ehtii. Taidat olla niitä, joilla vuorokaudessa on 48 tuntia ja viikossa 14 päivää. Kiinnostavaa seurata tulevia kirjoituksiasi myös.

    VastaaPoista
  17. Vaihtotaloudesta... Jos maalari maalaa kampaajan seinän ja vastikkeeksi saa ilmaisen tukanleikkuun niin heille juttu on ehkä ihan ok mutta tällä ei makseta kampaajan lapsen opettajan palkkaa eikä maalarin puolison umpilisäkeleikkausta sairaalassa, saatikka aurata tietä lumesta jotta maalari ylipäätään pääsee sinne kampaajan luokse. Noihin rahat tulevat vain veroja maksamalla :S
    Hyvinvointiyhteiskuntamme ei pysty pyörimään vaihtotaloudella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Kuten tuossa kirjoituksessa mainitsin, niin pienimuotoinen vaihtotalous on ihan fiksua ja on ollut aikoja, jolloin se on ollut jopa välttämätöntäkin, mutta vaihtoehtotalous ei yhteiskunnan ylläpidossa toimi. Me tarvitsemme myös veroeuroja tullaksemme toimeen.

      Poista
  18. Olen seurannut blogiasi jo hyvän aikaa, myös instagramin puolella. Inspiroivaa ja ihailtavaa. Itsekin pienin askelin kohti omavaraisempaa, kestävämpää elämää ja koko ajan opin aiheesta enemmän ja oivallan asioita. Oma suunta on päästä pois turhasta kulutuksesta, tässä huomaan jatkuvasti edistyväni. Hyvää jatkoa Sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Shoppailuun ajat sitten kyllästyneenä - se ei vaan vuosiin ole tuonut mitään iloa, nyökyttelen täällä päätä. Turha kulutus tympii. Mielummin vähemmän,kestävämpää ja ajatuksella. En siis ajattele, että kaikki ostaminen on huonoa, mutta sellainen silkka hetkellinen mielihyväshoppailu ei enää anna itselleni mitään. Sama suunta siis täälläkin :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit!